When going home means leaving home
12/07/2017
It's 7th of December and I can call it a day and I can call it a semester. I did my last exam of the semester this morning (after enormous amount of two hours of sleep as my friend came over to my place to catch an early plane to Finland today) and it's definitely a pass so no more stress. I'm confident I did alright in all of my subjects - I'm not expecting top grades but at least I shouldn't have failed anything.
Seitsemäs joulukuuta ja sanoisinpa, että päivä ja lukuvuosi on pulkassa. Tein lukuvuoden vikan kokeen tänä aamuna (huikaisevan pitkien kahdentunnin yöunien jälkeen, kun ystäväni tuli tänne nukkumaan hänen lentonsa lähtiessä Suomeen kukonlaulun aikaan tänä aamuna) ja pääsin siitäkin varmasti läpi, joten stressi on nyt ohi. Olen varma, että saan ihan ok tulokset kaikista aineista - en odota huippuarvosanoja, mutta en ainakaan ole tunaroinut mitään ihan täysin.
I spent the whole afternoon with my little group of friends, looking at apartments for the next autumn as that's something you really want to sort out right in the beginning of next year. We spent a couple of hours chucking the disc and then just chatting in our kitchen drinking tea (gotta love these British people always up for a cup of tea) and wondering what it will be like sharing a flat next year. Fun, I assume.
Kulutin koko iltapäivän pienen kaveriporukkani kanssa, katseltiin yhdessä asuntoja ensi syksylle, sillä se on asia, joka olisi hyvä olla hoidossa ensi vuoden alkupuolella. Vietettiin pari tuntia frisbeetä nakellen ja tultiin meidän keittiöön teelle (kuka ei rakastaisi näitä brittejä, joiden mielestä on aina hyvä aika kupilliselle teetä) ja mietiskeltiin, että minkähänlaista kimppakämpässä asuminen tulee olemaan ensi vuonna. Hauskaa, olettaisin.
Now I sit in my room and have nothing to do. I should pack for the upcoming weekend trip and I should vacuum my room. I'm kind of hungry as well but too lazy to walk to the kitchen. I feel a bit empty and started wondering why. I'm kind of sad, I'm kind of missing this place and my friends here already. It's weird. I shouldn't sit here going through all these almost negative feelings.
Nyt istun huoneessani, eikä mulla ole oikein tekemistä. Pitäisi pakata viikonloppureissua varten ja pitäisi imuroidakin. Olen vähän nälkäinenkin, mutta liian laiska kävelläkseni keittiöön. Olo on vähän tyhjä ja aloin miettiä mistä se johtuu. Olen vähän surullinen, tavallaan ikävöin jo tätä paikkaa ja ystäviäni täällä. Ja se on ihan kummallista, eihän mun nyt pitäisi käydä läpi näitä kaikkia negatiivisia tunnelmia.
I'm heading to Amsterdam tomorrow, my best friend will arrive here in an hour and a bit. It's going to be awesome couple of days with her. Back here on Monday and flying to Finland pretty much straight away on Wednesday. If nothing else, that should make me super excited and it does in a way. I haven't been to Finland for good three months now, but have I missed it yet? No, not really. Have I missed people? Yes, a bit, but not more than I would miss them if I was in Finland as well. I do miss chocolate and rye bread and I know it will be lovely to be back and I'm looking forward to seeing all of my loved ones. So I'm not saying I don't want to go home but my feelings are very mixed.
Olen suuntaamassa Amsterdamiin huomenna, paras ystäväni saapuu tänne tunteroisen päästä. Seuraavista päivistä tulee ihan huiput hänen kanssaan. Takaisin tänne maanantaina ja lento Suomeen jo heti keskiviikkona. Tässä olisi vaikka mitä syytä pomppia innosta ja tavallaan olenkin innoissani. En ole ollut Suomessa reiluun kolmeen kuukauteen, mutta olenko kaivannut sitä? Enpä oikeastaan. Olenko kaivannut ihmisiä? Kyllä, jonkin verran, mutten sen enempää, kuin kaipaisin heitä, vaikka olisin Suomessa. Suklaata ja ruisleipää on ikävä ja tiedän, että on ihana päästä käymään kotona ja nähdä kaikkia rakkaita. En siis sano, ettenkö haluaisi mennä kotiin, mutta tunteeni ovat varsin sekavat.
It was horrible to leave Australia behind earlier this year and I totally got that. It's my home away from home and I still don't know for sure when I'll return. But this is just a holiday, it's just three weeks, and I'm not leaving Scotland for another few years anyway. It's time to go and say hi to everyone and everything back in north. But however different this should be I recognize certain similarities between these feelings and the feelings I had when I looked the familiar roads and buildings and all these dear places, people, and memories slowly disappearing in the horizon when the plane took off from the Perth airport in WA. It doesn't really make any sense. It's just a holiday, not a goodbye.
Australian jättäminen taakseni aiemmin tänä vuonna oli kamalaa ja se kävi järkeen. Se on kotini poissa kotoa, enkä vieläkään ole varma, milloin palaan. Mutta nyt on kyseessä vain loma, vain kolme viikkoa, enkä ole jättäässä Skotlantia joka tapauksessa vielä muutamaan vuoteen. On aika mennä moikkaamaan kaikkia ja kaikkea takaisin pohjoiseen. Mutta ihan sama, kuinka eri juttu tän pitäisi olla, huomaan tiettyjä samankaltaisuuksia tän fiiliksen ja sen fiiliksen välillä, kun katselin tuttujen teiden ja talojen, kaikkien niiden tärkeiden paikkojen, ihmisten ja muistojen katoavan horisonttiin, kun lentokone nousi ilmaan Perthin lentokentältä Länsi-Australiasta. Eikä se käy järkeen ollenkaan. Kyseessä on loma, ei hyvästit.
I guess this sudden feeling of melancholy is just a good thing in a way. It means everything is fine here. It means I have good friends I will be happy to see again in a few weeks time. It means I love being here and I feel like I belong here. It means this isn't just another place to stop by but my home. It's very confusing when going home means leaving home. It's very confusing when you write in your calendar "going home" for the first day of your holiday and "back home" for the last.
Ehkäpä tämä yllättävä melankolia on ihan hyvä juttu. Se tarkoittaa, että kaikki on täällä ok. Se tarkoittaa, että minulla on ystäviä, jotka on ihana taas nähdä muutaman viikon päästä. Se tarkoittaa, että rakastan olla täällä ja kuulun tänne. Se tarkoittaa, että tämä ei ole mikä tahansa välietappi, vaan oikeasti koti. On hämmentävää, kun kotiin meneminen tarkoittaa kotoa lähtemistä. On hämmentävää, kun kalenterissa lukee "kotiin" ekan lomapäivän kohdalla ja "kotiin" myös sen vikan päivän kohdalla.
And guess what? Now that I've been sitting here, writing this post, I'm starting to feel more and more excited about going to Amsterdam and be a tourist for a couple of days with my best friend, as well as about going back home to Finland. I guess my life has been so good past months that I need to balance out my emotional scales by reacting this way to such small things.
Mutta arvatkaa mitä? Nyt kun olen istunut tässä kirjoittamassa tätä postausta, alan innostua enemmän ja enemmän Amsterdamista ja parista päivästä turistina parhaan ystäväni kanssa, samoin kuin koti-Suomeen menemisestä. Ehkäpä elämäni vaan on ollut niin kivaa viimeiset kuukaudet, että yritän tasapainottaa tunneskaalaa reagoimalla tällä tavoin näinkin pieniin juttuihin.
But anyway. I'm proud to call our beautiful Finland that has been independent for 100 years my home. I'm happy to be able to say I'm going home when it's time to hop on the plane to Edinburgh in January. Home is where the heart is and it can be in multiple places.
Joka tapauksessa olen ylpeä siitä, että voin kutsua satavuotiasta Suomea kodikseni. Olen onnellinen, että voin sanoa palaavani kotiin, kun on aika hypätä Edinburghin koneeseen tammikuussa. Koti on siellä, missä sydän on ja se voi olla useammassa paikkaa yhtä aikaa.
4 kommenttia
Tää oli tosi hyvä postaus, mielenkiintoisia pointteja ja loistavia huomioita! En oo ennen aatellutkaan, että koti voi olla myös kahdessa paikassa yhtä aikaa. Sehän on tavallaan rikkaus, että voi kutsua montaa paikkaa kodiksi, vaikka se voikin tuntua joskus sekavalta!
ReplyDeleteKiitos Sini! Ja totta, onhan se rikkaus, että on useampi paikka, jota kodiksi kutsua :)
DeleteTuo on hyvä ajatus, että koti voi olla monessa paikkaa yhtä aikaa. Kiinassa asuessani minulla oli kaksi kotia samaan aikaan. Ehkä Suomen kotini oli minulle enemmän koti, mutta kuitenkin iloitsin palatessani lomamatkalta takaisin Kiinan kotiin, enkä halunnut jättää sitä Suomeen muuttaessamme. Sanoisin myös, että minulla oli kaksi elämää: Kiinan ja Suomen elämä. Suomessa olleassani en kaivannut Kiinaan, ja ulkomailla totuin lopulta Kiinaankin.
ReplyDeleteHauskaa lomaa Suomessa ja Amsterdamissa <3
Tuokin on kyllä hyvä huomio, että kahdessa eri maassa on kaksi eri elämää tavallaan. Tämä Skotlanti ei tunnu niin erilliseltä Suomeen, kun kuitenkin oon saanut vieraita Suomesta käymään, pari suomikaveria asuu täällä ja serkkukin löytyy samalta mantereelta. Australian kohdalla tuo "suomielämän" ja "aussielämän" erottuminen tuntui isommalta, kun ne kaksi eivät jotenkin juurikaan kohdanneet ja olivat vaan ihan eri maailmoja. Kiitos ja hyvää joulunaikaa sullekin <3
Delete