2 weeks to go: how it feels to move to Edinburgh?
8/21/2017
Tarkoitukseni oli julkaista tämä postaus jo eilen, mutta en koskaan päässyt kuvien valitsemiseen ja oikolukemiseen asti. Vietin ihanan viikonlopun perheeni ja ystävieni kanssa, touhusin sitä ja tätä ja ajelin paljon ympäriinsä. Sellainen kiireisyys, kun et pysähdy edes netin ääreen kuin muutamaksi minuutiksi siellä täällä on joskus ihan parasta. Mutta tässäpä tämä postaus nyt olisi, muutama ajatus hitusta alle kahden viikon päästä tapahtuvaan Edinburghiin muuttoon liittyen!
"It's Sunday the 20th of August and I asked myself today what does it feel like to be moving to Scotland in two weeks time? Am I nervous? Am I excited? Am I ready to do it? I have lived abroad already and I see myself as an expat Finn. I don't see myself living in Finland right now as I have said so many times before. Nevertheless these questions do pop in my head every now and then and I occasionally find myself pondering between the two options - to live my life abroad or not.
On sunnuntai 20. elokuuta ja kysyin itseltäni tänään, miltä Skotlantiin muutto kahden viikon päästä ihan oikeasti tuntuu? Olenko hermostunut? Olenko innostunut? Olenko valmis siihen? Olen asunut jo ulkomailla ja näen itseni ulkosuomalaisena. En näe itseäni asumassa Suomessa juuri nyt, niinkuin jo monta kertaa olen todennut. Siitäkin huolimatta nämä kysmykset nousevat esille silloin tällöin ja satunnaisesti löydän itseni pohtimassa kahta mahdollista vaihtoehtoa - elääkö elämäni ulkomailla vai ei.
Kaikessa on aina ne kolikon kaksi puolta. Toisaalta voin tehdä mitä rakastan, tutkia uusia paikkoja ja tavata uusia ihmisiä, matkustaa ja nähdä maailmaa ja olla oma itseni. Olin ehkä viisi, kun kerroin äidilleni, että muutan serkun luokse Englantiin. Ulkomailla asuminen on edelleen sitä, mitä tahdon, mutta joskus jään miettimään, mistä kaikesta jään paitsi. Ja siinäpä se kolikon toinen puoli onkin.
I know that even if I lived in Finland I wouldn't live in my home town and my friends wouldn't stay here. Life would change regardless. But I do realize (and I think all the other expats realize as well) I am missing out something. Living abroad means you're always physically far away. It means you can't spontaneosuly decide to drive a couple of hours to visit your friend. You won't be visiting your parents for a weekend every now and then like many others would do. I won't speak my dear mother tongue on daily basis or enjoy this amazing country I was lucky to be born in. Nevertheless I still think it's all worth it and if the life I want to live means sacrificing some other things I just have to do it.
Tiedän, että vaikka asuisin Suomessa en asuisi kotikaupungissani, eivätkä ystävänikään täällä olisi. Elämä muuttuisi joka tapauksessa. Mutta tajuan myös (niinkuin varmasti kaikki muutkin ulkosuomalaiset), että missaan jotain. Ulkomailla asuminen tarkoittaa, että olet aina fyysisesti kaukana. Se tarkoittaa, ettet voi spontaanisti päättää ajaa paria tuntia moikkaamaan kaveriasi. Et tule viettämään viikonloppuja vanhemmillasi silloin tällöin niinkuin moni muu tekisi. En tule puhumaan rakasta äidinkieltäni päivittäin enkä nauttimaan tästä huikaisevasta maasta, johon satuin onnekseni syntymään. Kaikesta tästä huolimatta ajattelen edelleenkin, että se on kaikki sen arvoista ja jos näköiseni elämän eläminen tarkoittaa joistakin asioista luopumista, niin sitten se vain on niin.
Ja mitä juuri tähän hetkeen elämässäni tulee - olen tosi innoissani Skotlantiin muutosta. Uskon, että tulen rakastamaan siellä asumista ja olen innoissani opiskelujen alkamisesta. Olen rehellisesti sanottuna kaivannut opiskelua. Olen enemmän kuin valmis tähän ja kuten olen jo sanonut, tämä muutto tuntuu helpolta hommalta Australian jälkeen. Mutta myönnän olevani hieman surullinen tietäessäni, että Suomi-kesäni alkaa olla lopuillaan. Olen hieman surullinen tietäessäni, että en tule näkemään joitain ystäviäni moneen pitkään kuukauteen. Olen hieman huolissani saanko kaiken tarpeellisen sopimaan rinkkaani ja matkalaukkuuni.
Tiedän, että viikon päästä tulen olemaan tosi stressaantunut, sillä sellainen mä aina olen, kun jotain isompaa tapahtuu. Tulen panikoimaan pienistä asioista ja luultavasti ärsyttämään perhettäni ja ystäviäni ihan liikaa (sori jo etukäteen). Tiedän kuitenkin, että kaikki se tulee olemaan ohi, kun pääsen oikeasti lähtemään ja astumaan lentokoneeseen. Luotan itseeni sen verran, että olen ihan varma selviämisestäni ja siitä, että kaikki menee ihan hyvin. Yliopistolle asti pääsemisen pitäisi olla melko simppeliä ja siitä eteenpäin voin aina kysyä neuvoa joltakulta. En olen ensimmäinen, enkä myöskään ainoa, joka muuttaa Edinburghiin opiskelemaan ja siellä on minua fiksumpia ihmisiä, jotka tietävät mitä tehdä, kuinka tehdä ja milloin tehdä. Kaikki tulee olemaan ihan fine.
Joten yhteenvetona sanoisin olevani juuri nyt onnellinen, rentoutunut ja nautin elämästäni. Olen innoissani, enkä vielä stressaa. Aion nyt vaan nauttia tästä rennosta fiiliksestä niin kauan kuin se kestää (sillä olen varma, että se on mennyttä suunilleen kymmenen päivän päästä) ja mennä juomaan kahvini ulos, kun siellä on vielä aurinkoista ja lämmintä (sillä olen varma, että se ei tule olemaan tilanne Skotlannin syksyssä)."
14 kommenttia
Sulla tää onkin jo tositosi lähellä, hui! Itseänikin jännittää niin paljon, että paljonko tavaraa saan mahtumaan mukaan... :D
ReplyDeleteJep, niin on! Tavaroiden pakkaaminen tuntuu olevan oikeasti se stressaavin osuus haha... :D
DeleteOsaan samaistua noihin mietteisiin. Mulla on enää puoltoista kuukautta Ruotsi-aikaa jäljellä, ja sen jälkeen pitäisi ainaki jouluun asti olla Vaasassa ja opiskella. Ja nyt kun on vuoden pyörinyt maailmalla, niin tuntuu oudolta sitoutua Suomeen noinkin pitkäksi aikaa, kun todnäk joudun jäämään myös kevääksi sinne opintojen ollessa vielä kesken. Toisaalta oon koko ajan selailemassa uusia mahdollisuuksia ulkomaille lähtöön kevääksi, koska tuntuisi nyt hyvältä olla pois Suomesta. Toisaalta oon hirveen huojentunut kun vihdon pääsen kotimaahan asettumaan niin, etten tiedä jo seuraavasta ulkomaille lähdöstä. Oon vuoden ''missannut'' näitä juttuja jo, niin kiva päästä välillä kokemaankin niitä ja oikeesti hengailemaan kavereiden kanssa, sitä odotan innolla. Mut toisaalta koen koko ajan tulta persuksen alla lähteä johonkin uuteen paikkaan hankkimaan sitä adrealiinia, mitä en vaan Suomessa saa. Kaksi puolta kolikolla todellakin! Tuntuu etten oo koskaan täysin tyytyväinen mut samalla oon senhetkiseen tilanteeseen 100% tyytyväinen, koska tiedän, että asumistilanne tulee taas kohta muuttumaan, haha.
ReplyDeleteMitä oon sun blogia seuraillut, niin sulla onkin riittänyt maita ja muuttoja ja monenlaisia seikkailuja viime aikoina! Ymmärrän hyvin, että toisaalta on tosi kiva asettua Suomeen ja päästä elämään sitä arkea täälläkin välillä (mustakin on ollut aivan ihanaa olla täällä nämä pari kuukautta!), mutta toisaalta tiedän myös, miten palavasti voi haluta muualle, vaikka Suomessa kivaa olisikin. Mulla on tällä hetkellä hankaluutena kans se, että en meinaa tajuta Skotlantiin muuton olevan nyt oikeasti melko pysyvä. Jotenkin vaan aattelen koko ajan, että kohtahan mä sieltä taas johonkin lähden haha :D
DeleteVoi että, tsemppiä sun muuttoon! Itsekin olen aina toisinaan harkinnut ulkomaille lähtöä, mutta ainakaan toistaiseksi en ole tullut siihen tulokseen, että oisin valmis jättämään Suomen, perheen ja ystävät. Vaikka ulkomailta löytyisikin uusia ystäviä, niin ei se koskaan voisi korvata niitä, jotka ovat tunteneet sut vuosia kotona. Voisin kuvitella lähteväni vaihtoon yliopistossa, sillä vaihdossa ainakin "tietäisin tulevani takaisin" ja jos sitä sydän jäisikin ulkomaille, niin sinne voisi sitten lähteä takaisin.
ReplyDeleteOon vieraillut Aberdeenissä useamman kerran ystäväni luona ja voin vaan sanoa, varaudu kylmiin taloihin! Sulla on varmasti tästä jo paljon matkustaneena kokemusta, mutta ihan totta en ole koskaan palellut niin paljon kuin joka vuosi Skotlannissa päälläni kolme hupparia kun muut asunnossa asuvat kulkevat ympäriinsä t-paidassa ja ilman sukkia 😅
Sara V
Kiitos! Itsellä kaipuu ulkomaille on niin kova, että sitä on vaan pakko kuunnella ja Australian vuoteni aikana totesin, että ne tärkeimmät ystävyyssuhteet kyllä kestää ajan ja välimatkan tuomat rasitteet, vaikka onhan se myös aika kamalaa missata ihania juttuja kotimaassa. Puolensa ja puolensa kaikessa, mutta yliopistovaihto ja muut "lyhyemmät ulkomaanpätkät" on varmasti hyvä keino kokeilla, sopisiko ulkosuomalaisuus just itselle :)
DeleteJa joo, kylmistä taloista on (usko tai älä) kokemusta Australiasta. 12 astetta on naurettavan lämmin ulkolämpötila talvella, mutta kun sisälämpötila on melkein saman verran niin ei paljon naurata :D mutta eiköhän kaikesta selviä!
Upeeta, että pääsee lähtemään ulkomaille opiskelemaan! Ihanaa lukea myös asioista, mitä Suomessa jää kaipaamaan. Niin useasti kuulee puhetta, että äkkiä vaan täältä pois. Suomi on hieno paikka asua ja elää, mutta ei tänne silti koko elämäksi tarvitse jämähtää :) Paljon tsemppiä tuleviin opintoihin ja uusiin maisemiin!
ReplyDeletehttps://llintzz.blogspot.fi/
Kiitos ihanasta kommentista! Suomi on tosi rakas ja siitä olenkin ihan erillisiä postauksia kirjoitellutkin, mutta mun paikka ei ole täällä just nyt. Haluan ehdottomasti muuttaa muualle, mutta en silti väheksy kotimaata :)
DeleteOikeesti ihan huikeeta toi muutto! Ja mä ainakin oottelen innolla kaikkia Skotkantiaiheisia postauksia mitä tulevaisuudessa ehkä tulee. Ite oon käynyt Skotlannissa vaan muutaman päivän reissuilla, mutta ainakin niiden perusteella ihan huikee paikka <3
ReplyDeleteSe mielikuva mullakin on, että ihan huikea paikka - toivon vaan, että todellisuus kohtaa odotukset! Toivon mukaan siellä sit tulee tehtyä ja touhuttua niin, että on paljon kivoja juttuja, mistä postailla :)
DeleteVoi että miten ihanan opiskelukaupungin olet valinnut! Olen itse ollut au pairina Lontoossa, ja kiertelin silloin aika paljon ympäri Brittien saaria. Edinburgh oli kyllä suuria lemppareitani niistä paikoista joissa kävin! (Sinne olisin halunnutkin au pairiksi jos olisi sopiva perhe löytynyt...). Oli niin kaunista ja ihmiset paljon lämpimämpiä kuin Lontoossa.
ReplyDeleteMukavaa seikkailua sinne Skotlantiin! Jäänkin seurailemaan millaista siellä on :)
Kiitos ihanasta kommentista Anniina! Itsekin olen Englannin puolella reissaillut melko paljon, mutta tuo Skotlanti on vielä ihan tuntematon. Kiva kuulla, että tykkäsit - minäkin toivon mukaan tykkään! :)
DeleteKyllä kaikki menee vielä hyvin! Ihan mahtavaa, että pääsit sinne opiskelemaan. Nyt sitten paljon postauksia tulemaan Skotlannissa opiskelusta!
ReplyDeleteMä oon ollut niin laiska kommentoimaan tai tekemään postauksia hirveesti nyt kesän aikana, vaikka aikaa on ollut :D Pitää alkaa ryhdistäytymään. Mä kerran kommentoin mut sit jotenki sähläsin ja se kommentti ei lähtenykkään... anyways oliks sulla siellä Kaakkois-Aasiassa missään vaiheessa sellanen olo, et teitä koitettiin huijata tai että ois tosi turvaton olo? Tai mikä oli teistä yllättävää/vaikeeta siellä?
Siellä päin kun ei oo tullut koskaan matkusteltua ja kun kaikki on sitten uutta, niin mietin vaan
Parhaani yritän sen suhteen, että saisin sit opintojen alettua kirjoiteltua mielenkiintoisia ja kattavia postauksia aiheesta :) Ja kiva saada sut taas kommentoimaan - odottelen kyllä aina innolla kans sun uusia postauksia tulipa niitä sitten usein tai harvoin! :D
DeleteKaakkois-Aasian reissulla oli pääsääntöisesti tosi turvallinen fiilis kaikkialla. Kerran taksikuski selvästi yritti huijata, hypättiin siis ulos ja onneksi päästi meidät pois ilman sen kummempaa. Kerran ravintolasta lähdettyämme todettiin, että taidettiin maksaa ylimääräistä, mutta sekään ei ollut maailmanloppu. Yleisesti ottaen kaikki meni tosi hyvin, joskus oli vähän sähläystä paikasta toiseen pääsemisen kanssa jne. mutta kaikki selvisi kun uskalsi kysyä apua :) Mun mielestä tuo osa Aasiaa on turvallinen paikka matkustaa, kunhan pitää maalaisjärjen matkassa. Silloin tällöin kävi toki raskaaksi se, että jatkuvasti erotuttiin joukosta ja se oli ehkä se suurin epämukavuutta aiheuttava tekijä, että missään ei voinut sulautua massaan. Joskus miehet saattoi huudella jotain hieman ikävään sävyyn, mutta se oli tosi vähäistä onneksi. Mutta oikeasti pelottavilta tilanteilta vältyttiin, vaikka oltiinkin kaksi valkoista tyttöä kahdestaan reissussa :) Paljon turvattomampi fiilis mulla on joskus ollut esim. Australiassa viikonloppuiltana liikkuessa, kuin kertaakaan Aasiassa :D