Sunset (in Edinburgh) is my favourite colour

I have been extremely busy with pressing deadlines (the second year is definitely more demanding than the first year, and I'm already afraid of the amount of work I'll face on third year), my mum and my cousin visiting me, frisbee trainings and tournaments taking up loads of time, and job hunting proving to be more time consuming than I thought it would be (but at least it paid off and I'll start working in a pub next week). I haven't had much time to sit on my laptop, not even talking about having the energy or desire to write anything else than the mandatory coursework. But here I am now, sitting in one of the cafes on our campus, typing away and ignoring the chattering around me - I'm pretty good at concentrating no matter how noisy it is around me.

Olen ollut hurjan kiireinen kaikkien deadlinejen kanssa (toinen yliopistovuosi on ehdottomasti haastavampi, kuin ensimmäinen vuosi ja odotan jo kauhulla kolmannen vuoden työtaakkaa), äitini ja serkkuni vieraillessa luonanin, frisbeetreenejen ja -turnausten viedessä rutkasti aikaa, sekä työnhaun ollessa pidempi prosessi, kuin uskoinkaan (mutta ainakin se kannatti, sillä aloitan ensi viikolla duunin pubissa). Minulla ei ole ollut juurikaan aikaa istua läppärin ääressä, puhumattakaan siitä, että minulla olisi energiaa tai halua kirjoittaa mitään muuta, kuin pakollisia kurssitehtäviä. Mutta tässä nyt olen, istumassa yhdessä kampuksen kahviloista, naputtelemassa näppäimistöä ja ignooratessa ympärillä kuuluvan puheensorinan - olen aika hyvä keskittymään meluisassakin ympäristössä.
Regardless of being busy, I have had time to spend some time chasing sunsets. The best sunsets I've seen are still those that I've witnessed in Finland but I have to say Edinburgh with it's stunning views and skies lighting up on sundown comes a good second.

Kiirestä huolimatta olen ehtinyt bongaamaan auringonlaskuja. Parhaat auringonlaskut olen edelleenkin todistanut Suomessa, mutta pakko on myöntää, että Edinburghin huikaisevat maisemat ja värikirjossa loistava taivas auringonlaskun aikaan tulevat hyvänä kakkosena.
Our Thursday trainings take place from 7pm onward, and it used to be just around sunset for a couple of weeks. I loved it. A bit of forest around us and the evergreen synthetic grass create a pretty good setting for some beautiful sunsets. Unfortunately the sun sets way earlier than our training starts now, but it was good as long as it lasted.

Torstain treenit alkavat seitsemältä illalla ja aurinko laski niihin aikoihin parin viikon ajan. Rakastin sitä. Piskuinen metsä muutamine puineen ympärillä ja ikivihreä tekonurmi loivat melko hyvät raamit kauniille auringonlaskuille. Harmikseni aurinko laskee nyt kauan ennen kuin treenit alkavat, mutta se oli hyvää niin kauan kuin sitä kesti.
One night me and a few friends went for pints in town, decided to walk around first, and ended up going up Calton Hill. Being one of the iconic Edinburgh views, it's the perfect spot to witness the sun to settle. Sometimes I've just walked around town or home from the bus stop, and thought to myself that sunset is still my favourite colour.

Eräänä iltana minä ja pari ystäääni mentiin kaupunkiin yksille, päätettiin kävellä ympäriinsä ensiksi ja päädyttiin Calton Hillille. Ollessaan yksi Edinburghin ikonisimmista näkymistä, se on varsin täydellinen paikka todistaa laskevaa aurinkoa. Joinain iltoina olen vain kävellyt ympäri kaupunkia tai kotiin bussipysäkiltä ja todennut itselleni, että auringonlasku on edelleen lempivärini.
It's also been freezing cold here past few days. It was constantly raining but a lot warmer around this time of the year last year, and I honestly don't know which I prefer. I like it that I don't have to open my umbrella every time I step outside but I hate it, when the temperature in our flat is no more than 15 degrees in the morning. At least my flatmates agreed to turn the heating on a couple of times this weekend, and even better: we'll have it on on Tuesday mornings between 6 and 7am as we have to leave for training. I'd call this progress.

Täällä on myös ollut ihan jäätävän kylmää parin viime päivän ajan. Viime vuonna samoihin aikoihin oli paljon lämpimämpää, mutta vettä satoi koko ajan, enkä rehellisesti sanottuna tiedä, kumpaa pidän parempana. On kiva, ettei sateenvarjoa tarvitse avata joka kerta asunnosta poistuessa, mutta vihaan sitä, kun herään aamulla ja asunnossa on korkeintaan 15 astetta lämmintä. Ainakin kämppikseni suostuivat vihdoin laittamaan lämmöt päälle pari kertaa viikonloppuna ja vielä parempi: jokaisena tiistaiaamuna kello 6:00-7:00, kun joudutaan seiskalta lähtemään kohti treenejä. Kutsuisin tätä edistykseksi.
How's the beginning of November treated you?
Mitä sun marraskuun alkuun on kuulunut?

11 signs that tell you are becoming Scottish

I've been living in Scotland for a year and a bit and every now and then I stop thinking how much it has changed me already. It's nothing groundbreaking, and maybe it's not even a big deal, we all change all the time, but sometimes I realise "I wouldn't have done this a year ago". So, here are 11 signs that tell you you're becoming Scottish. But first a disclaimer: this is meant to be a somewhat humorous post based on my own observations. Don't take it too literally. I'm sure some of these things are generally British, some are probably very specific and don't apply anywhere else than in our flat, and some are just how I am.

Olen asunut Skotlannissa nyt vuoden ja vähän päälle ja silloin tällöin pysähdyn miettimään, kuinka paljon olenkaan muuttunut tänä aikana. Mitään maatamullistavaa muutosta ei liene ole tapahtunut, kaikki muuttuvat ajan myötä, mutta joskus herään tajuamaan, että "en olis tehnyt näin vuosi sitten". Joten tässäpä 11 asiaa, jotka kertovat, että sinusta on tulossa skotti. Mutta pieni huomio tähä alkuun: tämän postauksen on tarkoitus olla jokseenkin humoristinen katsaus omiin huomioihini, älä ota sitä liian kirjaimellisesti. Olen varma, että osa näistä jutuista on ihan vaan yleisesti ottaen brittijuttuja, osa varmasti tosi yksityiskohtaisia eivätkä päde muualla, kuin meidän kämpässä ja jotkut ovat ihan vaan osa minua.
1. Mould growing on our shower curtain or on the wall of our bathroom is no big deal. I just wipe it off casually with cleansing wipe and go on with my life. If someone found mould in their bathroom in Finland they'd be ready to burn the whole house immediately.
/ Suihkuverhossa tai kylppärin seinässä kasvava home ei ole isokaan asia. Kylppäriä siivotessa pyyhkäisen sen puhdistusliinalla pois ja jatkan elämääni. Jos joku löytäisi hometta kylppäristään Suomessa, olisi talon tuikkaaminen tuleen varsin varteenotettava vaihtoehto.

2. "You" becomes "yous". I caught myself saying "Would be great to see yous there next week!" one day. Plural form of you is definitely not "yous" if you ask anyone who has the slightest clue of English grammar. But Scottish people say yous and I have to say I was slightly horrified hearing myself saying it for the first time. I didn't mean to. I just did. What have I become?
/ "You" muuttuu sanaksi "yous". Yllätin itseni sanomassa "Would be great to see yous there next week!" eräänä päivänä ja kauhistuin. Monikkomuoto sanasta "sinä" ei ole missään nimessä "yous", jos kysyt keneltäkään, joka yhtään englannin kielioppia tuntee. Mutta skotit sanovat "yous" ja täytyy sanoa, että suorastaan hirvitti kuulla itseni käyttävän kyseistä muotoa ekan kerran. Ei ollut tarkoitus, niin vain tapahtui. Mikä minusta on tullutkaan?

3. Same goes with some other English words, that I consider very Scottish. Anything small is "wee" and things are not shit, they're "shite". I haven't quite reached the level of saying "aye" instead of "yes" but I'm sure I'll get there eventually.
/ Sama pätee muutamiin muihin englannin sanoihin, jotka luokittelen tosi skotlantilaisiksi. Mikä tahansa pieni asia on "wee" ja huonosti menevät asiat ovat "shite" sen perinteisen "shit" muodon sijaan. En ole ihan vielä päässyt sille skottilaisuuden tasolle, että sanoisin "aye" sen sijaan, että sanon "yes", mutta eiköhän sekin päivä ennen pitkää tule.

4. You have a chat in a pub with a total stranger and after a couple of sentences you ask "You're from Glasgow, right?" and they reply "aye". Understanding your local accent, in my case Edinburgh Scottish, with ease and being able to distinguish Glaswegian from other Scottish accents are clear signs of you slowly becoming a Scott.
/ Juttelet pubissa täysin tuntemattoman tyypin kanssa parin lauseen verran ja kysyt "Sä olet Glasgowsta, eikö?" ja vastaus on kyllä. Paikallisen aksentin, minun tapauksessani Edinburghin skotlannin, vaivatta ymmärtäminen ja Glasgown aksentin erottaminen muista Skotlannin aksenteista ovat selviä merkkejä siitä, että skotiksi tässä ollaan muuttumassa.

5. When you go to a pub, you don't ask for the cheapest pint, you ask for a Tennent's. Tennent's is a decent lager and it's Scottish. It's the cheapest pint you get from a tab in 9 out of 10 pubs and it's the way to go unless you wanna go splashing out on something fancy. Forget about whisky, Scotland has some great beers.
/ Kun menet pubiin, et enää kysy halvinta tuoppia, vaan kysyt Tennent'siä. Tennent's on kelpo skotlantilainen lager. Se on halvin tuopillinen yhdeksässä kymmenestä pubista, jossa käyt ja se on varma valinta, jos ei halua ostaa jotain hienompaa. Unohda siis viskit, Skotlannista löytyy tosi hyvää oluttakin.

6. On a night out you can be sure to sing, or at least hear someone singing, "I'm gonna be (500 Miles)" by The Proclaimers. The song by this Scottish folk/rock duo is a necessary part of a successful night out and you'll be doomed if you don't know the lyrics.
/ Jos lähdet viettämää iltaa ulos, tulet laulamaan tai kuulemaan jonkun laulamassa "I'm gonna be (500 Miles)" The Proclaimersin esittämänä. Kyseinen skotlantilaisen folkrock duon kappale on välttämätön osa onnistunutta iltaa ja olet tuhoontuomittu, jos et osaa sanoja.

7. When uni starts and people have moved to their new flats, the most common questions you ask are "How's your shower? Do you get hot water? Is the water pressure good?". Finnish people take hot water and good water pressure granted. Not the case in Scotland.
/ Kun yliopisto alkaa ja ihmiset ovat muuttaneet uusiin asuntoihinsa, ovat "Millainen suihku teillä on? Saatteko kuumaa vettä? Entäpä vedenpaine?" yleisimmät kysymykset, jotka esität. Suomalaiset pitävät kuumaa vettä ja hyvää vedenpainetta itsestäänselvyyksinä. Sama ei päse Skotlantiin.

8. You never leave the house without your umbrella or a waterproof jacket. Ever.
/ Et koskaan lähde asunnostasi ilman sateenvarjoa tai vedenpitävää takkia. Et koskaan.

9. You spend a lot of time complaining about weather. It's true that it rains a lot in Scotland. Edinburgh is also a very windy place - if you didn't know, we're basically surrounded by the sea, so what do you expect? Everyone knows it's Scotland, everyone knows it's exactly what to expect, but everyone still complains.
/ Vietät paljon aikaa valittamalla säästä. On totta, että Skotlannissa sataa paljon ja Edinburgh on varsin tuulinen paikka - jos et tiennyt, niin me ollaan käytännössä meren ympäröimiä, joten mitä muutakaan odottaa? Jokainen tietää, että tätä se on Skotlannissa, mutta jokainen silti valittaa. 

10. You don't consider it weird anymore that someone is 24 and still lives with their parents. Finnish people generally move out from their parents' by the time they turn 20 but that's not the case here and it's totally fine.
/ Et enää ajattele, että on outoa olla 24-vuotias ja asua edelleen vanhemmillaan. Suomalaiset yleisesti ottaen muuttavat omilleen viimeistään parikymppisinä, mutta sama sääntö ei päde täällä ja se on ihan ok.

11. You get almost mad at people who say "oh, so you live in England?" or "oh, Scotland is part of England, isn't it?". No, I don't live in England. No, Scotland isn't England. No, no, and no. Scotland is a country, Scottish are proud to be Scottish, and saying "so you're English" to a Scottish person is the same as saying "so you're Russian" to a Finn. Just don't do it. 
/ Suorastaan suutut ihmisille, jotka sanovat "ai, asut siis Englannissa?" tai "Skotlanti on osa Englantia, eikö?". Ei, en asu Englannissa. Ei, Skotlanti ei ole Englanti. Ei, ei ja ei. Skotlanti on oma maansa, skotit ovat ylpeitä skottilaisuudestaan ja jos sanot "sinähän olet englantilainen" skotlantilaiselle, on se sama, kuin sanoisit "sinähän olet venäläinen" suomalaiselle. Älä tee sitä.

How living abroad had changed you?
Kuinka ulkomailla asuminen on muuttanut sinua?

The happiness in hanging laundry

I was hanging my laundry on a laundry rack the other night in our hallway when I noticed that I was smiling there on my own for no apparent reason. "Well, that's weird" I thought and started wondering, why so? Why am I smiling hanging my laundry? Why do I feel this happy doing this simple task that is boring but oh so necessary part of being a proper grown up? Maybe it's because I like doing laundry. Maybe it's because I like our flat so much. Maybe it's because I've fallen in love with Scotland. Maybe it's because the sun is shining. Or maybe it's all of these things? This stream of thoughts lead me to a conclusion: I am happy, but I'm not exactly sure why. And that led me to writing this post.

Olin ripustamassa pyykkejäni kuivumaan aulassamme eräänä iltana, kun huomasin hymyileväni itsekseni ilman sen kummempaa syytä. "Onpa kummallista", ajattelin ja aloin miettimään, miksi mua hymyilyttää. Miksi hymyilen pyykkejä ripustaessa? Miksi olen näin onnellinen hoitaessani jotakin näinin tylsää, mutta niin olellisena osana aikuisena olemista olevaa asiaa? Ehkä siksi, että tykkään pestä pyykkiä. Ehkä siksi, että tykkään asunnostamme niin paljon. Ehkä siksi, että olen rakastunut Skotlantiin. Ehkä siksi, että aurinko paistaa. Tai kenties kyseessä on näiden asioiden summa? Tämä ajatuskulku johti minut siihen lopputulokseen, että olen onnellinen, mutten ole ihan varma, miksi. Ja se taas johti tämän postauksen kirjoittamiseen.
I have mentioned many times in many separate occasions that I am extremely proud to be Finnish. I love my home country, I think it's pretty much the best place on earth, and I think many Finnish things are simply superior to stuff that you get elsewhere. Our free education, our complicated language, our weird black candy called salmiakki, and our extraordinary, quiet and unsociable, but oh so trustworthy and hardworking population. All those things are so much better than anything else. If you ask me, Finland is the best. Why did I leave Finland then? That's a completely different matter, and a completely different post, but the simplest answer is that I'm happier elsewhere. I'm happier with the version of me I am outside of the borders of my fatherland.

Olen maininnut monta kertaa eri yhteyksissä, kuinka ylpeä olen suomalaisuudestani. Rakastan kotimaatani ja ajattelen sen olevan maailman paras paikka. Monet suomalaiset asiat ovat yksinkertaisesti niin paljon parempia, kuin mikään, mitä muualta saa. Meidän ilmainen koulutus, hankalaakin hankalampi kielemme, salmiakki, sekä meidän erikoinen, hiljainen ja epäsosiaalinen, mutta silti niin luotettava ja ahkera kansamme. Kaikki nuo asiat, jotka vaan ovat Suomessa paremmin. Jos minulta kysytään, niin Suomi on paras. Joten miksi siis jätin kotimaan taakseni? Siihen kysymykseen tyhjentävästi vastatakseni joutuisin kirjoittamaan kokonaan uuden postauksen, mutta yksinkertaistettu vastaus liene se, että olen onnellisempi muualla. Olen onnellisempi sen version kanssa itsestäni, joka olen isänmaan rajojen ulkopuolella.

I'm not the first one to bring up the idea of people having a different personality for each of the languages they speak and that's how I explain myself being happier somewhere else. I grew up in a small town in middle of nowhere, where everyone knew each other and people made sure you wouldn't forget that embarrassing thing you did on grade 5. Don't get me wrong, I love my home town, but first 19 years of my life there were totally enough of it. I think I was stuck in this certain idea of who I was. I was stuck with my past, stuck with the things people thought about me. Stuck with certain expectations, and stuck with the same faces since kindy. I rebelled against loads of things and all of those phases I went through played part in making me who I am today but before I moved abroad I was never the person I wanted to be.

En ole ensimmäinen, joka tuo esille ajatuksen siitä, että ihmisen persoonallisuus muuttuu sen mukaan, mitä kieltä he puhuat ja se on teoria, jolla selitän onnellisuuttani muualla, kuin Suomessa. Kasvoin pienessä kylässä keskellä ei mitään, jossa jokainen tunsi toisensa ja ihmiset pitivät huolen, ettet unohda sitä noloa juttua, jonka teit vitosluokalla. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan kotikylääni, mutta ensimmäiset 19 vuotta elämästäni siellä riittivät minulle. Luulen, että olin juuttunut kiinni tiettyyn ideaan siitä, kuka olin. Olin jumissa menneisyyteni kanssa, jumissa niiden asioiden kanssa, joita ihmiset minusta olettivat. Jumissa tiettyjen odotusten kanssa, jumissa samojen naamojen kanssa, joita olin katsellut päivähoidosta asti. Kapinoin monia juttuja vastaan ja kaikki ne vaiheet, jotka kävin läpi, tekivät minusta sen, joka nyt olen, mutta en ollut koskaan se, kuka halusin olla. En ennen kuin muutin ulkomaille.
I've said before that moving abroad was self-evident to me. I always knew I'm going to move abroad eventually and when I did, I felt free. I found my true happiness for the very first time in Luxembourg back in 2016. Found my true self for the first time. It's very liberating to land into a country where no-one knows you, no-one has any expectations for you, and where you can be whatever you wish to be. And I ended up being a completely different person, the English speaking Fiia who explores and takes on challenges and socializes and loves her life and herself.

Olen sanonut ennenkin, että ulkomaille muutto oli minulle itsestäänselvyys. Tiesin aina, etten tule jäämään Suomeen ja kun vihdoin lähdin, tunsin itseni vapaaksi. Löysin onnelisuuden ensimmäistä kertaa Luxemburgissa vuonna 2016. Löysin todellisen itseni ensimmäistä kertaa. On hurjan vapauttavaa astua maahan, jossa kukaan ei tunne sinua, jossa kukaan ei odota sinulta mitään ja jossa voit olla ihan mitä ikinä haluatkaan. Minä päädyin olemaan täysin eri ihminen, se englantia puhuva Fiia, joka tutkii ja tarttuu haasteisiin ja sosialisoituu ja rakastaa elämäänsä ja itseään.

I'm a different person in English. I express myself differently, my voice changes. On the other hand my values and beliefs, all that's in the core of who I am obviously stays the same - I'm not changing my opinion about Brexit or should gay marriages be legal or not (obviously they should) when switching languages, but something still changes and it affects to how I feel about myself. And I'm happier in English. Somehow the person I am outside of Finland is more confident and overall a better person in my eyes. I love going back home in Finland but it also feels like going back to my old self, the person I didn't like that much. Coming back to Scotland, travelling, being where I feel like I belong, makes me sigh in relief every time. Finland is the dearest but it's not where my happiness is. My happiness is in the person who I become when I distance myself from my roots just that wee, perfect bit.

Olen eri ihminen englanniksi. Ilmaisen itseäni eri tavalla, ääneni muuttuu. Toisaalta taas kaikki perustavaa laatua olevat elämänarvoni ja syvin olemukseni pysyvät samana - en muuta mielipidettäni Brexitistä tai siitä, tulisiko homoavioliittojen olla laillisia (tietenkin niiden pitäisi) samalla, kun vaihdan kieltä, mutta jokin silti muuttuu ja se vaikuttaa siihen, miten koen itseni. Ja minä olen onnellisempi englanniksi. Jotenkin se ihminen, joka olen Suomen ulkopuolella on itsevarmempi ja kaikin taoin parempi tyyppi omissa silmissäni. Rakastan palata kotiin, mutta samalla se tuntuu paluulta vanhaan itseeni, josta en tykännyt niin paljon. Skotlantiin paluu, matkustaminen, siellä oleminen, minne kuulunkin, saavat minut huokaamaan helpotuksesta joka kerta. Suomi on se rakkain, mutta se ei ole paikka, jossa minun onneni on. Minun onneni on siinä, kuka minusta tulee, kun otan sopivasti etäisyyttä juuriini. 
So, yes. Back to where we started - it's possible to find happiness in hanging laundry. In the right place, in the right mindset, when life's all good, it's the simple things that matter. Everything from doing laundry to finding a crazy good and super cheap Indian restaurant and to watching the people rushing to their cars in the pouring rain are reasons to smile.

Joten kyllä, takaisin siihen, mistä aloitettiin. On mahdollista löytää onni pyykkien ripustamisessa. Oikeassa paikassa, oikeassa mielentilassa, kun elämässä on kaikki hyvin, niillä pienillä asioilla on eniten väliä. Kaikki pyykin pesusta super herkullista ja halpaa tarjoavan intialaisen ravintolan löytämiseen, sekä sateessa autoillensa kiirehtivien ihmisten katselemiseen asti ovat syitä hymyillä.