Taupo is a town in pretty much the centre of New Zealand's North Island. It is a town locating next to a lake - just like pretty much all the towns in New Zealand... It was one of our stops on our way up to Auckland and there was the best free camping site ever.

Taupo on kaupunki aikalailla keskellä Uusi-Seelannin pohjoissaarta. Se sijaitsee järven rannalla ihan niinkuin oikeastaan kaikki muutkin paikat Uusi-Seelannissa... Taupo oli yksi pysähdyspaikostamme matkalla Aucklandiin ja sieltä löytyi paras ilmainen telttailualue ikinä.

We spent a day in Taupo and drove around the area. Most of the pics are from Huka Falls (and the rest from the camping site) which was a pretty cool waterfall. Probably not the prettiest one I've seen but definitely worth of seeing if you're passing by. 

Me vietettiin päivä Taupossa ja ehdittiin vähän kiertelemään ympäristöä. Suurin osa kuvista on Huka Fallsilta (ja loput telttailualueelta), joka oli ihan hieno koski (tai vesiputoukseksikin sitä ehkä voisi kutsua). Ei ehkä kaunein, jonka olen nähnyt, mutta pysähdyksen arvoinen, jos olet ohikulkumatkalla.

The area also had lots of activities (for the ones who are willing to pay some money) and a few geothermal spots with hot springs and pools. Taupo is one of the towns every backpacker seems to stop in, so maybe you should too on your trip to New Zealand.

Alueelta löytyy paljon aktiviteetteja (niille siis, jotka ovat valmiita maksamaan rahaa) ja muutama geoterminen alue kuumien lähteiden ja altaiden kera. Taupo on yksi niistä kylistä, joissa jokainen reppureissaaja tuntuu pysähtyvän, joten ehkä sinunkin pitäisi matkallasi Uusi-Seelannissa.

And at least there's the coolest public toilet ever called Superloo. After sleeping in a car for a few nights you really appreciate it when you can take a proper shower by paying a couple of dollars. Probably the best investment of the week.

Ja ainakin sieltä löytyy hienoin julkinen vessa ikinä nimeltään Superloo. Muutaman autossa nukutun yön jälkeen osaat todellakin arvostaa kunnollista suihkua, jonka saa maksamalla pari dollaria. Luultavasti sen viikon paras investointi.

Hot Water Beach in the southeast of North Island of New Zealand is literally a beach with water that can reach a temperature of over 60 Celsius. It was the first of our stops on our small roadtrip from Auckland and it was a pretty cool place.

Hot Water Beach koillisosassa Uusi-Seelannin pohjoissaarta on kirjaimellisesti ranta, jolta löytyy yli 60 asteista vettä. Paikka oli ensimmäinen stoppimme pienellä roadtripillä, joka tehtiin Aucklandista käsin ja olihan se nyt aika siisti paikka.

This place was one of the geothermal sites in New Zealand and you can find the hot water by digging yourself a pool in the sand - one of the most absurd beaches I've been to. Lots of people sitting in their little pools that are literally so hot, that you can't even dip yourself into the hottest ones. The best spot for your pool is close enough to the ocean to create a perfect mixture of the cool ocean water and the hot water coming from the underground hot streams. 

Kyseessä on siis geoterminen alue, josta on mahdollista löytää kuumaa vettä kaivamalla kuopan hiekkaan - yksi kummallisimmista rannoista, jolla olen ollut. Paljon ihmisiä istumassa kaivetuissa altaissaan, joissa vesi on niin kuumaa, ettei kuumimpiin edes pysty menemään. Paras paikka kuopan kaivamiselle onkin siis lähempänä merta, jossa merivesi sekoittuu maan alta virtaavaan kuumaan veteen luoden täydellisen lämpöisen sekoituksen.

The whole experience was pretty unique and somehow I ended up comparing it with Finnish sauna. Sitting in the hot water made you sweat and it was absolutely refreshing to dip in the cool ocean in between of relaxing in the pool with your friends.

Kokemus oli melko uniikki ja jotenki päädyin vertaamaan sitä meidän saunaan. Kuumassa altaassa istuminen sai jokaisen varmasti hikoilemaan ja viileeään mereen pulahtaminen oli varsin virkistävää altaassa rentoutumisen välissä.

One of the famous spots on South Island of New Zealand is Milford Sound. It's a tiny tiny place consisting of just a couple of buildings for visitors and a few houses for the employees of the companies operating there. The place has no phone service and you can reach it by driving hours on those narrow, winding roads. We went there for a Milford Sound cruise.

Yksi kuuluisista paikoista Etelä-Saarella Uusi-Seelannissa on Milford Sound. Se on piskuinen paikka, joka muodostuu muutaman rakennuksesta vierailijoita varten ja jokusesta talosta paikan työntekijöille. Alueella ei ole kenttää, eikä puhelimilla siis ole juurikaan virkaa, ja sinne päästäkseen täytyy ajaa tunteja kapeita, mutkaisia teitä pitkin. Me mentiin sinne Milford Sound -risteilylle.

But even though Milford Sound seems like it's in the middle of nowhere, it's worth a visit. And you have to take part to a cruise or otherwise you miss a lot. If you want to save some money, try bookme.com and find the earliest cruises possible as they're a lot cheaper than the ones leaving around midday. It means getting up early, but for me it was worth it. 

Mutta vaikka Milford Sound vaikuttaakin olevan keskellä ei mitään, on se vierailun arvoinen paikka. Ja risteilylle on lähdettävä, tai missaa paljon. Jos haluat säästää hieman rahaa, kokeilee bookme.com sivustoa ja etsi aikaisimmat lähdöt, sillä ne ovat paljon halvempia, kuin puolen päivän aikaan lähtevät risteilyt. Se toki tarkoittaa aikaista herätystä, mutta minusta se oli sen arvoista.

And well, what else to say? Another stunning place I just wanted to share with you. South Island was exactly what I expected it to be, breathtaking.

Mitä muuta tässä voisi sanoa? Jälleen yksi upea paikka, jonka halusin jakaa kanssanne. Etelä-Saari oli juuri sitä, mitä odotinkin: henkeäsalpaavan upea.

Plus here's a photo of our little group, I had a blast with you guys!

Plus tässä vielä kuva meidän pienestä porukasta, mulla ainakin oli hauskaa!

In between of publishing scheduled posts from my trip to New Zealand I want to address a topic that's been in my mind for a while now. Sometimes just a faded thought somewhere in the back of my mind, sometimes the only thing I can think of. It's not about travelling being amazing experience that gives you so much but more about travelling being exhausting and making you question everything you thought you are.

Ajastettujen Uusi-Seelanti postausten välissä halusin ottaa käsittelyyn aiheen, joka on pyörinyt päässäni jo hetken aikaa. Joskus hämäränä jossain mielen perukoilla, joskus ainoana asiana, jota pystyn ajattelemaan. Kyse ei ole matkailusta huikeimpana kokemuksena ikinä, vaan matkailusta, kun se on uuvuttavaa ja saa sinut kyseenalaistamaan kaiken, jota olet itsestäsi ajatellut.

I've felt extremely homesick lately. I've felt like I just want to give up, go home, and have a normal life. I just want to relax doing nothing that requires particular care or concentration. I want to enjoy the easy regular life with routines.

Olen ollut äärimmäisen koti-ikäväinen viime aikoina. On tuntunut siltä, että haluan vain luovuttaa, mennä kotiin ja elää ihan tavallista elämää. Tahdon vain rentoutua ja olla tekemättä mitään, joka vaatii erityistä keskittymistä tai vaivannäköä. Tahdon nauttia helposta, rutiininomaisesta arjesta.

I'm not saying last months haven't been amazing. They have and I've seen a lot. I've been able to fulfill my dreams. It's been amazing and I've met so many great people and seen so many beautiful places. I know in a few years time that's all I'll remember - how I did this and how fantastic it was being a backpacker living my life to the fullest.

En väitä, etteivätkö viimeiset kuukaudet olisi olleet mahtavaa aikaa, sillä silloin valehtelisin. Olen nähnyt paljon ja toteuttanut unelmiani. On ollut upeaa tavata niin paljon hienoja ihmisiä ja nähdä niin monia kauniita paikkoja. Tiedän, että muutaman vuoden päästä en muista muuta, kuin kaiken sen hyvän. Kuinka uskalsin tehdä tämän ja kuinka fantastista oli reppureissata ja elää ihan täysillä.

But right now I'm tired. It's tiring to look after yourself while on the move. You have to constantly figure out how to get to places, you have to look after your belongings, find out how to deal with new situations, new people, new cultures, new everything. I enjoy all this but just up to a certain point and I think I've reached it now. I've been on the move for some four, almost five, months now and I think it's enough for me for now.

Mutta juuri nyt olen väsynyt. On raskasta huolehtia itsestään tien päällä. Jatkuvaa selvittelyä siitä, kuinka mihinkään pääsee, jatkuvaa omaisuudesta huolehtimista, jatkuvaa opettelua, kuinka uusien ihmisten, kulttuurien ja tilanteiden kanssa tulisi toimia. Kaikki on uutta koko ajan. Nautin siitä, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti ja luulen saavuttaneeni sen nyt. Olen ollut reissun päällä neljä, kohta viisi, kuukautta ja se riittää minulle.

It's not just good fun, it's so much more. I love travelling, I love backpacking, but two to three months trip is the maximum for me. Maximum for me being able to say I'm enjoying every moment without forcing it. At least at this point of my life.

Matkustaminen ei ole vain hauskan pitoa, se on paljon muutakin. Rakastan reppureissaamista, mutta parin, kolmen kuukauden reissut ovat minulle maksimi. Maksimi aika, josta pystyn aidosti oikeasti nauttimaan joka hetki ilman, että sitä täytyy pakottaa. Ainakin näin on juuri tässä kohti elämääni.

And I know all of this is partly because of the ongoing process of dealing with the loss of my grandfather. I haven't had time to slow down and go through the feelings. I know it was and it is a huge thing for me, he was one of the most important people in my life. It's tiring to push the thoughts to the background to be able to enjoy fully. And for a while I'm happy but then it all hits at the same time and it's horrible.

Tiedän myös, että kyse on osittain siitä, että käyn edelleen läpi Vaarin poismenoon liittyviä tunteita. En ole ehtinyt hidastamaan tahtia ja käsittelemään sitä kaikkea. Tiedän että se oli ja on iso asia, olihan kyseessä yksi elämäni tärkeimmistä henkilöistä. On väsyttävää työntää ajatuksia taka-alalle, jotta pystyy nauttimaan tästä hetkestä. Olenkin aina jonkin aikaa onnellinen, mutta se päättyy ennen pitkää siihen, kun kaikki negatiivinen iskee kerralla päälle ja kaikki tuntuu kamalalta.

Had one of those awful days yesterday. I just wanted to go home and hide in my bed. Today I'm happy again. Tomorrow Cambodia awaits and I'm getting excited instead of worrying about all the things that could go wrong. I got a ride on a scooter from our hotel's owner today to go and exchange some money and I'm just glad we didn't rent those things ourselves - the traffic is crazy.

Yksi niistä kamalista päivistä iski eilen. Tahdoin vain päästä kotiin ja kaivautua omaan sänkyyni piiloon. Tänään olen taas ihan onnellinen. Huomenna kutsuu Kambodza ja alan vihdoin innostua siitä sen sijaan, että pelkäisin ja huolehtisin kaikesta, joka voisi potentiaalisesti mennä väärin. Pääsin tänään hostellin omistajan skootterin kyydissä vaihtamaan rahaa ja olen iloinen, ettei vuokrattu sellaisia itse - liikenne on ihan hurjaa.

Beach, +30 degrees, and delicious (and cheap!) Vietnamese food isn't too bad. But I have to admit to myself I've had enough and I'm more than ready to go home in two weeks time. It's hard to say it out loud, it feels like you're not allowed to be sad and miss home when travelling is all you want to do. When your life seems to be all perfect and desirable.

Ranta, +30 astetta ja herkullinen (sekä halpa!) vietnamilainen ruoka ei oikeasti ole niin kamalaa. Mutta olen joutunut myöntämään itselleni, että mulle riittää nyt ja olen enemmän kuin valmis palaamaan Suomeen kahden viikon päästä. On hankalaa myöntää se ääneen, tuntuu, etten saisi olla surullinen ja kaivata kotia, kun matkustaminen on sitä, mitä haluan tehdä. Kun elämäni näyttää niin täydelliseltä ja haluttavalta.

But I think I've finally realized it doesn't make me a bad backpacker if I say I miss home. It doesn't make me a bad traveller if I can't enjoy being on the road for months and months non stop. A few weeks, a month or two, it's good enough for me right now. I can still love the world and I can love the feeling of freedom when the plane takes off just as much as the person who's seen 80 countries and hasn't been home for three years.

Uskon vihdoin kuitenkin tajunneeni, ettei se tee minusta huonoa reppureissaajaa, jos sanon ikävöiväni kotia. Se ei tee minusta huonoa matkaajaa, jos en pysty nauttimaan monen kuukauden nonstop reissusta. Muutama viikko, kuukausi tai kaksi, on minulle riittävästi just nyt. Voin silti rakastaa maailmaa ja sitä vapauden tunnetta, kun lentokone nousee ilmaan ihan yhtä paljon, kuin joku, joka on nähnyt kahdeksankymmentä maata ja ollut matkallaan kolme vuotta käymättä kotona. 

I can do it my own way and what I need now is to relax. Go to our summer cottage and grill some veggie sausages while enjoying the midnight sun over the lake. Sort out my things and move to Scotland and study. If travelling is my passion so is studying. I can do them both. I can do it all but right now I have to get through these two weeks, create the most amazing memories, and go back home saying "I just backpacked through Southeast Asia. I just hit my goal of 20 visited countries when I'm just 20 years old. I just had the most amazing gap year and I wouldn't change it for anything no matter how hard it sometimes was."

Voin tehdä tätä juttua omalla tavallani ja just nyt se tarkoittaa, että tahdon rentoutua. Mennä mökille ja grillata vegenakkeja katsellessani niin rakasta järvimaisemaa yöttömässä yössä. Järjestellä asiani kuntoon ja muuttaa Skotlantiin opiskelemaan. Jos matkustaminen on intohimoni, niin niin on myös opiskelu. Voin tehdä ne molemmat, voin saada sen kaiken, mutta nyt just mun pitää selvitä näistä kahdesta viikosta, luoda unohtumattomia muistoja ja palata kotiin todetakseni, että "Reppureissasin juuri Kaakkois-Aasian läpi. Saavutin juuri kahdenkymmenen vieraillun maan tavoitteeni ollessani vasta kaksikymmentä itsekin. Vietin juuri huikeimman välivuoden, jota en vaihtaisi mihinkään, vaikka se joskus ihan tosi hankalaa olikin."

I don't have to fit into the box I've created for myself in my head. I can love both - the "boring", normal life that  I used to be scared of and the exhilarating feeling of being the girl no-one knows who just tries to figure out her way to the hostel in a new city somewhere far away. I don't want to get stuck in one place for the rest of my life but I don't have to have my whole life in a backpack either.

Minun ei tarvitse sopia siihen boksiin, jota olen itselleni päässäni rakentanut. Voin rakastaa molempia - sitä "tylsää", tavallista elämää, jota joskus pelkäsin ja sitä vatsassa kutittavaa jännitystä, kun saan olla se tyttö, jota kukaan ei tunne ja jonka missio on löytää tiensä hostellille vieraassa kaupungissa siellä jossain. En tahdo juuttua yhteen paikkaan loppu elämäkseni, mutta minun ei tarvitse kantaa koko elämääni rinkassakaan. 

Equilibrium. Equilibrium and everything will be fine.

Tasapaino. Tasapaino ja kaikki on ihan hyvin. 

Talking about New Zealand's South Island again! Wanaka locates about an hour drive from Queenstown, and it was the first stop of our little two-day-roadtrip. It's another quite touristy town and it has absolutely beautiful scenery as well.

This is a scheduled post and it comes out when we're in Vietnam.
Tämä on ajastettu postaus ja tulee ulos, kun me ollaan Vietnamissa.

It looks like it's time to move on from writing about Tasmania and start talking about my three weeks long trip to New Zealand in the end of March. Or actually I already told about Auckland, but rest of these posts have a more positive tone. My first stop was Christchurch - a city wrecked by earthquakes. It would have been a bit more pleasant if it wouldn't have rained all day every day while I was there. But anyway. This time I'm talking about Queenstown, a town located "just" 8 hours bus ride from Christchurch. The bus ride was horribly long but the views were beautiful, so why not to spend a day like this.

Näyttää siltä, että on aika siirtyä Tasmania-postauksista eteenpäin ja alkaa puhumaan kolmeviikkoisesta Uusi-Seelannin reissustani maaliskuun lopussa. Oikeastaan kerroin jo Aucklandista, mutta loput näistä postauksista ovat hieman positiivisemman sävyisiä. Ensimmäinen pysähdyspaikkani oli Christchurch, maanjäristysten tuhoama kaupunki. Vierailu olisi varmasti ollut miellyttävämpi, jos vesisade ei olisi jatkunut koko ajan... Mutta tällä kertaa ajattelin puhua Queenstownista, kaupungista, joka sijaitsee "vain" kahdeksan tunnin bussimatkan päässä Christchurchista. Matka oli siis kammottavan pitkä, mutta maisemat olivat kauniita, joten miksipä en olisi kuluttanut päivää bussissa istuen.

Anyway. Queenstown itself is small and it locates between mountains, next to Lake Wakatipu. It is a stunning little town and the sun creates amazing colours on the surrounding hills throughout the day. The town is lively and full of backpackers - I bet there's more travellers than locals. It is very touristy indeed but not in a way that would make it awful.

Queenstown itsessään on pieni ja sijaitsee vuorten keskellä, Lake Wakatipu nimisen järven rannalla. Se on ihastuttava pieni kaupunki, tai ehkä ennemminkin kylä, jonka ympäröivillä vuorenrinteillä aurinko leikkii luoden upeita värejä koko päivän ajan. Paikka on eloisa ja täynnä reppureissaajia - voisin vaikka lyödä vetoa, että siellä on enemmän matkaajia, kuin paikallisia. Tosi turistillista tosiaan, mutta ei sellaisella tavalla, että se olisi sietämätöntä.

In case of Queenstown this "touristyness" (if that's even a word one can understand) makes it interesting. There's bunch of restaurants, cafes, and bars, and there's always something happening. I went out with a German girl I met in my hostel on my first night there which happened to be Tuesday. A beer and a couple of hours of dancing and there were plenty of other people as well and the atmosphere was great.

Queenstownin kohdalla tämä turistillisuus oikeastaan tekee siitä kiinnostavan. Kylästä löytyy läjä ravintoloita, kahviloita ja baareja ja aina tapahtuu jotakin. Minä kävin ulkona saksalaisen tytön kanssa, jonka tapasin hostellissa ekana iltana, joka sattui olemaan tiistai. Oluet ja pari tuntia tanssimista monen monen muun ihmisen kanssa, eikä ilmapiirissä ollut valittamista.

The hostels were busy and it was easy to find people to chat with and people to travel with. I met my Canadian friend, who I had been chatting with on facebook, in Queenstown and from there on we travelled together. We managed to find a couple of other people to join us on our first roadtrip as well and it was great!

Hostellit olivat kiireisiä ja oli helppo löytää ihmisiä, joiden kanssa jutella ja jopa reissatakin. Minä tapasin kanadalisen ystäväni, jonka kanssa olin jutellut jo aiemmin facebookissa, Queenstownissa ja matkasimmekin siitä lähtien yhdessä. Me onnistuttiin myös löytämään pari muuta ihmistä, jotka liittyivät ekalle roadtripillemme mukaan!

Besides being beautiful and full of everything, Queenstown feels super safe just like the whole country does. It also has lots of extreme things for the crazy ones to do including three different spots for bungee jump and a canyon swing. I didn't have money to do any of that (be prepared to pay hundreds of dollars...) but I know Queenstown is the place to do these sorts of adrenaline rush thingies.

Sen lisäksi, että Queenstown on kaunis ja siellä tapahtuu paljon, on se myös tosi turvallisen oloinen paikka - ihan niinkuin koko Uusi-Seelanti. Sieltä löytyy myös paljon extreme juttuja hurjapäille, mukaan lukien kolme eri benji hyppyä ja "kanionikeinu". Jos siis etsit adrenaliiniryöppyjä (ja sulta löytyy useampi satanen tuhlattavaksi toisin kuin minulta...), niin Queenstown on paikka toteuttaa nämä aikeet.

So all in all, Queenstown is a good spot to stop for a few days and it's a good base for your roadtrips around the area. I definitely recommend! 

Joten kaiken kaikkiaan Queenstown on hyvä paikka pysähtyä muutamaksi päivää ja sieltä käsin on helppo tehdä pieniä retkiä lähialueille. Suosittelen lämpimästi!

This is a scheduled post and I'm in Malaysia when it comes out!
Tämä on ajastettu postaus ja tulee ulos, kun olen itse Malesiassa!

I already wrote about Sydney a while ago and came to a conclusion: I didn't like the place that much. I had a same kind of feeling with Auckland, New Zealand's biggest city, as well. As said, I'm a city girl in a way and enjoy being in a busy, urban environment. But there was something missing in Auckland.

Kirjoittelin jo Sydneystä jokin aika sitten ja tulin siihen lopputulokseen, etten oikein viihtynyt siellä. Saman kaltainen fiilis nosti päätään Aucklandissa, Uusi-Seelannin isoimmassa kaupungissa. Kuten joskus olen jo maininnut, viihdyn kaupungeissa ja nautin kiireisestä, urbaanista ympäristöstä. Mutta Aucklandista puuttui jotain.

The main library was a nice place to hide and have a cup of coffee (plus free Wi-Fi, yay!), and the Sky Tower was kind of a cool landmark but that's pretty much it. I didn't enjoy being there that much and I felt like the main thing to do was to hang out with other backpackers. And to get drunk. 

Pääkirjasto oli mukava paikka piiloutua hiljaisuuteen ja nauttia kupillinen kahvia kera ilmaisen internetin. Sky Tower oli oikeastaan ihan siisti maamerkki, mutta siinäpä se. En nauttinut ajastani Aucklandissa kovin paljon ja tuntui siltä, että ainoa tekeminen oli muiden reppuseissaajien kanssa hengailu. Ja alkoholin käyttö.

We tried going out once on our first stop in Auckland and didn't find anything we would have enjoyed. On the second time there we found ourselves in a backpacker bar with loads of other travelling people and it was a lot more fun. So if you're up for partying all night long every night you can do it in Auckland as long as you find your way to these events for backpackers.

Me yritettiin mennä ulos ensimmäisellä pysähdyksellämme Aucklandissa, muttei löydetty mitään oikeasti mieleistä paikkaa. Toisella kertaa kaupungissa ollessamme löydettiin itsemme reppureissaajille suunnatussa baarissa muiden matkalaisten keskeltä ja se oli jo paljon hauskempaa. Joten jos olet valmis juhlimaan läpi yön joka ilta viihtynet Aucklandissa - kunhan vain löydät tiesi reppureissaajille suunnattuihin tapahtumiin.

But talking about myself - that's not what I'm looking for when I'm travelling. Going out can be fun every now and then but if that's the only thing to do in a city it's not a place for me. Maybe me and Auckland were never meant to be, or maybe I just somehow mystically missed all the good things. Who knows.

Mutta itsestäni puhuen juominen ei ole sitä, mitä reissatessa etsin. Ulkona käyminen voi olla hauskaa silloin tällöin, mutta jos se on ainoa tekeminen kaupungissa, ei se ole paikka minua varten. Ehkä minua ja Aucklandia ei oltu tarkoitettu, tai ehkä jotenkin mystisesti missasin kaikki hyvät jutut. Kuka ties.

I already started writing about our three days in Singapore in the previous post, and today it's time to talk about Wednesday, our second whole day in this small but crowded country. We started the day off by enjoying free hostel breakfast and heading out to sort out a couple of things such as getting ID photos for visas and buying some scarfs we might need in our travels.

Aloin kirjoittelemaan kolmesta Singaporessa vietetystä päivästämme jo edellisessä postauksessa ja tänään ajattelin jatkaa siitä mihin jäätiin, eli siirtyä keskiviikon puolelle. Toinen kokonainen päivämme kaupungissa alkoi ilmaisella hostelliaamiaisella ja jatkui asioiden hoitamisella, sillä viisumikuvat ja huivien osto tuntuivat pakollisista tehtäviltä.

After the necessary was done we headed back to our hostel and kept going to Chinatown for an early dinner. If we didn't get amazed by Little India, Chinatown was a different story.

Käytännön asiat hoidettuamme jatkettiin hostellin kautta Chinatowniin aikaiselle illalliselle. Jos petyttiin hieman Pikku Intiaan, oli Chinatown aivan eri tarina.

We found this perfect place to eat with super pleasant and helpful staff. We got just the perfect amount of food for a fair price of $20 in total (talking about Singaporean dollars, so it was less than 7€ per person). So if you end up in Chinatown in Singapore, give this vegetarian restaurant called Fill-a-pita a go. 

Löydettiin täydellinen paikka ruokailla, jossa henkilökunta oli oikeasti avuliasta ja miellyttävää, eikä hintakaan päätä huimannut. Kahdellakymmenellä singaporen dollarilla (noin 7€ per nuppi) saatiin täydellinen määrä ruokaa. Joten jos eksyt Chinatowniin Singaporessa, käy tsekkaamassa Fill-a-pita niminen vegeruokapaikka.

After having our bellies full we headed to Buddha Tooth Relic Temple - which was a very different experience compared to the Hindi temple we visited earlier, way more calming - and eventually found ourselves shopping at the markets. 

Täysin vatsoin oli hyvä jatkaa kohti buddhalaista temppeliä nimeltään Buddha Tooth Relic Temple. Se oli melko erilainen kokemus, kuin edellisen päivän visiitti hindulaiseen temppeliin, paljon rauhoittavampi. Sieltä päädyttiin jotenkin sitten shoppailemaan markkinoille.

Hopping on the train we decided to hop out at Bayfront to see if there's anything to see. Without knowing what to expect we ended up getting a great view of the city and a few well known landmarks. It took us a while to get through this very high-end shopping centre though... But it was another interesting experience if nothing else.

Junaan hypättyämme päätettiin vielä jäädä pois Bayfrontin asemalla ja käydä katsomassa onko siellä mitään nähtävää. Ei oikein tiedetty, mitä odottaa, mutta päädyttiin ihailemaan maisemia kaupunkiin ja muutamaa melko tunnettua maamerkkiä. Niiden äärelle pääseminen tosin kesti hetken, sillä päädyttiin seikkailemaan siellä sijaitsevan "hieman" kalliimman ostoskeskuksen läpi... mutta saatinpahan taas yksi erilainen elämys.

And then follows a pro tip: go and visit the hotel that looks like three towers connected by a huge boat-like thing on the roofs and is called Marina Bay Sands. You don't have to have enough money to stay there or even have a drink there, but you can just sneak to the lifts and hit the button 55. It will take you up for the amazing views of Singapore.

Ja seuraavana sitten pro-vinkki Singaporeen: mene vierailulle hotelliin, joka koostuu kolmesta tornista, jotka on yhdistetty veneen näköisellä jutulla katolla. Se on nimeltään Marina Bay Sands ja sinulla ei tarvitse olla rahaa yöpyä siellä tai edes ostaa drinkkiä ravintolasta, vaan voit hiippailla hissiin ja painaa nappia 55. Ja takaan, että maisemat ovat huikeat.

Coming back to the hostel late meant being super tired and just going to bed. The next morning, on Thursday, we decided to go and visit the nearby mosque. Wasn't as stunning as we thought, but now we can say we've visited quite a few religious buildings. 

Myöhään venynyt ilta tarkoitti hostellilla melkein välitöntä sänkyyn kaatumista. Seuraavana aamuna, torstaina, päädyttiin vierailemaan läheisessä moskeijassa. Se ei ollut niin hieno, kuin kuviteltiin, mutta voidaanpa ainakin sanoa nähneemme kattavasti monenlaista uskonnollista rakennusta.

After checking the mosque it was time to check out and head to our bus that took us to Malaysia. And here we still are, enjoying our travels. The border between Singapore and Malaysia was beyond chaotic but we got through eventually. Better to get used to this I guess, we've arrived to the real Southeast Asia.

Moskeijan jälkeen oli aika kirjata itsemme ulos huoneesta ja suunnata bussille, joka vei meidät Malesiaan. Rajanylitys Singaporesta Malesiaan oli melkoisen kaoottinen, mutta päästiin lopulta läpi. Ehkäpä tällaiseen on parempi tottua, sillä ollaan nyt saavuttu siihen oikeaan Kaakkois-Aasiaan.