Finland feelings from the Copenhagen airport

1/05/2018

I landed to Copenhagen a couple of hours ago. After sleeping a mere two hours at my auntie's place last night (I don't know what is it with me nowadays that I can't sleep properly the night before I'm travelling but it's annoying anyway) I headed to the airport, hopped on board and got here. Slept through the whole flight, ate my second breakfast and decided to open my laptop as I've got a couple of hours to spare before my flight to Edinburgh leaves.

Laskeuduin Kööpenhaminaan pari tuntia sitten. Mitättömien tätini luona nukuttujen kahden tunnin yöunien jälkeen (En tiedä mikä mua nykyään vaivaa, kun en koskaan enää saa nukuttua kunnon yöunia ennen reissaamista. Ärsyttävää.) suuntasin lentokentälle, hyppäsin koneeseen ja päädyin tänne. Nukuin koko lennon, söin toisen aamupalani ja päätin avata läppärini, sillä aikaa Edinburghin koneen lähtöön on vielä pari tuntia.

So, my three weeks long holiday in Finland is over. I'm happy I had such a long holiday and I'm happy I got to spend it with my loved ones. I saw lots of relatives, and drank more than enough coffee with a few good friends. Those kinds of people are the best who will be there for you no matter how many years pass by. I hadn't seen one since my graduation - one and half years. We laughed just like we used to when we were 12 and 14 years old and used to hang out at the stables. One of them I hadn't seen for two years but our friendship has never been affected by these long breaks or distance - we always talk about anything and everything once we finally manage to find a time to meet up. She understands how life gets busy sometimes and how I might not even send a single message for months but I still do think about her regularly. One of them I saw last summer, so not that long ago, but her little baby boy had grown a lot - next time he'll probably be learning how to take his first steps.

Kolmen viikon lomani Suomessa on siis ohi. Olen onnellinen, että lomani oli niin pitkä ja että sain viettää sen tärkeiden ihmisten kanssa. Näin paljon sukulaisia ja join enemmän kuin tarpeeksi kahvia muutaman hyvän ystävän kanssa. Ne ihmiset ovat parhaita, jotka ovat aina olemassa sua varten, vaikka kuinka monta vuotta kuluisi. En ollut nähnyt yhtä heistä valmistumisen jälkeeni - puoleentoista vuoteen. Naurettiin ihan niinkuin aina silloinkin, kun oltiin 12- ja 14-vuotiaita ja hengailtiin kaiket päivät tallilla. Yhtä heistä en ollut nähnyt kahteen vuoteen, mutta meidän ystävyyttä ei ole koskaan haitannut välimatka tai pitkät tauot - kun lopulta onnistutaan näkemään, jutellaan ihan mistä vaan, kuin päivääkään ei olisi mennyt. Hän ymmärtää, että elämä on joskus kiireistä ja vaikka minulta ei saata kuulua viestin viestiä kuukausiin, en ole silti unohtanut. Yhtä heistä näin viimeksi viime kesänä, eli en edes niin kauan sitten, mutta hänen pieni poikansa oli kasvanut ihan mahdottomasti - ensi kerralla hän luultavasti opettelee kävelemään.

Me and my dad drove up north before Christmas to pick up my grandmother. She and my auntie spent Christmas with my family and it was lovely to have them both here. Me and my sister drove our grandma back to her place on the 26th - some 776km and 10 hours 20 minutes of driving in one day. I went horse riding a couple of times and I wasn't as bad as I thought I would be. I still knew how to do it and I remember again why I just absolutely love horses.

Ajettiin isin kanssa pohjoiseen ennen joulua hakemaan isoäitini kylään. Hän ja tätini viettivät joulun meidän perheen kanssa ja oli ihanaa saada heidät molemmat sinne. Minä ja siskoni vietiin isoäiti takaisin kotiin 26. päivä - kevyt 776km ja 10 tuntia 20 minuuttia päiväreissu. Kävin heppailemassa pari kertaa, eikä se mennyt niin huonosti, kuin odotin. Osasin edelleen ratsastaa ja muistin jälleen, miksi rakastankaan hevosia niin paljon.

I spent New Years with my cousin and her family. Her daughters of who I always thought as my little ones are not so little anymore and the older one has got taller than I (accomplishment as such but to be honest my height of 158cm isn't that hard to outgrow...). I love them all.

Vietin uuden vuoden serkkuni perheen kanssa. Hänen kaksi tytärtään, joita olen aina ajatellut niin pikkuisina, eivät ole enää niin kovin pieniä ja vanhempi heistä on jo minua pidempi (mikä on sinällään saavutus, vaikka minun 158cm pituudessani nyt ei ole niin kovin paljon kiinnikasvettavaa...). Rakastan heitä kaikkia.

I went through my stuff ones again and realized I had saved lots of things I will never ever actually need. Got some lovely Christmas presents and filled my luggage with them and some essential treats from Finland - not chocolate or salmiakki this time though, as I try not to eat those sweets for a while. Bread and some traditional spirits instead plus a bunch of dry ingredients my mom bought me. At least I won't be starving.

Kävin tavaroitani jälleen kerran ja tajusin säästäneeni edelleen monta turhaa juttuja, joita en koskaan tule tarvitsemaan. Sain kivoja joululahjoja ja täytin matkalaukkuni niillä, sekä muutamilla ehdottomilla Suomi-jutuilla. Ei tosin suklaata tai salmiakkia tällä kertaa, sillä yritän nyt pysyä siinä karkkilakossa jonkun aikaa. Leipää ja salmiakkikossua, sekä läjä äitin ostamia kuivia ruoka-aineita tuli sen sijaan pakattua. Ainakaan en tule nääntymään.

All in all my three weeks in Finland were wonderful. The weather was good most of the time and we definitely had a white Christmas - I can't remember when there's been that much snow this time of the year last time (if ever). Obviously it wasn't just good fun all the time, and I admit being exhausted. Running from one place to another, literally covering Finland from the Southern parts all the way up to Lapland and fitting in a bunch of people meant being busy. But I like being busy and now I can happily go back to my regular life in Scotland.

Kaiken kaikkiaan kolme Suomi-viikkoa olivat ihan mahtavia. Säät olivat hyvä ja valkoinen joulukin saatiin - en edes muista, milloin lunta olisi ollut viimeksi näin paljon tähän aikaan vuodesta (jos koskaan). Tietenkään kaikki ei ollut pelkkää ilotulitusta koko ajan ja myönnän olevani aika poikki. Paikasta toiseen juokseminen, Suomen läpikäyminen Helsingistä alkaen päättyen Rovaniemelle, ja treffejen jos toisienkin mahduttaminen aikatauluun piti kiireisenä. Mutta tykkään olla kiireinen ja nyt voin hyvillä mielin palata arkeen Skotlannissa.

And what flying back feels like? I feel like I'm going home. I just visited home for three weeks, but I'm going home again. I love my life in Scotland, I like my friends and I like my studies. I can't wait to go to the gym again this weekend, do my own grocery shopping (even though I was super happy someone will do it for me when I arrived to Finland), and I want to walk on Princes Street and smile at the masses of tourists because I'm pretty sure it won't annoy me getting stuck behind people moving no faster than a turtle would move. Not at least for another two days. I'm looking forward to frisbee trainings and our weekly cake nights, and even the lectures and the upcoming courses. Finland is home but so is Edinburgh.

Ja miltä takaisin lentäminen tuntuukaan? Siltä, että olen menossa kotiin. Vietin juuri kolme viikkoa kotona, vaikka olen menossa taas kotiin. Rakastan elämääni Skotlannissa, tykkään kavereistani ja tykkään opinnoistani. En malta odottaa, että pääsen taas salille tänä viikonloppuna, pääsen tekemään ruokakauppaostokset ihan itse (vaikka joku muu hoitamassa ruoka-asiat olikin ehkä paras juttu ikinä, kun saavuin Suomeen) ja pääsen kävelemään Princes Streetille ja hymyilemään turistimassoille, sillä olen aika varma, että mua ei edes ärsytä jäädä jumiin etanavauhtia matelevien ihmisten taakse. Ei ainakaan vielä pariin päivään. Odotan innolla frisbee treenejä ja jokaviikkoisia kakkuiltojamme, kuin myös jopa luentoja ja alkavia kursseja. Suomi on koti, mutta niin on myös Edinburgh.

Fiiaelina

10 kommenttia

Sini05 January, 2018
Oon niin kade, että oot päässy heppailee!♡ Mulla on nin kova ikävä hevosia ja ratsastamista. Hyvää kotimatkaa sulle!
ReplyDelete
Replies
Linda05 January, 2018
Sun loma kuulostaa ihanalta ♥ Mäkin näin uudenvuoden tienoilla yhtä sellaista kaveria, jonka kans ollaan viimeks nähty joku ikuisuus sitten. Mut niin se vaan on, että oikeiden tyyppien kanssa juttu luistaa, vaikka näkemisten välissä olis monen vuodenkin tauko :D

♥: Linda/Revontulipalo
ReplyDelete
Replies
Niina05 January, 2018
Kirjoitat kyllä niin ihanasti! :) Todella mukava kuulla, että sun loma meni hyvin ja nyt on mukava palata taas kotiin <3 Ihana toi heppakuva! :)
ReplyDelete
Replies
Anniina13 January, 2018
Ihanan talvisia kuvia tässä postauksessa♥ Ja ihanaa että pääsit ratsastamaankin loman aikana :) Mä niin tiedän ton tunteen, kun pääsee pitkästä aikaa hevosen selkään ja muistaa sen, miksi siitä pitikään niin paljon. Mä oon nyt alle vuoden sisään ollut kolme kertaa ratsastamassa, ja vähän kutkuttelee se, että aloittaisi harrastuksen uudelleen. Se on kuitenkin niin kallis harrastus, että ainakaan tällä hetkellä ei oo mahollisuutta :(
ReplyDelete
Replies
Rosa / Flying Forever13 January, 2018
Ihanalta kuulostaa sun loma Suomessa <3 Pakko sanoa, että aika samanlaiset fiilikset täälläkin! Tuli nähtyä joitakin kavereita, joita ei ollu lukion jälkeen nähnyt (saati edes paljon jutellutkaan heille muutenkaan) ja vaikka suomessa oli ihana olla, oli niin ihana palata Madridiin. Yhdestä kodista toiseen kotiin. Etenekin toi ruokaostoksien hoitaminen on ihan kiva juttu, koska päätät ite mitä syöt tai kuinka paljon panostat ruuanlaittoon joka viikko :D Vaikka eipä mullakaan mitään niitä jouluruokia vastaan ole, hahah. Mäkään en malttaisi odottaa uusia kursseja, kun on vielä kolme koetta tekemättä. Ihana päästä aloittamaan puhtaalta pöydältä!
ReplyDelete
Replies