After relaxing in the island of Phu Quoc we headed towards Cambodia, probably the most undeveloped country on our trip. After spending a couple of rainy days in Sihanoukville (probably the only place I would skip completely if I did this trip again. There was nothing much to see.) we took a bus to the capital city, Phnom Penh. And I think no-one visits this city without going to the Killing Fields and S-21 prison museum, both of which are memorials as such for the victims of huge genocide back in the 70's.

Phu Quocilla rentoutumisen jälkeen suunnattiin Kambodzaan, luultavasti kehittymättömimpään matkamme varrelle sattuneista maista. Muutaman sateisen Sihanoukvillessä (ainoa paikka, jonka skippaisin kokonaan, jos uudestaan tälle rundille lähtisin) vietetyn päivän jälkeen jatkettiin pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Luulenpa, että kukaan ei vieraile kyseisessä kaupungissa ilman, että käy Kuoleman kentillä ja S-21 vankilamuseossa, joista molemmat ovat muistomerkkejä 70-luvun kansanmurhassa kuolleille uhreille.

Likely to Vietnam, Cambodia has a bloody history that I didn't know much about. I knew there's been horrible things happening in Southeast Asia in the recent decades but I didn't know how awful it all actually was. Khmer Rouge (a Cambodian communist party) killed something between 2 and 3 million Cambodians in just a few years time - it's an unbelievable number and it's not any easier to understand knowing Cambodians were killing other Cambodians and many of the victims were children.

Kuten Vietnaminkin tapauksessa, on Kambodzankin historia varsin verinen enkä tiennyt siitä juuri mitään. Tiesin, että Kaakkois-Aasiassa on tapahtunut kauheuksia, mutten tiennyt sen kamaluuden laajuutta. Khmer Rouge (Kambodian kommunistinen puolue) tappoi kahdesta kolmeen miljoonaa kambodzalaista muutaman vuoden aikana. Luku on käsittämättömän suuri, eikä sen ymmärtämistä auta se, että kambodzalaiset tosiaan tappoivat toisiaan ja monet uhreista olivat lapsia.
The Killing Fields in Phnom Penh is one of the many places for the graves of the victims - hundreds and hundreds of bodies have been found on the site. Many of the victims skulls, bones, and belongings have been found and some of them are displayed there. It's quite an impressive place.

Phnom Penhin Kuoleman kentät ovat yksi joukkohautojen löytöpaikoista - satoja ja taas satoja ruumiita on löydetty alueelta. Monet uhrien kalloista, luista ja omaisuudesta on nostettu esille muistuttamaan tapahtuneista hirveyksistä. Kyseessä on melko vaikuttava paikka.
In S-21 prison museum it's possible to take a look at what kind of sells were used and see the photographs of the hundreds of victims who went through the prison just to get executed somewhere else. It does make you wonder how people can be so cruel.

S-21 vankilamuseossa pääsee kurkistamaan selleihin ja siihen, millaista siellä saattoi olla. Satojen vankilassa viimeiset hetkensä viettäneiden vankien kuvat ovat esillä seinillä ja paikassa voi vain miettiä, kuinka kamalan julmia ihmiset voivat ollakaan.
I'm happy we visited both of these places while in Phnom Penh and I think everyone should do the same when visiting Cambodia. It's always worth understanding the history of the country you're visiting. However I personally didn't find these places as touching as I found for example War Museum in Ho Chi Minh City. Don't know why, but the whole thing felt a bit forced - it's good to get information, but I felt like the tours included too much of it at once for me to be able to stop, think and feel.

Olen tyytyväinen, että tulimme käyneeksi molemmissa paikoissa Phnom Penhin pysähdyksellämme ja sanonkin, että kaikkien pitäisi vierailla näissä kohteissa Kambodzan reissullaan. On aina hyväksi ymmärtää kohdemaan historiaa. En kuitenkaan henkilökohtaisesti kokenut näitä paikkoja yhtä koskettavina, kuin esimerkiksi Ho Chi Minh Cityn sotamuseo. En tiedä miksi, mutta koko homma tuntui vähän pakotetulta - on hyvä saada informaatiota, mutta koin kierrosten sisältävän sitä niin paljon, etten ehtinyt pysähtyä ajattelemaan ja tuntemaan.
But however I felt these things are something that should never be forgotten - the history shouldn't repeat itself.

Mutta mitkä tahansa fiilikset mulla itselläni olikaan, on kyseessä jotain, jota ei koskaan tulisi unohtaa - historia ei saisi missään nimessä toistaa itseään.