I've already been talking about a few aspects of living and studying in Edinburgh in these Scotland Sunday posts. However I feel like I've never shared my reasons behind ending up in Edinburgh in any depths here. I've mentioned some of my reasons and I bet most of you have a vague idea why someone would want to study abroad but I still get asked every so often why I want to study here. Why did I want to leave Finland, and why exactly Scotland? This time I try to explain it a bit more.

Olen jo kirjoitellut muutamista Edinburghissa asumiseen ja opiskeluun liittyvistä aiheista näiden Skotlanti Sunnuntai postausten muodossa. Huomasin kuitenkin, että en ole oikeastaan koskaan jakanut teidän kanssa kunnolla niitä syitä, joiden vuoksi muutin tänne. Olen toki maininnut ohimennen joitakin juttuja ja suurimmalla osalla lienee on jokin ajatus siitä, miksi joku saattaa haluta opiskella ulkomailla, mutta aiheesta kysytään minulta silti edelleen silloin tällöin. Miksi halusin lähteä Suomesta ja miksi juuri Skotlantiin? Tällä kertaa yritän avata tätä hieman enemmän.

First of all, why to move abroad? Personally I find this a challenging question to answer properly. If I'm totally honest here, I don't know. I don't know what is it in me that seeks for an adventure, what is it in me that wants to fly further. It's always been crystal clear, I want to live abroad. I was just a few years old when I stated to my mom I'm moving to live with my cousin in England. I wanted to do an exchange year while in high school (never happened though), and I went to IB because I just felt like I want to go and discover what world has to offer when I graduate. Staying in Finland never felt like an option for me. I did check what universities there have to offer but none of it felt right, none of it felt like something I wanted to do. So I went to Australia instead and applied to unis in Scotland.

Ihan ensiksi, miksi muuttaa ulkomaille? Henkilökohtaisesti mun on tosi hankala vastata tähän kysymykseen kunnolla. Jos olen ihan rehellinen, niin en edes tiedä. En tiedä, että mikä osa minutta etsii seikkailua, mikä juttu se on, että tahdon lentää johonkin kauas. Mutta sen tiedän, että mulle on aina ollut kristallin kirkasta, että tahdon asua ulkomailla. Olin muutaman vuoden ikäinen, kun ilmoitin äidilleni muuttavani serkun luokse Englantiin. Tahdoin käydä vaihdossa lukiosta (mutta se ei koskaan toteutunut) ja päädyin käymään IB:n, koska se tuntui parhaalta vaihtoehdolta, jos halusin tutkia maailmaa laajemminkin lakkiaisten jälkeen. Suomessa pysyminen ei koskaan oikeastaan tuntunut vaihtoehdolta. Tutkin kyllä yliopistotarjonnan läpi, mutta mikään ei tuntunut oikealta, mikään ei tuntunut siltä, mitä haluaisin tehdä. Joten lähdin sitten Australiaan ja hain yliopistoihin Skotlantiin.

So this being said I could state living abroad is just who I am. This is where I feel I belong and this is where I'm the happiest. But why Scotland? First of all I wanted to stay in Europe. I loved Australia with my whole heart but it's simply too far away. Even though I want to live abroad I want to be close enough to my family. I want to be able to go home a couple of times per year and be near enough to fly back within a day if something happens - like I'm hoping to do now when my grandmother passed away. So simply the geographical aspects restricted my choices down when deciding where I'm going to move myself for the next few years.

Joten kaipa voisin vaan todeta, että ulkosuomalaisuus on aina ollut osa minua. Tänne tunnun kuuluvani ja täällä olen onnellisimmillani. Mutta miksi juuri Skotlanti? Ihan ensiksi totesin haluavani pysyä Euroopassa. Rakastin Australiaa koko sydämestäni, mutta se on yksinkertaisesti liian kaukana. Vaikka tahdon asua ulkomailla, tahdon myös olla riittävän lähellä perhettäni. Tahdon pystyä käymään kotona pari kertaa vuodessa ja olla riittävän lähellä, jotta pääsen lentämään takaisin päivässä, jos jotain sattuu - kuten nyt toivon meneväni edesmenneen isoäitini hautajaisiin. Maantieteelliset syyt siis rajoittivat vaihtoehtojani, kun mietin mihin sitä siirtäisi itsensä seuraaviksi vuosiksi.

Another significant factor was language. I'm fluent in Finnish and English and even though I know bits of Swedish and Russian and could survive in German, I wouldn't have been able to study in other languages than English (and obviously studying in Finnish isn't an option anywhere else than in Finland). There are a bunch of masters degrees available in English all over Europe but not so many bachelors and I felt like I wouldn't get the full benefits of living abroad if I wasn't living in a country of which language I speak. I did check unis in Sweden and Denmark (seriously considered applying to Copenhagen as they had great business degrees there), as well as Germany and some other random places, but ended up deciding it must be an English speaking country. This being said I was left with less options, and I pretty much made my decision between the UK and Ireland.

Toinen merkittävä tekijä oli kieli. Puhun sujuvasti niin suomea kuin englantiakin ja vaikka osaankin hieman ruotsia ja venäjää ja pärjäisin tarvittaessa saksalla, en olisi pystynyt opiskelemaan muulla kielellä, kuin englannilla (koska opinnot suomeksi ovat tietenkin mahdottomuus muualla kuin Suomessa). Ympäri Eurooppaa on kyllä tarjolla läjä maisterin tutkintoja englanniksi, mutta ei niinkää kandeja ja tuntui siltä, että saisi niin paljon irti ulkomailla asumisesta, jos en kyseisen maan kieltä osaisi. Tsekkasin kyllä yliopistoja Ruotsissa ja Tanskassa (ja harkitsin tosissani Köpikseen hakemista, sillä sieltä löytyi ihan huippuja bisnestutkintoja), sekä Saksassa ja muutamassa muussa satunnaisessa maassa, mutta päätin lopulta, että kyllä sen englanninkielinen maa olla pitää. Jäljelle jäi siis niinkin hurjasti vaihtoehtoja, kuin Yhdistynyt Kuningaskunta ja Irlanti.
And what made me to choose Scotland over for example England? Simple enough: money. Finland has a wonderful school system and free education even on university level, and for me it means I see no point in paying thousands of pounds to get your degree. SAAS pays for the tuition fees of EU students here in Scotland (which might change in the near future due Brexit, but luckily I'm guaranteed to get this degree for free) so it was definitely the cheapest option. I would have chosen England over Scotland if it didn't come down to money but right now I'm happy I came here.

Ja miksi sitten päädyin Skotlantiin, enkä vaikka Englantiin? Ihan vaan, koska raha. Suomessa ollaan siitä onnekkaita, että koulutus on ilmaista ihan yliopistotasolle saakka ja minulle se tarkoittaa sitä, etten näe mitään järkeä siinä, että maksaa itsensä kipeäksi saadakseen tutkinnon. SAAS maksaa lukuvuosimaksut EU-opiskelijoille täällä Skotlannissa (joka tosin Brexitin myötä voi muuttua, mutta onnekseni kuulun niihin, joille ilmainen tutkinto on taattu), joten se oli helposti halvin vaihtoehto. Olisin varmasti valinnut Englannin ennemmin kuin Skotlannin, jos kyse ei olisi ollut rahasta, mutta olen just nyt tyytyväinen täällä.

Also I had been to England several times before moving to the UK and I had loved it. I thought Scotland would be similar enough for me to fall in love with it, too. And I wasn't wrong. Edinburgh is a lovely, beautiful city, and I enjoy living here. I couldn't imagine my life anywhere else at the moment and I'm grateful for all the people I've met here and all the experiences I've gained so far.

Olin myöskin käynyt Englannissa useita kertoja, ennen kuin muutin Britteihin ja olin jo ihan rakastunut. Ajattelinkin, että Skotlanti olisi varmasti riittävän samanlainen, että voisin rakastua myös siihen, enkä ollut väärässä. Edinburgh on ihana, kaunis kaupunki, jossa on hyvä asua. En voisi kuvitella elämääni muualle just nyt ja olen tosi kiitollinen kaikista ihmisistä, jotka olen täällä tavannut ja kaikista kokemuksista, jotka olen jo nyt saanut.
Coming to Scotland was a decision made based on facts and what felt like the smartest thing to do, but I do admit my heart playing a part in it too. For some reason the UK has always been somehow special for me and I just felt like I could be happy here more permanently as well. Follow your heart but put some thought in to it as well.

Skotlantiin muutto oli faktoihin perustuva päätös ja se tuntui fiksulta vaihtoehdolta, mutta myönnän myös osittain kulkeneeni sen mukaan, mihin sydän tuntui vetävän. Jostain syystä Britit on aina ollut mulle jotenkin spesiaali paikka ja uskoin olevani täällä onnellinen myös pysyvämmin. Sydäntään on hyvä seurata, kunhan käyttää myös vähän aivoja.

I love Edinburgh and I love Scotland, and I'll happily stay here for three more years of my degree. And what happens after I graduate? Who knows, but I have a feeling I'll happily stay in the UK.

Rakastan Edinburghia ja rakastan Skotlantia ja vietän täällä mielelläni seuraavat kolme vuotta ennen valmistumistani. Ja mitä sitten sen jälkeen? Kuka ties, mutta mulla on sellainen kutina, että jään mieluusti tälle saarelle.