As I told in the last post, I've found a few favourite spots in Perth even though I haven't been spending too much time in that particular city. One of them is a shopping arcade called London Court that locates right in the middle of the city centre. It's, as it's name tells, a court that could be in London. What I've heard it's one of the touristy things you should see in Perth and the two times I've walked there it's been pretty crowded. 

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, olen löytänyt Perthistä pari lempparipaikkaa, vaikken siellä hirveästi aikaa ole viettänytkään. Yksi niistä on ostoskatu nimeltään London Court, joka sijaitsee aivan keskustassa. Se on, kuten nimikin antaa ymmärtää, katu, joka voisi sijaita Lontoossa. Kuulemani perusteella se on yksi niistä turistijutuista, jotka Perthissä kuuluu nähdä ja niillä kahdella kerralla, jotka olen siellä visitoinut, on paikalla ollut paljon muitakin ihmettelijöitä.

And to give you some facts we could cite wikipedia: "London Court was built in 1937 by wealthy gold financier and businessman, Claude de Bernales for residential and commercial purposes." I guess it's just another way of making people feel like home - many of the people who came to Australia in the early days were British. 

Ja antaakseni teille muutaman faktan voisin lainata wikipediaa vapaasti suomentaen: "London Court rakennettiin asumis ja kaupallisiin tarkoituksiin vuonna 1937 rikkaan bisnesmiehen, Claude de Bernalesin, toimesta." Luulenpa, että se on vain yksi tapa tehdä ihmiset tuntemaan olonsa kotoisaksi - monet Australian alkuaikojen siirtolaisista oli brittejä.

The effect of the Britain and British culture and people can be seen here and there, many of the roads and towns are named after their European examples - we have a Waterloo road pretty close to our home and there's another Perth in Scotland. But anyway, the reason I like London Court is simple, it makes me feel like home. Most of you must know that I've visited England several times in my life and I've left a big piece of my heart on that island. In London Court you can easily imagine yourself some 14 000km away from here. 

Britannian ja sen kulttuurin ja ihmisten vaikutus on nähtävillä muutenkin siellä ja täällä. Monet kadut ja kaupungit ovat saaneet nimensä eurooppalaisten esikuviensa mukaan - lähiseudulta löytyy Waterloo road ja onhan Perthilläkin kaimansa Skotlannissa. Joka tapauksessa se syy, miksi London Courtista tykkään, on juurikin siinä kotoisuudessa. Useimmat teistä tietänevät, että olen vieraillut Englannissa useita kertoja elämäni aikana ja jättänyt kyseiselle saarelle ison palan sydämestäni. London Courtissa voi helposti kuvitella itsensä sellaiset 14 000 kilometriä kauemmas.

It's kind of the same feeling as I get when I'm buying Cadbury's Dairy Milk chocolates. I feel like I'm in England and right now it almost equals my "home home". (I still don't know how should I call Finland - it's home, but I have a home here as well. If I speak about Finland/Europe as home, it kind of feels like I don't recognize Australia as home which isn't true.) 

Se fiilis on aikalailla sama, jonka saan ostaessani Cadburyn Dairy Milk suklaita. Tuntuu, kuin olisin Englannissa ja se tällä hetkellä meinaa minulle lähes "kotikotia". (En edelleenkään tiedä, miten Suomea pitäisi kutsua - se on koti, mutta on mulla koti myös täällä. Jos puhun Suomesta/Euroopasta kotina, tuntuu, etten tunnista Australiaa kodiksi, joka taas ei ole totta.)

But anyway, it's a nice little spot to visit in Perth. And as this post is a bit scrappy anyway, I could also add that I've been in Australia for exactly 3 months today. It's crazy. It feels like I came here yesterday but also like I've been always living here. Time is a fascinating thing and I keep telling that to you every time I post. Now I'm gonna go to bed as tomorrow morning we head to Margaret River with my sister and a few friends!

Mutta joka tapauksessa se on kiva kuja vierailtavaksi, kun Perthissä on. Ja koska tämä postaus nyt on muutenkin vähän sekava ja hajanainen, voisin lisätä, että olen tänään ollut Australiassa tasan kolme kuukautta. Se on hullua. Tuntuu, että tulin tänne eilen, mutta toisaalta olen aina asunut täällä. Aika on kiehtova käsite jonka mainitsen suunnilleen jokaisessa postauksessa. Nyt kuitenkin siirryn sängyn puolelle, sillä huomisaamuna suunnataan keula kohti Margaret Riveriä siskon ja parin kaverin kanssa!

I finally had some time to sit down on my laptop without being too tired or too overwhelmed by the amount of material I should go through and put in order. I have over 700 pictures from the last week - more than 20 posts in mind I could write. So maybe we just start from the beginning and jump all the way to Saturday 15th of October. My sister arrived here on Friday and the next day we spend exploring Perth, the capital of Western Australia.

Vihdoinkin mulla on aikaa istahtaa läppärin ääreen ilman, että olen liian väsynyt tai liian häkeltynyt kaiken julkaistavan materiaalin määrästä. Koneelta löytyy yli 700 kuvaa viime viikolta ja mielessä on yli 20 postausaihetta. Toisaalta on intoa kirjoittaa, mutta toisaalta on hankala aloittaa, kun ei tiedä mistä lähtisi liikkeelle. Mutta ehkäpä aloitetaan alusta ja hypätään lauantaille, 15. lokakuuta. Siskoni matkusti tänne perjantaina ja siitä seuraava päivä kuluikin Perthiä, Länsi-Australian pääkaupunkia, tutkiskellen.

I like Perth, it's big and spread in a wide area, but it's not huge. It's big enough to have the feeling of a big city but it's still somehow cozy. I have to admit that this visit was just my second one, so I have no great knowledge of all the little secrets this place surely has, but I thought I could share my favourite spots so far. 

Tykkään Perthistä. Se on iso ja laajalle levittäytynyt, mutta se ei ole valtava. Se on riittävän kokoinen saavuttaakseen miljoonakaupungin tunnelman säilyttäen silti myös kotoisan fiiliksensä. Täytyy myöntää, että kyseinen päivä oli vasta toinen visiittini kaupunkiin, joten tietämykseni kaikista sen salaisuuksista ei ole kovin syvällinen, mutta ajattelin jakaa parit tähänastiset lempipaikkani.

Today's spot is the Kings Park - one of the biggest parks there are in cities around the world. It's actually an enormous green area right next to the CBD. You can easily spend there a day walking around, or if you have a car, you can drive around. I totally understand why we saw so many local people there, coming for a lunch or playing with their kids after school.

Tänään kurkataan Kings Parkiin - yhteen isoimmista puistoista, mitä maailman suurkaupungeista löytyy. Se on valtava viheralue aivan keskeisen bisnesalueen (vai mikä central business district on suomeksi?) vieressä. Kings Parkissa on helppo kuluttaa päivä kävelemällä ympräiinsä, tai jos käytössäsi on auto, niin riittää siellä lääniä pienelle ajelullekin. Ymmärrän kyllä, miksi niin monet paikalliset näyttivät tulevan sinne lounaalle tai leikkimään lastensa kanssa koulun jälkeen.

One of the best things about Kings Park are the spectacular views down to the city - I couldn't quite capture the feeling you get up there, but trust me: it's amazing and worth the steep walk we took to get there. If the views are not enough to pursue you to visit there while you're in Perth, you can always think about the Botanic Gardens showing the vegetation of different areas of WA or the mini treetop walk you can take there. Or maybe you want to visit the Aboriginal Art Gallery or maybe you want to take your kids to the playground as we did the other day? 

Yksi Kings Parkin parhaista puolista on upeat näköalat kaupunkiin - en ihan saanut tallennettua fiilistä kameraan, mutta uskokaa pois, että näkymät on upeat ja sen mäelle kiipeämisen arvoiset. Jos näköalat eivät ole tarpeeksi hyvä syy käydä puistossa Perthin vierailusi aikana, niin löytyy sieltä myös Botanic Gardens, josta löytyy eri Länsi-Australian alueiden kasvillisuudet esiteltynä. Voit myös kävellä pienen "treetop walking" puiden latvustossa tai ehkäpä haluat käydä tutustumassa aboriginaalien taiteeseen taidegalleriassa? Jos mukanasi on lapsia, niin heillekin löytyy tekemistä leikkipuiston muodossa.

Kings Park is a great place in any case - might be I just loved it because I love parks overall. Somehow it's always lovely to have a place to relax in the middle of a city and even though it's pretty quiet and you're surrounded by nature you're never alone. I love to watch people and a park is a great place for that.

Kings Park on joka tapauksessa mahtava paikka - ehkä osittain siksi, että rakastan puistoja ylipäänsä. Jotenkin minusta on aivan ihanaa löytää paikka rentoutumiselle keskellä kaupunkia ja vaikka luonnon keskellä onkin melko hiljaista, et ole koskaan täysin yksin. Rakastan katsella ihmisiä ja puisto on siihen täydellinen paikka.

I don't know if Kings Park is my favourite park, I quite enjoyed the ones I've visited in London and Munich, too. (Didn't like the one in Brussels though.) But Kings Park is lovely - just look at the pictures!

En tiedä, onko Kings Park lempipuistoni, sillä olen rakastunut myös niihin, joissa olen Lontoossa ja Münchenissä vieraillut. (Brysselin puistoon en sen sijaan ihastunut.) Mutta Kings Park on ihana - katsokaa vaikka noita kuvia!

Bush walking is something Australians do, or at least I believe so. It's something I did on the very first weekend I spent here and the place this post is about is actually the place where we went on that day. It's called Crooked Brook forest and it's located in the Ferguson Valley - the very same place where Gnomesville is. 

"Bushwalking" eli "puskakävely", on jotakin, jota australialaiset harrastaa. Tai ainakin uskon niin. Se on jotain, jota tein jo ekana viikonloppunani täällä ja itseasiassa juuri samassa paikassa, josta tämänkin postauksen kuvat on peräisin. Kyseinen paikka on nimeltään Crooked Brook forest ja se sijaitsee Ferguson Valleyssa - samalla alueella siis, kuin Gnomesvillekin. 

Crooked Brook forest has a few walking trails, the shortest being just 0,6km and accessible by wheelchair as well.  On the day these pictures were taken we went for a 1,5km walk with my friends Natalie and Minea and I got to practice my great Swedish with mina tjejer (Eng. "my girls"). Not that I would actually be able to speak Swedish but anyway.

Crooked Brookista löytyy muutama kävelyreitti, joista lyhyin on vain 0,6km ja jonne pääsee vaikka pyörätuolillakin. Päivänä, jona nämä kuvat otettiin, käytiin kävelemässä 1,5km lenkki Minean ja Natalien kanssa ja pääsinkin harjoittelemaan ruotsia med mina tjejer. Ei sillä, että osaisin oikeasti kyseistä kieltä puhua.

I don't know if Crooked Brook is that extraordinary, it just is an Australian forest (or bush or whatever) but it's pretty nice in my opinion. The drive there includes some narrow gravel roads which are an experience on their own already and it's an area that is actually taken care of. And I kind of like doing stuff like that every now and then. 

En tiedä, onko Crooked Brookin metsä kovin erikoinen, se nyt vaan on australialainen metsä (tai puska, tai mikä lie), mutta se on omasta mielestäni aika kiva paikka. Ajomatkaan mahtuu joitakin kapeita sorateitä, jotka on jo itsessään oma elämyksensä ja Crooked Brookin kävelyreiteistä ja alueesta pidetään oikeasti huolta. Ja minusta on oikeastaan aika kiva tehdä tuon tapaisia juttuja silloin tällöin.

So if you happen to be in the Southwest of Western Australia and want to discover the Ferguson Valley, Crooked Brook forest could be one stop. It's great to get somewhere that is pretty much nowhere (and I ensure you there are many that kind of places in this huge country) every once in a while. And I just love how different the nature is compared to what I'm used to!

Joten jos satut Southwestin alueelle Länsi-Australiaan ja tahdot tutkia Ferguson Valleyta, niin Crooked Brookissa voisi olla yksi pysähdys. Joskus on ihan huippua mennä vaan jonnekkin keskelle ei mitään (ja sellaisia paikkoja tästä maasta löytyy vaikka millä mitalla). Ja minä rakastan sitä, kuinka erilaista luonto on täällä siihen verrattuna, mihin olen tottunut!

Couldn't come up with as great term in English as I did in Finnish. That's my problem. I feel like I'm hanging somewhere between two languages. I've always thought I'm good with languages, I love writing and reading, and I've always been good in Finnish and in English at school. It's still true in a way. But somehow I feel like I'm incapable of producing anything smart in any language. I feel a bit incomplete.

Kielipuoli. Siltä musta tuntuu. En löytänyt englannin kielistä vastiketta kyseiselle sanalle ja siinä ongelma piileekin. On sellainen olo, että roikun jossain kahden kielen välillä. Olen aina ollut hyvä kielissä, rakastan kirjoittamista ja lukemista, ja olen aina pärjännyt koulussa sekä suomen, että englannin tunneilla. Tavallaan on edelleen totta, että olen hyvä kielissä, mutta jotenkin tuntuu, etten osaa tuottaa mitään fiksua millään kielellä. Olo on vähän vajavainen.

I've always loved Finnish. I love reading pretty much anything - I've learned to love poems and even plays. I love writing in Finnish, I'm able impress myself in so many ways. I love listening to Finnish music. I love the language, it's just so complicated and challenging and somehow fascinating.

Olen aina rakastanut suomea. Rakastan lukea melkein mitä vaan - olen oppinut rakastamaan jopa runoja ja näytelmiä viime vuosien aikana. Rakastan kirjoittaa suomeksi, sillä pystyn ilmaisemaan itseäni niin monella tapaa. Rakasta suomalaista musiikkia. Rakastan kyseistä kieltä sen ollessa niin mutkikas ja moninainen, jollain tapaa äärimmäisen kiehtova.

After studying for a while in IB I noticed I'm more capable to speak about school things in English than in Finnish. It never bothered me, as I didn't have to discuss about my subjects or anything school related in Finnish too often, and even if I had to the situations were always relaxed chatting instead of serious discussion. I studied in English and I'm about to continue studying in English. I don't have any use for Finnish vocabulary of those things (at least for a few years).

Kun olin opiskellut hetken IB:llä huomasin olevani kykeneväinen puhumaan koulujutuista paljon paremmin englanniksi, kuin suomeksi. Se ei koskaan varsinaisesti vaivannut minua, sillä hyvin harvoin oli tarve keskustella mistään kouluun liittyvästä suomeksi. Ja jos olikin, oli kyse kevyestä jutustelusta vakavan keskustelun sijaan. Opiskelin englanniksi ja aion jatkaa samalla linjalla. Minulla ei ole käyttöä opiskelusanastolle suomeksi (ainakaan muutamaan vuoteen).

But now I'm using English in a totally new way, as my everyday language. All the time, every day. I feel like I'm able to produce good and grammatically correct text most of the time. I write my blog posts in English first and then translate them to Finnish - I don't say the translations are perfect but the content's pretty much the same most of the time. I'm not struggling with written English. It feels easy and natural to write and read. Most of the time I have no problem of understanding people when they speak. But the problems start when I have to open my mouth.

Nyt käytän kuitenkin englantia ihan uudella tapaa, arkikielenä. Koko ajan, joka päivä. Minusta tuntuu, että osaa nykyään kirjoittaa hyvää ja kieliopillisesti toimivaa tekstiä (ainakin suurimmaksi osaksi ajasta). Kirjoitan postaukset aina ensin englanniksi ja sitten vasta suomeksi - en väitä, että käännökset olisivat täydellisiä, mutta sisältö pysynee suunilleen samana. En kompuroi kirjoitetun englannin kanssa, kirjoittaminen ja lukeminen tuntuu luontevalta. Yleisesti ottaen ymmärrän, mitä ihmiset minulle sanovat. Mutta ongelmat alkavat, kun joudun avaamaan suuni.

I'm not saying I can't speak. I can, but not the way I want. I notice stupid, simplistic mistakes way too often. I make lots and lots of mistakes. I have my awful Finnish accent. And I can't explain myself as well as I'd like to.  Every now and then I have a chat with someone and think afterwards that it went well, I didn't make single mistake (or at least not one that I would have noticed), and I actually completed nice sentences. But most of the time I feel a bit frustrated. I should know this language better. I know I can do better.

En väitä, ettenkö pystyisi puhumaan. Pystyn, mutta en niin kuin haluaisin. Huomaan typeriä, yksinkertaisia virheitä jatkuvasti. Teen joka päivä järjettömän määrän virheitä. Puhun kamalalla suomiaksentillani. Ja en pysty selittämään itseäni niin hyvin kuin tahtoisin. Silloin tällöin käyn keskustelun jonkun kanssa ja ajattelen, että menipäs se hyvin. En tehnyt yhtään virhettä, ainakaan sellaista, jonka itse olisin huomannut, ja sain kasaan kivoja lauseita. Mutta suurimmaksi osaksi olo on vähän turhautunut. Minun pitäisi händlätä englanti paremmin, tiedän, että voisin olla parempi.

With Finnish the problem is reverse. I think I'm still able to speak it out loud, it's not a problem. (Even though I speak Finnish maybe once a week.) But when I write my blog I'm struggling to find the words and I'm struggling with the grammar. I shouldn't be doing that, I've always known how to write Finnish. English ways of saying things creep into my Finnish and I don't like it. I have to fix my sentences over and over again. Sometimes I even have to use a translator to translate a word from English to Finnish. My mother tongue is not as perfect as it used to be.

Suomen kanssa ongelma on päinvastainen. Olen edelleen kykeneväinen juttelemaan, se ei ole ongelma, vaikka puhunkin suomea ääneen ehkä kerran viikossa (jos sitäkään aina). Mutta kun kirjoitan blogiani en meinaa muistaa sanoja ja kamppailen kieliopin kansssa. Ei minun pitäisi joutua tekemään niin, olen aina osannut kirjoittaa suomeksi. Englannin kieliset sanonnat hiipii suomeen, enkä tykkää siitä. Joudun korjailemaan lauseita uusiksi. Joskus joudun käyttämään kääntäjää, jotta saan käännettyä sanan englannista suomeksi. Äidinkieleni ei ole yhtä täydellistä, kuin se joskus oli.

I feel like I'm somehow stuck in between of two languages. I can't use either one of them perfectly. And it annoys me, a lot. And in addition to this I'm trying my best to learn German - just to be able to mix three languages at some point... I'd just like to be perfect.

Olen jotenkin jumissa kahden kielen välillä. En pysty käyttämään kumpaakaan täydellisesti ja se ärsyttää ja paljon. Tämän kaiken päälle yritän parhaani mukaan oppia saksaa, ihan vaan jotta voin sekoittaa kolme kieltä jossain vaiheessa elämääni. Tahtoisin vaan olla täydellinen.

I'm kind of excited and kind of horrified of what my English and Finnish will look and sound like after a few months. If I'm lucky I'll catch a tiny bit of Australian accent and get a lot more fluent. If I'm even luckier my Finnish starts flowing at some point again - it just requires that extra effort right now. Everything requires extra effort and it's weird. It's something I haven't used to. But hopefully it will be all worth it!

Olen innoissani ja kauhuissani yhtä aikaa sen suhteen, miltä mun englanti ja suomi tulevat kuulostamaan ja näyttämään muutaman kuukauden päästä. Jos olen onnekas, nappaan mukaani hieman aussiaksenttia ja kieli muuttuu sujuvammaksi. Jos olen vielä onnekkaampi, alkaa suomikin taas sujumaan jossain vaiheessa - se vaan vaatii ekstra panostusta tällä hetkellä. En ole tottunut näkemään vaivaa sen eteen. Mutta toivon mukaan tämä kaikki on sen vaivan arvoista!

This week has been one of those regular weeks - nothing too special but lots of nice small things. I've been doing a bit of extra work and seen my friends. Earlier this week we met up with Natalie (and quickly with Viktoria as well) to plan our epic roadtrip that will hopefully take place in two weeks. It's just a bit tricky to find a car but we'll make it work somehow. I hope.

Tääkin viikko on ollut yksi niistä ihan tavanomaisista. Mitään spesiaalia ei ole tapahtunut, mutta paljon kivoja pikkujuttuja. Tein vähän ekstratöitä ja näin kavereita. Alkuviikosta tapasin Natalien kanssa (ja nopeasti Viktoriankin kanssa) eeppisen roadtripin suunnittelun merkeissä, jolle lähdetään toivon mukaan kahden viikon päästä. On vaan vähän kinkkistä löytää auto jostakin, mutta kyllä me saadaan se toimimaan jotenkin. Ainakin toivon niin.

We were supposed to be spending yesterday at Bull&Barrel festival but as the weather's been awful the whole venue is full of water and the whole thing was cancelled. To be honest we were quite disappointed but instead of cancelling everything Natalie, Minea, and Viktoria ended up coming over to our place.

Meillä oli tarkoituksena viettää eilinen Bull&Barrel festivaaleilla, mutta sää on ollut niin kamala, että koko festarialue on täynnä vettä ja koko homma peruutettiin. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että se harmitti tosi paljon, mutta sen sijaan, et ois peruttu kaikki suunnitelmat päädyttiin viettämään tyttöjen iltaa Natalien, Minean ja Viktorian kanssa meillä.

We met up in shopping centre, did a bit of shopping and drove back here. For dinner we made pizzas from the scratch and they were pretty great! Besides pizza the evening included a lot of talking, laughing, watching Grease, eating way too much chocolate, drinking some girly sparkling wine, and just relaxing.

Tavattiin kauppakeskuksessa, shoppailtiin vähän ja ajeltiin takaisin tänne. Iltaruuaksi tehtiin pitsoja alusta alkaen ja vaikka itse sanonkin, niin kyllä ne hyvältä maistui! Iltaan kuului pizzan lisäksi paljon juttelua, nauramista, Greasen katsominen, ihan liikaa suklaata, hieman kuoharia ja rentoutumista.

I got to say I'm really happy that I've found these awesome girls! I already know I'm going to see them later on in life as well, and I already know I'm gonna miss Natalie so much - she's the first one of us to leave WA and we still have so many plans for these last two months. It's crazy how time goes on so quickly.

Täytyy sanoa, että olen tosi onnellinen, että tutustuin näihin huippuihin tyttöihin! Tiedän jo nyt, että tullaan vielä myöhemminkin näkemään ja tiedän senkin, että tulen kaipaamaan Nataliea tosi paljon - hän on meistä eka, joka jättää Länsi-Australian taakseen. Meillä on vielä ihan hullu määrä suunnitelmia näille vikoille parille kuukaudelle. On hurjaa, miten aika kuluukin niin nopeasti.

My sister's going to be here in five days, which is crazy as well. But it's also more than awesome. Can't wait to see her! We're going to leave to Perth with my host mum and the kids on Tuesday and I'm coming back down with my sister in a week or so. Then it's going to be busy as I want to show her as much as possible - I think my blog won't be updating as much as it usually does but if you want to follow where I'm going and what I'm doing check out my snapchat @fiiaelina

Pikkusisko tulee olemaan täällä viiden päivän päästä, sekin on hullua. Mutta on se myös ihan huippua, en malta odottaa! Me lähdetään host-äidin ja lasten kanssa Perthiin ensi viikon tiistaina ja tullaan takaisin etelään siskon kanssa siitä suunilleen viikon päästä. Seuraavista viikoista tulee kiireisiä, kun tahdon päästä näyttämään siskolle kaiken mahdollisen. Luulen, että blogi ei tule päivittymään kovin tiheään tahtiin, mutta jos haluat seurailla missä menen, niin kurkkaa toki snapchattini @fiiaelina

P.s. I think it must be a big sister thing to be more worried about your sister flying here on her own than you were about yourself moving to the other side of the world. I know she'll be okay and she knows what she's doing but I can be nothing but terrified.

P.s. Musta tuntuu, että on joku isosiskojuttu olla enemmän huolissaan tänne yksinään matkaavasta siskostaan, kuin olin siitä, että muutin toiselle puolen maailmaa. Tiedän, että kyllä se pärjää ja osaa, mutta en silti osaa olla olematta kauhuissani.

Sorry for the provocative title. I don't really wish I was back in Finland, I'm still happy here in Oz. But there are a few things that make me hope I could travel back home just for a day and come back here. I decided to list these things.

Pahoitteluni provokatiivisesta otsikosta. En oikeasti toivo olevani takaisin suomessa, olen edelleenkin onnellinen täällä Ausseissa. Mutta olen pistänyt merkille muutaman jutun, joiden takia toivoisin voivani matkustaa yhdeksi päiväksi takaisin kotiin vain tullakseni sitten takaisin tänne. Päätinkin listata nämä asiat.

- IB graduation ceremony. It was held on Friday the 2nd of September. Four out of six of us were present and I would have loved to take part. I would have loved to see all my teachers and the younger IB students. I just loved (and to be honest, hated, too) those three years of IB. But you can be sure that I'll go and visit my old school next year before leaving to Scotland and hopefully I'll have a chance to take part to the graduation ceremony of the current IB2s!

/ IBn valmistujaisjuhla. Sitä vietettin meidän koululla perjantaina 2. syyskuuta. Neljä meistä kuudesta valmistuneesta oli paikalla, olisin halunnut olla siellä myös. Olisin halunnut nähdä vanhat opet ja nuoremmat IBläiset. Rakastin (ja no rehellisyyden nimissä: vihasin myös) kolmea IB-vuottani. Mutta otan menetyksen varmasti ensi vuonna takaisin ja käyn visiitillä koululla ennen Skotlantiin muuttoa, ehkäpä pääsisin katsomaan nykyisten IB2 opiskelijoiden juhlan!

- Apulanta-movie. Some of you might know that one of my favourite bands is a Finnish band called Apulanta. I spent my 18th birthday on their gig and last Christmas I bought tickets to their concert and took by little sis there with me. This year a movie of the early years of Apulanta was released and I could have paid anything to get to one of these premieres where the actual band with the actors of the movie were playing before the movie itself started.

/ Apulanta-elokuva. Jotku teistä saattavatkin tietää, että yksi ehdottomista lempparibändeistäni on Apulanta. Vietin 18v synttärini heidän keikallaan ja viime jouluna ostin liput siskolleni ja itselleni joululahjaksi kyseisen bändin konserttikiertueelle. Kyseinen leffa kertoo Apulannan alkutaipaleesta ja olisin voinut maksaa mitä vain päästäkseni johonkin ensi-iltanäytöksistä, joissa esiintyi niin oikea bändi, kuin elokuvassa näytellytkin versio ennen itse elokuvaa.

- The autumn colours. I hate to miss all the beautiful colours the Finnish autumn has to offer, I love autumn in a way. I kind of skip the best parts of this time of the year - getting to find your nicest autumn clothes and enjoying the chilly evenings, stars that can be seen again, Northern Lights that have been dancing in the sky lately, and the colours. But I have to say I don't miss the rain, wind, too cold days, all the grayness and the fact it's gonna be dark for the next months!

/ Ruska. Harmittaa, että missaan Suomen syksyisen väriloiston, rakastan syksyä jollain tapaa. Missaan parhaat palat tästä vuodenajasta - syksyvaatteiden esille kaivamisen, viileistä illoista nauttimisen, tähdet, jotka voi taas nähdä, revontulet, jotka on viime aikona tanssineet taivaalla, ja kaikki ne värit. Mutta toisaalta ei kyllä harmita yhtään skipata kaikki ne sateiset, tuuliset ja liian kylmät päivät, sekä harmaus ja se tosiasia, että pimeyttä tulee kestämään monta kuukautta!

- I would have scratched my dad's car instead of host mum's. Who knows the feeling when you're backing on a car park, concentrate on what's happening behind and then you hear the front corner of the car hitting something? Well I know now. Could have been an accident, could have been bigger damage, but still. I'm annoyed at myself. And it doesn't help that it wasn't even my car but someone else's. I wouldn't have been happy to go home and tell my dad I scratched his car but it would have been a tiny bit less annoying. At least that's what I imagine to annoy myself more.

/ Olisin naarmuttanut iskän auton host-äitini auton sijaan. Kuka tietää sen tunteen, kun peruutat autoa parkista, keskityt siihen mitä takana tapahtuu ja kuulet, kun keula osuu johonkin? No, minä tiedän nyt. Olisin voinut ajaa kolarin, vahingot ois voinut olla isommat, mutta silti. Ärsyttäähän se. Eikä asiaa helpota se, ettei auto edes ollut omani. En olisi mennyt iloisena kotiin kertomaan iskälle, mitä tapahtui, mutta olisi se ehkä ollut ihan hitusen vähemmän harmittavaa. Ainakin mä kuvittelen niin.

And all the other little things. I'm still happy in Australia and I don't want to go home for a while but there are moments when I wish I could share them with people in Finland or moments when I'd love to be back in Finland to take part to something. But in general I'm more than happy to be here. I'm where I belong. I need to be right here right now.

Ja kaikki muut pienet jutut. Olen edelleen onnellinen Australiassa enkä tahdo kotiin vielä hetkeen, mutta on olemassa hetkiä, jotka tahtoisin jakaa Suomessa olevien ihmisten kanssa ja hetkiä, jotka tahtoisin olla Suomessa kokemassa. Mutta yleisesti ottaen olen enemmän kuin onnellinen täällä. Olen siellä mihin kuulun. Mun täytyy olla just täällä just nyt.

P.s. The photos are from the last month when I went for a little walk in Eaton along Collie River - I have to say I love this area. Also the post was written a while ago, but I think it's still pretty relevant.

P.s. Kuvat on viime kuulta, kun kävin Eatonissa pienellä kävelyllä Collie River - joen rantaa myöten. Pakko sanoa, että rakastan tätä aluetta. Myös postaus itsessään on kirjoiteltu jo hetki sitten, mutta mielestäni se on edelleen aika ajankohtainen.

This week has been the first weekend of school holidays and that's why there's been lots happening around the city. This meant that we headed to one of our shopping centres on Thursday with my host mum and the kids to meet a koala. This koala was called Dexter and well, I can tick one more thing out of my bucket list for Australia! And well I held a some sort of python as well and she was a pretty nice creature, too.