It's Christmas time and I'm spending it in a completely opposite way that I would usually spend my Christmas. Or am I? Sitting on a pool, walking on a beach, enjoying a cold beer and barbecue, putting on sunscreen and getting tanned. Certainly nothing I'd do back in Finland.

On joulu ja minä vietän sen täysin eri tavalla, kuin yleensä viettäisin jouluni. Vai vietänkö? Uima-altaalla istuskelu, rannalla käveleminen, kylmä olut ja grillausta, aurinkorasvalla läträäminen ja ruskettuminen. Ei kuulosta tosiaankaan siltä mitä tekisin Suomessa.
But on the other hand, is it that different when you take a better look? I think it's not. As I've repeated for hundreds of times already in this blog - Australia is my home now. And I'm not just saying it, it really feels like a proper home. Home is a place to spend a Christmas. I'm here with people I care about, I'm here with my Australian family. I love to be here, and I'm grateful they want to share their Christmas with me.

Mutta toisaalta, onko tämä kaikki kummiskaan niin erilaista, kun tarkemmin katsoo? Ei. Kuten olen sata ja yksi kertaa täälläkin jo todennut - Australia on kotini nyt. Enkä vain sano sitä, vaan tarkoitan täydestä sydämestäni. Australia tuntuu ihan oikealta kodilta ja koti on paikka, jossa viettää joulu. Olen täällä ihmisten kanssa, joista välitän, mulla on ympärilläni mun aussiperhe. Rakastan olla täällä ja olen kiitollinen, että nämä ihmiset haluavat jakaa joulunsa kanssani.
Surely I'm thinking of all the people back in Finland. And I can say I'm missing them a bit as well. It's not an easy thing to move on the other side of the world knowing you won't see them for months, not even the times when you're kind of supposed to be with them. But then again, it's probably just six more months and I'll be back again.

Toki mietin myös kaikkia Suomessa olevia. Voin jopa myöntää kaipaavani heitä hieman. Ei ole helppoa muuttaa toiselle puolen maailmaa tietäen, etten tule näkemään heitä kuukausiin, en edes niinä hetkinä, kun minun tavallaan kuuluisi olla heidän luonaan. Mutta toisaalta, puolisen vuotta lisää ja olen taas takaisin lähtöpisteessä.
Christmas is a special time. For me it's all about traditions. All about being together, creating life lasting memories, loving each other. A couple of years ago I would have claimed it's a time you should spend with your family, but now I disagree slightly. It's about being with people you enjoy having around you. It doesn't have to be the people you're actually related. You don't have to be where your roots are as long as you keep them in mind.

Joulu on aika spesiaalia aikaa. Minulle kyse on traditioista. Kyse yhdessä olosta, unohtumattomista muistoista, lähimmäisten rakastamisesta. Pari vuotta sitten olisin väittänyt, että joulu kuuluu viettää perheen kanssa, mutta nykyisin olen hieman eri mieltä. Joulu kuuluu viettää seurassa, jossa sinun on hyvä olla. Eikä se tarkoita, että niiden ihmisten tarvitsisi oikeasti olla sukulaisiasi. Sinun ei tarvitse olla siellä missä juuresi ovat kunhan vain pidät ne mielessä.
And I think the same ideology applies to life in general. You don't have to stay in one place, you can fly as far as you can as long as you remember who you are and where you're coming from. Baking gingerbread and making traditional Finnish Christmas dish of swedes, listening to my favourite Christmas songs, and wishing Merry Christmas to all the people I care about. Those simple things make this Christmas at least as good as all the others. And well, I have to admit this all is pretty specky here anyway!

Mielestäni sama ideologia pätee myös elämään yleensä. Yhdessä paikassa ei tarvitse pysyä, saa lentää niin kauas kuin vain pystyy, kunhan muistaa kuka on ja mistä tulee. Pipareiden leipominen, lanttulaatikon tekeminen, lemppari joululaulujen kuunteleminen ja hyvän joulun toivottaminen kaikille rakkaille. Nuo yksinkertaiset asiat tekevät tästä joulusta vähintään yhtä hyvän, kuin kaikki muutkin joulut. Ja no, täytyy myöntää, että onhan se aika spesiaalia olla täällä!

And next year I will be in Finland. At least I believe so. 
Ja ensi vuonna olen Suomessa. Uskoakseni.