"Australia Day is the official National Day of Australia. Celebrated annually on 26 January, it marks the anniversary of the 1788 arrival of the First Fleet of British Ships at Port Jackson, New South Wales, and the raising of the Flag of Great Britain at Sydney Cove by Governor Arthur Phillip. In present-day Australia, celebrations reflect the diverse society and landscape of the nation, and are marked by community and family events, reflections on Australian history, official community awards, and citizenship ceremonies welcoming new members of the Australian community."

-Wikipedia

"Australia Day (suom. Australia päivä) on Australian virallinen kansallispäivä. Sitä juhlitaan vuosittain 26. tammikuuta ja se juhlistaa ensimmäisten brittiläisten laivueiden saapumista Port Jacksoniin, Uuteen Etelä-Walesiin vuonna 1788. Nykypäivän Australiassa juhlallisuudet tuovat esiin yhteiskunnan monimutoisuutta ja kansakunnan eri puolia, ne ovat yhteisöllisiä perhetapahtumia, jotka heijastavat Australian historiaa ja joissa palkitaan yhteisön jäseniä ja toivotetaan tervetulleeksi tuoreet kansalaiset."

-Wikipedia, vapaasti suomentaen.

You can have various opinions about the whole Australia day and the way it's currently celebrated. Surely a nation needs a day of uniting everyone and celebrating the path it has already walked and the future it hopes to achieve, but Australia day's current form might not be the best way to do it. 

Australia päivästä ja sen tämän hetkisestä juhlistamisesta voi olla montaa mieltä. Kansakunta varmasti tarvitsee kaikkia yhdistävän päivän, jolla juhlistetaan jo kuljettua taivalta ja toivottua tulevaisuutta, mutta Australia päivän nykyinen muoto ei välttämättä ole se paras.

As (hopefully) most of you are more educated than I was before I came to Australia and know the horrible things the Aboriginals faced in the history of Australia. I knew that Europeans have been more than cruel in most of the places we headed to back in the day (take a look at the colonies in Africa, or the situation of black people in America until late last century but also in nowadays world. And I won't even pull the Trump card out here.) but I didn't know how long it took to give back the human rights the whites stole from Aboriginals when they first came here.

Useat teistä (toivon mukaan) lienevät sivistyneempiä kuin minä ennen Australiaan tuloani ja tietävät kamaluuksista, joita aboriginaalit Australian historiassa ovat kohdanneet. Tiesin, että eurooppalaiset ovat olleet varsin julmia suurimassa osassa paikoista, joihin aikanaan suuntasimme (katsokaa nyt vaikka Afrikan siirtomaa-aikoja, tai tummaihoisten tilannetta Amerikassa viime vuosisadan lopulle asti ja oikeastaan vielä nykypäivänäkin. Enkä edes vedä Trump-korttia tähän tällä kertaa.), mutta en tiennyt kuinka pitkään aboriginaaleilla kesti saada takaisin ihmisoikeutensa, jotka valkoiset heiltä aikanaan varastivat.

For that very reason "the great day of discovering Australia" was a day worth of celebrating for the European colonists but a day that started all the injustice for the Aboriginal people who already lived on this continent. That's why Australia Day in it's current form raises justifiable discussion.

Juurikin tästä syystä koko huikea "Australian löytämisen hetki" oli eurooppalaisille siirtolaisille juhlistamisen arvoinen, mutta toisaalta kaiken epäoikeudenmukaisuuden alku aboriginaaleille, jotka jo tällä maanosalla elivät. Siksi Australia Päivä herättää perustellusti keskustelua nykyisessä muodossaan.

But anyway, this post wasn't supposed to be a post about my political opinion (that I don't really even have) but a post about my very first Australia day. We drove up to Perth with a friend of mine and were supposed to go and enjoy the celebrations on the foreshore of Swan River. Unfortunately for everyone Skyworks were cancelled because of a plane crash taking place. Fortunate for us we didn't see the accident even though we were in the area and no matter how disappointed we were because of the cancellation of the fireworks I won't complain. At least we got to go home from Straya day celebrations - the two people on the plane didn't.

Tämän postauksen ei kummiskaan ollut tarkoitus olla selitys poliittisesta näkökannastani (jota minulla ei oikeastaan edes ole), vaan postaus elämäni ensimmäisestä Australia Päivästä. Ajettiin Perthiin ystäväni kanssa tarkoituksena nauttia illan ohjelmasta joen rannalta käsin. Kaikkien kannalta valitettavasti juhlallisuudet peruttiin ohjelmistoon kuuluneen lentokoneen pudottua jokeen. Onneksemme ei nähty tapaturmaa, vaikka alueella oltiinkin ja vaikka ilotulitusten peruminen aiheutti pettymyksen tunteen, en valita. Ainakin päästiin juhlista takaisin kotiin - ne lentokoneessa olleet kaksi ihmistä eivät.

So, we ended up spending our evening in a relaxed house party playing pool and chatting, and even though I didn't know most of the people there it was pretty nice. Friday we started by swimming in the swimming pool of the hostel we we're staying in (and I can tell you you're ready to start singing Hallelujah when you see a pool in the 40 degree heat) and headed to Rockingham and Penguin Island afterwords - I'll write about them later on.

Päädyttiin siis viettämään ilta rennoissa "kotibileissä" biljardia pelaten ja ihmisten kanssa jutustellen, vaikka suurin osa paikalla olleista olikin mulle ennestään vieraita. Perjantai aloitettiin aamu-uinnilla hostellin uima-altaalla (ja voin vannoa, että jokainen on valmis laulamaan hallelujaa nähdessään uima-altaan siinä 40 asteen helteessä) ja suunnattiin Rockinghamiin ja Penguin Islandille myöhemmin - niistä kertoilen lisää erikseen.

But all in all, Australia Day wasn't exactly what I expected but I guess this all just means I have to come and celebrate it some other time in the future. Australia has become an important place for me and I love it for it's diverse beauty. I could easily imagine staying here forever if it wasn't so bloody far away from everything!

Kaiken kaikkiaan Australia Päivä ei ollut ihan mitä odotin, mutta ehkäpä se tarkoittaa vain sitä, että mun täytyy vielä joskus tulevaisuudessa tulla juhlimaan sitä uudestaan. Australiasta on tullut minulle tärkeä paikka ja rakastan sitä sen kaikessa monimuotoisuudessa. Voisin helposti kuvitella pysyväni täällä ikuisuuden, jos se ei vaan olisi niin himskatin kaukana kaikesta!

Sorry for being a few days late with this post - just wanted to get the previous one out of the way before publishing this!

Pahoittelut siitä, että tämä postaus on hieman myöhässä - tahdoin vain saada edellisen alta pois ennen tämän julkaisemista!

Six short months. It sounds like a long time, half a year, I've got plenty of time to do this and that. But no, it's not a long time at all and it's almost time to say goodbye to my awesome Australian family. Six months ago yesterday I left Finland, six months ago tomorrow I landed in Perth. From that moment on I called this place my home. It wasn't too hard to leave Finland, I wanted to leave and I had had enough of my home town for a while. 

Kuusi kuukautta. Se kuulostaa pitkältä ajalta, puoli vuotta. Paljon aikaa tehdä sitä ja tätä. Mutta todellisuudessa se on lyhyempi aika kuin uskoinkaan ja hyvästien aika on taas käsillä. Puoli vuotta sitten eilen jätin Suomen taakseni, puoli vuotta sitten huomenna laskeuduin Perthiin. Siitä hetkestä lähtien olen kutsunut tätä paikkaa kodikseni. Suomesta lähteminen ei ollut kovin hankalaa, olin saanut tarpeekseni kotikylästäni ja halusin muualle.

Now it's different, I haven't had enough time to get bored of my life here. And even though life's never perfect I've been perfectly happy. It's sad to leave, even though I'm excited to travel and explore.

Nyt se on erilaista, en ole ehtinyt kyllästymään elämääni täällä. Ja vaikka elämä ei olekaan koskaan täydellistä, olen ollut täällä täydellisen onnellinen. On surullista lähteä, vaikka olenkin innoissani mahdollisuudesta matkustaa ja tutkia maailmaa. 

During these months I've become a tiny bit more Australian. I say it's too cold and pull my jeans on when the temperature drops below 25 Celsius. Everything's "no worries" and I can have a chat with anyone. Thongs (no, they're not flip-flops) are my most used shoes and they're an appropriate thing to wear anywhere anytime. I've learned a lot about myself and I've found life-lasting friendships. 

Näiden kuukausien aikana olen muuttunut hieman enemmän australialaiseksi. Valitan kylmää keliä ja vedän farkut jalkaan, kun lämpötila putoaa alle 25 asteen. Kaikki on "no worries" (en edes osaa kääntää tuota suomeksi, mutta jotakin siihen suuntaan, että mitäpä tässä hätäilemään, pikku juttu) ja osaan jutustella kenen kanssa vaan. Varvassandaalit ovat käytetyimmät kenkäni ja ne ovat käypä asuste missä vaan milloin vaan. Olen oppinut paljon  itsestäni ja löytänyt elämänmittaisia ystävyyssuhteita.

I'm going to miss my home, my life, and all the people here a lot. It's been an unique experience and I can't thank myself enough that I decided to go. At some point I wondered was it a right thing to do, I could be studying and graduating a year earlier. But it turned out to be one of the best decisions I've made so far. And I'm almost 100% sure I'll pay a short visit to here West Coast before leaving Australia completely. It's just a chance I can't miss - I want to see my home on the way home.

Tulen kaipaamaan kotiani, elämääni ja ihmisiä täällä. Kokemuksena viimeiset kuukaudet ovat olleet varsin uniikkeja, enkä voi kiittä itseäni tarpeeksi siitä, että päätin lähteä. Jossain vaiheessa pohdin, teinkö oikean ratkaisun, sillä voisin olla opiskelemassa ja valmistua vuotta aikaisemmin. Mutta onhan tämä nyt ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä. Ja voin sanoa lähes 100% todennäköisyydellä, että pistäydyn tänne Länsirannikolle vielä pikaiselle visiitille ennen kuin jätän Australian kokonaan. Se on mahdollisuus, jota en voi missata. Tahdon nähdä kotini matkalla kotiin.

Next couple of months are going to be completely different to what my life on this side of the world has been so far. Being a backpacker is going to be cool! But right now I'm just going to make most out of my last 10 days here and enjoy every moment - no matter was it about taking the kids out on my own for the last time or meeting up with my friends for one of those awesome Australian nights in Perth.

Seuraavat pari kuukautta tulevat olemaan varsin erilaisia siihen verrattuna, millaista elämä täällä puolen palloa on tähän asti ollut. Reppureissaajaksi itsensä kutsuminen tulee olemaan siistiä! Mutta just nyt aion ottaa kaiken irti viimeisistä kymmenestä päivästäni täällä ja nautttia joka hetkestä - olipa sitten kyse lasten kanssa ulkoilusta vikan kerran ihan keskenään tai yhdestä niistä mahtavista Australian öistä Perthissä.

P.s. Photos from a trip to Perth - Australia Day and 40 degrees heat. More abot that a bit later on!
P.s. Kuvat on reissulta Perthiin - Australia Päivä ja 40 astetta hellettä. Lisää siitä vähän myöhemmin!

There's nothing much to say and the pictures are what they are - the place wasn't the best for photographing but I wanted to share this anyway. On our Christmas holidays I visited a cave called Ngilgi cave in Yallingup in Southwest of Western Australia. They do have an entrance fee and I'm not sure if I would go there again but as a once in a lifetime type of a experience it was worth it. 

Mulla ei ole juurikaan sanottavaa ja kuvat ovat mitä ovat, olosuhteet kuvaamiselle eivät olleet parhaat, mutta halusin jakaa tämän silti. Joululomallamme kävin vierailemassa luolassa nimeltään Ngilgi cave, joka sijaitsee Yallingupissa Länsi-Australian Southwestin alueella. Paikkaan on sisäänpääsymaksu, enkä ole varma menisinkö sinne uusiksi, mutta "kerran elämässä"-kokemuksena se oli ihan sen arvoinen.

The photos don't really show what it actually looked and felt like to be in the cave, but maybe you get some reference of what it could be like. Definitely something you could consider seeing if you're interested in nature's wonders on your travels in WA. Not the best place I've ever been to, but something interesting and different!

Kuvat eivät oikein tuo esille sitä, miltä luolassa oikeasti näytti ja tuntui, mutta ehkä saatte jotain osviittaa siitä, mitä se saattaisi olla. Ehdottomasti paikka, jota voisi harkita, jos luonnonihmeet kiinnostaa Länsi-Australian reissulla. Ei paras kohde, jossa olen käynyt, mutta jotakin erilaista ja mielenkiintoista!

Last time I shared a few photos from the town of Albany, this time we take a look at the beautiful coastline and the surroundings overall of this beautiful part of Western Australia.

Viimeksi jaoin kuvia Albanysta itsestään, nyt katsellaan vähän, että mitä pikkukaupungin lähiympäristöstä löytyykään. Rantaviiva ja muutenkin alue on mielestäni tosi upea osa Länsi-Australiaa.

We spent one day driving around and as said, the easiest way to find the best spots is to go and ask a map and tips from the local visitor centre. A map with a couple of places highlighted is free (or if you want you can always leave your small donation) and it really is easier than trying to google everything. I haven't really been a fan of stopping in tourist infos or so before but in Australia I've really learned the value of them. If nothing else it's at least a good starting point if you have no idea where to go. From there you can keep exploring on your own and find the things that are not mentioned in the tourist guides.

Me vietettiin yksi päivä ajelemalla ympäriinsä ja kuten sanottua, helpoin tapa löytää parhaat paikat on kysyä karttaa ja vinkkejä paikallisesta turisti-infosta. Kartta, josta sulle ympyröidään parit visiitin arvoiset paikat on ilmainen (jollet halua jättää pientä vapaaehtoista lahjoitusta) ja näin ne on huomattavasti helpompi löytää, kuin googlaamalla. En ole koskaan ollut turisti-infojen suuri fani, mutta täällä Ausseissa olen alkanut ymmärtää niiden arvon. Jos ei muuten, niin ainakin ne on hyvä lähtökohta, jos ei ole mitään hajua siitä, minne haluaa mennä. Vinkkejen pohjalta voi sitten jatkaa tutkimista omillaan ja löytää nekin paikat, joita matkaoppaissa ei mainita.

Two of the things that I liked the most were called The Gap and Natural bridge. The first one being literally a huge gap in the rock - it was some 25 metres drop from the viewing platform to the cold ocean. The pictures don't really show how spectacular the place was but I guess you get a better idea if you check out the link. For someone like me who's terrified of heights, it required a huge effort to go and stand on the platform with basically nothing but the huge fall underneath my feet, but it was worth it! 

Kaksi lempparijuttuani olivat The Gap ja Natural bridge. Ensimmäinen mainituista oli kirjaimellisesti suuri halkeama kalliossa. Paikkaa pääsi ihailemaan näköalatasanteelta, josta pudotus hyiseen veteen oli sellaiset 25 metriä. Kuvat eivät todellakaan anna arvoa tälle huikaisevalle paikalle, mutta paremman idean saat tsekkaamalla linkin. Jollekulle, kuten minulle, jolla on korkeanpaikankammo, oli kyseessä taas kerran paikka, jonne meneminen vaati hurjaa tahdonvoimaa, mutta olihan se nyt sen arvoista seisoa tasanteella ja katsoa pudotusta jalkojensa alla.

The other miracle of nature was right next to the Gap and it was this Natural bridge formed of stones. It isn't as breathtaking as the Gap, but it was cool. It doesn't stop amazing me how interesting things there are in the nature and how they have been formed within hundreds or thousand of years.

Toinen luonnoihme oli aivan the Gapin vieressä - Natural bridge oli siis nimensä mukaan kivistä muodostunut siltamainen rakennelma. Ei ehkä niin henkeäsalpaava kuin the Gap, mutta silti aika hieno. Luonto ei koskaan lakkaa ihmetyttämästä minua, eikä se, kuinka erikoisia juttuja satojen tai tuhansien vuosien kuluessa voikaan syntyä.

If these places interest you, you have to pay a small fee for entering the area, but as it's per vehicle, not per person, the cost wasn't bad at all. 

Jos haluat vierailla näissä paikoissa, on alueelle parkkeeraamiseen pieni maksu, mutta koska se peritään kulkuneuvoa, ei henkilöä, kohden niin kulutkin jäivät varsin kohtuullisiksi.

Albany is just worth exploring around by car - as you can hopefully see from the photos! After the day of driving we camped in one of the caravan parks and headed back home on the next morning. I'll still write one more post concluding the whole thing, but I can say already this trip in October it was one of the best roadtrips I've ever been on!

Albany vaan on autolla tutkimisen arvoinen, kuten kuvista toivon mukaan näkee! Päivän ajelun jälkeen telttailtiin karavaanaripuistossa ja suunnattiin kotiin seuraavana aamuna. Aion vielä kirjoitella yhden postauksen, johon kokoan koko reissun, mutta voin jo nyt sanoa, että tämä lokakuinen reissu oli yksi parhaista roadtripeistä, joilla olen koskaan ollut!

It's time to take a look back to October again and head back to our roadtrip to south. Last time I shared the last photos from Denmark, this time we'll take a little look to our final destination: Albany. According to Wikipedia, Albany is the oldest permanently settled town in Western Australia, predating Perth and Fremantle by over two years. It's a nice smallish town on the southern coast of Western Australia.

On vissiin aika jälleen palata lokakuulle ja roadtripille etelään. Viimeksi jaoin viimeiset kuvat Denmarkista, tällä kertaa kurkataan vikaan kohteeseemme Albanyyn. Wikipedian mukaan Albany on vanhin pysyvästi asutettu kaupunki Länsi-Australiassa. Perth ja Fremantle asutettiin kuuleman mukaan vasta kaksi vuotta myöhemmin. Albany onkin kiva, pikkuinen kaupunki Länsi-Australian etelärannikkolla. 

We spent the last day of our roadtrip in Albany and started by stopping in the visitor centre to get some maps and tips on what to see in the area if you've got only one day to spend like we did. The first things we ended up doing were charging our phones, washing our faces, and filling our water bottles after a night on a free camping site.

Me vietettiin roadtripin viimeinen päivä Albanyssa ja aloitettiin se pysähtymällä turisti-infossa karttojen ja vinkkien perässä, jotta osattaisiin valita oikeat jutut, kun aikaa on vain yhden päivän verran. Ensimmäisenä suunnattiin tosin lataamaan kännyköitä, pesemään naamojamme ja täyttämään vesipullojamme ilmaisella telttailualueella vietetyn yön jälkeen.

Then we drove up to Padre White lookout where most of these pics are from - as we expected, the views were awesome. The lookout was pretty much the only tourist attraction we visited in the town itself, all the other spots were a relatively short drive away and they are something I'll talk more about next time.

Seuraavaksi ajettiin ylös Padre Whiten maisemapaikalle, josta suurin osa kuvista on otettu. Kuten odottaa saattoi, olivat maisemat aika huikeat. Kyseinen paikka olikin oikeastaan ainoa turistikohde, jossa itse kaupungissa pysähdyttiin - kaikki muut paikat olivat lyhyehkön ajomatkan päässä ja niistä puhutaankin lisää ensi kerralla.

Overall I really liked Albany. It has this lovely little coastal town feeling. Beautiful views and amazing coastline, and relaxed atmosphere. Drive from Bunbury is only 4 hours if you do the whole leap at once, and there are plenty of caravan parks and camping sites to stay on. 

Kaikkiaan tykkäsin Albanysta tosi paljon. Sieltä löytyy just sellaista ihanaa, pienen rannikkokaupungin fiilistä. Kauniita maisemia, huikean upea rantaviiva ja rento ilmapiiri. Ajomatka Bunburysta ei ole kuin nelisen tuntia yhteen soittoon ja periltä löytyy runsaasti telttailupaikkoja ja muuta majoitusta.

Our roadtrip being awesome anyway, Albany was the part I enjoyed probably the most. Or at least liked the most as an individual place - highly recommend to anyone visiting Western Australia!

Meidän roadtrip oli yleisesti ottaen tosi huippu, mutta Albanysta nautin varmaan eniten. Tai ainakin tykkäsin yksittäisenä paikkana eniten - suosittelisinkin visiittiä ehdottomasti jokaiselle, joka Länsi-Australiaan eksyy! 

Sex and the city. Or at least the city. In several occasions, especially during past few months when I've been getting to know lots of new people and many of introductions have been made, I've been labeled as a country girl or as a small town girl the least. I'm Fiia from Finland but I'm also the girl from a small town in the middle of nowhere in the northern Finland. In addition to that I've been living on a small farm the past six months and I love it. I've got a soul of a country girl and my heart beats for the open night sky and the sight of the horses next door. The quietness that reveals all the smallest sounds. And the freaking annoying flies that get everywhere and you can't get rid of no matter how hard you try to put fly traps around the house.

Sinkkuelämää. Tai suoraan suomennettuna seksiä ja kaupunki. Tai ainakin se kaupunki. Monessa yhteydessä, etenkin nyt viime kuukausien aikana, kun olen tutustunut lukuisiin uusiin ihmisiin, olen leimautunut esittelyiden myötä tytöksi maalta, tai ainakin pikkukaupungista (tai siis kylästä). Olen Fiia Suomesta, mutta olen myös Fiia pienestä kylästä keskeltä ei mitään pohjoisemmassa Suomessa. Ja se on ihan okei. Olenhan mä nyt myös asunut viimeisen puoli vuotta pienellä farmilla ja rakastan sitä. Mun sydän lyö avaralle tähtitaivaalle ja naapurissa asustaville hevosille. Hiljaisuudelle, joka paljastaa pienimmätkin äänet. Ja jopa niille raivostuttaville kärpäsille, joista ei pääse millään eroon vaikka kuinka asentaisi kärpäsloukkuja ympäriinsä.

However that's not the whole truth. I started writing this post while I was sitting in a train, on my way to the city centre of Perth. I watched out of the window, saw cars packing on a ramp leading to one of the suburban areas. I listened to the sections of conversations I was able to catch around me and I turned mobile data off on my phone.

Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Aloin kirjoittamaan tätä postausta istuessani junassa matkalla Perthiin. Katsoin ikkunasta rampille kasautuvaa autojen virtaa, kuuntelin ympärilläni puhuvia ihmisiä ja onnistuin poimimaan keskustelunpätkiä sieltä täältä. Laitoin puhelimen mobiilidatan pois päältä.

I enjoy being on my own but I enjoy being in a crowd. I love the beat of the city. The never stopping, never tiring feel of relaxed rush. I love to sit down, to see and hear. I had to get out of the train, take the escalator and walk out to the street. It's not as busy as my ultimate love London. Perth is quite a small city, it's easy to handle. It's not my favourite, but I love to be here. I love to be in the middle of the action, just on my own because in the city you're never alone. Listening to someone play their guitar on the street. Nowadays I have a habit of getting rid of a couple of coins every time I see someone who plays well. It makes me happy. It makes them happy. Or at least I hope so giving away my 20 cents.

Tykkään olla yksinäni, mutta toisaalta viihdyn myös ihmisjoukossa. Rakastan kaupungin sykettä. Sitä tiettyä pysähtymättömyyttä, rentoa kiireen tuntua. Tykkään istua alas katsomaan ja kuuntelemaan. Mun täytyi hypätä ulos junasta, mennä liukuportaat ylös ja kävellä kadulle. Ei ole läheskään niin kiireistä, kuin ultimaattisessa rakkauskaupungissani Lontoossa. Perth on melko pieni, helposti hallittava kokonaisuus. Se ei ole lempparini, mutta rakastan olla täällä. Tykkään olla siellä missä tapahtuu, sillä kaupungissa et ole koskaan yksin. Joku soittaa kadulla kitaraansa. Nykyään minulla on tapana päästä eroon kolikoista antamalla niitä katusoittajille. Se tekee minusta iloisen. Se tekee jonkun muun iloiseksi. Ainakin uskottelen niin itselleni antaessani 20 senttiäni pois.

It most probably is my second last time in this city for a while. I've got a month left and in a blink of an eye it will be gone. I overheard two other Finns speaking - I didn't say hi, I just listened. They were tourists and I felt almost like a local or at least almost like Australian.

Tämä on luultavasti tokavika kertani tässä kaupungissa hetkeen. Vain kuukausi jäljellä ja silmänräpäyksessä se tulee olemaan mennyttä. Kuulin kahden suomalaisen puhuvan. En sanonut hei, kuuntelin vain. He olivat selvästi turisteja ja minä tunsin oloni melkein paikalliseksi, ainakin melkein australialaiseksi.

I took a ferry to South Perth over the Swanriver. I recognize a newly found crush with this area, why haven't I come here before? Technically I've been on this side of the river earlier but haven't had time (or interest would be a better word) to walk around and see. I'm not in love with Perth but over here I could live. This place has something English in it. And everyone knows I love England. Surely it doesn't look the same with all the palm trees and +25 degrees in January, but it's the feeling.

Hyppäsin lautalle, joka vei minut Swanriverin, Joutsenjoen, yli eteläiseen Perthiin. Huomaan juuri ihastuneeni tähän alueeseen - miksen olekaan tullut tänne aiemmin? Periaatteessa olen ollut tällä puolen jokea aiemminkin, mutta minulla ei ole ollut aikaa (tai kiinnostusta olisi lienee oikeampi sana) tutustua tarkemmin eteläiseen puoleen kaupunkia. En ole rakastunut Perthiin, mutta täällä voisin asua. Tässä paikassa on jotain englantilaista ja kaikkihan tietävät, että rakastan Englantia. Ei palmut ja +25 astetta tammikuussa tietenkään Englannilta näytä, mutta jokin ilmapiirissä saa olon tuntumaan kotoisalta.

I'm sitting in a park called Windsor park. Almost like in London. I can't wait to move to Edinburgh and start exploring it. It seems to be a picturesque place that certainly has lots to offer. I'm a city girl in a way. One day I'll be walking busy on the streets of London, wearing my suit. I'll be negotiating big deals with my international contacts, I'll be budgeting and managing on the bigger scale, and I'll be someone to actually take seriously. But for now the only negotiation I have to have is with myself - wether or not to get up of this bench and head somewhere else or stay here a bit longer. The only finances I need to take care of are my personal and the day traveler ticket I bought doesn't destroy my economy but rather gives me a freedom to get around as much as I wish for one day.

Istahdan alas Windsor-nimisessä puistossa. Täähän on ihan kuin Lontoossa. En malta odottaa, että pääsen muuttamaan Edinburghiin. Se vaikuttaa olevan kuvauksellinen kaupunki, jolla on varmasti paljon tarjottavanaan. Olen tietyssä mielessä kaupunkilainen. Vielä jonain päivänä mä kävelen kiireisenä Lontoon katuja pitkin puku päällä. Neuvottelen isoja diilejejä kansainvälisten kontaktieni kanssa, budjetoin isommassa skaalassa ja olen muutenkin joku, joka otetaan tarvittaessa vakavasti. Mutta tällä hetkellä ainoa neuvottelu, jonka joudun käymään on itseni kanssa - noustako tästä penkiltä ja suunnata muualle, vai istua vielä hetki pidempään. Ainoat raha-asiat hallittavanani ovat ihan vaan omiani ja yhden päivän matkalippu ei kaada budjettiani, vaan antaa mulle vapauden kulkea ympäri kaupunkia ihan niin paljon kuin haluan.

And for now I don't have to be the one to be taken seriously. I can be the girl who walks around in her Game of Thrones t-shirt that says "You know nothing, Jon Snow" and the girl who smiles even brighter when a stranger - who wasn't an Ozzie for sure - says "I love your shirt" and smiles to her. A magpie runs on the field in front of me and looks silly. I smile again because these are the simple moments to live for.

Ja juuri nyt minun ei tarvitse olla joku, joka otetaan vakavasti. Voin olla ihan vaan se tyttö, joka kävelee ympäriinsä Game of Thrones t-paidassaan, joka sanoo "You know nothing, Jon Snow" ja tyttö, joka hymyilee vielä leveämmin kun joku tuntematon, joka ei muuten varmasti ollut aussi, sanoo "rakastan sun paitaa" ja hymyilee. Harakka hyppii puiston ruoholla ja näyttää varsin typerältä. Hymyilen taas, sillä nämä ovat niitä elämän pieniä hetkiä, joiden takia kannattaa olla elossa.