Until we meet again

4/13/2017

Saturday 8th of April, a beautiful and sunny spring day in Lapland. The hardest day after hearing the news about my Grandfather. The funeral was simple and small, something I think my Grandfather would have approved. The weather couldn't have been better and even though it was extremely sad I'm feeling relieved that it's done now. Life goes on even though it will never be the same.

Lauantai 8. huhtikuuta, kaunis ja aurinkoinen kevätpäivä Lapissa. Vaikein ja raskain päivä uutisten kuulemisen jälkeen. Vaarin hautajaiset olivat pienet ja yksinkertaiset, jotain jonka Vaarikin olisi varmaan hyväksynyt. Sää ei olisi voinut olla parempi ja vaikka päivä olikin äärimmäisen surullinen, on fiilis jollain tapaa helpottunut. Elämä jatkuu, vaikkei se koskaan tule olemaan kuin ennen.
Niin elämä jatkuu, sen eläjät muuttuu.
Elämä ottaa ja antaa.
Kun saapuvat aurat taas kurkia puuttuu,
siivet eivät jaksaneet kantaa.
Vaan vanhimmat kurjet kun aurasta poistuu,
poikasten siivet jo kantaa.

I've been preparing a few posts for you, I finally try to get back on track with posting more regularly now when life gets back to somewhat normal. Hopefully.
Olen kirjoitellut parit postaukset teille ja yritän nyt vihdoin alkaa taas postailemaan säännöllisemmin, kun elämä toivon mukaan vähän normalisoituu.

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Voimia missä tahansa oletkin maailmalla! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Suomessa olen nyt viimeiset pari viikkoa saanut viettää :)

      Delete
  2. Otan osaa ♥ Ja todella kaunis toi runo!

    ♥: Linda/Revontulipalo

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Olen samaa mieltä runosta :)

      Delete
  3. Yritin laittaa kommenttia jo aiemmin, mutta en oo varma tuliko mun kommentti läpi. Osanottoni ja oaljon voimia täältä Uudesta-Seelannista! Ota oma aikasi, lepää ja sure kunnolla. Suru on työtä ja eri ihmisillä kestää eri aika käsitellä asioita. Ikävä ei poistu koskaan, mutta sen kanssa oppii elämään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon kommentistasi! Tottahan se on, ikävä ei poistu, mutta sen kanssa oppii elämään. Onneksi olen nyt päässyt viettämään vähän aikaa läheisten kanssa täällä Suomessa :)

      Delete