Thoughts from the road

2/21/2017

I love Tasmania. Again, I started writing this while sitting on a bus. We arrived in Devonport early in the morning - the overnight ferry from Melbourne to Tasmania was a pleasant surprise. The seats were comfy enough for an almost decent sleep. Now we're on the way to our first destination, Ulverstone. Let's see what happens and what are we going to do in Tasmania, the plans are a bit unclear except for the accommodation (and so on the spots we have to do our exploring from). 

Rakastan Tasmaniaa. Aloin taas kirjoittamaan postausta istuessani bussissa. Me saavuttiin Devonportiin aikaisin aamulla - vietettiin yö lautalla Melbournesta Tasmaniaan. Ja pakko sanoa, että se oli positiivinen yllätys penkkejen ollessa riittävän mukavat lähes kunnollisia yöunia varten. Nyt ollaan matkalla ensimmäiseen kohteeseemme Ulverstoneen. Saa nähdä mitä tapahtuu ja mitä tehdään Tasmaniassa, suunnitelmat on vielä ihan auki lukuunottamatta yöpaikkoja (ja sitä myötä paikkoja, joista käsin meidän täytyy tätä osaa Australiasta tutkia).
But back to the topic. I love Tasmania. Just by spending here a day, feeling the perfect +18 degree air, and sitting in a bus for half an hour watching these views I can say I love it. It's hilly, the streets are narrow. So narrow, that the bus had to stop to wait another bus to come as we couldn't both fit on the road at the same time. This area reminds me in some weird way of both English and Luxembourgish countrysides. I love them both. Maybe this feels a bit like home.

Mutta takaisin aiheeseen. Rakastan Tasmaniaa. Jo yhden päivän perusteella voin todeta, että rakastan tätä paikkaa. +18 astetta ja ihanan raikas, puhdas ilma, puolen tunnin bussimatka ja mäkiset maisemat. Kadut ovat niin kapeita, että joudutaan pysähtymään ja odottamaan, että toinen bussi pääsee ohitse, sillä vastakkain ei sovita tielle yhtä aikaa. Alue muistuttaa jollain kummallisella tavalla molempia sekä englantilaista, että luxeburgilaista maaseurua. Rakastan molempia, ehkä tämä muistuttaa vähän kotia.
And I have to admit I've faced my very first "I just wanna go home" moment here in Australia since I came here. Of course Christmas time felt a bit weird and I kind of missed home, but I had my Australian family around me. Now I'm kind of "homeless" and it just hit in that one morning in Melbourne. And I don't even know if I was missing Finland or Western Australia. But let's see what I'll feel like after a few weeks of travelling - I've been travelling a lot but never been backpacking for almost two months in a row. It's something different.

Täytyy myös myöntää, että olen kohdannut ensimmäisen "tahdon vaan mennä kotiin" hetkeni Australiassa tänne tulon jälkeen. Joulun aika oli tietenkin hieman outo ja haikea, mutta sain viettää sen aussiperheeni kanssa. Nyt olen vähän "koditon" ja se iski päin näköä sinä yhtenä aamuna Melbournessa. Enkä edes tiedä kaipasinko Suomea, vai Länsi-Australiaa. Mutta saa nähdä mikä on fiilis muutaman viikon reissaamisen jälkeen. Olen matkustanut paljon, mutten ole koskaan reppureissannut kahta kuukautta putkeen. Tämä on jotain uutta.
I didn't manage to publish this post earlier, we've spent four days here now and I still love it. I've enjoyed it a lot, I had a Skype chat with my parents and my sister. I've had so many good laughs with Viktoria. And all in all, I kind of enjoy being on the road at the moment - I have to admit though that I'm a bit worried of how I'll survive in New Zealand. I still don't have any plans except for the dates when I arrive and leave. But let's see, it's just another adventure and I'll pull it all together somehow.

En onnistunut julkaisemaan tätä postausta aiemmin, ollaan vietetty jo neljä päivää täällä ja olen edelleen rakastunut. Skypetin perheeni kanssa yhtenä iltana ja olen nauranut niin monet hyvät naurut Viktorian kanssa, etten voi kuin nauttia. Kaiken kaikkiaan nautin reissaamisesta just nyt, vaikka täytyy myöntää, että olen hieman huolissani miten Uusi-Seelanti sitten sujuu. Suunnitelmat uupuvat edelleen lukuunottamatta meno- ja paluulentoja. Mutta eiköhän se siitä, yksi uusi seikkailu, joka kyllä lutviutuu jotenkin.
And after these four days I feel more and more like home. Apart from the trees this could be in Europe and I like it. Maybe going back in a few months will be exciting, not just sad because of saying goodbye to Australia.

Ja näiden neljän päivän jälkeen olo on vaan entistä kotoisampi. Puita lukuunottamatta voitaisiin olla Euroopassa ja tykkään siitä. Ehkäpä kotiin paluu muutaman kuukauden päästä tulee olemaan jännittävääkin, ei vaan surullista Australian jäädessä taakse.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Ihana postaus, jossa teksti on suoraan sydämestäsi selkeästi. 💓

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ihanasta kommentista Elina <3

      Delete