English, Scottish, Finnish, Australian English. Languages. I've had a couple of people asking me if I could write about English and especially Scottish English - how has it been, do I understand it, how does it differ from the "normal English"? After thinking about the topic for a while and living in Scotland for some time I felt like I have enough to talk about. However I also wanted to extend this post to include Australian English as it's the first "proper" English I learnt. Obviously I had most of the grammar in my head from earlier already and I had used English in my every day life in the IB but it wasn't the same. Our group consisted of anything and everything except native speakers so our English was far away from what English speaking people would use. It was English, we understood each other, but it wasn't proper English in a sense of having the cultural aspects attached as well, and for me a culture is very closely linked to a language and vice versa.

Englanti, skottiaksentti, suomi, aussienglanti. Kielet. Pari ihmistä on kysellyt minulta, voisinko kirjoittaa postauksen englannista, etenkin skottienglannista - millaisena olen sen kokenut, ymmärränkö aksenttia ja miten se eroaakaan "normienglannista"? Jonkin aikaa aihetta pohdiskeltuani ja Skotlannissa aikani asuttuani totesin, että mulla voisi olla aiheesta riittävästi sanottavaa. Halusin kuitenkin laajentaa tämän postauksen kattamaan myös aussienglannin, sillä se on ensimmäinen "oikea" englanti, jonka opin. Tietenkin suurin osa kieliopista oli jo päässäni ja käytin englantia arkikielenä jo IB:lläkin, mutta ei se ollut sama asia. Meidän ryhmä koostui kaikesta muusta, paitsi natiivipuhujista, joten meidän englanti oli kaukana siitä, mitä englantia äidinkielenään puhuvat puhuisivat. Se oli englantia, tajuttiin toisiamme, mutta siitä puuttui kokonaan se kulttuurillinen näkökolma ja minulle henkilökohtaisesti kulttuuri linkittyy tosi läheisesti kieleen ja päin vastoin.

I consider myself bilingual nowadays and even though English will never be my mother tongue I feel comfortable expressing myself in English. I don't (usually...) struggle with the every day communication and I know I can write academic texts in English and I find reading English as simple as reading Finnish. I'll never be a native speaker but I am fluent and that's enough for me. However it does not mean that I make no mistakes, that I don't pronounce new words incorrectly, and that I never struggle finding the right term. It all happens and it happens often but so it does in Finnish as well. I lose words and can't remember the correct grammar of my mother tongue ever so often and it really frustrates me. But that's how it is, I have to live with my imperfect English and with my imperfect Finnish and try to balance between all the language-related information I've got in my brain. And I have to say I have a high respect towards people who handle three or more languages on a conversational level - I'm aiming towards it by adding German to my selection of languages but it's still a long way to go and I can't even imagine mixing three languages together at some point of my life. Anyway. Back to English.

Lasken itseni nykyään kaksikieliseksi ja vaikka englannista ei koskaan äidinkieltäni tulekaan, tuntuu sen käyttäminen luontevalta. En (yleensä...) kompastele jokapäiväisessä kommunikoinnissa ja tiedän pystyväni kirjoittamaan akateemisia tekstejä englanniksi, eikä sen lukeminen tunnu sen hankalammalta, kuin suomenkaan. En tule koskaan olemaan natiivipuhuja, mutta puhun englantia sujuvasti ja se riittää mulle. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö tekisi virheitä, lausuisi uusia sanoja väärin ja tuskastelisi, kun oikea termi ei meinaa millään muistua mieleen. Nämä kaikki asiat tapahtuu usein, mutta niin käy myös suomen kanssa. Hävitän sanoja, enkä osaa enää äidinkieleni kielioppia ja se turhauttaa. Mutta niin se vaan on, että mun on elettävä epätäydellisen englantini ja epätäydellisen suomeni kanssa ja tasapainoiltava kaiken sen kieliin liittyvän tiedon kanssa, mitä mun päästä löytyy. Ja tähän on liene todettava, että kunnioitan hurjasti ihmisiä, jotka händläävät kolme (tai useampiakin) kieltä keskustelutasolla - suuntaan sitä kohti itsekin lisäämällä parhaillaan saksaa kielivalikoimaani, mutten edes halua kuvitella sitä, kun saavutan pisteen, jolloin päässäni on iloinen sekasotku kolmea kieltä. Mutta joo, takaisin siihen englantiin.


As most of you probably know I spent my gap year on a working holiday visa in Australia. Australian English is quite similar throughout the country (which is interesting as such as it's a huge place and you would think there would be more variation). Spotting an Aussie is a fairly easy task, especially if they're from the country side. City people tend to speak more "general" English with less distinguish accent but the country people have a thick accent that may be tricky to understand at the beginning. Australians love to shorten the words and instead of calling breakfast "breakfast" they would say "brekkie", mosquito would be "mozzie", and biscuit would be "bickie". An Aussie could say that they're gonna "put petrol in their ute at servo and have a barbie in the arvo."

Suurin osa teistä varmaan tietääkin, että vietin välivuoteni working holiday viisumilla Australiassa. Aussienglanti on melko samanlaista koko maassa (mikä sinällään on mielenkiintoista Australian ollessa niin hurjan suuri - luulisi, että sieltä löytyisi enemmänkin kielellistä vaihtelua). Aussin tunnistaminen on melko helppoa, etenkin, jos hän sattuu olemaan maalta. Kaupunkilaiset puhuvat monesti yleiskielellisempää englantia vähemmän korviinpistävällä aksentilla, mutta maalta tulijoilla on monesti vahva aksentti, jota voi olla alkuun hankala ymmärtää. Australialaiset rakastavat sanojen lyhentämistä ja niimpä aamupala ei ole "breakfast" vaan "brekkie", hyttynen on "mozzie" eikä "mosquito" ja keksikin on "bickie" eikä "biscuit". Muita lyhennelmiä, joita muut englanninkielenpuhujat tuskin käyttäisivät ovat "servo" (service station, petrol station) eli huoltoasema, "barbie" (barbecue) eli grilliruoka tai grillaaminen noin yleensäkin ja "arvo" (afternoon), eli iltapäivä.

One of my favourite phrases in Australian English is "No worries". It can be said anywhere and everywhere, and for me it summarizes the laid back attitude Australians have towards life. Everything's gonna be okay, it wasn't a big deal, and you're welcome. As a general rule Australian English is about shortening everything, saying "G'day mate" and having good fun. I also find Australians very warm and welcoming people who love to chat. If you go to a shop expect at least a friendly "Hi, how are you?" that you're supposed to reply with a "Good thanks, how are you?" or something similar. Then have a casual chat about the weather or the last week's bush fire. Australians are talkative and even the small talk has a genuine feel to it. It's not just about being polite but actually wanting to have that interaction with other people. For example Scottish people are mostly friendly but nowhere close to Australians what comes to talkativeness. I've surprisingly found Scots even a bit hard to approach, and I remember being shocked by how rude Finnish people appeared after a year in Australia. That tells something.

Yksi lempparifraaseistani aussienkussa on "No worries", jonka voisi suomentaa tarkoittamaan jotain sen suuntaista kuin "eipä mitään". Sen voi sanoa mihin väliin vain ja minun mielessäni se summaa koko australialaisen rennon elämänasenteen. Kaikki on ihan ok, ei se nyt niin iso juttu ollut ja olepa hyvä vaan. Yleisesti ottaen aussienglanti lyhentelee sanoja, porukka sanoo "G'day mate" ja kaikilla on hauskaa. Koen myös australialaiset tosi ihanina ja ystävällisinä ihmisinä, jotka rakastavat jutustelua. Jos menet kauppaan, niin kannattaa odottaa ainakin ystävällistä "Heippa, mitä kuuluu?" lausahdusta, johon kuuluu vastata, että "hyvin menee, entäs sulla?". Sitten voi jutustella vaikka päivän säästä tai edellisviikon puskapalosta. Aussit on puheliaita ja jopa smalltalk tuntuu aidolta. Ei olla vaan kohteliaita kohteliaisuuden vuoksi, vaan halutaan oikeasti olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi skotit ovat myös ihan ystävällisiä, mutteivät yllä lähellekään aussien puheliaisuutta. Minä olen yllätyksekseni löytänyt heidät hieman hankaliksi lähestyä ja aussivuoden jälkeen olin järkyttynyt suomalaisten töykeydestä. Se kai kertoo jotakin.


There are two types of people in Scotland: the ones that I can understand and the ones I can't. Scottish English (or let's just forget about that English and just say Scottish) is probably the hardest accent, or I could even call it a dialect, I've ever faced. I'm fine with thick Russian accent, with strong Asian accent, and even with the tricky French accent, but the Scottish accent... Oh my, when someone starts speaking with a strong Scottish accent. I've had multiple conversations in which I had to say "sorry", "pardon", and "I didn't quite get that" after every other sentence. I've had to be honest and tell a Scot that I'm actually struggling to understand anything he says. I've said that I'm sorry but I just can't figure out what someone means. And it feels horrible when you're supposed to be fluent.

Skotlannissa on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, joita ymmärrän ja niitä, joita en. Skottienkku on varmaan hankalin aksentti, jonka olen kohdannut. Olen ihan ookoo vahvan venäläisen aksentin kanssa, tajuan aasialaisia ja ranskalaistenkaan ääntämys ei yleensä pahasti häiritse, mutta se skottiaksentti... voi luoja, kun joku alkaa puhumaan oikein vahvalla skotlantilaisella korostuksella. Olen käynyt lukuisia keskusteluja, kun olen joutunut pyytämään vastapuolta toistamaan joka toisen lauseensa. Olen joutunut olemaan rehellinen ja myöntämään skotille, että en oikeasti meinaa ymmärtää häntä. Olen sanonut olevani tosi pahoillani, mutten vaan tajunnut yhtään mitään. Ja se tuntuu aika kamalalta, kun on puhuvinaan sujuvaa englantia.

Not everyone in Scotland has a strong accent, some of the people are easy to understand and speak something I'd call a "general" English again. But the ones who speak Scottish do it properly and thoroughly. There are a few features in Scottish that distinguish it from other English accents that are fairly easy to point out. First of all Scottish people swallow the letter "t". Was it in the middle of a word or in the end, "t" can be silent in many cases. Secondly the letter "r" isn't that soft, rolling "r" most of the English speaking people would use and what we're taught in English lessons at school. Scottish "r" is fairly close to that rough pronunciation we have in Finnish which is kind of similar to German "r" as well. And third, Scottish doesn't seem to follow any of the pronunciation rules the rest of the English would follow. The letters sound completely different and as English pronunciation isn't the easiest of things anyway you just have to forget everything you've learnt so far and start figuring out what the Scot is trying to tell to you. It's horrible at first and you will certainly look at least a bit simple but after a while you notice you have to ask them to repeat themselves only twice instead of the six times you used to need to put it all together in your head.

Kaikilla skoteilla ei kuitenkaan ole niin vahva aksentti ja jotkut puhuvatkin helposti ymmärrettävää, sitä yleiskielellistä englantia. Mutta ne, jotka puhuvat skottienglantia tekevät sen sitten just eikä melkein. Skottienkussa on muutama suht helposti huomattava juttu, jotka erottaa sen monista muista englannin aksenteista. Ensinnäkin skotlantilaiset nielaisevat t-kirjaimen. Olipa se sitten keskellä sanaa tai sen lopussa, voi t:n monesti jättää lausumatta. Toisekseen r-kirjain ei ole se pehmeä, rullaava r, jonka suurin osa englanninpuhujista omaa tai joka englannin tunneilla meille opetettiin. Skotlannissa r on ääntämykseltä tosi lähellä sitä vahvaa, suomalaista r-kirjainta. Ja kolmanneksi, skottienkku ei tunnu seuraavan mitään ääntämissääntöjä, joita englannin kielen muut haarat seuraavat. Joten helpointa onkin vaan unohtaa kaikki, mitä on tähän mennessä oppinut ja alkaa selvittämään ihan alusta alkaen mitä se skotti sulle yrittääkään kertoa. Se on alkuun ihan kamalaa ja tulet vaikuttamaan vähintään yksinkertaiselta, mutta jonkin ajan kuluttua huomaat, että sun ei tarvitse pyytää keskustelukumppania toistamaan sanomansa kuin kahdesti sen kuuden toiston sijaan, jotka ennen tarvitsit tajutaksesi mistä olikaan kysymys.

There are also some significant differences in the use of vocabulary in Australian English and in Scottish English. I wanted to point out a couple that I personally have found quite confusing but funny.

Myös sanaston suhteen löytyy joitakin merkittäviäkin eroja, kun tarkastellaan aussienkkua ja skottienkkua. Halusin nostaa esille pari, jotka itse henkilökohtaisesti koin hämmentävinä, mutta myös aika huvittavina.

Let's start with a simple one. Chips. Chips are either french fries or crisps in Australia. The only way to make a difference between these two types of chips is to call french fries "hot chips" and crisps just "chips". In Scotland chips are obviously the ones you eat with for example fish (and everyone knows fish 'n chips) and crisps are the crispy potato slices you eat from a bag.

Aloitetaan helpolla. "Chips" on Australiassa joko ranskalaiset tai sipsit. Ainoa tapa erottaa nuo kaksi toisistaan on kutsua ranskalaisia nimellä "hot chips" ja sipsejä ihan vaan "chips". Skotlannissa taas "chips" on tietenkin ranskikset, sillä kaikkihan nyt tietää myös "fish 'n chips" konseptin. Sipsit sen sijaan ovat loogisesti "crisps".

Thongs. I have to admit being super confused when I heard someone talking about thongs for the very first time in Australia as I had learnt that it means certain type of a underwear. But no, thongs are not underwear - they are what other English speaking nations would call flip flops. So don't get offended if an Aussie asks you if you brought your thongs with you, they mean the shoes. And by the way, thongs are an appropriate footwear in pretty much any occasion in the land Down Under.

Entäs sitten "thongs"? Täytyy myöntää, että olin aluksi ihan tosi hämmentynyt, kun kuulin jonkun ekaa kertaa puhuvan "thongseista" Australiassa, sillä olinhan oppinut sen tarkoittavan tietynlaisia alushousuja. Mutta ei, "thongs" ei ole alkkarit Australiassa, vaan kyse on flipflopeista. Joten älä loukkaannu, jos aussi alkaa kysellä otitko mukaasi "thongs", sillä he meinaavat niitä kenkiä. Ja ihan näin nippelitietona - flipflopit kelpaavat jalkineiksi oikeastaan ihan missä tahansa tilanteessa, kun on kyse tuosta kengurumaasta.

Wee. This word got me confused in Scotland when I heard people casually dropping it in to a conversation. I had to do "a wee bit of research" in form of googling it and I found out that "wee" means small or tiny in Scotland. However in Australia (and I believe in England as well) it's used instead of pee, especially when talking to young children. So no, people here aren't talking about urinating all the time but they use that word as a simple adjective. Makes sense, right?

Ja viimeisenä sitten "wee". Sana, joka puolestaan hämmensi minua Skotlannissa, kun ihmiset nakkasi sen muuten vaan keskusteluun. Jouduin tekemään hieman tutkimusta googlaamisen muodossa ja sain selville, että "wee" tarkoittaa Skotlannissa pientä. Aussienkussa (ja käsittääkseni myös Englannin puolella) "wee" taas tarkottaisi pissaa, etenkin, jos asiasta keskustellaan lapsen kanssa. Joten ei, ihmiset täällä ei puhu jatkuvasti pissistä, vaan käyttävät kyseistä sanaa ihan vaan simppelinä adjektiivina. Käy järkeen, eikö?


First of all I've still got a really strong Finnish accent and I have no intention of getting rid of it. My accent has changed (at it evolves all the time) and it's softer than it used to be but I still get the question "Where are you from?" thrown at me fairly quickly. But it's not a bad thing, it's just a way to stick in people's mind. "She's the girl with a weird accent." "She's Fiia from Finland." For me my accent and my background are ways of branding myself, standing out without making an effort.

Ihan ensiksi on kai sanottava, että mulla on edelleen tosi vahva suomiaksentti, eikä pienintäkään aikomusta hankkiutua siitä eroon. Aksenttini on toki muuttunut (ja muuttuu koko ajan) ja se on paljon pehmeämpi kuin ennen, mutta edelleenkin kuulen "mistä olet kotoisin?" kysymyksen varsin nopeasti keskustelun alussa. Mutta se ei ole huono juttu, se on tapa jäädä ihmisten mieleen. "Se on se tyttö sillä oudolla aksentilla" "Se on se Fiia Suomesta" (Fiia from Finland toimii englanniksi aika hyvänä muistisääntönä). Minulle aksenttini ja taustani ovat tapoja brändätä itsäni ja erottua joukosta ilman, että sen eteen joutuu näkemään vaivaa.

And as said, I speak fluent, but not perfect English. I have my Finnish accent that I'm proud of but I also use a bunch of expressions I consider Australian and that I sometimes have to explain here. I haven't absorbed that Scottish yet but I've definitely been influenced by my English speaking friends (who are mainly natives but non Scottish so I'm hearing varying UK accents every day.) and currently swear way too much which I didn't do in English before. I'm also noticing a change in the way I write text messages in English and it's getting way more informal. Plus I'm getting noticeably better at getting back at people when they mess with me. There's still some catching up in my skills of banter compared to my mates but I'm getting there, eventually.

Ja kuten sanottua, puhun sujuvaa, mutten täydellistä englantia. Minulla on suomiaksenttini, josta olen ylpeä, mutta käytän myös paljon aussienkkuun lukeutuvia ilmaisuja, joita joskus joudun selittelemään. En ole imenyt itseeni vielä skottienkkua, mutta olen ehdottomasti saanut vaikutteita englanninkielisistä ystävistäni (jotka ovat suurelta osin natiivipuhujia, mutteivät skotteja, joten kuulen läjän brittienkun variaatioita joka päivä) ja tällä hetkellä kiroilen ihan liikaa - mitä siis en aiemmin englanniksi harrastanut ollenkaan. Olen myös huomannut, että teksiviesteihin sun muihin kirjoittamani englanti on nykyään tosi paljon epävirallisempaa. Lisäksi vitsit ja kaiken maailman pelleilyt sujuu nykyään huomattavasti helpommin. Toki läpänheittotaidoissani on vielä huomattavasti kirittävää kavereihin verrattuna, mutta senkin suhteen suunta on eteenpäin ja kaveriporukkani kanssa on kyllä ollut pakko oppia sanomaan vastaan tai en selviäisi järjissäni.


So all in all, my English is a happy mixture of this and that. Sometimes I hear I sound American, sometimes I hear I sound German, sometimes people are just confused. Occasionally someone picks up that I'm from the Nordic countries. And me? I'm confused with languages all the time but I'm happy with that and speaking English doesn't require any extra effort anymore. It's natural and I like it.

Kaiken kaikkiaan englantini on siis iloinen sekoitus sitä sun tätä. Joskus saan kuulla kuulostavani amerikkalaiselta, joskus saksalaiselta ja joskus ihmiset on ihan vaan hämmentyneitä. Silloin tällöin joku hoksaa, että olen pohjoismaista. Ja entäs minä sitten? Olen ihan sekaisin kielten kanssa koko ajan, mutta olen tilanteeseen tyytyväinen ja englannin puhuminen ei vaadi mitään erityistä panostamista. Se tulee luonnostaan ja tykkään siitä.

Living in two different English speaking countries has been a great experience so far and it has enriched my vocabulary and use of language in general. I've realized how varying this global language actually is and regardless of how I consider myself bilingual there are still plenty of things I haven't learnt yet.

Kahdessa erilaista englantia puhuvassa maassa eläminen on ollut hieno kokemus tähän mennessä ja se on kohentanut niin sanavarastoani, kuin yleistä kielitaitoanikin huimasti. Olen huomannut, kuinka moninainen kyseinen kieli oikeasti on ja tajunnut, kuinka paljon opittavaa mulla vieläkin on jäljellä - huolimatta siitä, että lasken itseni kaksikieliseksi.

I also want to point out that the things mentioned in this post are not ultimate truths or facts. They're my own observations of how I've experienced certain accents of English and cultures linked to them. I'm not here to tell anyone how to speak English or to judge which way is the best way but I'm here to share my own little notes I've made during my journey towards ever so better English. If I've misunderstood something completely, feel free to correct me. If you have faced any weird situations, ever been confused, or wondered what the heck is going on because of a new accent and a new culture, go ahead and share it down below. I'd love to hear your experiences as non-native English speakers!

Tahdon myös huomauttaa, että tässä postauksessa olevat jutut eivät ole mitään ehdottomia totuuksia tai faktoja. Ne ovat omia huomioitani siitä, miten olen kokenut tietyt aksentit ja niihin liittyvät kulttuurilliset huomiot. En ole oikea ihminen kertomaan kenellekään, miten englantia tulisi puhua tai päättämään, mikä on se paras tapa, mutta olen pätevä jakamaan omat huomioni matkan varrelta kohti parempaa englanninkielen taitoa. Jos olen ymmärtänyt jotain ihan väärin, mua saa ja pitää kotjata. Jos olet itse kohdannut kummallisia tilanteita, olet ymmärtänyt jotain ihan väärin tai ollut muuten vaan hämmentynyt uuden aksentin ja/tai kulttuurin edessä, niin jaa toki kokemuksesi tuonne alle. Olisi huippua kuulla muiden kokemuksia englannin kanssa taiteilusta!

Been ages since the last post again but I'm not even sorry. My life's been as busy as always but I'm enjoying it and here's a little sneak peak into what I've been up to!

1. Friday nights in the halls / Asuntolan perjantai-illat

Three rounds of beer pong last Friday night with a couple of friends. Good laughs, us girls beating the boys, and being in bed by 12. Could be worse!

Kolme kierrosta beer pongia perjantai-iltana muutaman kaverin kanssa. Hyvät naurut, me tytöt päihitettiin pojat ja sängyssä olin jo puolilta öin. Kai huonomminkin voisi mennä!

2. The weather / Sää

Last three days have been mainly sunny, and I've been enjoying the chilly but beautiful autumn weather by walking around campus and doing a little trip to Lidl with a friend of mine by foot.

Viimeiset kolme päivää kelit on suosineet meitä ja ollaan saatu nauttia viileähköstä, mutta kauniista ja lähinnä aurinkoisesta syyssäästä. Olen käveleskellyt ympäri kampusta ja käväistiinpä Lidlissäkin kaverin kanssa jalkaisin.

3. Being lazy / Laiskottelu

A lazy Saturday morning spent mainly in bed, eating chocolate, and watching Game of Thrones. Sometimes all you need is to do nothing.

Rento lauantaiaamu, jonka vietin lähinnä sängyssä suklaata syöden ja Game of Thronesia katsoen. Joskus laiskottelu on just se juttu, mitä elämässään tarvitsee.

4. Gym / Sali

I've been to the gym quite a few times per week now. I mainly run but I try to do some weights besides cardio as well and it all just feels great. I've also been to body pump a couple of times and there's nothing better than that feeling of accomplishment after a good work out.

Olen käynyt salilla nyt useamman kerran viikossa. Pääsääntöisesti käyn siellä juoksemassa, mutta yritän tehdä lisäksi hieman lihaskuntoakin ja fiilikset on tosi hyvät. Olen käväissyt pariin kertaan body pumpissakin, eikä ole mitään parempaa, kuin se onnistumisen tunne hyvän treenin jälkeen.

5. Reading / Lukeminen

I finally started reading a book called The Art of People by Dave Kerpen. It's not part of the course material but it does support my studies and I have to say I haven't read anything as interesting and engaging for a while!

Aloin vihdoin lukemaan Dave Kerpenin kirjaa nimeltään The Art of People. Se ei ole osa mun kurssimatskuja, mutta tukee opintojani silti ja täytyy sanoa, etten ole lukenut mitään noin kiinnostavaa hetkeen!

6. A weekend with my best friend / Viikonloppu parhaan ystävän kanssa

My best friend came here from Glasgow to spend last weekend with me and it was just awesome. She made us sushi while I was doing my accounting mid-term test. We spent hours just talking about life. We went for a pub crawl with my other friends and danced till the morning light (at least almost). 

Paras ystäväni tuli tänne Glasgowsta viime viikonlopuksi ja olihan se nyt vaan ihan huippua. Hän teki meille sushia, kun itse olin tekemässä accountingin koetta. Vietettiin tunteja ihan vaan puhuen elämästä. Käytiin pub crawlissa muiden kavereideni kanssa ja tanssittiin aamuun asti (ainakin melkein).

7. Good conversations / Kunnolliset keskustelut

I sat in our kitchen talking politics with a couple of friends for two hours one afternoon. I stayed at the chaplaincy for an hour to talk about differences in educational systems with three people that I just met. We covered some quite personal topics with a friend of mine one night and I had a fairly long phone call with my best friend the other day. I just love it how many interesting people I encounter every single day and how many different views on things I get to hear on regular basis. One of the best things about university: most of the people actually know how to actually have a proper conversation.

Istuin keittiössämme keskustelemasta politiikasta parin tunnin ajan parin kaverin kanssa eräänä iltapäivänä. Vietin tunnin chaplaincylla keskustellen koulutussysteemien eroista kolmen tyypin kanssa, jotka olin juuri tavannut. Käytiin läpi joitain aika henkilökohtaisia aiheita ystäväni kanssa eräänä iltana ja puhuin pitkähkön puhelun parhaan ystäväni kanssa. Rakastan sitä, kuinka monia mielenkiintoisia ihmisiä kohtaan joka ikinen päivä ja kuinka erilaisia näkökulmia kuulen asioihin säännöllisesti. Yksi yliopiston ehdottomasti parhaita puolia: ihmiset eivät vaan jutustele, vaan osaavat ihan aikuisten oikeasti keskustella.

What's the latest thing that made you happy?

Mikä on viimeisin asia, joka sai sinut onnelliseksi?

As the title already says, I've lived in Scotland for more than a month and I'm loving it. I have been extremely busy again but I just feel like the more I do the more energy I seem to find and so on I keep exceeding my own expectations over and over again. I barely sit down to just look at my laptop and I've noticed I don't spend that much time on social media either. And I still warmly welcome this change.

Kuten otsikkokin jo vihjasi, olen asunut nyt Skotlannissa reilun kuukauden ja rakastan tätä. Olen ollut jälleen ihan älyttömän kiireinen, mutta tuntuu siltä, että mitä enemmän teen asioita, sitä enemmän energiaa löytyy ja ylitän omat odotukseni kerta toisensa jälkeen. En juurikaan istu alas läppärini kanssa ja olen huomannut käyttäväni vähemmän aikaa myös sosiaalisen median parissa. Nämä muutokset ovat kyllä edelleenkin oikein tervetulleita.

It's refreshing to get excited about studying and to actually enjoy sitting in the library for three hours straight reading the materials, taking notes, and preparing for the tutorials. I even got my management essay started which is the only bigger work I have to finish this semester. I feel proud of myself and it seems like I chose the right subject to study. I've found that joy of reading and that joy of learning again and it's great.

On virkistävää innostua jälleen opiskelusta ja oikeasti nauttia siitä, että istun kolme tuntia kirjastossa lukien materiaaleja, kirjoitellen muistiinpanoja ja valmistautuen tutoriaaleihin. Sain jopa aloitettua managementin esseeni, joka on ainoa isompi työ, joka tänä lukukautena täytyy saada tehtyä. Olen ylpeä itsestäni ja tuntuu siltä, että valitsin ihan oikean aineenkin opiskeltavakseni. Olen löytänyt sekä lukemisen, että oppimisen ilon uudestaan ja se on ihan huippua.

As the autumn seems to be approaching and the weather is getting more and more grey and dull, windy and rainy, I finally decided to go and buy myself a gym membership. I like running outdoors whenever the weather is good but for the last week I've ended up skipping running because it's been too cold and dark outside. (And I lived the first 19 years of my life in Finland. I have no clue how I'm still alive when I keep complaining how freezing it is here and it's not even winter yet...) But anyway. I've got that gym membership now and judging by these two days I've used our school's sports facilities I'm going to enjoy it.

Syksy tuntuu myös alkaneen ihan oikeasti ja kelit ovat entistä harmaammat ja ikävämmät, tuulisemmat ja sateisemmat, joten päätin sitten vihdoin eilen mennä ja ostaa itselleni salijäsenyyden. Tykkään lenkkeillä ulkona kelien ollessa kivat, mutta viimeisen viikon ajan olen skipannut juoksemisen sään ollessa liian kylmä ja pimeä. (Ja minä sentään asuin Suomessa elämäni ensimmäiset 19 vuotta. En tiedä, kuinka olen enää edes hengissä, kun valitan täälläkin jatkuvasti kylmyyttä, eikä vielä ole edes talvi...) Mutta joka tapauksessa mulla nyt on se jäsenyys ja näiden kahden päivän perusteella, joina olen koulun urheilufasiliteetteja kokeillut, tulen tykkäämään tästäkin touhusta.

Getting that exercise in and eating (fairly) well might have something to do with my increased energy levels. Proper, good night's sleep doesn't always happen but that's okay. At least two out of three main elements are on spot. Living on campus and socializing is still all good fun and I've still got great friends and flatmates. Can't complain.

Urheilu ja (suht)terveellisesti syöminen saattavat myös osaltaan olla vaikuttamassa näihin kohonneisiin energialeveleihin. Kunnolliset yöunet eivät ihan aina toteudu, mutta ainakin kaksi kolmesta peruselementistä on kohdallaan. Kampuksella eläminen ja sosiaalinen elämä on edelleen pelkästään kivaa ja hauskaa, kaverit ja kämppikset ovat edelleen huippuja. En voi valittaa.

Also my parents are visiting me now. They arrived on Saturday and I spent the evening with them by eating some great Nepalese food (check out Gurkha cafe & restaurant on Cockburn street in the old town of Edinburgh if you're after some real delicious food. It's a bit pricey but totally worth it.) and catching up on what has happened. On Sunday we headed to Leith (a lovely area by the water) and now they've been exploring the city on their own for a couple of days. Today they'll come and see the campus and tomorrow is going to be a shopping day. This perfect student is going to skip a lecture for the first time ever (but just one that is not more than hour long) to be able to spend the whole day in the town. I guess I deserve it.

Myös vanhempani ovat tällä hetkellä vierailulla Edinburghissa. He saapuivat lauantaina ja ilta tulikin vietettyä heidän kanssaan hyvää nepalilaista ruokaa syöden (tsekkaa Gurkha cafe & restaurant Cockburn streetillä Edinburghin vanhassa kaupungissa, jos etsit jotain oikeasti tosi maistuvaa ruokaa. Paikka on hieman hintava, mutta todellakin sen arvoinen.) ja kuulumisia vaihtaen. Sunnuntaina suunnattiin Leithiin (aivan ihana alue meren äärellä) ja nyt he ovat tutkineet kaupunkia keskenään parin päivän ajan. Tänään porukat tulevat käymään kampuksella ja huominen on varattu shoppailulle. Tämä tunnollinen opiskelija aikoo skipata luennon ekaa kertaa ikinä (mutta vain yhden, joka on vain tunnin mittainen), jotta voi viettää koko päivän keskustassa. Mutta ehkäpä olen sen ansainnut.

So that's pretty much what has happened in my life lately. I've started writing a couple of other posts that I can hopefully publish sometime soon but I'm still not taking any pressure to be more active here. I love blogging and I want to keep it that way - fun and relaxing, not something I need to stress about.

Siinäpä siis suunnilleen kaikki, mitä elämässäni on viime aikoina tapahtunut. Olen aloittanut pari postausta luonnoksiin, jotka toivon mukaan näkevät päivänvalon lähiaikoina. En kuitenkaan aio edelleenkään ottaa mitään paineita tästä blogin kirjoittelusta. Rakastan bloggaamista ja haluan pitää sen juuri sellaisena hauskana ja rentouttavana harrastuksena, kuin se onkin ollut. Mitäpä sitä turhia stressaamaan.

How's your autumn going so far? Are you studying, working, or just taking some time off this year?

Kuinka sun syksy on sujunut tähän asti? Opiskeletko, oletko töissä, vai otatko vaan vähän aikaa ajatella tänä vuonna?