It's crazy. I've been in Australia for a month already - it feels like I've been here for a long time, but at the same time I can't believe 1/6 of my time in WA has already passed by. In a couple of days September and the spring are officially here.

Ihan hullua. Ausseissa on tullut oltua nyt jo kuukausi - tuntuu, kuin olisin ollut täällä pidempäänkin, mutta toisaalta en voi uskoa, että 1/6 ajastani Länsi-Australiassa on jo ohi. Muutamassa päivässä ollaan syyskuun puolella ja kevät on virallisesti täällä.

Last week I spent mainly with the kids and watching Game of Thrones and Sex and the City - not very exciting to be honest. My weekend, however, was pretty nice. On Saturday I headed for a bush ride with a nice lady who offered me a possibility to ride her horses. We spent over two hours in the saddle and it was lots of fun! And I think there's nothing much more to wish in life when you've seen kangaroos jumping in the forest when you're on a horse. 

Viime viikon kulutin lähinnä lasten kanssa ja katsoen Game of Thronesia ja Sinkkuelämä - ei kovin erityiseltä kuulosta rehellisesti sanottuna. Viikonloppu oli kummiskin tosi kiva. Lauantaina kävin maastoilemassa erään tosi mukavan naisen hepoilla, vietettin yli kaksi tuntia satulassa ja olihan se hauskaa! Enkä usko, että elämässä enää voi paljon enempää toivoa, kun on nähnyt kenguruita hevosen selästä käsin.

In the evening I went to the city with these lovely girls Natalie and Viktoria for a dinner. We spent three hours sitting in a cafe, eating and chatting and laughing. And my choc brownie was quite delicious, too. On Sunday evening I met these girls again and we went for a walk on a beach even though it was freezing even on our scale. Can't wait to see them again!

Illalla suuntasin kaupungille ihanien Natalien ja Viktorian kanssa illalliselle. Vietettiin kolme tuntia kahvilassa istuen, herkutellen ja nauraen. Ja mun suklaa browniekin oli varsin herkullinen. Sunnuntai iltana suunnattiin tyttöjen kanssa rannalle kävelylle, vaikka keli olikin jäätävä jopa meidän mittapuulla. En malta odottaa, että nähdään taas!

I've been also talking with lots of people in Finland - Friday we had a three hours skype chat with my best friend. On Sunday I skyped with my aunt and with my family - my sisters's gonna visit me in a couple of months! I haven't really missed home yet, and I guess she's gonna be here at the time the homesickness might be hitting. So I think I have a good chance to miss the whole "I just wanna go home" part of moving abroad but who knows.

Viikonloppuna pääsin myös yhteyksiin Suomen pään kanssa useaan otteeseen. Perjantaina skypetin kolme tuntia parhaan kaverini kanssa, sunnuntaina vaihdettiin kuulumiset tädin kanssa ja myöhemmin myös perheen kanssa. Pikkusisko on tulossa vierailulle mun luokse parin kuukauden päästä! En ole oikeastaan ehtinyt ikävöimään kotia vielä ja luulen, että sisko sattuu tänne juuri siihen saumaan, kun koti-ikävä saattaisi olla iskemässä. Joten uskon, että mulla on aika hyvät tsäänssit missata koko "tahdon vaan mennä kotiin" osa tässä ulkomaille muutossa. Mutta saa nähdä.

But anyway, life is going really well all in all and I still can't complain about anything. I'm pretty happy here and I'm sure the next months will be as great as the first one was. Let's see what happens and how things are going after two months. For now I'm just gonna enjoy and hopefully get better soon - we all have this some sort of cold and it's not too much fun.

Joka tapauksessa elämä rullaa eteenpäin eikä vieläkään valittamisen aihetta ole oikeastaan löytynyt. Olen onnellinen täällä ja uskon, että seuraavat kuukaudet tulee olemaan yhtä hienoja kuin tää eka. Katsellaan nyt ihan rauhassa, mitä tapahtuu ja miltä parin kuukauden päästä tuntuu. Nyt mä aion vain nauttia, kunhan nyt eka parantuisin tästä flunssasta, joka meihin kaikkiin on enempi tai  vähempi iskenyt!

Just like in every other travel blog I think I have to write some touristy posts in between my other random thoughts as well. Even though I'm living as normal life as anyone would live I also see this and that new all the time - was it then a parrot flying in our backyard or a new town. This time we headed to a place called Gnomesville with my host mom and the girls. 

Kuten mistä tahansa muustakin matkailublogista, täytynee munkin blogista löytyä joitakin turistipostauksia muun selostuksen välissä. Vaikka elelenkin hyvin tavanomaista elämää kuten kuka tahansa muukin, tulee silti joka päivä jotain uutta ja ihmeellistä nenän eteen - olipa se sitten papukaija takapihalla tai uusi kaupunki. Tällä kertaa suunnattiin yhdessä hostäidin ja tyttöjen kanssa paikkaan nimeltään Gnomesville.

Gnomesville locates in the Ferguson Valley, in Western Australia. It's basically a village of gnomes, there are hundreds or maybe thousands of them. I don't really know how and why this place was created, but it definitely is an unique place. It's an area next to Ferguson road with many crossing paths, a small river, and gnomes as far as you can see. For some reason people keep coming to see this place and bring new gnomes to replace the ones that get broken.

Gnomesville sijaitsee Ferguson Valleyssa, Länsi-Australiassa. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan puutarhatonttukylä, jonka asukkaina on satoja, ellei tuhansia, tonttuja. En oikeastaan tiedä miksi ja miten kyseinen paikka sai alkunsa, mutta jotain ainutkertaista se taatusti on. Se on alue Ferguson roadin vieressä, jossa pääset katselemaan tonttuja silmän kantamattomiin ja kulkemaan risteileviä polkuja pitkin pienen joen varrella. Jostain kumman syystä ainakin joku tulee kiertelemään ja tuomaan omia tonttujaan särkyneiden tilalle joka päivä.

Gnomesville is one of Australia's top 100 sightseeing places and it surely is a place that you can't find anywhere else. It's interesting and fascinating in some really weird way and even if it's not maybe the best thing in the world it's something funny to see on your travels through Western Australia. And kids enjoy it, too!

Gnomesville kuuluu Australian top 100 nähtävyyksiin ja se kieltämättä onkin paikka, jollaista tuskin muualta löytyy. Se on mielenkiintoinen ja kiehtova jollain tosi kummallisella tavalla ja vaikken sanoisikaan sitä maailman parhaimmaksi jutuksi, niin on se näkemisen arvoinen pysähdypaikka Länsi-Australian matkalla jos ohi sattuu ajamaan. Ja lapset tykkäävät varmasti!

In English:

A while ago the number of my blog's followers turned 50 (and a couple of people follow me in Bloglovin, too), so I decided to set up a small blog giveaway! It's the very first one in my blogging history, and I wanted to do this to thank you guys somehow.

The prize is as simple as a post card from Australia just for you. So if you wish to get a small greeting in to your mailbox in a couple of weeks, follow the instructions:

1. Leave a comment and tell me where do you follow my blog.

2. Leave your email in the comment so I can contact you!

3. Wait to see if the post card happens to find it's way to your home!

The lottery is open for my registered followers only and it's open until 31.8.2016! 

Suomeksi

Hiljattain blogini lukijapalkkiin täällä bloggerin puolella pyörähti täyteen numero 50 ja bloglovininkin puolella kirjoituksiani seurailee jokunen ihminen. Siksi päätinkin näiden numeroiden ja teidän lukijoiden kunniaksi järjestää piskuisen blogiarvonnan! Blogihistoriani ensimmäinen sellainen kyseessä siis.

Palkinto on niinkin yksinkertainen, kuin juuri sinulle osoitettu postikortti täältä Australiasta. Jos siis haluaisit saada pienen yllärin jonain päivänä postilaatikkoosi, seuraa ohjeita:

1. Jätä jokin kommentti kommenttikenttään ja ilmoita siinä, mitä kautta seurailet blogiani.

2. Jätä kommenttiisi sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun tarvittaessa yhteyden!

3. Odottele, josko postikortti lähtisi matkalle kohti just sun postilaatikkoa!

Arvonta on auki vain blogini rekisteröityneille lukijoille! Osallistumisaikaa on 31.8.2016 asti!

1. You get to know a new culture. Living with people from another kind of background gives you a deeper sight into the culture than you would get just as a tourist / Tutustut uuteen kulttuuriin. Toisenlaisen taustan omaavien ihmisten kanssa eläminen antaa syvemmän katsauksen kulttuuriin, kuin pelkkä vierailu turistina

2. You get to see how kids develop. It's amazing to see how much a child can grow in a short time - especially the young ones learn something new all the time / Pääset näkemään, kuinka paljon lapsi voi kehittyä lyhyessä ajassa. Etenkin pienimpien kohdalla kehitys on ihan huimaa, kun joka päivä tarkoittaa uutta opittua asiaa

3. You get another family. And even if the stay was short (such as my stay in Luxembourg) you at least get very good friends that are more than happy to see you again! / Saat itsellesi toisen perheen. Ja vaikka olisitkin osa perhettä vain lyhyen aikaa (kuten minä Luxemburgissa) saat itsellesi ainakin hyviä ystäviä, jotka tahtovat varmasti nähdä sinut uudestaan!

4. You meet new awesome people that have a similar mindset as you. Other au pairs are just great and you all have something in common: a will to travel and see the world - and don't forget the fact that you all are in the same situation with no friends in a new country. You might not find your new best friend, but many amazing people who are more than happy to visit you or share their couch in your future travels / Tapaat mahtavia ihmisiä samanlaisella ajatusmaailmalla. Toiset au pairit ovat ihan huippuja ja teillä kaikilla on jotain yhteistä - halu matkustaa ja nähdä maailmaa. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että kaikki on samassa tilanteessaa vieraassa maassa ilman ystäviä. Et ehkä löydä uutta parasta ystävääsi, mutta hienoja tyyppejä, jotka varmasti mielellään vierailevat luonasi tai majoittavat sinut sohvalleen tulevilla reissulla

5. You see another way of doing things and living life. It might not be better or worse than the way things are done in your country or family, but it's different and it gives a new perspective / Näet uuden tavan tehdä asioita ja elää ja olla. Se ei välttämättä ole sen parempi tai huonompi tapa, kuin minkä kotonasi tai kotimaassasi olet tottunut näkemään, mutta se on erilainen ja antaa perspektiiviä 

6. You learn a new language or improve your existing skills. I learned bits of German, France, Luxembourgish, and Swedish back in Luxembourg - now I'm improving my English / Opit uuden kielen tai kehität vanhoja taitojasi. Opin hieman saksaa, ranskaa, luxemburgia, sekä ruotsia Luxemburgin pätkän aikana - nyt harjoitusta saa englanti

7. You become more independent. Even though you're not completely on your own you have to do things and learn things and try things, basically take care of yourself and the others (=the children). You're expected to be one of the adults / Itsenäistyt lisää. Vaikka et olekaan aivan yksin, täytyy sinun tehdä asioita, oppia asioita ja yrittää asioita. Kaikessa yksinkertaisuudessaan olet vastuussa itsestäsi ja muista, eli perheen lapsista. Sinun oletetaan olevan yksi aikuisista

8. You grow as a person. It's an adventure and it gives you a lot, no need to explain this more I think. All the other things kind of lead to this personal growth / Kasvat ihmisenä. Kyseessä on seikkailu, joka antaa paljon. En usko, että tätä sen kummemmin tarvitsee selitellä - kaikki muut asiat johtaa henkilökohtaiseen kasvuun

9. And last but not least - it's simply awesome! Moving abroad, learning new language, meeting new people, making friends, enjoying your life, and getting a hug from "your" kid make it worth it all! / Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä - onhan se nyt ihan huisia! Ulkomaille muutto, uuden kielen oppiminen, uusien ihmisten tapaaminen, ystävien saaminen, elämästä nauttiminen ja halin saaminen "lapseltasi" ovat syitä, miksi matkalle kannattaa lähteä!

Pics © Natalie 

It's Saturday and I've been in Australia for two weeks now. It feels like I've been here for a much longer time. On the other hand these weeks have passed by really quickly. Time is a fascinating thing.

Lauantai. Kaksi viikkoa Australiaa takana ja tuntuu siltä, että olisin ollut täällä pidempäänkin. Toisaalta nämä viikot on menneet tosi nopeasti. Aika on kiehtova käsite.

Yesterday I met up with my Swedish au pair friend Natalie (she has a blog, too, check it out here!) and we went to a small restaurant/cafe/bar/whatever in Bunbury, bought our margaritas and sat on a terrace. For some reason we got many weird looks as we were sitting there in a "cold" winter night wrapped in our blankets. Apparently Australians don't do that this time of a year! And some people even stopped by to say a couple of words, and the staff of the cafe gave us their recommendations on where to go afterwards even thought we ended up just going home after 4 hours spent just chatting. And that's one thing I already love about this country - people are friendly and small talk is a real thing!

Eilen tapasin ruotsalaisen au pair kaverini Natalien (hänkin kirjoittaa blogia, pääset tsekkaamaan sen täältä!) ja päädyttiin istumaan ravintolan/kahvilan/baarin/minkälie terassille Bunburyssa. Tilattiin margaritat ja kääriydyttiin viltteihin. Jostain syystä saatiin monia kummallisia katseita ja muutama ihminen jopa pysähtyi vaihtamaan pari sanaa - ilmeisesti Australialaiset ei harrasta terasseilla istumista "kylminä" talvi-iltoina! Paikan henkilökuntakin oli mukavaa ja antoivat meille suosituksensa siitä, missä iltaa kannattaa jatkaa, vaikka päädyttiinkin neljän tunnen jutustelun jälkeen lähtemään kotiin ja nukkumaan. Mutta siinä on yksi asia, jota jo Australiassa rakastan. Ihmiset on ystävällisiä ja small talk on oikeasti olemassa!

As we spoke we ended up thinking about our lives and how cool they actually are. Here we were, two Scandinavian girls, having a drink in Australia and actually calling the place our home for now. I know many people who'd like to visit here, many people back home dream about going to Australia, USA, New Zealand, you name it. And we're actually doing it. I can say I'm happy and I can say I'm living my dream. My life here isn't super extraordinary, it's just as normal life as it would be anywhere else. People sleep, eat, study, and go to work, the basics don't really change no matter where you are. But c'moon, I'm in Australia!

Siinä jutustellessamme päädyttiin myös miettimään elämäämme ja sitä, kuinka siistiä se on. Siinä me oltiin, kaksi pohjoismaista tyttöä drinksuillaan Australiassa, jota voidaan oikeasti kutsua tän hetkiseksi kodiksi. Tiedän paljon ihmisiä, jotka haluaisi käydä täällä, tiedän paljon ihmisiä, jotka haaveillee Australiasta, USAsta, Uusi-Seelannista, mistä vaan. Ja me oikeasti ollaan täällä. Voin sanoa olevani onnellinen ja eläväni unelmaani. Elämäni täällä ei ole supererikoista, ihan vaan tavallista arkea niinkuin missä tahansa muuallakin. Ihmiset nukkuu, syö, opiskelee ja tekee töitä joka paikassa, elämän perusjutut ei muutu vaikka matkustaisi minne. Mutta silti, mä olen Ausseissa ja onhan se siistiä!

And the happiness and excitement actually hit me when I was on my way to meet up with Natalie. There I was, driving to the city, sun was shining, the yellow sign warning about kangaroos. I was about to meet a friend and everything was more than okay.

Ja se onnellisuus ja innostuneisuus oikeasti iski, kun olin matkalla kaupunkiin. Siinä minä olin, autoilemassa auringon paisteessa, keltaisen kyltin varoittaessa kenguruista. Olin tapaamassa kaverin ja kaikki oli enemmän kuin okei.

Now I'll go and put some make up on, I'm going to see Natalie again and this time with a German girl I haven't met before. A picnic type of a lunch ahead and we're just hoping the sun would come out and shine a bit!

Nyt aion mennä laittamaan vähän meikkiä naamaan ja sitten tapaankin taas Natalien. Tällä kertaa mukaan tulee myös saksalainen tyttö, jota en olekaan aiemmin tavannut. Mennään picnicin tapaiselle lounaalle johonkin päin ja nyt vaan toivotaan edes vähän auringon paistetta loppupäivälle!

When I was in Luxembourg back in June I spent one weekend in Brussels. I went there by train (about 4 hours from Lux to Brussels) and stayed there one night. My hotel (Bedford Hotel & Congress Centre) was located in the very centre of the city, in a street called Rue du Midi. I'd say the hotel is a good one for a short stay, but I wouldn't stay there for more than a couple of nights - just because the breakfast was quite dull and the wifi didn't work in my room, otherwise I can't complain.

Luxemburgissa vietetyn kesäkuun aikana kävin yhden viikonlopun Brysselissä. Hyppäsin Luxissa junaan ja neljän tunnin päästä olin perillä, jossa vietin yhden yön. Hotellini (Bedford Hotel & Congress Centre) sijaitsi aivan keskellä kaupunkia, Rue du Midi nimisellä kadulla. Sanoisin, että hotelli oli varsin kelpo lyhyelle pyähdykselle, mutten viihtyisi siellä paria yötä pidempään - ihan vaan sen takia, että aamupala oli aika tylsä ja wifi ei toiminut huoneessani, muuten en kyllä valita.

Brussels is a beautiful city and there's lots of Gothic architecture and many museums to visit. I visited Fine Arts Museum which contains four separate areas of which I checked out The Oldmasters and The Modern arts. And it cost about 2€! The main park in the centre wasn't too amazing (if you're looking for lovely parks go to London or Munich), but the overall feeling of the city was something I liked. Somehow really international but not too hectic, even though the situation EU was and is a one big mess and Brussels is one of the main European cities.

Brysseli on kaunis kaupunki, josta löytyy paljon goottilaista arkkitehtuuria ja useita museoita vierailtavaksi. Itse vierailin Fine Arts Museossa, joka koostui neljästä erillisestä alueesta, joista itse tsekkasin Vanhat mestarit ja Nykytaiteen. Hintaakin tuli huimat 2€! Keskustan puisto ei ollut kovin ihmeellinen (kivoja puistoja varten menisin vaikka Lontooseen tai Müncheniin), mutta kokonaisuudessaan kapungin fiilis oli omaan makuuni sopiva. Jollakin tapaa tosi kansainvälinen, muttei liian hektinen, vaikka EU:n tilanne oli ja on edelleen yksi iso sotku ja sen luulisi näkyvän suuremmin tässä Euroopan yhdessä pääkaupungissa.

The things I now associate with Brussels are the EU flags, rainbow flags, waffles, and soldiers on the streets. Things you kind of have check out include the statue Manneken Pis (which isn't anything special really) and Grand Place (or Grote Markt) which is actually a really impressing square! I would recommend to go and see Palais de Justice, as there's a quite nice view over the city.

Asiat, jotka nyt liittyvät mielessäni Brysseliin ovat EU-liput, sateenkaariliput, vohvelit, sekä kaduilla partioivat sotilaat. Brysselin "pakko nähdä" juttuihin kuuluu Manneken Pis (joka ei ole kovin ihmeellinen jos rehellisiä ollaan) ja Grand Place (tai Grote Markt), joka on oikeasti vaikuttava aukio! Suosittelisin myös käymään Palais de Justicen luona, sillä sieltä on kivat näkymät kaupungin ylle.

And what comes to churches, I'd say a Sunday morning isn't necessarily the best time to visit them. I love going to churches but I don't like disturbing the church services. However I did get in to two churches and quite liked them both, even though I didn't really have a chance to walk around taking pictures. So if you're in Brussels (on some other time than Sunday morning) go to Église Notre-Dame du Sablon and Église Notre-Dame de la Chappele. 

Ja mitä kirkkoihin tulee, voin sanoa, että sunnuntaiaamu ei ole paras aika vierailla niissä. Rakastan kirkoissa käymistä, mutten toisaalta tahdo häiritä jumalanpalveluksiakaan. Kurkistin kuitenkin pariin kirkkoon ja tykkäsin molemmista, vaikka mulla ei mahdollisuutta ollutkaan niitä sen kummemmin kierrellä ja kuvailla. Joten jos olet Brysselissä (johonkin muuhun aikaan kuin sunnuntaiaamuna), käväise toki kurkkaamassa Église Notre-Dame du Sablon ja Église Notre-Dame de la Chappele.

Overall Brussels is a city that I want to visit again. It had this very European feeling I like and the very centre has lots of beautiful old buildings. It's a nice city to explore by foot and a two-day-visit is long enough to see the main things. And yeah, don't go shopping on Saturday afternoon if you don't have hours to spend and lots of patience!

Kaikkiaan Brysseli on kaupunki, johon haluan vielä joskus uudestaan. Siellä on tosi eurooppalainen tunnelma, joka iskee muhun, ja keskusta on täynnä vanhoja, kauniita rakennuksia. Brysseli on kiva kaupunki tutkia jalkaisin ja kahden päivän visiitillä ehtii näkemään tärkeimmät nähtävyydet. Ja niin, älä mene shoppailemaan lauantai-iltapäivänä, jos sinulta ei löydy useampi tunti tuhlattavaksi kera läjän kärsivällisyyttä!

I've been here one week and two days. It's been more or less trying to get used to all the new things here and I've felt so tired every evening, must be the new environment and the language. The first weekend I spent with my host family (and my bed... I slept 14 hours the first night if I didn't mention it earlier).

Viikko ja kaksi päivää Australiaa takana. Kaikki on ollut enempi tai vähempi uusiin asioihin tottumista ja olen ollut joka ilta rättiväsynyt. Uusi ympäristö ja kieli väsyttänee. Ekan viikonlopun vietin host-perheeni kanssa (ja suurelta osin myös sängyssä 14 tunnin yöunien myötä ekana yönä, jos en jo maininnut asiasta aiemmin).

The first week went mainly trying to get used to the routine, getting to know the kids and the surroundings. I got my Australian bank account and I learned how to drive on the left side of the road. It's actually not as bad as I thought it would be, but it still requires more effort than in Finland. And even though I've driven mainly manual cars I just love the fact that I don't have to do that often here. It's just one more thing to think about and it doesn't make it any easier, but I survived it, too.

Eka viikko meni lähinnä rutiineihin totutellessa ja tutustuessa lapsiin ja lähialueeseen. Sain aussipankkitilin ja opin ajamaan täällä. Autoilu "väärällä" puolella tietä ei olekaan niin kamalaa kuin kuvittelin, mutta vaatii se silti enemmän keskittymistä kuin Suomessa. Ja vaikka olenkin aina ajanut lähinnä manuaalilla niin täytyy myöntää, että rakastan automaattivaihteita yli kaiken. Se vaan helpottaa asioita huomattavasti, kun ei tarvitse ajatella vaihteiden vaihtamista tai pelätä sammuttavansa auton keskelle risteystä - vaikka kyllä mä manuaalillakin selvisin jo kerran täällä!

Besides lots of playgroups, we visited a wildlife park and that's were all the pictures are from. I can't help but love the kangaroos, so cute! Kangaroos were one of my must-see-things and now I've seen plenty of them and I'm happy. 

Monien lasten kerhojen lisäksi vierailtiin villieläinpuistossa ja sieltä nämä kuvatkin on peräisin. Rakastan kenguruita yli kaiken, ne on vaan niin suloisia! Kengut olikin yksi "pakkonähdä" -asioistani ja nyt olen nähnyt paljon niitä, jee!

This Saturday I drove up to the city on my own, took one wrong turn and noticed it right away, so I didn't get lost (on the way there. Coming back home was the trickier part...). I met up with another Finnish au pair who came to Bunbury by bus from a bit further away. We spent the morning having some Finnish-girl-time and since it was lovely and sunny we walked on the beach, then bought something to eat and headed to another beach. At some point it started to rain a lot and we decided to do a bit of shopping instead of getting soaking wet. 

Tänä lauantaina ajoin kaupunkiin itsekseni, käännyin kerran väärästä risteyksestä ja huomasin sen, joten en eksynyt lainkaan (menomatkalla siis. Kotimatka olikin sitten kinkkisempi osuus...). Tapasin toisen suomiaupparin, joka tuli Bunburyyn bussilla vähän kauempaa. Vietettiin aamu suomityttöjen kesken ja kun keli kerran oli mukava ja aurinkoinen päädyttiin kävelemään rannalla, sitten ostamaan vähän evästä ja suuntaamaan toiselle rannalle. Jossain vaiheessa alkoi satamaan kaatamalla, joten päätettiin siirtyä shoppailemaan sen sijaan, että kastuttaisiin päästä varpaisiin.

In the afternoon we met up with two other au pairs, one Swedish and one German girl - a chance to practice my language skills later on! We went for a cup of coffee and had a nice chat getting to know each other, we all are new in the area, so it was lovely to meet people who are pretty much in the same situation with me. I'm just looking forward seeing them again and start planning some epic roadtrips we were already talking about!

Iltapäivällä tavattiin kaksi muuta au pairia, ruotsalainen ja saksalainen tyttö - ehkäpä voisin harjoitella kielitaitojani myöhemmin! Käytiin kahvilla jutustelemassa ja tutustelemassa. Ollaan kaikki melko uusia alueella, joten oli tosi kiva tavata muita aikalailla samassa tilanteessa olevia. Innolla jo odottelen, että nähdään taas uudestaan ja päästään suunnittelemaan eeppisiä roadtrippejä, joista jo puhuttiin!

So that's pretty much it. Today I'm going to have a skype chat with my family and hopefully with my best friend, too. Time difference to Finland is just 5 hours and 6 hours to Germany so it's easy to handle on the weekend, but during weekdays it might be tricky to find times to actually chat, was it then by using whatsapp or skype. But we'll survive!

Siinäpä se. Tänään aion skypettää kotiin ja toivottavasti myös parhaan ystäväni kanssa. Aikaero Suomeen on 5 tuntia ja Saksaan 6 tuntia, joten se on helppo händlätä viikonloppuisin, mutta viikolla voi olla hieman hankala löytää aikaa kunnon juttelulle olipa se sitten whatsappissa tai skypessä. Mutta kyllä tästä selvitään!

I arrived to Perth on last Friday and got through the border control pretty quickly - partly because there were no people and partly because it was a lot easier than I thought. I was prepared with all my documents from driver's licence to a print of the balance of my bank accounts and I needed really none of those. I just filled in the yellow card, told what I had in my luggage, and showed my passport and I was good to go. But yeah, it might be that sometimes it's more strict than other times, I don't know. But all the horrible expectations that I had were proven false.

Saavuin Perthiin viime perjantaina ja pääsin rajamuodollisuuksista varsin pikaisesti läpi, osittain siksi, että lentokenttä oli lähes tyhjä ja osittain siksi, että kaikki oli helpompaa kuin odotin. Olin varautunut kaikkien dokumenttieni kanssa selittämään ummet ja lammet, mukana on kaikki ajokortista printtiin pankkitilien saldoista, enkä tarvinnut sitten mitään niistä. Täytin vain keltaisen maahantulokortin, kerroin mitä multa löytyy laukusta ja näytin passin ja siinäpä se. Rajatarkastukset tietty voi toisinaan olla tiukempia ja toisinaan löyhempiä, mutta tällä kertaa kaikki kamalat odotukset olivat turhia.

Now I've been trying to get used to my life here. So far everything's been great and the family seems to be lovely. I'm living in the country really, alpacas and chicken and dogs are part of the family and there are horses just on the other side of the road. Cows and sheep are not too far away either. I like it.

Nyt olen lähinnä yrittänyt tottua elämään täällä. Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin ja perhe vaikuttaa oikein mukavalta. Elän tosissaan maaseudulla, alpakat, kanat ja koirat kuuluu perheeseen ja kirjaimellisesti tien toisella puolen on heppoja.  Lehmät ja lampaatkaan ei ole turhan kaukana, tykkään tästä.

It's winter now so the temperatures have been something between 10 and 20 degrees during the day, so it's nice and warm when sun is shining but can get a bit chilly if it's raining or so. But the nights can get cold, it can be close to zero degrees! But yeah, it's gonna be spring soon and as a Finn I'm not really going to freeze here.

Täällä on talvi nyt ja lämpötila on kulkenut 10 ja 20 asteen välillä päivisin, joten auringon paistaessa keli on varsin mukava ja lämmin, mutta sadepäivinä on himppusen vilpoisaa. Yöt saattavat olla kylmiä, lähellä nollaa astetta. Mutta ei suomalainen tänne jäädy!

I already saw the wild kangaroos and did some bush walking on last weekend, this week we've been sorting out all the things that are kind of essential. I got an Australian number and today I went to a bank and opened up a bank account (feeling like a real adult now). Insurance for driving and buying a spare phone for my Finnish sim-card are pretty much the only things that are left on the list.

Ehdin jo nähdä villejä kenguruita ja käytiin kävelyllä metsässä (tai puskakävelyksi ne sitä täällä kutsuu) viikonloppuna ja tällä viikolla ollaan selvitelty kaikki tarpeellisia asioita. Minulla on jo australialainen puhelinnumero ja tänään menin pankkiin ja avasin aussipankkitilin (nyt on ihan aikunen olo!). Vakuutukset autoilua varten ja kakkospuhelin suomi-sim-korttia varten uupuu vielä, mutta sittenpä asiat taitaa olla jo hoidossa.

It really feels like I'm actually going to live here, not just visit, and it's awesome!

Tuntuu, että tulen oikeasti asumaan täällä, en vain kyläilemään, ja onhan se siistiä!