Last Friday I woke up after 5am, packed my bags and made myself breakfast and a couple of sandwiches. Hopped on a bus at 7:12am, and headed to the city centre of Luxembourg. Half an hour of waiting, getting on another bus and three hours to Brussels. Lunch time, a cold frappuccino under the burning hot sun and +28 degrees. Next bus to Amsterdam and a train to the central station, finding my friends in a nearby Starbucks.

Viime perjantaina heräsin aamulla viideltä, pakkasin laukkuni ja tein itselleni aamupalaa ja parit voileivät matkaevääksi. Hyppäsin bussiin kello 7:12 ja suuntasin Luxemburgin keskustaan. Puoli tuntia odottelua, seuraavaan bussiin ja kolmen tunnin päästä löysin itseni Brysselistä. Lounasaika, kylmä frappuccino polttavan kuuman auringon alla +28 asteessa. Seuraava bussi Amsterdamiin, juna pääasemalle ja etsimään kaverini läheisestä Starbucksista.

We wondered to the Vondelpark chatting about this and that and dragging our bags and tents with us. One of our friends finally made his way there from Germany, all seven of us squeezed ourselves into the car with all our luggage and headed up north. The greatest Abba hits blasting from the speakers, everyone singing along.

Valuttiin hitaasti kohti Vondelparkia, jutustellen niitä näitä ja raahaten laukkujamme ja telttojamme mukana. Yksin kavereistamme löysi vihdoin tiensä perille Saksasta, me kaikki seitsemän ahtauduttiin autoon laukkuinemme päivineen ja suunnattiin pohjoiseen. Suurimmat Abba-hitit pauhasivat kaiuttimista, kaikki lauloivat mukana.

Setting our tents up, deciding who's going to sleep in which one. Me and Joanne got the smallest one as we're the shortest and apparently it makes no difference that we're girls and the guys should be gentlemen. Watching football in the local football club's bar, drinking a couple of beers and chatting away in our tents until something am.

Pystytettiin teltat, päätettiin kuka nukkuu missäkin. Minä ja Joanne päädyttiin pienimpään ollessamme kaikkein lyhyimpiä, sillä ilmeisesti sillä ei ole mitään väliä, että me ollaan tyttöjä ja poikien pitäisi olla herrasmiehiä. Katsottiin jalkapalloa paikallisen jalkapalloklubin baarissa, juotiin parit oluet ja juteltiin teltoissamme aamuyölle asti.

On Saturday morning we headed to the grocery store, got ourselves breakfast and headed to the beach. The main purpose of this trip was to get to play in this beach ultimate frisbee tournament called HUT. The others had a couple of extra days of holiday in the Netherlands, two of us came just for the weekend. Playing on the beach was tiring, my legs were killing me, and we lost all our matches as expected with an all fresher team with experience of less than a year. We had no chance against teams that have been playing longer than any of us has lived but we managed to have a couple of very close games with some of the younger teams. Maybe next year, with a slightly bigger team, we could actually beat someone.

Lauantaiaamuna suunnattiin ruokakaupan kautta rannalle. Reissun pääasiallinen tarkoitus oli pelata ranta ultimate frisbeen turnauksessa, jonka nimi on HUT. Muut viettivät muutaman lisäpäivän verran lomaa Alankomaissa muutenkin, kaksi meistä saapui pelkäksi viikonlopuksi. Rannalla pelaaminen oli väsyttävää, jalat tekivät kuolemaa ja me hävittiin odotetusti kaikki ottelumme meidän varsin kokemattomalla joukkueella, jossa kellään ei ole kokemusta edes vuoden vertaa. Meillä ei ollut mitään mahdollisuuksia tiimejä vastaan, joilla oli kokemusta pidemmältä ajalta, kuin kukaan meistä on ollut olemassakaan, mutta onnistuttiin pelaamaan muutama tosi tiukka matsi nuorempia joukkueita vastaan. Ehkäpä ensi vuonna hieman isommalla joukkueella saattettaisiin jopa päihittää joku.

Regardless of losing, our spirit was still high on Saturday night and we were super happy enjoying the barbecue in the camping site. Playing on Sunday was even more painful after five matches on Saturday, running on a sand is harder than one would think and my muscles were aching. We found ourselves running into the ocean multiple times, the cool water was simply the best when you closed your eyes and forgot about the jellyfish we saw floating around. 

Tappioista huolimatta tunnelmat oli korkealla lauantai-iltana ja hyvää mieltä jatkui leirintäalueella nautittuun grilli-illalliseen asti. Sunnuntaina pelaaminen oli vielä tuskaisempaa lauantain viiden ottelun jälkeen, hiekalla juokseminen on rankempaa, kuin uskoisi ja kaikkia lihaksia särki. Löydettiin itsemme juoksemasta mereen harva se hetki, viileä vesi oli ihan parasta, kun sulki silmänsä ja unohti, että jakaa meren meduusoiden kanssa, joita nähtiin kellumassa ympäriinsä.

Packing up, blasting Elvis in the car, and heading back to Amsterdam after the closing ceremony of the tournament. We came 22nd out of 23 teams - the only way is up I suppose, and the experience was great. I love my friends and I enjoy the sport, everyone was friendly and the weather couldn't have been better. I've got a nice tan, didn't even get sun burnt, but definitely burnt loads of calories.

Tavarat kasaan, Elvis soimaan ja keula kohti Amsterdamia turnauksen loppuseremonioiden jälkeen. Päädyttiin sijalle 22 kaikkiaan kahdestakymmenestäkolmesta joukkueesta - ainoa suunta liene siis ylöspäin. Rakastan ystäviäni ja nautin lajista, kaikki olivat ystävällisiä ja keli ei olisi voinut olla parempi. Sain kivan rusketuksen, en edes polttanut itseäni, mutta ehdottomasti poltin läjän kaloreita.

Frappes in Starbucks, saying goodbye to all of them, and catching a bus back to Luxembourg. In my bed at 4am, and back to work at 8am. Sharing photos from the weekend on every social media I own, and just hyping about how much fun we had. It's amazing how life brings you people you really enjoy being around, and how things you thought wouldn't actually happen, happen. When someone  first mentioned going to a beach tournament in the Netherlands during the summer I highly doubted it would happen. But it did, and it was amazing.

Frappet Starbucksissa, hyvästit kaikille ja bussilla takaisin Luxemburgiin. Olin sängyssäni neljältä aamuyöllä, nousin takaisin töihin kahdeksalta. Jaoin ihan liikaa kuvia viikonlopulta jokaiseen someeni ja hehkutin kaikille, kuinka hauskaa meillä oli. On huisia, kuinka elämä tuo eteesi ihmisiä, joiden kanssa olosta nauttii ihan satasella ja asiat, joiden ei odottanut tapahtuvan, tapahtuvat. Kun joku ensimmäisen kerran heitti ajatuksen ilmoille rantaturnauksesta Alankomaissa kesällä, olin epäileväinen. En uskonut, että se tapahtuisi. Mutta niin kävi ja se oli mahtavaa.

How was your weekend? Kuinka sun viikonloppu sujui?