It's Saturday again and another weekend and I know I'm probably the worst at keeping my blog up to date. So yes, here we go - a few photos from the last weekend I spent in Paisley. Paisley locates just outside of Glasgow and regardless of it having a reputation of being an unsafe place crowded by alcoholics and drug addicts I liked it. It wasn't what I expected at all but more like a cozy small town, a welcome change to either spending my time on campus or in the city.

Jälleen lauantai ja uusi viikonloppu ja minä olen luultavasti huonoin ikinä blogin ajantasalla pitämisessä. Joten tässäpä siis kuvia viime viikonlopulta, jonka vietin Paisleyssa. Paisley sijaitsee aivan Glasgown laitamilla ja vaikka sillä onkin turvattoman ja alkoholistien, sekä narkkareiden kansoittaman paikan maine, tykkäsin siitä. Se ei ollut lainkaan mitä odotin, vaan ennemminkin kotoisa pikku kaupunki ja tervetullutta vaihtelua kampuksella tai kaupungissa olemiseen.

And the reason why I went to Paisley and spent the whole weekend there were my friends. Two of my best friends, who are both from Finland and who both did the IB as well, study and live there. It was great to see them after a few weeks spent apart and catch up with everything that has happened.

Syy viikonlopulle Paisleyssa olivat siis ystäväni, jotka siellä asuvat. Kaksi parasta ystävääni, jotka siis molemmat ovat Suomesta ja kävivät IB:n, asuvat ja opiskelevat siellä. Oli huippua nähdä heitä muutaman viikon erossa olon jälkeen ja päivittää kuulumiset noiden viikkojen ajalta.

Going out in Glasgow Friday night was busy but fun as I expected - Glasgow is apparently the palce to go if you're looking to get smashed in Scotland. Saturday spent shopping, watching Netflix, just chilling, and walking around the town after twilight. Lazy morning on Sunday and heading back home. Nothing special, nothing fancy, but a great weekend overall.

Käytiin ulkona Glasgowssa perjantai-iltana ja se oli juuri sitä mitä odotinkin. Täyttä kaikkialla, mutta silti hauskaa. Glasgow onkin kuuleman mukaan Skotlannin yöelämän Mekka. Lauantai vietettiin shoppaillen, Netflixiä katsellen, rentoutuen ja keskustassa kävellen iltahämärän jälkeen. Laiskotteluun käytetty sunnuntaiaamu ja suunta kohti kotia. Ei mitään erityistä, ei mitään liian hienoa, mutta huippu viikonloppu kaikkiaan.

These photos are from here and there, Paisley does have some beautiful spots as well even though it can't really compete with Edinburgh what comes to architecture. But all in all I liked it and had good time. Even though I love living on campus and having pretty much my whole life in one place it's refreshing to do and see something outside of the uni as well. Balance is everything I guess.

Nämä kuvat ovat sieltä sun täältä, Paisleysta löytyy kauniita paikkoja, vaikka se ei voikaan arkkitehtuurin puolesta kilpailla Edinburghin kanssa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin tykkäsin siitä ja minulla oli hauskaa. Vaikka rakastankin kampuksella asumista ja sitä, että oikeastaan koko elämä on nyt yhdessä paikkaa, on virkistävää käydä katsomassa vähän miltä elämä yliopiston ulkopuolella näyttää. Tasapaino kaikessa. 

Otherwise I've been all good, this week has been as busy as always. Studying, a job interview, pub quiz and being super tired. Sleeping a lot and spilling my coffee on my economics notes. Meeting another Finn in that very pub quiz we went the other night and being extremely surprised as I wouldn't have believed there would be someone else speaking that weird language of mine in that small group of some 30 people. Calling my parents and realizing they're coming for a visit in a week. Time really flies.

Muutenkin kaikki on sujunut hyvin ja tämä viikko on ollut ihan yhtä kiireinen, kuin aikaisemmatkin. Opiskelua, työhaastattelu, tietovisa pubissa ja tosi väsynyt olo. Paljon unta ja kaadoin kahvini ekonomian muistiinpanoille. Toinen suomalainen, jonka tapasin siinä samaisessa pubitietovisassa pari iltaa sitten ja yllätyin perin pohjin. En olisi uskonut, että joku muu jakaisi kummallisen äidinkieleni tuossa suunilleen kolmenkymmenen ihmisen porukassa. Puhelu vanhempieni kanssa ja sen tajuaminen, että he tulevat kylään viikon päästä. Aika tosiaan lentää.

My blog reached 100 registered followers in blogger (thank you, and thanks to everyone following me through other social medias as well!) a while ago and I thought it could be nice to do something a bit different to celebrate this milestone. However I couldn't come up with anything entirely original so I decided to go with a traditional Q&A post. So if someone doesn't know how it all works, here are the instructions:

Leave a comment down below and ask as many questions as you like. It can be anything about me, studying, travelling, living abroad, whatever you might want to know about me or my life or anything else. I'll keep this post open for questions until I can find a moment to write and publish "The answers"-post, so you'll have at least a week or so to leave your comments. So without further explanations - leave a question or two and I hope you'll like this slightly different post!

Blogini saavutti 100 rekisteröitynyttä lukijaa bloggerissa (kiitos teille, sekä kaikille muillekin, jotka minua jonkun muun kanavan kautta seuraavat!) jokin aika sitten ja ajattelin, että olisi kiva keksiä jotain hieman erilaista tämän rajapyykin kunniaksi. En kuitenkaan keksinyt mitään tosi erityistä, vaan päädyin perinteiseen Q&A postaukseen. Jos joku ei tiedä, miten se toimii, niin tässäpä ohjeet:

Jätä kommenttia alle ja kysy niin monta kysymystä kuin haluat. Voit kysyä mitä tahansa minuun, opiskeluun, matkailuun, ulkomailla asumiseen, tai mihin tahansa muuhun liittyen. Mitä ikinä oletkaan halunnut minusta tai elämästäni tietää, niin nyt on aika kysyä! Pidän tämän postauksen auki kysymyksille niin kauan, kunnes ehdin kirjoittamaan ja julkaisemaan "vastaukset" -postauksen, joten aikaa kysymysten jättämiselle on ainakin viikko. Ilman sen kummempia selityksiä - jätä kysymys tai kaksi ja toivon mukaan tulette tykkäämään tästä hieman erilaisesta postauksesta!

I've been living in Edinburgh for a few weeks now so not that long at all. However I have already made my mind: it's an absolutely stunning place. And what's better than amazing views over the city? Or more like over the hills and far away? And that's why I decided to share these three spots to admire the city. They are all worth it, at least if it's a sunny day, even though one of them definitely beats the other two.

Olen asunut Edinburghissa muutaman viikon ajan, en edes vielä pitkään siis. Kuitenkin olen jo tehnyt päätökseni sen suhteen, että tämä on aivan huikaisevan upea paikka. Ja mikä olisikaan parempaa, kuin huikeat näkymät kaupungin yli? Tai ennemminkin kukkuloiden yli ja kauas pois? Sen vuoksi päätinkin jakaa nämä kolme paikkaa, joista käsin kaupunkia pääsee ihailemaan. Ne ovat kaikki käymisen arvoisia, ainakin aurinkoisena päivänä, vaikka yksi näistä lyökin kaksi muuta ehdottomasti laudalta.

Scott Monument
Scott Monument, which is a monument for a Scottish author Sir Walter Scott, locates right on Princes Street which is the main shopping street in Edinburgh. It's a place a tourist couldn't miss anyway, so why not to pop in to Scott Monument and take a look at the city opening below. The vies are great, the entry costs £5 so isn't too bad either, but the climb is pretty challenging. The stairs are narrow and steep but it's doable. The views from Scott Monument amazed me on my first week in Edinburgh but after seeing the other two viewing points it's not my favourite. However it still would be worth it, if you want a break in between shopping or can't be bothered walking further away.

Scott Monument, joka on monumentti skotlantilaiselle kirjailijalle Sir Walter Scott:lle, sijaitsee Princes Streetillä, joka on Edinburghin pääostoskatu. Se on paikka, jota turisti ei voi missään tapauksessa missata, joten miksei voisi myös pistäytyä Scott Monumentille ja katsella alapuolella avautuvaa kaupunkia. Maisemat ovat hienot, sisäänpääsy on vain £5, mutta ylös kipuaminen on hieman haastavaa. Kierreportaat ovat kapeat ja jyrkät, mutta ei se mikään mahdoton tehtäväkään ole. Maisemat Scott Monumentilta hämmästyttivät minua ekan Edinburghin viikkoni aikana, mutta kahden muun maisemapaikan jälkeen se ei ole suosikkini. Joka tapauksessa Scott Monument voi olla pistäytymisen arvoinen kohde, jos haluaa tauon shoppailun lomaan tai ei vaan viitsi kävellä kauemmaksi.

Calton Hill
Calton Hill is probably one of the most famous spots in Edinburgh it being often portrayed in photos of the city. The hill has several iconic monuments, and is part of the city's UNESCO World Heritage Site. Calton Hill locates in the end of Princes Street and while it's not as central as Scott Monument it's free (unless you decide to climb up to Nelson Monument which has a £5 entrance fee) and still easily accessible by foot.  Calton Hill is something I highly recommend if you want to get great views without spending money or actually hiking for an hour there and hour back to Arthur's seat.

Calton Hill on luultavasti yksi Edinburghin tunnetuimmista paikoista ja se esiintyykin monissa kaupungista otetuista kuvista. Kukkulalta löytyy useampi ikoninen monumentti ja se on osa kaupungin UNESCOn maailmanperintökohdetta. Calton Hill sijaitsee Princes Streetin lopussa ja vaikkei se olekaan ihan niin keskeisellä paikkaa kuin Scott Monument, on se kuitenkin ilmainen (jollet sitten halua kiivetä siellä Nelson Monumenttiin, joka maksaa sen £5) ja helposti saavutettavissa jalkaisin. Calton Hilliä suosittelisin ehdottomasti jollekulle, joka haluaa huikeat maisemat, muttei halua maksaa siitä tai ei kehtaa vaivautua vaeltamaan tuntia ylös ja tuntia alas Arthur's seatin maisemien vuoksi.

Arthur's Seat
Out of these three Arthur's seat is my absolute favourite but it does require some time and effort (and I recommend taking water with you as well), and to make the most out of it you should be prepared to spend at least 3 hours doing the hike. It took us about an hour to walk up and pretty much the same time to come down but I'd say Arthur's seat is a great spot to have a picnic and just enjoy the stunning views for a while - so save some time for just stopping and seeing as well. Arthur's seat locates right next to the city as well, but it takes some fifteen minutes to walk to the starting point from the very central city. And as I already said, this is the best place to enjoy the varying views over the city of Edinburgh and far away. 

Näistä kolmesta Arthur's seat on ehdoton suosikkini, mutta se vaati hieman aikaa ja vaivaa (ja suosittelen ottamaan mukaan myös vettä). Saadakseen kaiken irti vaelluksesta varaisin aikaa ainakin kolmisen tuntia. Meiltä meni noin tunti kiivetä ylös ja samainen aika kului paluumatkaankin, mutta Arthur's seat on aivan loistava paikka vaikkapa picnicille tai ihan vaan sille, että ihailee avautuvaa näkymää hetken jos toisenkin. Joten varaa siis aikaa ihan vaan pysähtymiselle ja näkemisellekin. Arthur's seat sijaitsee keskustan tuntumassa sekin, mutta alkupisteeseen kävelemiseen menee suunilleen varttitunti aivan keskustasta. Ja kuten jo sanoin, kyseessä on paras paikka ihailla Edinburghia ja maisemia kauas sen ylikin.
All three of these are great, and even better when the day is sunny. So try to aim your trip to any of these for a mostly sunny day (as there's no such a thing as a day without any rain in Scotland) and enjoy of this beautiful city I call my home.

Kaikki nämä kolme kohdetta ovat hienoja, mutta vielä parempia ne ovat aurinkoisena päivänä. Yritä siis satuttaa visiittisi mille tahansa niistä aurinkoiselle päivälle (tai siis sellaiselle, joka on lähinnä aurinkoinen. Täysin sateeton päivä kun on tuntematon käsite Skotlannissa) ja nauti tästä kauniista kaupungista, jota kutsun kodikseni.

I've been living in Edinburgh for two weeks now. Those two weeks have passed by quicker than I ever though they would and I can say I've been busy. So busy that I haven't been opening my laptop or if I have it has been to check my school related emails or timetables. Writing my blog has been just a distant thought somewhere in the back of my mind but for the first time in ages it doesn't bother me that I'm not posting more than once a week. It's not that I don't love sharing things here but more about my priorities being slightly different right now. And living on campus is one big reason for this change.

Olen asunut Edinburghissa nyt kaksi viikkoa. Nuo kaksi viikkoa ovat hurahtaneet ohi hurjaa vauhtia ja voin sanoa olleeni kiireinen. Niin kiireinen, etten ole edes avannut läppäriäni tai jos olenkin sattunut sen avaamaan niin vain tsekatakseni koulun sähköpostini tai lukujärjestyksen. Blogin kirjoittaminen on ollut kaukainen ajatus jossain mieleni perällä, mutta ekaa kertaa aikoihin hidastunut postaustahti ei ole häirinnyt minua. Kyse ei ole siitä, ettenkö rakastaisi jakaa juttuja tänne, mutta prioriteettini ovat olleet hieman erilaiset viime aikona ja kampuksella eläminen on yksi iso syy tuolle muutokselle.

I never ever pictured myself living in a dormitory. I never thought I would do it and I was convinced I would hate it. But somehow after checking rental apartments online and talking with different people I got convinced on campus accommodation would be the way to go for the first year in uni. That's what people usually do in the UK and that was just the simplest and easiest way. And so far I've been more than happy with my decision.

En koskaan kuvitellut itseäni asumaan asuntolassa. En uskonut koskaan tekeväni tätä ja olin vakuuttunut, että vihaisin asuntolaelämää. Jotenkin kuitenkin netissä tarjolla olevien vuokra-asuntojen tutkimisen ja useiden ihmisten kanssa juttelemisen jälkeen vakuutuin siitä, että kampuksella asuminen olisi paras ratkaisu ekalle yliopistovuodelle. Niin ihmiset yleensä Briteissä tekevät ja se nyt vaan oli helpoin ja yksinkertaisin ratkasiu. Ja tähän mennessä olen ollut enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni.

Living on campus is quite a different experience. We're located a good few kilometres from the city centre but we do have buses running there regularly. We've got a hint of countryside feeling with cows and horses living right next door but we've also got supermarkets on walking distance. The campus technically has all you need starting from cafes to a bar and pizzeria to a little grocery store. We've got chaplaincy and great sports facilities, a library that's open 24/7.

Kampuksella asuminen on melko erilainen kokemus. Me ollaan usean kilometrin päässä keskustasta, mutta bussit kulkevat sinne säännöllisesti. Meiltä löytyy ripaus maaseudun fiilistä lehmien ja hevosten asuessa kirjaimellisesti naapurissa, mutta myös ruokakaupat on kävelymatkan päässä. Kampukselta löytyy käytännössä kaikki mitä tarvitset alkaen kahviloista ja baarista päätyen pitseriaan ja pieneen ruokakauppaan. Meillä on kappeli ja huikeat urheilufasiliteetit, sekä kirjasto, joka on auki 24/7.

One of the greatest things about living on campus is obviously being really close to everything. It still takes good 15 minutes to walk to some of my lessons if they're on the other side of the campus but it's nothing compared to taking a bus and then walking that 15 mins.

Yksi kampusasumisen parhaista puolista on tietenkin se, että on lähellä kaikkea. Joillekin tunneille kävelemiseen menee silti hyvät viisitoista minuuttia, jos ne sattuvat olemaan kampuksen toisella laidalla, mutta se ei silti ole matka eikä mikään, jos ajattelee, että voisin kulkea ensin bussilla ja sitten kävellä sen vartin,

Living on campus also brings your social life to a whole different level - or at least that's the case with me. I'm the one who has great fun every time I can get myself out of the house and going but it used to be a rare thing to happen. I just find it hard to leave my cozy little bubble, I guess I'm lazy, and I used to need someone to kick me out of the house. Now when I'm literally living next door to my friends and am surrounded by all these things to do and all these places to see I feel like I have to be out there. I have to see people. I have to do more than just anti-socialize in my room. And it's a good thing.

Kampuksella asuminen nostaa myös sosiaalisen elämän ihan eri levelille - tai ainakin näin on käynyt minun kohdallani. Olen se tyyppi, jolla on kyllä tosi haskaa aina, kun saan itseni ulos kotoa ja lähtemään jonnekin, mutta se oli ennen melko harvinainen tapahtuma. Koen jotenkin vaikeana kotoisan kuplani jättämisen, ehkä olen laiskakin ja tarvitsen jonkun potkimaan minut liikkeelle. Nyt, kun asun kirjaimellisesti kavereideni naapurissa ja kaikenlainen tekeminen ja uudet, näkemisen arvoiset paikat ympärilläni koen, että mun täytyy mennä ja touhuta. Täytyy nähdä ihmisiä. Täytyy tehdä muutakin, kuin syrjäytyä huoneessani ja se on hyvä juttu.

It's a good thing because I've been really enjoying my new social life. I'm not sure if I've found any life lasting friendships yet but I've got a bunch of people I enjoy seeing. I enjoy taking my books out to our shared kitchen and making myself a cup of tea - usually someone always pops in at some point and we can have a good chat for five minutes or two hours. Both have happened. I enjoy being able to send a message to someone and meet them literally within five minutes. I enjoy spontaneous kitchen parties and the pub quiz at Studen Union. I enjoy having a free dinner at chaplaincy every Wednesday and I enjoy buying and cooking my own food. I enjoy this whole thing.

Se on hyvä juttu siksi, että olen tosiaankin nauttinut uudesta sosiaalisesta elämästäni. En ole vielä varma, onko loppuelämän kestäviä ystävyyssuhteita löytynyt, mutta ympärilläni on porukka ihmisiä, joiden näkemisestä nautin. Nautin siitä, että voin ottaa kirjani jaettuun keittiöömme ja keittää itselleni kupin teetä - yleensä joku ilmestyy paikalle jossain vaiheessa ja saatetaan jutella viisi minuuttia tai kaksi tuntia. Molemmat ovat tapahtuneet. Nautin spontaaneista keittiöbileistä ja Studen Unionin pubin tietovisasta. Nautin kappelin järjestämästä ilmaisesta illallisesta keskiviikkoisin ja nautin omien ruokieni ostamisesta ja kokkaamisesta. Nautin tästä koko jutusta.

I didn't know I could enjoy living on campus and in a dormitory this much but I do. I've got great flatmates and sharing a kitchen with them is good, it's a homelike place to gather in and I love the fact I'm not the only one cleaning. Everything has been way better than I expected. I know I might get annoyed by the constant presence of other people at some point but for now I'm making the most out of it. It's a unique way to live and it suits me perfectly right now.

En tiennyt, että voisin nauttia kampusasumisesta ja asuntolassa asumisesta niin paljon nautin. Minulla on huiput kämppikset ja keittiön jakaminenkin on sujunut hyvin - se on kodin omainen paikka, jossa kokoontua, enkä edes ole ainoa, joka siivoaa. Kaikki on ollut paljon parempaa, kuin odotin. Tiedän, että saatan jossain vaiheessa ärsyyntyä ihmisten jatkuvasta läsnäolosta, mutta nyt vaan otan siitä kaiken irti. Tämä on melko erityinen tapa elää ja sopii minulle täydellisesti just nyt.

And you know what? I think it will never get boring here with tens of societies organizing things, hundreds of people living here and sharing this experience with me, and thousands of other coming in every day to study. Campus is almost like it's own little bubble, it's own little world in which it's extremely easy to drown in and just go with the flow. And for now those tides of this life have been favourable.

Ja arvatkaapa mitä? Luulen, että tästä ei tule koskaan tylsää kymmenien kerhojen järjestäessä tapahtumia, satojen ihmisten eläessä täällä ja jakaessa tämän kokemuksen kanssani ja tuhansien muiden tulevan yliopistolle opiskelemaan päivittäin. Kampus on kuin oma pieni kuplansa, oma pieni maailmansa, johon on tosi helppo sukeltaa sisään ja antaa virran viedä. Ja tähän asti nuo virrat ovat olleet varsin suotuisia.

Freshers week and so the first week in Edinburgh are pretty much behind. I've been busy but I've also had time to relax. I've bought a bath rug for my bathroom and I've attended a few inductions and other activities including those icebreaker games you used to play in primary school. I've made a few friends already, and I've attended Ceilidh - the event that includes traditional songs and Scottish dancing. It was the most fun I've had for a while followed by a few drinks in our student bar that had live music that night.

Freshers week, eli uusien opiskelijoiden viikko, ja myöskin eka viikkoni Edinburghissa alkaa olla takana. Olen ollut kiireinen, mutta ehtinyt myös rentoutumaan. Olen ostanut kylpääriini maton ja osallistunut parille alustusluennolle ja muihin aktiviteetteihin mukaanlukien ne typerät tutustumisleikit, joita pelattiin ala-asteella. Olen löytänyt jo muutaman kaverin ja ottanut osaa Ceilidhiin - tapahtumaan, johon kuuluu perinteisiä lauluja ja skotlantilaista tanssia. Oli ehkä hauskoin juttu hetkeen, jota vieläpä seurasi muutamat opiskelijabaarissa livemusasta nauttien.

I've gone for an organised city tour to Edinburgh and fell in love with the city immediately. It's such a beautiful place, not too big but not too small. I love the two-storey buses and I love the traffic. I love all the familiar shops and I love the feeling I get here. I feel like this is where I'm supposed to be and this is where I belong. I can't quite believe this is actually my home for now and I'm actually living here. I hadn't even realized before but the UK has been one big dream for me for quite a while and it's becoming true now.

Olen käynyt järjestetyllä kaupunkikierroksella Edinburghissa ja rakastunut kaupunkiin ensisilmäyksellä. Se on niin äärettömän kaunis, sopivan suuri paikka. Rakastan kaksikerroksisia busseja ja rakastan vasemmanpuoleista liikennettä. Rakastan kaikkia tuttuja kauppoja ja sitä fiilistä, joka täällä tulee. Tuntuu, että täällä mun pitääkin olla ja tänne mä kuulun just nyt. En oikein vielä käsitä, että tämä on nyn koti ja täällä mä oikeasti asun. En edes aiemmin tajunnut, kuinka Britit on ollut yksi iso unelma jo jonkin aikaa ja nyt se toteutuu.

Judging by these few days I will love Scotland just as much as I love England regardless of the Scottish accent giving me trouble. It's not even English anymore (and that isn't my opinion but something one Scottish guy told me when I told struggling so much understanding him) but I think I'm getting better at figuring out what people are saying. In a few years time I might find myself having a hint of that Scottish in my own English and I surely will sound nothing less than very interesting.

Näiden muutaman päivän perusteella tulen rakastamaan Skotlantia ihan yhtä paljon, kuin rakastan Englantia - huolimatta siitä, että skottiaksentti aiheuttaa ongelmia. Se ei enää ole edes englantia (eikä kyseessä ole edes oma mielipiteeni, vaan jotain, jonka skotlantilainen jätkä sanoi mulle, kun kerroin kamppailevani ymmärtääkseni yhtään mitään, mitä hän selittää), mutta luulen, että ymmärrän koko ajan enemmän, mitä ihmiset sanovat. Muutaman vuoden päästä löytänen itseni puhumasta englantia hienoisella skotlantilaisella korostuksella ja se jos jokin tulee olemaan vähintään mielenkiintoista kuunneltavaa.

I had free pancakes at the chaplaincy last night, and afterwards we got together to watch a movie with two of my friends. One night we went for a walk with another Finn and kept walking and talking for over two hours like we would have known each other for longer than that few moments. My flatmates are still awesome and we've spend so many moments hanging out in our kitchen, joking around and chatting about this and that and everything else. There's a pub quiz tomorrow we're planning to attend as a kitchen team - we're hopeful there would be a microwave as a prize for the winning team (meaning us, obviously) but no one really knows. But that doesn't matter, it's just going to be fun anyway.

Kävin syömässä ilmaisia pannukakkuja kampuksen kappelilla eilen illalla ja sen jälkeen tultiin katsomaan leffaa meille parin kaverin kanssa. Yhtenä iltana käytiin kävelyllä toisen suomalaisen tytön kanssa ja käveltiin ja juteltiin yli kaksi tuntia kuin oltaisiin tunnettu toisemme pidempään kuin vain sen hetken. Kämppäkaverini ovat edelleen mahtavia ja ollaan vietetty niin monta kivaa hetkeä keittiössämme hengaillen, vitsaillen ja jutellen siitä, tästä ja tuosta. Huomenna opiskelijabaarissa järjestetään tietovisailu, johon ajateltiin osallistua keittiötiiminä. Meidän unelmissa voittajajoukkue (eli tietenkin me) saisi mikron, mutta kukaan ei tosiasiassa tiedä mitä palkintona on. Mutta sillä ei ole väliä, siitä tulee hauskaa joka tapauksessa.

I've locked myself out of my room once but I blame my above-mentioned flatmates. It's surely not my fault when they knock my door and go "come over here we think we've got a fifth person in the kitchen WE NEED TO TALK!".  At least they helped me to find the warden and I got back in to my room. The end.

Olen lukinnut itseni ulos huoneestani kertaalleen, mutta syytän siitä edellämainittuja kämppiksiäni. Ei se voi olla minun syyni, että he koputtivat oveeni ja käskivät tulla sinne ihan nyt just, koska keittiöön on saatu ehkä viides tyyppi ja meidän pitää puhua "NYT HETI". No, ainakin he auttoivat löytämään asuntolavalvojan ja pääsin takaisin huoneeseeni. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

We've had one lovely sunny day and a bunch of really rainy days. Sometimes it looks nice and warm outside but starts raining when I step out. Other times it's pouring and then just stops immediately. I guess it's true what they say about the weather in Scotland - it rains, and it rains a lot. Luckily my hall is located close to the main university buildings.

Ollaan saatu nauttia yhdestä ihanasta, aurinkoisesta päivästä ja läjästä sateisia päiviä. Joskus ulkona näyttää kivalta ja lämpimältä, mutta sade alkaa, kun astun ulos. Toisinaan taas vettä tulee kuin saavista kaatamalla ja sitten se yhtäkkiä lakkaakin. Luulenpa, että kaikki, mitä Skotlannin säästä sanottiin, on totta. Täällä sataa ja sataa paljon. Onneksi asuntolani sijaitsee lähellä yliopiston päärakennuksia.

So all in all I'm doing just fine and I love being here. I love my campus, I love the international atmosphere. I love my new hometown as it's absolutely stunning. I love my new life and I can't wait to see what it will bring. Next week the real studying starts and I'm excited. This is where I want to be now.

Kaiken kaikkiaan kaikki on edelleenkin ok ja rakastan olla täällä. Rakastan kampustani, rakastan kansainvälistä ilmapiiriä. Rakastan uutta kotikaupunkiani, sillä onhan se nyt ihan huikea. Rakastan uutta elämääni, enkä malta odottaa, mitä tuleman pitää. Ensi viikolla oikea opiskelu alkaa ja olen innoissani. Tahdon olla just tässä just nyt.

I'm sitting in my dorm room and I just finished unpacking my bags. It starts looking like I can live here for the next nine months. I'm sharing my kitchen with four other people - there might be one more joining us sometime this week but no one really knows. They all seem to be nice, my Latvian friend, plus a British guy and a Polish guy.

Istun asuntolani huoneessa, sain juuri laukkuni purettua. Alkaa näyttää siltä, että voin asua täällä seuraavat yhdeksän kuukautta. Jaan keittiöni neljän muun ihmisen kanssa - joku saattaa vielä liittyä joukkoon viikon kuluessa, mutta kukaan ei tiedä varmaksi. Kaikki vaikuttavat mukavilta, niin latvialainen ystäväni, kuin brittiläinen ja puolalainenkin opiskelijatoveri.

Today was kind of busy, getting to know the campus and getting to know what to expect from this week and from my studies. The campus area is huge, the main building is like a maze and I'm sure I will get lost every so often for the first couple of weeks. I met a lovely French girl who studies the exact same course with me in one of today's activities, I guess I'll be just fine making friends here.

Tämä päivä kului tavallaan kiireisissä merkeissä, kampukseen ja tämän viikon, sekä tulevan lukuvuoden, ohjelmaan tutustuessa. Kampusalue on valtava, päärakennus on kuin labyrintti ja olen ihan varma, että tulen eksymään useaan otteeseen parin ensimmäisen viikon aikana. Tapasin yhdessä aktiviteeteista ihanan ranskalaisen tytön, joka opiskelee tismalleen samaa kurssia mun kanssa. Luulenpa, että ystävien hankkiminen ei koidu ongelmaksi.

I broke a pair of shoes already (they were old to be honest but it's still annoying) and got free kitchen things from the chaplaincy as they recycle stuff the previous students have left behind. I'm feeling relaxed and kind of happy - I'm actually here. I just can't wait to be done with this welcome week and start actually studying, that's what I came here for.

Hajotin jo yhden parin kenkiä (rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että vanhathan ne olivat, mutta ärsyttää se silti) ja haalin itselleni ilmaista keittiötavaraa kampuksen kappelilta, joka kierrättää vanhojen opiskelijoiden jättämiä tavaroita eteenpäin. Olo on rento ja fiilis ihan onnellinen - olen oikeasti täällä. En malta odottaa, että tervetulo viikko on ohi ja päästään oikeasti opiskelemaan, sitähän varten tänne on tultu.

Yesterday was an interesting day. I left home at 9 am, flew to Helsinki. Saw my auntie and spent a couple of hours at her place. Went back to the airport and ended up running to the gate as I was a tiny bit late after popping into a shop to buy some Finnish bread and queuing in the security check for what seemed like ages. For the first time in ages I decided not to take any pictures on the airplane - I'm usually the one on the window seat trying to capture those fancy photos of take off and landing... Instead I enjoyed watching the country of thousand lakes receding and concentrated on absorbing every bit of my new home I could see.

Eilinen oli mielenkiintoinen päivä. Lähdin kotoa yhdeksältä aamulla, lensin Helsinkiin. Näin tätiäni ja vietin pari tuntia hänen luonaan. Menin takaisin kentälle ja päädyin juoksemaan portille, kun olin hitusen myöhässä pistäydyttyäni alepassa ruisleipää ostamassa ja jonotettuani ikuisuuden turvatarkastukseen. Ensimmäistä kertaa aikoihin päätin olla ottamatta kuvia lentokoneessa - olen yleensä aina se tyyppi ikkunapaikalla, jonka on pakko yrittää saada hieno otos noususta ja laskusta... Sen sijaan katselin, kun tuhansien järvien maa jäi taakse ja keskityin imemään itseeni jokaisen sentin, jonka uudesta kotimaastani pystyin näkemään.

I got to the uni, got my keys, got into my room. Walked to the nearest Tesco (which is some 3km away. And it was raining. And it was super late and super dark.) with my friend to buy the essentials, dragged the shopping home, and went straight to bed. I don't even know how anyone goes out and partying the first night they arrive? I was, and I kind of still am, dead tired. Dead tired but still happy. It's going to be just fine.

Pääsin yliopistolle, sain avaimet, pääsin huoneeseeni. Käveltiin lähimpään Tescoon (joka sekin on kolmen kilsan päässä. Ja satoi vettä. Ja kello oli ihan liikaa ja ulkona oli ihan liian pimeää.) kaverini kanssa ostamaan tarpeellisimmat, raahattiin ostokset kotiin ja menin suoraan sänkyyn. En edes tiedä, kuinka kukaan kykenee menemään ulos ja juhlimaan ensimmäisenä iltana? Olin, ja tavallaan olen edelleenkin, ihan kuolemanväsynyt. Kuolemanväsynyt, mutta ihan onnellinen. Kyllä tämä tästä.