My day: university edition

Since my life in uni has found it's ways and my every day life has some routines finally, I decided I could give you a little insight on what it's like to be a student in Scotland. And what's a better way than to do a traditional "my day"! This time we're taking a look at my regular Wednesday. Let's get started, shall we?

Kerta elämäni yliopistossa on alkanut rullaamaan ja elämään on vihdoin löytynyt rutiinit, päätin, että voisin avata teillekin hieman, millaista opiskelijan arki Skotlannissa on. Ja mikä olisikaan parempi tapa, kuin perinteinen my day -postaus! Tällä kertaa kurkataan mun ihan tavalliseen keskiviikkoon, joten eiköhän aloiteta.
I usually wake up sometime between 8am and 9am but it totally depends on when my lectures start and whether or not I go to the gym or to body pump in the morning - if I do, I usually set my alarm at 7. This particular Wednesday I just slept in and enjoyed the sun shining through the window while eating my breakfast in our kitchen.

Herään yleensä joskus kahdeksan ja yhdeksän välillä, mutta se riippuu ihan siitä, milloin luennot alkavat ja siitä, aloitanko aamun salilla tai body pumpissa - jos vastaus on kyllä, soi herätys yleensä jo seitsemältä. Tänä kyseisenä keskiviikkona nukuin vähän pidempään ja nautiskelin ikkunan läpi paistavasta auringosta syödessäni aamupalaa keittiössämme.
Accounting lecture started at 10:15 and finished by 11 which gave me plenty of time to come back home, heat up some leftovers from Tuesday, and work on my management essay.

Accounting luento (mitä nyt accounting suomeksi onkaan, kirjanpito ja laskentatoimi ovat sanakirjan antamia vaihtoehtoja) alkoi 10:15 ja loppui jo yhdeltätoista, joten mulle jäi reippaasti aikaa tulla takaisin kotiin, lämmittää edellispäivän tähteet ja käydä managementin esseen kimppuun.
German lesson from 12:15-13:15 and economics tutorial from 13:15-14:15. I've actually quite enjoyed studying German but I have to say that economics is probably my least favourite subject I've got at the moment. It could be interesting but I'm just really confused with all the graphs all the time...

Saksan tunti 12:15-13:15 ja ekonomian tutoriaali 13:15-14:15. Olen oikeasti tykännyt opiskella saksaa, mutta ekonomiasta taas pidän vähiten tän hetkisistä kursseistani. Se voisi olla mielenkiintoista, mutta olen vaan ihan hukassa kaikkien kaavioiden kanssa...
A couple of hours of free time that I usually spend by getting something to eat and most weeks end up sitting in our kitchen chatting with my flatmates and occasionally some other friends as well. For some reason Wednesdays seem to be the days when a bunch of us just happen to be in the kitchen at the same time. This Wednesday I opted for my room and laptop instead until it was 4:25pm and time to head to the sports centre for the frisbee training.

Pari tuntia vapaa-aikaa, jonka yleensä kulutan syömällä jotain ja istumalla keittiössä useimpina viikkoina kämppisten ja silloin tällöin muidenkin kavereiden kanssa. Jostain syystä keskiviikot tuntuvat olevan päiviä, kun tosi moni sattuu keittiöön yhtä aikaa. Tänä kyseisenä keskiviikkona valitsin kuitenkin huoneeni ja läppärini siihen asti, kun oli aika suunnata uhreiluhallille puoli viideltä alkaviin frisbeetreeneihin.
The weather is definitely warmer here than in Finland but 7 degrees and rain still isn't fun. It's a short 5 minutes walk from my halls to the sports centre where we've got an indoor training every Wednesday.  So just get on the boots and start throwing!

Kelit on ehdottomasti lämpimämmät, kuin Suomessa, mutta 7 astetta ja vesisade ei silti ole mun lemppariasia. Meidän kämpiltä uhreiluhallille kävelyyn menee suunnilleen viisi minuuttia, jossa meillä siis on sisäpeliharjoitukset joka keskiviikko. Joten nappulakengät jalkaan ja heittämään!
Training finishes at 5:30pm and it's obviously pitch black by then. Some food again, shower, whatever normal people would do.

Treenit loppuu puoli kuusi ja niihin aikoihin pihalla on jo ihan pimeää. Vähän ruokaa jälleen kerran, suihku, mitä nyt normaalit ihmiset tekiskään.
And evenings then. Sometimes I just study, sometimes I just sit on my laptop. Sometimes we go out and last Wednesday me and a couple of the guys from frisbee went for a free Wednesday meal at chaplaincy, ended up eating cake and playing drinking games at one of their flats. It was fun though and I was bed by 1am - usually I would prefer going to bed a bit earlier but every now and then you just have to go with the flow. Or maybe I just have to do it every Wednesday from now on as we were kind of planning to make that free meal + cake + some drinks a tradition of ours!

Ja illat sitten... joskus opiskelen, joskus vaan istun läppärilläni. Joskus mennään ulos ja viime keskiviikkona minä ja pari kaveria frisbeestä suunnattiin ilmaiselle keskiviikkoillalliselle chaplaincyyn. Sieltä päädyttiin syömään kakkua ja pelaamaan juomapelejä yhden meistä asunnolla. Hauskaa tietenkin oli ja olin sängyssä jo ennen yhtä - yleensä kyllä painuisin pehkuihin hieman aiemmin, mutta joskus kai on vaan muutettava suunnitelmia sen mukaan, mitä vastaan tulee. Tai ehkäpä mun on tehtävä se joka keskiviikko, sillä suunniteltiin vähän, että tehtäisiin tästä ilmainen ruoka + kakkua + hieman juotavaa kombinaatiosta meidän ikioma tradiitio!

Stunning Edinburgh and weekend feelings

I noticed I haven't written anything here for a while again and decided to fix the situation. I have nothing overly exciting to share with you but a couple of photos from here and there and could do a little catch up with what I've been up to as well.

Huomasin, etten ole taaskaan kirjoittanut tänne hetkeen mitään ja päätin korjata tilanteen. Mitään ylenpalttisen jännittävää ei ole tapahtunut, mutta parit kuvat löytyy jaettavaksi asti ja voisinpa vähän kertoilla, mitä viime aikoina onkaan tapahtunut.
Let's go back in time a bit more than a week, to the Saturday before last Saturday. Me and my friend decided to spend the day in the town. I woke up early enough to go to body pump, showered, got changed and off we went. A bit of shopping and some lunch before heading to the National Museum of Scotland. If you ever visit Edinburgh that is something I highly recommend you to do - the National Museum is big and there's certainly something interesting to everyone. The entry is free (but a donation is appreciated) and you could easily spend a few hours wandering around there.

Hypätään ajassa takaisin toissaviikon viikonloppuun asti, kun päätettiin kaverin kanssa, että vietetään lauantai kaupungilla. Heräsin riittävän aikaisin käydäkseni body pumpissa ja ehdinpä suihkun ja pukemisen jälkeen vähän meikatakin ennen keskustaan lähtöä. Shoppailua ja kevyt lounas ennen kuin suunnattiin Skotlannin Kansallismuseoon (the National Museum of Scotland). Jos koskaan vierailet Edinburghissa, suosittelen kyllä ehdottomasti kyseistä museoa. Sieltä löytyy varmasti jotain kiinnostavaa jokaiselle ja sisäänpääsy ei maksa mitään (mutta pieni lahjoitus on suositeltava) ja siellä voi helposti viettää tunnin jos toisenkin.
Last week I spent mainly studying. The end of the semester is approaching and in some aspects the studying is getting easier - next week there won't be any management lectures or tutorials for example - but on the other hand I should hand in my management essay in a couple of days and it still is a complete mess. It will definitely take some practice to get my skills on academic writing up to a satisfactory level...

Viime viikko sitten kuluikin lähinnä opiskellessa. Lukukauden loppua kohti opiskelu tuntuu toisaalta helpottuvan - esim. ensi viikolla ei ole ollenkaan managementin luentoja tai tutoriaaleja - mutta toisaalta taas managementin esseen deadline on parin päivän päästä ja kyseinen työ on edelleen lähinnä yksi iso sotku. Akateemisen kirjoittamisen taitoni vaativat ehdottomasti lisää harjoitusta...
Besides studying I've spent more than enough time playing frisbee and I have to say I really enjoy it. I think I've mentioned this sport here earlier but never really explained it properly. The thing is that I joined our school's ultimate frisbee team some three weeks ago because of my friends who wouldn't stop saying I should try it out as well. So I finally did, liked it, and here I am, attending every single available training. And why? I went and said yes for women's regionals that will take place this upcoming weekend and I really need all the practice I can get. So yes, I attended four training sessions last week. Who would have thought I'd get excited about team sports this easily?

Opiskelun lisäksi olen käyttänyt paljon aikaa frisbeen pelaamiseen ja täytyy sanoa, että nautin siitä. Olen tainnut kyseisen urheilulajin mainita täälläkin jo ohimennen, mutten ole kai koskaan selittänyt, mistä oikein on kyse. Liityin siis koulumme ultimate frisbee joukkueeseen kolmisen viikkoa sitten, kun kaverini eivät lakanneet painostamasta minua kokeilemaan sitä. Lopulta siis menin treeneihin, tykkäsin siitä ja tässäpä sitä ollaan ja osallistutaan kaikkiin mahdollisiin harjoituksiin. Ja miksi? Menin ja lupauduin osallistumaan naisten aluekisoihin, jotka ovat tämän viikon viikonloppuna, joten kaikki mahdollinen valmistautuminen on tarpeen. Joten joo, osallistuin neljiin harjoituksiin viime viikolla. Kuka olisi uskonut, että innostuisin joukkueurheilusta näin helposti?
Anyway. Last Friday I headed to the town after skipping German lesson to write my essay and getting my hands full of bruises in the afternoon's outdoor frisbee session as it was freezing cold and the disc was super hard because of it. My friend came down from Glasgow and I went to meet her at the train station. We grabbed some dinner (Let Me Eat on Grassmarket is a great place for coffee or something lighter to eat, and they've got a great variety of vegetarian and even vegan options!) and walked to the cinema. I've really wanted to see the new Thor movie and Kira was up for it too, so the plan for the rest of the night was pretty clear. The movie was entertaining but it probably isn't the best Marvel movie ever. I would still recommend it though!

Eniveis. Viime perjantaina suuntasin kaupungille, kun olin ensiksi skipannut saksantunnin kirjoittaakseni esseetäni ja saanut käteni täyteen mustelmia iltapäivän frisbeetreeneissä kelin ollessa jäätävän kylmä ja frisbeekiekon kohmettuessa kivikovaksi siitä johtuen. Kaverini tuli junalla Glasgowsta ja tapasin hänet rautatieasemalla. Suunnattiin syömään vähän illallista (Let Me Eat Grassmarketilla on huippu paikka kahville tai kevyemmälle ruoalle, etenkin kun sieltä löytyy hyvä valikoima vegetaristeille ja jopa vegaaneille sopivia vaihtoehtoja!) ja siitä jatkettiin leffateatteria kohti. Olin jo hetken tahtonut nähdä uuden Thor-leffan ja kun se kelpasi Kirallekin, oli illan suunnitelma melko selvä. Leffa oli ehdottomasti viihdyttävä ja vaikkei se ehkä paras Marvel-elokuva olekaan, suosittelen sitä silti!
Saturday and Sunday were both super relaxed: making some sushi, watching Sex and the City, and going to the town for cocktails (weirdly enough I haven't been actually going out for a couple of weeks - maybe everyone is finally getting a bit worn out by the constant partying? Just maybe?). It was time to say goodbyes on Sunday evening and after my friend was gone I found myself staring at my laptop for an hour. Realizing I'm not getting anything done studying-wise, I decided to hit the gym and it was the best decision ever. As it's dark and cold outside I've been running on the treadmill instead. I've been getting good 30-40mins in each time but yesterday I found running easy (and even my ankle that I sprained in a training a few days ago was fine) and kept going for an hour. I've never actually done a whole hour of running and that feeling afterwards was better than anything!

Lauantai ja sunnuntai tulikin sitten vaan rentouduttua sushia tehden ja Sinkkuelämää katsoen. Illalla käytiin kaupungilla cocktaileilla - kummallista kyllä, mutten ole käynyt oikeasti ulkona pariin viikkoon. Ehkäpä kaikki alkavat vihdoin väsyä jatkuvaan juhlimiseen? Sunnuntai-iltana sanottiin sitten heipat ja kun olin taas yksinäni kotona, huomasin tuijottaneeni läppäriäni yli tunnin saamatta mitään koulun eteen aikaiseksi. Päätinkin siis suunnata salille ja se oli ehkäpä paras päätös ikinä. Kelin ollessa kylmä ja pimeä olen käynyt juoksemassa juoksumatolla ulkona liikkumisen sijaan. Normaalisti teen 30-40 minuutin "lenkkejä", mutta eilen juoksu vaan tuntui rullaavan (eikä jokunen päivä sitten treeneissä nyrjähtänyt nilkkakaan sanonut vastaan), joten jatkoin menoa kokonaisen tunnin. En ole koskaan aiemmin saavuttanut tunnin rajapyykkiä ja ai että sitä voittajafiilistä!
And well, now I'm sitting here, writing this instead of working on my above mentioned essay I should hand in this week. Or well, I did work on it for the 5 minutes my flatmate was here asking about referencing... Today's plan includes a couple of lectures and a body pump session. Maybe some studying in the library as well. I also realized there's exactly one month to go and I'll be flying to Finland for the Christmas holidays. Time really flies when you're having the time of your life.

Ja no, nyt istun tässä kirjoittamassa blogia sen sijaan, että tekisin jotain yllämainitun esseeni eteen. Tai no, tein mä sen eteen jotain sen viiden minuutin ajan, kun kämppis kävi kysymässä lähteistä ja viittauksista... Tän päivän suunnitelmiin kuuluu pari luentoa ja body pumppia, ehkäpä hieman opiskelua kirjastossa. Tajusin myös, että tänään siihen on tasan kuukausi aikaa, kun lennän Suomeen viettämään joululomaa. Aika tosiaan lentää, kun on hauskaa.

"Well, he doesn't like foreigners"

I was having a chat with a friend of mine a couple of weeks ago. We were talking about this and that and somehow ended up discussing about a person we both know. My friend would say he's actually friends with this guy, I would say the same but we're friends in that "we hang out because we've got common friends and we have a chat because we happened to bump to each other" way. We never actually spend time together with this person and I can't see myself asking him for a cup of coffee in twenty years time for the sake of good old times. We know each other, we're kinda mates, but I wouldn't send him a message and ask him for a round pool like I could do to my "actual" friends. We might like each others facebook photos, but that's all the direct communication we have. And that's alright. Not everyone has to be my best friend.

Juttelin erään ystäväni kanssa pari viikkoa sitten. Juteltiin niitä näitä ja jotenkin päädyttiin keskustelemaan eräästä henkilöstä, joka me molemmat tunnetaan. Kaverini sanoisi, että he ovat oikeasti kavereita kyseisen jätkän kanssa, minä sanoisin, että ollaan kavereita sillä "no hengaillaan nyt, kun meillä on yhteisiä kavereita ja no jutellaan nyt, kun satuttiin törmäämään" tavalla. Me ei koskaan oikeasti vietetä aikaa yhdessä tämän tyypin kanssa, enkä näe itseäni kysymässä häntä kahville kahdenkymmenen vuoden päästä muistellaksemme vanhoja hyviä aikoja. Tunnetaan toisemme, ollaan tavallaan kavereita, mutten lähettäisi hänelle viestiä ja kysyisi pelaamaan biljardia, niinkuin voisin tehdä "oikeille" kavereilleni. Me saatetaan tykätä toistemme facebook-kuvista, mutta siinäpä se suora yhteydenpito onkin. Ja se on ihan ok, ei kaikkien tarvitse olla mun parhaita ystäviä.
Anyway. We were talking about this with my friend. I told him that I have a feeling this guy doesn't really like me. That I have a feeling we're kind of friends and he does talk to me and sometimes we even have a good conversation on the way to the lecture or laugh at something on the corridor. But then again he doesn't seem to like me genuinely. I'm pretty good at telling who likes me and who does not and with this guy I'm pretty sure he thinks I'm alright but there's something that isn't quite right. There's something that bothers him and there's something in me that bugs him. And I asked my friend why is it so? Why doesn't this guy like me? "Well, he doesn't like foreigners" was the reply I got.

Jokatapauksessa, me juteltiin aiheesta kaverini kanssa. Kerroin hänelle, että mulla on sellainen fiilis, että tämä tyyppi ei oikein tykkää minusta. Että mulla on sellainen tunne, että ollaan kavereita ja hän kyllä juttelee mulle ja joskus käydään oikeasti kunnon keskusteluja matkalla luennolle tai nauretaan jollekin jutulle käytävässä. Mutta toisaalta taas hän ei vaikuta pitävän minusta aidosti. Olen aika hyvä kertomaan, kuka tykkää musta ja kuka ei ja tämän jätkän kohdalla olen aika varma, että hän ajattelee mun olevan ihan jees, mutta silti jokin ei vaan mätsää. Jokin siinä vaivaa häntä ja minussa on jotain, josta hän ei vaan tykkää. Kysyin kaveriltani, että miksiköhän näin on? Miksei tää tyyppi tykkää musta? "No, hän ei tykkää ulkomaalaisista", oli vastaus, jonka sain.

Those are the exact words my (English) friend used and it made me think about myself - who I am, where I am from and where I am now. And yes, it's true. I am a foreigner, I am an immigrant. I am someone who left their home country to live someplace else. I've never thought it that way before now. Studying abroad, living abroad, having an international group of friends. That's all something so normal and natural to me that I never actually stopped to realize I definitely am an immigrant now. I'm that foreign girl. In our university it's nothing unusual, we've got people from all sorts of backgrounds and we were voted "the international university of the year", and every other person is an immigrant, a non UK citizen, or has moved to Scotland with their parents that are not British.

Tismalleen noita sanoja käyttäen (englantilainen) ystäväni sai minut miettimään itseäni - kuka olen, mistä tulen ja missä olen nyt. Ja kyllä, tottahan se on. Olen ulkomaalainen, olen maahanmuuttaja. Olen joku, joka jätti kotimaansa elääkseen jossain muualla. En ole koskaan ajatellut asiaa kyseiseltä kantilta. Ulkomailla opiskelu, ulkomailla asuminen ja kansainvälisen kaveriporuukan omaaminen ovat kaikki niin normaaleita ja luonnollisia asioita minulle, etten ole koskaan oikeasti pysähtynyt tajuamaan, että olen maahanmuuttaja. Olen se ulkomaalainen tyttö. Meidän yliopistossahan tämä ei ole mitään tavatonta, meiltä löytyy ihmisiä kaikenlaisista taustoista ja meidät äänestettiin "vuoden kansainväliseksi yliopistoksi". Joka toinen vastaantulija on maahanmuuttaja, ei-birtti tai muuttanut Skotlantiin vanhempineen, jotka eivät ole brittejä.
But for this guy, I'm the foreigner. I'm the one who doesn't fit in and it kind of makes sense as pretty much all of our common friends are British and if not British they've lived here for years and years with their families. It all makes sense when I think about the political views of this guys (yes, he voted yes for Brexit), it all makes sense when I think about how I feel about how he feels about me. It's probably not me as a person, as we get along alright, but it's the fact that I'm not from here and I do not belong here. And I respect his opinion even though I don't understand it.

Mutta tälle henkilölle minä olen se ulkomaalainen. Olen se, joka ei sovi joukkoon ja se tavallaan käy järkeen, sillä oikeastaan kaikki yhteiset kaverimme ovat brittejä tai jos eivät brittejä, niin asuneet täällä vuosia perheineen. Se kaikki käy järkeen, kun ajattelen kyseisen tyypin poliitista näkökantaa (kyllä, hän äänesti Brexitin puolesta). Se kaikki käy järkeen, kun mietin, mikä fiilis minulla on siitä, mitä hän ajattelee minusta. Kyse ei ole niinkään siitä, kuka olen ihmisenä, sillä me tullaan toimeen ihan hyvin, mutta kyse on siitä faktasta, etten ole kotoisin täältä, enkä niin ollen kuulu tänne. Ja minä kunnioitan hänen mielipidettään, mutta se ei tarkoita sitä, että ymmärtäisin sen.

I'm personally a very open-minded world citizen and try not to judge people based on their looks, background, or any other qualities they can't really affect. I do judge people (don't expect me to be perfect) but I try to do it based on how they behave, how they treat others, and how and what they speak. Not on where they're from, not on their looks, or not on their religious believes. I don't understand why me being from Finland, not from the UK, makes me worse off as a person in the eyes of his but that's the way it is and that's alright, kinda. I don't have to understand everything and I don't have to understand the reasoning behind people's opinions but I can still respect them. It's fine for him to be a nationalist, it's fine for him to have differing views on the world than I have. I don't understand it but it's okay. It's okay that "he doesn't like foreigners", not everyone has to. But it kind of makes me sad - a person who could like me in theory doesn't really like me because he has this attitude towards non-British people.

Henkilökohtaisesti olen tosi avoinmielinen maailmankansalainen ja yritän olla tuomitsematta ihmisiä heidän ulkonäkönsä, taustansa, tai minkä tahansa muun ominaisuuden takia, johon he eivät voi vaikuttaa. Tuomitsen kyllä ihmisiä (sillä en minäkään nyt täydellinen ole), mutta yritän tehdä sen pohjaten heidän käytökseensä, siihen, miten he kohtelevat muita ja miten ja mitä he puhuvat. En sen perusteella, mistä he tulevat, miltä he näyttävät tai mihin he uskovat. En ymmärrä, miksi se, että olen Suomesta, enkä Briteistä, tekee minusta huonomman ihmisen kyseisen henkilön silmissä, mutta niin se vaan on ja se on tavallaan ihan ok. Minun ei tarvitse ymmärtää kaikkea, eikä tarvitse ymmärtää ihmisten perusteluja mielipiteilleen, mutta voin silti kunnioittaa heitä. On ihan ok, että hän on nationalisti, on ihan ok, että hänellä on tosi erilainen maailmankatsomus, kuin minulla. En ymmärrä sitä, mutta sekin on ihan ok. On ok, että hän "ei pidä ulkomaalaisista", ei kaikkien tarvitse. Mutta kyllä se minua silti harmittaa - on surullista, että henkilö, joka teoriassa voisi ihan tykätä minusta, ei pidä minusta ihan vaan sen vuoksi, että hänellä on tietty asenne ulkomaalaisia kohtaan.
I'm privileged in the sense that I've never faced racism myself. Backpacking in Southeast Asia was an eyeopening experience as it was the first time in my life when I was always the one standing out from the crowd. Always the one looking different, always the one on the spotlight but 95% of the time it was just curiosity, just positive attention (which, however, doesn't change the fact it got pretty tiring pretty quickly). Anyway. I know what it's like to be the one who doesn't fit in but I don't know what facing racism feels like. But now I know what it feels like when someone has judged you before knowing anything about you. I know how it feels when you can't change someone's opinion about you just because you happen to be foreign. I know how it feels when someone has that "something" against you no matter what. And it does make me sad - not for myself but more in general. If this is how I feel, how do those people must feel like who face actual racism in their lives? How many other people in this country think that I should go back home? We all should go back home? 

Olen etuoikeutettu siinä mielessä, etten ole koskaan henkilökohtaisesti kohdannut rasismia. Kaakkois-Aasiassa reppureissaaminen oli silmiä avaava kokemus, sillä se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun olin koko ajan se, joka erottuu joukosta. Aina se erinäköinen, aina se huomion keskipiste, mutta 95% siitä huomiosta oli vain uteliaisuutta ja positiivista huomiota (mikä ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että se kävi uuvuttavaksi varsin nopeasti). Joka tapauksessa tiedän, miltä tuntuu olla se, joka ei sovi joukkoon, mutten tiedä miltä rasismi tuntuu. Mutta nyt tiedän, miltä tuntuu, kun joku on jo tuominnut sinut tietämättä sinusta juuri mitään. Tiedän, miltä tuntuu, kun et voi muuttaa jonkun mielipidettä ihan vaan siksi, että satut olemaan ulkomaalainen. Tiedän, miltä tuntuu, kun jollakulla on jotain sinua vastaan ihan sama mitä teit. Ja se saa minut surulliseksi - ei niinkään itseni vuoksi, vaan yleisesti ottaen. Jos minusta tuntuu tältä, niin miltä niistä ihmisistä mahtaakaan tuntua, jotka kohtaavat rasismia jokapäiväisessä elämässään? Kuinka monta ihmistä tässä maassa on, jotka ajattelevat, että minun kuuluisi mennä takaisin kotiin? Että meidän kaikkien pitäisi mennä kotiin?

I'm an immigrant, I am foreign. But still I feel like I belong here and not everyone likes that. I'm not going to try to persuade this person to change his political views or his values, I see no point in that. But what I will try to do is to convince him that I'm alright even though I'm foreign. I'm alright even though I'm an immigrant. I'm alright even though I've got this weird accent. We don't have to be best friends but I would like him to realize that judging people based on their nationality isn't the way to go.

Olen maahanmuuttaja, olen ulkomaalainen. Mutta silti minusta tuntuu, että kuulun tänne ja kaikki eivät siitä pidä. En aio yrittää muuttaa tämän kyseisen ihmisen poliittisia näkökantoja tai hänen arvojaan, en näe siinä mitään järkeä. Mutta aion yrittää vakuuttaa hänet siitä, että olen ihan jees tyyppi, vaikka olenkin ulkomaalainen. Olen ihan ok, vaikka olenkin maahanmuuttaja. Olen ihan kiva, vaikka mulla on outo aksentti. Meidän ei tarvitse olla parhaita ystäviä, mutta toivoisin hänen tajuavan, ettei ihmisten tuomitseminen kansallisuuden perusteella oikein toimi.
And even if "he doesn't like foreigners" I've got a bunch of friends who are fine with me coming here, living in their country, and hoping to create myself a future here. It's just interesting to notice these things and how different people have so differing mindsets. It's fascinating to realize things about yourself and about how the others perceive you. I guess it's part of the deal to get judged by certain groups of people. That, unfortunately, happens everywhere - I've seen the same happening in my hometown to my friends who were foreign there. Not everyone welcomes you but someone always does. But however it was, I'm happy right here right now. I'm happy being a foreigner who can't pronounce a tricky word making everyone laugh when trying.

Ja vaikka "hän ei pidä ulkomaalaisista" minulla on läjä kavereita, joille on ihan fine, että tulin tänne, asumaan heidän maahansa ja toivomaan, että saan rakennettua itselleni tulevaisuuden täällä. On mielenkiintoista huomata tällaisia asioita ja se, kuinka eroavia ajattelutapoja ihmisillä on. On kiehtovaa tajua asioita itsestään ja siitä, miten muut näkevät sinut. Kai se kuuluu pakettiin, että tulee tiettyjen ihmisryhmien tuomitsemaksi. Sitä valitettavasti tapahtuu kaikkialla - olen nähnyt saman tapahtuvan kotikylässäni kavereilleni, jotka olivat siellä niitä ulkomaalaisia. Jokainen ei toivota sinua tervetulleeksi, mutta aina joku kuitenkin tekee niin. Mutta oli miten oli, olen onnellinen just tässä, just nyt. Olen onnellinen ollessani se ulkomaalainen, joka ei osaa lausua hankalaa sanaa ja saa kaikki nauramaan yrittäessään.

P.S. The pics are totally unrelated to this flow of thoughts and they're from one afternoon we spent walking to Tesco and back with my friend. The weather was absolutely beautiful (especially it being November already), sunny and +14 degrees. We both just felt generally happy and couldn't stop smiling and looking like two idiots. Sometimes the simple things in life are the best and life itself is great. It's awesome to be happy and happiness is even better when shared.

P.S. Kuvat eivät liity tähän ajatuksenjuoksuun mitenkään ja ovat eräältä iltapäivältä, kun päätettiin kävellä Tescoon ja takaisin ystäväni kanssa. Sää oli mitä parhain (etenkin ollakseen marraskuu), aurinkoinen ja lämpöäkin +14 astetta. Me molemmat oltiin vaan yleisesti ottaen iloisia eikä saatu pyyhittyä niitä varmasti typerän näköisiä hymyjä naamoiltamme. Joskus yksinkertaiset asiat ovat ihan parasta elämässä ja elämä itsessään on mahtavaa. On huippua olla onnellinen ja onnihan on vielä parempaa, kun sen voi jakaa toisen ihmisen kanssa.