The second latest post I wrote was somewhat sorrowful, and I still get that empty feeling inside from time to time, and I know it will keep happening for undefined period of time. Letting go is always sad. However I booked flights to Finland, and knowing I will be going to the funeral in less than a month makes me feel a bit better. It's not going to be a fun holiday but rather a tiring and sad weekend, but it will also be a proper closure. I personally find funerals somehow comforting - saying goodbyes and having that tangible ending for this specific chapter of life.

Toiseksi viimeinen postaus, jonka kirjoitin, oli jokseenkin surumielinen. Olo on edelleen aika tyhjä hetkittäin ja se tulee liene jatkumaan vielä ennalta määrittelemättömän ajan. Hyvästit eivät ole helppoja. Sain kuitenkin lennot Suomeen bookattua ja tiedän, että pääsen osallistumaan hautajaisiin vajaan kuukauden päästä - siksipä lienee fiiliskin on vähän parempi. Siitä reissusta ei kuitenkaan tule hauskaa pikku lomaa, vaan ennemminkin väsyttävä ja surullinen viikonloppu, mutta se tulee olemaan kunnollinen lopetus tälle luvulle. Henkilökohtaisesti koen hautajaiset jokseenkin lohduttavina - aika sanoa hyvästit ja saada konkreettinen hetki, johon tietty osa elämää päättyy.

Anyhow. I went for a walk with my friend today. She had a lecture to attend so it wasn't the longest of walks but we had a good chat, walked around campus and enjoyed the +5 degrees and sun. I love how it starts feeling like spring and the nature seems to be slowly preparing for the upcoming summer. I love it how I can put my sunnies on, and I love how this winter wasn't as bad as I expected. I also don't miss the Finnish winter - I loved it for the three weeks of my Christmas holidays but that's enough of it for me.

Joka tapauksessa. Kävin kävelyllä tänään kaverini kanssa. Hänen piti mennä luennolle, joten kävelystä ei muotoutunut erityisen pitkää, mutta saatiin jutusteltua kunnolla ja kierreltiin ympäri kampusta nauttien +5 asteesta ja auringonpaisteesta. Rakastan sitä, kuinka kelit alkaa tuntua ihan keväältä ja luontokin alkaa vähitellen heräilemään ja valmistumaan tulevaan kesään. Rakastan sitä, kuinka voin pistää aurinkolasit päähän, rakastan sitä kuinka tämä talvi ei ollutkaan niin paha, kuin odotin. En myöskään kaipaa Suomen talvea - rakastin niitä kolmea viikkoa, jotka joululomalla Suomessa vietin, mutta se oli riittävästi pakkasta ja lunta minulle.

One of my friends had her 21st birthday party on one Saturday night and the invitation said come as pilots and flight attendants. My other friend made me go as an airplane (I'm still quite proud of the wings we built out of a random cardboard box, paper we snitched from the library, and empty beer cans - they make great engines just saying!) and he was a helicopter himself. Everyone should have a friend like that in their lives, makes it just so much more fun. We were pretty much the last ones to leave the party, took a 6am bus back home and found out the day-and-night tickets aren't valid after 4am. Had to buy new ones. Always learning something new.

Eräs kaverini vietti 21v. synttäreitään eräänä lauantai-iltana ja kutsussa käskettiin pukeutua piloteiksi ja lentoemänniksi. Ystävä, jonka kanssa sinne sitten mentiin, laittoi mut pukeutumaan lentokoneeksi (olen edelleen aika ylpeä siivistä, jotka rakennettiin satunnaisesta pahvilaatikosta, kirjastosta napatuista papereista, sekä kaljatölkeistä - viimeisimmistä saa mainiot moottorit, sanonpahan vaan!) ja hän oli itse helikopteri. Olen sitä mieltä, että jokaisella pitäisi olla tuollainen ystävä elämässään, teekee kaikesta huomattavasti hauskempaa! Oltiin viimeisten joukossa lähtemässä pirskeistä, napattiin aamu kuuden bussi kotiin ja saatiin selville, että päivä-ja-yölippu ei ole enää kelvollinen aamu neljän jälkeen, joten ostettiin sitten uudet liput. Aina sitä oppii uutta.

We did an economics mid-term test at mid-night with a few friends, got average grades and realized we should spend a bit more time studying. I have had a couple of awesome frisbee trainings, and I finally feel like I'm starting to be a somewhat useful player. We sat in the library with another friend for three hours our intention being studying finance. Ended up playing around with a demo trading account thing - my lowkey plan for the year is to switch to trading with real money once I actually know what I'm doing instead of randomly pressing buttons and hoping for the best.

Tehtiin ekonomian välitesti keskellä yötä muutaman kaverin kanssa, saatiin keskinkertaiset arvosanat ja todettiin, että meidän pitäisi käyttää enemmän aikaa opiskeluun. Olen osallistunut muutamiin huippuihin frisbeetreeneihin ja alan vihdoin tuntea oloni suunilleen hyödylliseksi pelaajaksi. Eräänä iltana istuttiin kirjastossa kolme tuntia suunnitelmanamme opiskella finanssioppia, mutta päädyttiin sen sijaan pelleilemään demosijoitusohjelmalla. Yksi ei-niin-vakavista tavoitteistani tälle loppuvuodelle on aloittaa osakesijoittaminen ihan oikealla rahalla - kunhan nyt ensin pääsen sille tasolle, että tiedän mitä teen sen sijaan, että vaan satunnaisesti painelisin nappeja ja toivoisin parasta.

Frisbee on Wednesday, shower and free dinner at chaplaincy. A quick make-up on and heading to the town for a Blue vs. Red night out with the frisbee peeps. Competing against the other team, trying to find our social secretaries hiding in a pub that we had to locate by receiving clues each time we emptied pints in a new pub. What a fun night it was. My best friend came for a quick visit on Monday and we found out there's a direct train from her nearest station to my nearest station - only took us half a year and multiple trips to figure out we don't have to bother wasting money and time going via town centres of both Edinburgh and Glasgow.

Pelattiin firbseetä keskiviikkona ja suunnattiin suihkun kautta ilmaiselle illalliselle chaplaincyyn. Nopea meikki naamaan ja kohti keskustaa "Sininen vs. Punainen" illanviettoa varten frisbeeporukalla. Pelattiin siis toista tiimiä vastaan, tavoitteena löytää meidän social secretaryt (tyypit, jotka hoitaa kaikki meidän hauskat tapahtumat sun muut), jotka olivat piilossa jossakin kaupungin lukuisista pubeista. Vihjeitä sai lähettämällä kuvan tyhjistä laseista uudessa pubissa. Hauskaa oli ehdottomasti, vaikka mun tiimi taisikin hävitä kisan. Paras ystäväni kävi vierailulla maanantaina ja saatiin selville, että on olemassa suora juna mua lähimmältä asemalta hänen lähiasemalleen. Vei siis puoli vuotta ja useamman reissun selvittää, ettei ole välttämätöntä tuhlata rahaa ja aikaa siihen, että kulkee molempien Edinburghin ja Glasgown keskustojen kautta.

Getting up late, buying a meal deal from the student union shop, walking to the loch and sitting by the water having our late breakfast. Laughing at the birds and wondering would the loch be deep enough for jumping in - unfortunately it's prohibited. Eating the first chocolate eggs of the year and singing along old classics in our kitchen. Coming back from the gym to find out we had another fire alarm going off as someone didn't know how to cook again. Eating ice cream for breakfast just because I can (perks of being an adult) and realizing I might be crushing on someone real bad.

Nukuttiin pitkään, ostettiin lounasdiilit (miten ikinä nyt "meal deal" suomeksi kääntyiskään) opiskelijayhdistyksen kaupasta, käveltiin lammelle ja istuttiin veden äärellä syöden myöhäistä aamupalaamme. Naurettiin linnuille ja mietittiin, olisko lampi riittävän syvä siihen hyppäämiseen - valitettavasti se vaan taitaa olla kiellettyä. Söin vuoden ekan suklaamunan ja laulettiin vanhojen klassikoiden mukana meidän keittiössä. Tulin takaisin salilta vain huomatakseni, että kaikki olivat ulkona, kun joku oli jälleen aiheuttanut palohälytyksen, kun ei osannut kokata. Söin jäätelöä aamupalaksi ihan vaan koska voin (aikuisena olemisen parhaita paloja) ja tajusin, että saatan olla ihan tosissaan ihastumassa.

Even if life might be filled with sorrow there are still loads of good things. No rain, no flowers. Always find a reason to smile.

Vaikka elämä on joskus täynnä surua, löytyy siitä myös tosi paljon hyviä juttuja. Ilman sadetta ei voi olla kukkia. Aina pitäisi löytää syy hymyillä.

P.s. I wrote this post a couple of days ago - now it's actually snowing and the whole uni is shut down for two days. The whole country is going crazy and this Finn finds it highly amusing.
P.s. Kirjoitin tän postauksen pari päivää sitten - nyt täällä sataa oikeasti lunta ja koko yliopisto on suljettu kahdeksi päiväksi. Koko maa on ihan sekaisin ja tätä suomalaista naurattaa.

I've already been talking about a few aspects of living and studying in Edinburgh in these Scotland Sunday posts. However I feel like I've never shared my reasons behind ending up in Edinburgh in any depths here. I've mentioned some of my reasons and I bet most of you have a vague idea why someone would want to study abroad but I still get asked every so often why I want to study here. Why did I want to leave Finland, and why exactly Scotland? This time I try to explain it a bit more.

Olen jo kirjoitellut muutamista Edinburghissa asumiseen ja opiskeluun liittyvistä aiheista näiden Skotlanti Sunnuntai postausten muodossa. Huomasin kuitenkin, että en ole oikeastaan koskaan jakanut teidän kanssa kunnolla niitä syitä, joiden vuoksi muutin tänne. Olen toki maininnut ohimennen joitakin juttuja ja suurimmalla osalla lienee on jokin ajatus siitä, miksi joku saattaa haluta opiskella ulkomailla, mutta aiheesta kysytään minulta silti edelleen silloin tällöin. Miksi halusin lähteä Suomesta ja miksi juuri Skotlantiin? Tällä kertaa yritän avata tätä hieman enemmän.

First of all, why to move abroad? Personally I find this a challenging question to answer properly. If I'm totally honest here, I don't know. I don't know what is it in me that seeks for an adventure, what is it in me that wants to fly further. It's always been crystal clear, I want to live abroad. I was just a few years old when I stated to my mom I'm moving to live with my cousin in England. I wanted to do an exchange year while in high school (never happened though), and I went to IB because I just felt like I want to go and discover what world has to offer when I graduate. Staying in Finland never felt like an option for me. I did check what universities there have to offer but none of it felt right, none of it felt like something I wanted to do. So I went to Australia instead and applied to unis in Scotland.

Ihan ensiksi, miksi muuttaa ulkomaille? Henkilökohtaisesti mun on tosi hankala vastata tähän kysymykseen kunnolla. Jos olen ihan rehellinen, niin en edes tiedä. En tiedä, että mikä osa minutta etsii seikkailua, mikä juttu se on, että tahdon lentää johonkin kauas. Mutta sen tiedän, että mulle on aina ollut kristallin kirkasta, että tahdon asua ulkomailla. Olin muutaman vuoden ikäinen, kun ilmoitin äidilleni muuttavani serkun luokse Englantiin. Tahdoin käydä vaihdossa lukiosta (mutta se ei koskaan toteutunut) ja päädyin käymään IB:n, koska se tuntui parhaalta vaihtoehdolta, jos halusin tutkia maailmaa laajemminkin lakkiaisten jälkeen. Suomessa pysyminen ei koskaan oikeastaan tuntunut vaihtoehdolta. Tutkin kyllä yliopistotarjonnan läpi, mutta mikään ei tuntunut oikealta, mikään ei tuntunut siltä, mitä haluaisin tehdä. Joten lähdin sitten Australiaan ja hain yliopistoihin Skotlantiin.

So this being said I could state living abroad is just who I am. This is where I feel I belong and this is where I'm the happiest. But why Scotland? First of all I wanted to stay in Europe. I loved Australia with my whole heart but it's simply too far away. Even though I want to live abroad I want to be close enough to my family. I want to be able to go home a couple of times per year and be near enough to fly back within a day if something happens - like I'm hoping to do now when my grandmother passed away. So simply the geographical aspects restricted my choices down when deciding where I'm going to move myself for the next few years.

Joten kaipa voisin vaan todeta, että ulkosuomalaisuus on aina ollut osa minua. Tänne tunnun kuuluvani ja täällä olen onnellisimmillani. Mutta miksi juuri Skotlanti? Ihan ensiksi totesin haluavani pysyä Euroopassa. Rakastin Australiaa koko sydämestäni, mutta se on yksinkertaisesti liian kaukana. Vaikka tahdon asua ulkomailla, tahdon myös olla riittävän lähellä perhettäni. Tahdon pystyä käymään kotona pari kertaa vuodessa ja olla riittävän lähellä, jotta pääsen lentämään takaisin päivässä, jos jotain sattuu - kuten nyt toivon meneväni edesmenneen isoäitini hautajaisiin. Maantieteelliset syyt siis rajoittivat vaihtoehtojani, kun mietin mihin sitä siirtäisi itsensä seuraaviksi vuosiksi.

Another significant factor was language. I'm fluent in Finnish and English and even though I know bits of Swedish and Russian and could survive in German, I wouldn't have been able to study in other languages than English (and obviously studying in Finnish isn't an option anywhere else than in Finland). There are a bunch of masters degrees available in English all over Europe but not so many bachelors and I felt like I wouldn't get the full benefits of living abroad if I wasn't living in a country of which language I speak. I did check unis in Sweden and Denmark (seriously considered applying to Copenhagen as they had great business degrees there), as well as Germany and some other random places, but ended up deciding it must be an English speaking country. This being said I was left with less options, and I pretty much made my decision between the UK and Ireland.

Toinen merkittävä tekijä oli kieli. Puhun sujuvasti niin suomea kuin englantiakin ja vaikka osaankin hieman ruotsia ja venäjää ja pärjäisin tarvittaessa saksalla, en olisi pystynyt opiskelemaan muulla kielellä, kuin englannilla (koska opinnot suomeksi ovat tietenkin mahdottomuus muualla kuin Suomessa). Ympäri Eurooppaa on kyllä tarjolla läjä maisterin tutkintoja englanniksi, mutta ei niinkää kandeja ja tuntui siltä, että saisi niin paljon irti ulkomailla asumisesta, jos en kyseisen maan kieltä osaisi. Tsekkasin kyllä yliopistoja Ruotsissa ja Tanskassa (ja harkitsin tosissani Köpikseen hakemista, sillä sieltä löytyi ihan huippuja bisnestutkintoja), sekä Saksassa ja muutamassa muussa satunnaisessa maassa, mutta päätin lopulta, että kyllä sen englanninkielinen maa olla pitää. Jäljelle jäi siis niinkin hurjasti vaihtoehtoja, kuin Yhdistynyt Kuningaskunta ja Irlanti.
And what made me to choose Scotland over for example England? Simple enough: money. Finland has a wonderful school system and free education even on university level, and for me it means I see no point in paying thousands of pounds to get your degree. SAAS pays for the tuition fees of EU students here in Scotland (which might change in the near future due Brexit, but luckily I'm guaranteed to get this degree for free) so it was definitely the cheapest option. I would have chosen England over Scotland if it didn't come down to money but right now I'm happy I came here.

Ja miksi sitten päädyin Skotlantiin, enkä vaikka Englantiin? Ihan vaan, koska raha. Suomessa ollaan siitä onnekkaita, että koulutus on ilmaista ihan yliopistotasolle saakka ja minulle se tarkoittaa sitä, etten näe mitään järkeä siinä, että maksaa itsensä kipeäksi saadakseen tutkinnon. SAAS maksaa lukuvuosimaksut EU-opiskelijoille täällä Skotlannissa (joka tosin Brexitin myötä voi muuttua, mutta onnekseni kuulun niihin, joille ilmainen tutkinto on taattu), joten se oli helposti halvin vaihtoehto. Olisin varmasti valinnut Englannin ennemmin kuin Skotlannin, jos kyse ei olisi ollut rahasta, mutta olen just nyt tyytyväinen täällä.

Also I had been to England several times before moving to the UK and I had loved it. I thought Scotland would be similar enough for me to fall in love with it, too. And I wasn't wrong. Edinburgh is a lovely, beautiful city, and I enjoy living here. I couldn't imagine my life anywhere else at the moment and I'm grateful for all the people I've met here and all the experiences I've gained so far.

Olin myöskin käynyt Englannissa useita kertoja, ennen kuin muutin Britteihin ja olin jo ihan rakastunut. Ajattelinkin, että Skotlanti olisi varmasti riittävän samanlainen, että voisin rakastua myös siihen, enkä ollut väärässä. Edinburgh on ihana, kaunis kaupunki, jossa on hyvä asua. En voisi kuvitella elämääni muualle just nyt ja olen tosi kiitollinen kaikista ihmisistä, jotka olen täällä tavannut ja kaikista kokemuksista, jotka olen jo nyt saanut.
Coming to Scotland was a decision made based on facts and what felt like the smartest thing to do, but I do admit my heart playing a part in it too. For some reason the UK has always been somehow special for me and I just felt like I could be happy here more permanently as well. Follow your heart but put some thought in to it as well.

Skotlantiin muutto oli faktoihin perustuva päätös ja se tuntui fiksulta vaihtoehdolta, mutta myönnän myös osittain kulkeneeni sen mukaan, mihin sydän tuntui vetävän. Jostain syystä Britit on aina ollut mulle jotenkin spesiaali paikka ja uskoin olevani täällä onnellinen myös pysyvämmin. Sydäntään on hyvä seurata, kunhan käyttää myös vähän aivoja.

I love Edinburgh and I love Scotland, and I'll happily stay here for three more years of my degree. And what happens after I graduate? Who knows, but I have a feeling I'll happily stay in the UK.

Rakastan Edinburghia ja rakastan Skotlantia ja vietän täällä mielelläni seuraavat kolme vuotta ennen valmistumistani. Ja mitä sitten sen jälkeen? Kuka ties, mutta mulla on sellainen kutina, että jään mieluusti tälle saarelle.

It was Friday afternoon, I had just been viewing a flat with my friends. The three of us were sitting in a cafe, having our late lunch and enjoying life. Then my phone rang. As soon as I saw the screen flashing the word "mom" I knew what had happened, I didn't need to pick up and hear her say the words.  I knew it. My grandmother from mom's side had passed away.

Perjantai-iltapäivä, oltiin just käyty katsomassa kämppää kavereiden kanssa. Istuttiin kolmestaan kahvilassa, syötiin myöhäistä lounasta ja nautittiin elämästä. Sitten puhelin soi. Näytöllä vilkkui nimi "äiti" ja tiesin välittömästi, mitä oli tapahtunut. Mun ei tarvinnut vastata puheluun, eikä kuulla niitä sanoja tietääkseni mistä on kysymys. Äitini puolen mummi oli nukkunut pois.

She was old and it wasn't unexpected, her state had been getting worse within the past few days and we all were just waiting for the bad news. It didn't come as a surprise and it was inevitable, but it still felt bad. It still feels bad. One can never be truly prepared for the bad news, even less so for the worst news.

Mummi oli jo vanha, eikä nämä uutiset tulleet yllätyksenä, sillä mummin kunto oli huonontunut viimepäivien aikana ja kaikki oikeastaan odottivat jo suru-uutisia. Se ei tullut yllätyksenä ja se oli väistämätöntä, mutta silti se tuntui pahalta. Se tuntuu edelleen pahalta. Kukaan ei koskaan voi olla täysin valmistautunut kuulemaan huonoja uutisia, etenkää niitä kaikista kamalimpia.

I heard mom telling me what I knew I was about to hear, I said thanks for letting me know straight away, and ended the call. Walked back to our table and decided to shut it all out for the rest of the day. The two of us enjoyed walking around the town and being tourists, shopping a bit and going home, keeping myself busy. Back home I cried. I cried because life is sometimes freaking unfair and miserable. I cried because it's sad, I cried because I'm going to miss my grandmother. One generation gone.

Kuulin äitini kertovan, mitä oletinkin kuulevani, sanoin kiitokset siitä, että sain kuulla uutiset heti ja lopetin puhelun. Kävelin takaisin pöytäämme ja päätin sulkea kaiken pois mielestä loppupäivän ajaksi. Kaksi meistä jäi kaupungille, käveltiin ympäriinsä ja oltiin turisteja, shoppailtiin vähän ja suunnattiin kotiin. Kotona itkin. Itkin, koska elämä on joskus tosi epäreilua ja surkeaa. Itkin, koska onhan se surullista ja itkin, koska tulen kaipaamaan isoäitiäni. Yksi sukupolvi vähempänä.

I wrote this other post about a year ago. My dear grandfather passed away last March, and it was the worst that could have happened while I was spending my gap year on the other side of the world. Since then there have been a series of sad things happening to my loved ones. Two other deaths, multiple people having trouble with their health, and other incidents that make me doubt if life will ever stop being a bitch that hits you in the face with a chair every time you think it's all fine. And now my grandmother isn't here anymore.

Kirjoitin tämän toisen postauksen suunnilleen vuosi sitten. Rakas vaarini nukkui pois viime maaliskuussa ja se oli pahinta, mitä saattoi tapahtua viettäessäni välivuotta maailman toisella puolen. Siitä lähtien läheisilleni on tapahtunut sarja ikäviä asioita. Kaksi muuta kuolemaa, useampia ihmisiä, joiden terveys reistaa ja muita sattumien summia, jotka saavat minut pohtimaan, aikooko elämä koskaan lopettaa lyömästä päin näköä joka kerta, kun ajattelee kaiken olevan hyvin. Ja nyt isoäitini ei ole enää täällä.

Death is such a final thing. Death is such a sad thing. It's inevitable and world will never be the same again. It sucks that all these sad things keep happening when everything in my own, personal life would be going perfectly fine. But I guess there's nothing much I can do - just live like every day was your last and tell people you love them. You never know when it's too late.

Kuolema on niin lopullinen juttu. Kuolema on niin surullinen juttu. Se on väistämöntä ja maailma ei koskaan tule olemaan samanlainen. On ihan syvältä, että surullisia asioita tuntuu vaan tapahtuvan koko ajan, vaikka omassa henkilökohtaisessa elämässäni kaikki on ihan täydellisen hyvin. Mutta eikai tässä oikeastaan ole mitään, mitä voisin tehdä, muuta kuin elää jokaisen päivän, kuin se olisi viimeinen ja kertoa ihmisille, että rakastaa heitä. Koskaan ei tiedä, milloin on liian myöhäistä.

I just wanted to share these thoughts somewhere, and I just wanted to keep you updated. I haven't been too active here lately as life's been more than hectic past weeks and I don't know if that's going to change or not, but I really hope I can make it to the funeral regardless of being busy. Living abroad isn't much fun when it comes to these things but oh well, gotta live with the choices I've made and deal with the downsides. Letting go hurts but the tears will heal. Eventually.

Tahdoin vaan jakaa nämä ajatukset jonnekin ja tahdoin vaan pitää teidätkin ajantasalla. En ole ollut kovin aktiivinen täällä blogin puolella viime aikoina, sillä elämä on ollut tosi hektistä viimeiset viikot, enkä tiedä tuleeko tilanne muuttumaan vai ei, mutta toivon pääseväni hautajaisiin kiireestä huolimatta. Ulkomailla asuminen ei ole näissä tilanteissa kovin hauskaa, mutta kai sitä on vain valintojensa miinuspuolienkin kanssa elettävä. Irti päästäminen sattuu, mutta kyyneleet parantavat ennen pitkään.

But for now there's just the silence and the sorrow.

Mutta nyt on vain hiljaisuutta ja sanaton suru.

I wonder if one can die from exhaustion, dozing on my seat in a local church wondering why I though it's a good idea to go to the uni's anniversary church service after a night out with the frisbee girls. Murder mystery, a few drinks and pizza, playing Never Have I Ever, and heading to the club as apparently there was no way I could miss it. Peer pressure or beer pressure, who knows? Dancing to classics and singing our hearts out.

Pohdin, voiko väsymykseen kuolla, istuessani paikallisessa kirkossa miettiessäni, miksi ihmeessä kuvittelin yliopiston kirkon vuosijuhlan jumalanpalvelukseen osallistumisen olevan hyvä idea frisbeetyttöjen kanssa vietetyn illan jälkeen. Murhamysteeri-peli, muutamat juomat ja pitsaa, pari muuta peliä ja suuntana klubi, koska ilmeisesti en vaan voinut jättää sitä välistä. Klassikkobiisien tahtiin laulamista ja tanssimista niin, että ääni on käheä ja jalkoja särkee.

Trying to log in on our student service online, getting in after the whole day of trying and finding out I got all As on my first semester courses. Feeling proud of myself and finding myself in the library with a friend going through the lecture slides. Gotta keep the good work up. Dragging a couch to our kitchen from the lounge just because we can.

Yritän kirjautua yhteen koulumme nettijärjestelmistä, onnistuen siinä koko päivän kestäneen yrittämisen jälkeen huomatakseni, että olen saanut kaikista viime lukukauden kursseista A:t. En kiellä, ettenkö olisi ylpeä itsestäni ja löydänkin itseni myöhemmin kirjastosta käymässä läpi luentomateriaaleja kaverin kanssa. Pakko pitää rima korkealla. Raahataan sohva meidän keittiöön yleisestä oleskelutilasta, koska miksipä ei.

Taking the bus to the town and getting stuck in the traffic for what feels like ages, falling asleep, and waking up to my friends laughing at me and the photo they took. Viewing an apartment in the UK for the first time ever. Finding a place to live in next year has proven to be a time consuming process and the fact there's four of us involved in decision making doesn't make it any easier. Getting probably the best burgers in the town with the guys (Bread Meats Bread on Lothian road, highly recommend!) and sprinting along the main street to catch a bus home. The next bus would have been in ten minutes but hey, it's still ten minutes of our lives.

Mennään bussilla kaupunkiin ja juututaan ruuhkaan ikuisuudelta tuntuvaksi ajaksi. Nukahdan ja herään siihen, että kaverit vieressä nauravat minulle ja kuvalle, jonka juuri nappasivat. Ensimmäinen vuokrakämpän asuntonäyttö koskaan, jossa olen Briteissä käynyt. Asunnon löytäminen ensi vuodelle on jo todistanut olevansa aikaa vievä prosesssi, etenkin, kun päätöksenteossa on otettava huomioon neljän ihmisen mielipiteet. Syödään ehkä parhaat hampurilaiset koko kaupungissa poikien kanssa (Suosittelen ehdottomasti Bread Meats Bread:ia Lothian roadilla!), juostaan pitkin pääkatua ja ehditään viimetipassa kotiin menevään bussiin. Seuraava bussihan olisi ollut vartin päästä, mutta hei, aika on rahaa. 

Sitting in our kitchen for two hours with my flatmate looking at memes and the most random videos ever, laughing, and realizing we're the best at wasting time. Finally changing my bed sheets and feeling like I'm a proper, functioning adult. Drinking a glass of red wine the other night as apparently that's what grown ups would do. And I don't even like red.

Istutaan kaksi tuntia keittiössä kämppikseni kanssa nauraen ja meemejä ja maailman oudoimpia videoita katsellen vain todetaksemme, että ollaan mestareita mitä ajan tuhlaamiseen tulee. Vaihdan vihdoin lakanani ja olo on kuin ihan oikealla, vastuuntuntoisella aikuisella. Juon lasin punaviiniä eräänä iltana, sillä kuulemma sekin on jotain, mitä aikuiset tekee. Enkä edes tykkää punaviinistä.

Ringing my parents, and having a two hours long chat with my sister while walking to Tesco and back. Enjoying the lovely sunny weather and the days getting lighter, the spring will be here sooner than I thought. Drinking my third cup of coffee today to compensate on three nights of barely any sleep. Paying off my credit card bill and ending up playing on Playstation with my flatmates for some very weird reason. Loving my business skills lectures and finding finance quite challenging at times.

Soitan vanhemmilleni ja juttelen siskoni kanssa kaksi tuntia samalla, kun kävelen Tescoon ruokaostoksille ja takaisin. Nautin ihanan aurinkoisista keleistä ja pitenevistä päivistä, kevät on täällä ennen kuin huomaankaan. Juon kolmannen kupillisen kahvia tälle päivää kompensoidakseni kolmea lähes unetonta yötä. Maksan luottokorttilaskun pois ja päädyn pelaamaan kämppisten kanssa Playstationilla jostain kumman syystä. Rakastan business skillsin luentoja, mutta finance tuottaa aika ajoin ongelmia.

Chucking the disc with friends, slowly recovering from the first cold I've had here, and realizing I've lived in Scotland for five full months now. Being super busy but super happy over all for the past few weeks. Life is still good and my calendar still full, but tonight I need to go to bed earlier than something AM.

Nakellaan frisbeetä kavereiden kanssa, paranen hitaasti, mutta varmasti ekasta flunssastani, jonka täällä olen sairastanut ja tajuan, että olen asunut Skotlannissa jo viisi täyttä kuukautta. Olen ollut tosi kiireinen, mutta samalla tosi onnellinen viimeisten viikkojen aikana. Elämä on edelleen hyvää ja kalenterini on edelleen täynnä, mutta tänään mun on ihan pakko mennä petiin aiemmin kuin kello kolme aamulla.