Weekend getaway in Amsterdam

My best friend arrived here lateish on Thursday last week. Alarm went off right after 5am on Friday morning, taxi to the airport and off we went. Three days in snowy, rainy, windy, and cold Amsterdam. No matter how bad the weather was (December isn't the ideal time to travel there weather-wise) the city was absolutely beautiful.

Paras ystäväni saapui tänne myöhään viime torstaina. Herätyskello soi jo viiden aikaan perjantaiaamuna, taksilla lentokentälle ja matkaan. Kolme päivää lumisateen, vesisateen, tuulen ja kylmyyden keskellä Amsterdamissa. Vaikka keli oli kamala (joulukuu ei ole ideaali kuukausi Hollannin reissulle kelien puolesta), oli kaupunki aivan upea.
Walking around, discovering endless amount of beautiful little streets and lovely, romantic canals. Christmas lights and Mariah Carey playing on loop in most of the shops. Being amazed and somewhat amused by the houses that seem to be all tilted to all directions and it appears there's no single building with straight walls in this place.

Ympäriinsä kävelyä, loputon määrä kauniita pikkukatuja, suloisia, romanttisia kanaaleita, jouluvalot ja Mariah Carey soimassa loopilla suurimmassa osassa kauppoja. Vinojen ja mihin sattuu suuntaan kallellaan olevien talojen hämmästelyä ja hieman huvittuneisuuttakin - koko paikassa ei tunnu olevan yhtään suoraa seinää.
Sitting in a lovely restaurant for three hours straight, getting tipsy of the wine and feeling like adults - who would have believed our very first shared trip abroad back in 2013 would result us travelling together ever so often and being both up for the craziest ideas, spontaneous weekends in Amsterdam, and multiple nights at airports, hostels, and on the road. 

Kolme tuntia kivassa ravintolassa, pieni viinihiprakka ja aikuinen olo - kuka olisi uskonut, että meidän eka yhteinen ulkomaanreissu vuonna 2013 johtaisi säännöllisen epäsäännölliseen matkailuun yhdessä ja siihen, että ollaan molemmat valmiita toteuttamaan kaikki hullutkin ideat, spontaanit viikonloput Amsterdamissa ja lukuisat yöt lentokentillä, hostelleissa ja tien päällä.
Visiting Anne Frank house and a couple of museums (I recommend Museum of Prostitution to learn a a bit more about the history of Amsterdam, and Sex Museum just to get those "what the heck" moments) and skipping the Van Gogh Museum as being soaking wet already it didn't feel worthwhile to stand in the rain queuing for another hour or so. Maybe next time.

Anne Frankin talossa vierailu ja pari museota (suosittelen Musum of Prostitutionia, jos Amsterdamin historia kiinnostaa ja Sex Museumia, jos haluaa miettiä "mitä hittoa" kerta toisensa perään) ja Van Gogh museon skippaaminen, sillä vesisateessa jonottaminen tunnin jos toisenkin ajan ei houkutellut, kun oltiin jo valmiiksi kylmissään ja märkiä. Ehkäpä sitten ensi kerralla.
Swearing we'll both return there one day - preferably summertime - to enjoy the vibe of this lively, lovely city. Feeling a bit sad because having travelled extensively means you wont get the thrills anymore just by being at the airport. Enjoying our night there anyway, eating a lot of chocolate and laughing like never before. I love my best friend and the fact travelling with her is fun and easy.

Molemmat vannotaan palaavamme vielä jonain päivänä, mieluiten kesällä, nauttimaan tän ihanan kaupungin viboista. Hieman haikeat fiilikset, sillä pelkästään lentokentällä oleminen ei enää saa aikaiseksi samaa jännitystä ja innostusta kuin ennen. Kun matkustaa paljon, siitä tulee arkisempaa. Lentokenttäyöstä nauttimista joka tapauksessa suklaan, sekä vedet silmissä nauramisen muodossa. Rakastan parasta ystävääni ja sitä, että hänen kanssaan matkustaminen on hauskaa ja helppoa.
Flying back home early on Monday morning, falling asleep even before the plane had taken off. Waking up for a bit when someone screams in the cabin - there was ridiculous amount of bumps and shaking due turbulence but I hadn't woken up to that. I guess I'm way too used to being in a plane to give a damn about little bumps. Falling back asleep and waking up again to touch the ground in the freezing city of Edinburgh.

Paluulento maanantaiaamuna, nukahdan jo ennen kuin kone on edes noussut ilmaan. Havahdun siihen, kun joku kiljuu matkustamossa - paha turbulenssi ja kone heittelehtii älyttömästi, mutten edes ollut herännyt siihen. Olen kai liian tottunut lentämiseen välittääkseni tippaakaan pienistä töyssyistä. Nukahdan taas ja herään koneen laskeutuessa kylmän koleaan Edinburghiin.
Winter arrived to the UK while we were away, it was -7 degrees last morning, but absolutely beautiful with frost on the ground and sun shining brightly. During those three days I fell in love with Amsterdam and it's beauty, but I fell in love with Edinburgh once more yesterday. I'm happy to live in such a beautiful place and happy to be able to hop on a plane and be some place else in a couple of hours if I want to. I'm happy to be getting started with packing again. 

Talvi saapui Britteihin meidän poissaollessa, eilisen aamun lukemat oli -7 astetta pakkasta, mutta maisemat olivat sitäkin kauniimmat kuuran peittäessä maata ja auringon paistaessa täydeltä terältä. Noina kolmena päivänä Amsterdamissa rakastuin sen kauneuteen, mutta rakastun uudestaan ja uudestaan myös Edinburghiin - niin kävi taas eilen. Olen onnellinen asuessani näin upeassa paikassa ja olen onnellinen, että voin hypätä koneeseen ja käydä pyörähtämässä muualla, jos siltä tuntuu. Olen onnellinen, että pakkaaminen on taas aluillaan.
Finland, I'm coming tomorrow. Please treat me well and don't be too harsh with the weather. I'm currently struggling to stay warm in -2 degrees. 

Nähdään huomenna, Suomi. Kohtelethan minua hyvin, etkä ole liian julma kelien suhteen, sillä meinaan parhaillaan paleltua kuoliaaksi -2 asteen lämpötilassa.

When going home means leaving home

It's 7th of December and I can call it a day and I can call it a semester. I did my last exam of the semester this morning (after enormous amount of two hours of sleep as my friend came over to my place to catch an early plane to Finland today) and it's definitely a pass so no more stress. I'm confident I did alright in all of my subjects - I'm not expecting top grades but at least I shouldn't have failed anything.

Seitsemäs joulukuuta ja sanoisinpa, että päivä ja lukuvuosi on pulkassa. Tein lukuvuoden vikan kokeen tänä aamuna (huikaisevan pitkien kahdentunnin yöunien jälkeen, kun ystäväni tuli tänne nukkumaan hänen lentonsa lähtiessä Suomeen kukonlaulun aikaan tänä aamuna) ja pääsin siitäkin varmasti läpi, joten stressi on nyt ohi. Olen varma, että saan ihan ok tulokset kaikista aineista - en odota huippuarvosanoja, mutta en ainakaan ole tunaroinut mitään ihan täysin.

I spent the whole afternoon with my little group of friends, looking at apartments for the next autumn as that's something you really want to sort out right in the beginning of next year. We spent a couple of hours chucking the disc and then just chatting in our kitchen drinking tea (gotta love these British people always up for a cup of tea) and wondering what it will be like sharing a flat next year. Fun, I assume.

Kulutin koko iltapäivän pienen kaveriporukkani kanssa, katseltiin yhdessä asuntoja ensi syksylle, sillä se on asia, joka olisi hyvä olla hoidossa ensi vuoden alkupuolella. Vietettiin pari tuntia frisbeetä nakellen ja tultiin meidän keittiöön teelle (kuka ei rakastaisi näitä brittejä, joiden mielestä on aina hyvä aika kupilliselle teetä) ja mietiskeltiin, että minkähänlaista kimppakämpässä asuminen tulee olemaan ensi vuonna. Hauskaa, olettaisin.
Now I sit in my room and have nothing to do. I should pack for the upcoming weekend trip and I should vacuum my room. I'm kind of hungry as well but too lazy to walk to the kitchen. I feel a bit empty and started wondering why. I'm kind of sad, I'm kind of missing this place and my friends here already. It's weird. I shouldn't sit here going through all these almost negative feelings.

Nyt istun huoneessani, eikä mulla ole oikein tekemistä. Pitäisi pakata viikonloppureissua varten ja pitäisi imuroidakin. Olen vähän nälkäinenkin, mutta liian laiska kävelläkseni keittiöön. Olo on vähän tyhjä ja aloin miettiä mistä se johtuu. Olen vähän surullinen, tavallaan ikävöin jo tätä paikkaa ja ystäviäni täällä. Ja se on ihan kummallista, eihän mun nyt pitäisi käydä läpi näitä kaikkia negatiivisia tunnelmia.

I'm heading to Amsterdam tomorrow, my best friend will arrive here in an hour and a bit. It's going to be awesome couple of days with her. Back here on Monday and flying to Finland pretty much straight away on Wednesday. If nothing else, that should make me super excited and it does in a way. I haven't been to Finland for good three months now, but have I missed it yet? No, not really. Have I missed people? Yes, a bit, but not more than I would miss them if I was in Finland as well. I do miss chocolate and rye bread and I know it will be lovely to be back and I'm looking forward to seeing all of my loved ones. So I'm not saying I don't want to go home but my feelings are very mixed.

Olen suuntaamassa Amsterdamiin huomenna, paras ystäväni saapuu tänne tunteroisen päästä. Seuraavista päivistä tulee ihan huiput hänen kanssaan. Takaisin tänne maanantaina ja lento Suomeen jo heti keskiviikkona. Tässä olisi vaikka mitä syytä pomppia innosta ja tavallaan olenkin innoissani. En ole ollut Suomessa reiluun kolmeen kuukauteen, mutta olenko kaivannut sitä? Enpä oikeastaan. Olenko kaivannut ihmisiä? Kyllä, jonkin verran, mutten sen enempää, kuin kaipaisin heitä, vaikka olisin Suomessa. Suklaata ja ruisleipää on ikävä ja tiedän, että on ihana päästä käymään kotona ja nähdä kaikkia rakkaita. En siis sano, ettenkö haluaisi mennä kotiin, mutta tunteeni ovat varsin sekavat. 
It was horrible to leave Australia behind earlier this year and I totally got that. It's my home away from home and I still don't know for sure when I'll return. But this is just a holiday, it's just three weeks, and I'm not leaving Scotland for another few years anyway. It's time to go and say hi to everyone and everything back in north. But however different this should be I recognize certain similarities between these feelings and the feelings I had when I looked the familiar roads and buildings and all these dear places, people, and memories slowly disappearing in the horizon when the plane took off from the Perth airport in WA. It doesn't really make any sense. It's just a holiday, not a goodbye.

Australian jättäminen taakseni aiemmin tänä vuonna oli kamalaa ja se kävi järkeen. Se on kotini poissa kotoa, enkä vieläkään ole varma, milloin palaan. Mutta nyt on kyseessä vain loma, vain kolme viikkoa, enkä ole jättäässä Skotlantia joka tapauksessa vielä muutamaan vuoteen. On aika mennä moikkaamaan kaikkia ja kaikkea takaisin pohjoiseen. Mutta ihan sama, kuinka eri juttu tän pitäisi olla, huomaan tiettyjä samankaltaisuuksia tän fiiliksen ja sen fiiliksen välillä, kun katselin tuttujen teiden ja talojen, kaikkien niiden tärkeiden paikkojen, ihmisten ja muistojen katoavan horisonttiin, kun lentokone nousi ilmaan Perthin lentokentältä Länsi-Australiasta. Eikä se käy järkeen ollenkaan. Kyseessä on loma, ei hyvästit.

I guess this sudden feeling of melancholy is just a good thing in a way. It means everything is fine here. It means I have good friends I will be happy to see again in a few weeks time. It means I love being here and I feel like I belong here. It means this isn't just another place to stop by but my home. It's very confusing when going home means leaving home. It's very confusing when you write in your calendar "going home" for the first day of your holiday and "back home" for the last. 

Ehkäpä tämä yllättävä melankolia on ihan hyvä juttu. Se tarkoittaa, että kaikki on täällä ok. Se tarkoittaa, että minulla on ystäviä, jotka on ihana taas nähdä muutaman viikon päästä. Se tarkoittaa, että rakastan olla täällä ja kuulun tänne. Se tarkoittaa, että tämä ei ole mikä tahansa välietappi, vaan oikeasti koti. On hämmentävää, kun kotiin meneminen tarkoittaa kotoa lähtemistä. On hämmentävää, kun kalenterissa lukee "kotiin" ekan lomapäivän kohdalla ja "kotiin" myös sen vikan päivän kohdalla.
And guess what? Now that I've been sitting here, writing this post, I'm starting to feel more and more excited about going to Amsterdam and be a tourist for a couple of days with my best friend, as well as about going back home to Finland. I guess my life has been so good past months that I need to balance out my emotional scales by reacting this way to such small things. 

Mutta arvatkaa mitä? Nyt kun olen istunut tässä kirjoittamassa tätä postausta, alan innostua enemmän ja enemmän Amsterdamista ja parista päivästä turistina parhaan ystäväni kanssa, samoin kuin koti-Suomeen menemisestä. Ehkäpä elämäni vaan on ollut niin kivaa viimeiset kuukaudet, että yritän tasapainottaa tunneskaalaa reagoimalla tällä tavoin näinkin pieniin juttuihin.

But anyway. I'm proud to call our beautiful Finland that has been independent for 100 years my home. I'm happy to be able to say I'm going home when it's time to hop on the plane to Edinburgh in January. Home is where the heart is and it can be in multiple places.

Joka tapauksessa olen ylpeä siitä, että voin kutsua satavuotiasta Suomea kodikseni. Olen onnellinen, että voin sanoa palaavani kotiin, kun on aika hypätä Edinburghin koneeseen tammikuussa. Koti on siellä, missä sydän on ja se voi olla useammassa paikkaa yhtä aikaa.

10+1 questions to an expat Finn / 10+1 kysymystä ulkosuomalaiselle

This challenge has been going around in the blogs of Finnish people living abroad for quite a while and I thought it would be a right time for me to take part as well! So without further explanations, 10+1 questions for an expat Finn aka me.

Tämä kyseinen haaste on pyörinyt ulkosuomalaisten blogeissa jo pienen ikuisuuden ja ajattelin, että munkin olisi aika napata pallo ja ottaa osaa! Elikkä ilman suurempia selittelyjä, 10+1 kysymystä ulkosuomalaiselle.

1. What's the best thing about your current country of residence? / Mikä on parasta tämän hetkisessä asuinmaassasi?
- I like living in Scotland in general and I've been more than happy here but if I need to pick just one thing I'd say the overall beauty of this place. Edinburgh is a stunning city and the views I've seen travelling to Glasgow and Aberdeen have been amazing.
- Tykkään Skotlannista yleisesti ottaen ja olen ollut täällä onnellinen, mutta jos vain yksi juttu pitäisi sanoa, niin sanoisin, että ihan se, kuinka kaunis paikka tämä on. Edinburgh on upea kaupunki ja ne maisemat, mitä matkoilla Glasgowhun ja Aberdeeniin on näkynyt, ovat olleen huikaisevia.

2. How about the worst thing? / Entä ikävintä?
- Most probably the annoying taps. You know how water comes from a single tap in most of the places in the world? Not in the UK, here you have two taps. One for hot and one for cold water and obviously they locate on the different sides of the sink. So you can decide: do you bother mixing suitable temperature in the sink, burn your hands, or freeze them? I opt for all of them depending on my mood and curse the system on regular basis.
- Luultavasti ne ärsyttävät hanat. Tiedättehän, kuinka vesi yleensä tulee yhdestä hanasta suurimmassa osassa maailmaa? Ei Briteissä, täällä saat kaksi hanaa. Yksi kuumalle ja yksi kylmälle vedelle ja ne sijaitsevat altaan eri laidoilla. Joten saat valita ihan itse: haluatko nähdä kaiken sen vaivan ja sekoittaa sopivan veden altaassa, polttaa kätesi, vai jäädyttää ne? Vaihtelen kaikkien kolmen vaihtoehdon välillä riippuen fiiliksestä ja kiroan kyseistä systeemiä säännöllisesti.

3. If you could travel to any country for free for two weeks time, where would you go? / Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?
- Australia, I miss it so bad.
- Australiaan, sillä kaipaan sinne ihan liikaa.

4. What destination would you travel again? / Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?
- Don't want to be too boring here and say Australia again, and England is kind of out of question as well as I live on the same island anyway. So let's say New Zealand or Germany.
- En halua olla liian tylsä ja sanoa tähänkin Australia ja Englantikaan ei nyt oikein tule kuuloon, kun asun kuitenkin samalla saarella. Joten sanotaan Uusi-Seelanti tai Saksa.

5. What Finnish food do you miss the most? / Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?
- Rye bread, chocolate, and salmiakki.
- Ruisleipä, suklaa ja salmiakki.

6. Do you believe that you will move back to Finland one day? / Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?
- Right now I don't think so. If I ever have children I will definitely seriously consider returning to Finland just because of the great education system we've got but otherwise I don't see myself coming back.
- Just nyt en usko niin. Jos koskaan saan lapsia, tulen ehdottomasti harkitsemaan paluumuuttoa vakavasti ihan vaan meidän huikein koulutusjärjestelmän vuoksi, mutta muuten en oikein näe itseäni palaamassa Suomeen.

7. What is the most fun/interesting holiday where you live? / Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?
- To be honest I haven't been living here long enough to have a proper answer to this I think. Would have said Australia day if I still lived in Australia!
- Rehellisesti sanottuna en ole asunut täällä riittävän pitkään antaakseni kunnollista vastausta. Jos asuisin edelleen Australiassa, olisin sanonut Australia päivä!

8. What was the hardest part about moving abroad? / Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?
- I've never found moving abroad particularly hard. The paper work does require some time and effort, so either that or the moment when you need to walk through the security check at the airport and wave a teary goodbye to your family members you know you'll see next time in god knows how many months.
- En ole koskaan ajatellut ulkomaille muuttoa kovin hankalana. Paperisota vaatii aikaa ja energiaa, joten joko se, tai sitten se hetki, kun joudut kävelemään turvatarkastuksen läpi ja vilkuttamaan itkuiset hyvästit perheelle, jonka tulet näkemään seuraavan kerran kukaties kuinka monen kuukauden jälkeen.

9. Could you imagine yourself living in any other country than your current country of recidence or Finland? / Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?
- I could easily imagine myself back in Australia. Same goes with Luxembourg and Germany that I both love judging by the few weeks I've worked in both, and I will definitely consider England as an option after I graduate.
- Voisin helposti kuvitella itseni takaisin Australiassa. Sama pätee Luxemburgiin ja Saksaan, joita kumpaakin rakastan niiden muutamien siellä työskenneltyjen viikkojen perusteella. Tulen ehdottomasti harkitsemaan myös Englantia vaihtoehtona, kunhan täälä valmistun.

10. What was the most memorable moment of the year 2017? / Mikä oli vuoden 2017 mieleenjäävin hetki?
- Hard to pick just one as there were so many big moments, both sad and happy. Leaving my Australian family and my grandfather passing away were both memorable in a very sad way. The whole backpacking adventure through Australia, New Zealand, and Asia was one big amazing journey. Moving to Scotland. Can't just pick one.
- Yhden valitseminen on hankalaa, sillä kyseiseen vuoteen on mahtunut paljon isoja hetkiä, sekä surullisia, että iloisia. Aussiperheeni jättäminen ja isoisäni poismeno jäivät molemmat mieleen tosi surullisina hetkinä. Koko reppureissuseikkailu Australian, Uusi-Seelannin ja Aasian läpi oli yksi upea matka. Skotlantiin muutto. En vain voi valita yhtä.

+ extra question number 11. Are you planning to travel somewhere this year? Where? /
+ extrakysymys numero 11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?
- Amsterdam this week, and Finland the next!
- Amsterdamiin tällä viikolla ja Suomeen ensi viikolla!

Last bits of November

A chilly but sunny Saturday morning, the weather reminds me of a beautiful autumn day in Finland. I get a take-away cappuccino from one of our uni's cafes so I'll have a correct change for the day ticket in the bus. For once the traffic is smooth and we arrive to the town in no time. A bit of shopping and checking out the Christmas markets that would probably look way nicer in the evening when it's dark and all the lights are lit.

Viileä, mutta aurinkoinen lauantaiaamu ja sää muistuttaa minua kauniista syyspäivästä Suomessa. Nappaan mukaani take-away cappuccinon yhdestä yliopiston kahviloista, jotta saan rikottua päivälippua varten sopivat kolikot mukaani bussia varten. Kerrankin liikenne soljuu mukavasti ja ollaan keskustassa varsin nopeasti. Vähän shopppailua ja joulumarkkinoiden, joka olisi varmasti paljon tunnelmallisempi illalla valojen syttyessä, tsekkaaminen.
Evening of the same day and we head to an ice skating disco at a local ice rink. I haven't been skating for years but with every round I feel more and more comfortable - I didn't remember ice skating is that much fun! Back home I put ice on my ankle I sprained a few weeks ago as it hurts like hell but it was totally worth it.

Saman päivän iltana suunnataan luisteludiskoon paikalliselle jäähallille. En ole luistellut vuosiin, mutta jokaisen kierroksen jälkeen on vähän varmempi olo - en muistanut, että luistelu on noinkin hauskaa! Kotona päädyn kylmäämään nilkkaani, jonka nyrjäytin muutama viikko sitten, kun siihen sattuu taas ihan tuhottomasti, mutta olihan se nyt sen arvoista.
As the weather's been decent and there are no more lectures for most of us, we've been throwing the frisbee around with the guys pretty much every day. I've set myself a goal of being able to throw decent long throws by the end of next semester. 

Koska kelit ovat olleet kelvollisia, eikä suurimmalla osalla meistä ole enää luentojakaan, ollaan heitelty frisbeetä jätkien kanssa melkeinpä joka päivä. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi, että pystyn heittämään kunnollisia pitkiä heittoja ensi lukukauden loppuun mennessä.
Our little group (that we've been throwing that frisbee around with) gets together for cake on Tuesday as we'll be going for a Christmas dinner with the frisbee team on our usual cake night. The guys talk about razors and Movember and I tell them that yeah, I've got a lot of first hand experience of shaving my beard. Trying to solve a Rubik's cube together and fitting the four of us in one bed and throwing around a dirty sock for some weird reason. Fun times and I like those people.

Meidän pikku porukka (jolla sitä firsbeetäkin nakellaan) kokoontuu kakulle tiistaina, sillä suunnataan frisbee tiimin kanssa jouluillalliselle meidän normaalina kakkuiltanamme. Jätkät puhuu partahöylistä ja Movemberista ja minä kerron heille, että joo, mulla on ihan tosi paljon kokemusta partani ajamisesta. Yritetään ratkaista Rubiikin kuutio porukalla ja ahtauduttaan kaikki neljä yhteen sänkyyn ja nakellaan likaista sukkaa ympäriinsä jostain ihan kummallisesta syystä. Tykkään näistä tyypeistä ja tylsääkään ei tule.
I finally got my management essay results back the other day and got 70% which means I don't have to sit the exam! And that being the case it means less stress in between coming back from Amsterdam on Monday and leaving to Finland on Wednesday as the exam would have been on that Tuesday in between. And yes, I'm going to Amsterdam for a weekend! I sent my best friend a message last week, said I found cheap flights and asked if she wants to go with me. Obviously she said yes straight away (I just love that girl!) and so we're flying there in a week.

Sain vihdoin managementin esseen tulokset takaisin päivänä eräänä ja 70% tuloksena tarkoittaa sitä, että mun ei tarvitse tehdä koetta! Ja asian ollessa näin väheneee stressinkin määrä siltä väliltä, kun tulen takaisin Amsterdamista maanantaina ja lennän Suomeen keskiviikkona - koe olisi ollut siinä välissä tiistaina. Ja kyllä, olen menossa Amsterdamiin viikonlopuksi! Lähetin parhaalle ystävälleni viestin viime viikolla sanoen, että löysin halvat lennot ja haluaako hän lähteä mukaan. Vastaus oli tietenkin suoriltaan kyllä (rakastan tätä tyyppiä!), joten lennetään sinne siis viikon päästä.
Now I'm sitting in my room, sipping my morning coffee. I went to body pump today just to find out it was cancelled and ended up doing yoga instead. Better than nothing I guess and at least I'll be running in the frisbee training in the evening. I should revise for the exams but I just find myself procrastinating. Somehow I'm in a blissful state of oblivion thinking I've got nothing to do when there's no more actual studying left and haven't really realized yet how close the exams actually are.

Nyt istun huoneessani ja siemailen aamukahviani. Menin aamulla body pumpiin vain saadakseni selville, että se olikin peruttu ja päädyin sen sijaan joogaamaan. Tyhjää parempi sekin kai on ja ainakin illalla tulee juostua frisbeetreeneissä. Mun pitäisi kerrata kokeisiin, mutta löydän itseni aina lykkäämässä sitä tuonnemmaksi. Jotenkin olen tässä autuaassa tietämättömyyden tilassa, jossa ajattelen, että mulla ei ole mitään tehtävää, kun varsinainen opiskelu on loppunut, enkä vielä ole tajunnut, kuinka lähellä ne kokeet oikeasti onkaan.
Life is good and it's time to start my advent calendar my godmother sent to me tomorrow. Can't believe it's almost Christmas. So that's what I've been up to lately. How has your week been like so far?

Elämä on hyvää ja huomenna saa avata joulukalenterin, jonka kummitätini lähetti mulle postissa, ekan luukun. En vaan millään usko, että kohta on joulu. Tässäpä siis vilauksia elämääni viime aikoina. Miten sun viikko on sujunut tähän asti?

Q&A: Answers part 2 - living abroad and other questions

Q&A
Time for the second half of the questions you asked me a while ago - you can go and check out the first part here!
Aika tokalle osalle vastauksista teidän kysymiin kysymyksiin - ekan osan voi käydä tsekkaamassa täältä!
Living abroad / Ulkosuomalaisuus
How your family reacted to you moving abroad? / Miten sun perhe otti sun ulkomaille muuton?
- Some of my relatives don't really understand why I want to live abroad but no-one has ever said I shouldn't go. I'm also lucky in the sense that my family has always been really supportive and my parents just want me to be happy and fulfill my dreams. Obviously it's a big thing, but I guess my parents had been mentally preparing to this for years already - I was just a few years old when I told I'm moving to England. And well, this isn't exactly England but isn't too far away either :D
- Jotkut sukulaisistani eivät ymmärrä, miksi haluan asua ulkomailla, mutta kukaan ei ole koskaa sanonut, ettei minun pitäisi lähteä. Olen myös siinä mielessä onnekas, että mun perhe on aina tukenut mua ja vanhemmatkin haluavat, että olen onnellinen ja toteutan unelmiani. Tietenkin kyse on isosta asiasta, mutta luulenpa, että porukat ovat valmistautuneet tähän jo vuosia - olin alle eskari-ikäinen, kun ekan kerran ilmoitin muuttavani Englantiin. Ja no, eihän tämä nyt ihan Englanti ole, mutta ei täällä nyt niin kovin kaukana siitäkään olla :D

What's best and what's worst about living in Scotland? / Mikä on parasta ja huonointa Skotlannissa asumisessa?
- The best part is probably just the overall feeling I've got. I'm happy here. I feel like I'm doing what I'm meant to be doing, I like my studies, and life is simply good. The worst part then... I thought complaining about the weather or being away from my friends and family back in Finland but then again I'm used to both of them and they don't really bother me. So maybe the fact that I'm spending ridiculous amounts of money every month - living here isn't cheap.
- Parasta on varmaan se fiilis, joka mulla täällä on. Olen onnellinen. Tuntuu siltä, että teen sitä, mitä mun kuuluukin tehdä, tykkään opinnoistani ja elämä vaan yksinekertaisesti on kivaa. Ikävin juttu sen sijaan... ensin ajattelin valittavani säästä tai siitä, että ystävät ja perhe on kaukana Suomessa, mutta toisaalta olen tottunut jo molempiin, eivätkä ne minua vaivaa. Joten ehkäpä se tosiasia, että kulutan täällä ihan hurjat määrät rahaa joka kuukausi - eläminen ei ole halpaa.

What is the best part about living abroad? / Mikä on upeinta ulkomailla asumisessa?
- Living abroad is simply a dream come true to me and I guess that's the best part.
Ulkomailla asuminen on mulle toteutunut unelma, joten se kai se paras juttu on.

What Finnish things you miss the most? / Mitä suomijuttuja kaipaat eniten ulkomailla ollessasi?
- Definitely proper rye bread, Finnish chocolate, and salmiakki.
Ihan ehdottomasti kunnon ruisleipää, suomalaista suklaata ja salmiakkia. 
Other questions / Muita kysymyksiä
Are you more of an introvert or an extrovert? Oletko enemmän intovertti tai ekstrovertti?
- I would say I'm more and more extroverted the older I get even though I do enjoy being on my own as well.
Sanoisin, että muutun enemmän ja enemmän ekstrovertiksi, mitä vanhemmaksi tulen, vaikka tykkään kyllä olla yksinänikin.

Do you have a role model? If yes, who is s/he? / Onko sinulla esikuvaa? Jos on, niin kuka?
- I've always looked up to my grandfather who passed away this year and I guess you could call him my role model. I just admired how open-minded, accepting, and loving person he was.
Olen aina katsonut ylöspäin vaariani, joka nukkui pois tänä vuonna, joten kaipa häntä voisi kutsua esikuvaksikin. Ihailin aina sitä, kuinka avoinmielinen, hyväksyvä ja rakastava persoona hän oli.

What are the five most important things in your life? / Mitkä viis asiaa on sulle elämässä tärkeimpiä?
- Family, friends, travelling, staying true to myself, and being happy.
Perhe, ystävät, matkustaminen, itselleni rehellisenä pysyminen ja onnellisuus.

What are the qualities that make someone "your kind of a person"? / Kun tutustut uuteen ihmiseen, mitkä ominaisuudet tekee siitä tyypistä "sun tyylisen"?
- I appreciate people who have strong opinions and are confident being themselves. A hint of sarcasm and a good sense of humor are necessities. And obviously similar values and interests make it easier to get along.
- Arvostan ihmisiä, joilla on vahvat mielipiteet ja jotka ovat itsevarmoja. Ripaus sarkasmia ja hyvä huumorintaju ovat välttämättömyyksi. Tietenkin myös samanlaiset arvot ja kiinnostuksenkohteet auttaa asiaa.

Is there anything in your life you're really proud of and why? / Mistä oot erityisen ylpeä elämässäsi ja miksi?
- Probably just the fact that I've got where I am right now. Not just meaning that I'm doing what I want to do but I'm also slowly but surely becoming the person I want to be.
Luultavasti ihan vaan se, että olen päässyt tähän, missä olen nyt. Enkä tarkoita vain sitä, että teen sitä, mitä haluankin tehdä, vaan myös sitä, että olen hitaasti mutta varmasti kasvamassa siksi ihmiseksi, joka haluan olla.

The most amazing thing you've achieved in your life so far? / Upein asia mitä oot saavuttanut elämässäsi tähän mennessä?
- Moving to Australia. I must have been a bit crazy but I did it.
- Australiaan muutto. Onhan mun nyt täytynyt olla vähän hullu, mutta tein sen silti.

What are you afraid of? / Mitä pelkäät?
- Losing my loved ones and not living life to the fullest. Plus I'm afraid of heights.
Rakkaiden menettämistä ja sitä, etten elä elämää täysillä. Plus pelkään korkeita paikkoja.

How would you describe your style? / Millanen on sun tyyli?
- I don't really have a specific style but just wear whatever feels comfortable and looks nice. Smart casual could be a way to describe what I'm trying to reach with my choice of clothing (unless I just feel like pulling on that over-sized hoodie and not brushing my hair but putting it up in a messy bun instead)
- Minulla ei oikein ole mitään tiettyä tyyli, pukeudun vaatteisiin, jotka on mukavia ja näyttää kivalta. Smart casual voisi kuitenkin olla tapa kuvailla sitä, mitä pyrin saavuttamaan vaatevalinnoillani (ellen sitten vaan satu fiilaamaan sitä liian isoa hupparia ja harjaamattomia hiuksia, jotka voi vetäistä sotkunutturalle)

A thing, you would like to do in the future? / Joku asia, minkä haluat tulevaisuudessa toteuttaa?
- For some reason the first thing that came in my mind is a bungee jump.
Jostain syystä benji-hyppy tuli ekana mieleen, joten sanotaan nyt sitten se.

If someone gave you 50€ right now, how would you spend it? / Jos saisit nyt 50€, mihin käyttäisit sen?
- As a poor student I have to say I would buy food
Köyhänä opiskelijana on sanottava, että ostaisin ruokaa

A night in or a night out? / Koti-ilta vai bileilta?
- Totally depends on my mood. I love going out every now and then (or more like every week here in uni...) but I also enjoy just staying home, relaxing, and having a bit more quiet night as well
Riippuu ihan mielentilasta. Rakasta ulkona käymistä silloin tällöin (tai oikeammin viikottain näin yliopiston myötä...), mutta nautin myös kotona olemisesta, renotutumisesta ja vähän rauhallisemmasta menosta

Name three things you're bad at and three things you're really good at? / Kolme asiaa joissa oot huono ja kolme juttua joissa oot tosi hyvä?
- I'm bad at football, public speaking, and economics. I'm really good at writing, getting things done under pressure, and finding the cheapest flights.
Olen huono jalkapallossa, puheiden pitämisessä ja ekonomiassa. Olen tosi hyvä kirjoittamaan, saamaan asioita aikaiseksi paineen alla ja halvimpien lentojen löytämisessä.

Why did you start blogging? / Mikä sai sut aloittamaan bloggaamisen?
- I think I started my very first blog simply because I wanted to share my texts and photos somewhere.
- Luulenpa, että aloitin ekan blogini ihan vaan siksi, että oli joku paikka, missä jakaa kuviani ja tekstejäni

Which century would you like to visit? / Mille vuosituhannelle haluaisit matkustaa?
- I would probably go back to the early 20th century.
- Palaisin varmaan 1900-luvun alkupuolelle.

So that's it. The answers to the rest of the questions you left me a while ago - hope you enjoyed reading this post and maybe learnt something new about me!

Joten siinäpä se, vastaukset loppuihin kysymyksiin, jotka kysyitte hetki sitten - toivon mukaan nautitte tän postauksen lukemisesta ja ehkäpä opitte myös jotain uutta minusta!

Q&A: Answers part 1 - travelling, studying, and food

Q&A
I asked you to leave me questions a while ago and there was a bunch of them. It's time to answer some of them as I had to divide this post into two parts to avoid it becoming too exhausting. Anyway, let's get started!

Pyysin teitä jättämään kysymyksiä jokin aika sitten ja niitä tulikin ihan kiva läjä. Nyt olisikin aika vastata osaan niistä, sillä jouduin jakamaan tämän postauksen kahteen osaan, kun se alkoi venymään uuvuttavan pitkäksi. Mutta eiköhän vaan mennä asiaan!
Food / Ruoka
In which country have you eaten the most memorable meal ever? How about the best food ever? / Missä maassa oot syöny mieleenpainuvinta ruokaa? Entä yksinkertaisesti parasta ruokaa?
- This is a hard one as I've been eating lots of interesting and tasty foods in multiple different places. One quite a unique experience was shopping at Ramadan markets in Malaysia and having our dinner from those little plastic bags, sitting on the side of the road with a bunch of others. The food itself wasn't maybe the most memorable part of this but the experience as a whole. And the best food then? I just have no idea to be honest.
- Tähän kysymykseen on vaikea vastata, sillä olen syönyt paljon mielenkiintoisia ja maistuvia ruokia monissa eri paikoissa. Yksi erityinen kokemus oli Malesiassa Ramadan markkinoilla shoppailu, jonka jälkeen syötiin illallisemme porukalla niistä pikku muovipusseista kadulla istuen. Ruoka sinällään ei ehkä ollut niin kovin mieleenpainuvaa, mutta se koko kokemus kylläkin. Ja paras ruoka sitten? Tähän on sanottava, että en kyllä oikeasti tiedä!

If you had to pick one dish to eat for a whole year, what would you choose and why? / Jos saisit vuoden aikana syödä vain yhtä ruokaa, niin mitä söisit ja miksi?
- Salad. Simply because it can be pretty much anything - wouldn't get boring!
- Salaatti. Ihan vaan siksi, että se voi olla melkein mitä vaan, niin eipähän kävisi tylsäksi!

Your favourite Finnish home-made meal? / Lemppari suomalainen kotiruoka?
- I'm not really a huge fan of Finnish food but I guess mashed potatoes with salmon counts.
- En ole mikään suomalaisen ruuan suurin fani, mutta pottumuusi ja lohimedaljongit lienee lasketaan.

Have you ever had a food poisoning? / Oletko koskaan saanut ruokamyrkytystä?
- Lucky enough I haven't.
- Onnekseni en!

The most expensive place you've ever had a meal in? / Kallein paikka missä oot koskaan syönyt?
- I don't really eat out that much and if I do, it's never anything too fancy, so I don't really have an answer to this one.
- En oikeastaan syö ulkona ja jos syön, niin se ei ole missään erityisen hienossa paikassa, joten tähän en oikein pysty edes vastaamaan.

What's your favourite coffee? / Millainen kahvi on sun lemppari?
- I always go for a latte or a cappuccino in a cafe or when getting a take-away coffee but I do love those sweetened ice coffees as well. But I still think good, proper coffee doesn't need anything else than a dash of milk in it and that's what I would go with, if I had to drink just one type of a coffee for the rest of my life: quality filter coffee with skimmed milk.
- Kahvilassa ja take-awayna tilaan aina cappuccinon tai latten, mutta rakastan myös makeita jääkahveja. Loppupeleissä hyvä kunnon kahvi ei kuitenkaan tarvitse mitään muuta, kuin tilkan maitoa sekaan ja sellaista kahvia joisinkin loppuelämäni, jos vain yhdenlainen kahvi pitäisi valita: kunnon suodatinkahvi rasvattomalla maidolla.

What's your favourite treat? / Mikä on sun lempiherkku?
- Chocolate!
- Suklaa!
Studying / Opiskelu
How have your studies been so far? / Millai sun opiskelut on lähteny käyntiin?
- My studies have started off pretty well, I've been super busy but happy for the past two months. I'm not getting 100% on every single test but I'm doing a fairly good job and I'm happy with the results I'm getting. Independent studying does take a lot of time and effort and I'm still trying to get used to it but I like my subjects and learning new anyway
- Opinnot on alkaneet rullaamaan hyvin. Olen ollut tosi kiireinen, mutta onnellinen kahden viimeisen kuukauden aikana. En saa täysiä pisteitä joka kokeesta, mutta ihan hyvin on mennyt ja olen tyytyväinen tuloksiini. Itsenäinen opiskelu vie paljon aikaa ja vaatii tiettyä päättäväisyyttä ja yritän edelleen tottua siihen, mutta tykkään aineistani ja uuden oppimisesta joka tapauksessa
Travelling / Matkailu
Which country, that you haven't been before, you'd like to visit? / Missä maassa haluaisit käydä, jossa et ole vielä käynyt?
- To be honest I would love to visit all the countries that I haven't been to yet! But to pick a few that are on top of my "want to visit" list I'd say Canada, the Netherlands, and Switzerland
- Rehellisesti sanottuna haluaisin käydä ihan kaikissa niissä maissa, joissa en vielä ole ollut! Mutta jos pari pitäisi valita, niin listallani ylimpänä olisivat varmaan Kanada, Alankomaat ja Sveitsi

Name a country you will definitely return one day? / Maa, johon aiot palata ehdottomasti uudestaan?
- Australia <3
- Australia <3

Your scariest experience abroad? / Pelottavin kokemus ulkomailla ollessa?
- I have to say I'm lucky and haven't really faced any actually dangerous situations while travelling and it's usually been more about being uncomfortable than actually afraid. But the first thing that comes in my mind when thinking of something that scared the hell out of me is that one night in New Zealand. We parked our rental car in which we slept in the end of a small remote road, started watching a thriller and drank some wine thinking no-one else will end up there. It was pitch black middle of nowhere (and as it's New Zealand there wasn't even phone service, so we were totally isolated of the rest of the world) and we were about to fall asleep. Suddenly another car drives behind us. I've never woken up so quickly and I remember my heart racing and us whispering in terror trying to figure out what to do (and after that movie, with some wine in our heads, we were totally convinced someone's going to murder us...). Long story short: turned out it was a couple of Swedish backpackers free-camping like us, and we ended up having a little bonfire sharing our best tips and experiences regarding travel and life in general.
- Mun täytyy sanoa, että olen onnekas, enkä ole kohdannut mitään oikeasti vaarallisia tilanteita matkustaessani ja yleensä on ollut kyse ennemminkin epämukavasta fiiliksestä, kuin oikeasta pelosta. Mutta eka mieleen tuleva juttu, kun oikeasti säikähdin lähes kuoliaaksi, on eräs yö Uusi-Seelannissa. Parkkeerattiin meidän vuokra-auto, jossa siis nukuttiin, erään pienen, syrjäisän tien perälle, alettiin katsomaan rikosleffaa ja juotiin hieman viiniä ajatellen, että ei kukaan muu sinne kuitenkaan eksy. Oli pilkkopimeää keskellä ei mitään (ja Uusi-Seelanti kun oli kyseessä, ei puhelimissakaan ollut kenttää eikä mitään, joten oltiin ihan eristyksissä muusta maailmasta) ja alettiin vaipua uneen. Yhtäkkiä meidän taakse ajaa toinen auto, enkä varmaan koskaan ole ollut niin äkkiä takaisin hereillä. Muistan, kuinka sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja kuiskailtiin hädissämme toisillemme miettien, että mitä ihmettä me tehdään (ja parin viinilasillisen ja sen leffan jälkeen oltiin ihan varmoja, että joku on tullut vähintään murhaamaan meidät...). No, tarinahan päättyi siis lyhykäisyydessään niin, että toisessa autossa oli pari ruotsalaista reppureissaajaa, jotka olivat "vapaatelttailemassa" meidän tapaan ja päädyttiin jakamaan parhaat reissujuttumme nuotion äärellä.

The best place you just happened to visit without planning it in the first place? / Paras paikka, johon olet "eksynyt" eli et ollut suunnitellut alunperin käyväsi?
- The first place that comes to mind is Melaka in Malaysia but could mention also Cameron Highlands in the very same country. Both were pretty spontaneous visits!
- Eka paikka, joka mieleen tulee on Melaka Malesiassa, mutta voisin myös mainita Cameron Highlandsin samassa maassa. Molemmat olivat aika spontaaneja visiittejä!

Have you tried couchsurfing and how was it? / Oletko couchsurfannut, millainen oli kokemuksesi jos olet?
- I have couchsurfed once in Melbourne and it was a great experience!
- Olen sohvasurffannut yhden yön verran Melbournessa ja se oli huippu kokemus!

Is there a country that many others admire but you just don't get why? / Monien ihailema maa, joka ei vaan nappaa sua? Onko sellaista?
- I could say the USA but I have to admit my opinion is based on second hand information as I've never actually been there
- Tähän voisi sanoa USA, vaikka täytyy myös myöntää, että mielipiteeni pohjautuu olettamuksille, koska enhän siellä koskaan ole oikeasti käynyt

Which of the countries you've visited has stolen your heart completely? / Mikä maista, joissa oot käynyt, vei sun sydämen täysin?
- I have to list my top four: Australia, UK (England in the first place but nowadays Scotland as well), Germany, and Luxembourg
- Tähän on listattava mun top nelonen: Australia, Britannia (Englanti alun alkaen, mutta nykyään myös Skotlanti), Saksa ja Luxembourg

And that's it for this time. Next time I'll answers questions related to living abroad and some other stuff you wanted to know!

Tässäpä tämä tällä kertaa. Ensi kerralla vastaan kysymyksiin ulkosuomalaisuuteen ja vähän siihen sun tähän liittyen, mikä teitä sattui kiinnostamaan!

My day: university edition

Since my life in uni has found it's ways and my every day life has some routines finally, I decided I could give you a little insight on what it's like to be a student in Scotland. And what's a better way than to do a traditional "my day"! This time we're taking a look at my regular Wednesday. Let's get started, shall we?

Kerta elämäni yliopistossa on alkanut rullaamaan ja elämään on vihdoin löytynyt rutiinit, päätin, että voisin avata teillekin hieman, millaista opiskelijan arki Skotlannissa on. Ja mikä olisikaan parempi tapa, kuin perinteinen my day -postaus! Tällä kertaa kurkataan mun ihan tavalliseen keskiviikkoon, joten eiköhän aloiteta.
I usually wake up sometime between 8am and 9am but it totally depends on when my lectures start and whether or not I go to the gym or to body pump in the morning - if I do, I usually set my alarm at 7. This particular Wednesday I just slept in and enjoyed the sun shining through the window while eating my breakfast in our kitchen.

Herään yleensä joskus kahdeksan ja yhdeksän välillä, mutta se riippuu ihan siitä, milloin luennot alkavat ja siitä, aloitanko aamun salilla tai body pumpissa - jos vastaus on kyllä, soi herätys yleensä jo seitsemältä. Tänä kyseisenä keskiviikkona nukuin vähän pidempään ja nautiskelin ikkunan läpi paistavasta auringosta syödessäni aamupalaa keittiössämme.
Accounting lecture started at 10:15 and finished by 11 which gave me plenty of time to come back home, heat up some leftovers from Tuesday, and work on my management essay.

Accounting luento (mitä nyt accounting suomeksi onkaan, kirjanpito ja laskentatoimi ovat sanakirjan antamia vaihtoehtoja) alkoi 10:15 ja loppui jo yhdeltätoista, joten mulle jäi reippaasti aikaa tulla takaisin kotiin, lämmittää edellispäivän tähteet ja käydä managementin esseen kimppuun.
German lesson from 12:15-13:15 and economics tutorial from 13:15-14:15. I've actually quite enjoyed studying German but I have to say that economics is probably my least favourite subject I've got at the moment. It could be interesting but I'm just really confused with all the graphs all the time...

Saksan tunti 12:15-13:15 ja ekonomian tutoriaali 13:15-14:15. Olen oikeasti tykännyt opiskella saksaa, mutta ekonomiasta taas pidän vähiten tän hetkisistä kursseistani. Se voisi olla mielenkiintoista, mutta olen vaan ihan hukassa kaikkien kaavioiden kanssa...
A couple of hours of free time that I usually spend by getting something to eat and most weeks end up sitting in our kitchen chatting with my flatmates and occasionally some other friends as well. For some reason Wednesdays seem to be the days when a bunch of us just happen to be in the kitchen at the same time. This Wednesday I opted for my room and laptop instead until it was 4:25pm and time to head to the sports centre for the frisbee training.

Pari tuntia vapaa-aikaa, jonka yleensä kulutan syömällä jotain ja istumalla keittiössä useimpina viikkoina kämppisten ja silloin tällöin muidenkin kavereiden kanssa. Jostain syystä keskiviikot tuntuvat olevan päiviä, kun tosi moni sattuu keittiöön yhtä aikaa. Tänä kyseisenä keskiviikkona valitsin kuitenkin huoneeni ja läppärini siihen asti, kun oli aika suunnata uhreiluhallille puoli viideltä alkaviin frisbeetreeneihin.
The weather is definitely warmer here than in Finland but 7 degrees and rain still isn't fun. It's a short 5 minutes walk from my halls to the sports centre where we've got an indoor training every Wednesday.  So just get on the boots and start throwing!

Kelit on ehdottomasti lämpimämmät, kuin Suomessa, mutta 7 astetta ja vesisade ei silti ole mun lemppariasia. Meidän kämpiltä uhreiluhallille kävelyyn menee suunnilleen viisi minuuttia, jossa meillä siis on sisäpeliharjoitukset joka keskiviikko. Joten nappulakengät jalkaan ja heittämään!
Training finishes at 5:30pm and it's obviously pitch black by then. Some food again, shower, whatever normal people would do.

Treenit loppuu puoli kuusi ja niihin aikoihin pihalla on jo ihan pimeää. Vähän ruokaa jälleen kerran, suihku, mitä nyt normaalit ihmiset tekiskään.
And evenings then. Sometimes I just study, sometimes I just sit on my laptop. Sometimes we go out and last Wednesday me and a couple of the guys from frisbee went for a free Wednesday meal at chaplaincy, ended up eating cake and playing drinking games at one of their flats. It was fun though and I was bed by 1am - usually I would prefer going to bed a bit earlier but every now and then you just have to go with the flow. Or maybe I just have to do it every Wednesday from now on as we were kind of planning to make that free meal + cake + some drinks a tradition of ours!

Ja illat sitten... joskus opiskelen, joskus vaan istun läppärilläni. Joskus mennään ulos ja viime keskiviikkona minä ja pari kaveria frisbeestä suunnattiin ilmaiselle keskiviikkoillalliselle chaplaincyyn. Sieltä päädyttiin syömään kakkua ja pelaamaan juomapelejä yhden meistä asunnolla. Hauskaa tietenkin oli ja olin sängyssä jo ennen yhtä - yleensä kyllä painuisin pehkuihin hieman aiemmin, mutta joskus kai on vaan muutettava suunnitelmia sen mukaan, mitä vastaan tulee. Tai ehkäpä mun on tehtävä se joka keskiviikko, sillä suunniteltiin vähän, että tehtäisiin tästä ilmainen ruoka + kakkua + hieman juotavaa kombinaatiosta meidän ikioma tradiitio!

Stunning Edinburgh and weekend feelings

I noticed I haven't written anything here for a while again and decided to fix the situation. I have nothing overly exciting to share with you but a couple of photos from here and there and could do a little catch up with what I've been up to as well.

Huomasin, etten ole taaskaan kirjoittanut tänne hetkeen mitään ja päätin korjata tilanteen. Mitään ylenpalttisen jännittävää ei ole tapahtunut, mutta parit kuvat löytyy jaettavaksi asti ja voisinpa vähän kertoilla, mitä viime aikoina onkaan tapahtunut.
Let's go back in time a bit more than a week, to the Saturday before last Saturday. Me and my friend decided to spend the day in the town. I woke up early enough to go to body pump, showered, got changed and off we went. A bit of shopping and some lunch before heading to the National Museum of Scotland. If you ever visit Edinburgh that is something I highly recommend you to do - the National Museum is big and there's certainly something interesting to everyone. The entry is free (but a donation is appreciated) and you could easily spend a few hours wandering around there.

Hypätään ajassa takaisin toissaviikon viikonloppuun asti, kun päätettiin kaverin kanssa, että vietetään lauantai kaupungilla. Heräsin riittävän aikaisin käydäkseni body pumpissa ja ehdinpä suihkun ja pukemisen jälkeen vähän meikatakin ennen keskustaan lähtöä. Shoppailua ja kevyt lounas ennen kuin suunnattiin Skotlannin Kansallismuseoon (the National Museum of Scotland). Jos koskaan vierailet Edinburghissa, suosittelen kyllä ehdottomasti kyseistä museoa. Sieltä löytyy varmasti jotain kiinnostavaa jokaiselle ja sisäänpääsy ei maksa mitään (mutta pieni lahjoitus on suositeltava) ja siellä voi helposti viettää tunnin jos toisenkin.
Last week I spent mainly studying. The end of the semester is approaching and in some aspects the studying is getting easier - next week there won't be any management lectures or tutorials for example - but on the other hand I should hand in my management essay in a couple of days and it still is a complete mess. It will definitely take some practice to get my skills on academic writing up to a satisfactory level...

Viime viikko sitten kuluikin lähinnä opiskellessa. Lukukauden loppua kohti opiskelu tuntuu toisaalta helpottuvan - esim. ensi viikolla ei ole ollenkaan managementin luentoja tai tutoriaaleja - mutta toisaalta taas managementin esseen deadline on parin päivän päästä ja kyseinen työ on edelleen lähinnä yksi iso sotku. Akateemisen kirjoittamisen taitoni vaativat ehdottomasti lisää harjoitusta...
Besides studying I've spent more than enough time playing frisbee and I have to say I really enjoy it. I think I've mentioned this sport here earlier but never really explained it properly. The thing is that I joined our school's ultimate frisbee team some three weeks ago because of my friends who wouldn't stop saying I should try it out as well. So I finally did, liked it, and here I am, attending every single available training. And why? I went and said yes for women's regionals that will take place this upcoming weekend and I really need all the practice I can get. So yes, I attended four training sessions last week. Who would have thought I'd get excited about team sports this easily?

Opiskelun lisäksi olen käyttänyt paljon aikaa frisbeen pelaamiseen ja täytyy sanoa, että nautin siitä. Olen tainnut kyseisen urheilulajin mainita täälläkin jo ohimennen, mutten ole kai koskaan selittänyt, mistä oikein on kyse. Liityin siis koulumme ultimate frisbee joukkueeseen kolmisen viikkoa sitten, kun kaverini eivät lakanneet painostamasta minua kokeilemaan sitä. Lopulta siis menin treeneihin, tykkäsin siitä ja tässäpä sitä ollaan ja osallistutaan kaikkiin mahdollisiin harjoituksiin. Ja miksi? Menin ja lupauduin osallistumaan naisten aluekisoihin, jotka ovat tämän viikon viikonloppuna, joten kaikki mahdollinen valmistautuminen on tarpeen. Joten joo, osallistuin neljiin harjoituksiin viime viikolla. Kuka olisi uskonut, että innostuisin joukkueurheilusta näin helposti?
Anyway. Last Friday I headed to the town after skipping German lesson to write my essay and getting my hands full of bruises in the afternoon's outdoor frisbee session as it was freezing cold and the disc was super hard because of it. My friend came down from Glasgow and I went to meet her at the train station. We grabbed some dinner (Let Me Eat on Grassmarket is a great place for coffee or something lighter to eat, and they've got a great variety of vegetarian and even vegan options!) and walked to the cinema. I've really wanted to see the new Thor movie and Kira was up for it too, so the plan for the rest of the night was pretty clear. The movie was entertaining but it probably isn't the best Marvel movie ever. I would still recommend it though!

Eniveis. Viime perjantaina suuntasin kaupungille, kun olin ensiksi skipannut saksantunnin kirjoittaakseni esseetäni ja saanut käteni täyteen mustelmia iltapäivän frisbeetreeneissä kelin ollessa jäätävän kylmä ja frisbeekiekon kohmettuessa kivikovaksi siitä johtuen. Kaverini tuli junalla Glasgowsta ja tapasin hänet rautatieasemalla. Suunnattiin syömään vähän illallista (Let Me Eat Grassmarketilla on huippu paikka kahville tai kevyemmälle ruoalle, etenkin kun sieltä löytyy hyvä valikoima vegetaristeille ja jopa vegaaneille sopivia vaihtoehtoja!) ja siitä jatkettiin leffateatteria kohti. Olin jo hetken tahtonut nähdä uuden Thor-leffan ja kun se kelpasi Kirallekin, oli illan suunnitelma melko selvä. Leffa oli ehdottomasti viihdyttävä ja vaikkei se ehkä paras Marvel-elokuva olekaan, suosittelen sitä silti!
Saturday and Sunday were both super relaxed: making some sushi, watching Sex and the City, and going to the town for cocktails (weirdly enough I haven't been actually going out for a couple of weeks - maybe everyone is finally getting a bit worn out by the constant partying? Just maybe?). It was time to say goodbyes on Sunday evening and after my friend was gone I found myself staring at my laptop for an hour. Realizing I'm not getting anything done studying-wise, I decided to hit the gym and it was the best decision ever. As it's dark and cold outside I've been running on the treadmill instead. I've been getting good 30-40mins in each time but yesterday I found running easy (and even my ankle that I sprained in a training a few days ago was fine) and kept going for an hour. I've never actually done a whole hour of running and that feeling afterwards was better than anything!

Lauantai ja sunnuntai tulikin sitten vaan rentouduttua sushia tehden ja Sinkkuelämää katsoen. Illalla käytiin kaupungilla cocktaileilla - kummallista kyllä, mutten ole käynyt oikeasti ulkona pariin viikkoon. Ehkäpä kaikki alkavat vihdoin väsyä jatkuvaan juhlimiseen? Sunnuntai-iltana sanottiin sitten heipat ja kun olin taas yksinäni kotona, huomasin tuijottaneeni läppäriäni yli tunnin saamatta mitään koulun eteen aikaiseksi. Päätinkin siis suunnata salille ja se oli ehkäpä paras päätös ikinä. Kelin ollessa kylmä ja pimeä olen käynyt juoksemassa juoksumatolla ulkona liikkumisen sijaan. Normaalisti teen 30-40 minuutin "lenkkejä", mutta eilen juoksu vaan tuntui rullaavan (eikä jokunen päivä sitten treeneissä nyrjähtänyt nilkkakaan sanonut vastaan), joten jatkoin menoa kokonaisen tunnin. En ole koskaan aiemmin saavuttanut tunnin rajapyykkiä ja ai että sitä voittajafiilistä!
And well, now I'm sitting here, writing this instead of working on my above mentioned essay I should hand in this week. Or well, I did work on it for the 5 minutes my flatmate was here asking about referencing... Today's plan includes a couple of lectures and a body pump session. Maybe some studying in the library as well. I also realized there's exactly one month to go and I'll be flying to Finland for the Christmas holidays. Time really flies when you're having the time of your life.

Ja no, nyt istun tässä kirjoittamassa blogia sen sijaan, että tekisin jotain yllämainitun esseeni eteen. Tai no, tein mä sen eteen jotain sen viiden minuutin ajan, kun kämppis kävi kysymässä lähteistä ja viittauksista... Tän päivän suunnitelmiin kuuluu pari luentoa ja body pumppia, ehkäpä hieman opiskelua kirjastossa. Tajusin myös, että tänään siihen on tasan kuukausi aikaa, kun lennän Suomeen viettämään joululomaa. Aika tosiaan lentää, kun on hauskaa.

"Well, he doesn't like foreigners"

I was having a chat with a friend of mine a couple of weeks ago. We were talking about this and that and somehow ended up discussing about a person we both know. My friend would say he's actually friends with this guy, I would say the same but we're friends in that "we hang out because we've got common friends and we have a chat because we happened to bump to each other" way. We never actually spend time together with this person and I can't see myself asking him for a cup of coffee in twenty years time for the sake of good old times. We know each other, we're kinda mates, but I wouldn't send him a message and ask him for a round pool like I could do to my "actual" friends. We might like each others facebook photos, but that's all the direct communication we have. And that's alright. Not everyone has to be my best friend.

Juttelin erään ystäväni kanssa pari viikkoa sitten. Juteltiin niitä näitä ja jotenkin päädyttiin keskustelemaan eräästä henkilöstä, joka me molemmat tunnetaan. Kaverini sanoisi, että he ovat oikeasti kavereita kyseisen jätkän kanssa, minä sanoisin, että ollaan kavereita sillä "no hengaillaan nyt, kun meillä on yhteisiä kavereita ja no jutellaan nyt, kun satuttiin törmäämään" tavalla. Me ei koskaan oikeasti vietetä aikaa yhdessä tämän tyypin kanssa, enkä näe itseäni kysymässä häntä kahville kahdenkymmenen vuoden päästä muistellaksemme vanhoja hyviä aikoja. Tunnetaan toisemme, ollaan tavallaan kavereita, mutten lähettäisi hänelle viestiä ja kysyisi pelaamaan biljardia, niinkuin voisin tehdä "oikeille" kavereilleni. Me saatetaan tykätä toistemme facebook-kuvista, mutta siinäpä se suora yhteydenpito onkin. Ja se on ihan ok, ei kaikkien tarvitse olla mun parhaita ystäviä.
Anyway. We were talking about this with my friend. I told him that I have a feeling this guy doesn't really like me. That I have a feeling we're kind of friends and he does talk to me and sometimes we even have a good conversation on the way to the lecture or laugh at something on the corridor. But then again he doesn't seem to like me genuinely. I'm pretty good at telling who likes me and who does not and with this guy I'm pretty sure he thinks I'm alright but there's something that isn't quite right. There's something that bothers him and there's something in me that bugs him. And I asked my friend why is it so? Why doesn't this guy like me? "Well, he doesn't like foreigners" was the reply I got.

Jokatapauksessa, me juteltiin aiheesta kaverini kanssa. Kerroin hänelle, että mulla on sellainen fiilis, että tämä tyyppi ei oikein tykkää minusta. Että mulla on sellainen tunne, että ollaan kavereita ja hän kyllä juttelee mulle ja joskus käydään oikeasti kunnon keskusteluja matkalla luennolle tai nauretaan jollekin jutulle käytävässä. Mutta toisaalta taas hän ei vaikuta pitävän minusta aidosti. Olen aika hyvä kertomaan, kuka tykkää musta ja kuka ei ja tämän jätkän kohdalla olen aika varma, että hän ajattelee mun olevan ihan jees, mutta silti jokin ei vaan mätsää. Jokin siinä vaivaa häntä ja minussa on jotain, josta hän ei vaan tykkää. Kysyin kaveriltani, että miksiköhän näin on? Miksei tää tyyppi tykkää musta? "No, hän ei tykkää ulkomaalaisista", oli vastaus, jonka sain.

Those are the exact words my (English) friend used and it made me think about myself - who I am, where I am from and where I am now. And yes, it's true. I am a foreigner, I am an immigrant. I am someone who left their home country to live someplace else. I've never thought it that way before now. Studying abroad, living abroad, having an international group of friends. That's all something so normal and natural to me that I never actually stopped to realize I definitely am an immigrant now. I'm that foreign girl. In our university it's nothing unusual, we've got people from all sorts of backgrounds and we were voted "the international university of the year", and every other person is an immigrant, a non UK citizen, or has moved to Scotland with their parents that are not British.

Tismalleen noita sanoja käyttäen (englantilainen) ystäväni sai minut miettimään itseäni - kuka olen, mistä tulen ja missä olen nyt. Ja kyllä, tottahan se on. Olen ulkomaalainen, olen maahanmuuttaja. Olen joku, joka jätti kotimaansa elääkseen jossain muualla. En ole koskaan ajatellut asiaa kyseiseltä kantilta. Ulkomailla opiskelu, ulkomailla asuminen ja kansainvälisen kaveriporuukan omaaminen ovat kaikki niin normaaleita ja luonnollisia asioita minulle, etten ole koskaan oikeasti pysähtynyt tajuamaan, että olen maahanmuuttaja. Olen se ulkomaalainen tyttö. Meidän yliopistossahan tämä ei ole mitään tavatonta, meiltä löytyy ihmisiä kaikenlaisista taustoista ja meidät äänestettiin "vuoden kansainväliseksi yliopistoksi". Joka toinen vastaantulija on maahanmuuttaja, ei-birtti tai muuttanut Skotlantiin vanhempineen, jotka eivät ole brittejä.
But for this guy, I'm the foreigner. I'm the one who doesn't fit in and it kind of makes sense as pretty much all of our common friends are British and if not British they've lived here for years and years with their families. It all makes sense when I think about the political views of this guys (yes, he voted yes for Brexit), it all makes sense when I think about how I feel about how he feels about me. It's probably not me as a person, as we get along alright, but it's the fact that I'm not from here and I do not belong here. And I respect his opinion even though I don't understand it.

Mutta tälle henkilölle minä olen se ulkomaalainen. Olen se, joka ei sovi joukkoon ja se tavallaan käy järkeen, sillä oikeastaan kaikki yhteiset kaverimme ovat brittejä tai jos eivät brittejä, niin asuneet täällä vuosia perheineen. Se kaikki käy järkeen, kun ajattelen kyseisen tyypin poliitista näkökantaa (kyllä, hän äänesti Brexitin puolesta). Se kaikki käy järkeen, kun mietin, mikä fiilis minulla on siitä, mitä hän ajattelee minusta. Kyse ei ole niinkään siitä, kuka olen ihmisenä, sillä me tullaan toimeen ihan hyvin, mutta kyse on siitä faktasta, etten ole kotoisin täältä, enkä niin ollen kuulu tänne. Ja minä kunnioitan hänen mielipidettään, mutta se ei tarkoita sitä, että ymmärtäisin sen.

I'm personally a very open-minded world citizen and try not to judge people based on their looks, background, or any other qualities they can't really affect. I do judge people (don't expect me to be perfect) but I try to do it based on how they behave, how they treat others, and how and what they speak. Not on where they're from, not on their looks, or not on their religious believes. I don't understand why me being from Finland, not from the UK, makes me worse off as a person in the eyes of his but that's the way it is and that's alright, kinda. I don't have to understand everything and I don't have to understand the reasoning behind people's opinions but I can still respect them. It's fine for him to be a nationalist, it's fine for him to have differing views on the world than I have. I don't understand it but it's okay. It's okay that "he doesn't like foreigners", not everyone has to. But it kind of makes me sad - a person who could like me in theory doesn't really like me because he has this attitude towards non-British people.

Henkilökohtaisesti olen tosi avoinmielinen maailmankansalainen ja yritän olla tuomitsematta ihmisiä heidän ulkonäkönsä, taustansa, tai minkä tahansa muun ominaisuuden takia, johon he eivät voi vaikuttaa. Tuomitsen kyllä ihmisiä (sillä en minäkään nyt täydellinen ole), mutta yritän tehdä sen pohjaten heidän käytökseensä, siihen, miten he kohtelevat muita ja miten ja mitä he puhuvat. En sen perusteella, mistä he tulevat, miltä he näyttävät tai mihin he uskovat. En ymmärrä, miksi se, että olen Suomesta, enkä Briteistä, tekee minusta huonomman ihmisen kyseisen henkilön silmissä, mutta niin se vaan on ja se on tavallaan ihan ok. Minun ei tarvitse ymmärtää kaikkea, eikä tarvitse ymmärtää ihmisten perusteluja mielipiteilleen, mutta voin silti kunnioittaa heitä. On ihan ok, että hän on nationalisti, on ihan ok, että hänellä on tosi erilainen maailmankatsomus, kuin minulla. En ymmärrä sitä, mutta sekin on ihan ok. On ok, että hän "ei pidä ulkomaalaisista", ei kaikkien tarvitse. Mutta kyllä se minua silti harmittaa - on surullista, että henkilö, joka teoriassa voisi ihan tykätä minusta, ei pidä minusta ihan vaan sen vuoksi, että hänellä on tietty asenne ulkomaalaisia kohtaan.
I'm privileged in the sense that I've never faced racism myself. Backpacking in Southeast Asia was an eyeopening experience as it was the first time in my life when I was always the one standing out from the crowd. Always the one looking different, always the one on the spotlight but 95% of the time it was just curiosity, just positive attention (which, however, doesn't change the fact it got pretty tiring pretty quickly). Anyway. I know what it's like to be the one who doesn't fit in but I don't know what facing racism feels like. But now I know what it feels like when someone has judged you before knowing anything about you. I know how it feels when you can't change someone's opinion about you just because you happen to be foreign. I know how it feels when someone has that "something" against you no matter what. And it does make me sad - not for myself but more in general. If this is how I feel, how do those people must feel like who face actual racism in their lives? How many other people in this country think that I should go back home? We all should go back home? 

Olen etuoikeutettu siinä mielessä, etten ole koskaan henkilökohtaisesti kohdannut rasismia. Kaakkois-Aasiassa reppureissaaminen oli silmiä avaava kokemus, sillä se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun olin koko ajan se, joka erottuu joukosta. Aina se erinäköinen, aina se huomion keskipiste, mutta 95% siitä huomiosta oli vain uteliaisuutta ja positiivista huomiota (mikä ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että se kävi uuvuttavaksi varsin nopeasti). Joka tapauksessa tiedän, miltä tuntuu olla se, joka ei sovi joukkoon, mutten tiedä miltä rasismi tuntuu. Mutta nyt tiedän, miltä tuntuu, kun joku on jo tuominnut sinut tietämättä sinusta juuri mitään. Tiedän, miltä tuntuu, kun et voi muuttaa jonkun mielipidettä ihan vaan siksi, että satut olemaan ulkomaalainen. Tiedän, miltä tuntuu, kun jollakulla on jotain sinua vastaan ihan sama mitä teit. Ja se saa minut surulliseksi - ei niinkään itseni vuoksi, vaan yleisesti ottaen. Jos minusta tuntuu tältä, niin miltä niistä ihmisistä mahtaakaan tuntua, jotka kohtaavat rasismia jokapäiväisessä elämässään? Kuinka monta ihmistä tässä maassa on, jotka ajattelevat, että minun kuuluisi mennä takaisin kotiin? Että meidän kaikkien pitäisi mennä kotiin?

I'm an immigrant, I am foreign. But still I feel like I belong here and not everyone likes that. I'm not going to try to persuade this person to change his political views or his values, I see no point in that. But what I will try to do is to convince him that I'm alright even though I'm foreign. I'm alright even though I'm an immigrant. I'm alright even though I've got this weird accent. We don't have to be best friends but I would like him to realize that judging people based on their nationality isn't the way to go.

Olen maahanmuuttaja, olen ulkomaalainen. Mutta silti minusta tuntuu, että kuulun tänne ja kaikki eivät siitä pidä. En aio yrittää muuttaa tämän kyseisen ihmisen poliittisia näkökantoja tai hänen arvojaan, en näe siinä mitään järkeä. Mutta aion yrittää vakuuttaa hänet siitä, että olen ihan jees tyyppi, vaikka olenkin ulkomaalainen. Olen ihan ok, vaikka olenkin maahanmuuttaja. Olen ihan kiva, vaikka mulla on outo aksentti. Meidän ei tarvitse olla parhaita ystäviä, mutta toivoisin hänen tajuavan, ettei ihmisten tuomitseminen kansallisuuden perusteella oikein toimi.
And even if "he doesn't like foreigners" I've got a bunch of friends who are fine with me coming here, living in their country, and hoping to create myself a future here. It's just interesting to notice these things and how different people have so differing mindsets. It's fascinating to realize things about yourself and about how the others perceive you. I guess it's part of the deal to get judged by certain groups of people. That, unfortunately, happens everywhere - I've seen the same happening in my hometown to my friends who were foreign there. Not everyone welcomes you but someone always does. But however it was, I'm happy right here right now. I'm happy being a foreigner who can't pronounce a tricky word making everyone laugh when trying.

Ja vaikka "hän ei pidä ulkomaalaisista" minulla on läjä kavereita, joille on ihan fine, että tulin tänne, asumaan heidän maahansa ja toivomaan, että saan rakennettua itselleni tulevaisuuden täällä. On mielenkiintoista huomata tällaisia asioita ja se, kuinka eroavia ajattelutapoja ihmisillä on. On kiehtovaa tajua asioita itsestään ja siitä, miten muut näkevät sinut. Kai se kuuluu pakettiin, että tulee tiettyjen ihmisryhmien tuomitsemaksi. Sitä valitettavasti tapahtuu kaikkialla - olen nähnyt saman tapahtuvan kotikylässäni kavereilleni, jotka olivat siellä niitä ulkomaalaisia. Jokainen ei toivota sinua tervetulleeksi, mutta aina joku kuitenkin tekee niin. Mutta oli miten oli, olen onnellinen just tässä, just nyt. Olen onnellinen ollessani se ulkomaalainen, joka ei osaa lausua hankalaa sanaa ja saa kaikki nauramaan yrittäessään.

P.S. The pics are totally unrelated to this flow of thoughts and they're from one afternoon we spent walking to Tesco and back with my friend. The weather was absolutely beautiful (especially it being November already), sunny and +14 degrees. We both just felt generally happy and couldn't stop smiling and looking like two idiots. Sometimes the simple things in life are the best and life itself is great. It's awesome to be happy and happiness is even better when shared.

P.S. Kuvat eivät liity tähän ajatuksenjuoksuun mitenkään ja ovat eräältä iltapäivältä, kun päätettiin kävellä Tescoon ja takaisin ystäväni kanssa. Sää oli mitä parhain (etenkin ollakseen marraskuu), aurinkoinen ja lämpöäkin +14 astetta. Me molemmat oltiin vaan yleisesti ottaen iloisia eikä saatu pyyhittyä niitä varmasti typerän näköisiä hymyjä naamoiltamme. Joskus yksinkertaiset asiat ovat ihan parasta elämässä ja elämä itsessään on mahtavaa. On huippua olla onnellinen ja onnihan on vielä parempaa, kun sen voi jakaa toisen ihmisen kanssa.