Today I decided I want to come back, write again, and share my life with you. It was exactly two months ago, on 28th of February, when I posted last time. I had no idea who I am, where I'm going or what's going to happen. I was completely lost. 

When I look back this past year it's been the craziest roller coaster ride I've ever been on. One year ago I was finishing my first official IB year, the summer of my life was ahead. I was so excited. I've had some amazing summers earlier, but the last one was the best. I was so happy, I was so excited, I was so full of joy. I fulfilled my dreams, I traveled more than ever, I saw more than ever, my relationships were working, I loved people and they loved me, I learned a lot about myself and grew as a person. Autumn was okay. And then came the winter.

Tänään päätin, että haluan tulla takaisin blogimaailmaan, kirjoittaa ja jakaa elämääni teille. Tasan kaksi kuukautta sitten, 28. helmikuuta, julkaisin viimeisimmän postauksen. Minulla ei ollut mitään hajua siitä, kuka olen, mihin menen ja mistä tulen. Olin täysin hukassa. 

Kun katson kulunutta vuotta taaksepäin, on se ollut hulluin vuoristorata, jonka kyydissä olen koskaan ollut. Vuosi sitten eka virallinen IB-vuosi oli päättymässä ja elämäni kesä oli edessä. Olin onnellinen, innoissani ja täynnä tarmoa. Aiemmatkin kesäni ovat olleet mahtavia, mutta viime kesässä oli jotain taianomaista. Toteutin itseäni, matkustin enemmän kuin koskaan, unelmat kävivät toteen. Kaikki ihmissuhteeni toimivat, rakastin ja tulin rakastetuksi, opin paljon itsestäni, kasvoin ihmisenä. Kesää seurasi melko tavanomainen syksy. Sitten tuli talvi. 

School and the massive amount of stress as all the deadlines approached. I had to apply to universities. We broke up with my ex-boyfriend. I heard some really sad news related to my close relatives. I got declined from two universities. My best friends were going through hard times in their lives. I had no idea of my future. It was so dark. Everything changed, everything was wrong, everything hurt, everything felt meaningless and I cried. I cried a lot, I screamed and shouted, and then felt nothing. I went through the worst three, four, months of my life. But here I am, still standing. How cliche is that. But here I am. And right now, even though the final exams are ahead and I should definitely study much much more, I'm happier than I've been for so long. I am happy. It's a weird feeling, but I'm happy.

Koulu ja massiivinen stressi iskivät päälle deadlinejen lähestyessä. Yliopistojen hakuajat tulivat vastaan. Erosin entisestä poikaystävästäni. Sain kuulla ikäviä uutisia läheisiini liittyen. Kaksi yliopistoa kieltäytyivät tarjoamasta minulle opiskelupaikkaa. Parhaat ystäväni menivät läpi ikäviä vaiheita omissa elämissään. Tulevaisuus oli täysin hajalla. Kaikki oli pimeää. Kaikki muuttui, kaikki meni ihan väärin, kaikki satutti, millään ei ollut väliä ja minä itkin. Itkin niin paljon, huusin niin paljon, enkä kuitenkaan lopulta tuntenut mitään. Kävin läpi elämäni pahimmat kolme, neljä, kuukautta. Mutta tässä minä olen, yhä edelleen jaloillani, vaikka elämältä tuli turpaan kerta toisensa jälkeen. Ja juuri nyt, lähestyvistä loppukokeista huolimatta, olen onnellisempi kuin aikoihin. Olen onnellinen. Se on outoa, mutta olen onnellinen. 

Last time I wrote here I said I believe in destiny. I still do. All the bad things that happened during this winter had a meaning. I'm getting my life together and even though everything hurt deep, I see the world differently now. I have a new perspective, I understand things, I know things. And there's no-one else than me, myself, and I. I believe in destiny, you can't affect everything. Things can go so badly wrong. You just have to go with the flow and life will lead you to the right place eventually. And I think I'm finally finding myself again.

Viimeksi kirjoittaessani sanoin uskovani kohtaloon, uskon yhä. Kaikella pahalla, joka tapahtui, on tarkoituksensa. Elämä alkaa taas olla jokseenkin kasassa ja vaikka kuinka syvälle se kaikki satuttikin, antoi se uutta perspektiiviä katsoa tätä maailmaa. Ymmärrän ja tiedän asioita. Eikä tässä hetkessä ole muita kuin minä itse. Uskon kohtaloon, en voi vaikuttaa kaikkeen. Asiat voivat mennä pieleen, tosi pahasti. Pitää vain antaa virran kuljettaa ja luottaa siihen, että lopulta se löytää oikean suunnan. Vihdoin alan löytämään itseni uudestaan.

I got offers from two universities of which I'm going to accept the another one. I sent an email to the university and they allow me to postpone the starting of my studies until autumn 2017. I'm most probably gonna do so and go explore (and you can be sure you'll hear a lot about this at some point!) I also have flights booked to England and in about three weeks I'm gonna fly again. In addition to that I'm going to spend June in Luxembourg as an au pair! Then I'll come back and celebrate my graduation which (hopefully and most probably) happens in the beginning of July. Pieces are finding their places. 

Sain tarjouksen kahdesta yliopistosta, joista toisen aion hyväksyä. Pistin yliopistolle viestiä ja sain luvan lykätä opintojen alolitusta vuodella ja niin aion tehdäkin. Pidän välivuoden ja lähden elämään, etsimään ja löytämään (ja näistä seikkailuista tulette kuulemaan paljon!) Lennot on varattuna Englantiin ja kolmen lyhyen viikon päästä nousen taas metallisiiville. Lisäksi olen menossa kesäkuuksi Luxemburgiin au pairiksi, ihanan oloiseen perheeseen! Sitten tulen takaisin juhlimaan valmistumistani (kunhan luultavasti ja toivottavasti saan loppukokeet läpi). Palaset loksahtelevat kohdilleen.

And what did I learn during past year? A lot. So much I can't even tell you. But trust me. Everything has a meaning, life leads you exactly where you're supposed to go. Quoting Disturbed - sometimes darkness can show you the light. With these words I'm back in business!

Ja mitä opin viimeisen vuoden aikana? Paljon, niin paljon etten voi edes sanoin kuvailla. Mutta sanokaa minun sanoneen, kaikella on tarkoitus. Elämä johdattaa juuri sinne, mihin sinut on tarkoitettu. Disturbedin sanoin - sometimes darkness can show you the light. Näiden sanojen myötä olen taas menossa mukana!

Ps. The pics are from summer 2015. They show the version of me who I wanna be. The dreamer.

Ps. Kuvat on kesältä 2015. Niissä on se versio minusta, joka haluan olla. Ikuinen haaveilija.