The ones who have been following me for a bit longer will know I spent my gap year as an au pair. First stop was Luxembourg in June 2016, followed by Western Australia from late July 2016 onward. It seems like a lifetime ago, but on the other hand I still remember it like yesterday how it felt when I finally had confirmed my arrival with my family and booked my flights to Perth. Becoming an au pair, moving abroad and travelling were my biggest dreams at the time. That graduation summer was the beginning of the year of my life. I still think I was slightly out of my mind packing my life in a backpack and taking the plane to the other side of the world, but at least I had had some au pair experience in Luxembourg before diving straight in to half a year in that small Australian town I now call my home.

Ne teistä, jotka ovat seuranneet minua hieman pidempään tietävätkin, että vietin välivuoteni au pairin hommissa. Ensimmäinen pysäkki oli Luxemburg kesäkuussa 2016 ja sitä seurasi Länsi Australiaan muutto heinäkuun lopulla 2016. Tuntuu, kuin noista ajoista olisi ikuisuus, mutta toisaalta taas muistan sen fiiliksen kuin eilisen, kun olin vihdoin vahvistanut saapumiseni perheen kanssa ja varannut lennot Perthiin. Au pairius, ulkomaille muuttaminen ja matkustaminen olivat suurimpia unelmia noihin aikoihin. Ylppärikesäni oli alku elämäni parhaalle vuodelle. Ajattelen edelleen, että olin hieman sekaisin pakatessani rinkkani ja hypätessäni koneeseen, joka kuskasi mut toiselle puolelle maailmaa, mutta ainakin sain au pair kokemusta Luxemburgista ennen kuin hyppäsin puolen vuoden mittaiseen pestiini pienen pienessä kylässä Australian maaseudulla, jota nyt kutsun kodikseni.

After having the time of my life I returned to Finland and moved to Scotland. I'm not saying it was a bad choice - I've enjoyed every moment even though my life hasn't been as exciting as it was when I had no idea where I'm going to sleep the next night on our journey through New Zealand, or how long we'll stay in Malaysia before heading to the next country. In any case, I've been happy in Scotland. However, I have found myself checking aupairworld and several facebook groups every so often and wondering if I'll ever be an au pair again. It's weird but you do end up missing rhyme time and the random tantrums over the smallest things (that are bigger than life in the eyes of a two year old). And then my Luxembourgish host family contacted me, asked if I wanted to join them again, and here I am. Ready for another great summer in this tiny nation that has a special place in my heart as well.

Vietettyäni elämäni parasta aikaa, palasin Suomeen ja muutin Skotlantiin. En sano, että se oli huono valinta, sillä olen nauttinut joka hetkestä, vaikkei elämä ehkä olekaan ollut niin hurjan jännittävää, kuin se oli matkatessani Uusi-Seelannin läpi tietämättä, missä seuraavana yönä nukutaan tai tietämättä, kuinka kauan Malesiassa viihdytäänkään ennen seuraavaan maahan siirtymistä. Joka tapauksessa olen ollut onnellinen Skotlannissa. Siitä huolimatta olen huomannut tsekkaavani aupairworldiasilloin tällöin, samoin kuin lukuisia facebook ryhmiä miettien, että tulenko koskaan enää olemaan au pair. On kummallista, kuinka kirjaston laulutuokioita ja satunnaisia, ihan mitättömistä (mutta kaksivuotiaan silmin elämää suuremmista) asioista johtuvia kiukunpuuskia alkaakaan kaipaamaan. Ja sitten Luxemburgin perhe otti minuun yhteyttä ja kysyi, tahtoisinko tulla taas heille ja täällä minä olen. Valmiina seuraavaan mahtavaan kesään tässä pikkuisessa maassa, jolla on myöskin erityinen paikka sydämessäni.

So, why to become an au pair for the third time of my life? Who's crazy enough to return to the chaos of living in a household full of little ones? First of all I love children, and find working with them rewarding. I love observing how they develop in such a short time, and I love it when you have a break through with them and they start calling you "my Fiia" and ask for cuddles. All of "my" children have and will have a special place in my heart for the rest of my life and I have to say it was amazing to return here, see how much the happy little baby boy I spent my days with two years ago runs around now and babbles on in his own language. The now four years old little fella replied me in Swedish (which I understand surprisingly well regardless my poor ability to produce it myself) for the first few days when I spoke to him in English, but started dropping in more and more English.  One day the choice of language was German. The older kids ran to hug me when I went to see them after school on my first day here. And it's simply the best. I realized I also miss my kids in Australia a lot, and hope I'll get to visit them again sometime soon.

Joten, miksi päätin ryhtyä au pairiksi kolmannen kerran elämässäni? Kuka on tarpeeksi hullu palatakseen lapsiperheen kiireiseen arkeen vapaaehtoisesti? Ihan ensiksi - rakastan lapsia ja heidän kanssaan työskentely on palkitsevaa. Rakastan seurata lyhyessäkin ajassa tapahtuvaa kehitystä ja rakastan sitä, kun ylitätte jonkun näkymättömän rajan ja he alkavat kutsua sinua "minun Fiiaksi" ja pyytävät haleja. Kaikki "minun" lapseni ovat ja tulevat aina olemaan minulle äärimmäisen tärkeitä ja voin sanoa, että oli ihanaa palata tänne ja nähdä, kuinka paljon muutosta kahdessa vuodessa olikaan tapahtunut. Se nauravainen, puolivuotias vauva, jonka kanssa vietin päiväni pari vuotta sitten juoksee nyt ympäri ja juttelee jatkuvasti omalla kielellään. Nyt nelivuotias pikkuinen taas vastaili minulle ruotsiksi (jota ymmärrän yllättävän hyvin huolimatta siitä, etten itse sitä juurikaan osaa puhua) ekat päivät, kun puhuin hänelle englantia, mutta alkoi sitten lisäämään puheeseensa lisää ja lisää englantia. Yhtenä päivänä kielivalinta taas oli saksa. Vanhemmat lapset juoksivat halaamaan, kun menin heitä koululle vastaan ekana päivänäni täällä ja se on ihan parasta. Tajusin myös kaipaavani Australian lapsiani ihan älyttömästi. Sinnekin on päästävä vierailulle mielellään nyt tai heti.

Second of all, being an au pair is a great opportunity to travel. What is better than having a place to stay, getting paid while being abroad, and having time off on the weekends to explore. Luxembourg is a beautiful country, and I have plans to visit my friend in Germany after finishing work. I'll go to the Netherlands for an ultimate frisbee tournament with uni friends in a couple of weeks. It's all gonna be good fun. I'm also hoping to improve my language skills again, maybe learn a few new words in French (my vocabulary is limited to "goodbye", "thanks" and "no thanks") and form a few sentences in German.

Toisekseen au pairius on hyvä mahdollisuus matkustaa. Mikä parempaa, kuin se, että on majoitus valmiina, palkka tulee tilille ja viikonloppuina on aikaa seikkailla. Luxemburg on kaunis maa ja aion vierailla myös kaverini luona Saksassa töiden loputtua. Yhtenä viikonloppuna suuntaan Hollantiin ultimate frisbeen turnaukseen muutaman yliopistokaverin kanssa. Siitä tulee hauskaa. Toivon myös kehittäväni kielitaitoani edes hieman, ehkä oppivani pari sanaa ranskaa (sanastoni rajoittuu sanoihin "näkemiin", "kiitos" ja "ei kiitos") ja ehkäpä saan muodostettua muutaman lauseen saksaksikin.

And returning to your old host family? It's simply the best. No need to worry about not getting along, or not being treated fairly. I already know them, they know me, and we all know it's going to work. Things change and people change, children grow, and life goes on, but if it worked in the first place it will work again. It's totally stress-free (unless you almost miss your connecting flight and run through the airport to make it to the bag drop on time. Had whole 2 minutes to spare) as you know where you're going and have a rough idea of what to expect. All the good memories from 2016 come in mind, and I'm sure this experience will be a great one again.

Ja entä sitten vanhaan host-perheeseen palaaminen? Se on ihan parasta. Ei tarvitse huolehtia siitä, tullaanko toimeen, tai kohdellaanko sua reilusti. Tunnen heidät, he tuntevat minu ja me kaikki tiedetään, että homma tulee toimimaan. Asiat muuttuu ja ihmiset muuttuu, lapset kasvavat ja elämä menee eteenpäin, mutta jo se toimi ekalla kerralla, niin kyllä se toimii uudestaankin. Palaaminen on stressitöntä (paitsi silloin, kun melkein missaat jatkolentosi ja juoksen lentokentän läpi ehtiäksesi saamaan laukkusi ruumaan. Luppoaikaa jäi hurjat kaksi minuuttia), kun tiedät mihin olet menossa ja mitä odottaa. Kaikki hyvät muistot vuodelta 2016 tulevat mieleen ja olen ihan varma, että tämä on taas hieno kokemus.

I know you should never say never but this might be my last time as an au pair. Getting older and having more experience means I'd be an ideal candidate for new families looking for someone to join them, but what it means for myself? It means I value my own time, having the decision making power all to myself, and doing things my way. Regardless of being treated as a fully grown-up member of the family, being one of the adults, it still means I'm accommodating myself to the family's life and their needs. It's what being an au pair is about - being a part of the family but also being flexible. I've enjoyed being an au pair and I've been extremely lucky what comes to finding host families. But would I do it in five years time again? Maybe, maybe not, but it's less and less likely to happen again the older I get. So might as well make the most out of it now when I still can.

Tiedän, ettei koskaan saa sanoa ei koskaan, mutta tämä voi hyvinkin olla vika kertani au pairina. Mitä vanhemmaksi ja kokeneemmaksi tulen, sitä mieluisampi kanditaatti olen uusille au pairia etisiville perheille, mutta mitä se tarkoittaa itselleni? Sitä, että arvostan omaa aikaa, itsenäisyyttä päätösten tekemisen suhteen ja asioiden hoitamista omalla tavallani. Vaikka minua kohdellaankin yhtenä perheen aikuisista, tarkoittaa au pairius silti sitä, että sovitan ihseni perheen elämään ja heidän tarpesiinsa. Ja niin sen kuuluukin olla - au pair on osa perhettä, mutta pystyy myös joustamaan. Minulle se on sopinut ja olen ollut äärimmäisen onnekas perheideni kanssa, mutta tekisinkö tämän uudestaan viiden vuoden päästä? Ehkä, ehkä en, mutta se on vähemmän todennäköistä mitä vanhemmaksi tulen. Joten miksipä en siis ottaisi kaikkea irti, kun vielä voin.
I've said it before and I'll say it again - au pairing is a unique opportunity to explore new culture, new places, and new ways of doing things. Being an au pair is a learning curve, and helps you to understand yourself. It's a safe and wonderful way to go and see the world. And it's a possibility to create life lasting friendships, find more people you can call family. Find a new place to call home.

Olen sanonut sen ennenkin, mutta sanon sen taas - au pairius on uniikki mahdollisuus tutustua uuteen kulttuuriin, uusiin paikkoihin ja uusiin tapoihin. Au pairius on jatkuvaa oppimista, joka auttaa myös ymmärtämään itseäsi. Se on turvallinen ja hieno tapa nähdä maailma. Se on mahdollisuus luoda elämänmittaisia ystävyyssuhteita, löytää lisää ihmisiä, joita kutsua perheeksi. Löytää uusia paikkoja, joita kutsua kodiksi.