Charming Tübingen in Germany

I spent most of my summer in continental Europe and got to travel around quite a bit. One of my destinations was this charming university town called Tübingen in Germany where I visited my dear friend I hadn't seen for ages. We spent a few days chatting about this and that and everything, watching multiple movies from Netflix while trying out several local white wines and eating more than enough chocolate for one week.

Vietin suurimman osan kesästäni manner-Euroopassa ja pääsin matkustelemaan sinne tänne. Yksi kesän kohteistani oli viehko yliopistokaupunki nimeltään Tübingen Saksassa, jossa kävin vihdoin ja viimein hyvän ystäväni luona kylässä. Vietettiin muutama päivä jutellen tästä ja tuosta ja vähän kaikesta, sekä katsomalla liian monta elokuvaa samalla, kun maisteltiin paikallisia valkoviinejä ja syötiin enemmän kuin riittävästi suklaata.
We walked around the old town, visited a monastery a short walk away in this super cute, tiny village. Drank way too many cups of coffee, visited museums, and ate the best filled pitta bread ever. I practiced my very limited German skills and we had good time in general.

Kierreltiin ympäri vanhaa kaupunkia, vierailtiin läheisessä suloisessa pikkukylässä sijaitsevassa luostarissa. Juotiin liian monta kuppia kahvia, vierailtiin museoissa ja syötiin ehkä parhaat täytetyt pitaleivät ikinä. Minä harjoittelin tosi rajoittuneita saksantaitojani ja ihan vaan yleisesti ottaen nautittiin elämästä.
As a good couple of months have passed by since my trip I don't really have any specific advice to give to anyone visiting Tübingen but I just want to say that it's definitely worth of stopping by. Only an hour from Stuttgart, very easily reached from Zürich as well, and it has enough to do and see for a long weekend. And just look at these photos!

Matkastani on kulunut jo jokunen kuukausi, eikä minulla ole mitään yksityiskohtaisia vinkkejä jakaa Tübingenistä, mutta halusin silti sanoa, että se on ehdottomasti pysähtymisen arvoinen. Vain tunnin päässä Stuttgartista, helposti saavutettavissa myös Zürichistä käsin ja siellä on ehdottomasti riittävästi nähtävää ja tehtävää pitkäksi viikonlopuksi. Ja katsokaa nyt näitä kuvia!
This trip was my fourth time visiting Germany, and I have to say it's one of those countries I could return again and again. I fell in love with it on a school trip back in 2013 (read more here and here) and there has been no turning back. If I were to move somewhere else than Finland or the UK, Germany would be quite up high on my list of potential countries to live in (along Luxembourg and Australia, both where I've left pieces of my heart at as well).

Tämä reissu oli neljäs visiittini Saksaan ja minun on sanottava, että se on yksi niistä maista, joihin voisin palata yhä uudelleen ja uudelleen. Rakastuin Saksaan koulun reissulla vuonna 2013 (lue lisää täällä ja täällä), eikä paluuta ole ollut. Jos muuttaisin johonkin muualle, kuin Suomeen tai Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan, niin Saksa olisi aika korkealla potentiaalisten asuinmaiden listallani (Luxemburgin ja Australian rinnalla, joista molempiin olen myöskin jättänyt palasia sydämestäni).
Have you ever been to Germany?
Oletko sä käynyt koskaan Saksassa?

Explanations from Edinburgh

It's early September. I'm sitting in our kitchen, sipping my second cup of coffee for today - instant with a dash of organic semi-skimmed milk (the organic part is worth of mentioning as I usually never buy organic milk it being more expensive. Semi-skimmed then is the only type of milk I drink here). I've lived in Edinburgh for exactly a year and one day, I've fallen in love with the town, I've made so many friends, and I'm still more than happy to call it my home.

Syyskuun alku. Istun keittiössämme siemmaillen toista kahvikupillistani tälle päivää - pikakahvia lorauksella luomukevytmaitoa (luomu on mainitsemisen arvoinen huomio, sillä en yleensä koskaan osta luomumaitoa sen ollessa kalliimpaa. Kevytmaito sen sijaan on ainoa maito, mitä täällä suostun juomaan). Olen asunut Edinburghissa täsmälleen vuoden ja yhden päivän, olen rakastunut tähän kaupunkiin, saanut niin monia ystäviä ja olen edelleen onnellinen kutsuessani tätä paikkaa kodikseni.
The second year of uni has started in the form of Freshers Week. I remember how nervous and excited I was a year ago. How the first night in the halls felt awful, I was tired and knew practically no-one. In a week it all had changed. I never imagined I would be sharing a flat with three friends I made playing ultimate frisbee (I didn't even know a sport called ultimate existed) and that the flat would be this amazing (I honestly love it). I wouldn't have thought I'd be the women's captain this year.

Toinen yliopistovuosi on alkanut Tervetuloviikon merkeissä. Muistan, kuinka hermostunut ja innoissani olin vuosi sitten. Muistan, miten kamalalta eka yö asuntolassa tuntui, olin väsynyt ja en käytännössä tuntenut ketään. Viikossa se kaikki oli muuttunut. En koskaan kuvitellut jakavani nyt asunnon kolmen ultimate frisbeen kautta saadun ystävän kanssa (en edes tiennyt, että sellainen laji, kuin ultimate on olemassa) ja että asunto olisi näin huikea (minä ihan tosissani rakastan tätä). En olisi uskonut olevani naisten kapteeni tänä vuonna.
Summer was great, I had loads of fun, and I enjoyed it with all my heart, but it's also good to get back in business. I'm excited to see what the second year of studying will bring - hopefully some challenge, hopefully some new faces, hopefully loads of new, crazy memories of nights out or early morning bus rides to the campus, and chilled days at home spent by playing PS2 and singing along classics everyone knows.

Kesäni oli mahtava, minulla oli hauskaa ja nautin siitä koko sydämestäni, mutta on myös hyvä palata arkeen. Olen innoissani toisen opiskeluvuoden suhteen. Toivon mukaan se tuo mukanaan haasteita, uusia kasvoja, sekä uusia, hulluja muistoja myöhäisiltä illoilta ulkona tai aikaisilta bussimatkoilta kampukselle, rennoilta päiviltä kotona, jotka kulutetiin pelaten playstationilla ja laulaen ikivihreiden klassikoiden mukana.
I have been busy, I will keep being busy, but now I finally feel like writing my blog again. I feel like I had some sort of creative block and even though I had ideas I never felt like actually writing about anything. That has finally changed after over a month of silence. Hopefully you'll be getting semi-regular updates from now on. All I wanted to say this time is that I'm still well and alive. I'm still happy, got my gypsy soul almost satisfied after this adventure filled summer, and get this feeling of belonging when I hear someone saying "aye, cheers mate" with their Edinburgh accent in a local pub. The milestone of one year anniversary reached with Scotland and I can't wait to see what the next years will bring!

Olen ollut kiireinen, tulen pysymään kiireisenä, mutta nyt tuntuu vihdoin taas siltä, että haluan kirjoittaa blogiani. Mulla tuntuu olleen päällä jokin luovuuden puute, sillä vaikka ideoita onkin ollut, ei mikään ole tuntunut siltä, että haluaisin oikeasti kirjoittaa siitä. Tuo fiilis on kuitenkin vihdoin muuttunut kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Toivon mukaan saatte jatkossa taas säännöllisen epäsäännöllisiä päivityksiä. Tällä kertaa halusin kuitenkin sanoa olevani edelleen hengissä. Olen edelleen onnellinen, vaeltajasieluni on jokseenkin tyydytetty seikkailuntäyteisen kesän jäljiltä ja koen edelleen vahvaa kuulumisen tunnetta, kun kuulen jonkun sanovan "aye, cheers mate" tunnistettavalla Edinburghin aksentillaan paikallisessa pubissa. Yhden vuoden rajapyykki on Skotlannin kanssa saavutettu, enkä malta odottaa, mitä seuraavat vuodet tuovatkaan tullessaan.

Destination: Uetliberg, Zürich, Switzerland

As you already know, I spent a couple of days in Zürich a couple of weeks ago. As I didn't have enough money or time to go for a proper hike somewhere more rural, I decide to go for the second best option and headed towards a mountain called Uetliberg on my last day in the town. The mountain locates right next to the city, and you can make your way to the beginning of the walking paths from the town centre in half an hour - either on foot or by tram.

Kuten jo tiedättekin, vietin pari päivää Zürchissä pari viikkoa sitten. Kun rahat, eikä liiemmin aikakaan, eivät riittäneet kunnolliseen vaellukseen jossain syrjäisemmässä, päätin valita toiseksi parhaan vaihtoehdon ja suuntasin kohti vuorta nimeltään Uetliberg vikana päivänäni kaupungissa. Kyseinen vuori sijaitsee aivan kaupungin vieressä ja lenkkipolkujen alkupisteeseen pääsee keskustasta puolessa tunnissa - joko jalkaisin tai ratikalla.
I opted for walking, bought some fruit from a market stall to take with me, and soon found myself reading a map and deciding what route to take to the top. The hike was short but surely hard, I was sweating like crazy and my legs were screaming for help, but it was totally worth it.

Minä valitsin kävelyn, ostin hieman hedelmiä matkaevääksi katukojusta ja löysin itseni varsin pian lukemasta karttaa ja päättämässä, minkä reiteistä valitsisin huipulle pääsemiseen. Vaellus oli lyhyt, mutta varsin rankka, hikoilin hullun lailla ja jalat huusivat hallelujaa, mutta oli se sen arvoista.
The weather was as beautiful as ever (this summer just seems to be one of the best ones for ages, no matter where you are in Europe) and the views got better and better as I climbed. I reached the top, sat down for a bit and had my lunch.

Sää oli tosi kaunis (tämä kesä tuntuu olleen paras kesä aikoihin kelien suhteen, ihan sama missä päin Eurooppaa olet) ja maisemat paranivat askel askeleelta. Saavutin lopulta huipun, istuin alas hetkiseksi ja nautin lounaani.
Bracing myself (as I'm totally scared of heights) I decided to pay the entrance fee of two Swiss francs and climbed up to a lookout tower. It took a while to stop fearing for my dear life, standing in the top and feeling the wind messing my hair, but when I did, it was just breathtaking.

Aikani itseäni tsempattuani (sillä korkeanpaikankammoni on ihan tosi juttu) päätin maksaa kahden Sveitsin frangin hintaisen pääsymaksun maisematorniin. Vei hetken lakata pelkäämästä henkeni puolesta seisoessani ylhäällä ja tuntiessani, kuinka tuuli sotki hiukseni, mutta kun pelko lopulta hälveni, oli kokemus henkeäsalpaava.
The scenery opening below me, the stunning, turquoise Lake Zürich, the city next to it and the rolling mountains on the other side of it. I just stood there, enjoyed every bit, and thought of the most random thoughts. People coming in and leaving, a group of school kids giggling away and having fun. Sometimes it's good to just take some time to stop and breath, and what's a better place to do it than a place like this.

Allani avautui maisema, jossa komeili upean turkoosi Zürich -järvi, kaupunki aivan sen vieressä ja toisella puolella kohoavat vuoret. Minä seisoin paikoillani, nautin jokaisesta pienestäkin palasesta ja ajattelin mitä kummallisempia ajtuksia. Ihmiset tulivat ja menivät, luokka pikkukoululaisia hihitteli jutuilleen ja piti hauskaa. Joskus on hyvä vain pysähtyä ja hengittää ja missä sen parempi tehdä niin, kuin näin upeassa paikassa.
I finally decided I'd seen enough, got back to the ground level and started heading back. The forest surrounding me and giving some welcomed shade from the sun, all the other people enjoying their day, and the views slowly disappearing as I walked back down. I was happy.

Kun lopulta päätin nähneeni tarpeeksi, palasin maantasalle ja suuntasin takaisin. Ympäröivä metsä tarjosi tervetulleen suojan auringolta, vastaan tulevat ihmiset näkyivät nauttivan kesäpäivästään ja maisema hävisi hitaasti näkyvistä, kun kävelin takaisin alas. Olin onnellinen.
And all in all, what more can I say? Uetliberg was absolutely spectacular. If you ever end up in Zürich and if you want to go for a hike without spending money and time travelling elsewhere, climb up here. There are loads of routes to choose from, easier and harder hikes, and it's a great place to spend a few hours.

Ja kaiken kaikkiaan, mitä muuta voin sanoa? Uetliberg oli aivan huikaiseva. Jos koskaan eksyt Zürichiin ja jos haluat päästä vaeltamaan tuhlaamatta rahaa tai aikaa muualle matkustamiseen, kiipeä tänne. Alueelta löytyy lukuisia reittejä, joista valita. Osa on helpompia, osa haastavampia ja paikassa viihtyy varmasti muutaman tunnin ajan.