London at night is still the most breathtaking view when landing to Heathrow. Wouldn't mind an extra hour on the plane if I just got to watch the Thames and the endless sea of lights flicker below. But I have to admit the snowy Finland is pretty stunning as well - both on ground and up above.

Lontoo yöaikaan on edelleen se kaikista henkeäsalpaavin näky Heathrowlle laskeutuessa. Mua ei haittaisi istua ekstra tunnin koneessa, jos vaan saisin katsella Thamesia ja sitä loputonta valomerta. Mutta on myös myönnettävä, että luminen Suomikin on varsin upea - sekä maasta, että ilmasta.

There's nothing better than proper, filtered, Finnish coffee. I hadn't quite realized how not proper the instant stuff I usually drink is. I might have downed 2 liters of coffee per day just because it tasted so good but I don't even care.

Ei ole mitään parempaa, kuin kunnollinen suomalainen suodatinkahvi. En ollut ihan tajunnutkaan, kuinka ei-kunnollista se pikakahvi, jota yleensä juon, onkaan. Saatoin ehkä kumota kaksi litraa kahvia päivässä ihan vaan koska se maistui niin hyvältä, mutta eikai sillä niin väliä.

My opinion might be a bit biased but in any case Helsinki-Vantaa airport is one of the best airports I've been to and I feel like it only gets better every time I stop there. It also feels like home.

Mielipiteeni saattaa olla puolueellinen, mutta joka tapauksessa Helsinki-Vantaan lentokenttä on yksi parhaista, joilla olen ollut ja se tuntuu vaan parantuneen joka pysähdyksellä. Se tuntuu myös kodilta.

-1 degree feels freezing cold in Scotland. In Finland it's not too bad. I guess I have a different attitude towards cold depending on which country I'm in. I still remember putting on four layers of clothing when it got down to 20 degrees for the first time after the summer months back in Australia. It's all relative.

-1 astetta pakkasta on jäätävän kylmä keli Skotlannissa. Suomessa se ei ole niin paha. Luulenpa, että mulla on eri asenne kylmää kohtaan riippuen maasta, jossa olen. Muistan edelleen vetäneeni ylleni neljä kerrosta vaatetta, kun lämpötilat laski 20 asteen tietämille ekaa kertaa kesän jälkeen Australiassa. Kaikki on suhteellista.

The morning flight from home to Helsinki lands around the time of sunrise at this point of the year. The skies were all perfect pink and I thought of getting my phone out to frame the view but decided against it. I just sat there and enjoyed the stunning colours shining as vivid as ever.

Aamulento kotikaupungista Helsinkiin laskeutuu auringonnousun aikaan tähän aikaan vuodesta. Taivas oli täydellisen pinkki ja ajattelin kaivaa puhelimeni esille ja ikuistaa maiseman, mutta päätin lopulta toisin. Istuin vaan siinä ihailemassa sitä huikaisevaa väriloistoa.

And no matter how beautiful snow is, was it then against the brightest blue the sky can be or the green line trees or the pink sunrise, I so not miss the freezing -19 degrees and clearing the front yard every day as it snowed again.

Ja ihan sama miten kaunista lumi onkaan kirkkaansinistä taivasta, vihreitä havupuita, tai pinkkiä auringonlaskua vasten, en todellakaan kaipaa jäätäviä -19 asteen pakkasia ja lumitöiden tekemistä joka aamu, kun sitä valkoista höttöä vaan tulee ja tulee lisää.

Going grocery shopping can be a great adventure in a new country and I love exploring grocery stores along the locals wherever I go. In Finland I find myself going crazy between the shelves, throwing this and that and all of these in the basket, and ending up dragging home more food than I'm physically able to eat within those few days. It just feels like there are so many things I realize missing eating when I see them.

Ruokaostoksien tekeminen voi olla kiva seikkailu uudessa maassa ja rakastan ruokakauppojen tutkimista paikallisten seassa mihin ikinä menenkään. Suomessa löysin itseni sekoamasta hyllyrivien välistä, nakkelemasta tavaroita kärryyn hallitsematonta vauhtia ja raahaamasta kotiin enemmän ruokaa, kuin fyysisesti pystyn syömään muutaman päivän sisään. Tuntuu vaan siltä, että on niin paljon juttuja, joiden syömistä kaipaan, kun näen ne.

Working on an assignment and reading academic articles is surprisingly easy at the airports or on board - no other disturbances and loads of time I have to spend sitting around anyway. Might as well spend it productively.

Esseen työntäminen ja akateemisten artikkeleiden lukeminen on yllättävän helppoa lentokentillä ja lennollakin - ei muita häiriötekijöitä ja paljon aikaa, joka muutenkin tulisi kulutettua oikeastaan ei mihinkään. Miksipä ei siis olla produktiivinen. 

The airplane landing in Edinburgh, the snowy mountains of Scotland below, and the beautiful and new Queensferry crossing linking the south and north together. It has started to feel like home and the sun, +6 degrees, and the thick Scottish accent of the cashier in our local supermarket made me smile.

Lento laskeutui Edinburghiin, Skotlannin lumiset vuoret alapuolella, ja kaunis, uusi Queensferry crossinging silta yhdistämässä etelän pohjoiseen. Tämä paikka on alkanut tuntua kodilta ja aurinko, +6 astetta ja se skottiaksentti, jolla kaupan kassa puhui paikallisessa supermarketissa sai minut hymyilemään.

Leaving home to go home is the best and worst and I'm lucky enough to have a home in multiple countries.

Kotoa läteminen mennäkseen kotiin on parasta ja pahinta ja minä olen onnekas omistaessani kodin useassa eri maassa.

About a year ago I flew to Finland for my grandfather's funeral. It was the most beautiful, sunny spring day as we said goodbyes in the stunning Lapland. This weekend we said goodbye to my grandmother from the other side of the family. It was snowing the whole day and definitely felt like winter but it was a beautiful day as it was. Lots of tears and sadness but also love. Our grandmother left behind the best gift anyone could - a family filled with love and care, and I couldn't have been more grateful to see all of them again. Funerals tend to be bittersweet.

Suunilleen vuosi sitten lensin Suomeen vaarini hautajaisiin. Se oli kaunein, aurinkoisin kevätpäivä, mitä kuvitella saattaa, kun sanottiin hyvästit upeissa Lapin maisemissa. Tänä viikonloppuna oli vuoro hyvästellä mummi toiselta puolen sukua. Koko päivän satoi lunta ja tunnelma oli todellakin talvinen, mutta päivä oli kaunis sellaisenaan. Paljon kyyneleitä ja surua, mutta myös rakkautta. Mummi jätti jälkeensä parhaan lahjan ikinä - perheen, joka on täynnä rakkautta ja välittämistä ja olin kiitollinen nähdessäni taas heitä kaikkia. Hautajaiset ovat katkeran suloisia.

You are dearly missed by all of us, and I know you're happy meeting grandfather again after so many years, wherever you are. I'll see you on the other side, one day.

Kaikki jäävät kaipaamaan sinua, mutta tiedän, että olette taas onnellisia yhdessä ukin kanssa siellä jossakin. Nähdään siellä toisella puolen, jonain päivänä.

Tuli eteen hiljaisuus
ja kauniit tyynet veet,
vain valo ääretön
ja rauhan autereet.

Me and Scotland celebrated our first 6 months together yesterday - I can't believe I've lived here for half a year already and we're already half way through the second semester. It's crazy how fast time goes by. To do something a bit special because of this little milestone I came up with six things these six months here have taught me, so let's get started!

Minä ja Skotlanti juhlittiin meidän ekaa puolta vuotta yhdessä eilen - en voi uskoa, että olen asunut täällä jo kuusi kuukautta ja ollaan jo puolivälissä tokaa lukukautta. On hullua, kuinka nopeasti aika kuluukaan. Ajattelin juhlistaa tätä pientä virstanpylvästä postaamalla jotain vähän spesiaalimpaa, joten päätin listata kuusi asiaa, jotka nämä kuusi kuukautta Edinburghissa ovat minulle opettaneet, joten eiköhän aloiteta!

1. It's totally fine to say "pardon" and "sorry" fifteen times a day when you have no idea what the other one said. I've just accepted the fact that I still lose my ability to understand half of what people say when I go to Glasgow - Glaswegians with they so called English are just from some other world. On the other hand the accent of people from Edinburgh is totally fine and I don't struggle to understand any of my Scottish friends.   

On ihan ok sanoa "anteeksi, mitä?" viisitoista kertaa päivässä, kun sulla ei ole mitään hajua siitä, mitä keskustelun toinen osapuoli sanoi. Olen jo hyväksynyt sen faktan, että kadotan kykyni ymmärtää puolet siitä, mitä ihmiset minulle sanovat, kun menen Glasgowhun. Glasgowlaiset heidän niin kutsutun englantinsa kanssa ovat ihan jostain toisesta maailmasta. Sen sijaan Edinburghin asukkaat ovat aksentteineen ihan ok, eikä minulla ole mitään ongelmia ymmärtää skotlantilaisia ystäviäni.

2. Snow is the end of the world. Red weather warning being the current state of my hometown I've found it very entertaining to watch people not knowing how to drive, shops and universities shutting down for the rest of the week (including ours), buses stopping running, and people going crazy building igloos and going sledging using whatever so-called-sledges they can find. 

Lumi on yhtä kuin maailmanloppu. Punaisen säävaroituksen ollessa kotikaupunkini tämänhetkinen status olen seurannut huvittuneena, kun ihmiset eivät osaa ajaa lumella, kaupat ja yliopistot sulkevat ovensa loppuviikoksi (mukaanlukien meidän yliopisto), bussit lakkaavat kulkemasta ja ihmiset sekoavat rakentaen igluja ja rientäen pulkkamäkeen niin kutsuttujen pulkkiensa (=muovipussit, kajaakit ja pahvilaatikot) kanssa.

3. Trains are expensive as hell and the public transportation isn't just that great. I don't want to complain - trains in Finland are expensive as well and back in Australia there was literally no public transportation at all to where I lived, but I'm still not a huge fan of the system here. Buses are slow and getting from our uni to anywhere else than the town centre takes ages. However, Edinburgh airport is great with good connections to pretty much anywhere in Europe even though it's smallish, and the expensive trains run frequently which is definitely a plus.

Junat ovat himskatin kalliita ja julkinen liikenne ei ole niin kovin kummoista. En tahdo valittaa - junat Suomessakin ovat kalliita ja Australiassa kotikylääni ei kulkenut niin yhtään minkäänlaista julkista liikennettä, mutta en ole tämänkään systeemin suurin fani. Bussit ovat hitaita ja yliopistolta mihin tahansa muualle kuin keskustaan kulkeminen kestää ikuisuuden. Toisaalta taas Edinburghin lentokenttä on huippu monine yhteyksineen melkein mihin tahansa Euroopassa, vaikka se onkin pienehkön puoleinen ja ne kalliit junat kyllä kulkevat usein, mikä on tietysti plussaa.

4. Studying in uni means you will have loads of free time but still struggle to get everything you need to do done. I have 12 hours of lectures and tutorials per week, so I'm technically free for most of the week. However, after all the socials I attend, sports I do, and friends I see I often realize it's already evening and I should do this and that before sleeping. Might be I just spend way too much time procrastinating but the constant feeling of not getting enough done and still doing stuff all the time is annoying.

Yliopistossa opiskelu tarkoittaa, että vapaa-aikaa on enemmän kuin riittävästi, mutta silti tuntuu, etten saa kaikkia pakollisia juttuja tehtyä. Mulla on 12 tuntia luentoja ja tutoriaaleja per viikko, joten olen käytännössä vapaa suurimman osan viikosta. Kaikkien sosiaalisten juttujen, urheilun ja kavereiden näkemisen jälkeen huomaan kuitenkin varsin usein, että kello lähestyy nukkumaanmenoaikaa ja vielä pitäisi ehtiä tekemään sitä, tätä ja tuota. Voi olla, että käytän aikani asioiden tuonnemmaksi lykkäämiseen, mutta joka tapauksessa fiilis on jatkuvasti se, että en saa mitään aikaiseksi, vaikka olenkin koko ajan menossa, on ärsyttävä.

5. Alcohol is an essential part of uni. Not saying everyone should and would drink but from my experience most of the people do. Flat parties, parties in halls, clubbing, pub quizzes, going down to student union for pints, are all fundamental parts of the first year. I'm definitely not the biggest party animal, but I admit knowing a decent amount of Edinburgh pubs and I've definitely learnt how to navigate around the city based on instructions like "it's right next to Revolution" or "it's on the same street as Shangers".

Alkoholi on välttämätön osa yliopistoa. En sano, että kaikki joisivat tai kaikkien tulisi juoda, mutta omasta kokemuksestani ihmiset tekevät niin. Kotibileet, pirskeet asuntoloissa, klubit, pubitietovisat, student unionilla yksillä käyminen, ovat kaikki olennaisia osia ekaa vuotta. En tosiaankaan ole suurin bilehile, mutta myönnän tietäväni melkoisen määrän Edinburghin pubeja ja olen oppinut kulkemaan ympäri kaupunkia "se on ihan Revolutionin vieressä" tai "se on samalla kadulla Shangersin kanssa" tapaisten ohjeiden avulla. 

6. Many of the stereotypes are actually true. When choosing a soft drink Irn-Bru is the way to go, there's always someone playing a bagpipe on Royal Mile, haggis is actually edible, Ceilidh is fun, and Scots wear their kilts whenever there's a special occasion.

Monet stereotypiat on oikeasti totta. Kun valitset limsaa, on Irn-Bru se juttu, joku soittaa aina säkkipilliä Royal Milella, haggis on oikeastaan ihan syötävää, Ceilidh on hauskaa ja skotit käyttävät kilttejään oikeastaan missä tahansa spesiaalimmassa tilanteessa.

What have you learnt within the past half a year?

Mitä sinä olet oppinut viimeisen puolen vuoden aikana?