Moldy walls, study dates, and one very tired student

I've been extremely inactive here the past however many months. I'm not going to apologize for it, but decided to sit down with my laptop and type out something quick before I have to head to the airport. My flight to Finland leaves in about six hours time and I'm all packed and ready to go, so why not to spend this spare moment doing something I like but haven't had time or energy to do lately?

Olen ollut tosi epäaktiivinen täällä viimeisen en edes tiedä kuinka monta kuukautta. En aio pyydellä sitä anteeksi, mutta päätin istua alas läppärini kanssa ja kirjoittaa jotain nopeaa, ennen kuin suuntaan lentokentälle. Lentoni Suomeen lähtee noin kuuden tunnin päästä ja olen jo pakannut ja valmiina lähtemään, joten miksipä en käyttäisi tätä luppoaikaa johonkin, josta pidän, mutta jolle ei ole riittänyt aikaa tai energiaa viime aikoina?
So what's been going on lately? Exams, sports, work, social life. The usual. I started working in a pub about a month ago, and I really like my co-workers and the job itself is alright. It's not something I'd like to do for the rest of my life but the extra cash is pretty great, and it's a good experience. I'm slowly but surely learning the names of the beers and gins we offer - I'm still struggling with the whiskies though. One could be fooled to think I should know something about whiskies taken my dad is a huge fan of whisky, and so is my boyfriend but no, I don't. If someone comes in and asks for a Scottish whisky, I can point out exactly one bottle. And that bottle very clearly states "Scottish whisky" in the biggest font ever.

Mitä viime aikoina onkaan sitten tapahtunut? Kokeita, urheilua, töitä, sosiaalinen elämä. Sitä ihan tavallista siis. Aloitin työt pubissa noin kuukausi sitten ja tykkään työkavereistani ja työ itsessäänkin on ihan kivaa. En haluaisi olla siellä loppuelämääni, mutta ekstrakäteinen on tosi jees ja onhan kokemus aina plussaa. Olen hitaasti mutta varmasti oppinut suurimman osan oluiden ja ginejen nimistä, joita meillä on tarjolla, mutta viskien kanssa olen edelleen ihan pulassa. Joku voisi luulla, että minun kuuluisi tietää jotain viskeistä, sillä iskä on iso viskifani, samoin kuin poikaystäväni, mutta ei. Jos joku tulee kysymään skottiviskiä minulta, osaan osoittaa tasan yhtä pulloa. Ja se pullo sanoo kissan kokoisin kirjaimin "Scottish whisky".
What comes to sports: frisbee trainings finished a couple of weeks ago as no-one had time to attend them in the middle of all the deadlines and exams approaching. However, we did travel down to Newcastle with our mixed team in mid-November to play in Division 2 of University Mixed Indoor Nationals. Was a great weekend, had good fun with my team mates, and played better than I've ever played before.

Mitä urheiluun tulee, niin frisbeetreenit loppuivat pari viikkoa sitten, sillä kenelläkään ei ole aikaa ilmestyä paikalle kaikkien deadlinejen ja kokeiden lähestyessä. Käytiin kuitenkin puolivälissä marraskuuta pelaamaassa yliopistojen sekajoukkueiden kakkossarjan sisäfrisbeen kansallisissa Newcastlessa. Se viikonloppu oli ihan huippu, pidettiin hauskaa joukkueen kanssa ja pelasin paremmin, kuin olen koskaan ennen pelannut.
Exams went alright even though I made a really stupid mistake in my law exam that could of cost me one third of the potential marks but I'm still hoping for the best. I had a cold and a bit of temperature when sitting my Human Resource Management exam, and I feel like my second essay was utter shite, but oh well, nothing I can do about that now. I still should be getting decent grades for my other two courses, so maybe it's not gonna be as bad as I thought at some point.

Kokeet meni ihan okei, vaikka teinkin tosi tyhmän virheen lakikokeessani, joka saattoi maksaa mulle yhden kolmasosan kokonaispistemäärästä, mutta toivon edelleen parasta. Olin myös muutaman päivän flunssassa ja olen varma, että tein Human Resource managementin kokeen kuumessa ja tokasta esseestä tulikin siis ihan täyttä kuraa, mutta eipä tuolle enää mitään mahda. Mun pitäisi kuitenkin edelleen olla saamassa ihan hyvät arvosanat kahdesta muusta kurssista, joten ehkä tilanne ei ole niin paha, kuin jossain vaiheessa kuvittelin.
I've been super stressed past weeks and I'm just happy I'm on a holiday now. Two and half weeks in Finland and nothing to worry about. I'll visit my auntie and godmother first, go to my sister's place in Turku and then we'll travel up north together. Christmas at my parents' place and then back to Scotland for New Year's eve. So yeah, that's me. Nothing much going on but still everything is happening at the same time. I've still got a few post ideas but let's see when I'll get around writing again. I might go have some lunch now, double check I've got everything I need and head to the airport soon. It's good to go back home but I know it'll be good to come back here as well in a couple of weeks time.

Olen ollut super stressaantunut pari viime viikkoa ja olen niin iloinen siitä, että olen nyt lomalla. Kaksi ja puoli viikkoa Suomessa ilman huolen häivääkään. Kyläilen ensiksi tädilläni, sekä kummitädilläni ja suuntaan siitä siskon luo Turkuun. Sieltä jatketaan yhdessä sitten pohjoiseen. Joulun vietän vanhemmillani ja takaisin Skotlantiin suuntaan uudeksi vuodeksi. Joten siinäpä se sitten olikin. Paljon mitään ei ole tapahtunut, mutta silti koko ajan on jotain menoa. Minulla on edelleen muutama postausidea mielessä, mutta saa nähdä, milloin tulen taas kirjoitelleeksi. Nyt taidan suunnata syömään vähän lounasta, tsekata laukkuni vielä kertaalleen, että kaikki tarpeellinen on mukana ja suunnata kohta lentokentälle. On ihana mennä kotiin, mutta tiedän, että tänne palaaminen parin viikon päästä tulee olemaan ihan yhtä ihanaa.
Oh, and what comes to the title. My bedroom has mold. Fun times, but what can yo do when the climate is as humid as it is, it's way too cold outside, and we can't afford to have the heating on 24/7. I've been to more cafes than for ages. Me and my course mate have met for study dates and it's been pretty great - might just keep doing that throughout the next semester. And a tired student? Yeah, that's me.

Niin ja mitä otsikkoon tulee. Mun makkarissa kasvaa hometta. Tosi hauskaa kerrassaan, mutta mitäpä sille mahtaa, kun ilmasto on niin kostea kuin se on, ulkona on ihan liian kylmää, eikä meillä ole rahaa lämmittää asuntoa 24/7. Olen käynyt kahviloissa enemmän kuin aikoihin. Minä ja kurssikaverini ollaan treffailtu opiskelun merkeissä ja se on ollut tosi kivaa - taidetaan ehkä jatkaa samaa linjaa ensi lukukauden läpi. Ja se väsynyt opiskelija sitten? Jep, se olen minä.

Have you already planned your Christmas holidays? What are you most excited about?
Oletko sä jo suunnitellut joululomasi? Mistä olet eniten innoissaan?

How expensive is food in Scotland?

I was mindlessly going through the feed of my Facebook page when I came across a blog post after blog post talking about money. More precisely, money that goes to food. Numerous Finnish bloggers living abroad have shared their weekly food budgets, and the contents of their shopping bags with the public, and I decided to do the same from the view point of a student living in Scotland. I've also written a post about the general costs of living in Edinburgh and you can find it here - would you be interested in reading an updated post of my current costs of living?

Selailin Facebookin etusivua ilman sen kummempaa tarkoitusta ja törmäsin postaukseen postauksen perään, jossa puhuttiin rahasta. Tarkemmin ottaen rahasta, joka menee ruokaan. Lukuisat ulkosuomalaiset bloggaajat ovat jakaneet viikottaiset ruokabudjettinsa ja ostoskassiensa sisällön suuremmalle yleisölle ja päätinkin tehdä saman Skotlannissa asuvan opiskelijan näkökulmasta. Olen aiemmin kirjoittanut postauksen yleisistä asuinkustannuksista Edinburghissa ja se löytyy täältä - kiinnostaisiko sua lukea päivitetty versio tästä postauksesta liittyen tämänhetkisiin elinkustannuksiini?
There were some basic ingredients in my cupboard, fridge, and fruit bowl in the beginning of the week. Some pasta, rice, porridge oats, couscous, eggs, some greens, coffee, tea, seasoning, fruit... also a liter of soy milk in the fridge and some bread, Quorn, and blueberries in the freezer.

Entuudestaan kaapistani, jääkaapistani, pakkasesta ja hedelmäkulhosta löytyi joitakin peruselintarvikkeita viikon alussa. Pastaa, riisiä, kaurahiutaleita, couscousia, kananmunia, kasviksia, kahvia, teetä, mausteita, hedelmiä... lisäksi litra soijamaitoa jääkaapissa ja leipää, Quornia ja mustikoita pakkasessa.
I went shopping on Tuesday night and spent a total of £6,11. I got a hand soap for the toilet (£0,55), frozen berries (£1,49), two apples (£0,78), five bananas (£0,57), a lime (£0,25), a cucumber (£0,49), an iceberg lettuce (£0,54), a yellow pepper (£0,52), and a pack of mushrooms (£0,92). I wanted to make a mushroom risotto thus the mushrooms and the lime - forgot to buy cheese but borrowed some from my flatmate. In addition to this, I bought a large gingerbread latte at uni that cost me £3,1 as I just couldn't make it through the day without it.

Kävin kaupassa tiistai-iltana ja kulutin yhteensä £6,11. Ostin käsisaippuan vessaan (£0,55), pakastemarjoja (£1,49), kaksi omenaa (£0,78), viisi banaania (£0,57), limen (£0,25), kurkun (£0,49), jäävuorisalaattia (£0,54), paprikan (£0,52) ja paketin sieniä (£0,92). Tahdoin tehdä sienirisottoa, joten siksi sienet ja lime - unohdin ostaa juustoa, mutta lainasin sitä kämppikseltä. Näiden lisäksi ostin ison latten yliopistolla, joka maksoi £3,1, sillä ilman sitä en olisi selvinnyt millään päivästä.
Thursday night shopping then amounted £4,75. I got myself drinking chocolate (£1,69), a couple of apples (£0,79), Peri Peri sauce (£0,79), sea salt (£0,89), and soya milk (£0,59). I mainly went shopping as I was craving a hot chocolate and was lacking both milk and the chocolate powder. I ended up eating that risotto and salads for a couple of days, so there was no need to plan other proper meals.

Torstai-illan ostokset maksoivat £4,75. Kassista löytyi kaakaota (£1,69), pari omenaa (£0,79), Peri Peri kastiketta (£0,79), merisuolaa (£0,89) ja soijamaitoa (£0,59). Kävin kaupassa lähinnä vastustamattoman kaakaonhimoni takia, sillä aineksista puuttuivat sekä maito, että kaakaojauhe. Söin muutaman päivän ajan tiistaista risottoa, sekä salaatteja, joten muita kunnon aterioita ei edes tarvinnut suunnitella.
Shopping on Friday night was a must do, as we travelled down to Newcastle for a frisbee tournament, and I needed some snacks to keep me going through the weekend.  This shopping cost me £7,05 and I got rice cakes (£0,59), two pizza slices from the bakery section (£1,38), bananas (£0,32), oranges (£0,99), falafels (£1,49), chocolate (£0,30) and protein snacks (£1,98).

Perjantain ostosreissu sen sijaan oli ihan pakollinen juttu, koska matkustettiin Newcastleen frisbeeturnaukseen viikonlopuksi ja tarvitsin evästä koko viikonlopulle. Tällä kertaa rahaa kului £7,05 ja sillä sain riisikakkuja (£0,59), kaksi pitsasiivua leipomon puolelta (£1,38), banaaneja (£0,32), appelsiineja (£0,99), falafeleja (£1,49), suklaata (£0,30) ja proteiinisnackseja (£1,98).

In addition to these I spent £14,5 on a dinner in a pub on Saturday night.
Näiden lisäksi käytin £14,5 pubi-illalliseen lauantai-iltana.

So all in all, grocery shopping cost me £17,91 and the amount I spent on eating out and take-away coffee was £17,6. I definitely don't eat out weekly, but do spend about £20-30 on eating out and coffee every month. What comes to groceries, I'd say my weekly spending is around £20. I'm very much aware of what everything costs and try to save money where I can. I also live right next to a Lidl and it's the one of the cheapest grocery stores in the UK, so I've saved quite a bit compared to how much I used to spend when I did my main shopping in Tesco.

Kaiken kaikkiaan ruokaostokset kustansivat minulle £17,91 ja ulkona syömisiin ja take-away kahviin kului £17,6. En tietenkään syö ulkona joka viikko, mutta kulutan siihen ja kahvitteluun yleensä £20-30 kuukaudessa. Mitä ruokaostoksiin tulee, sanoisin viikottaisen kulutukseni pyörivän siellä 20 punnan tietämillä. Olen tosi tietoinen siitä, mitä mikäkin maksaa ja yritän säästää rahaa aina, kun pystyn. Asun myöskin ihan Lidlin vieressä ja se on yksi halvimmista ruokakaupoista Briteissä, joten olen säästänyt sievoisen summan verrattuna siihen, mitä kulutin, kun tein ostokseni Tescossa.

Have you written a post about your weekly food budget? Link it down below!
Oletko sä kirjoittanut postauksen viikottaisesta ruokabudjetistasi? Linkkaa se alle!

Edinburgh Castle - a landmark worth of visiting

Edinburgh castle is probably one of the most well-known landmarks of Edinburgh dominating the skyline of the town no matter which direction you're looking from. This castle has existed since 12th century, and has served both as a royal residence and a military settlement, as well as a prison. Nowadays it's a popular tourist destination and for example the Scottish Crown Jewels are kept in there.

Edinbrughin linna on varmaan yksi tunnetuimmista maamerkeistä Edinburghissa ja se dominoikin kaupungin horisonttia katsoitpa sitten mistä suunnasta tahansa kohti keskustaa. Linna on ollut paikoillaan 1100-luvulta asti ja se on palvellut niin kuninkaallisena asuinpaikkana, sotilaallisissa tarkoituksissa, kuin vankilanakin. Nykypäivänä se on suosittu turistikohde ja esimerkiksi Skotlannin kruununjalokivet ovat siellä hyvässä säilössä.
We visited the Edinburgh castle with my mum and my cousin and I'd say it's definitely worth of spending a couple of hours there. The views from the castle are just stunning (but what else do you expect from a hilltop in Edinburgh?) and the history of the castle is intriguing. I realised again how little I know about Scotland or Scottish history, even though I've lived here for a while now. 

Me vierailtiin Edinburghin linnassa äitini ja serkkuni kanssa ja sanoisin, että se on ehdottomasti visiitin arvoinen. Maisemat linnalta ovat huikaisevat (mutta mitä muutakaan odottaa, kun kyseessä on kukkula Edinburghissa?) ja linnan historia on kiehtova. Tajusin taas kuinka vähän tiedän Skotlannista tai sen historiasta, vaikka olenkin asustanut täällä jo hetkisen.
If you buy the tickets online, they'll cost £17 per person and under 16 years olds pay £10,5. I highly recommend planning a bit ahead and purchasing your tickets in advance: the queue to the on-site ticket office was crazy long. I'd also say it's a bit less crowded if you time your visit for an early morning on a weekday but this being Edinburgh you should always be prepared to make your way through masses of tourists no matter where you go.

Jos ostat lippusi netissä, on niillä hintaa £17 per nenä ja alle 16-vuotiaat maksavat £10,5. Suosittelisin ehdottomasti suunnittelemaan vähän etukäteen ja hankkimaan liput ajoissa: jono linnalla olevalle lipputiskille oli ihan hurjan pitkä. Sanoisin myös, että suurimmat turistimassat voi välttää ajoittamalla visiitin mahdollisimman aikaiselle aamulle keskellä viikkoa, mutta kun kyseessä on Edinburgh, on turisteja joka puolella joka tapauksessa.
I really enjoyed my visit to the castle and I think it's one of those 'must see' attractions of Edinburgh. However, I wouldn't necessarily pay that £17 again, one visit was enough to cover me for the next few years at least. And I really hope my visit to the castle didn't bring me bad luck: the myth tells that a student will be jinxed with bad luck and is likely to fail their exams after visiting Edinburgh castle before graduating. We'll see what happens but at least I'll have an excuse if I fail my exams.

Minä nautin vierailustani linnalle ja kyseessä on varmasti yksi niistä "pakko nähdä" kohteista Edinburghissa. En varmaan kuitenkaan maksaisi 17 puntaa uudestaan ja yksi vierailu oli riittävästi kattamaan minut seuraavan muutaman vuoden ajalle. Ja toivon tosiaan, että linnavierailuni ei tuonut minulle huonoa onnea: myytin mukaan visiitti Edinburghin linnaan langettaa kirouksen ja paha onni seuraa opiskelijaa kokeisiin, jos siellä vierailee ennen valmistumistaan. Nähtäväksi jää, mutta ainakin mulla on nyt tekosyy, jos kokeet menevät penkin alle.
This being said I'll just leave these photos here and let you decide for yourselves would Edinburgh Castle be worth of visiting. I'm happy that I went but it didn't climb up to my top three of castles I've visited. I'd still say for example Germany (check out Neschwanstein and Schloss Linderhof) and Luxembourg (check this post) have prettier castles if you're after that traditional fairy tale look, but there's no denying Edinburgh castle is impressive standing in the middle of our old town.

Muuta sanottavaapa mulla ei liene ole, annan teidän päättää itse kuvien perusteella, olisiko Edinburghin linna vierailun arvoinen. Olen tyytyväinen, että menin, mutta linna ei päässyt top kolmoseeni parhaista vierailemistani linnoista. Esimerkiksi Saksan (tsekkaa Neuschwanstein ja Schloss Linderhof) ja Luxemburgin (tsekkaa tämä postaus) linnat ovat kauniimpia, jos etsii sitä perinteistä satulinnaa, mutta Edinburghin linna on kyllä vaikuttava kaikessa komeudessaan seisoessaan keskellä kaupunkia, sitä ei käy kieltäminen.
What's your favourite castle?
Mikä on sun lempparilinnasi?

Sunset (in Edinburgh) is my favourite colour

I have been extremely busy with pressing deadlines (the second year is definitely more demanding than the first year, and I'm already afraid of the amount of work I'll face on third year), my mum and my cousin visiting me, frisbee trainings and tournaments taking up loads of time, and job hunting proving to be more time consuming than I thought it would be (but at least it paid off and I'll start working in a pub next week). I haven't had much time to sit on my laptop, not even talking about having the energy or desire to write anything else than the mandatory coursework. But here I am now, sitting in one of the cafes on our campus, typing away and ignoring the chattering around me - I'm pretty good at concentrating no matter how noisy it is around me.

Olen ollut hurjan kiireinen kaikkien deadlinejen kanssa (toinen yliopistovuosi on ehdottomasti haastavampi, kuin ensimmäinen vuosi ja odotan jo kauhulla kolmannen vuoden työtaakkaa), äitini ja serkkuni vieraillessa luonanin, frisbeetreenejen ja -turnausten viedessä rutkasti aikaa, sekä työnhaun ollessa pidempi prosessi, kuin uskoinkaan (mutta ainakin se kannatti, sillä aloitan ensi viikolla duunin pubissa). Minulla ei ole ollut juurikaan aikaa istua läppärin ääressä, puhumattakaan siitä, että minulla olisi energiaa tai halua kirjoittaa mitään muuta, kuin pakollisia kurssitehtäviä. Mutta tässä nyt olen, istumassa yhdessä kampuksen kahviloista, naputtelemassa näppäimistöä ja ignooratessa ympärillä kuuluvan puheensorinan - olen aika hyvä keskittymään meluisassakin ympäristössä.
Regardless of being busy, I have had time to spend some time chasing sunsets. The best sunsets I've seen are still those that I've witnessed in Finland but I have to say Edinburgh with it's stunning views and skies lighting up on sundown comes a good second.

Kiirestä huolimatta olen ehtinyt bongaamaan auringonlaskuja. Parhaat auringonlaskut olen edelleenkin todistanut Suomessa, mutta pakko on myöntää, että Edinburghin huikaisevat maisemat ja värikirjossa loistava taivas auringonlaskun aikaan tulevat hyvänä kakkosena.
Our Thursday trainings take place from 7pm onward, and it used to be just around sunset for a couple of weeks. I loved it. A bit of forest around us and the evergreen synthetic grass create a pretty good setting for some beautiful sunsets. Unfortunately the sun sets way earlier than our training starts now, but it was good as long as it lasted.

Torstain treenit alkavat seitsemältä illalla ja aurinko laski niihin aikoihin parin viikon ajan. Rakastin sitä. Piskuinen metsä muutamine puineen ympärillä ja ikivihreä tekonurmi loivat melko hyvät raamit kauniille auringonlaskuille. Harmikseni aurinko laskee nyt kauan ennen kuin treenit alkavat, mutta se oli hyvää niin kauan kuin sitä kesti.
One night me and a few friends went for pints in town, decided to walk around first, and ended up going up Calton Hill. Being one of the iconic Edinburgh views, it's the perfect spot to witness the sun to settle. Sometimes I've just walked around town or home from the bus stop, and thought to myself that sunset is still my favourite colour.

Eräänä iltana minä ja pari ystäääni mentiin kaupunkiin yksille, päätettiin kävellä ympäriinsä ensiksi ja päädyttiin Calton Hillille. Ollessaan yksi Edinburghin ikonisimmista näkymistä, se on varsin täydellinen paikka todistaa laskevaa aurinkoa. Joinain iltoina olen vain kävellyt ympäri kaupunkia tai kotiin bussipysäkiltä ja todennut itselleni, että auringonlasku on edelleen lempivärini.
It's also been freezing cold here past few days. It was constantly raining but a lot warmer around this time of the year last year, and I honestly don't know which I prefer. I like it that I don't have to open my umbrella every time I step outside but I hate it, when the temperature in our flat is no more than 15 degrees in the morning. At least my flatmates agreed to turn the heating on a couple of times this weekend, and even better: we'll have it on on Tuesday mornings between 6 and 7am as we have to leave for training. I'd call this progress.

Täällä on myös ollut ihan jäätävän kylmää parin viime päivän ajan. Viime vuonna samoihin aikoihin oli paljon lämpimämpää, mutta vettä satoi koko ajan, enkä rehellisesti sanottuna tiedä, kumpaa pidän parempana. On kiva, ettei sateenvarjoa tarvitse avata joka kerta asunnosta poistuessa, mutta vihaan sitä, kun herään aamulla ja asunnossa on korkeintaan 15 astetta lämmintä. Ainakin kämppikseni suostuivat vihdoin laittamaan lämmöt päälle pari kertaa viikonloppuna ja vielä parempi: jokaisena tiistaiaamuna kello 6:00-7:00, kun joudutaan seiskalta lähtemään kohti treenejä. Kutsuisin tätä edistykseksi.
How's the beginning of November treated you?
Mitä sun marraskuun alkuun on kuulunut?

11 signs that tell you are becoming Scottish

I've been living in Scotland for a year and a bit and every now and then I stop thinking how much it has changed me already. It's nothing groundbreaking, and maybe it's not even a big deal, we all change all the time, but sometimes I realise "I wouldn't have done this a year ago". So, here are 11 signs that tell you you're becoming Scottish. But first a disclaimer: this is meant to be a somewhat humorous post based on my own observations. Don't take it too literally. I'm sure some of these things are generally British, some are probably very specific and don't apply anywhere else than in our flat, and some are just how I am.

Olen asunut Skotlannissa nyt vuoden ja vähän päälle ja silloin tällöin pysähdyn miettimään, kuinka paljon olenkaan muuttunut tänä aikana. Mitään maatamullistavaa muutosta ei liene ole tapahtunut, kaikki muuttuvat ajan myötä, mutta joskus herään tajuamaan, että "en olis tehnyt näin vuosi sitten". Joten tässäpä 11 asiaa, jotka kertovat, että sinusta on tulossa skotti. Mutta pieni huomio tähä alkuun: tämän postauksen on tarkoitus olla jokseenkin humoristinen katsaus omiin huomioihini, älä ota sitä liian kirjaimellisesti. Olen varma, että osa näistä jutuista on ihan vaan yleisesti ottaen brittijuttuja, osa varmasti tosi yksityiskohtaisia eivätkä päde muualla, kuin meidän kämpässä ja jotkut ovat ihan vaan osa minua.
1. Mould growing on our shower curtain or on the wall of our bathroom is no big deal. I just wipe it off casually with cleansing wipe and go on with my life. If someone found mould in their bathroom in Finland they'd be ready to burn the whole house immediately.
/ Suihkuverhossa tai kylppärin seinässä kasvava home ei ole isokaan asia. Kylppäriä siivotessa pyyhkäisen sen puhdistusliinalla pois ja jatkan elämääni. Jos joku löytäisi hometta kylppäristään Suomessa, olisi talon tuikkaaminen tuleen varsin varteenotettava vaihtoehto.

2. "You" becomes "yous". I caught myself saying "Would be great to see yous there next week!" one day. Plural form of you is definitely not "yous" if you ask anyone who has the slightest clue of English grammar. But Scottish people say yous and I have to say I was slightly horrified hearing myself saying it for the first time. I didn't mean to. I just did. What have I become?
/ "You" muuttuu sanaksi "yous". Yllätin itseni sanomassa "Would be great to see yous there next week!" eräänä päivänä ja kauhistuin. Monikkomuoto sanasta "sinä" ei ole missään nimessä "yous", jos kysyt keneltäkään, joka yhtään englannin kielioppia tuntee. Mutta skotit sanovat "yous" ja täytyy sanoa, että suorastaan hirvitti kuulla itseni käyttävän kyseistä muotoa ekan kerran. Ei ollut tarkoitus, niin vain tapahtui. Mikä minusta on tullutkaan?

3. Same goes with some other English words, that I consider very Scottish. Anything small is "wee" and things are not shit, they're "shite". I haven't quite reached the level of saying "aye" instead of "yes" but I'm sure I'll get there eventually.
/ Sama pätee muutamiin muihin englannin sanoihin, jotka luokittelen tosi skotlantilaisiksi. Mikä tahansa pieni asia on "wee" ja huonosti menevät asiat ovat "shite" sen perinteisen "shit" muodon sijaan. En ole ihan vielä päässyt sille skottilaisuuden tasolle, että sanoisin "aye" sen sijaan, että sanon "yes", mutta eiköhän sekin päivä ennen pitkää tule.

4. You have a chat in a pub with a total stranger and after a couple of sentences you ask "You're from Glasgow, right?" and they reply "aye". Understanding your local accent, in my case Edinburgh Scottish, with ease and being able to distinguish Glaswegian from other Scottish accents are clear signs of you slowly becoming a Scott.
/ Juttelet pubissa täysin tuntemattoman tyypin kanssa parin lauseen verran ja kysyt "Sä olet Glasgowsta, eikö?" ja vastaus on kyllä. Paikallisen aksentin, minun tapauksessani Edinburghin skotlannin, vaivatta ymmärtäminen ja Glasgown aksentin erottaminen muista Skotlannin aksenteista ovat selviä merkkejä siitä, että skotiksi tässä ollaan muuttumassa.

5. When you go to a pub, you don't ask for the cheapest pint, you ask for a Tennent's. Tennent's is a decent lager and it's Scottish. It's the cheapest pint you get from a tab in 9 out of 10 pubs and it's the way to go unless you wanna go splashing out on something fancy. Forget about whisky, Scotland has some great beers.
/ Kun menet pubiin, et enää kysy halvinta tuoppia, vaan kysyt Tennent'siä. Tennent's on kelpo skotlantilainen lager. Se on halvin tuopillinen yhdeksässä kymmenestä pubista, jossa käyt ja se on varma valinta, jos ei halua ostaa jotain hienompaa. Unohda siis viskit, Skotlannista löytyy tosi hyvää oluttakin.

6. On a night out you can be sure to sing, or at least hear someone singing, "I'm gonna be (500 Miles)" by The Proclaimers. The song by this Scottish folk/rock duo is a necessary part of a successful night out and you'll be doomed if you don't know the lyrics.
/ Jos lähdet viettämää iltaa ulos, tulet laulamaan tai kuulemaan jonkun laulamassa "I'm gonna be (500 Miles)" The Proclaimersin esittämänä. Kyseinen skotlantilaisen folkrock duon kappale on välttämätön osa onnistunutta iltaa ja olet tuhoontuomittu, jos et osaa sanoja.

7. When uni starts and people have moved to their new flats, the most common questions you ask are "How's your shower? Do you get hot water? Is the water pressure good?". Finnish people take hot water and good water pressure granted. Not the case in Scotland.
/ Kun yliopisto alkaa ja ihmiset ovat muuttaneet uusiin asuntoihinsa, ovat "Millainen suihku teillä on? Saatteko kuumaa vettä? Entäpä vedenpaine?" yleisimmät kysymykset, jotka esität. Suomalaiset pitävät kuumaa vettä ja hyvää vedenpainetta itsestäänselvyyksinä. Sama ei päse Skotlantiin.

8. You never leave the house without your umbrella or a waterproof jacket. Ever.
/ Et koskaan lähde asunnostasi ilman sateenvarjoa tai vedenpitävää takkia. Et koskaan.

9. You spend a lot of time complaining about weather. It's true that it rains a lot in Scotland. Edinburgh is also a very windy place - if you didn't know, we're basically surrounded by the sea, so what do you expect? Everyone knows it's Scotland, everyone knows it's exactly what to expect, but everyone still complains.
/ Vietät paljon aikaa valittamalla säästä. On totta, että Skotlannissa sataa paljon ja Edinburgh on varsin tuulinen paikka - jos et tiennyt, niin me ollaan käytännössä meren ympäröimiä, joten mitä muutakaan odottaa? Jokainen tietää, että tätä se on Skotlannissa, mutta jokainen silti valittaa. 

10. You don't consider it weird anymore that someone is 24 and still lives with their parents. Finnish people generally move out from their parents' by the time they turn 20 but that's not the case here and it's totally fine.
/ Et enää ajattele, että on outoa olla 24-vuotias ja asua edelleen vanhemmillaan. Suomalaiset yleisesti ottaen muuttavat omilleen viimeistään parikymppisinä, mutta sama sääntö ei päde täällä ja se on ihan ok.

11. You get almost mad at people who say "oh, so you live in England?" or "oh, Scotland is part of England, isn't it?". No, I don't live in England. No, Scotland isn't England. No, no, and no. Scotland is a country, Scottish are proud to be Scottish, and saying "so you're English" to a Scottish person is the same as saying "so you're Russian" to a Finn. Just don't do it. 
/ Suorastaan suutut ihmisille, jotka sanovat "ai, asut siis Englannissa?" tai "Skotlanti on osa Englantia, eikö?". Ei, en asu Englannissa. Ei, Skotlanti ei ole Englanti. Ei, ei ja ei. Skotlanti on oma maansa, skotit ovat ylpeitä skottilaisuudestaan ja jos sanot "sinähän olet englantilainen" skotlantilaiselle, on se sama, kuin sanoisit "sinähän olet venäläinen" suomalaiselle. Älä tee sitä.

How living abroad had changed you?
Kuinka ulkomailla asuminen on muuttanut sinua?

The happiness in hanging laundry

I was hanging my laundry on a laundry rack the other night in our hallway when I noticed that I was smiling there on my own for no apparent reason. "Well, that's weird" I thought and started wondering, why so? Why am I smiling hanging my laundry? Why do I feel this happy doing this simple task that is boring but oh so necessary part of being a proper grown up? Maybe it's because I like doing laundry. Maybe it's because I like our flat so much. Maybe it's because I've fallen in love with Scotland. Maybe it's because the sun is shining. Or maybe it's all of these things? This stream of thoughts lead me to a conclusion: I am happy, but I'm not exactly sure why. And that led me to writing this post.

Olin ripustamassa pyykkejäni kuivumaan aulassamme eräänä iltana, kun huomasin hymyileväni itsekseni ilman sen kummempaa syytä. "Onpa kummallista", ajattelin ja aloin miettimään, miksi mua hymyilyttää. Miksi hymyilen pyykkejä ripustaessa? Miksi olen näin onnellinen hoitaessani jotakin näinin tylsää, mutta niin olellisena osana aikuisena olemista olevaa asiaa? Ehkä siksi, että tykkään pestä pyykkiä. Ehkä siksi, että tykkään asunnostamme niin paljon. Ehkä siksi, että olen rakastunut Skotlantiin. Ehkä siksi, että aurinko paistaa. Tai kenties kyseessä on näiden asioiden summa? Tämä ajatuskulku johti minut siihen lopputulokseen, että olen onnellinen, mutten ole ihan varma, miksi. Ja se taas johti tämän postauksen kirjoittamiseen.
I have mentioned many times in many separate occasions that I am extremely proud to be Finnish. I love my home country, I think it's pretty much the best place on earth, and I think many Finnish things are simply superior to stuff that you get elsewhere. Our free education, our complicated language, our weird black candy called salmiakki, and our extraordinary, quiet and unsociable, but oh so trustworthy and hardworking population. All those things are so much better than anything else. If you ask me, Finland is the best. Why did I leave Finland then? That's a completely different matter, and a completely different post, but the simplest answer is that I'm happier elsewhere. I'm happier with the version of me I am outside of the borders of my fatherland.

Olen maininnut monta kertaa eri yhteyksissä, kuinka ylpeä olen suomalaisuudestani. Rakastan kotimaatani ja ajattelen sen olevan maailman paras paikka. Monet suomalaiset asiat ovat yksinkertaisesti niin paljon parempia, kuin mikään, mitä muualta saa. Meidän ilmainen koulutus, hankalaakin hankalampi kielemme, salmiakki, sekä meidän erikoinen, hiljainen ja epäsosiaalinen, mutta silti niin luotettava ja ahkera kansamme. Kaikki nuo asiat, jotka vaan ovat Suomessa paremmin. Jos minulta kysytään, niin Suomi on paras. Joten miksi siis jätin kotimaan taakseni? Siihen kysymykseen tyhjentävästi vastatakseni joutuisin kirjoittamaan kokonaan uuden postauksen, mutta yksinkertaistettu vastaus liene se, että olen onnellisempi muualla. Olen onnellisempi sen version kanssa itsestäni, joka olen isänmaan rajojen ulkopuolella.

I'm not the first one to bring up the idea of people having a different personality for each of the languages they speak and that's how I explain myself being happier somewhere else. I grew up in a small town in middle of nowhere, where everyone knew each other and people made sure you wouldn't forget that embarrassing thing you did on grade 5. Don't get me wrong, I love my home town, but first 19 years of my life there were totally enough of it. I think I was stuck in this certain idea of who I was. I was stuck with my past, stuck with the things people thought about me. Stuck with certain expectations, and stuck with the same faces since kindy. I rebelled against loads of things and all of those phases I went through played part in making me who I am today but before I moved abroad I was never the person I wanted to be.

En ole ensimmäinen, joka tuo esille ajatuksen siitä, että ihmisen persoonallisuus muuttuu sen mukaan, mitä kieltä he puhuat ja se on teoria, jolla selitän onnellisuuttani muualla, kuin Suomessa. Kasvoin pienessä kylässä keskellä ei mitään, jossa jokainen tunsi toisensa ja ihmiset pitivät huolen, ettet unohda sitä noloa juttua, jonka teit vitosluokalla. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan kotikylääni, mutta ensimmäiset 19 vuotta elämästäni siellä riittivät minulle. Luulen, että olin juuttunut kiinni tiettyyn ideaan siitä, kuka olin. Olin jumissa menneisyyteni kanssa, jumissa niiden asioiden kanssa, joita ihmiset minusta olettivat. Jumissa tiettyjen odotusten kanssa, jumissa samojen naamojen kanssa, joita olin katsellut päivähoidosta asti. Kapinoin monia juttuja vastaan ja kaikki ne vaiheet, jotka kävin läpi, tekivät minusta sen, joka nyt olen, mutta en ollut koskaan se, kuka halusin olla. En ennen kuin muutin ulkomaille.
I've said before that moving abroad was self-evident to me. I always knew I'm going to move abroad eventually and when I did, I felt free. I found my true happiness for the very first time in Luxembourg back in 2016. Found my true self for the first time. It's very liberating to land into a country where no-one knows you, no-one has any expectations for you, and where you can be whatever you wish to be. And I ended up being a completely different person, the English speaking Fiia who explores and takes on challenges and socializes and loves her life and herself.

Olen sanonut ennenkin, että ulkomaille muutto oli minulle itsestäänselvyys. Tiesin aina, etten tule jäämään Suomeen ja kun vihdoin lähdin, tunsin itseni vapaaksi. Löysin onnelisuuden ensimmäistä kertaa Luxemburgissa vuonna 2016. Löysin todellisen itseni ensimmäistä kertaa. On hurjan vapauttavaa astua maahan, jossa kukaan ei tunne sinua, jossa kukaan ei odota sinulta mitään ja jossa voit olla ihan mitä ikinä haluatkaan. Minä päädyin olemaan täysin eri ihminen, se englantia puhuva Fiia, joka tutkii ja tarttuu haasteisiin ja sosialisoituu ja rakastaa elämäänsä ja itseään.

I'm a different person in English. I express myself differently, my voice changes. On the other hand my values and beliefs, all that's in the core of who I am obviously stays the same - I'm not changing my opinion about Brexit or should gay marriages be legal or not (obviously they should) when switching languages, but something still changes and it affects to how I feel about myself. And I'm happier in English. Somehow the person I am outside of Finland is more confident and overall a better person in my eyes. I love going back home in Finland but it also feels like going back to my old self, the person I didn't like that much. Coming back to Scotland, travelling, being where I feel like I belong, makes me sigh in relief every time. Finland is the dearest but it's not where my happiness is. My happiness is in the person who I become when I distance myself from my roots just that wee, perfect bit.

Olen eri ihminen englanniksi. Ilmaisen itseäni eri tavalla, ääneni muuttuu. Toisaalta taas kaikki perustavaa laatua olevat elämänarvoni ja syvin olemukseni pysyvät samana - en muuta mielipidettäni Brexitistä tai siitä, tulisiko homoavioliittojen olla laillisia (tietenkin niiden pitäisi) samalla, kun vaihdan kieltä, mutta jokin silti muuttuu ja se vaikuttaa siihen, miten koen itseni. Ja minä olen onnellisempi englanniksi. Jotenkin se ihminen, joka olen Suomen ulkopuolella on itsevarmempi ja kaikin taoin parempi tyyppi omissa silmissäni. Rakastan palata kotiin, mutta samalla se tuntuu paluulta vanhaan itseeni, josta en tykännyt niin paljon. Skotlantiin paluu, matkustaminen, siellä oleminen, minne kuulunkin, saavat minut huokaamaan helpotuksesta joka kerta. Suomi on se rakkain, mutta se ei ole paikka, jossa minun onneni on. Minun onneni on siinä, kuka minusta tulee, kun otan sopivasti etäisyyttä juuriini. 
So, yes. Back to where we started - it's possible to find happiness in hanging laundry. In the right place, in the right mindset, when life's all good, it's the simple things that matter. Everything from doing laundry to finding a crazy good and super cheap Indian restaurant and to watching the people rushing to their cars in the pouring rain are reasons to smile.

Joten kyllä, takaisin siihen, mistä aloitettiin. On mahdollista löytää onni pyykkien ripustamisessa. Oikeassa paikassa, oikeassa mielentilassa, kun elämässä on kaikki hyvin, niillä pienillä asioilla on eniten väliä. Kaikki pyykin pesusta super herkullista ja halpaa tarjoavan intialaisen ravintolan löytämiseen, sekä sateessa autoillensa kiirehtivien ihmisten katselemiseen asti ovat syitä hymyillä. 

Charming Tübingen in Germany

I spent most of my summer in continental Europe and got to travel around quite a bit. One of my destinations was this charming university town called Tübingen in Germany where I visited my dear friend I hadn't seen for ages. We spent a few days chatting about this and that and everything, watching multiple movies from Netflix while trying out several local white wines and eating more than enough chocolate for one week.

Vietin suurimman osan kesästäni manner-Euroopassa ja pääsin matkustelemaan sinne tänne. Yksi kesän kohteistani oli viehko yliopistokaupunki nimeltään Tübingen Saksassa, jossa kävin vihdoin ja viimein hyvän ystäväni luona kylässä. Vietettiin muutama päivä jutellen tästä ja tuosta ja vähän kaikesta, sekä katsomalla liian monta elokuvaa samalla, kun maisteltiin paikallisia valkoviinejä ja syötiin enemmän kuin riittävästi suklaata.
We walked around the old town, visited a monastery a short walk away in this super cute, tiny village. Drank way too many cups of coffee, visited museums, and ate the best filled pitta bread ever. I practiced my very limited German skills and we had good time in general.

Kierreltiin ympäri vanhaa kaupunkia, vierailtiin läheisessä suloisessa pikkukylässä sijaitsevassa luostarissa. Juotiin liian monta kuppia kahvia, vierailtiin museoissa ja syötiin ehkä parhaat täytetyt pitaleivät ikinä. Minä harjoittelin tosi rajoittuneita saksantaitojani ja ihan vaan yleisesti ottaen nautittiin elämästä.
As a good couple of months have passed by since my trip I don't really have any specific advice to give to anyone visiting Tübingen but I just want to say that it's definitely worth of stopping by. Only an hour from Stuttgart, very easily reached from Zürich as well, and it has enough to do and see for a long weekend. And just look at these photos!

Matkastani on kulunut jo jokunen kuukausi, eikä minulla ole mitään yksityiskohtaisia vinkkejä jakaa Tübingenistä, mutta halusin silti sanoa, että se on ehdottomasti pysähtymisen arvoinen. Vain tunnin päässä Stuttgartista, helposti saavutettavissa myös Zürichistä käsin ja siellä on ehdottomasti riittävästi nähtävää ja tehtävää pitkäksi viikonlopuksi. Ja katsokaa nyt näitä kuvia!
This trip was my fourth time visiting Germany, and I have to say it's one of those countries I could return again and again. I fell in love with it on a school trip back in 2013 (read more here and here) and there has been no turning back. If I were to move somewhere else than Finland or the UK, Germany would be quite up high on my list of potential countries to live in (along Luxembourg and Australia, both where I've left pieces of my heart at as well).

Tämä reissu oli neljäs visiittini Saksaan ja minun on sanottava, että se on yksi niistä maista, joihin voisin palata yhä uudelleen ja uudelleen. Rakastuin Saksaan koulun reissulla vuonna 2013 (lue lisää täällä ja täällä), eikä paluuta ole ollut. Jos muuttaisin johonkin muualle, kuin Suomeen tai Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan, niin Saksa olisi aika korkealla potentiaalisten asuinmaiden listallani (Luxemburgin ja Australian rinnalla, joista molempiin olen myöskin jättänyt palasia sydämestäni).
Have you ever been to Germany?
Oletko sä käynyt koskaan Saksassa?

Explanations from Edinburgh

It's early September. I'm sitting in our kitchen, sipping my second cup of coffee for today - instant with a dash of organic semi-skimmed milk (the organic part is worth of mentioning as I usually never buy organic milk it being more expensive. Semi-skimmed then is the only type of milk I drink here). I've lived in Edinburgh for exactly a year and one day, I've fallen in love with the town, I've made so many friends, and I'm still more than happy to call it my home.

Syyskuun alku. Istun keittiössämme siemmaillen toista kahvikupillistani tälle päivää - pikakahvia lorauksella luomukevytmaitoa (luomu on mainitsemisen arvoinen huomio, sillä en yleensä koskaan osta luomumaitoa sen ollessa kalliimpaa. Kevytmaito sen sijaan on ainoa maito, mitä täällä suostun juomaan). Olen asunut Edinburghissa täsmälleen vuoden ja yhden päivän, olen rakastunut tähän kaupunkiin, saanut niin monia ystäviä ja olen edelleen onnellinen kutsuessani tätä paikkaa kodikseni.
The second year of uni has started in the form of Freshers Week. I remember how nervous and excited I was a year ago. How the first night in the halls felt awful, I was tired and knew practically no-one. In a week it all had changed. I never imagined I would be sharing a flat with three friends I made playing ultimate frisbee (I didn't even know a sport called ultimate existed) and that the flat would be this amazing (I honestly love it). I wouldn't have thought I'd be the women's captain this year.

Toinen yliopistovuosi on alkanut Tervetuloviikon merkeissä. Muistan, kuinka hermostunut ja innoissani olin vuosi sitten. Muistan, miten kamalalta eka yö asuntolassa tuntui, olin väsynyt ja en käytännössä tuntenut ketään. Viikossa se kaikki oli muuttunut. En koskaan kuvitellut jakavani nyt asunnon kolmen ultimate frisbeen kautta saadun ystävän kanssa (en edes tiennyt, että sellainen laji, kuin ultimate on olemassa) ja että asunto olisi näin huikea (minä ihan tosissani rakastan tätä). En olisi uskonut olevani naisten kapteeni tänä vuonna.
Summer was great, I had loads of fun, and I enjoyed it with all my heart, but it's also good to get back in business. I'm excited to see what the second year of studying will bring - hopefully some challenge, hopefully some new faces, hopefully loads of new, crazy memories of nights out or early morning bus rides to the campus, and chilled days at home spent by playing PS2 and singing along classics everyone knows.

Kesäni oli mahtava, minulla oli hauskaa ja nautin siitä koko sydämestäni, mutta on myös hyvä palata arkeen. Olen innoissani toisen opiskeluvuoden suhteen. Toivon mukaan se tuo mukanaan haasteita, uusia kasvoja, sekä uusia, hulluja muistoja myöhäisiltä illoilta ulkona tai aikaisilta bussimatkoilta kampukselle, rennoilta päiviltä kotona, jotka kulutetiin pelaten playstationilla ja laulaen ikivihreiden klassikoiden mukana.
I have been busy, I will keep being busy, but now I finally feel like writing my blog again. I feel like I had some sort of creative block and even though I had ideas I never felt like actually writing about anything. That has finally changed after over a month of silence. Hopefully you'll be getting semi-regular updates from now on. All I wanted to say this time is that I'm still well and alive. I'm still happy, got my gypsy soul almost satisfied after this adventure filled summer, and get this feeling of belonging when I hear someone saying "aye, cheers mate" with their Edinburgh accent in a local pub. The milestone of one year anniversary reached with Scotland and I can't wait to see what the next years will bring!

Olen ollut kiireinen, tulen pysymään kiireisenä, mutta nyt tuntuu vihdoin taas siltä, että haluan kirjoittaa blogiani. Mulla tuntuu olleen päällä jokin luovuuden puute, sillä vaikka ideoita onkin ollut, ei mikään ole tuntunut siltä, että haluaisin oikeasti kirjoittaa siitä. Tuo fiilis on kuitenkin vihdoin muuttunut kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Toivon mukaan saatte jatkossa taas säännöllisen epäsäännöllisiä päivityksiä. Tällä kertaa halusin kuitenkin sanoa olevani edelleen hengissä. Olen edelleen onnellinen, vaeltajasieluni on jokseenkin tyydytetty seikkailuntäyteisen kesän jäljiltä ja koen edelleen vahvaa kuulumisen tunnetta, kun kuulen jonkun sanovan "aye, cheers mate" tunnistettavalla Edinburghin aksentillaan paikallisessa pubissa. Yhden vuoden rajapyykki on Skotlannin kanssa saavutettu, enkä malta odottaa, mitä seuraavat vuodet tuovatkaan tullessaan.

Destination: Uetliberg, Zürich, Switzerland

As you already know, I spent a couple of days in Zürich a couple of weeks ago. As I didn't have enough money or time to go for a proper hike somewhere more rural, I decide to go for the second best option and headed towards a mountain called Uetliberg on my last day in the town. The mountain locates right next to the city, and you can make your way to the beginning of the walking paths from the town centre in half an hour - either on foot or by tram.

Kuten jo tiedättekin, vietin pari päivää Zürchissä pari viikkoa sitten. Kun rahat, eikä liiemmin aikakaan, eivät riittäneet kunnolliseen vaellukseen jossain syrjäisemmässä, päätin valita toiseksi parhaan vaihtoehdon ja suuntasin kohti vuorta nimeltään Uetliberg vikana päivänäni kaupungissa. Kyseinen vuori sijaitsee aivan kaupungin vieressä ja lenkkipolkujen alkupisteeseen pääsee keskustasta puolessa tunnissa - joko jalkaisin tai ratikalla.
I opted for walking, bought some fruit from a market stall to take with me, and soon found myself reading a map and deciding what route to take to the top. The hike was short but surely hard, I was sweating like crazy and my legs were screaming for help, but it was totally worth it.

Minä valitsin kävelyn, ostin hieman hedelmiä matkaevääksi katukojusta ja löysin itseni varsin pian lukemasta karttaa ja päättämässä, minkä reiteistä valitsisin huipulle pääsemiseen. Vaellus oli lyhyt, mutta varsin rankka, hikoilin hullun lailla ja jalat huusivat hallelujaa, mutta oli se sen arvoista.
The weather was as beautiful as ever (this summer just seems to be one of the best ones for ages, no matter where you are in Europe) and the views got better and better as I climbed. I reached the top, sat down for a bit and had my lunch.

Sää oli tosi kaunis (tämä kesä tuntuu olleen paras kesä aikoihin kelien suhteen, ihan sama missä päin Eurooppaa olet) ja maisemat paranivat askel askeleelta. Saavutin lopulta huipun, istuin alas hetkiseksi ja nautin lounaani.
Bracing myself (as I'm totally scared of heights) I decided to pay the entrance fee of two Swiss francs and climbed up to a lookout tower. It took a while to stop fearing for my dear life, standing in the top and feeling the wind messing my hair, but when I did, it was just breathtaking.

Aikani itseäni tsempattuani (sillä korkeanpaikankammoni on ihan tosi juttu) päätin maksaa kahden Sveitsin frangin hintaisen pääsymaksun maisematorniin. Vei hetken lakata pelkäämästä henkeni puolesta seisoessani ylhäällä ja tuntiessani, kuinka tuuli sotki hiukseni, mutta kun pelko lopulta hälveni, oli kokemus henkeäsalpaava.
The scenery opening below me, the stunning, turquoise Lake Zürich, the city next to it and the rolling mountains on the other side of it. I just stood there, enjoyed every bit, and thought of the most random thoughts. People coming in and leaving, a group of school kids giggling away and having fun. Sometimes it's good to just take some time to stop and breath, and what's a better place to do it than a place like this.

Allani avautui maisema, jossa komeili upean turkoosi Zürich -järvi, kaupunki aivan sen vieressä ja toisella puolella kohoavat vuoret. Minä seisoin paikoillani, nautin jokaisesta pienestäkin palasesta ja ajattelin mitä kummallisempia ajtuksia. Ihmiset tulivat ja menivät, luokka pikkukoululaisia hihitteli jutuilleen ja piti hauskaa. Joskus on hyvä vain pysähtyä ja hengittää ja missä sen parempi tehdä niin, kuin näin upeassa paikassa.
I finally decided I'd seen enough, got back to the ground level and started heading back. The forest surrounding me and giving some welcomed shade from the sun, all the other people enjoying their day, and the views slowly disappearing as I walked back down. I was happy.

Kun lopulta päätin nähneeni tarpeeksi, palasin maantasalle ja suuntasin takaisin. Ympäröivä metsä tarjosi tervetulleen suojan auringolta, vastaan tulevat ihmiset näkyivät nauttivan kesäpäivästään ja maisema hävisi hitaasti näkyvistä, kun kävelin takaisin alas. Olin onnellinen.
And all in all, what more can I say? Uetliberg was absolutely spectacular. If you ever end up in Zürich and if you want to go for a hike without spending money and time travelling elsewhere, climb up here. There are loads of routes to choose from, easier and harder hikes, and it's a great place to spend a few hours.

Ja kaiken kaikkiaan, mitä muuta voin sanoa? Uetliberg oli aivan huikaiseva. Jos koskaan eksyt Zürichiin ja jos haluat päästä vaeltamaan tuhlaamatta rahaa tai aikaa muualle matkustamiseen, kiipeä tänne. Alueelta löytyy lukuisia reittejä, joista valita. Osa on helpompia, osa haastavampia ja paikassa viihtyy varmasti muutaman tunnin ajan.