Not all dreams are meant to be
1/17/2018
I've had a dream for years already, a dream I was sure of achieving eventually. I've dreamt about it for a long long time, not always actively as it hasn't always been relevant but it has always been lingering somewhere in the back of my mind. And it's a dream of becoming an exchange student.
Mulla on ollut unelma jo vuosia. Unelma, jonka saavuttamisesta olin ihan varma. Unelma, josta olen haaveillut pitkään - joskaan en aina niin aktiivisesti, sillä se ei aina ole ollut ajankohtainen ajatus. Kuitenkin se haave on ollut aina jossain mielen perukoilla. Unelma siitä, että minusta tulisi vaihto-oppilas.
Mulla on ollut unelma jo vuosia. Unelma, jonka saavuttamisesta olin ihan varma. Unelma, josta olen haaveillut pitkään - joskaan en aina niin aktiivisesti, sillä se ei aina ole ollut ajankohtainen ajatus. Kuitenkin se haave on ollut aina jossain mielen perukoilla. Unelma siitä, että minusta tulisi vaihto-oppilas.
Aloin laittamaan rahaa säästöpossuun vaihtovuotta varten ollessani suunnilleen kolmentoista. Ajattelin lähteväni vaihtoon lukiosta, mutta sitten päädyin IB:lle ja se haave haaleni - meidän koulussa ei oikeastaan ollut mahdollista lähteä vaihtoon kesken IB:n. Valitsinkin siis sen tien vaihto-opiskelun sijaan ja olen siihen päätökseen erittäin tyytyväinen.
Then came my gap year. It's now or never, I thought when I emailed my university and asked to defer the start of my studies by a year. They said yes, I said hell yeah and let's go. I moved to Australia, spent amazing 10 months in Down Under and travelled for a bit more. It was an amazing year but I do admit blowing most of my savings. Even the euros I had put aside for the exchange year that never happened in high school. But guess what? It was totally worth it.
Sitten tuli välivuosi. Nyt tai ei koskaan, ajattelin, kun lähetin yliopistolleni sähköpostia ja pyysin mahdollisuutta lykätä opintojen aloitusta vuodella. Vastaus oli myöntävä ja minä totesin, että hitsi vie nyt sitä mennään. Muutin Australiaan, vietin upeat kymmenen kuukautta kenguruiden maassa ja matkustin hieman lisää. Se vuosi oli ihan huikea, mutta myönnän käyttäneeni lähes kaikki säästöni. Jopa ne eurot, jotka pistin syrjään lukion vaihtovuotta ajatellen, joka ei koskaan toteutunut. Mutta arvatkaa mitä? Se oli sen arvoista.
Sitten tuli välivuosi. Nyt tai ei koskaan, ajattelin, kun lähetin yliopistolleni sähköpostia ja pyysin mahdollisuutta lykätä opintojen aloitusta vuodella. Vastaus oli myöntävä ja minä totesin, että hitsi vie nyt sitä mennään. Muutin Australiaan, vietin upeat kymmenen kuukautta kenguruiden maassa ja matkustin hieman lisää. Se vuosi oli ihan huikea, mutta myönnän käyttäneeni lähes kaikki säästöni. Jopa ne eurot, jotka pistin syrjään lukion vaihtovuotta ajatellen, joka ei koskaan toteutunut. Mutta arvatkaa mitä? Se oli sen arvoista.
And then started uni. My current program is International Business Management with a Year Abroad. Studying abroad, a dream coming true. Doing an exchange year, yet another dream coming true, right? Or so I thought until I felt like I wanna settle down for a bit after backpacking - but I thought I would change my mind once I've actually been in Scotland for a while. I thought I would get bored in a few months. I thought I would be looking forward to my exchange year after having a couple of travel-less months. But guess what? It never happened.
Ja sitten alkoi yliopisto. Opiskelen siis tällä hetkellä ainetta nimeltään International Business Management with a year abroad, eli suomeksi kansainvälinen bisnesjohtaminen/hallinto vaihtovuodella. Ulkomailla opiskelu, yksi toteutunut unelma. Vaihtovuosi, toinen toteutuva unelma, eikö? Tai niin uskoin siihen asti, kunnes reppureissaamisen jälkeen alkoi tuntua, että voisin asettua aloilleni hetkeksi. Kuvittelin kuitenkin, että muuttaisin jälleen mieltäni oltuani Skotlannissa jonkin aikaa. Luulin, että tylsistyisin muutamassa kuukaudessa. Luulin, että odottaisin jo innolla vaihtovuotta elettyäni arkisempaa elämää ilman jatkuvaa matkaamista. Mutta arvatkaa mitä? Niin ei koskaan käynytkään.
Ja sitten alkoi yliopisto. Opiskelen siis tällä hetkellä ainetta nimeltään International Business Management with a year abroad, eli suomeksi kansainvälinen bisnesjohtaminen/hallinto vaihtovuodella. Ulkomailla opiskelu, yksi toteutunut unelma. Vaihtovuosi, toinen toteutuva unelma, eikö? Tai niin uskoin siihen asti, kunnes reppureissaamisen jälkeen alkoi tuntua, että voisin asettua aloilleni hetkeksi. Kuvittelin kuitenkin, että muuttaisin jälleen mieltäni oltuani Skotlannissa jonkin aikaa. Luulin, että tylsistyisin muutamassa kuukaudessa. Luulin, että odottaisin jo innolla vaihtovuotta elettyäni arkisempaa elämää ilman jatkuvaa matkaamista. Mutta arvatkaa mitä? Niin ei koskaan käynytkään.
I haven't got bored of my life here in Scotland. I do notice myself checking cheap flights for weekend trips but I don't find myself thinking of the next step the way I used to. I used to be the one dreaming big and I still am, but it doesn't involve another new home country, not anymore. I used to dream of moving abroad, I used to plan my future around big changes and big steps and all that. It took some time to realize I'm not dreaming the same way anymore and it took some time to accept the new identity it brings along. I was the girl always thriving for the next huge step usually involving a suitcase and a one-way ticket somewhere. Not anymore.
En ole kyllästynyt elämääni Skotlannissa. Huomaan kyllä tsekkailevani halpoja lentoja viikonloppumatkojen varalta, mutta en enää ajattele seuraavaa askelta samoin, kuin ennen. Olin ennen se, joka haaveilee isosti ja olen sitä edelleen, mutta ne haaveet eivät enää sisällä uutta kotimaata. Haaveilin muutosta ulkomaille, suunnittelin elämäni isojen muutosten ja suurien harppauksien ympärille. Vei jonkin aikaa tajuta, etten haaveile enää samoin ja vei jonkin aikaa hyväksyä uusi identiteetti, joka sen ymmärryksen myötä minulle muotoutui. Olin se tyttö, joka kulkee aina kohti seuraavaa suurta loikkaa, joka yleensä sisältää matkalaukun ja menolipun jonnekin. En ole sitä enää.
En ole kyllästynyt elämääni Skotlannissa. Huomaan kyllä tsekkailevani halpoja lentoja viikonloppumatkojen varalta, mutta en enää ajattele seuraavaa askelta samoin, kuin ennen. Olin ennen se, joka haaveilee isosti ja olen sitä edelleen, mutta ne haaveet eivät enää sisällä uutta kotimaata. Haaveilin muutosta ulkomaille, suunnittelin elämäni isojen muutosten ja suurien harppauksien ympärille. Vei jonkin aikaa tajuta, etten haaveile enää samoin ja vei jonkin aikaa hyväksyä uusi identiteetti, joka sen ymmärryksen myötä minulle muotoutui. Olin se tyttö, joka kulkee aina kohti seuraavaa suurta loikkaa, joka yleensä sisältää matkalaukun ja menolipun jonnekin. En ole sitä enää.
I guess I've found something that changed me and my mindset to some extent. I never say never, I could be returning to Finland one day or I could move to another country for a great job opportunity, for my master's degree, or even for love (later being very unlikely of me though). You never know, but for now Scotland feels like home. It feels like I've landed where I'm supposed to be. I've finally found a place where I don't have to constantly think where to next. I've already created myself a life I'm more than happy to live. I was happy in Australia, I've been happy in Finland, but I'm the happiest now.
Luulenpa, että olen löytänyt jotain, joka muutti minua ja ajatusmaailmaani. En sano koskaan ei koskaan - saatan palata Suomeen jonain päivänä tai muuttaa uuteen maahan työmahdollisuuksien, maisteriopintojen tai vaikkapa rakkauden perässä (jälkimmäinen tosin on minun tapauksessani äärimmäisen epätodennäköistä). Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, mutta juuri nyt Skotlanti tuntuu kodilta. Tuntuu siltä, että olen laskeutunut sinne, mihin minun pitkin laskeutua. Olen vihdoin löytänyt paikan, jossa minun ei tarvitse jatkuvasti miettiä, mihin seuraavaksi lähtisi. Olen jo luonut itselleni elämän, jota voin hyvillä mielin elää. Olin onnellinen Australiassa, olen ollut onnellinen Suomessa, mutta kaikista onnellisin olen nyt.
Luulenpa, että olen löytänyt jotain, joka muutti minua ja ajatusmaailmaani. En sano koskaan ei koskaan - saatan palata Suomeen jonain päivänä tai muuttaa uuteen maahan työmahdollisuuksien, maisteriopintojen tai vaikkapa rakkauden perässä (jälkimmäinen tosin on minun tapauksessani äärimmäisen epätodennäköistä). Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, mutta juuri nyt Skotlanti tuntuu kodilta. Tuntuu siltä, että olen laskeutunut sinne, mihin minun pitkin laskeutua. Olen vihdoin löytänyt paikan, jossa minun ei tarvitse jatkuvasti miettiä, mihin seuraavaksi lähtisi. Olen jo luonut itselleni elämän, jota voin hyvillä mielin elää. Olin onnellinen Australiassa, olen ollut onnellinen Suomessa, mutta kaikista onnellisin olen nyt.
I don't know what life brings me but right now I'm building myself a future here in the UK (dear Brexit, don't mess it all up, please). I love this place, I love being here, I love being who I am, and I love doing what I'm doing. This being said, I contacted my personal tutor this week and told her how I feel and asked about changing my program. I still need to fill in some forms but it's pretty much official already. I'm not going to do a year abroad but will take some studies on Marketing or Human Resource Management instead - haven't quite figured out yet which one. And if I start regretting my decision I can always do a semester abroad on my uni's other campuses in Malaysia or Dubai but I'm likely never becoming an exchange student. Ever.
En tiedä, mitä elämällä on vielä tarjottavaa, mutta juuri nyt keskityn rakentamaan itselleni tulevaisuutta Briteissä (ja rakas Brexit, voitko olla sotkematta näitä kaikkia suunnitelmia, jooko?). Rakastan tätä paikkaa, rakastan olla täällä, rakastan olla se, kuka olen juuri nyt ja rakastan sitä, mitä teen. Tämän ollessa tilanne, otin yhteyttä tuutoriini tällä viikolla ja kerroin hänelle ajatuksistani ja kysyin, voisinko vaihtaa ohjelmaani. Mun täytyy edelleen täyttää muutama lomake, mutta muuten se on jo aikalailla virallista. En tule lähtemään vuodeksi ulkomaille, vaan sen sijaan teen opintoja markkinoinnin tai henkilöstöhallinnon parissa - en ole ihan vielä päättänyt, kumman linjan valitsen. Ja jos alan katumaan päätöstäni, voin aina lähteä lukukaudeksi jommallekummalle yliopistoni muista kampuksista, Dubaihin tai Malesiaan. Todennäköistä kuitenkin on, että minusta ei koskaan tule vaihto-opiskelijaa. Ei koskaan.
En tiedä, mitä elämällä on vielä tarjottavaa, mutta juuri nyt keskityn rakentamaan itselleni tulevaisuutta Briteissä (ja rakas Brexit, voitko olla sotkematta näitä kaikkia suunnitelmia, jooko?). Rakastan tätä paikkaa, rakastan olla täällä, rakastan olla se, kuka olen juuri nyt ja rakastan sitä, mitä teen. Tämän ollessa tilanne, otin yhteyttä tuutoriini tällä viikolla ja kerroin hänelle ajatuksistani ja kysyin, voisinko vaihtaa ohjelmaani. Mun täytyy edelleen täyttää muutama lomake, mutta muuten se on jo aikalailla virallista. En tule lähtemään vuodeksi ulkomaille, vaan sen sijaan teen opintoja markkinoinnin tai henkilöstöhallinnon parissa - en ole ihan vielä päättänyt, kumman linjan valitsen. Ja jos alan katumaan päätöstäni, voin aina lähteä lukukaudeksi jommallekummalle yliopistoni muista kampuksista, Dubaihin tai Malesiaan. Todennäköistä kuitenkin on, että minusta ei koskaan tule vaihto-opiskelijaa. Ei koskaan.
It's kind of hard to let go of that dream. The dream I've had for years and years - but not all dreams are meant to be. This wasn't, and I'm relieved I've finally made an actual decision to let go. It doesn't change who I am, it doesn't mean I've somehow failed even if I didn't fulfill one of my long-term dreams. It just means that I've found something that makes me happier, something I value more in my life right now. Something that feels more right and something I'm not ready to leave even for a year. It just means I'm just never going to be an exchange student, simple as that.
On tavallaan hankalaa päästää irti unelmasta, joka minulla on ollut vuosia, mutta kaikkia unelmia ei ole vaan tarkoitettu. Tämän ei ollut tarkoitus toteutua ja olen tavallaan helpottunut, että se päätös on nyt oikeasti tehty. Se ei muuta sitä, kuka olen, eikä se tarkoita, että olen epäonnistunut, vaikken toteuttanutkaan yhtä pitkäaikaista haavettani. Se tarkoittaa sitä, että olen löytänyt jotain, joka tekee minut onnellisemmaksi ja jota arvostan juuri nyt elämässäni enemmän. Jotakin, joka tuntuu oikeammalta ja jotakin, jota en ole valmis jättämään taakseni edes vuodeksi. Se tarkoitta yksinkertaisesti ihan vaan sitä, etten koskaan tule olemaan vaihto-opiskelija.
On tavallaan hankalaa päästää irti unelmasta, joka minulla on ollut vuosia, mutta kaikkia unelmia ei ole vaan tarkoitettu. Tämän ei ollut tarkoitus toteutua ja olen tavallaan helpottunut, että se päätös on nyt oikeasti tehty. Se ei muuta sitä, kuka olen, eikä se tarkoita, että olen epäonnistunut, vaikken toteuttanutkaan yhtä pitkäaikaista haavettani. Se tarkoittaa sitä, että olen löytänyt jotain, joka tekee minut onnellisemmaksi ja jota arvostan juuri nyt elämässäni enemmän. Jotakin, joka tuntuu oikeammalta ja jotakin, jota en ole valmis jättämään taakseni edes vuodeksi. Se tarkoitta yksinkertaisesti ihan vaan sitä, etten koskaan tule olemaan vaihto-opiskelija.
Not all dreams are meant to be and it's okay.
Kaikkia unelmia ei ole tarkoitettu ja se on ihan ok.
6 kommenttia
Siis mulla on tosi sama fiilis! Itse jätin lukiossa vaihtovuoden silloisen poikaystävän takia välistä (olipa hyvä päätös... not) ja niinpä olen aina vaan "pakottanut" itseni sitten menemään vaihtoon yliopistosta. Kuitenkin, koska olen jo ollut au pairina ja nyt opiskelen ulkomailla, ei tunnu siltä, että jaksaisin lähteä vaihtoon. Se on vaikea hyväksyä, koska pelkään katuvani päätöstä aivan kuten lukion jälkeen. Kaiken lisäksi teen hyvin todennäköisesti työharjoitteluni Suomessa, mikä vain lisää pohdintaa siitä, meneekö ohi kaksi hyvää mahdollisuutta nähdä uusia paikkoja. En tiedä. Ei vain jotenkin ole samaa hinkua lähteä tekemään sitä ulkomaille lähtemiseen ja sopeutumiseen liittyvää rumbaa. Ja voihan sitä aina lähteä tosiaan ulkomaille vaikka maisterin tutkintoa tekemään, töihin tai vaikka kielikurssille :D
ReplyDeleteP.s. oman tutkintoni yksi osa on markkinointi ja ainakin itse tykkään kovasti! :) Jos sen siis valitset, toivottavasti sinäkin.
Mulla on ollut vähän tuo sama ajatus koko ajan, että yliopistossa sitten on "pakko" mennä vaihtoon, mutta nyt oon vihdoin uskaltanut päästää siitä irti. Tiedän, että se vois olla ihan huikea mahdollisuus verkostoitua ja nähdä maailmaa ja tiedän, että selviän ulkomaille muutosta ilman sen suurempia ongelmia, mutta on siinä aina se oma vaivansa... Mutta toisaalta kyllähän tässä elämässä ehtii ja kun nyt just on tässä hyvä, niin en halua lähteä sitä muuttamaankaan :) Mutta ihana, kun joku ymmärtää näitä fiiliksiä!
DeleteJa joo, oon opiskellut IB:llä vähän markkinointia ja tykkäsin siitä ja mun tutkintoon kuuluu joka tapauksessa markkinoinnin perusteet, mutta en oo vielä ihan varma haluanko opiskella sitä enemmänkin vai en :D
Vaikkei tuo sun ns. pääunelma toteunutkaan, niin oot kuitenkin saanut toteuttaa monta muuta unelmaa! <3 Ulkomailla asuminen ja opiskeleminen ovat kuitenkin jo nekin todella isoja ja upeita asioita! :) Kiva kun kirjottelit tästä aiheesta, oli mielenkiintoista lukea.
ReplyDeleteKiitos ihanasta kommentista taas kerran! Niinkuin sanoit, niin monta unelmaa on toteutunut, eikä tämän yhden unohtaminen maailmaa kaada - jos on hyvä näin, niin mitäpä sitä muuttamaan vain sen takia, että on aiemmin halunnut jotain muuta :)
DeleteTää kuulosti niin tutulta! Vaikka mulla olikin vähä erilainen tarina miksen lopulta lähtenyt vaihtoon niin oon tosi onnellinen etten lopulta lähtenyt koska mun vaihto olis olut just sillon kun sain täällä elämän vihdoin kunnolla kasaan ja olin onnelisempi täällä kuin koskaan! Vähän riipasee koska tosi monet kaverit lähti vaihtoon, had time of their lives ja tuntuu et missaan jotain mistä oon haaveillut ikuisuuksia mut toisaalta taas, opiskelen nyt jo ulkomailla ja mahdolliset maisterit ja pHd:t tuun todennäköisimmin tekemään taas jossain muualla kun Suomessa tai Briteissä eli kyllä sitä vielä ehtii!
ReplyDeleteMuistankin, kun kirjottelit sillon aikanaan blogiisi noista vaihtovuoteen liittyvistä jutuista ja hyvä kuulla, että asiat meni niinkuin niiden pitikin mennä! Ja just noin itsekin ajattelen - voi olla, että menetän tässä ihan huisin mahdollisuuden, mutta tuleehan niitä uusia mahdollisuuksia ja maailma on auki myöhemminkin :) Nyt vaan nautin Skotlannista!
Delete