Saturday 8th of April, a beautiful and sunny spring day in Lapland. The hardest day after hearing the news about my Grandfather. The funeral was simple and small, something I think my Grandfather would have approved. The weather couldn't have been better and even though it was extremely sad I'm feeling relieved that it's done now. Life goes on even though it will never be the same.

Lauantai 8. huhtikuuta, kaunis ja aurinkoinen kevätpäivä Lapissa. Vaikein ja raskain päivä uutisten kuulemisen jälkeen. Vaarin hautajaiset olivat pienet ja yksinkertaiset, jotain jonka Vaarikin olisi varmaan hyväksynyt. Sää ei olisi voinut olla parempi ja vaikka päivä olikin äärimmäisen surullinen, on fiilis jollain tapaa helpottunut. Elämä jatkuu, vaikkei se koskaan tule olemaan kuin ennen.

I've been preparing a few posts for you, I finally try to get back on track with posting more regularly now when life gets back to somewhat normal. Hopefully.

Olen kirjoitellut parit postaukset teille ja yritän nyt vihdoin alkaa taas postailemaan säännöllisemmin, kun elämä toivon mukaan vähän normalisoituu.

I'm in Finland now, in Lapland to be more precise, right now. My grandfather's funeral, visiting my grandma, and seeing other relatives. That's pretty much my weekend summed up. But this time I'm not going to talk about that but take a look back to beginning of March and Sydney.

Olen parhaillaan Suomessa, tarkemmin ottaen Lapissa. Vaarin hautajaiset, isoäidin luona vierailu ja muiden sukulaisten näkeminen. Siinäpä viikonloppuni oikeastaan onkin, mutta tällä kertaa en aio puhua siitä, vaan vilkaista maaliskuun alkuun ja Sydneyhin.

A huge LGBT festival called Sydney Mardi Gras took place on out first weekend in Sydney and we decided to go and watch. I've never attended to anything like that before and I have to say it was a great experience. So many people and so much love. The atmosphere was something you can't really even describe and it was a lot of fun.

Valtava LGBT festivaali, Sydney Mardi Gras, järjestettiin ekana viikonloppunamme Sydneyssä ja päätettiin mennä katsomaan. En ole koskaan osallistunut mihinkään vastaavaan aiemmin ja täytynee todeta, että se oli huikea kokemus. Niin paljon ihmisiä ja niin paljon rakkautta. Fiilis oli jotain sanoin kuvaamatonta ja mulla oli hauskaa.

And it was one of those events that actually makes you think how unfair and horrible our world is as we still need something like this. It's sad that there are so many people who can't be themselves or if they're they'll get judged. Not even mentioning how many places still consider homosexuality a disease and/or illegal. I'm happy we finally legalized the same sex marriage in Finland this year, it was about the time.

Kyseessä oli yksi niistä tapahtumista, joka saa pienen ihmisen miettimään kuinka epäreilu ja kamala maailmamme onkaan, kun tällaiselle on edelleen tarvetta. On surullista, kuinka moni ihminen ei pysty olemaan oma itsensä ja jos pystyykin, tulee tuomituksi. Enkä edes mene siihen kuinka monessa paikassa homoseksuaalisuus lasketaan edelleen sairaudeksi tai rikollisuudeksi. Olen iloinen, että Suomeenkin saatin vihdoin tasa-arvoinen avioliittolaki tänä vuonna. Oli jo aikakin.

But anyway. I think the photos tell the story better than my words! Say yes to love. And take part to the next Sydney Mardi Gras if you happen to be there in March.

Kuvat kertonevat kuitenkin enemmän kuin sanat. Sano kyllä rakkaudelle ja jos satut Sydneyhin seuraavan Mardi Grasin aikaan suosittelen ehdottomasti osallistumaan!

The title has it all: I'm in Finland and I'm 20. Sounds like I should be an adult now but let's see, I don't feel any older than I felt yesterday. My trip back home was long but I made it. Four days (over 85 hours in total) of travelling, including five flights: Auckland-Brisbane-Melbourne-Singapore-Helsinki-Kajaani. Crazy but now it's done and luckily I've got just four flights (I'll return to Brisbane) in the end of month and the transit times are a bit shorter at each airport.

Otsikossa se jo lukeekin: olen Suomessa ja olen 20 vuotta. Kuulostaa ihan siltä, että mun pitäisi vihdoin ruveta aikuiseksi, mutta saa nähdä. Olo ei ole yhtään sen vanhempi kuin eilenkään. Kotimatka oli ihan liian pitkä, mutta täällä sitä ollaan. Neljä päivää (yhteensä yli 85 tuntia) matkustamista ja viisi lentoa reitin ollessa Auckland-Brisbane-Melbourne-Singapore-Helsinki-Kajaani. Hullua, mutta nyt se on tehty ja onneksi paluumatka on yhtä lentoa lyhyempi (lennän takaisin Brisbaneen) kuun lopussa ja vaihtoajatkin kentillä on vähän lyhyemmät.

Anyway. I've got nothing much to say this time, I just wanted to say I'm all good and with my family and friends. My two best friends, my sister, my mom, and my auntie were all greeting me at the airport yesterday. I slept well in my own bed last night and spent today hanging out with my best friend - just like we used to do. It's such a weird feeling to be back home as everything has stayed the same but nothing is like it used to be. So many things happening at the same time that I don't know how to feel. 

Jokatapauksessa mulla ei kummempaa sanottavaa ole - halusinpahan vain kertoa olevani ok ja perheeni ja ystävieni luona. Kaksi parasta ystävääni, siskoni, äitini ja tätini olivat kaikki vastassa lentokentällä eilen. Nukuin ekan yön omassa sängyssäni varsin hyvin ja vietin tämän päivän hengaten parhaan ystäväni kanssa ihan niinkuin aina ennenkin. On tosi outoa olla takaisin kotona, kun mikään ei ole muuttunut vaikka toisaalta kaikki onkin ihan toisin. Niin monta asiaa tapahtuu taas yhtä aikaa, etten tiedä mitä tuntea.

I'll come back and write a few proper posts for you in the near future, now I'll just rest and try to adjust to being here. Right now my thoughts are way too scattered for anything longer or more meaningful than this. Have a lovely week everyone, it's April and I can't believe it either!

Aion kirjoitella muutaman kunnollisen postauksen lähitulevaisuudessa, mutta nyt aion levätä ja tottua ajatukseen Suomessa olemisesta. Just nyt mun ajatukset ovat liian levällään pidemmän tai syvällisemmän postauksen kirjoittamiseen. Hyvää alkanutta viikkoa jokaiselle - on jo huhtikuu, enkä minäkään ihan usko sitä todeksi.