10 months of Australia

5/29/2017

29th of May and I'm leaving Australia today. It's final even if it's not forever. I know I'm coming back but I don't know how or when. I've called this place my home for exactly ten months. It was 29th of July 2016, my plane landed to Perth on a coolish winter day and I told my host dad this "so called winter is ridiculously warm". Now I'm pulling on a warm hoodie on top of my top and cardigan as the autumn weather of 21 degrees is freezing cold. Oh just how much I have changed during these months and not just talking about the amount of clothing I'm wearing. Ten long, surprisingly short, months. My ten months of Australia.

On 29. toukokuuta ja minä olen jättämässä Australian taakseni. Se on lopullista, vaikkei se olekaan ikuista. Tiedän tulevani takaisin, mutten tiedä milloin tai miten. Olen kutsunut tätä paikkaa kodikseni tasan kymmenen kuukautta. Oli heinäkuun 29. päivä, kun koneeni laskeutui Perthiin viileähkönä talvipäivänä ja sanoin host-isälleni, että heidän "niin kutsuttu talvensa on naurettavan lämmin". Nyt vedän paidan ja villatakin päälle paksun hupparin, sillä 21 asteen syyspäivä on jäätävän kylmä. Miten paljon vuodessa voikaan muuttua - muutenkin kuin sen suhteen, kuinka paljon vaatteita pukee päällensä. Kymmenen pitkää, yllättävän lyhyttä, kuukautta. Minun kymmenen kuukauttani Australiaa.
I'm not particularly happy to leave. I cried when I had to go to Finland earlier this year, I didn't want to leave even if I knew I was coming back in three weeks. Now it might be a year, two, or ten. It's difficult to leave and I feel torn between the places and people I love.

En ole varsinaisesti onnessani lähtöni johdosta. Itkin, kun jouduin palaamaan Suomeen aiemmin tänä vuonna. En tahtonut lähteä, vaikka tiesin palaavani kolmen viikon päästä. Nyt paluuseen voi mennä vuosi, kaksi tai kymmenen. On vaikeaa lähteä ja tunnen repiväni itseäni kahden paikan välillä ja rakkaiden, eri puolilla palloa asuvien, ihmisten välillä.
These ten months spent in Australia have been a great adventure. I'll probably write a few posts about different aspects of spending your gap year abroad later on, but now I just want to write down some feelings of the last days here without considering the practical aspects.

Nämä kymmenen Australiassa kulutettua kuukautta ovat olleet huikea seikkailu. Tulen luultavasti kirjoittelemaan ulkomailla vietetystä välivuodesta enemmänkin myöhemmin, mutta nyt haluan vain kirjoitella ylös fiiliksiä vikoilta päiviltä ilman sen syvempää analyysia käytännön asioista.

And those feelings are pretty mixed. I'm sad to leave. I'm excited to see my best friend in Singapore and travel with her. I'm looking forward to spending the rest of my summer in Finland. I'm worried it will be freezing there. I'm ready to move to Scotland and start studying. I'm already missing my life here. The freedom and everything this year included. It hasn't been just a delightful joyride but it has been an amazing year overall. I can't believe it's over.

Ja ne fiilikset on melko sekavat. Surettaa lähtö. Olen innoissani parhaan ystäväni tapaamisesta Singaporessa ja hänen kanssaan reissaamisesta. Odotan Suomi-kesää. Olen huolissani, että tulen jäätymään sinne pohjolaan. Olen valmis muuttamaan Skotlantiin ja aloittamaan opinnot. Kaipaan jo valmiiksi elämääni täällä. Tätä vapautta ja kaikkea, mitä tähän vuoteen kuului. Kyseessä ei ollut vain helppo ja hauska huviajelu, mutta yleisesti ottaen tämä vuosi on ollut aivan mahtava. En voi uskoa, että se on nyt ohi.
When I came here in the first place I was told not to fall in love. I was hoping myself just that, love just messes things up and makes everything hard. But I did fall in love and I fell hard. But I do not regret it. I did something crazy, big, and a bit scary. I did something awesome. And I'm happy to be in love with Australia.

Kun lähdin tänne alunperin minulle sanottiin, etten saisi rakastua. Sitä toivoin itsekin, sillä rakkaus vain sekottaa asiat ja tekee kaikesta hankalaa. Mutta mä menin ja rakastuin ihan täysillä, enkä edes kadu sitä. Tein jotain hullua, isoa ja vähän pelottavaakin. Tein jotain mahtavaa ja olen tyytyväinen, että rakastuin Australiaan.

These photos are from here and there from the last couple of weeks. I wanted to share a few older photos as well but I don't have my laptop and all my photos with me now. But these will do.

Nämä kuvat ovat sieltä täältä viimeisen kahden viikon ajalta. Halusin jakaa vähän vanhempia kuviakin, mutta läppärini ja sitä myötä kuvani eivät ole matkassani tällä hetkellä. Mutta eiköhän näilläkin pärjätä.

I can't think of much to write. I think I don't quite realise I'm actually leaving. I'm actually a year older and hopefully wiser again. I can't get my head around the fact that this is it. Time for goodbyes again. Time to leave my home once more. Time to turn a new page and see what happens next. But now I'm sitting at the airport and try not to cry. Leaving is such a hard thing to do.

En keksi kovin paljon kirjoitettavaa, ehkä en vielä oikeasti tajua, että on taas lähdön aika. Olen oikeasti taas vuoden vanhempi ja toivon mukaan viisaampi. En saa päähäni sitä, että tässä tämä nyt oli. Aika hyvästeille jälleen kerra. Aika jättää koti taakse vielä kerran. Kääntäjä uusi sivu ja katsoa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta nyt just istun lentokentällä ja yritän olla itkemättä. Lähteminen on hankalaa.
I loved my ten months in Australia, my ten months that taught me so much. I'm not the same person as I was a year ago. I'm still the same Fiia with a burning desire to fly and fly high, but now I've got (Western) Australia tattooed on my heart for the rest of my life. I treasure all the ups and downs of this chapter of my lifelong journey and I'm grateful of just how much this year gave me. The good and bad and everything between, life is short and the world is wide and Australia... well, it's a bloody long way but no worries, I'll be back. Eventually.

Rakastin näitä kymmentä kuukautta Australiassa. Minun kymmentä kuukauttani, jotka opettivat niin paljon. En ole sama ihminen, kuin olin vuosi sitten. Olen yhä se sama Fiia, jolla on palava halu lentää ja lentää korkealle, mutta nyt mulla on (Länsi-)Australia tatuoituna syvälle sydämeen loppuiäkseni. Vaalin jokaista ylä- ja alamäkeä, jonka tämä luku elämästäni heitti eteeni ja olen kiitollinen siitä, kuinka paljon tämä vuosi antoi. Hyvää, pahaa ja kaikkea siltä väliltä. Elämä on lyhyt, maailma on iso ja Australia... no onhan se ihan pirun kaukana, mutta ei sen väliä. Tulen takaisin. Ennen pitkää.

And Michelle, I know you will be reading this - it's just a goodnight not a goodbye. I love you all.

Sanottiin eilen illalla host äitini kanssa hyvät yöt. Kieltäydyttiin molemmat uskomasta, että on taas hyvästien aika.

You Might Also Like

12 kommenttia

  1. Just a goodnight, not a goodbye �� We miss you already. Have a wonderful adventure and we look forward to seeing you when you come back home (or when we make it to Finland). Love from all of us xx

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thanks, I'll try my best to make the most out of my time in Asia! See you (somewhere) and lots of cuddles to the little ones :)

      Delete
  2. Voin vaan kuvitella miten surullista on lähteä :/ Mutta vaikka Australia on kaukana, niin sulla on todella hyvä syy palata sinne jälleen! :) Ja sulla on kyllä hienoja juttuja tulossa myös tulevaisuudessa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, ihan hirveältähän tää tuntuu :( mutta niinkun sanoit, mulla on monta hyvää syytä palata ja onneksi tulevaisuuskin näyttää mukavalta!

      Delete
  3. Ihanaa tekstiä! Ja hienoja kuvia myös.. hyvästeleminen on useinmiten vaikeaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! <3 hyvästit on kyllä tosi vaikeita - mutta aina voi palata takaisin onneksi :)

      Delete
  4. Tähän samaistuu, itsekin muuttamassa kohta ristiriitaisin mielin takaisin Suomeen... Toivottavasti Skotlannissa asuminenkin on ihanaa ja pääset pian Australiaan käymään. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Maasta toiseen muuttaminen on kyllä aina tunteiden puolesta haastavaa aikaa! Ja totta, toivotaan niin :)

      Delete
  5. Ihana postaus! Voin vaan kuvitella sun haikeuden kymmenen kuukauden lähtemisen jälkeen, kun mulla on kahden ja viiden kuukauden ulkomaanasumisten jälkeen ollut itkemistä lukuisina iltoina lähtöjen takia. Mut onneksi mun maista Kenia ja Saksa, ja sulla Australia pysyy varmasti edelleen ihan matkustuskelpoisina maina ja niihin voi aina palata halutessaan. Tsemppii tuleviin koitoksiin <3 Vähän siistiä kuitenkin että sulla oottaa nyt uudet maat ja seikkailut taas!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Jotenkin niihin uusiin "kotimaihin" vaan kiintyy tosi nopeasti ja tosi kovasti. Mutta nimenomaan, onpahan ihania paikkoja, mihin palata vielä muissa merkeissä! Ja kiitos tsempeistä, niitä aina tarvitsee reissun päälläkin :) samoin myös sinne Tukholmaan sopeutumiseen (vaikka se tuntuukin hyvin sujuvan, kun kuulosti siltä, että tykkäät paljon!)

      Delete
  6. Voi ei, me ollaan vasta lähdössä ja pystyn jo nyt samaistumaan tohon sun fiilikseen! Voimaa ja tsemppiä ja kaikkea mitä ikinä nyt tarvitsetkaan jatkoon. Jään lukemaan sun blogia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ja varmasti jokainen, joka maata vaihtaa/on vaihtanut voi ainakin jotenkin samaistua fiiliksiin. Lähteminen on aina hankalaa.

      Delete