"Scotland Sundays" is a series of posts about life in Scotland as an university student. I get questions about living and studying here on regular basis and I try my best to answer these questions in these posts in a bit more depth than I'm able to in the comments or other social media. So let's get started, shall we? Today's topic is sports.

"Scotland Sundays" eli Skotlanti-sunnuntait on postaussarja, jossa käsitellään yliopisto-opiskelijan elämää Skotlannissa. Saan säännöllisen epäsäännöllisesti kysymyksiä täällä opiskeluun liittyen ja yritän parhaani mukaan vastata niihin hieman syväluotaavammin näissä postauksissa, kuin kommenttejen tai muun somen puolella pystyn. Joten eiköhän aloiteta - tänään aiheena on urheilu.

Let's say that I've always liked being active but I always hated PE lessons in school. I hated it a lot for personal reasons and that's probably the reason why I never felt like I was any good in any sports. However, the ones that have followed my blog for longer might know I got a long history in horse riding. That still is my dearest hobby I've done since I was seven and I wish to return to one day, and it's pretty much the only sports I thought I can actually do fairly well. I've also always liked running and have done it more or less regularly since I was 13. And that's it. My history in sports in all it's glory.

Sanotaanko, että olen aina tykännyt olla aktiivinen, mutta olen myös aina vihannut koulun liikuntatunteja. Vihasin niitä tosi paljon ihan henkilökohtaisista syistä ja sen takia lienee ajattelinkin aina, etten ole hyvä oikeastaan missään urheilussa. Ne, jotka blogiani ovat pidempään seurailleet saattavat kuitenkin tietää, että multa löytyy pitkä historia ratsastuksen parissa. Hevoset ovatkin edelleen rakkain harrastukseni, jota olen harrastnut seitsemänvuotiaasta asti ja jonka pariin toivon vielä palaavani joku päivä. Se on myös ainoa urheilulaji, jossa koskaan olen ajatellut olevani ihan hyvä. Olen aina tykännyt myös juoksemisesta ja tehnyt sitä säännöllisen epäsäännöllisesti siitä asti, kun olin 13. Ja siinäpä se, historiani urheilun parissa.

However, before I even came to uni, I decided I'll change my whole attitude and lifestyle what comes to exercise. I gained some 10 kilos during my gap year (well, to be fair a couple of those kilos were a reminder of the times of final exam stress...) which was no surprise as I barely did any exercise and ate whatever I wanted to. A few of those kilos disappeared last summer but rest of them stuck with me until recently.

Joka tapauksessa päätin jo ennen yliopiston alkua, että muutan koko asenteeni ja elämäntapani mitä urheiluun tulee. Keräsin itselleni kymmenisen ekstrakiloa välivuoteni aikana (vaikka rehellisyyden nimissä pari niistä taisi ilmestyä jo loppukoestressien aikaan...), mikä ei ollut sinällään mikään yllätys, sillä en harrastanut oikeastaan ollenkaan urheilua ja söin mitä huvitti. Muutama noista kiloista hävisi jo viime kesänä, mutta loput roikkui mukana vielä ihan viime aikoihin asti.

The first month in Scotland I just ran outside on regular basis but when the weather got rainier and days got shorter and it was always too cold and too dark for a run I decided to get myself the gym membership. Our uni has it's own performance centre of sports with a number of outdoor and indoor pitches, gym, cafe, and all sorts of fitness studios and sports halls. Anything you need really. With my membership I gain access to the gym and to all of the 70+ fitness classes they organize every week.

Ekan Skotlannin kuukauden aikana lähinnä juoksin säännöllisesti ulkona, mutta kun kelit muuttuivat sateisemmiksi ja päivä lyhenivät, tuntui aina olevan ihan liian kylmää ja pimeää ulkoilulle, joten päädyin ostamaan itselleni salijäsenyyden. Meidän yliopistolla on oma urheilukeskus, josta löytyy ulko- ja sisäpelikenttiä, sali, kahvila, ja kaiken maailman fitness-studioita ja urheiluhalleja. Mitä ikinä nyt voisitkaan tarvita. Jäsenyydelläni pääsen käsiksi saliin ja kaikkiin yli seitsemäänkymmeneen ryhmäliikuntatuntiin per viikko.

I started going to the gym, got hooked into running on a treadmill and overcame all of my doubts and found myself running longer and faster every time, making it past a milestone of running a solid hour non-stop. I go to body pump on regular basis as for some reason I find that very satisfying and a good option for the gym when you just want to push your limits without thinking at all.

Aloin siis käymään salilla, jäin koukkuun juoksumatolla juoksemiseen ja pääsin yli kaikista epäilyistäni ja huomasin juoksevani pidempään ja kovempaa joka kerta. Sainpa myös rikki sen merkkipaalun, että pystyn juoksemaan tunnin putkeen ilman taukoja. Käyn body pumpissa säännöllisesti, sillä jostain syystä siitä tulee tietynlainen onnistumisen fiilis ja se on hyvä vaihtoehto salille, kun haluaa kokeilla rajojaan ilman, että tarvitsee ajatella yhtään mitään.

And besides this all, I found the sports union and sports clubs. I never ever thought I would join a sports club. I never ever thought I would start playing team sports. I never ever thought I could be any good at it. But I did anyway. Quite a few of my friends joined our uni's ultimate frisbee team in the beginning of the semester. They asked me to go throwing the disc with them one time, talked me into trying it out over the time of couple of more weeks and finally I said yes, went to the training, and never looked back.

Tämän kaiken lisäksi löysin koulumme sports unionin ja urheilu "klubit". En koskaan uskonut, että liittyisin yhtenkään niistä. En koskaan uskonut, että alkaisin pelaamaan joukkuelajia. En koskaan uskonut, että voisin olla sellaisessa alkuunkaan hyvä. Mutta niin tein joka tapauksessa. Useampi ystävistäni liittyi yliopiston ultimate frisbee tiimiin lukukauden alussa. He kysyivät minua nakkelemaan kiekkoa eräänä päivänä, puhuivat minua ympäri parin viikon ajan ja lopulta suostuin tulemaan harjoituksiin ja kokeilemaan, millaista se oliskaan. Ja siitä ei sitten ollutkaan enää paluuta.

For those who don't know what ultimate frisbee is (I didn't even know a sport like this existed a few of months ago), it's a non-contact sport played with a flying disc. The basic idea is to score points by passing the disc from one team mate to another and finally catching the disc in the opposing end zone. Ultimate is kind of a mixture of the best features of sports such as soccer, basketball, and netball. Other basic rules are that players must not take steps while holding the disc, and interceptions, incomplete passes, and passes out of bounds are turnovers. The games are based on fair play and it's a self-officiating sport, so no referees are needed. 

Niille, jotka eivät tiedä, mitä ultimate frisbee on (itsehän en edes tienny koko lajin olemassaolosta muutama kuukausi sitten), on kyseessä ei-kontaktilaji, jota pelataan frisbeellä (jonka virallinen nimi on siis liitokiekko). Perusidea on saada pisteitä siirtämällä kiekkoa pelaajalta toiselle ja lopulta nappaamalla se vastakkaisella maalialueella. Ultimate on vähän kuin sekoitus jalkapallon, koripallon ja verkkopallon parhaita paloja. Perussääntöjä ovat mm. se, että frisbee kädessä ei saa liikkua, ja että katkaisut ja epätäydelliset syötöt, sekä rajojen ulkopuolelle päätyvät syötöt tarkoittavat, että vastapuoli pääsee hyökkäämään. Kyseessä on laji, jossa ei ole lainkaan tuomareita edes kisoissa, vaan pelaajien oletetaan tietävän säännöt ja pelaavan reilusti.

In reality the basic rules are very simple and easy to learn, but the techniques and tactics and the quick pace of the game make it actually a very intense and challenging sport. Anyone can learn to play but it takes time and effort to become a good player. Lots of running, lots of different ways to throw the disc. You should keep an eye on your team and know where to pass the disc. You should know where to cut to create your team member a space to throw to. You should try and block the opposing team's attempts to score. And I love it.

Todellisuudessa perussäännöt on varsin simppelit ja helpot oppia, mutta tekniikat ja taktiikat ja pelin nopea tempo tekevät ultimatesta varsin intensiivisen ja haastavan lajin. Kuka vaan voi oppia pelaamaan, mutta hyväksi kehittyminen vaatii aikaa ja vaivaa. Paljon juoksemista, paljon erilaisia tapoja heittää kiekkoa. Silmällä pitäisi pystyä pitämään joukkuetovereita, jotta tiedät minne syöttää. Pitäisi tietää, minne juosta, jotta joukkuetoverille avautuu tila, johon syöttää. Pitäisi yrittää estää vastapuolen pisteet. Ja minä rakastan sitä kaikkea.

It's not just that I've found a sport I enjoy and find challenging enough but still doable, but also that I've found a bunch of friends. Playing itself is definitely fun and it's great to see yourself improving, it's awesome to have a reason to hit that gym something AM - I wanna be faster, I wanna have more endurance, just to perform better in the frisbee trainings. But I also really truly enjoy the social aspect as well. And that's why I think uni sports clubs are the best thing ever and one of the best parts about studying in Scotland. I don't know about Finland or anywhere else but university sports are kind of a big deal here and there are multiple clubs you could join.

Eikä ole kyse vain siitä, että olen löytänyt urheilulajin, josta nautin ja joka on tarpeeksi haastava, muttei liian vaikea, vaan myös siitä, että olen löytänyt läjän kavereita. Pelaaminen itsessään on hauskaa ja on hienoa nähdä oma kehityksensä. On kiva, kun on syy suunnata aamulla salille - tahdon olla nopeampi ja kestävämpi, jotta pystyn pelaamaan paremmin. Mutta nautin myös sosiaalisesta puolesta ja sen vuoksi olenkin sitä mieltä, että yliopistojen urheilujoukkueet ovat ihan huippu juttu ja yksi parhaista asioista Skotlannissa opiskelussa. En tiedä Suomesta tai muista maista, mutta täällä yliopistourheilu on aika iso juttu ja "klubeja" löytyy kyllä joka lähtöön.

I joined ultimate and made lots of friends. I can finally say I know more than just two girls here, I've become closer with a few friends I already knew prior to ultimate (and who I have to thank for making me join), and I've found my little group I love hanging out with. As socials, that pretty much the whole frisbee team takes part to, we've done a flat crawl and went for a Christmas dinner and clubbing afterwards - just to mention some. Exchanging little Christmas presents in a form of secret santa and just hanging out with these people. A trip up to Aberdeen with two women's teams to the women's indoor regionals (I obviously played in the second team) meant playing frisbee the whole weekend and gaining lots of valuable experience for the future.

Liityin ultimateen ja sain paljon ystäviä. Voin vihdoin sanoa tuntevani enemmän, kuin kaksi tyttöä täällä, olen tullut läheisemmäksi muutaman kaverin kanssa, jotka jo tunsin aiemminkin (ja joita on kiittäminen siitä, että ylipäänsä aloitin frisbeen), ja olen löytänyt pienen porukkani, jonka kanssa hengailen. Treenejen lisäksi lähes koko frisbeeporukalla ollaan muunmuassa tehty "asuntoryömintä", käyty jouluillallisella ja klubilla sen jälkeen. Vaihdettiin pieniä joululahjoja ja ihan vaan hengaillaan porukalla. Viikonloppureissu Aberdeeniissa järjestettyihin hallialuekisoihin kahdella tyttöjen tiimillä (minä pelasin tietenkin kakkosjoukkueessa) tarkoitti frisbeelle pyhitettyä viikonloppua ja paljon arvokasta kokemusta tulevaa varten.

All these people and all these memories within this short period of time. Chatting in the training and being part of this group and getting in shape meanwhile. It's all something I really truly enjoy and I've found myself enjoying sports more and more all the time. I'm in a better shape than I have been for years and I just love having that social circle. University sports are a great way to meet people and have fun while exercising and it's definitely something to look forward to if you happen to be starting your studies in Scotland. It's something bigger than I expected and it's something way better than I expected. Training every Wednesday and every Thursday are an essential part of my everyday life nowadays and I don't know what would I do with all that free time if I wasn't chucking the disc with the guys on the pitch behind our halls whenever the weather's decent.

Kaikki ne ihmiset ja kaikki ne muistot jo näinkin lyhyeltä ajalta. Treeneissä jutustelu ja tähän porukkaan kuuluminen samalla, kun kunto kasvaa. Nautin siitä kaikesta tosi paljon ja huomaan nauttivani myös urheilusta enemmän ja enemmän koko ajan. Olen paremmassa kuosissa, kuin olen vuosiin ollut ja rakastan niitä sosiaalisia ympyröitä, jotka tästä on seuranneet. Yliopistourheilu on hyvä tapa tutustua ihmisiin ja pitää hauskaa samalla, kun liikku. Se on jotain, jota kannattaa odottaa Skotlannin opiskeluvuosilta. Se on isompi ja parempi juttu, kuin odotinkaan. Joka keskiviikkoiset ja torstaiset reenit ovat välttämätön osa arkeani nykyisin, enkä tiedä, mitä tekisinkään kaikella vapaa-ajallani, jos en nakkelisi kiekkoa jätkien kanssa aina sään salliessa sillä ruohokentällä meidän asuntolan takana.

P.s. Credits of the photos go to the Heriot-Watt Ultimate frisbee team!
P.s. Kuvien krediitit kuuluu Heriot-Watt Ultimate frisbee tiimille!