The ones who have been following me for a bit longer will know I spent my gap year as an au pair. First stop was Luxembourg in June 2016, followed by Western Australia from late July 2016 onward. It seems like a lifetime ago, but on the other hand I still remember it like yesterday how it felt when I finally had confirmed my arrival with my family and booked my flights to Perth. Becoming an au pair, moving abroad and travelling were my biggest dreams at the time. That graduation summer was the beginning of the year of my life. I still think I was slightly out of my mind packing my life in a backpack and taking the plane to the other side of the world, but at least I had had some au pair experience in Luxembourg before diving straight in to half a year in that small Australian town I now call my home.

Ne teistä, jotka ovat seuranneet minua hieman pidempään tietävätkin, että vietin välivuoteni au pairin hommissa. Ensimmäinen pysäkki oli Luxemburg kesäkuussa 2016 ja sitä seurasi Länsi Australiaan muutto heinäkuun lopulla 2016. Tuntuu, kuin noista ajoista olisi ikuisuus, mutta toisaalta taas muistan sen fiiliksen kuin eilisen, kun olin vihdoin vahvistanut saapumiseni perheen kanssa ja varannut lennot Perthiin. Au pairius, ulkomaille muuttaminen ja matkustaminen olivat suurimpia unelmia noihin aikoihin. Ylppärikesäni oli alku elämäni parhaalle vuodelle. Ajattelen edelleen, että olin hieman sekaisin pakatessani rinkkani ja hypätessäni koneeseen, joka kuskasi mut toiselle puolelle maailmaa, mutta ainakin sain au pair kokemusta Luxemburgista ennen kuin hyppäsin puolen vuoden mittaiseen pestiini pienen pienessä kylässä Australian maaseudulla, jota nyt kutsun kodikseni.

After having the time of my life I returned to Finland and moved to Scotland. I'm not saying it was a bad choice - I've enjoyed every moment even though my life hasn't been as exciting as it was when I had no idea where I'm going to sleep the next night on our journey through New Zealand, or how long we'll stay in Malaysia before heading to the next country. In any case, I've been happy in Scotland. However, I have found myself checking aupairworld and several facebook groups every so often and wondering if I'll ever be an au pair again. It's weird but you do end up missing rhyme time and the random tantrums over the smallest things (that are bigger than life in the eyes of a two year old). And then my Luxembourgish host family contacted me, asked if I wanted to join them again, and here I am. Ready for another great summer in this tiny nation that has a special place in my heart as well.

Vietettyäni elämäni parasta aikaa, palasin Suomeen ja muutin Skotlantiin. En sano, että se oli huono valinta, sillä olen nauttinut joka hetkestä, vaikkei elämä ehkä olekaan ollut niin hurjan jännittävää, kuin se oli matkatessani Uusi-Seelannin läpi tietämättä, missä seuraavana yönä nukutaan tai tietämättä, kuinka kauan Malesiassa viihdytäänkään ennen seuraavaan maahan siirtymistä. Joka tapauksessa olen ollut onnellinen Skotlannissa. Siitä huolimatta olen huomannut tsekkaavani aupairworldiasilloin tällöin, samoin kuin lukuisia facebook ryhmiä miettien, että tulenko koskaan enää olemaan au pair. On kummallista, kuinka kirjaston laulutuokioita ja satunnaisia, ihan mitättömistä (mutta kaksivuotiaan silmin elämää suuremmista) asioista johtuvia kiukunpuuskia alkaakaan kaipaamaan. Ja sitten Luxemburgin perhe otti minuun yhteyttä ja kysyi, tahtoisinko tulla taas heille ja täällä minä olen. Valmiina seuraavaan mahtavaan kesään tässä pikkuisessa maassa, jolla on myöskin erityinen paikka sydämessäni.

So, why to become an au pair for the third time of my life? Who's crazy enough to return to the chaos of living in a household full of little ones? First of all I love children, and find working with them rewarding. I love observing how they develop in such a short time, and I love it when you have a break through with them and they start calling you "my Fiia" and ask for cuddles. All of "my" children have and will have a special place in my heart for the rest of my life and I have to say it was amazing to return here, see how much the happy little baby boy I spent my days with two years ago runs around now and babbles on in his own language. The now four years old little fella replied me in Swedish (which I understand surprisingly well regardless my poor ability to produce it myself) for the first few days when I spoke to him in English, but started dropping in more and more English.  One day the choice of language was German. The older kids ran to hug me when I went to see them after school on my first day here. And it's simply the best. I realized I also miss my kids in Australia a lot, and hope I'll get to visit them again sometime soon.

Joten, miksi päätin ryhtyä au pairiksi kolmannen kerran elämässäni? Kuka on tarpeeksi hullu palatakseen lapsiperheen kiireiseen arkeen vapaaehtoisesti? Ihan ensiksi - rakastan lapsia ja heidän kanssaan työskentely on palkitsevaa. Rakastan seurata lyhyessäkin ajassa tapahtuvaa kehitystä ja rakastan sitä, kun ylitätte jonkun näkymättömän rajan ja he alkavat kutsua sinua "minun Fiiaksi" ja pyytävät haleja. Kaikki "minun" lapseni ovat ja tulevat aina olemaan minulle äärimmäisen tärkeitä ja voin sanoa, että oli ihanaa palata tänne ja nähdä, kuinka paljon muutosta kahdessa vuodessa olikaan tapahtunut. Se nauravainen, puolivuotias vauva, jonka kanssa vietin päiväni pari vuotta sitten juoksee nyt ympäri ja juttelee jatkuvasti omalla kielellään. Nyt nelivuotias pikkuinen taas vastaili minulle ruotsiksi (jota ymmärrän yllättävän hyvin huolimatta siitä, etten itse sitä juurikaan osaa puhua) ekat päivät, kun puhuin hänelle englantia, mutta alkoi sitten lisäämään puheeseensa lisää ja lisää englantia. Yhtenä päivänä kielivalinta taas oli saksa. Vanhemmat lapset juoksivat halaamaan, kun menin heitä koululle vastaan ekana päivänäni täällä ja se on ihan parasta. Tajusin myös kaipaavani Australian lapsiani ihan älyttömästi. Sinnekin on päästävä vierailulle mielellään nyt tai heti.

Second of all, being an au pair is a great opportunity to travel. What is better than having a place to stay, getting paid while being abroad, and having time off on the weekends to explore. Luxembourg is a beautiful country, and I have plans to visit my friend in Germany after finishing work. I'll go to the Netherlands for an ultimate frisbee tournament with uni friends in a couple of weeks. It's all gonna be good fun. I'm also hoping to improve my language skills again, maybe learn a few new words in French (my vocabulary is limited to "goodbye", "thanks" and "no thanks") and form a few sentences in German.

Toisekseen au pairius on hyvä mahdollisuus matkustaa. Mikä parempaa, kuin se, että on majoitus valmiina, palkka tulee tilille ja viikonloppuina on aikaa seikkailla. Luxemburg on kaunis maa ja aion vierailla myös kaverini luona Saksassa töiden loputtua. Yhtenä viikonloppuna suuntaan Hollantiin ultimate frisbeen turnaukseen muutaman yliopistokaverin kanssa. Siitä tulee hauskaa. Toivon myös kehittäväni kielitaitoani edes hieman, ehkä oppivani pari sanaa ranskaa (sanastoni rajoittuu sanoihin "näkemiin", "kiitos" ja "ei kiitos") ja ehkäpä saan muodostettua muutaman lauseen saksaksikin.

And returning to your old host family? It's simply the best. No need to worry about not getting along, or not being treated fairly. I already know them, they know me, and we all know it's going to work. Things change and people change, children grow, and life goes on, but if it worked in the first place it will work again. It's totally stress-free (unless you almost miss your connecting flight and run through the airport to make it to the bag drop on time. Had whole 2 minutes to spare) as you know where you're going and have a rough idea of what to expect. All the good memories from 2016 come in mind, and I'm sure this experience will be a great one again.

Ja entä sitten vanhaan host-perheeseen palaaminen? Se on ihan parasta. Ei tarvitse huolehtia siitä, tullaanko toimeen, tai kohdellaanko sua reilusti. Tunnen heidät, he tuntevat minu ja me kaikki tiedetään, että homma tulee toimimaan. Asiat muuttuu ja ihmiset muuttuu, lapset kasvavat ja elämä menee eteenpäin, mutta jo se toimi ekalla kerralla, niin kyllä se toimii uudestaankin. Palaaminen on stressitöntä (paitsi silloin, kun melkein missaat jatkolentosi ja juoksen lentokentän läpi ehtiäksesi saamaan laukkusi ruumaan. Luppoaikaa jäi hurjat kaksi minuuttia), kun tiedät mihin olet menossa ja mitä odottaa. Kaikki hyvät muistot vuodelta 2016 tulevat mieleen ja olen ihan varma, että tämä on taas hieno kokemus.

I know you should never say never but this might be my last time as an au pair. Getting older and having more experience means I'd be an ideal candidate for new families looking for someone to join them, but what it means for myself? It means I value my own time, having the decision making power all to myself, and doing things my way. Regardless of being treated as a fully grown-up member of the family, being one of the adults, it still means I'm accommodating myself to the family's life and their needs. It's what being an au pair is about - being a part of the family but also being flexible. I've enjoyed being an au pair and I've been extremely lucky what comes to finding host families. But would I do it in five years time again? Maybe, maybe not, but it's less and less likely to happen again the older I get. So might as well make the most out of it now when I still can.

Tiedän, ettei koskaan saa sanoa ei koskaan, mutta tämä voi hyvinkin olla vika kertani au pairina. Mitä vanhemmaksi ja kokeneemmaksi tulen, sitä mieluisampi kanditaatti olen uusille au pairia etisiville perheille, mutta mitä se tarkoittaa itselleni? Sitä, että arvostan omaa aikaa, itsenäisyyttä päätösten tekemisen suhteen ja asioiden hoitamista omalla tavallani. Vaikka minua kohdellaankin yhtenä perheen aikuisista, tarkoittaa au pairius silti sitä, että sovitan ihseni perheen elämään ja heidän tarpesiinsa. Ja niin sen kuuluukin olla - au pair on osa perhettä, mutta pystyy myös joustamaan. Minulle se on sopinut ja olen ollut äärimmäisen onnekas perheideni kanssa, mutta tekisinkö tämän uudestaan viiden vuoden päästä? Ehkä, ehkä en, mutta se on vähemmän todennäköistä mitä vanhemmaksi tulen. Joten miksipä en siis ottaisi kaikkea irti, kun vielä voin.
I've said it before and I'll say it again - au pairing is a unique opportunity to explore new culture, new places, and new ways of doing things. Being an au pair is a learning curve, and helps you to understand yourself. It's a safe and wonderful way to go and see the world. And it's a possibility to create life lasting friendships, find more people you can call family. Find a new place to call home.

Olen sanonut sen ennenkin, mutta sanon sen taas - au pairius on uniikki mahdollisuus tutustua uuteen kulttuuriin, uusiin paikkoihin ja uusiin tapoihin. Au pairius on jatkuvaa oppimista, joka auttaa myös ymmärtämään itseäsi. Se on turvallinen ja hieno tapa nähdä maailma. Se on mahdollisuus luoda elämänmittaisia ystävyyssuhteita, löytää lisää ihmisiä, joita kutsua perheeksi. Löytää uusia paikkoja, joita kutsua kodiksi.

Me and my friends just spent a week in London and I already shared some of the best moments here but I also wanted to highlight one of the places we visited: Tate Modern. The day started off lateish, we got a train to London Bridge station, walked through Borough markets, and headed towards Tate Modern while enjoying the views from the south bank. It was Monday morning and even though London is never quiet, the masses of tourists weren't nearly as bad as they could have been.

Vietin vähän aikaa sitten viikon Lontoossa ystävieni kanssa ja jaoinkin jo loman parhaita paljoa täällä, mutta halusin hieman nostaa esille yhtä vierailemistamme paikoista: Tate Modernia. Päivä alkoi melko myöhään junamatkalla London Bridgen asemalle, josta käveltiin Boroughn markkinoiden läpi ja kohti Tate Modernia Thamesin etelärannalta avautuvia maisemia ihaillen. Oli maanantaiaamu ja vaikka Lontoossa ei koskaan ole hiljaista, eivät turistimassat olleet lainkaan niin valtavia, kuin olisi mahdollista.

We got to our destination, walked in as the admission to Tate Modern is free, and headed straight to the top floor. The building doesn't look that tall at all when you're on the ground, as it only stretches to ten floors, but when you're up there, the views are stunning. The Shard, St. Paul's Cathedral, even Guildhall where the conference I was working in a few weeks ago was held, were all in sight from the top floor's balconies. 

Saavuttiin kohteeseen, käveltiin suoraan sisälle, sillä sisäänpääsy Tate Moderniin on ilmainen ja suunnattiin suoraan ylimpään kerrokseen. Maan pinnalta katsottuna rakennus ei näytä lainkaan niin korkealta ollessaan vain kymmenen kerrosta, mutta ylhäältä käsin maisemat ovat upeat. The Shard, St. Paulin katedraali, sekä Guildhall, jossa pidettiin konferenssi, jossa olin muutama viikko sitten töissä, olivat kaikki nähtävissä ylimmän kerroksen parvekkeilta.

The day was sunny and beautiful, and we spent a good while trying to get good profile photos for some of us. I had never been to Tate Modern before and I definitely didn't know it's possible to go and admire London from up above for free. Definitely recommend it for that purpose even if you're not interested in modern and contemporary art that is the main purpose of Tate.

Päivä oli aurinkoinen ja kaunis ja vietettiinkin tovi jos toinenkin yrittäessä saada onnistuneita profiilikuvia kahdelle meistä. En ole koskaan aiemmin käynyt Tate Modernissa, enkä tosiaankaan tiennyt, että Lontoota pääsisi ihailemaan yläilmoista ilmaiseksi. Suosittelisin paikkaa siis ehdottomasti tuota tarkoitusta varten, vaikka moderni- ja nykytaide ei niinkään kiinnostaisi. 

Having seen enough, we started heading down the stairs to the galleries. Tate modern is not the most amazing art gallery I've been to (MONA in Hobart, Australia, is probably my all time favourite) but it was entertaining and fun, and I would say anyone who likes modern art will enjoy it. There's something to see for everyone: some of the works are just stunning, some of them are disturbing, and some of them just leave you thinking "what the heck". I like old, more traditional art as well, but often find it less stimulating and after a while I get bored to look at paintings after paintings. Modern art surprises you.

Tarpeeksi nähtyämme suunnattiin alakertaa ja gallerioita kohti. Tate Modern ei ehkä ole kaikista upein taidegalleria, jossa olen käynyt (MONA Hobartissa, Australiassa, on varmaan ikuinen lempparini), mutta se oli viihdyttävä ja hauska ja sanoisin, että kuka tahansa modernin taiteen ystävä nauttisi siitä. Paikasta löytyy jotain jokaiselle: jotku teoksista ovat upeita, jotkut ovat häiritseviä ja jotkut jättävät miettimään, että mitähän ihmettä. Minä pidän myös vanhemmasta, perinteisemmästä taiteesta, mutta se ei monestikaan ole niin stimuloivaa ja kyllästyn ennen pitkää katsomaan tauluja taulujen jälkeen.  Moderni taide sen sijaan ei lakkaa yllättämästä.

So all in all, a visit to Tate Modern is something one should consider on their trip to London. It took me nine years and multiple visits before I finally went there, and it was totally worth it. And after a visit to the gallery there's nothing better than sitting on the lawn in front of it, looking over the Thames, and then walking to Borough markets and picking yourself a late lunch from one of the numerous market stalls that bring you a colourful mixture of foods that each smell and look better than the last one.

Kaiken kaikkiaan siis Tate Modern on pysähdyksen arvoinen paikka Lontoon reissulla. Minulta vei yhdeksän vuotta ja lukuisia visiittejä, ennen kuin päädyin sinne menemään ja olihan se sen arvoista. Ja galleriassa vierailun jälkeen ei ole mitään parempaa, kuin istua sen edustalla olevalla nurmella ja katsella Thamesia ja sen jälkeen kävellä Boroughn markkinoille valitsemaan itselleen myöhäistä lounasta yhdestä niistä lukuisista kojuista, jotka tarjoavat värikkään sekoituksen toinen toistaan herkullisemman näköisiä ja tuoksuisia ruokia.

Have you ever been to Tate Modern?

Oletko sinä koskaan käynyt Tate Modernissa?

I'm currently in my cousin's place in Surrey, sorting out my things and mentally preparing myself for the early wake up I'm about to face tomorrow. I'm going to be working as an assistant in a conference again and even though I'm excited about it, waking up at 4am to get to London in time doesn't sound too tempting. Especially after a week long holiday including later and later nights, and later and later mornings with my friends in this very same city.

Olen parhaillaan serkkuni luona Surreyssa, järjestelen kaikkia ajankohtaisia juttujani ja valmistaudun henkisesti huomisaamun aikaiseen herätykseen. Mulla on taas töitä konferenssiassistenttina ja vaikka olenkin siitä innoissani ei aamu neljältä herääminen, jotta ehditään ajoissa Lontooseen, kuulosta kovin houkuttelevalta. Etenkään viikon Lontoo-lomailun jälkeen, jonka aikana illat venyivä myöhemmiksi ja myöhemmiksi, samalla kun aamupala-ajankohta siirtyi uhkaavasti kohti iltapäivää. 

One of my good friends lives in the outskirts of London (or his parents live there, he lives in Edinburgh), and me and my two other friends flew down here about a week ago. We all booked our flights separately but coordinated to arrive at Gatwick around the same time. Somehow me and one of them ended up on the same flight, sitting next to each other - what are the chances? Anyway. We all got picked up from the airport, drove to his place, and just chilled for the rest of the night with a couple of beers and good choons.

Yksi hyvistä ystävistäni asuu Lontoon laitamilla (tai oikeastaan hänen vanhempansa asuvat, sillä hän asuu Edinburghissa) ja minä ja kaksi muuta kaveria lennettiin tänne suunnilleen viikko sitten. Bookattiin kaikki lentomme erikseen, mutta tähdättiin saapuminen Gatwickille suunnilleen samaan ajankohtaan. Jotenkin päädyin toisen heistä kanssa samalle lennolle ja istumaan vierekkäin - mitkä onkaan todennäköisyydet sille? Jokatapauksessa saatiin kaikki kolme kyyti lentokentältä, ajettiin neljännen kaverin kotiin ja ihan vaan vietettiin loppuilta parin kaljan ja hyvän musiikin parissa.

Next few days included a visit to London: saw the queen and Charles driving to Buckingham Palace just by coincidence, walked Oxford street and tried to do some shopping with no success, and rented city bikes to drive around Hyde park after chucking the disc in the sun.

Seuraavat pari päivää sisälsivät visiitin Lontooseen: nähtiin kuka muukaan, kuin itse kuningatar Charlesin kera ajamassa Buckinghamin palatsiin ihan sattumalta, käveltiin Oxford street läpi ja yritettiin shoppailla ilman onnistumista, sekä vuokrattiin kaupunkipyörät ja ajettiin Hyde parkia ympäri, kun oltiin ensin nakeltu frisbeetä auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta.

Camping in the woods on Saturday night with a group of some ten people - us four, some Londoners, and another friend from uni who's originally from England. BBQ, setting up tents, music, games, laughing, fun times. Putting up the trampoline the next day and jumping to the paddling pool. Playing a bit of frisbee and bruising my legs and almost breaking my toe (it's still black and slightly swollen, but seems to be fine otherwise). 

Telttaretki metsään lauantai-iltana kymmenen hengen porukalla - me neljä, muutamia lontoolaisia, sekä yksi yliopistokaveri, joka on alkujaan Englannista. Grillaamista, telttojen pystytystä, musiikkia, pelejä, paljon naurua ja hauskanpitoa. Kasattiin trampoliini seuraavana päivänä ja hypittiin puhallettavaan uima-altaaseen. Pelattiin vähän frisbeetä ja sain jalkani mustelmille ja melkein mursin varpaani (joka on edelleen musta ja hieman turvonnut, mutta vaikuttaisi muuten olevan ihan kunnossa).

Going to the city centre again, visiting Tate Modern (of which I'll write a bit more later on) and Camden Town. Going to the movies the next day, Deadpool 2 is definitely an entertaining movie that I'd recommend even though it doesn't necessarily reach the bar the first Deadpool movie set. Running for the bus like there wouldn't be another one coming in ten minutes time. Train to Victoria, tube to Fulham, and an ultimate frisbee pick up session with a local team. Was great to be playing again, and I wasn't nearly as bad as I thought I would be. Pints in a pub afterwards as you do in England, and getting back home at 1am.

Visiitti keskustaan jälleen kerran, pysähdys Tate Modernissa (josta kerron lisää myöhemmin) ja Camden Town. Leffassa käynti seuraavana päivänä - Deadpool 2 on ehdottomasti viihdyttävää katsottavaa ja suosittelisin sitä, vaikkei se ehkä yltänytkään ihan ekan Deadpoolin tasolle. Juostiin bussille siitäkin huolimatta, että seuraava olisi tullut suunnilleen kymmenen minuutin päästä. Juna Victorian asemalle, maanalainen Fulhamiin ja ultimate frisbeen treenit paikallisen tiimin kanssa. Oli huippua päästä taas pelaamaan, enkä ollut läheskään niin huono, kuin kuvittelin olevani. Yksille pubiin treenejen jälkeen, niinkuin Englannissa on tapana ja kotiin aamu yhdeksi.

Wonderful, sunny days, temperatures of at least +20 degrees most of the time. Many good laughs, debates over most random things, learning how to play Call of Duty (as apparently I'm one of the guys now and that's what guys do), and someone trying to prank me to jump out of the train on the wrong stop because "lost in London" would make a great title and a story for my blog. Didn't quite work out but I took the rights to use the title anyway.

Mahtavia, aurinkoisia päiviä ja +20 asteen lämpötiloja suurimmaksi osaksi lomastamme. Monet makeat naurut, muutama väittely mitä kummallisemmista asioista, Call of Dutyn pelaamisen opettelemista (sillä ilmeisesti olen nyt yksi pojista ja se on jotain, jota pojat tekee) ja joku yritti huiputtaa minut jäämään junasta pois väärällä asemalla, sillä "hukassa Lontoossa" olisi kuulema hieno otsikko ja tarina blogiani varten. Ei ihan onnistunut, mutta otin oikeudekseni käyttää otsikkoa joka tapauksessa.

Lost in London and lost in the feeling. Summer is here, I've got great friends and living with them will be good craic. And I think I'll never get bored of this city of businessmen and women, dodgy alleyways, and streets filled with tourists. But I guess it's how they say: when a man is tired of London, he's tired of life.

Hukassa Lontoossa ja hukassa tunteessa. Kesä on täällä, minulla on huippuja ystäviä, joiden kanssa asuminen tulee olemaan hauskaa. Ja luulempa, etten koskaan kyllästy tähän bisnesmiesten ja -naisten, epämääräisten kujien, ja turistien täyttämien katujen kaupunkiin. Ehkä asian laita on niinkuin sanotaan: kun mies on kyllästynyt Lontooseen, on hän kyllästynyt elämään.

Living abroad has made me appreciate many things Finnish more than I used to when I still lived in Finland. One of those things is definitely the amazing, untouched nature Finland has, and all the great opportunities my country offers - especially what comes to outdoorsy activities. The older I get the more I seem to enjoy simple things: just being outside, going for a little walk in the forest, or even a hike. Spending over three weeks of May in Finland was a great decision, it was warm and sunny the whole time and me and my sister borrowed our dad's car, drove up north to our summer cottage, and spent a few days there doing this and that, and relaxed.

Ulkomailla asuminen on saanut minut arvostamaan monia suomalaisia asioita paljon enemmän, kuin siellä asuessa arvostin. Yksi noista asioista on ehdottomasti uskomattoman upea, koskematon luonto, jota Suomesta löytyy ja ne kaikki hienot mahdollisuudet, joita se tarjoaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tunnun nauttivan yksinkertaisista asioista - ihan vaan ulkoilusta, kävelystä metsässä ja jopa vaeltamisesta. Vietin yli kolme toukokuista viikkoa Suomessa ja se oli mitä parhain päätös säiden ollessa koko ajan aurinkoiset ja lämpimät. Minä ja siskoni päätettiin siis lainata isiltä autoa, ajaa pohjoiseen kesämökillemme ja viettää muutama päivä sitä sun tätä touhuten ja rentoutuen.

As our cottage locates in Southern Lapland, and just about an hour drive from the Swedish border, we decided to head to our neighboring country for grocery shopping on day three. The winding, small roads took us through the countryside all the way to Aavasaksa - a hill locating in Ylitornio. The views from the hilltop are great, overlooking Finland and Sweden and the river called Torniojoki that separates the two from each other.

Koska mökkimme sijaitsee eteläisessä Lapissa ja vain tunnin ajomatkan päässä Ruotsin rajalta, päätettiin suunnata naapurimaahan ruokaostoksille kolmantena mökkipäivänä. Mutkaiset, pienet maantiet kuskasivat meidät maaseudun läpi Aaavasaksalle asti - kyseessä siis on Ylitorniolla sijaitseva vaara. Maisemat vaaran päältä olivat huikaisevat ja katseen saattoi suunnata niin Suomeen, Ruotsiin, kuin noita kahta erottavalle Torniojoellekin.

We drove up to the hill, left our car on the parking lot, and headed to wander around. I recall visiting this place with my parent and my sister good few years ago and I this time the reality was better than the memories. Might be that I was too young to properly appreciate the views last time I was there.

Me ajettiin vaaran päälle, jätettiin auto parkkipaikalle ja lähdettin kiertelemään. Muistan vierailleeni tässä kyseisessä paikassa perheeni kanssa jokunen vuosi sitten ja tällä kertaa todellisuus olikin parempi, kuin mitä muistelin. Voi olla, että edellisellä reissulla olin liian nuori arvostaakseni noita maisemia ihan tosissani.

However it was, we indeed enjoyed walking around, taking dozens of photos and just chilling and chatting in the lovely, sunny weather. Aavasaksa has a few walking routes in varying lengths going around the area, as well as a cafe that seemed to be open in very specific hours on very specific days during the summer - better to check it online in advance if you wish to purchase a cup of coffee there. Besides the beautiful nature, Aavasaksa has some historical value as well.

Olipa asianlaita miten vain, me nautittiin käveleskelystä, kymmeninen kuvien napsimisesta ja ihan vaan hengailusta ja juttelusta ihanan aurinkoisessa säässä. Aavasaksalta löytyy muutama erimittainen kävelyreitti, sekä kahvila, joka näkyin olevan auki tiettyjen tuntien ajan tiettyinä päivinä kesäaikana - parempi siis liene tsekata sen aukioloajat etukäteen, jos mieli tekee kahvitella. Kauniin luonnon lisäksi Aavasaksalla on myös historiallista merkitystä.

According to Wikipedia "Emperor Alexander II of Russia visited the site in 1876. Decorative hunting cabin Keisarinmaja (English: the Emperor's camp) is one of the buildings on top of the hill". Also, the area is included to the list of National Landscapes of Finland, and is UNESCO World Heritage Site as it was used by Pierre Louis Maupertuis in the French Geodesic Mission in the 18th century.

Wikipedian mukaan Venäjän keisari Alexander II vieraili paikalla vuonna 1876 ja koristeellinen metsästysmaja, Keisarinmaja, on yksi mäellä sijaitsevista rakennuksista. Sen lisäksi alue kuuluu virallisten kansallismaisemien listaan ja se on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi, sillä Ranskan tiedeakatemia teki Pierre Louis Moreau de Maupertuis’n johdolla geofysikaalisia mittauksia Aavasaksalla vuosina 1736–1737.

In my experience, Aavasaksa is stunning. It might not be the most breathtaking place I've ever seen, but it definitely made me say "oh that's absolutely beautiful" more than once. It might also not be enough to make you to drive all the way up north on your trip to Finland, but it definitely is worth of stopping by if your travelling along the western border. And like we did, you could always pay a quick visit to Sweden and go grocery shopping there - crossing the border from Finnish Ylitornio to Swedish Övertorneå. So if nothing else, at least you can say you spent the afternoon abroad.

Omasta kokemuksestani Aavasaksa on upea. Se ei ehkä ole kaikista henkeäsalpaavin kohde, jonka olen elämässäni nähnyt, mutta sanoin monta monituista kertaa "ei vitsi miten kaunista". Voi myös olla, että Aavasaksa ei itsessään riitä syyksi ajaa pohjoiseen Suomen reissullasi, mutta se on ehdottomasti pysähdyksen arvoinen, jos sattuu matkaamaan länsirajaa pitkin. Ja niinkuin me tehtiin, voi aina tehdä pienen visiitin Ruotsin puolelle ruokakauppaan - rajanylitys onnistuu Suomen Ylitorniosta Ruotsin Övertorneån puolelle helposti. Ja jos ei muuta, niin voipahan sanoa viettäneensä iltapäivän ulkomailla. 

P.s. I'm currently on a holiday in London, and got loads of stuff in mind I want to write about, but let's see when I'll be actually able to sit down and concentrate on writing for more than a minute. Hope your summer has been amazing so far!

P.s. Olen parhaillaan lomalla Lontoossa ja mielessä on hurja määrä kaikkea, josta haluaisin kirjoittaa, mutta saa nähdä, milloin ehdin oikeasti istumaan alas ja keskittymään tähän vähän pidemmäksi aikaa, kuin minuutiksi siellä ja täällä. Toivottavasti sulla on ollut ihan huippu kesä tähän asti!

I wrote this post three weeks ago but never got to publishing it. I know this comes out late as I'm already on my way back to Scotland and I've been very silent here during my holiday in Finland, but what can you do. I'll be back with more Finland feelings and some travel themed posts later on, but here are some thoughts from the first day of my summer holiday!

Kirjoitin tämän postauksen kolme viikkoa sitten, mutten koskaan saanut sitä julkaistua. Tiedän, että tämä tulee ulos  tosi myöhässä ollessani jo matkalla takaisin Skotlantiin ja olen ollut varsin hiljainen täällä mun Suomen loman aikana, mutta minkäpä sille mahtaa. Tulen palailemaan takaisin enempien Suomi-fiilisten ja parin matka-aiheisen postauken kanssa myöhemmin, mutta tässäpä olisi ajatuksia ihan ensimmäiseltä kesälomapäivältä!

Sun is shining and its still warm at 8pm. Loads of people in their band t-shirts get out of every single train and head to the other end of the train station - Metallica is performing on a sold out Hartwall arena tonight. I've just arrived to Finland a couple of hours ago and I'm waiting for my train heading west. I'll be visiting my godmother for a few days and I'm quite excited about it. It's been a while since I last spent any time on that side of Finland but I know I like Turku and Salo and the areas around.

Aurinko paistaa ja on edelleen lämmin, vaikka kello käy kahdeksaa illalla. Ihmismassoja bänditeepaidoissaan nousee ulos joka ikisestä junasta ja suuntaa aseman toiseen päähän - Metallica esiintyy loppuunmyydyllä Hartwall areenalla tänä iltana. Olen saapunut Suomeen pari tuntia sitten ja odotan länteen suuntaavan junani saapumista. Olen menossa kummitätini luo kylään muutamaksi päiväksi ja olen siitä innoissani. En ole hetkeen viettänyt aikaa tuolla puolen Suomea, mutta tiedän tykkääväni Turusta ja Salosta ja ympäröivistä alueista.

For the first time in weeks I feel truly relaxed. It's been a hectic spring and there's been many things to worry about both in academic and personal life, but it all seems to be better now. At least what comes to uni as I'm officially done with the first year. I've already got grades for two of my second semester courses that were both marked based on coursework and both came out as As. If finance and macroeconomics exams went well I might be able to say I got all As on my first year and that would be awesome, but let's not jump ahead of time. I really have no clue how well I did. But they're definitely passes, that I know for sure.

Ensimmäistä kertaa viikkoihin pystyn rentoutumaan oikeasti. Kevät on ollut varsin hektinen ja molemmissa akateemisessa ja henkilökohtaisessa elämässä on riittänyt huolta, mutta kaikki tuntuu olevan nyt paremmin. Tai ainakin, mitä yliopistoon tulee, sillä eka vuosi on nyt virallisesti ohi. Sain jo arvosanat kahdesta tokan lukukauden kurssista, jotka arvosteltiin kurssitöiden perusteella ja molemmista sain A:n. Jos finanssin ja makrotaloustieteen kokeet menivät hyvin, voin mahdollisesti sanoa saaneeni A:t kaikista ekan vuoden kursseista ja se olisi ihan huippua, mutta ei hypätä asioiden edelle. Minulla ei oikeasti ole mitään hajua, kuinka hyvin kokeet meni. Mutta varmasti ne ovat läpi kuitenkin.

Caesars' Jerk It Out plays on my head phones and it makes me smile. This shared playlist is something we put together with some of my closest friends during this school year. That tradition of getting free chaplaincy meal and eating cake at someone's every Wednesday led to way bigger things I could have imagined when I said "sure why not" on one October night when we were walking home from frisbee training and someone suggested getting food together. I ended up calling these people my friends (even though on that first chaplaincy night none of us would have probably called each other proper friends, more like people you say hi to and have a chat with if you happen to pump into them) and in a couple of months three of them are going to be my flatmates. Life is random and its funny how small things lead to something bigger. 

Caesarsin Jerk It Out soi kuulokkeissani ja minua hymyilyttää. Tämä jaettu soittolista pistettiin kasaan muutaman läheisimmän ystäväni kanssa tämän kouluvuoden aikana. Meidän joka keskiviikkoinen perinne käydä ilmaisella illallisella chaplaincyssa ja syödä kakkua jonkun luona sen jälkeen johti paljon isompiin juttuihin, kuin olisin voinut kuvitellakaan, kun vastasin "no miksipä ei" eräänä lokakuisena iltana, kun joku frisbeetreenien jälkeen ehdotti, että mentäisiin porukalla syömään. Päädyin kutsumaan noita tyyppejä ystävikseni (vaikka tuona ekana chaplaincy-iltana tuskin kukaan meistä kutsui toisia kunnon ystäviksi - ennemminkin hyvänpäivän tutuiksi, joille saattoi kevyesti jutustella jossain törmätessä) ja parin kuukauden päästä kolmesta heistä tulee kämppäkavereitani. Elämä on kummallista ja on hassua, kuinka pienet jutut johtaa isompiin asioihin.

Last night was my last night of first year. Last night of being a fresher. Eight of us went for quick pints at the student union. Those pints turned into six hours long sequence of card games, more pints, and cooking pizzas and chips in my kitchen. Someone knocked a beer over while playing Irish Snap and it got all over my jeans and I think I still smell like alcohol as I had no time to wash them. Lots of laughing, recalling the best memories from the past eight months, and sharing our summer plans. 

Viimeinen ilta ensimmäistä vuottani. Viimeinen ilta fuksina (niin kai ekan vuoden yliopisto-opiskelijoita kutsutaan?). Minä ja seitsemän muuta mentiin yksille student unionille. Nuo kuuluisat yhdet muuttuivat kuuden tunnin pituiseksi korttipelien, useampien kuin yksien kaljojen, sekä pitsan ja ranskalaisten paistamisen täyttämäksi tapahtumaksi. Joku kaatoi kaljansa mun päälle, kun pelattiin korttia ja taidan edelleen haista alkoholille, sillä en ehtinyt enää pesemään farkkujani. Paljon naurua ja viimeisen kahdeksan kuukauden muistelua ja kesäsuunnitelmien jakamista.

Finally hugging goodbyes when it was something after 2am. A few hours of sleep and packing in the morning. Changing planes in Oslo again, and getting here. Eating three bananas and being awkward trying to push the toilet doors (the doors open in in the UK, out in Finland, and I'm always pushing and pulling them the wrong way then I go from a country to another) and feeling like I'm actually helpful when I guide a tourist to the right train and tell her the main train station is the last stop. Not that being able to help with that would require a lot knowledge - there are two platforms at the airport's train station and you can take any train from either one of them and will end up in Helsinki.

Halattiin hyvästit joskus aamukahden jälkeen. Muutama tunti unta, aamulla pakkaamiset ja koneen vaihto Oslossa ja tänne saapuminen. Kolme banaania välipalaksi ja tosi typerä olo, kun yritän taas työntää vessan ovia (ovet aukeavat Briteissä sisäänpäin, kun taas Suomessa ulospäin ja minä tietenkin kiskon niitä aina väärään suuntaan vaihtaessani maata) ja oikeasti avualias olo, kun neuvon turistin oikeaan junaan ja kerron päärautatieaseman olevan vika pysäkki. Ei sillä, että kovin paljon tietämystä tuohon opastukseen tarvitsisi - lentokentän asemalla on kaksi laituria ja millä tahansa junalla kummalta tahansa laiturilta pääsee Helsinkiin. 

I also feel like I might be warming up for our capital city. I've never understood what people see in Helsinki and why would anyone want to live in this area but I'm slowly changing my mind. I might even want to spend a couple of days here again when I pass by next time. Maybe I just needed to distance myself from Finland as a whole to start appreciating even the places I've never really cared much for. But regardless of my changing opinion, north will always be where I'm from and where I belong. There's nothing better than the endless lakes and hills and forests and the silence. The midnight sun over the quiet waters, bonfire and grilling sausages. Barbeque on our backyard and the views of endless green and blue and white from the hilltop. I'm definitely romanticizing my blue and white homeland but it is a wonderful place.

Tuntuu myös, että alan ehkä lämmetä pääkaupungillemme. En ole koskaan tajunnut, mitä ihmiset näkevät Helsingissä tai miksi kukaan haluaisi elää tällä alueella, mutta olen hitaasti muuttamassa mieltäni. Saatanpa jopa haluta taas viettää pari päivää täällä ohikulkiessani. Ehkä mun on vain pitänyt etäännyttää itseäni Suomesta alkaakseni arvostaa jopa niitä paikkoja, joista en ole koskaan suuremmin välittänyt. Mutta muuttuvasta mielipiteestäni huolimatta pohjoinen on aina se, mistä tulen ja minne kuulun. Ei ole mitään parempaa, kuin loputtomat järvet ja vaarat ja metsät ja se hiljaisuuss. Keskiyön aurinko tyynen veden yllä, makkaran paistaminen nuotiolla. Takapihalla grillaaminen ja päättymättömästi vihreää ja sinistä ja valkoista vaaran päältä katsellessa. Romantisoin ehdottomasti sinivalkoista kotimaatani, mutta onhan se nyt upea paikka. 

But what else can I do, sitting here in the sun, listening to people chat in Finnish (and multiple other languages as well to be fair, south is surprisingly multicultural place) and waiting for my train to arrive. No rush, no worries, and only good vibes. It's summer, baby. It's Finland. And I'm here and I'm happy.

Mutta mitä muuta voin tehdä istuessani tässä auringossa, kuunnellessani suomenkielistä keskustelua ympärilläni (vaikka pakko on todeta, että ympärillä kuuluu kyllä monta muutakin kieltä. Etelä tuntuu olevan varsin monikulttuurinen paikka) ja odottaessani junaani saapuvaksi. Ei kiirettä, ei huolia, pelkkiä hyviä viboja. On pitkä kuuma kesä ja on Suomi. Ja minä olen täällä ja olen onnellinen.