On Thursday 23rd of June everyone in Luxembourg had a day off work. It was a national holiday, the birthday of the Duke and all the shops were closed. My host parents were home as well, so I had a day off, too. I met up with my Italian au pair friend on Wednesday for a cup of coffee (or actually I drank a milkshake as it was a pretty warm day) and we came up with this idea of going somewhere together on Thursday. In the evening we decided our destination will be Trier in Germany - other option was to go to France, maybe next time then.

Torstaina 23. kesäkuuta kaikilla Luxemburgissa oli vapaapäivä. Kyseessä oli kansallinen vapaapäivä, Luxemburgin herttuan syntymäpäivä ja kaikki kaupat oli suljettuna. Mun host-vanhemmat olivat myöskin vapaalla kotona, joten minäkin olin vapaa menemään. Keskiviikkona tapasin italialaisen aupparikaverini kanssa kahvikupin (tai oikeastaan pirtelön) ääressä ja saatiin idea, että lähdetään yhdessä jonnekin torstaina. Illalla sitten päätettiin, että kohteena olisi Trier Saksassa - toinen vaihtoehto oli suunnata Ranskaan, mutta ehkä sitten ensi kerralla.

On Thursday I took a car and drove up to the city. Everything was fine until my navigator failed me a bit before I entered the city, and once I got it working again it advised me to drive in a circle since the streets I would have needed were closed because of the parades of national holiday... A few calls and messages, asking advise from a police, getting on track and lost again, and driving a bit on an autobahn, I finally found my way to my friend's house - a drive of 20 minutes took over an hour.

Torstaina hyppäsin autoon ja ajoin kaupunkiin. Kaikki oli hyvin, kunnes navigaattori lopetti yhteistyön vähän ennen kaupunkia ja kun se alkoi taas toimimaan päädyin ajamaan ympyrää, sillä tarvitsemani tiet olivat suljettuna juhlapäivän paraatien vuoksi... Muutaman paniikkipuhelun ja viestin, poliisilta tien kysymisen, kartalle pääsemisen ja uudelleen eksymisen, sekä pienen autobaanalla ajelun jälkeen pääsin lopulta perille kaverin talolle - 20 minuutin ajomatkaan tuhlaantui yli tunti.

Once my friend was in the car, we had no trouble to find our way to Trier, the signs tell where to go if you just get out of the city of Luxembourg and an autobahn is a nice way to travel. The distance from Lux to Trier is only about 50km so not bad at all. In Trier we found place to park our car for free and I was really proud of my parking skills.

Kun aupparikaveri oli kyydissä, ei ollut mitään ongelmia löytää Trieriin, sillä kyltit alkaa heti kun pääsee ulos kaupungista ja autobaana ei ole hullumpi tapa ajella. Matka Luxista Trieriin on suunilleen 50km, joten ei olleskaan liikaa. Trierissä löydettiin heti ilmainen paikka parkkeerata auto ja parkkeerasinpa elämäni ekan kerran taskuparkkiin sitten autokoulun jälkeen. Ei huono.

The day was absolutely hot, between 34 and 38 degrees. We ended up walking a lot around the city and checking most of the sights there are in Trier. We ate ice cream and I bought a novel in German. Once it was time to head back to the car we thought it was besides another bridge than it actually was and ended up walking a couple of extra kilometers. At that point we were so sweaty, tired, and hungry that it was getting ridiculous but oh we still had fun. We drove to another town near by and bought some snacks and being full and happy again we headed back home.

Päivä oli älyttömän kuuma, lämpötila huiteli 34 ja 38 asteen välillä. Me päädyttiin kävelemään paljon kaupunkia tutkiessa ja tsekatessa suurimman osan nähtävyyksistä. Syötiin jätskiä ja ostin saksankielisen romaanin eurolla. Kun oli aika palata takaisin autolle, erehdyttiin luulemaan että se on toisen sillan luona kuin se olikaan, joten päädyttiin kävelemään pari kilometriä ekstraa. Siinä vaiheessa oltiin molemmat jo niin hikisiä, väsyneitä ja nälkäisiä, että koko touhu alkoi mennä naurettavaksi, mut olipahan ainaskin hauskaa. Ajeltiin viereiseen kaupunkiin ja ostettiin evästä hultoasemalta. Mahat täynnä ja onnellisina suunnattiin keula takaisin kotiin.

Trier is a beautiful and historical city, it's one of Germany's oldest cities and it has a few UNESCO world heritage sites. It was established by Romans and there are still things that remind of those times - I didn't know that there is an amphitheater in Germany! It's not Colosseum, but it was cool to see though. If you happen to be in western Germany or in Luxembourg, I would recommend you to take a look. The Mosel -river runs next to the city (and all the cities with water are lovely) and there's lots to see. It's not maybe my favourite city in Germany, I liked Nuremberg and Munich more, but there's a lot of history to appreciate!

Trier on tosiaankin kaunis ja historiallinen kaupunki, yksi Saksan vanhimmista, ja sieltä löytyy muutama UNESCOn maailmanperintökohde. Trierin perustajina olivat roomalaiset ja muutama asia muistuttaa noista ajoista edelleen - en tiennyt, että Saksassa on amfiteatteri! Ei se Colosseum ollut, mutta ihan hauska paikka nähdä silti. Jos satut siis eksymään Länsi-Saksaan tai Luxemburgiin, niin käy kurkkaamassa tämäkin kaupunki. Trier on Mosel-joen varrella (ja kaikki kaupungit veden äärellä on kivoja) ja sieltä löytyy paljon nähtävää. Ei ehkä mun lempparikaupunki Saksassa, tykkäsin Nürnbergistä ja Münchenistä enemmän, mutta Trieristä löytyy roppakaupalla historiaa!

My days start usually around 8 o'clock, so I get up somewhere between 7:00 and 7:30, get dressed, and eat my breakfast. As my main duty is to look after the youngest kid who's 6 months old, I don't have to worry about the older ones in the morning before they go to school/kindy. I usually play with the baby, feed him, change the diaper, and put him sleeping. He usually sleeps and is awake in blocks of 1-3 hours, so the rhythm stays pretty much the same through the day.

Mun päivät alkaa yleensä kahdeksalta, joten herään jossakin 7:00 ja 7:30 välillä, puen ja syön aamupalani. Pääasiallinen hommani on vahtia nuorinta, 6kk vanhaa, lasta, joten mun ei tarvitse huolehtia kolmesta muusta aamuisin ennen kuin he lähtevät kouluun/päiväkotiin. Aamut kuluvat leikkien vauvelin kanssa, ruokaillessa, vaipanvaihdossa, ja vauvan nukuttamisessa. Vauva nukkuu ja on valveilla yleensä 1-3 tunnin pätkissä, joten rytmi pysyy suunilleen samana koko päivän läpi.

When the baby sleeps, I do this and that small such as the laundry, cleaning away the kids' toys, or packing/unpacking the dishwasher. Then I just hang out, watch TV, read something (and I really recommend you to check out that exhibition if you ever visit Luxembourg!), eat, or take my laptop out.

Kun vauva on nukkumassa, touhuan yleensä sitä ja tätä pientä ympäriinsä. Saatan auttaa pyykkihuollossa tai täyttää/tyhjentää tiskikoneen, siivota lasten lelut paikoilleen. Sitten vain hengailen, katson telkkaria, luen jotakin (ja tosiaankin suosittelen kaikkia tsekkaamaan tuon näyttelyn, jos Luxemburgissa käyt!), syön, tai otan läppärin esille.

After an hour or two the baby wakes up and is hungry again. After eating we usually play or read or just lay on the couch and "talk". Even though he's so small he still enjoys being and communicating with others, so that's what we do.

Tunnin tai parin unien jälkeen vauva heräilee ja on taas nälkäinen. Ruoan jälkeen yleensä leikitään, luetaan, tai vaan makoillaan yhdessä sohvalla "jutellen". Vaikka vauveli onkin vielä niin pieni, tykkää hän silti olla muiden kanssa ja seurustella, joten niin me sitten yleensä tehdään.

On that specific day I cooked a lunch for me and my host mum, who stayed working at home. I made some sort of veggie wok, and it was delicious! Some other days I just crab a sandwich, or eat something prepared by the mum.

Kyseisenä päivänä minä kokkasin lounaan itselleni ja perheen äidille, joka teki töitä kotona. Tein jonkinsortin kasviswokin, joka onnistui varsin hyvin! Joinain muina päivinä nappaan vain voileipää, tai syön perheen äidin valmistaman lounaan.

Next thing is to feed baby again if he's hungry, and if the weather allows we go for a walk so that he can fall asleep again. Around 16:00 o'clock both of the parents are usually back at home (as well as the older kids) and I'm free to do whatever, but quite often I end up sitting around and being with the family. This time I decided to drive to the town close by - my first time behind the wheel in Luxembourg!

Seuraavaksi vauveli syö jälleen, jos sattuu olemaan nälkäinen. Iltapäivällä käydään yleensä myös kävelyllä, jos sää vain sallii, niin, että toinen nukahtaa taas vaunuihin. Neljän aikoihin molemmat vanhemmat (sekä vanhemmat lapset) ovat taas kotona ja minä vapaa tekemään mitä vaan. Monesti päädyn kuitenkin istuskelemaan perheen seurana. Tällä kertaa päätin ajella viereiseen kaupunkiin - eka kerta ratin takana Luxemburgissa!

I ended up to the town without crashing the car, walked through all the shops (they have a small shopping centre and grocery stores, but it's a pretty quick round I would say). Bought some nice coffee as well and enjoyed my life.

Pääsin kaupunkiin asti kolaroimatta autoa ja päädyin kävelemään kaikki kaupat läpi (kaupungista löytyy siis pieni ostoskeskus ja ruokakauppoja, mutta ne on aika nopeasti koluttu läpi). Ostin vähän kahvia ja nautin elämästä.

In the evening we have a dinner, watch telly, talk, drink wine, play with the kids, etc. Sometimes I spend my evening out in the city meeting up with other au pairs, but mostly it's just the same as I would do at home, taking it easy and relaxing. Then a bit of time on my laptop in my room, shower, and sleep!

Illalla syödään päivällinen, katsotaan telkkaria, jutellaan, juodaan viiniä, leikitään/pelataan lasten kanssa, yms. Joskus vietän illan kaupungilla muiden au pairejen kanssa, mutta yleensä teen samoin kuin tekisin kotonakin - rentoudun. Viimeiseksi vähän aikaa läppärin ja somen parissa omassa huoneessa, suihku ja sänky!

P.s. I'm heading to Brussels this weekend, how cool is thar!
P.s. Lähden Brysseliin tänä viikonloppuna, kuinka siistiä!

One of the places I really like in London is St Katharine Docks. It's an area close to the Tower of London and Tower Bridge. It's in the very centre of the city, but it's so quiet and peaceful you wouldn't think you're in the capital. My favourite pub in London I wrote about locates there.

Yksi paikka, josta Lontoossa todella pidän, on St Katharine Docks. Se on alue lähellä Tower of Londonia ja Tower Bridgeä. Se on aivan keskustassa, mutta niin hiljainen ja rauhallinen, että unohdat olevasi Britannian pääkaupungissa. Lempparipubini Lontoossa, josta kirjoitin teille, sijaitsee siellä.

St Katharine Docks has many nice restaurants, cafes, and pubs you can go and sit in. I've eaten once in an Italian restaurant there and it was an absolutely lovely place to have your lunch. I really recommend you to take a look, if you're looking for a little break of the bustle. Eating or drinking in London is always expensive, and this area doesn't make a difference, but it still could be worth it!

St Katharine Docksilta löytyy useampi kiva ravintola, kahvila ja pubi, joihin voi mennä istuskelemaan. Olen syönyt kerran yhdessä alueen italialaisessa ravintolassa ja se oli tosi viehko paikka lounastaa. Suosittelen kurkistamaan St Katharine Docksille, jos haluat pienen breikin kaupungin hulinasta. Syöminen tai juominen Lontoossa ei ole koskaan halpaa, eikä tämä alue tee siihen poikkeusta, mutta se voi olla maksetun rahan arvoista!

And as you can see from the map above, it's not too hard to find if you take a tube from e.g. Waterloo to Tower Hill! 

Ja kuten kartasta yllä voitte nähdä, ei paikkaa ole kovin hankala löytää, jos vaikkapa hyppää tuben kyytiin vaikkapa Waterloolta ja matkaa Tower Hillille!

1. Cheap public transportation. Bus to pretty much anywhere from everywhere costs 2€ and the ticket is valid for two hours. If I travel up to the city (approximately 16km) I can also go around in the centre without paying more. When I went to listen to Disturbed the ticket for the concert was also my ticket for all transportation within Luxembourg, free buses and trains!

1. Halpa julkinen liikenne. Bussi mistä vain minne vain maksaa 2€ ja lippu on voimassa kaksi tuntia. Voin siis matkustaa Luxin keskustaan (noin 16km täältä) ja kulkea edestakaisin sielläkin maksamatta extraa. Kun menin Disturbedin keikalle, toimi konserttilippu matkalippunani. Kaikki julkiset mistä päin Luxemburgia vaan olivat ilmaisia mulle sinä päivänä, mukaanlukien junat ja bussit!

2. The landscape. I didn't know Luxembourg is such a beautiful country (well I didn't know anything when I came here). It has lots of hills and lots of hollows. It's a small country, but there's not so much population either, so there's still plenty of forests. Some small rivers go here and there, many buildings are beautiful, and I've seen some absolutely lovely villages. I just love it.

2. Maisemat. En tiennyt, että Luxembourg on näin kaunis maa (vaikka täytyy edelleenkin sanoa, etten tiennyt mitään koko paikasta, kun saavuin tänne). Täällä on paljon mäkiä ja notkelmia, Luxin kaupunkikin on rakennettu usealle erilliselle kukkulalle. Tähän pieneen maahan sopii myös paljon metsää, sillä asukaslukukaan ei ole valtaisa. Joitain pieniä jokia risteilee siellä täällä, monet rakennuksista ovat sieviä, ja olen nähnyt muutamia aivan hurmaavia kyliä. Yksinkertaisesti kaunista.

3. People. Here in my village everyone says "moyen" when you meet them on the street, everyone smiles. Up in the city people don't greet everyone of course, but small talk really is an everyday thing. People talk a lot, smile a lot, and are polite. For a Finn from a small town the politeness especially in traffic is amazing - drivers give way for each other, wave hand for a thanks. Doesn't happen where I am from!

3. Ihmiset. Täällä pikkukylässä kaikki tervehtivät sanomalla "moyen", kun kävelet vastakkain kadulla, kaikki hymyilevät. Kaupungissa ihmiset eivät tietenkään tervehdi jokaista vastaantulijaa, mutta smalltalk on yhtä kaikki arkipäivää. Ihmiset puhuvat paljon, hymyilevät paljon ja ovat kohteliaita. Suomalaiselle pikkupaikkakuntalaiselle kohteliaisuus etenkin liikenteessä tuntuu hämmästyttävältä - kuskit antavat tietä toisilleen, nostavat käden kiitokseksi. Ei vain kotona!

4. Shifts from country to city. Likely to Southern Germany, the villages here are really next to each other. It's so different from what I'm used to. We're 16km from the city of Luxembourg, in between there's already lots of countryside. This village is 3km from the closest town. I have to walk under 5 minutes and I see the first cows and kilometers of fields. I have to drive under 5 minutes and I come to the first shopping centre. Somehow everything's so close, but still the countryside-feeling is there.

4. Sulavat liitokset maaseudun ja kaupunkien välillä. Niinkuin Etelä-Saksassakin, ovat kylät täällä aivan vieri vieressä - ihan erilaista, kuin mihin olen tottunut. Me ollaan 16km päässä Luxemburgin kaupungista, välissä on paljon maaseutua. Tämä kylä on 3km lähimmästä kaupungista. Alle 5min kävelyllä näen ensimmäiset lehmät ja kilometrikaupalla peltoa. Alle 5min ajomatkan päästä löytyy ensimmäinen ostoskeskus. Jotenkin kaikki on tosi lähellä, mutta silti maaseutumainen fiilis on läsnä.

5. Multilingualism and languages. Everyone who's born and lived here speaks at least German, French, and Luxembourgish. Many also fluent English. Some know some other languages. And I'm here like "Hi I'm Fiia and I thought I'm cool 'cause I'm bilingual". It just amazes me. And motivates me to learn more. I have a few years of work ahead with my German and once that's somewhat fluent I can decide the next language to learn! But yeah, you get away with English in Luxembourg, even though it helps if you know some German (many things in stores are in German, as well as the texts in the buses I've been taking), or some French (the texts and announcements in railway station and trains are in French).

5. Monikielisyys ja kielet. Kaikki täällä syntyneet ja kasvaneet puhuvat saksaa, ranskaa, ja luxemburgia. Monet myös sujuvaa englantia. Jotkut tietävät myös muita kieliä. Ja sitten olen minä: "Hei olen Fiia Suomesta ja luulin olevani kaksikielisenä erityinen". Kielipaljous ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Ja se myös motivoi oppimaan. Muutama vuosi työstämistä saksan kanssa ja kunhan se on jotenkuten sujuvaa, voinkin siirtyä seuraavaan opiskeltavaan kieleen! Mutta eniveis, Luxemburgissa pärjää Englannilla, vaikka saksan (monet jutut kaupoissa on saksaksi, kuten myös tekstit ainakin niissä busseissa, joita minä olen käyttänyt) tai ranskan (tekstit ja kuulutukset rautatieasemalla, sekä junissa ovat ranskaksi) taito auttaa paljon eteenpäin.

I've been in my host family for a week now. As I already told you, the first impression was very pleasant. And it has stayed that way. I like the parents, the kids are great. I like the house and the area. I have nothing to complain about at the moment. I've been eating well, sleeping well, and having a good time. I can hang around if I wish, I help around as I would at home. I get my own time if I want to.

Eka viikko au pair-perheessäni on nyt ohi. Kuten jo aiemmin mainitsin, ensivaikutelma oli positiivinen. Pidän vanhemmista, lapset on ihania. Talo on kiva ja aluekin sopii mulle. Ei ole oikeastaan mitään, mistä valittaa. Olen syönyt hyvin, nukkunut hyvin, ja nauttinut elämästä. Hengailen muiden kanssa, kun siltä tuntuu, auttelen samalla tavalla, kuin kotonakin auttelisin. Voin vetäytyä omaan rauhaan, jos niin haluan tehdä.

On Tuesday night I went to see Disturbed on Rockhal, Belval. My host mom helped me to find the right buses and trains, my host dad picked me up from the main train station at night after the show. I think they're awesome. I found my way to Rockhal on my own, even though the things in public transportation are in French. I've learned to say "merci" and "ni merci", which are of course "thank you" and "no thank you", as well "moyen" which is a general greeting. And I'm kind of proud of myself.

Tiistai-iltana menin kuuntelemaan Disturbedia Rockhal'iin Belval'ssa. Host-äiti auttoi minua löytämään oikeat bussit ja junat, host-isä taas haki minut yöllä päärautatieasemalta konsertin jälkeen. He ovat huippuja. Löysin tieni Rockhal'iin ihan itse, vaikka kaikki julkisissa olikin ranskaksi. Olen oppinut sanomaan "merci" ja "ni merci", "kiitos" ja "ei kiitos". Osaan sanoa myös "moyen", joka on yleinen tervehdys. Olen ylpeä itsestäni.

On Wednesday I met up with two other au pairs, a French girl and an Italian girl. Both were great, they showed me around the city, we talked this and that, we drank beer, and had good time. The Luxembourg city is absolutely beautiful, and during night it still feels safe. It's not too big, but it's still big enough, and the atmosphere is great. I didn't have to be afraid coming back from the Disturbed show alone, or walking around with the other girls. 

Keskiviikkona tapasin kahden muun au pairin kanssa: ranskalainen, sekä italialainen tyttö. Molemmat olivat mahtavia, esittelivät minulle kaupunkia, juteltiin niitä näitä, juotiin olutta, ja vietettiin mukava ilta. Luxemburgin kaupunki on todella kaunis, eikä yölläkään ollut turvaton olo. Kaupunki ei ole liian iso, mutta silti riittävän kokoinen. Ilmapiiri on mahtava, ei tarvinnut pelätä hommautuessaan yksin kotiin Disturbedin keikalta, eikä kävellessä tyttöjen kanssa. 

And just as we spoke - it's awesome to meet up with other au pairs. You all kind of have the same view of the world, similar mindset. You're in the same situation: a new place, a new county, a new family, no friends, nothing familiar. So you kinda melt together immediately, even though it might be that you'll never see again. But then again we also invited each others to visit us wherever we are. For a traveler it's the best thing to know people. You just have to socialize a bit and you'll learn lots about world, others, and yourself. On Wednesday night I learned about the history of the Luxembourg city, about all the important buildings. I wouldn't have, if I didn't decide to meet up with this French girl, who bought the Italian girl with her, who then showed us around. 

Ja aivan kuten me puhuttiinkin, oli mahtavaa tavata muita au paireja. Kaikilla on samanlainen maailmankuva. Ollaan samassa tilanteessa: uusi paikka, uusi maa, uusi perhe, ei ystäviä, ei mitään tuttua. Joten jotenkin vaan sulaudutaan yhteen heti kättelyssä, vaikka voi olla, ettei tulla enää koskaan näkemään uudestaan. Mutta toisaalta taas kutsuttiin jo toisemme kyläilemään, satuttiimpa sitten olemaan missä päin maailmaa tahansa, jos siltä tuntuu. Maailmanmatkaajan näkökulmasta on huippua tuntea ihmisiä. Jos sosialisoidut vähän, opit paljon maailmasta, muista, ja itsestäsi. Keskiviikona opin Luxemburgin kaupungin historiasta ja tärkeistä rakennuksista. En olisi oppinut, jos ei oltaisi ranskalaisen tytön kanssa päätetty tavata, eikä hän olisi ottanut italialaista tuttuaan mukan, joka sitten esitteli kaiken.

So all in all. Everything's better than good. I'm loving it here. I couldn't be happier at the moment and I just wish that the rest of my stay will be as lovely as it's been so far. And I like Luxembourg so much, that I think I will write an own post about the reasons I love this country, and why everyone should definitely visit here!

Joten tiivistetysti taas - kaikki on paremmin kuin hyvin. Rakastan olla täällä. En voisi olla tällä hetkellä onnellisempi ja toivon vain, että loppuaika Luxemburgissa sujuu yhtä hyvin. Pidän tästä maasta niin paljon, että taidan kirjoitella oman postauksen siitä, miksi olen menettänyt jo sydämeni ja miksi jokaisen pitäisi vierailla täällä!

I have to admit I haven't been in too many pubs in London, as it's just so expensive to eat or drink in the capital. However I've been in a few, and in one specific pub I've visited quite a few times. It's called The Dickens Inn, and it locates in St Katharine Docks, right next to Tower Bridge. The pub itself is an old and lovely building, with pleasant staff, and they have enough variety in their menus. 

Täytynee myöntää, etten ole käynyt kovin monessa pubissa Lontoossa. Pääkaupungissa syöminen ja juominen kun on vähän turhan kallista. Joka tapauksessa olen käynyt muutamassa, ja yhdessä tietyssä pubissa useamminkin. Kyseinen pubi on The Dickens Inn, ja se sijaitsee St Katharine Docks'lla, aivan Tower Bridgen vieressä. Pubi itsessään on vanha ja viehättävä rakennus, jonka henkilökunta on mukavaa ja menuissakin on riittävästi vaihtoehtoja.

But the reason why I love it so much, is the feeling I get there. It's in the very heart of London, but it's a quiet and lovely place. It doesn't feel like you're in a city of over 8 million people. It's usually not as crowded as many of the places closer to sightseeings such as London Eye or Big Ben, but it's more like a place where the locals come.

Suurin syy sille, miksi kyseistä paikkaa rakastan, on se tunnelma. Dickens Inn on aivan Lontoon sydämessä, mutta se on silti hiljainen ja mukava paikka. Ei tunnu lainkaan siltä, että olet yli 8 miljoonan ihmisen suurkaupungissa! Pubi ei yleensä ole niin täysi, kuin monet paikoista, jotka sijaitsevat lähempänä London Eyen ja Big Benin turistirysiä. Se on ennemminkin paikka, jossa törmätä paikallisiin.

If you ever happen to be in London, in the area around The Tower of London and Tower Bridge, go there and have a drink. I recommend!

Jos siis ikinä satutu Lontooseen Tower of Londonin ja Tower Bridgen läheiselle alueelle, niin pistäydy toki oluella. Voin suositella!