Sunset (in Edinburgh) is my favourite colour
11/07/2018
I have been extremely busy with pressing deadlines (the second year is definitely more demanding than the first year, and I'm already afraid of the amount of work I'll face on third year), my mum and my cousin visiting me, frisbee trainings and tournaments taking up loads of time, and job hunting proving to be more time consuming than I thought it would be (but at least it paid off and I'll start working in a pub next week). I haven't had much time to sit on my laptop, not even talking about having the energy or desire to write anything else than the mandatory coursework. But here I am now, sitting in one of the cafes on our campus, typing away and ignoring the chattering around me - I'm pretty good at concentrating no matter how noisy it is around me.
Olen ollut hurjan kiireinen kaikkien deadlinejen kanssa (toinen yliopistovuosi on ehdottomasti haastavampi, kuin ensimmäinen vuosi ja odotan jo kauhulla kolmannen vuoden työtaakkaa), äitini ja serkkuni vieraillessa luonanin, frisbeetreenejen ja -turnausten viedessä rutkasti aikaa, sekä työnhaun ollessa pidempi prosessi, kuin uskoinkaan (mutta ainakin se kannatti, sillä aloitan ensi viikolla duunin pubissa). Minulla ei ole ollut juurikaan aikaa istua läppärin ääressä, puhumattakaan siitä, että minulla olisi energiaa tai halua kirjoittaa mitään muuta, kuin pakollisia kurssitehtäviä. Mutta tässä nyt olen, istumassa yhdessä kampuksen kahviloista, naputtelemassa näppäimistöä ja ignooratessa ympärillä kuuluvan puheensorinan - olen aika hyvä keskittymään meluisassakin ympäristössä.
Regardless of being busy, I have had time to spend some time chasing sunsets. The best sunsets I've seen are still those that I've witnessed in Finland but I have to say Edinburgh with it's stunning views and skies lighting up on sundown comes a good second.
Kiirestä huolimatta olen ehtinyt bongaamaan auringonlaskuja. Parhaat auringonlaskut olen edelleenkin todistanut Suomessa, mutta pakko on myöntää, että Edinburghin huikaisevat maisemat ja värikirjossa loistava taivas auringonlaskun aikaan tulevat hyvänä kakkosena.
Our Thursday trainings take place from 7pm onward, and it used to be just around sunset for a couple of weeks. I loved it. A bit of forest around us and the evergreen synthetic grass create a pretty good setting for some beautiful sunsets. Unfortunately the sun sets way earlier than our training starts now, but it was good as long as it lasted.
Torstain treenit alkavat seitsemältä illalla ja aurinko laski niihin aikoihin parin viikon ajan. Rakastin sitä. Piskuinen metsä muutamine puineen ympärillä ja ikivihreä tekonurmi loivat melko hyvät raamit kauniille auringonlaskuille. Harmikseni aurinko laskee nyt kauan ennen kuin treenit alkavat, mutta se oli hyvää niin kauan kuin sitä kesti.
One night me and a few friends went for pints in town, decided to walk around first, and ended up going up Calton Hill. Being one of the iconic Edinburgh views, it's the perfect spot to witness the sun to settle. Sometimes I've just walked around town or home from the bus stop, and thought to myself that sunset is still my favourite colour.
Eräänä iltana minä ja pari ystäääni mentiin kaupunkiin yksille, päätettiin kävellä ympäriinsä ensiksi ja päädyttiin Calton Hillille. Ollessaan yksi Edinburghin ikonisimmista näkymistä, se on varsin täydellinen paikka todistaa laskevaa aurinkoa. Joinain iltoina olen vain kävellyt ympäri kaupunkia tai kotiin bussipysäkiltä ja todennut itselleni, että auringonlasku on edelleen lempivärini.
It's also been freezing cold here past few days. It was constantly raining but a lot warmer around this time of the year last year, and I honestly don't know which I prefer. I like it that I don't have to open my umbrella every time I step outside but I hate it, when the temperature in our flat is no more than 15 degrees in the morning. At least my flatmates agreed to turn the heating on a couple of times this weekend, and even better: we'll have it on on Tuesday mornings between 6 and 7am as we have to leave for training. I'd call this progress.
Täällä on myös ollut ihan jäätävän kylmää parin viime päivän ajan. Viime vuonna samoihin aikoihin oli paljon lämpimämpää, mutta vettä satoi koko ajan, enkä rehellisesti sanottuna tiedä, kumpaa pidän parempana. On kiva, ettei sateenvarjoa tarvitse avata joka kerta asunnosta poistuessa, mutta vihaan sitä, kun herään aamulla ja asunnossa on korkeintaan 15 astetta lämmintä. Ainakin kämppikseni suostuivat vihdoin laittamaan lämmöt päälle pari kertaa viikonloppuna ja vielä parempi: jokaisena tiistaiaamuna kello 6:00-7:00, kun joudutaan seiskalta lähtemään kohti treenejä. Kutsuisin tätä edistykseksi.
How's the beginning of November treated you?
Mitä sun marraskuun alkuun on kuulunut?
0 kommenttia