Finglish, Scottish, English, Finnish - sorry, what?

10/27/2017

English, Scottish, Finnish, Australian English. Languages. I've had a couple of people asking me if I could write about English and especially Scottish English - how has it been, do I understand it, how does it differ from the "normal English"? After thinking about the topic for a while and living in Scotland for some time I felt like I have enough to talk about. However I also wanted to extend this post to include Australian English as it's the first "proper" English I learnt. Obviously I had most of the grammar in my head from earlier already and I had used English in my every day life in the IB but it wasn't the same. Our group consisted of anything and everything except native speakers so our English was far away from what English speaking people would use. It was English, we understood each other, but it wasn't proper English in a sense of having the cultural aspects attached as well, and for me a culture is very closely linked to a language and vice versa.

Englanti, skottiaksentti, suomi, aussienglanti. Kielet. Pari ihmistä on kysellyt minulta, voisinko kirjoittaa postauksen englannista, etenkin skottienglannista - millaisena olen sen kokenut, ymmärränkö aksenttia ja miten se eroaakaan "normienglannista"? Jonkin aikaa aihetta pohdiskeltuani ja Skotlannissa aikani asuttuani totesin, että mulla voisi olla aiheesta riittävästi sanottavaa. Halusin kuitenkin laajentaa tämän postauksen kattamaan myös aussienglannin, sillä se on ensimmäinen "oikea" englanti, jonka opin. Tietenkin suurin osa kieliopista oli jo päässäni ja käytin englantia arkikielenä jo IB:lläkin, mutta ei se ollut sama asia. Meidän ryhmä koostui kaikesta muusta, paitsi natiivipuhujista, joten meidän englanti oli kaukana siitä, mitä englantia äidinkielenään puhuvat puhuisivat. Se oli englantia, tajuttiin toisiamme, mutta siitä puuttui kokonaan se kulttuurillinen näkökolma ja minulle henkilökohtaisesti kulttuuri linkittyy tosi läheisesti kieleen ja päin vastoin.

I consider myself bilingual nowadays and even though English will never be my mother tongue I feel comfortable expressing myself in English. I don't (usually...) struggle with the every day communication and I know I can write academic texts in English and I find reading English as simple as reading Finnish. I'll never be a native speaker but I am fluent and that's enough for me. However it does not mean that I make no mistakes, that I don't pronounce new words incorrectly, and that I never struggle finding the right term. It all happens and it happens often but so it does in Finnish as well. I lose words and can't remember the correct grammar of my mother tongue ever so often and it really frustrates me. But that's how it is, I have to live with my imperfect English and with my imperfect Finnish and try to balance between all the language-related information I've got in my brain. And I have to say I have a high respect towards people who handle three or more languages on a conversational level - I'm aiming towards it by adding German to my selection of languages but it's still a long way to go and I can't even imagine mixing three languages together at some point of my life. Anyway. Back to English.

Lasken itseni nykyään kaksikieliseksi ja vaikka englannista ei koskaan äidinkieltäni tulekaan, tuntuu sen käyttäminen luontevalta. En (yleensä...) kompastele jokapäiväisessä kommunikoinnissa ja tiedän pystyväni kirjoittamaan akateemisia tekstejä englanniksi, eikä sen lukeminen tunnu sen hankalammalta, kuin suomenkaan. En tule koskaan olemaan natiivipuhuja, mutta puhun englantia sujuvasti ja se riittää mulle. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö tekisi virheitä, lausuisi uusia sanoja väärin ja tuskastelisi, kun oikea termi ei meinaa millään muistua mieleen. Nämä kaikki asiat tapahtuu usein, mutta niin käy myös suomen kanssa. Hävitän sanoja, enkä osaa enää äidinkieleni kielioppia ja se turhauttaa. Mutta niin se vaan on, että mun on elettävä epätäydellisen englantini ja epätäydellisen suomeni kanssa ja tasapainoiltava kaiken sen kieliin liittyvän tiedon kanssa, mitä mun päästä löytyy. Ja tähän on liene todettava, että kunnioitan hurjasti ihmisiä, jotka händläävät kolme (tai useampiakin) kieltä keskustelutasolla - suuntaan sitä kohti itsekin lisäämällä parhaillaan saksaa kielivalikoimaani, mutten edes halua kuvitella sitä, kun saavutan pisteen, jolloin päässäni on iloinen sekasotku kolmea kieltä. Mutta joo, takaisin siihen englantiin.

Australian English - the first "proper" English I learnt
Aussienkku - ensimmäinen "oikea" englanti, jonka opin

As most of you probably know I spent my gap year on a working holiday visa in Australia. Australian English is quite similar throughout the country (which is interesting as such as it's a huge place and you would think there would be more variation). Spotting an Aussie is a fairly easy task, especially if they're from the country side. City people tend to speak more "general" English with less distinguish accent but the country people have a thick accent that may be tricky to understand at the beginning. Australians love to shorten the words and instead of calling breakfast "breakfast" they would say "brekkie", mosquito would be "mozzie", and biscuit would be "bickie". An Aussie could say that they're gonna "put petrol in their ute at servo and have a barbie in the arvo."

Suurin osa teistä varmaan tietääkin, että vietin välivuoteni working holiday viisumilla Australiassa. Aussienglanti on melko samanlaista koko maassa (mikä sinällään on mielenkiintoista Australian ollessa niin hurjan suuri - luulisi, että sieltä löytyisi enemmänkin kielellistä vaihtelua). Aussin tunnistaminen on melko helppoa, etenkin, jos hän sattuu olemaan maalta. Kaupunkilaiset puhuvat monesti yleiskielellisempää englantia vähemmän korviinpistävällä aksentilla, mutta maalta tulijoilla on monesti vahva aksentti, jota voi olla alkuun hankala ymmärtää. Australialaiset rakastavat sanojen lyhentämistä ja niimpä aamupala ei ole "breakfast" vaan "brekkie", hyttynen on "mozzie" eikä "mosquito" ja keksikin on "bickie" eikä "biscuit". Muita lyhennelmiä, joita muut englanninkielenpuhujat tuskin käyttäisivät ovat "servo" (service station, petrol station) eli huoltoasema, "barbie" (barbecue) eli grilliruoka tai grillaaminen noin yleensäkin ja "arvo" (afternoon), eli iltapäivä.

One of my favourite phrases in Australian English is "No worries". It can be said anywhere and everywhere, and for me it summarizes the laid back attitude Australians have towards life. Everything's gonna be okay, it wasn't a big deal, and you're welcome. As a general rule Australian English is about shortening everything, saying "G'day mate" and having good fun. I also find Australians very warm and welcoming people who love to chat. If you go to a shop expect at least a friendly "Hi, how are you?" that you're supposed to reply with a "Good thanks, how are you?" or something similar. Then have a casual chat about the weather or the last week's bush fire. Australians are talkative and even the small talk has a genuine feel to it. It's not just about being polite but actually wanting to have that interaction with other people. For example Scottish people are mostly friendly but nowhere close to Australians what comes to talkativeness. I've surprisingly found Scots even a bit hard to approach, and I remember being shocked by how rude Finnish people appeared after a year in Australia. That tells something.

Yksi lempparifraaseistani aussienkussa on "No worries", jonka voisi suomentaa tarkoittamaan jotain sen suuntaista kuin "eipä mitään". Sen voi sanoa mihin väliin vain ja minun mielessäni se summaa koko australialaisen rennon elämänasenteen. Kaikki on ihan ok, ei se nyt niin iso juttu ollut ja olepa hyvä vaan. Yleisesti ottaen aussienglanti lyhentelee sanoja, porukka sanoo "G'day mate" ja kaikilla on hauskaa. Koen myös australialaiset tosi ihanina ja ystävällisinä ihmisinä, jotka rakastavat jutustelua. Jos menet kauppaan, niin kannattaa odottaa ainakin ystävällistä "Heippa, mitä kuuluu?" lausahdusta, johon kuuluu vastata, että "hyvin menee, entäs sulla?". Sitten voi jutustella vaikka päivän säästä tai edellisviikon puskapalosta. Aussit on puheliaita ja jopa smalltalk tuntuu aidolta. Ei olla vaan kohteliaita kohteliaisuuden vuoksi, vaan halutaan oikeasti olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi skotit ovat myös ihan ystävällisiä, mutteivät yllä lähellekään aussien puheliaisuutta. Minä olen yllätyksekseni löytänyt heidät hieman hankaliksi lähestyä ja aussivuoden jälkeen olin järkyttynyt suomalaisten töykeydestä. Se kai kertoo jotakin.

Scottish English that's not even English anymore
Skottienkku, joka ei ole enää edes englantia

There are two types of people in Scotland: the ones that I can understand and the ones I can't. Scottish English (or let's just forget about that English and just say Scottish) is probably the hardest accent, or I could even call it a dialect, I've ever faced. I'm fine with thick Russian accent, with strong Asian accent, and even with the tricky French accent, but the Scottish accent... Oh my, when someone starts speaking with a strong Scottish accent. I've had multiple conversations in which I had to say "sorry", "pardon", and "I didn't quite get that" after every other sentence. I've had to be honest and tell a Scot that I'm actually struggling to understand anything he says. I've said that I'm sorry but I just can't figure out what someone means. And it feels horrible when you're supposed to be fluent.

Skotlannissa on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, joita ymmärrän ja niitä, joita en. Skottienkku on varmaan hankalin aksentti, jonka olen kohdannut. Olen ihan ookoo vahvan venäläisen aksentin kanssa, tajuan aasialaisia ja ranskalaistenkaan ääntämys ei yleensä pahasti häiritse, mutta se skottiaksentti... voi luoja, kun joku alkaa puhumaan oikein vahvalla skotlantilaisella korostuksella. Olen käynyt lukuisia keskusteluja, kun olen joutunut pyytämään vastapuolta toistamaan joka toisen lauseensa. Olen joutunut olemaan rehellinen ja myöntämään skotille, että en oikeasti meinaa ymmärtää häntä. Olen sanonut olevani tosi pahoillani, mutten vaan tajunnut yhtään mitään. Ja se tuntuu aika kamalalta, kun on puhuvinaan sujuvaa englantia.

Not everyone in Scotland has a strong accent, some of the people are easy to understand and speak something I'd call a "general" English again. But the ones who speak Scottish do it properly and thoroughly. There are a few features in Scottish that distinguish it from other English accents that are fairly easy to point out. First of all Scottish people swallow the letter "t". Was it in the middle of a word or in the end, "t" can be silent in many cases. Secondly the letter "r" isn't that soft, rolling "r" most of the English speaking people would use and what we're taught in English lessons at school. Scottish "r" is fairly close to that rough pronunciation we have in Finnish which is kind of similar to German "r" as well. And third, Scottish doesn't seem to follow any of the pronunciation rules the rest of the English would follow. The letters sound completely different and as English pronunciation isn't the easiest of things anyway you just have to forget everything you've learnt so far and start figuring out what the Scot is trying to tell to you. It's horrible at first and you will certainly look at least a bit simple but after a while you notice you have to ask them to repeat themselves only twice instead of the six times you used to need to put it all together in your head.

Kaikilla skoteilla ei kuitenkaan ole niin vahva aksentti ja jotkut puhuvatkin helposti ymmärrettävää, sitä yleiskielellistä englantia. Mutta ne, jotka puhuvat skottienglantia tekevät sen sitten just eikä melkein. Skottienkussa on muutama suht helposti huomattava juttu, jotka erottaa sen monista muista englannin aksenteista. Ensinnäkin skotlantilaiset nielaisevat t-kirjaimen. Olipa se sitten keskellä sanaa tai sen lopussa, voi t:n monesti jättää lausumatta. Toisekseen r-kirjain ei ole se pehmeä, rullaava r, jonka suurin osa englanninpuhujista omaa tai joka englannin tunneilla meille opetettiin. Skotlannissa r on ääntämykseltä tosi lähellä sitä vahvaa, suomalaista r-kirjainta. Ja kolmanneksi, skottienkku ei tunnu seuraavan mitään ääntämissääntöjä, joita englannin kielen muut haarat seuraavat. Joten helpointa onkin vaan unohtaa kaikki, mitä on tähän mennessä oppinut ja alkaa selvittämään ihan alusta alkaen mitä se skotti sulle yrittääkään kertoa. Se on alkuun ihan kamalaa ja tulet vaikuttamaan vähintään yksinkertaiselta, mutta jonkin ajan kuluttua huomaat, että sun ei tarvitse pyytää keskustelukumppania toistamaan sanomansa kuin kahdesti sen kuuden toiston sijaan, jotka ennen tarvitsit tajutaksesi mistä olikaan kysymys.

Some differences between the two
Joitain eroja näiden kahden välillä

There are also some significant differences in the use of vocabulary in Australian English and in Scottish English. I wanted to point out a couple that I personally have found quite confusing but funny.

Myös sanaston suhteen löytyy joitakin merkittäviäkin eroja, kun tarkastellaan aussienkkua ja skottienkkua. Halusin nostaa esille pari, jotka itse henkilökohtaisesti koin hämmentävinä, mutta myös aika huvittavina.

Let's start with a simple one. Chips. Chips are either french fries or crisps in Australia. The only way to make a difference between these two types of chips is to call french fries "hot chips" and crisps just "chips". In Scotland chips are obviously the ones you eat with for example fish (and everyone knows fish 'n chips) and crisps are the crispy potato slices you eat from a bag.

Aloitetaan helpolla. "Chips" on Australiassa joko ranskalaiset tai sipsit. Ainoa tapa erottaa nuo kaksi toisistaan on kutsua ranskalaisia nimellä "hot chips" ja sipsejä ihan vaan "chips". Skotlannissa taas "chips" on tietenkin ranskikset, sillä kaikkihan nyt tietää myös "fish 'n chips" konseptin. Sipsit sen sijaan ovat loogisesti "crisps".

Thongs. I have to admit being super confused when I heard someone talking about thongs for the very first time in Australia as I had learnt that it means certain type of a underwear. But no, thongs are not underwear - they are what other English speaking nations would call flip flops. So don't get offended if an Aussie asks you if you brought your thongs with you, they mean the shoes. And by the way, thongs are an appropriate footwear in pretty much any occasion in the land Down Under.

Entäs sitten "thongs"? Täytyy myöntää, että olin aluksi ihan tosi hämmentynyt, kun kuulin jonkun ekaa kertaa puhuvan "thongseista" Australiassa, sillä olinhan oppinut sen tarkoittavan tietynlaisia alushousuja. Mutta ei, "thongs" ei ole alkkarit Australiassa, vaan kyse on flipflopeista. Joten älä loukkaannu, jos aussi alkaa kysellä otitko mukaasi "thongs", sillä he meinaavat niitä kenkiä. Ja ihan näin nippelitietona - flipflopit kelpaavat jalkineiksi oikeastaan ihan missä tahansa tilanteessa, kun on kyse tuosta kengurumaasta.

Wee. This word got me confused in Scotland when I heard people casually dropping it in to a conversation. I had to do "a wee bit of research" in form of googling it and I found out that "wee" means small or tiny in Scotland. However in Australia (and I believe in England as well) it's used instead of pee, especially when talking to young children. So no, people here aren't talking about urinating all the time but they use that word as a simple adjective. Makes sense, right?

Ja viimeisenä sitten "wee". Sana, joka puolestaan hämmensi minua Skotlannissa, kun ihmiset nakkasi sen muuten vaan keskusteluun. Jouduin tekemään hieman tutkimusta googlaamisen muodossa ja sain selville, että "wee" tarkoittaa Skotlannissa pientä. Aussienkussa (ja käsittääkseni myös Englannin puolella) "wee" taas tarkottaisi pissaa, etenkin, jos asiasta keskustellaan lapsen kanssa. Joten ei, ihmiset täällä ei puhu jatkuvasti pissistä, vaan käyttävät kyseistä sanaa ihan vaan simppelinä adjektiivina. Käy järkeen, eikö?

My English, Finglish, or whatever it is
Minun englantini tai mitä lie finglishiä puhunkaan

First of all I've still got a really strong Finnish accent and I have no intention of getting rid of it. My accent has changed (at it evolves all the time) and it's softer than it used to be but I still get the question "Where are you from?" thrown at me fairly quickly. But it's not a bad thing, it's just a way to stick in people's mind. "She's the girl with a weird accent." "She's Fiia from Finland." For me my accent and my background are ways of branding myself, standing out without making an effort.

Ihan ensiksi on kai sanottava, että mulla on edelleen tosi vahva suomiaksentti, eikä pienintäkään aikomusta hankkiutua siitä eroon. Aksenttini on toki muuttunut (ja muuttuu koko ajan) ja se on paljon pehmeämpi kuin ennen, mutta edelleenkin kuulen "mistä olet kotoisin?" kysymyksen varsin nopeasti keskustelun alussa. Mutta se ei ole huono juttu, se on tapa jäädä ihmisten mieleen. "Se on se tyttö sillä oudolla aksentilla" "Se on se Fiia Suomesta" (Fiia from Finland toimii englanniksi aika hyvänä muistisääntönä). Minulle aksenttini ja taustani ovat tapoja brändätä itsäni ja erottua joukosta ilman, että sen eteen joutuu näkemään vaivaa.

And as said, I speak fluent, but not perfect English. I have my Finnish accent that I'm proud of but I also use a bunch of expressions I consider Australian and that I sometimes have to explain here. I haven't absorbed that Scottish yet but I've definitely been influenced by my English speaking friends (who are mainly natives but non Scottish so I'm hearing varying UK accents every day.) and currently swear way too much which I didn't do in English before. I'm also noticing a change in the way I write text messages in English and it's getting way more informal. Plus I'm getting noticeably better at getting back at people when they mess with me. There's still some catching up in my skills of banter compared to my mates but I'm getting there, eventually.

Ja kuten sanottua, puhun sujuvaa, mutten täydellistä englantia. Minulla on suomiaksenttini, josta olen ylpeä, mutta käytän myös paljon aussienkkuun lukeutuvia ilmaisuja, joita joskus joudun selittelemään. En ole imenyt itseeni vielä skottienkkua, mutta olen ehdottomasti saanut vaikutteita englanninkielisistä ystävistäni (jotka ovat suurelta osin natiivipuhujia, mutteivät skotteja, joten kuulen läjän brittienkun variaatioita joka päivä) ja tällä hetkellä kiroilen ihan liikaa - mitä siis en aiemmin englanniksi harrastanut ollenkaan. Olen myös huomannut, että teksiviesteihin sun muihin kirjoittamani englanti on nykyään tosi paljon epävirallisempaa. Lisäksi vitsit ja kaiken maailman pelleilyt sujuu nykyään huomattavasti helpommin. Toki läpänheittotaidoissani on vielä huomattavasti kirittävää kavereihin verrattuna, mutta senkin suhteen suunta on eteenpäin ja kaveriporukkani kanssa on kyllä ollut pakko oppia sanomaan vastaan tai en selviäisi järjissäni.

To conclude
Yhteenvetona

So all in all, my English is a happy mixture of this and that. Sometimes I hear I sound American, sometimes I hear I sound German, sometimes people are just confused. Occasionally someone picks up that I'm from the Nordic countries. And me? I'm confused with languages all the time but I'm happy with that and speaking English doesn't require any extra effort anymore. It's natural and I like it.

Kaiken kaikkiaan englantini on siis iloinen sekoitus sitä sun tätä. Joskus saan kuulla kuulostavani amerikkalaiselta, joskus saksalaiselta ja joskus ihmiset on ihan vaan hämmentyneitä. Silloin tällöin joku hoksaa, että olen pohjoismaista. Ja entäs minä sitten? Olen ihan sekaisin kielten kanssa koko ajan, mutta olen tilanteeseen tyytyväinen ja englannin puhuminen ei vaadi mitään erityistä panostamista. Se tulee luonnostaan ja tykkään siitä.

Living in two different English speaking countries has been a great experience so far and it has enriched my vocabulary and use of language in general. I've realized how varying this global language actually is and regardless of how I consider myself bilingual there are still plenty of things I haven't learnt yet.

Kahdessa erilaista englantia puhuvassa maassa eläminen on ollut hieno kokemus tähän mennessä ja se on kohentanut niin sanavarastoani, kuin yleistä kielitaitoanikin huimasti. Olen huomannut, kuinka moninainen kyseinen kieli oikeasti on ja tajunnut, kuinka paljon opittavaa mulla vieläkin on jäljellä - huolimatta siitä, että lasken itseni kaksikieliseksi.

I also want to point out that the things mentioned in this post are not ultimate truths or facts. They're my own observations of how I've experienced certain accents of English and cultures linked to them. I'm not here to tell anyone how to speak English or to judge which way is the best way but I'm here to share my own little notes I've made during my journey towards ever so better English. If I've misunderstood something completely, feel free to correct me. If you have faced any weird situations, ever been confused, or wondered what the heck is going on because of a new accent and a new culture, go ahead and share it down below. I'd love to hear your experiences as non-native English speakers!

Tahdon myös huomauttaa, että tässä postauksessa olevat jutut eivät ole mitään ehdottomia totuuksia tai faktoja. Ne ovat omia huomioitani siitä, miten olen kokenut tietyt aksentit ja niihin liittyvät kulttuurilliset huomiot. En ole oikea ihminen kertomaan kenellekään, miten englantia tulisi puhua tai päättämään, mikä on se paras tapa, mutta olen pätevä jakamaan omat huomioni matkan varrelta kohti parempaa englanninkielen taitoa. Jos olen ymmärtänyt jotain ihan väärin, mua saa ja pitää kotjata. Jos olet itse kohdannut kummallisia tilanteita, olet ymmärtänyt jotain ihan väärin tai ollut muuten vaan hämmentynyt uuden aksentin ja/tai kulttuurin edessä, niin jaa toki kokemuksesi tuonne alle. Olisi huippua kuulla muiden kokemuksia englannin kanssa taiteilusta!

You Might Also Like

20 kommenttia

  1. Ihan huippu postaus!! Toi chips ja crisps -juttu on käytössä ihan yleisestikin UK:ssa, varmaan just fish and chips -annoksen takia. Ja iiiiso kiitos tosta wee kohdan selventämisestä :D Meillä oli nimittäin joku aika sitten hyvin pitkällinen keskustelu poikakaverin kanssa, koska hän oli vuoren varma siitä että wee tarkoittaa pientä, kun taas mä tiesin au paireiluni jälkeen että kyseessä on tietenkin pissa :D Huomasin kans et pikkulapsille puhuttaessa ei yleensä edes puhuta weestä, vaan weeweestä. (Samoin kakka on poopoo pelkän poon sijaan.)

    ♥: Linda/Revontulipalo

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Linda <3 Musta tuntuu, että aussit on ainoita, jotka sanoo kaikesta chips, muut englanninkieliset maat tuntuu erottelevan sipsit ja ranskikset jotenkin. Nuo weewee ja poopoo taas ei ausseissa ollut käytössä, tai en ainakaan itse koskaan pistänyt merkille kenenenkään käyttävän kyseisiä sanoja tuolleen "tuplana" :D

      Delete
  2. Hei, tosi pitkä teksti jonka kuitenkin jaksoi lukea! Super hyvin kirjoitettu:) mun oma englanti on surkeaa, oon aina ollut huono kielissä :D Oot ihana ❤

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos tuhannesti aivan ihanasta kommentista Sanni! <3

      Delete
  3. Tää oli tosi kiinnostava ja hyvin kirjoitettu teksti, jaksoi lukea ihan loppuun asti! Itelläni on ihan jäätävä rallienkku, koska en ole päässyt käyttämään englantia oikeastaan muualla kuin koulun englannin tunnilla. Jospa joskus pääsisin puhumaan sitä enemmän ja muokkaamaan aksenttia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sini! Kiva kuulla, et joku jaksoi lukea loppuun asti :D Ja puhumalla sitä tosiaan vaan oppii ja löytyy ja muotoutuu se oma aksentti ja puhetyyli :)

      Delete
  4. Mua hävettää kun en vaan ymmärrä melkeen mitään mitä yks brittiläinen kurssikaveri yrittää mulle puhua. Hän ei puhu sellasella tyypillisellä brittiaksentilla, vaan jonkinlaista coolia slangia jossa kaikki sanat on lyhennetty ja puhuttu yhdeksi mössöksi. Tosi inhottavaa aina olla sanomassa että sori mutta nyt en TAAS ymmärtänyt.
    Tekis kyllä varmaan hyvää asua jonkun aikaa maassa jossa äidinkieli on englanti. Vaikka mulla onkin muutama natiivi kaveri ja oon kehittynyt englannin puhumisessa ihan huimasti, niin yliopistolla kyllä puhutaan kaikenlaisten aksenttien sekamelskaa. Luulin ettei mulla oo mikään hirveän vahva suomiaksentti, joten järkytyin kyllä kun yks puolalainen vaihtari tokas mulle muutaman puhumani lauseen jälkeen että sä oot kyllä Suomesta. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä niin tiedän tuon tunteen, kun jollakulla vaan on niin vahva aksentti, ettei millään vaan meinaa saada selvää! Tuntuu ihan kamalalta olla sanomassa "sori, en tajunnut" koko ajan... :D Englanninkielisessä maassa asuminen toki auttaa, mutta ihan varmasti kielitaito harjaantuu jo silläkin, että on natiivipuhujia kavereina!

      Delete
  5. Niin kiva lukee tämmöistä kun kaikki on ihan uutta tietoo! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit! :)

      Delete
  6. Mielenkiintoinen postaus! Itsekin olen juuri pohtinut paljon omaa kielitaitoani. Tunnen aina tekeväni paljon virheitä englannissa ja etten osaa sanoa joitakin yksinkertaisia asioita oikein. Kuitenkin yritän lohduttaa itseäni sillä, että olen vielä nuori ja selvinnyt englanninkielisestä työharjoittelustakin hyvin. Äitini mukaan kielitaidossa on tärkeintä, että saa sanottavansa sanottua ja viestinsä perille eikä se, sanooko kaiken kieliopillisesti tarkalleen oikein... Ja kaikki kehittyvät omaan tahtiinsa eteenpäin. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Äitisi on kyllä ihan oikeassa - ei kukaan oikeasti välitä, onko kaikki ihan just oppikirjan mukaan oikein. Kaikista tärkeintä on, että tulee ymmärretyksi ja siihen ei yleensä edes kummoista kielitaitoa tarvita vaan jo vähälläkin osaamisella pääsee pitkälle. En itsekään puhu täydellistä englantia, mutta eihän mun tarvitsekaan :) Jokainen omassa tahdissaan ja omalla tyylillään, pääasia on se, että uskaltaa yrittää, koska se on ainoa tapa oppia!

      Delete
  7. Voi skottiaksentti <3 Vaikka itselle se suurimmaksi osin selkeää onkin, on kyllä alueita Skotlannissa missä murre on niin vahva ettei natiivikaan saa mitään selkoa! Parhaita on just noi skottien omakeksimät sanat ja lausahdukset, "I dinnae ken whit ye mean" on varmaan oma suosikki! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Skottiaksentti on kyllä oikeasti kyllä mielenkiintoisin aksentti, johon olen törmännyt :D Niin ihanaa ja kamalaa, että ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa!

      Delete
  8. Hahhah! Naurahdin ihan ääneen tuolle thongsille, en kyllä tiennyt yhtään että aussit käyttää sitä flipflopeista :D

    Mulla on käynyt pari kertaa hassusti englanniksi keskusteltaessa kun olen oikean sanan unohtuessa yrittänyt käyttää suomalaista ilmaisutapaa tai sananlaskua käännettynä. Ja kaikki katsoo vaan entistä hämmentyneempänä! Oon esimerkiksi korttipelissä koittanut selittää ruutua, ristiä ja pataa kääntämällä ne suoraan englanniksi "square, cross, pot":D Enkä vieläkään millään muista miten ne oikeasti menee.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo thongs on kyllä musta ihan paras esimerkki siitä, miten monimuotoista englanti voi olla! :D hahah niin tiedän tuon tunteen, kun yrittää käyttää sananlaskuja ja sanontoja väärällä kielellä! Mulla jotkut jutut kääntyy myös englannista suomeen ihan miten sattuu ja vasta, kun oon sanonut asian, niin tajuan, että eihän sitä nyt näin voi suomeksi sanoa...

      Delete
  9. I feel you :D Kolmas vuosi Skoteissa ja voin edelleen rehellisesti myöntää että vastaan tulee välillä ihmisiä joiden englannista en ymmärrä yhtään mitään. Huomattavasti paremmin menee kun ekoina vuosina, mutta tietyt aksentit kuten Aberdonian (jota suurin osa nuorista ihmisistä täällä ei onneksi puhu) on ihan siansaksaa.

    On ihanaa ja kamalaa kun luulee osaavansa kieltä ja sit tulee vastaan niitä tilanteita kun tajuut olevas edelleen ihan kujalla :D Mun brittikavereitten mielestä oli viime viikolla äärettömän hassua kun kuvittelin että fancy dress pukukoodi tarkottaa jotain smart casual tyyppistä hienohkoa pukeutumista mut sillä viitataana kuulema naamiaispukuun??? Toinen asia mistä en pääse ehkä koskaan yli on sämpylät koska kaikki ihmiset viittaa niihin eri sanoilla enkä mä koskaan tiedä pitäiskö niitä kutsua nimellä roll, bun, bap etc. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, ehkä mulla ei sit oo vielä mitään hätää, kun en tosiaan kaikkia aina ymmärrä, kun sä olet jo kolmatta vuotta harjoittelemassa ja silti tulee vastaan niitä tapauksia, jotka puhuu ihan jotain muuta kun mitä luuli englannin olevan :D

      Mulla itseasiassa kävi vähän sama juttu noiden pukeutumishommien kanssa (halloween ja sitä rataa...), mutta sain lopulta onneksi selvyyden siihen, että viime viikon "dress up" meinasi, että pistetään naamiasasut ja ensi viikon "suit up" tarkoittaa oikeasti hienosti pukeutumista (puvut miehille ja mekot korkokenkineen tytöille)... käyhän se järkeen nyt, mutta en minä koskaan aiemmin tuollaisten sanojen eroja ja merkityksiä ollut ajatellut :D Mutta tätä kai tämä elämä on, kun on päättänyt asettua maahan, jossa ei puhuta sun äidinkieltä.

      Hei muuten, oon tulossa parin viikon päästä (18.-19.11.) Aberdeeniin frisbee turnaukseen, mut en kyllä vielä tiedä onko mulla yhtään vapaa-aikaa siellä. Mut jos sattuu olemaan niin vois ehkä yrittää törmäillä, jos sulla sattuu olemaan aikaa kanssa? :)

      Delete
  10. tää oli tosi kiva ja mielenkiintonen postaus, pystyin samaistuun niin moniin juttuihin! esim toi thongs-kohta, muistan itekin selvästi sen tilanteen kun kuulin sen ausseissa ekan kerran enkä siinä kohtaa muistanu mitä se tarkottaa vaikka tiesin kyllä entuudestaan :D ausseissa mulla oli aluks vähän vaikeuksia aksentin kaa, muistan olleeni ihan onneni kukkuloilla ku mäkkärissä oli ne masiinat missä pysty tilaan niin ei tarvinnu puhua kellekään... XD ja nyt täällä saksassa aina jos joku tulee puhuun mulle niin kiirehdin sanoon "ich spreche kein deutsch" vaikka puolivälissä lausetta huomaisin ymmärtäväni mitä toinen sano... oon usein vähän epävarma uuden kielen käyttämisestä vaikka se olis just paras tapa parantaa! oon myös kuullu että kuulostan amerikkalaiselta mutta käytän paljon britti- ja vähän myös aussisanastoo. jotenkin niin siistiä kuinka eri tavoilla samaa kieltä voi puhua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulle toi thongs tuli ihan puskissa ja hämmensi kyllä tosi pahasti :D Hahah voi ei, ihana tuo mäkkärimasiinahomma! Itsellä tuo saksantaito on vielä niin huono, että se "ich spreche kein Deutsch" on ihan totuudenmukainen lausahdus, mutta tiedän kyllä fiiliksen, kun kieltä on niiin vaikea alkaa puhumaan. Mutta harjoittelemallahan sen oppii :) Ja nimenomaan, se tässä parasta onkin, kuinka lisää oppiessa huomaa, miten moninainen kieli tää englantikin on!

      Delete