I'm currently in my cousin's place in Surrey, sorting out my things and mentally preparing myself for the early wake up I'm about to face tomorrow. I'm going to be working as an assistant in a conference again and even though I'm excited about it, waking up at 4am to get to London in time doesn't sound too tempting. Especially after a week long holiday including later and later nights, and later and later mornings with my friends in this very same city.

Olen parhaillaan serkkuni luona Surreyssa, järjestelen kaikkia ajankohtaisia juttujani ja valmistaudun henkisesti huomisaamun aikaiseen herätykseen. Mulla on taas töitä konferenssiassistenttina ja vaikka olenkin siitä innoissani ei aamu neljältä herääminen, jotta ehditään ajoissa Lontooseen, kuulosta kovin houkuttelevalta. Etenkään viikon Lontoo-lomailun jälkeen, jonka aikana illat venyivä myöhemmiksi ja myöhemmiksi, samalla kun aamupala-ajankohta siirtyi uhkaavasti kohti iltapäivää. 

One of my good friends lives in the outskirts of London (or his parents live there, he lives in Edinburgh), and me and my two other friends flew down here about a week ago. We all booked our flights separately but coordinated to arrive at Gatwick around the same time. Somehow me and one of them ended up on the same flight, sitting next to each other - what are the chances? Anyway. We all got picked up from the airport, drove to his place, and just chilled for the rest of the night with a couple of beers and good choons.

Yksi hyvistä ystävistäni asuu Lontoon laitamilla (tai oikeastaan hänen vanhempansa asuvat, sillä hän asuu Edinburghissa) ja minä ja kaksi muuta kaveria lennettiin tänne suunnilleen viikko sitten. Bookattiin kaikki lentomme erikseen, mutta tähdättiin saapuminen Gatwickille suunnilleen samaan ajankohtaan. Jotenkin päädyin toisen heistä kanssa samalle lennolle ja istumaan vierekkäin - mitkä onkaan todennäköisyydet sille? Jokatapauksessa saatiin kaikki kolme kyyti lentokentältä, ajettiin neljännen kaverin kotiin ja ihan vaan vietettiin loppuilta parin kaljan ja hyvän musiikin parissa.

Next few days included a visit to London: saw the queen and Charles driving to Buckingham Palace just by coincidence, walked Oxford street and tried to do some shopping with no success, and rented city bikes to drive around Hyde park after chucking the disc in the sun.

Seuraavat pari päivää sisälsivät visiitin Lontooseen: nähtiin kuka muukaan, kuin itse kuningatar Charlesin kera ajamassa Buckinghamin palatsiin ihan sattumalta, käveltiin Oxford street läpi ja yritettiin shoppailla ilman onnistumista, sekä vuokrattiin kaupunkipyörät ja ajettiin Hyde parkia ympäri, kun oltiin ensin nakeltu frisbeetä auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta.

Camping in the woods on Saturday night with a group of some ten people - us four, some Londoners, and another friend from uni who's originally from England. BBQ, setting up tents, music, games, laughing, fun times. Putting up the trampoline the next day and jumping to the paddling pool. Playing a bit of frisbee and bruising my legs and almost breaking my toe (it's still black and slightly swollen, but seems to be fine otherwise). 

Telttaretki metsään lauantai-iltana kymmenen hengen porukalla - me neljä, muutamia lontoolaisia, sekä yksi yliopistokaveri, joka on alkujaan Englannista. Grillaamista, telttojen pystytystä, musiikkia, pelejä, paljon naurua ja hauskanpitoa. Kasattiin trampoliini seuraavana päivänä ja hypittiin puhallettavaan uima-altaaseen. Pelattiin vähän frisbeetä ja sain jalkani mustelmille ja melkein mursin varpaani (joka on edelleen musta ja hieman turvonnut, mutta vaikuttaisi muuten olevan ihan kunnossa).

Going to the city centre again, visiting Tate Modern (of which I'll write a bit more later on) and Camden Town. Going to the movies the next day, Deadpool 2 is definitely an entertaining movie that I'd recommend even though it doesn't necessarily reach the bar the first Deadpool movie set. Running for the bus like there wouldn't be another one coming in ten minutes time. Train to Victoria, tube to Fulham, and an ultimate frisbee pick up session with a local team. Was great to be playing again, and I wasn't nearly as bad as I thought I would be. Pints in a pub afterwards as you do in England, and getting back home at 1am.

Visiitti keskustaan jälleen kerran, pysähdys Tate Modernissa (josta kerron lisää myöhemmin) ja Camden Town. Leffassa käynti seuraavana päivänä - Deadpool 2 on ehdottomasti viihdyttävää katsottavaa ja suosittelisin sitä, vaikkei se ehkä yltänytkään ihan ekan Deadpoolin tasolle. Juostiin bussille siitäkin huolimatta, että seuraava olisi tullut suunnilleen kymmenen minuutin päästä. Juna Victorian asemalle, maanalainen Fulhamiin ja ultimate frisbeen treenit paikallisen tiimin kanssa. Oli huippua päästä taas pelaamaan, enkä ollut läheskään niin huono, kuin kuvittelin olevani. Yksille pubiin treenejen jälkeen, niinkuin Englannissa on tapana ja kotiin aamu yhdeksi.

Wonderful, sunny days, temperatures of at least +20 degrees most of the time. Many good laughs, debates over most random things, learning how to play Call of Duty (as apparently I'm one of the guys now and that's what guys do), and someone trying to prank me to jump out of the train on the wrong stop because "lost in London" would make a great title and a story for my blog. Didn't quite work out but I took the rights to use the title anyway.

Mahtavia, aurinkoisia päiviä ja +20 asteen lämpötiloja suurimmaksi osaksi lomastamme. Monet makeat naurut, muutama väittely mitä kummallisemmista asioista, Call of Dutyn pelaamisen opettelemista (sillä ilmeisesti olen nyt yksi pojista ja se on jotain, jota pojat tekee) ja joku yritti huiputtaa minut jäämään junasta pois väärällä asemalla, sillä "hukassa Lontoossa" olisi kuulema hieno otsikko ja tarina blogiani varten. Ei ihan onnistunut, mutta otin oikeudekseni käyttää otsikkoa joka tapauksessa.

Lost in London and lost in the feeling. Summer is here, I've got great friends and living with them will be good craic. And I think I'll never get bored of this city of businessmen and women, dodgy alleyways, and streets filled with tourists. But I guess it's how they say: when a man is tired of London, he's tired of life.

Hukassa Lontoossa ja hukassa tunteessa. Kesä on täällä, minulla on huippuja ystäviä, joiden kanssa asuminen tulee olemaan hauskaa. Ja luulempa, etten koskaan kyllästy tähän bisnesmiesten ja -naisten, epämääräisten kujien, ja turistien täyttämien katujen kaupunkiin. Ehkä asian laita on niinkuin sanotaan: kun mies on kyllästynyt Lontooseen, on hän kyllästynyt elämään.