8 things I learnt in Luxembourg

I just spent one amazing month in this wonderful small country called Luxembourg. Returning to the same places I learnt to be happy again two years ago was better than I expected. Time's been flying and when you're reading this post, I'm on a short visit to Switzerland from where I continue to my friend's place in Germany. I waved goodbyes to my host family that left to Iceland a couple of days ago, packed my bags, and decided it would be time to take a little look back and see what a month in Luxembourg taught me?

Vietin juuri aivan mahtavan kuukauden tässä upeassa pienessä maassa nimeltään Luxemburg. Kahden vuoden takaisiin paikkoihin, joissa opin olemaan taas olemaan onnellinen, palaaminen oli parempaa, kuin odotin. Aika on mennyt kuin siivillä ja kun luette tätä postausta, olen jo lyhyellä visiitillä Sveitsissä, josta jaksan Saksaan kaverini luo. Vilkutin hyvästit Islantiin lähteneelle host-perheelleni pari päivää sitten, pakkasin laukkuni ja päätin, että olisi aika katsoa hieman taakse päin ja miettiä, mitä kuukausi Luxemburgissa opettikaan minulle?
I'm better with kids than I remembered. I knew I love working with children and I do a pretty good job but I realized again why becoming an au pair was one of the best decisions I've made in my life.
/ Tulen lasten kanssa toimeen paremmin, kuin muistinkaan. Tiesin rakastavani lasten kanssa työskentelyä ja olevani siinä ihan hyvä, mutta ymmärsin taas kunnolla, miksi au pairiksi ryhtyminen oli yksi elämäni parhaista päätöksistä.
Car accidents scare the shit out of you and it's a horrible feeling when you see the car getting literally crushed around you. But they also remind you what's important. Luckily we survived with bruises and I can't even be too upset about the car being in such a shape that there's no point of fixing it. What matters is that no-one got hurt.
/ Auto-onnettomuudet säikäyttävät ihan liikaa ja on maailman kamalin tunne, kun näet auton kirjaimellisesti rytistyvän ympärilläsi. Mutta ne myös muistuttavat mikä on tärkeää. Onneksi selvittiin mustelmilla, enkä edes jaksa välittää liiemmin siitä, että auto on aikalailla korjauskelvoton. Vain sillä on väliä, että kaikki ihmiset ovat ehjiä.
Ultimate frisbee people are simply the friendliest lot ever. I attended a local team's trainings twice a week here in Luxembourg and felt like home with them in such a short time. Our small fresher team consisting of my uni friends was welcomed warmly in the beach tournament in the Netherlands. I just love ultimate.
/ Ultimate frisbeen pelaajat ovat yksinkertaisesti ystävällisintä sakkia ikinä. Osallistuin paikallisen joukkueen treeneihin kahdesti viikossa täällä Luxemburgissa ja olo oli kotoisa tosi lyhyen ajan jälkeen. Meidän aloitteleva yliopistokavereista muodostettu tiimi toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi Hollanin rantaturnaukseen. Mä vaan rakastan ultimatea.
The most delicious homemade chocolate cake might be vegan. We baked a cake with the kids one day and everyone just loved it.
/ Herkullisin kotitekoinen suklaakakku saatta olla vegaani. Leivottiin lasten kanssa kakku eräänä päivänä ja kaikki rakastivat sitä.
I might not speak French but I'm totally able to do my shopping in French. "Bonjour", "merci", and "au revoir" come easily. I recognize how "do you need a bag?" is said even though I can't spell it out for you and I've even cooked a couple of dishes from a recipes in French. I can definitely tell onion and olive oil apart now.
/ En ehkä puhu ranskaa, mutta olen silti kykenevä hoitamaan ostokseni ranskaksi. "Bonjour", "merci" ja "au revoir" tulevat helposti ja tunnistan, kun joku kysyy tarvitsenko pussia, vaikken ehkä osaakaan kirjoittaa sitä. Olenpa myös kokannut parit illalliset ranskankielisistä resepteistä. Pystyn nyt varmasti erottamaan sipulin ja oliiviöljyn toisistaan.
"Äddi" means "bye" or "see you" in Luxembourgish, so now my Luxembourgish vocabulary consists of two words the other one being "moien" which is a general greeting.
/ "Äddi" tarkoittaa "näkemiin" luxemburgiksi, joten nyt luxemburgin sanastoni koostuu kahdesta sanasta, joista toinen, "moien" on yleispätevä tervehdys.
The Netherlands is a lovely country but the landscape gets boring super quickly. It's just flat.
/ Hollanti on ihana maa, mutta maisemat käyvät tylsiksi tosi nopeasti. Kaikki on vaan tasaista.
I enjoy being on my own. I knew this already but found that solo explorer in myself again. Wandering on the streets of the city, hoping on a bus somewhere, booking that hostel just for yourself. I enjoy that freedom and however great sharing moments with someone is, I love having time just for myself as well. Sitting in the car on an early morning sipping my take away coffee and watching the sun rise. Simply the best.
/ Nautin yksinolosta. Tiesin sen jo ennestään, mutta löysin tuon itsenäisen seikkailijani uudestaan. Keskustan kaduilla kävely, satunnaiseen bussiin hyppääminen, hostellin bookkaaminen ihan vain itsellesi. Rakastan sitä vapautta ja vaikka hetkien jakaminen jonkun kanssa voi olla mahtavaa, niin nautin ihan omasta ajastanikin. Takeaway kahvin siemailu autossa istuen ja auringonnousua katsellen, ihan parasta.

What have you realized lately?
Mitä juttuja sä olet viime aikoina tajunnut?

Just another weekend in the Netherlands

Last Friday I woke up after 5am, packed my bags and made myself breakfast and a couple of sandwiches. Hopped on a bus at 7:12am, and headed to the city centre of Luxembourg. Half an hour of waiting, getting on another bus and three hours to Brussels. Lunch time, a cold frappuccino under the burning hot sun and +28 degrees. Next bus to Amsterdam and a train to the central station, finding my friends in a nearby Starbucks.

Viime perjantaina heräsin aamulla viideltä, pakkasin laukkuni ja tein itselleni aamupalaa ja parit voileivät matkaevääksi. Hyppäsin bussiin kello 7:12 ja suuntasin Luxemburgin keskustaan. Puoli tuntia odottelua, seuraavaan bussiin ja kolmen tunnin päästä löysin itseni Brysselistä. Lounasaika, kylmä frappuccino polttavan kuuman auringon alla +28 asteessa. Seuraava bussi Amsterdamiin, juna pääasemalle ja etsimään kaverini läheisestä Starbucksista.
We wondered to the Vondelpark chatting about this and that and dragging our bags and tents with us. One of our friends finally made his way there from Germany, all seven of us squeezed ourselves into the car with all our luggage and headed up north. The greatest Abba hits blasting from the speakers, everyone singing along.

Valuttiin hitaasti kohti Vondelparkia, jutustellen niitä näitä ja raahaten laukkujamme ja telttojamme mukana. Yksin kavereistamme löysi vihdoin tiensä perille Saksasta, me kaikki seitsemän ahtauduttiin autoon laukkuinemme päivineen ja suunnattiin pohjoiseen. Suurimmat Abba-hitit pauhasivat kaiuttimista, kaikki lauloivat mukana.
Setting our tents up, deciding who's going to sleep in which one. Me and Joanne got the smallest one as we're the shortest and apparently it makes no difference that we're girls and the guys should be gentlemen. Watching football in the local football club's bar, drinking a couple of beers and chatting away in our tents until something am.

Pystytettiin teltat, päätettiin kuka nukkuu missäkin. Minä ja Joanne päädyttiin pienimpään ollessamme kaikkein lyhyimpiä, sillä ilmeisesti sillä ei ole mitään väliä, että me ollaan tyttöjä ja poikien pitäisi olla herrasmiehiä. Katsottiin jalkapalloa paikallisen jalkapalloklubin baarissa, juotiin parit oluet ja juteltiin teltoissamme aamuyölle asti.
On Saturday morning we headed to the grocery store, got ourselves breakfast and headed to the beach. The main purpose of this trip was to get to play in this beach ultimate frisbee tournament called HUT. The others had a couple of extra days of holiday in the Netherlands, two of us came just for the weekend. Playing on the beach was tiring, my legs were killing me, and we lost all our matches as expected with an all fresher team with experience of less than a year. We had no chance against teams that have been playing longer than any of us has lived but we managed to have a couple of very close games with some of the younger teams. Maybe next year, with a slightly bigger team, we could actually beat someone.

Lauantaiaamuna suunnattiin ruokakaupan kautta rannalle. Reissun pääasiallinen tarkoitus oli pelata ranta ultimate frisbeen turnauksessa, jonka nimi on HUT. Muut viettivät muutaman lisäpäivän verran lomaa Alankomaissa muutenkin, kaksi meistä saapui pelkäksi viikonlopuksi. Rannalla pelaaminen oli väsyttävää, jalat tekivät kuolemaa ja me hävittiin odotetusti kaikki ottelumme meidän varsin kokemattomalla joukkueella, jossa kellään ei ole kokemusta edes vuoden vertaa. Meillä ei ollut mitään mahdollisuuksia tiimejä vastaan, joilla oli kokemusta pidemmältä ajalta, kuin kukaan meistä on ollut olemassakaan, mutta onnistuttiin pelaamaan muutama tosi tiukka matsi nuorempia joukkueita vastaan. Ehkäpä ensi vuonna hieman isommalla joukkueella saattettaisiin jopa päihittää joku.
Regardless of losing, our spirit was still high on Saturday night and we were super happy enjoying the barbecue in the camping site. Playing on Sunday was even more painful after five matches on Saturday, running on a sand is harder than one would think and my muscles were aching. We found ourselves running into the ocean multiple times, the cool water was simply the best when you closed your eyes and forgot about the jellyfish we saw floating around. 

Tappioista huolimatta tunnelmat oli korkealla lauantai-iltana ja hyvää mieltä jatkui leirintäalueella nautittuun grilli-illalliseen asti. Sunnuntaina pelaaminen oli vielä tuskaisempaa lauantain viiden ottelun jälkeen, hiekalla juokseminen on rankempaa, kuin uskoisi ja kaikkia lihaksia särki. Löydettiin itsemme juoksemasta mereen harva se hetki, viileä vesi oli ihan parasta, kun sulki silmänsä ja unohti, että jakaa meren meduusoiden kanssa, joita nähtiin kellumassa ympäriinsä.
Packing up, blasting Elvis in the car, and heading back to Amsterdam after the closing ceremony of the tournament. We came 22nd out of 23 teams - the only way is up I suppose, and the experience was great. I love my friends and I enjoy the sport, everyone was friendly and the weather couldn't have been better. I've got a nice tan, didn't even get sun burnt, but definitely burnt loads of calories.

Tavarat kasaan, Elvis soimaan ja keula kohti Amsterdamia turnauksen loppuseremonioiden jälkeen. Päädyttiin sijalle 22 kaikkiaan kahdestakymmenestäkolmesta joukkueesta - ainoa suunta liene siis ylöspäin. Rakastan ystäviäni ja nautin lajista, kaikki olivat ystävällisiä ja keli ei olisi voinut olla parempi. Sain kivan rusketuksen, en edes polttanut itseäni, mutta ehdottomasti poltin läjän kaloreita.
Frappes in Starbucks, saying goodbye to all of them, and catching a bus back to Luxembourg. In my bed at 4am, and back to work at 8am. Sharing photos from the weekend on every social media I own, and just hyping about how much fun we had. It's amazing how life brings you people you really enjoy being around, and how things you thought wouldn't actually happen, happen. When someone  first mentioned going to a beach tournament in the Netherlands during the summer I highly doubted it would happen. But it did, and it was amazing.

Frappet Starbucksissa, hyvästit kaikille ja bussilla takaisin Luxemburgiin. Olin sängyssäni neljältä aamuyöllä, nousin takaisin töihin kahdeksalta. Jaoin ihan liikaa kuvia viikonlopulta jokaiseen someeni ja hehkutin kaikille, kuinka hauskaa meillä oli. On huisia, kuinka elämä tuo eteesi ihmisiä, joiden kanssa olosta nauttii ihan satasella ja asiat, joiden ei odottanut tapahtuvan, tapahtuvat. Kun joku ensimmäisen kerran heitti ajatuksen ilmoille rantaturnauksesta Alankomaissa kesällä, olin epäileväinen. En uskonut, että se tapahtuisi. Mutta niin kävi ja se oli mahtavaa.
How was your weekend? Kuinka sun viikonloppu sujui?

Nationalfeiertag and thoughts of Luxembourg

On 23rd of June Luxembourg celebrated the The Grand Duke's Official Birthday, otherwise known as Luxembourgish national day or the Nationalfeiertag. As that Saturday was a public holiday, the city organised yearly fireworks late on Friday evening, and I obviously had to go and see them. I have to say I'd definitely recommend you to go and take a look if you happen to find yourself in Luxembourg this time of the year - who needs new year's in Sydney when you can have this?

23. kesäkuuta Luxemburg juhli suurherttuan virallista syntymäpäivää, joka tunnetaan myös Luxemburgin kansallispäivänä tai Nationalfeiertag'ina. Lauantain ollessa yleinen vapaapäivä, järjesti kaupunki vuosittaisen ilotulituksen myöhään perjantai-illalla ja minun oli tietenkin mentävä katsomaan. Jos satut Luxemburgiin näihin aikoihin vuodesta, niin suosittelisin ehdottomasti tsekkaamaan kyseisen tapahtuman. Kukapa tarvitsisikaan uuden vuoden ilotulituksia Sydneyssä, kun voi saada Nationalfeiertagin Luxemburgissa?
The city was packed, thousands of people were on the streets watching the show going on for almost 20 minutes. There was a parade, loads of music, food, and drinks everywhere. People dancing with strangers, someone selling those flashing toys and hats and all things possible. I wandered around on my own, listened to conversations in multiple different languages, and sang along the indie rock hits a local band was playing.

Keskusta oli pakattu täyteen ihmisiä, tuhannet muut olivat saapuneet paikalle todistamaan lähes kahdenkymmenen minuutin pituista ilotulitusta. Jonkin sortin paraati kulki keskustan läpi, joka puolella oli musiikkia, ruokaa ja juotavaa. Ihmisiä tanssimassa tuntemattomien kanssa, joku myymässä kaikenlaisia neonvaloissa välkkyviä hattuja, leluja ja kaikkea muutakin mahdollista. Kuljestelin ympäriinsä, kuuntelin keskusteluja useilla eri kielillä ja lauloin indierockhittien tahdissa, joita paikallinen bändi soitti.
I thought about all those moments I had in this very same town two years ago, and the realizations I had then. The atmosphere, the feeling, the vibe, it still feels the same. Luxembourg was and still is my happy place. It's a place I've understood things about myself, and spent some quality time with me, myself, and I. It's a good place to be.

Ajattelin niitä kaikkia hetkiä tässä samassa kaupungissa kaksi vuotta sitten, sekä niitä kaikkia juttuja, jotka tajusin silloin. Se ilmapiiri, tunnelma ja ne vibat, kaikki tuntuu edelleen samalta. Luxemburg oli ja on edelleen mun onnellinen paikkani. Paikka, jossa tajusin niin paljon itsestäni vietettyäni laatuaikaa ihan itsekseni. Tämä on hyvä paikka olla.
Other than the Nationalfeiertag my life's been just the same - being with the kids, trying to do some sports, and enjoying the wonderful, sunny weather. I really enjoy being here, and it makes me slightly sad to know how little time there is left. It's only a month in the end. 

Nationalfeiertagia lukuunottamatta elämäni on ollut ihan samaa kuin aina ennenkin - lasten kanssa touhuamista, urheilemisen sisällyttämistä arkeen ja kauniista, aurinkoisista päivistä nauttimista. Nautin täällä olosta ja fiilis on jo hieman haikea, kun ajattelen, kuinka vähän aikaa on jäljellä. Kyseessä on lopulta kuitenkin vain kuukausi.
Last weekend I headed to the Netherlands for a frisbee tournament, was good fun. I guess I just have to make most out of rest of my summer in Lux, enjoy recreating that bond with the kids, and mentally prepare myself to move to our new flat in Edinburgh when I get back there in two weeks time. How's your July started?

Viime viikonloppuna suuntasin Hollantiin frisbee turnaukseen, se oli hauska reissu. Ehkäpä vain yritän ottaa kaiken irti loppukesästäni Luxissa, nauttia lapsien kanssa uudestaan löytyvästä yhteydestä ja valmistautua henkisestä uuteen asuntoon muuttoon, kun palaan Edinburghiin kahden viikon päästä. Kuinka sun heinäkuu on alkanut?