I started this series of post ages ago when I moved to Scotland and I thought now would be a perfect time to bring it back. New year, same old me, and no new year's resolutions, but I still promised myself to try and get back to blogging again, so why not to post this kind of stuff again as well! I wrote a room tour post last year and after that I've moved flats and I'm now living in a four bedroom flat with three flatmates. It's an old flat and freezing cold right now it being winter, but other than that it's a great flat in a perfect location. Anyway, let's get started!

Aloitin tämän postaussarjan aikoja sitten, kun muutin Skotlantiin ja ajattelin, että nyt olisi hyvä aika herätellä se henkiin. Uusi vuosi, sama vanha minä ilman uudenvuodenlupuksia, mutta lupasin silti itselleni yrittäväni palata blogin pariin, joten miksenpä palaisi myös näiden postausten pariin. Kirjoitin viime vuonna "room tour" -postauksen ja sen jälkeen olen muuttanut uuteen kämppään ja asun nykyään neljän makkarin asunnossa kolmen kämppiksen kanssa. Kyseessä on vanha talo ja täällä on ihan pirun kylmää näin talvella, mutta muuten tämä on ihan huisi asunto täydellisellä sijainnilla. Mutta eiköhän aloiteta!

First things first, above is what you'd see when you walk in our flat. Our hallway is huge, on the right hand side are doors to two of the bedrooms, on your left one more bedroom and our bathroom. Straight ahead is our lounge and the arched doorway leads to my study, my bedroom and our kitchen.

Ihan ensiksi näkymä, kun meidän kämppään kävelee sisälle. Meillä on valtava aula, jossa oikealla kädellä on ovet kahteen makuuhuoneista, vasemmalla kolmas makkari, sekä kylppäri. Suoraan edessä on olohuone ja holivkaarellinen oviaukko vie kohti keittiötä, sekä mun työhuonetta ja makkaria.

These photos then are from our lounge and bathroom. Our bathroom is alright (even though cleaning the mould from the walls has become a regular thing) and our lounge looks like a proper student flat but then again that's what it is. It's great for having people over, and I love these high ceilings and huge windows.

Nämä kuvat sen sijaan ovat olohuonesta ja kylppäristä. Kylppäri on ihan ok (vaikka homeen siivoaminen seinistä onkin nykyään ihan arkipäivää) ja olkkari näyttää ihan todellista opiskelijakämpältä, mutta sellainenhan tämä onkin. Mutta ainakin se toimii hyvin, kun vieraita on kylässä ja rakastan meidän korkeita huoneita ja isoja ikkunoita.

Next stop is our kitchen. It's big enough for a dining table but there's not much space to store things or prepare food - it does get a bit crowded if more than two of us want to cook at the same time but we manage. 

Seuraava pysäkki onkin sitten keittiö. Se on riittävän iso ruokapöydälle, mutta varsinaista säilytystilaa tai ruuanlaittotilaa ei ole kovin paljoa, vaan tila käy vähän ahtaaksi, jos useampi kuin kaksi meistä haluaa kokata samaan aikaan. Mutta kyllä me ollaan tähän asti pärjätty.

From kitchen to my study. If I didn't have this additional space, my bedroom would be totally way too small for all of my belongings. I love having a separate space for doing my work, but it's also the only room (if we don't count the toilet) in our flat with single glazing so it does get freezing during the winter. Other than that I love it. I miss those warm days when I could sit there for ages, watching people go pass and just loving life.

Keittiöstä sitten mun työhuoneeseen. Jos mulla ei olisi tätä kyseistä lisätilaa, olisi makkarini ihan liian pieni kaikelle omaisuudelleni. Rakastan sitä, että mulla on erillinen tila työskentelyä varten, mutta se on myöskin ainoa huone (jos vessaa ei lasketa) kämpässämme yksikerroksisella ikkunalla, joten talvella työhuoneessa on varsin arktiset oltavat. Mutta muuten rakastan sitä ja kaipaan niitä lämpimiä päiviä, kun saatoin istua siellä ikuisuuden katellen ohikulkevia ihmisiä ja rakastaen elämääni.

And last but not least, my bedroom. It's the smallest bed room in our flat, but I don't mind. My bed is comfy, there's enough space for my things, and it's located on the backside of the house, so the traffic of the main road doesn't bother me. There's mould growing in the outer corners now, but other than that I've got nothing to complain about.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä makkarini. Se on pienin makuuhuone asunnossamme, mutta se ei mua haittaa. Sänky on mukava, tilaa on riittävästi kaikelle tarvittavalle ja se sijatsee talon pihan puoleisella sivulla, joten pääkadun liikenne ei pääse häiritsemään. Ulkonurkissa kasvaa hometta, mutta muutenpa ei ole valittamista.

So that's it, my current home. I love this flat and I love living here (even though I do sometimes hate it as well. My flatmates are not always the tidiest and the cold is awful). With any luck we'll stay here for another year or two, but let's see what happens.

Joten siinäpä se, tämänhetkinen kotini. Rakastan tätä asuntoa ja täällä asumista (vaikka joskus myönnän myös vihaavani sitä. Kämppikseni eivät aina ole kovin siistejä ja kylmyys on kamalaa). Jos hyvin käy, niin pysytään tässä vielä vuosi tai pari, mutta saa nähdä miten kaikki lopulta menee.

"Scotland Sundays" is a series of posts about life in Scotland as an university student. I get questions about living and studying here on regular basis and I try my best to answer these questions in these posts in a bit more depth than I'm able to in the comments or other social media. So let's get started, shall we? 

"Scotland Sundays" eli Skotlanti-sunnuntait on postaussarja, jossa käsitellään yliopisto-opiskelijan elämää Skotlannissa. Saan säännöllisen epäsäännöllisesti kysymyksiä täällä opiskeluun liittyen ja yritän parhaani mukaan vastata niihin hieman syväluotaavammin näissä postauksissa, kuin kommenttejen tai muun somen puolella pystyn. Joten eiköhän aloiteta.

I've already talked about the experience of living in halls here but as awesome experience it has been, it does have its downsides as well and I am definitely ready to move out after this semester. Me and my three friends decided late last year that we'll be living together next school year and ever since we've been looking for a flat more or less actively. It's been a long and painful process but I'm happy to tell you we've found and secured a place for ourselves starting in late June - I still don't know when exactly I'll be moving in but knowing I got a place to live next year feels amazing. Anyway. Here are my best tips on finding yourself an apartment in Edinburgh!

Olen jo puhunut asuntolassa asumisesta täällä, mutta vaikka kuinka huippu kokemus se onkin ollut, on tässä myös kääntöpuolensa ja olen ehdottomasti valmis muuttamaan muualle tämän lukukauden jälkeen. Minä ja kolme ystävääni päätettiin viime vuoden lopulla, että asutaan ensi lukuvuosi yhdessä ja siitä lähtien ollaan katseltu kämppiä säännöllisen epäsäännöllisesti. Prosessi on ollut varsin pitkä ja kivinen, mutta onnekseni voin kertoa, että löydettiin meille paikka kesäkuun lopusta alkaen. En vielä tiedä, milloin tarkalleen olen itse muuttamassa sinne, mutta jo pelkkä tieto siitä, että ensi vuonnakin on katto pään päällä tuntuu mahtavalta. Joka tapauksessa tässä olisivat mun parhaat vinkin asunnon löytämiseen Edinburghissa!

1. Start early. Rule of thumb would be that the more people you will be living with (=the more bedrooms you want) the earlier you should start. We were looking for a lease starting around August so started looking websites in January, started viewings in February and secured a place in March. On the other hand, some people I know that will be living alone or with one other person haven't started actively looking yet.

Aloita ajoissa. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että mitä useamman ihmisen kanssa tulet asumaan (eli mitä useampaa makkaria haet), sitä aikaisemmin pitäisi aloittaa. Me etsittiin paikkaa, jonka vuokrasoppari alkaisi elokuun tienoilla, joten alettiin tsekkailemaan nettisivuja tammikuussa, käytiin näytöissä helmikuussa ja varmistettiin paikka maaliskuussa. Jotkut tuttuni, jotka tulevat asumaan yksin tai kahdestaan sen sijaan eivät ole vieläkään aloittaneet aktiivista etsintää.

2. Always view the flats. I can't emphasize this enough but it's extremely important to go and take a look in person. From experience I can tell some of the flats look amazing in photos but turn out to be shitholes, and some flats lack all the photos in the advert but turn out amazing. Latter was the case with our place.

Käy katsomassa kämppä paikan päällä. En voi painottaa tätä tarpeeksi, sillä tämä nyt vaan on niin tärkeä kohta. Kokemuksesta voin sanoa, että jotkut paikat näyttävät kuvissa ihan huikeilta, mutta ovatkin ihan lääviä, kun taas toisista paikoista ei ole mainoksessa lainkaan kuvia, mutta ne ovatkin ihan mahtavia. Jälkimmäinen päti meidän asunnon kohdalla.

3. Define your priorities. Do you want a double bed? Are you ready to compromise on the size of the kitchen? How much are you ready to pay per month? Which bus route you need to be on? This is especially important if you're going to be living with other people. After our very first viewing our fifth person dropped out and started looking for a place with other people (they will be living below us which means we'll have the most awesome flat parties next year so it all turned out just fine) and I had a huge argument with one of my future flatmates. This made it very clear we needed to clarify each one's priorities so we actually discussed them through and wrote them down. All double beds, location along a bus route, price ceiling, and either big kitchen or big lounge were our top four boxes a place needed to tick.

Määrittele prioriteettisi. Tahdotko parisängyn? Oletko valmis joustamaan keittiön koosta? Kuinka paljon olet valmis maksamaan kuussa? Millä bussilinjalla haluat olla? Tämä on erityisen tärkeää, jos tulet asumaan muiden kanssa. Ekan asuntonäyttömme jälkeen viides kaverimme pudottautui porukasta ja alkoi etsimään asuntoa muiden kanssa (he tulevat asumaan meidän alakerrassa, joten ensi vuonna on tiedossa eeppisimpiä asuntobileitä ikinä, joten tämäkin kääntyi parhain päin) ja minä ja yksi tulevista kämppiksistäni ajauduttiin ottamaan ihan tosissaan yhteen. Tämä kumminkin selvensi sen, että meidän oli pakko täsmentää jokaisen prioriteetteja, joten keskusteltiin ne läpi ja kirjoitettiin ylös. Kaikille parisängyt, sijainti bussireitin varrella, hintakatto ja joko iso keittiö tai iso olohuone olivat meidän top-neljä asiat, jotka paikan tuli täyttää.

4. Keep an open mind. Be clear about your priorities and don't waste your time checking out something that you already know you won't be taking, but anything that fulfills things you are not ready compromise is worth of checking out even if it meant compromising on the "this would be lovely, but not absolutely necessary" -things. You never know what you'll find.

Pidä mieli avoinna. Pidä prioriteetit selkeinä äläkä tuhlaa aikaasi tsekkaamalla jotain, jota et joka tapauksessa tule ottamaan, mutta mikä tahansa paikka, joka täyttää kriteerit, joista et missään nimessä joustaisi, on katsomisen arvoinen, vaikka se tarkoittaisikin "no tämä olisi ihana, muttei nyt niin tähdellinen"-juttujen kanssa joustamista. Et koskaan tiedä, mitä satut löytämään.

5. Be quick. Our local online publication the Tab Edinburgh compared flat viewings to the Hungergames and its not too far from the truth. The amount of competition in Edinburgh is crazy and most of the places go in first come first served basis. The quicker you are to call the agency to arrange a viewing, the sooner you can make it to the viewing, and the faster you can go and pay your deposit, the better. Once you find the flat you want, go for it. If you hesitate, it will be gone. If you don't want it, someone else does. I've literally called an agency two days after a flat was put up on a website and it had already gone. I'm serious, be quick.

Toimi nopeasti. Paikallinen nettijulkaisumme the Tab Edinburgh vertasi asuntonäyttöjä Nälkäpeliin, eikä se niin kovin kaukana totuudesta ole. Kilpailun määrä Edinburghissa on ihan hullu ja suurin osa paikoista menee "nopeat syövät hitaat" meiningillä. Mitä pikemmin soitat asunnonvälitysfirmalle ja järjestät näytön, mitä aiemmin ehdit näyttöön paikalle ja mitä nopeammin menet ja maksat takuuvuokrasi, sen parempi. Kun löydät sen oikean asunnon, ota se. Jos epäröit, se on mennyttä. Jos et tahdo sitä, joku muu tahtoo. Olen soittanut asuntofirmalle kirjaimellisesti kaksi päivää sen jälkeen, kun asunto tuli markkinoille vain kuullakseni, että se on mennyt jo. Ihan oikeasti, nopeus on valttia.

6. Check the websites daily. When flat hunting you need to establish a routine of checking websites advertising flats to rent every day. Take that 15 minutes and go through them and remember it's always better to check the agencies' websites as flats will be there before they go to the general sites like Zoopla or Gumtree. And when something new and promising comes up, ring them straight away.

Tsekkaa nettisivut joka päivä. Asuntoa metsästäessä joudut luomaan päivittäisen rutiinin vuokra-asuntoja mainostavien nettisivujen tsekkaamiselle. Käytä vartti joka päivä, käy ne sivut läpi ja muista, että asunnot tulevat tarjolle ensiksi asuntofirmojen omille sivuille ja sitten vasta niille yleisille sivuille, kuten Zoopla tai Gumtree. Ja kun jotain uutta ja lupaavaa tulee markkinoille, ole valmiina soittamaan välittömästi.

7. Don't stress too much. It's all hectic, it feels like everyone else has found their flat, the thirteenth place you viewed was just terrible, and the fourth flat you applied for went for someone else, but trust me: it's going to be just fine. I felt extremely frustrated at ringing the agencies, running for viewings, and constantly linking places back and forth in our group chat, but I was always sure we'll find a place to live - it was just a question of whether it will be nice or not. But it turned out to be better than I dared to hope for and I'm just looking forward to the moment I can do a tour of our awesome top floor flat!

Älä stressaa liikaa. Kaikki on tosi hektistä, tuntuu, että kaikki muut on jo löytäneet asuntonsa, kolmastoista paikka, jota käytte katsomassa on ihan kamala ja neljäs asunto, jota haitte, menee jollekin muulle, mutta usko pois: kyllä se siitä. Olin itse jossain vaiheesssa tosi turhautunut vuokrafirmoille soittelemiseen, asuntonäytöissä juoksemiseen ja jatkuvaan asuntojen edestakaisin linkkaamiseen ryhmäkeskustelussamme,  mutta olin aina varma, että kyllä se asunto vielä löytyy. Siitä taas en ollut varma, onko se asunto kiva vai ei. Mutta kaikki kääntyi paremmaksi kuin uskalsin toivoakaan ja odotan vaan sitä hetkeä, kun pääsen esittelemään huipun ylimmän kerroksen asuntomme!

So, these are my top flat hunting tips based on my very recent experiences of finding an apartment in Edinburgh. I guess they mostly apply in other areas of Scotland and rest of the UK as well, and hopefully someone finds this post useful. I just wish someone had told me how exhausting this whole process is but also how amazing it feels once you actually know your next address.

Siinäpä olivatkin mun parhaat vinkit asunnon metsästykseen pohjautuen varsin tuoreisiin kokemuksiin asunnon etsimisestä Edinburghissa. Luulisin, että nämä vinkit pätevät suurelta osin muuallakin Skotlannissa ja UK:ssa noin ylipäänsä  ja jospa tästä postauksesta on jollekulle hyöytyä. Itse toivon vaan, että joku olisi kertonut minulle kuinka uuvuttava koko tämä prosessi on, mutta myös kuinka mahtavalta se sitten tuntuukaan, kun tulevan osoitteensa lopulta tietää varmaksi.

I've already been talking about a few aspects of living and studying in Edinburgh in these Scotland Sunday posts. However I feel like I've never shared my reasons behind ending up in Edinburgh in any depths here. I've mentioned some of my reasons and I bet most of you have a vague idea why someone would want to study abroad but I still get asked every so often why I want to study here. Why did I want to leave Finland, and why exactly Scotland? This time I try to explain it a bit more.

Olen jo kirjoitellut muutamista Edinburghissa asumiseen ja opiskeluun liittyvistä aiheista näiden Skotlanti Sunnuntai postausten muodossa. Huomasin kuitenkin, että en ole oikeastaan koskaan jakanut teidän kanssa kunnolla niitä syitä, joiden vuoksi muutin tänne. Olen toki maininnut ohimennen joitakin juttuja ja suurimmalla osalla lienee on jokin ajatus siitä, miksi joku saattaa haluta opiskella ulkomailla, mutta aiheesta kysytään minulta silti edelleen silloin tällöin. Miksi halusin lähteä Suomesta ja miksi juuri Skotlantiin? Tällä kertaa yritän avata tätä hieman enemmän.

First of all, why to move abroad? Personally I find this a challenging question to answer properly. If I'm totally honest here, I don't know. I don't know what is it in me that seeks for an adventure, what is it in me that wants to fly further. It's always been crystal clear, I want to live abroad. I was just a few years old when I stated to my mom I'm moving to live with my cousin in England. I wanted to do an exchange year while in high school (never happened though), and I went to IB because I just felt like I want to go and discover what world has to offer when I graduate. Staying in Finland never felt like an option for me. I did check what universities there have to offer but none of it felt right, none of it felt like something I wanted to do. So I went to Australia instead and applied to unis in Scotland.

Ihan ensiksi, miksi muuttaa ulkomaille? Henkilökohtaisesti mun on tosi hankala vastata tähän kysymykseen kunnolla. Jos olen ihan rehellinen, niin en edes tiedä. En tiedä, että mikä osa minutta etsii seikkailua, mikä juttu se on, että tahdon lentää johonkin kauas. Mutta sen tiedän, että mulle on aina ollut kristallin kirkasta, että tahdon asua ulkomailla. Olin muutaman vuoden ikäinen, kun ilmoitin äidilleni muuttavani serkun luokse Englantiin. Tahdoin käydä vaihdossa lukiosta (mutta se ei koskaan toteutunut) ja päädyin käymään IB:n, koska se tuntui parhaalta vaihtoehdolta, jos halusin tutkia maailmaa laajemminkin lakkiaisten jälkeen. Suomessa pysyminen ei koskaan oikeastaan tuntunut vaihtoehdolta. Tutkin kyllä yliopistotarjonnan läpi, mutta mikään ei tuntunut oikealta, mikään ei tuntunut siltä, mitä haluaisin tehdä. Joten lähdin sitten Australiaan ja hain yliopistoihin Skotlantiin.

So this being said I could state living abroad is just who I am. This is where I feel I belong and this is where I'm the happiest. But why Scotland? First of all I wanted to stay in Europe. I loved Australia with my whole heart but it's simply too far away. Even though I want to live abroad I want to be close enough to my family. I want to be able to go home a couple of times per year and be near enough to fly back within a day if something happens - like I'm hoping to do now when my grandmother passed away. So simply the geographical aspects restricted my choices down when deciding where I'm going to move myself for the next few years.

Joten kaipa voisin vaan todeta, että ulkosuomalaisuus on aina ollut osa minua. Tänne tunnun kuuluvani ja täällä olen onnellisimmillani. Mutta miksi juuri Skotlanti? Ihan ensiksi totesin haluavani pysyä Euroopassa. Rakastin Australiaa koko sydämestäni, mutta se on yksinkertaisesti liian kaukana. Vaikka tahdon asua ulkomailla, tahdon myös olla riittävän lähellä perhettäni. Tahdon pystyä käymään kotona pari kertaa vuodessa ja olla riittävän lähellä, jotta pääsen lentämään takaisin päivässä, jos jotain sattuu - kuten nyt toivon meneväni edesmenneen isoäitini hautajaisiin. Maantieteelliset syyt siis rajoittivat vaihtoehtojani, kun mietin mihin sitä siirtäisi itsensä seuraaviksi vuosiksi.

Another significant factor was language. I'm fluent in Finnish and English and even though I know bits of Swedish and Russian and could survive in German, I wouldn't have been able to study in other languages than English (and obviously studying in Finnish isn't an option anywhere else than in Finland). There are a bunch of masters degrees available in English all over Europe but not so many bachelors and I felt like I wouldn't get the full benefits of living abroad if I wasn't living in a country of which language I speak. I did check unis in Sweden and Denmark (seriously considered applying to Copenhagen as they had great business degrees there), as well as Germany and some other random places, but ended up deciding it must be an English speaking country. This being said I was left with less options, and I pretty much made my decision between the UK and Ireland.

Toinen merkittävä tekijä oli kieli. Puhun sujuvasti niin suomea kuin englantiakin ja vaikka osaankin hieman ruotsia ja venäjää ja pärjäisin tarvittaessa saksalla, en olisi pystynyt opiskelemaan muulla kielellä, kuin englannilla (koska opinnot suomeksi ovat tietenkin mahdottomuus muualla kuin Suomessa). Ympäri Eurooppaa on kyllä tarjolla läjä maisterin tutkintoja englanniksi, mutta ei niinkää kandeja ja tuntui siltä, että saisi niin paljon irti ulkomailla asumisesta, jos en kyseisen maan kieltä osaisi. Tsekkasin kyllä yliopistoja Ruotsissa ja Tanskassa (ja harkitsin tosissani Köpikseen hakemista, sillä sieltä löytyi ihan huippuja bisnestutkintoja), sekä Saksassa ja muutamassa muussa satunnaisessa maassa, mutta päätin lopulta, että kyllä sen englanninkielinen maa olla pitää. Jäljelle jäi siis niinkin hurjasti vaihtoehtoja, kuin Yhdistynyt Kuningaskunta ja Irlanti.
And what made me to choose Scotland over for example England? Simple enough: money. Finland has a wonderful school system and free education even on university level, and for me it means I see no point in paying thousands of pounds to get your degree. SAAS pays for the tuition fees of EU students here in Scotland (which might change in the near future due Brexit, but luckily I'm guaranteed to get this degree for free) so it was definitely the cheapest option. I would have chosen England over Scotland if it didn't come down to money but right now I'm happy I came here.

Ja miksi sitten päädyin Skotlantiin, enkä vaikka Englantiin? Ihan vaan, koska raha. Suomessa ollaan siitä onnekkaita, että koulutus on ilmaista ihan yliopistotasolle saakka ja minulle se tarkoittaa sitä, etten näe mitään järkeä siinä, että maksaa itsensä kipeäksi saadakseen tutkinnon. SAAS maksaa lukuvuosimaksut EU-opiskelijoille täällä Skotlannissa (joka tosin Brexitin myötä voi muuttua, mutta onnekseni kuulun niihin, joille ilmainen tutkinto on taattu), joten se oli helposti halvin vaihtoehto. Olisin varmasti valinnut Englannin ennemmin kuin Skotlannin, jos kyse ei olisi ollut rahasta, mutta olen just nyt tyytyväinen täällä.

Also I had been to England several times before moving to the UK and I had loved it. I thought Scotland would be similar enough for me to fall in love with it, too. And I wasn't wrong. Edinburgh is a lovely, beautiful city, and I enjoy living here. I couldn't imagine my life anywhere else at the moment and I'm grateful for all the people I've met here and all the experiences I've gained so far.

Olin myöskin käynyt Englannissa useita kertoja, ennen kuin muutin Britteihin ja olin jo ihan rakastunut. Ajattelinkin, että Skotlanti olisi varmasti riittävän samanlainen, että voisin rakastua myös siihen, enkä ollut väärässä. Edinburgh on ihana, kaunis kaupunki, jossa on hyvä asua. En voisi kuvitella elämääni muualle just nyt ja olen tosi kiitollinen kaikista ihmisistä, jotka olen täällä tavannut ja kaikista kokemuksista, jotka olen jo nyt saanut.
Coming to Scotland was a decision made based on facts and what felt like the smartest thing to do, but I do admit my heart playing a part in it too. For some reason the UK has always been somehow special for me and I just felt like I could be happy here more permanently as well. Follow your heart but put some thought in to it as well.

Skotlantiin muutto oli faktoihin perustuva päätös ja se tuntui fiksulta vaihtoehdolta, mutta myönnän myös osittain kulkeneeni sen mukaan, mihin sydän tuntui vetävän. Jostain syystä Britit on aina ollut mulle jotenkin spesiaali paikka ja uskoin olevani täällä onnellinen myös pysyvämmin. Sydäntään on hyvä seurata, kunhan käyttää myös vähän aivoja.

I love Edinburgh and I love Scotland, and I'll happily stay here for three more years of my degree. And what happens after I graduate? Who knows, but I have a feeling I'll happily stay in the UK.

Rakastan Edinburghia ja rakastan Skotlantia ja vietän täällä mielelläni seuraavat kolme vuotta ennen valmistumistani. Ja mitä sitten sen jälkeen? Kuka ties, mutta mulla on sellainen kutina, että jään mieluusti tälle saarelle.

"Scotland Sundays" is a series of posts about life in Scotland as an university student. I get questions about living and studying here on regular basis and I try my best to answer these questions in these posts in a bit more depth than I'm able to in the comments or other social media. So let's get started, shall we? Today's topic is the costs of living and studying in Scotland.

"Scotland Sundays" eli Skotlanti-sunnuntait on postaussarja, jossa käsitellään yliopisto-opiskelijan elämää Skotlannissa. Saan säännöllisen epäsäännöllisesti kysymyksiä täällä opiskeluun liittyen ja yritän parhaani mukaan vastata niihin hieman syväluotaavammin näissä postauksissa, kuin kommenttejen tai muun somen puolella pystyn. Joten eiköhän aloiteta - tänään aiheena on Skotlannissa asumisen ja opiskelemisen kustannukset.

I've always been pretty honest and open about monetary matters of travelling here, and those posts have surely proven to be popular. This time I decided to give you a little insight to how much I actually spend in my everyday life and what are the costs of living and studying in Scotland. I would like to remind you these figures are approximations based on my spending during the past four(ish) months and I know for fact that some of my friends spend double what I spend in a month and some that live someplace else in Scotland spend way less just because their rent is 1/3 of my rent. It's all relative but this hopefully gives you a bit of an idea what living in Edinburgh might cost!

Olen aina ollut melko avoin ja rehellinen täällä, mitä matkustamiseen liittyviin raha-asioihin tulee ja kyseistä aihetta käsittelevät postaukset ovat olleet suosittuja. Tällä kertaa päätin avata hieman sitä, kuinka paljon rahaa kulutankaan ihan arkielämässäni ja mitkä ovat elinkustannukset opiskelijana Skotlannissa. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että nämä numerot ovat arvioita, jotka perustuvat todellisiin kuluihini viimeisen neljän kuukauden aikana. Tiedän myös varmaksi sen, että jotkut kavereistani kuluttavat tuplasti sen, mitä minä kulutan kuukaudessa ja toiset taas, jotka asuvat muualla Skotlannissa, kuluttavat huomattavasti vähemmän jo ihan siitä syystä, että maksavat yhden kolmasosan verran vuokraa verrattuna minun vuokraani. Kaikki on suhteellista, mutta tämä toivon mukaan antaa teille hieman ideaa siitä, mitä Edinburghissa asuminen saattaisi kustantaa!

Where does my money go? / Mihin käytän rahani?

• So first of all: tuition fees and other costs of studying. As a EU student I don't have to pay tuition fees in Scotland but do note this might change as Brexit proceeds. What I do need to pay for are all of the books I wish to purchase (the textbooks are available in our library as well but some of them I just feel like having myself) as well as notebooks, pens, calculators, whatever you need.

Ihan ekana: lukukausimaksut ja muut opiskelukustannukset. EU-opiskelijana minun ei tarvitse maksaa lukukausimaksuja Skotlannissa, mutta tässä kohti on huomioitava, että Brexitin edetessä tilanne voi muuttua. Sen sijaan joudun maksamaan itse kaikki oppikirjat, jotka haluan ostaa (ne kyllä löytyvät myös koulun kirjastosta, mutta joidenkin ostaminen on silti tuntunut välttämättömältä), samoin kuin vihkot, kynät, laskimet, sun muut tarvikkeet.

• Then the biggest part of my expenditure: the rent. As said, I live on campus and it's not the cheapest way to live (but it's not the most expensive way either) but it's very practical. I spend £550 on rent every single month. What I know about the general costs of living in Edinburgh you would be paying pretty much the same or even more in the city centre, and would get something for a bit less in a not-so-central but still easily accessible location.

Sitten isoin osa kulutuksestani: vuokra. Kuten sanottu, asun kampuksella ja se ei ole missään nimessä halvin tapa asua (mutta ei kyllä kalleinkaan), mutta se on äärimmäisen käytännöllistä. Maksan vuokraa £550 joka kuukausi. Mitä tiedän yleisistä asumiskustannuksista Edinburghissa, niin keskustassa joutuisi maksamaan ihan saman tai jopa enemmän, mutta syrjäisemmällä, mutta silti helpon julkisilla kulkemisen päässä olevalla sijainnilla on mahdollista löytää halvempikin asunto.

• I put approximately £100 on food each month - I don't always go for the cheapest things but I do compare prices a lot and go for the discounts and special offers whenever possible. In addition to that I spent about £20 per month eating out or going to cafes. On average I spend £50 on alcohol per month (this includes everything from buying a bottle of wine at Tesco to getting pints with friends to occasional clubbing) - this is obviously something where I could cut my spending easily if I wanted to and this also varies greatly between different months.

Laitan suunnilleen £100 ruokaan joka kuukausi - en aina osta halvimpia juttuja, mutta vertailen kyllä hintoja ja tartun aina alennuksiin ja muihin tarjouksiin. Sen lisäksi käytän noin £20 ulkona syömiseen ja kahvitteluun. Keskimäärin kulutan £50 kuukaudessa alkoholiin (tämä sisältää  kaiken viinipullon Tescosta ostamisesta kaverien kanssa kaljoitteluun, sekä satunnaisen klubeilla käymiseen) - tässä on yksi rahankäytönkohde, jota voisi helposti karsia halutessaan ja joka vaihtelee tosi paljon kuukausittain.

• £10 per month for necessities such as dish washing liquid or toilet paper, and another £10 for laundry. Using public transportation, including local buses and occasional visit to Glasgow, costs me about £25 per month.

Muita välttämättömiä kuluja ovat £10 kuussa pakollisiin juttuihin, kuten vessapaperiin ja tiskiaineeseen, sekä toinen £10 pyykinpesuun. Julkisilla kulkeminen, mukaanlukien paikallisbussit ja satunnaiset visiitit Glasgowhun, kustantavat noin £25 kuussa.

• Then to the part where I spend money because I want to, not because I have to. Frisbee things have cost me approximately £15 per month - including joining fee, studs, a disc, and tournaments. I spend probably £25 on clothes and cosmetics each month, and other £25 on doing other fun stuff like going ice skating or movies. So £65 on keeping life fun.

Ja sitten niihin juttuihin, joihin käytän rahaa koska haluan, enkä siksi, että ne ovat välttämättömiä. Frisbee on kustantanut minulle suunilleen £15 per kuukausi - mukaanlukien jäsenmaksun, nappulakengät, frisbeen, ja turnaukset. Käytän kuukaudessa suunilleen £25 vaatteisiin ja kosmetiikkaan ja toisen £25 ihan vaan hauskanpitoon vapaa-ajalla, esimerkkinä nyt vaikka luistelemassa tai leffassa käyminen. Eli yhteensä £65 siihen, että elämä on hauskaa.
Conclusion / Yhteenveto
All of this adds up to some £830 per month. However my real expenditure would be closer to £1000 per month as a result of bigger, occasional purchases. I have bought textbooks, travelled to Amsterdam for the weekend, and booked flights to Finland. I have paid a couple of entrance fees and a gym membership, and sometimes you just have to purchase a new mouse for your laptop or a drying rack for your clothes.

Kaikki tämä summattuna on noin £830. Todellisuudessa kulutan kuitenkin lähemmäs £1000 joka kuukausi isompien, satunnaisten hankintojen vuoksi. Olen ostellut oppikirjoja, matkustanut Amsterdamiin viikonlopuksi ja varannut lentoja Suomeen. Olen maksanut parit sisäänpääsymaksut, sekä ostanut salijäsenyyden ja joskus on vaan pakko ostaa uusi tietokoneen hiiri tai pyykinkuivausteline.

So all in all: as a student living in Edinburgh I spend approximately £1000 per month. £550 for rent, £170 for food and drinks, £20 on other necessities and £25 on using public transportation. £15 for hobbies, £25 on clothes, and £25 on free time activities. Last £170 goes to all the other random costs that are usually bigger purchases I don't do every month.

Joten kaiken kaikkiaan Edinburghissa asuvaa opiskelijana kulutan suunilleen £1000 / kk. £550 vuokraan, £170 ruokaan ja juomaan, £20 muihin pakollsiin juttuihin ja £25 julkisilla kulkemiseen. £15 harrastuksiin, £25 vaatteisiin ja £25 vapaa-ajanaktiviteetteihin. Viimeinen £170 menee sitten muihin sekalaisiin kuluihin, jotka ovat yleensä isompia kertaostoksia, joita en tee joka kuukausi.

"Scotland Sundays" is a series of posts about life in Scotland as an university student. I get questions about living and studying here on regular basis and I try my best to answer these questions in these posts in a bit more depth than I'm able to in the comments or other social media. So let's get started, shall we? Today's topic is living in halls on campus.

"Scotland Sundays" eli Skotlanti-sunnuntait on postaussarja, jossa käsitellään yliopisto-opiskelijan elämää Skotlannissa. Saan säännöllisen epäsäännöllisesti kysymyksiä täällä opiskeluun liittyen ja yritän parhaani mukaan vastata niihin hieman syväluotaavammin näissä postauksissa, kuin kommenttejen tai muun somen puolella pystyn. Joten eiköhän aloiteta - tänään aiheena on asuntolassa asuminen kampuksella.

I already wrote about my experience of living in the halls right after I arrived to Scotland. My feelings regarding the topic haven't changed much - it sometimes gets annoying to hear people coming in absolutely wasted at 4am and I do hate my flatmate sometimes for playing that stupid game of Jenga with rubbish on our bins. But all in all I still love it, especially the social aspect and the fact that the library, gym, and most of my lectures are 5 minutes walk away.

Kirjoittelin jo aiemmin kokemuksistani asuntola-asumisen suhteen vähän Skotlantiin muuton jälkeen. Ajatukset siihen liittyen ovat edelleen melkolailla samat - joskus ketuttaa, kun kuulen ihmisten saapuvan kotiin kaatokännissä aamuneljältä ja joskus vihaan kämppistäni, kun hän päättää jälleen pelata Jengaa roskilla, mutta kaiken kaikkiaan rakastan edelleen asuntolaelämää. Etenkin sitä sosiaalista puolta ja sitä faktaa, että kirjasto, sali ja suurin osa luennoista on viiden minuutin kävelyn päässä.

And what comes to where I actually live? In my halls everyone has their own bathroom in their private room - so no room sharing, lucky enough. On the other hand I share my kitchen with four other people (who are awesome most of the time, lucky enough again) and do my laundry in a laundry room that's shared with the whole bunch of people living in this building. We do have a couple of common rooms / lounges but I don't really spend time in those as I don't find them tempting at all. I prefer just sitting in our kitchen and having a cup of tea with my mates.

Entäpä sitten se, missä oikeasti asunkaan? Asuntolassani kaikilla on oma kylppäri yksityisessä huoneessaan, eli ei siis huoneiden jakamista kenenkään kanssa - onnekasta sinällään. Sen sijaan keittiön jaan neljän ihmisen kanssa (jotka ovat ihan huippuja suurimman osan ajasta, onnekasta taas) ja pesen pyykkini yleisessä pyykkituvassa, joka on koko tämän asuntolan yhteinen. Meiltä löytyy myös pari yhteistä oleskelutilaa, mutten oikeastaan koskaan vietä niissä aikaa, sillä en koe kumpaakaan oikein kutsuvaksi. Mieluummin istun kavereiden kanssa keittiössämme teekupin äärellä.

My room then? The first picture above shows what it looks like when you first walk in from the corridor (the kitchen door is right opposite to my door which makes it easy to sneak in in the middle of the night to get snacks if I fancy some). On the left hand side is the door to my bathroom which you can see above as well.

Entäpä sitten huoneeni? Ensimmäisessä yllä olvessa kuvassa on näkymä, kun huoneeseen astuu sisälle käytävältä (keittiön ovi on muuten mun ovea vastapäätä, joten nälän yllättäessä keskellä yötä on helppo hiipiä sinne nappaamaan välipalaa). Vasemmalla kädellä on kylppärin ovi, josta toinen yllä oleva kuva onkin napsaistu.

The photo above then shows the views from my bed - a shelf, my desk, and a wardrobe. If I could change one thing about this room I would add a bit more space to store my clothes but it's alright as long as I keep things organized. Below you can see where I sleep and my photo collection - the only decorative thing I've got here, really. I knew I'd live here for the first year and the first year only so I made a decision of not purchasing any unnecessary things. You don't need much to be happy and feel like home, and moving to the next place will be easier with less to carry.

Ylläoleva kuva sitten näytttää maisemat sängyltä käsin - hyllykkö, työpöytä ja vaatekaappi. Jos voisin muuttaa yhden asian tästä huoneesta, niin lisäisin hieman lisää säilytystilaa vaatteille, mutta kyllä näinkin sopii, kun pitää asiat järjestyksessä. Alla näkyykin sitten, missä nukun, sekä valokuvakokoelmani - ainoa sisustusjuttu, jonka tänne oikeastaan hommasin. Tiesin alusta asti, että tulen asumaan täällä ekan lukuvuoden, mutta tosiaankin vain sen ekan, joten päätin olla ostamatta mitään turhaa. Loppujen lopuksi en tarvitse kovin paljon materiaa ollakseni onnellinen ja tunteakseni oloni kotoisaksi. Seuraavaan paikkaan muuttaminenkin tulee olemaan helpompaa vähemmillä kantamuksilla.

And last but not least, the views from my window. So all in all, it's probably not the most beautiful place to live (and definitely not that ideal lifestyle blogger home) but it feels like home and it's cozy enough. I like my room, and I like living in halls - for now.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä: maisemat ikkunastani. Kaiken kaikkiaan tämä tuskin on kaikista kaunein paikka asua (ja tämä on niin kaukana lifestyle-bloggaajan ideaalista kodista, kuin voi olla) mutta tämä tuntuu kodilta ja riittävä mukavalta. Pidän huoneestani ja asuntolassa asumisesta just nyt.  

Where and how do you live at the moment?

Missä ja miten asut tällä hetkellä?

"Scotland Sundays" is a series of posts about life in Scotland as an university student. I get questions about living and studying here on regular basis and I try my best to answer these questions in these posts in a bit more depth than I'm able to in the comments or other social media. So let's get started, shall we? Today's topic is sports.

"Scotland Sundays" eli Skotlanti-sunnuntait on postaussarja, jossa käsitellään yliopisto-opiskelijan elämää Skotlannissa. Saan säännöllisen epäsäännöllisesti kysymyksiä täällä opiskeluun liittyen ja yritän parhaani mukaan vastata niihin hieman syväluotaavammin näissä postauksissa, kuin kommenttejen tai muun somen puolella pystyn. Joten eiköhän aloiteta - tänään aiheena on urheilu.

Let's say that I've always liked being active but I always hated PE lessons in school. I hated it a lot for personal reasons and that's probably the reason why I never felt like I was any good in any sports. However, the ones that have followed my blog for longer might know I got a long history in horse riding. That still is my dearest hobby I've done since I was seven and I wish to return to one day, and it's pretty much the only sports I thought I can actually do fairly well. I've also always liked running and have done it more or less regularly since I was 13. And that's it. My history in sports in all it's glory.

Sanotaanko, että olen aina tykännyt olla aktiivinen, mutta olen myös aina vihannut koulun liikuntatunteja. Vihasin niitä tosi paljon ihan henkilökohtaisista syistä ja sen takia lienee ajattelinkin aina, etten ole hyvä oikeastaan missään urheilussa. Ne, jotka blogiani ovat pidempään seurailleet saattavat kuitenkin tietää, että multa löytyy pitkä historia ratsastuksen parissa. Hevoset ovatkin edelleen rakkain harrastukseni, jota olen harrastnut seitsemänvuotiaasta asti ja jonka pariin toivon vielä palaavani joku päivä. Se on myös ainoa urheilulaji, jossa koskaan olen ajatellut olevani ihan hyvä. Olen aina tykännyt myös juoksemisesta ja tehnyt sitä säännöllisen epäsäännöllisesti siitä asti, kun olin 13. Ja siinäpä se, historiani urheilun parissa.

However, before I even came to uni, I decided I'll change my whole attitude and lifestyle what comes to exercise. I gained some 10 kilos during my gap year (well, to be fair a couple of those kilos were a reminder of the times of final exam stress...) which was no surprise as I barely did any exercise and ate whatever I wanted to. A few of those kilos disappeared last summer but rest of them stuck with me until recently.

Joka tapauksessa päätin jo ennen yliopiston alkua, että muutan koko asenteeni ja elämäntapani mitä urheiluun tulee. Keräsin itselleni kymmenisen ekstrakiloa välivuoteni aikana (vaikka rehellisyyden nimissä pari niistä taisi ilmestyä jo loppukoestressien aikaan...), mikä ei ollut sinällään mikään yllätys, sillä en harrastanut oikeastaan ollenkaan urheilua ja söin mitä huvitti. Muutama noista kiloista hävisi jo viime kesänä, mutta loput roikkui mukana vielä ihan viime aikoihin asti.

The first month in Scotland I just ran outside on regular basis but when the weather got rainier and days got shorter and it was always too cold and too dark for a run I decided to get myself the gym membership. Our uni has it's own performance centre of sports with a number of outdoor and indoor pitches, gym, cafe, and all sorts of fitness studios and sports halls. Anything you need really. With my membership I gain access to the gym and to all of the 70+ fitness classes they organize every week.

Ekan Skotlannin kuukauden aikana lähinnä juoksin säännöllisesti ulkona, mutta kun kelit muuttuivat sateisemmiksi ja päivä lyhenivät, tuntui aina olevan ihan liian kylmää ja pimeää ulkoilulle, joten päädyin ostamaan itselleni salijäsenyyden. Meidän yliopistolla on oma urheilukeskus, josta löytyy ulko- ja sisäpelikenttiä, sali, kahvila, ja kaiken maailman fitness-studioita ja urheiluhalleja. Mitä ikinä nyt voisitkaan tarvita. Jäsenyydelläni pääsen käsiksi saliin ja kaikkiin yli seitsemäänkymmeneen ryhmäliikuntatuntiin per viikko.

I started going to the gym, got hooked into running on a treadmill and overcame all of my doubts and found myself running longer and faster every time, making it past a milestone of running a solid hour non-stop. I go to body pump on regular basis as for some reason I find that very satisfying and a good option for the gym when you just want to push your limits without thinking at all.

Aloin siis käymään salilla, jäin koukkuun juoksumatolla juoksemiseen ja pääsin yli kaikista epäilyistäni ja huomasin juoksevani pidempään ja kovempaa joka kerta. Sainpa myös rikki sen merkkipaalun, että pystyn juoksemaan tunnin putkeen ilman taukoja. Käyn body pumpissa säännöllisesti, sillä jostain syystä siitä tulee tietynlainen onnistumisen fiilis ja se on hyvä vaihtoehto salille, kun haluaa kokeilla rajojaan ilman, että tarvitsee ajatella yhtään mitään.

And besides this all, I found the sports union and sports clubs. I never ever thought I would join a sports club. I never ever thought I would start playing team sports. I never ever thought I could be any good at it. But I did anyway. Quite a few of my friends joined our uni's ultimate frisbee team in the beginning of the semester. They asked me to go throwing the disc with them one time, talked me into trying it out over the time of couple of more weeks and finally I said yes, went to the training, and never looked back.

Tämän kaiken lisäksi löysin koulumme sports unionin ja urheilu "klubit". En koskaan uskonut, että liittyisin yhtenkään niistä. En koskaan uskonut, että alkaisin pelaamaan joukkuelajia. En koskaan uskonut, että voisin olla sellaisessa alkuunkaan hyvä. Mutta niin tein joka tapauksessa. Useampi ystävistäni liittyi yliopiston ultimate frisbee tiimiin lukukauden alussa. He kysyivät minua nakkelemaan kiekkoa eräänä päivänä, puhuivat minua ympäri parin viikon ajan ja lopulta suostuin tulemaan harjoituksiin ja kokeilemaan, millaista se oliskaan. Ja siitä ei sitten ollutkaan enää paluuta.

For those who don't know what ultimate frisbee is (I didn't even know a sport like this existed a few of months ago), it's a non-contact sport played with a flying disc. The basic idea is to score points by passing the disc from one team mate to another and finally catching the disc in the opposing end zone. Ultimate is kind of a mixture of the best features of sports such as soccer, basketball, and netball. Other basic rules are that players must not take steps while holding the disc, and interceptions, incomplete passes, and passes out of bounds are turnovers. The games are based on fair play and it's a self-officiating sport, so no referees are needed. 

Niille, jotka eivät tiedä, mitä ultimate frisbee on (itsehän en edes tienny koko lajin olemassaolosta muutama kuukausi sitten), on kyseessä ei-kontaktilaji, jota pelataan frisbeellä (jonka virallinen nimi on siis liitokiekko). Perusidea on saada pisteitä siirtämällä kiekkoa pelaajalta toiselle ja lopulta nappaamalla se vastakkaisella maalialueella. Ultimate on vähän kuin sekoitus jalkapallon, koripallon ja verkkopallon parhaita paloja. Perussääntöjä ovat mm. se, että frisbee kädessä ei saa liikkua, ja että katkaisut ja epätäydelliset syötöt, sekä rajojen ulkopuolelle päätyvät syötöt tarkoittavat, että vastapuoli pääsee hyökkäämään. Kyseessä on laji, jossa ei ole lainkaan tuomareita edes kisoissa, vaan pelaajien oletetaan tietävän säännöt ja pelaavan reilusti.

In reality the basic rules are very simple and easy to learn, but the techniques and tactics and the quick pace of the game make it actually a very intense and challenging sport. Anyone can learn to play but it takes time and effort to become a good player. Lots of running, lots of different ways to throw the disc. You should keep an eye on your team and know where to pass the disc. You should know where to cut to create your team member a space to throw to. You should try and block the opposing team's attempts to score. And I love it.

Todellisuudessa perussäännöt on varsin simppelit ja helpot oppia, mutta tekniikat ja taktiikat ja pelin nopea tempo tekevät ultimatesta varsin intensiivisen ja haastavan lajin. Kuka vaan voi oppia pelaamaan, mutta hyväksi kehittyminen vaatii aikaa ja vaivaa. Paljon juoksemista, paljon erilaisia tapoja heittää kiekkoa. Silmällä pitäisi pystyä pitämään joukkuetovereita, jotta tiedät minne syöttää. Pitäisi tietää, minne juosta, jotta joukkuetoverille avautuu tila, johon syöttää. Pitäisi yrittää estää vastapuolen pisteet. Ja minä rakastan sitä kaikkea.

It's not just that I've found a sport I enjoy and find challenging enough but still doable, but also that I've found a bunch of friends. Playing itself is definitely fun and it's great to see yourself improving, it's awesome to have a reason to hit that gym something AM - I wanna be faster, I wanna have more endurance, just to perform better in the frisbee trainings. But I also really truly enjoy the social aspect as well. And that's why I think uni sports clubs are the best thing ever and one of the best parts about studying in Scotland. I don't know about Finland or anywhere else but university sports are kind of a big deal here and there are multiple clubs you could join.

Eikä ole kyse vain siitä, että olen löytänyt urheilulajin, josta nautin ja joka on tarpeeksi haastava, muttei liian vaikea, vaan myös siitä, että olen löytänyt läjän kavereita. Pelaaminen itsessään on hauskaa ja on hienoa nähdä oma kehityksensä. On kiva, kun on syy suunnata aamulla salille - tahdon olla nopeampi ja kestävämpi, jotta pystyn pelaamaan paremmin. Mutta nautin myös sosiaalisesta puolesta ja sen vuoksi olenkin sitä mieltä, että yliopistojen urheilujoukkueet ovat ihan huippu juttu ja yksi parhaista asioista Skotlannissa opiskelussa. En tiedä Suomesta tai muista maista, mutta täällä yliopistourheilu on aika iso juttu ja "klubeja" löytyy kyllä joka lähtöön.

I joined ultimate and made lots of friends. I can finally say I know more than just two girls here, I've become closer with a few friends I already knew prior to ultimate (and who I have to thank for making me join), and I've found my little group I love hanging out with. As socials, that pretty much the whole frisbee team takes part to, we've done a flat crawl and went for a Christmas dinner and clubbing afterwards - just to mention some. Exchanging little Christmas presents in a form of secret santa and just hanging out with these people. A trip up to Aberdeen with two women's teams to the women's indoor regionals (I obviously played in the second team) meant playing frisbee the whole weekend and gaining lots of valuable experience for the future.

Liityin ultimateen ja sain paljon ystäviä. Voin vihdoin sanoa tuntevani enemmän, kuin kaksi tyttöä täällä, olen tullut läheisemmäksi muutaman kaverin kanssa, jotka jo tunsin aiemminkin (ja joita on kiittäminen siitä, että ylipäänsä aloitin frisbeen), ja olen löytänyt pienen porukkani, jonka kanssa hengailen. Treenejen lisäksi lähes koko frisbeeporukalla ollaan muunmuassa tehty "asuntoryömintä", käyty jouluillallisella ja klubilla sen jälkeen. Vaihdettiin pieniä joululahjoja ja ihan vaan hengaillaan porukalla. Viikonloppureissu Aberdeeniissa järjestettyihin hallialuekisoihin kahdella tyttöjen tiimillä (minä pelasin tietenkin kakkosjoukkueessa) tarkoitti frisbeelle pyhitettyä viikonloppua ja paljon arvokasta kokemusta tulevaa varten.

All these people and all these memories within this short period of time. Chatting in the training and being part of this group and getting in shape meanwhile. It's all something I really truly enjoy and I've found myself enjoying sports more and more all the time. I'm in a better shape than I have been for years and I just love having that social circle. University sports are a great way to meet people and have fun while exercising and it's definitely something to look forward to if you happen to be starting your studies in Scotland. It's something bigger than I expected and it's something way better than I expected. Training every Wednesday and every Thursday are an essential part of my everyday life nowadays and I don't know what would I do with all that free time if I wasn't chucking the disc with the guys on the pitch behind our halls whenever the weather's decent.

Kaikki ne ihmiset ja kaikki ne muistot jo näinkin lyhyeltä ajalta. Treeneissä jutustelu ja tähän porukkaan kuuluminen samalla, kun kunto kasvaa. Nautin siitä kaikesta tosi paljon ja huomaan nauttivani myös urheilusta enemmän ja enemmän koko ajan. Olen paremmassa kuosissa, kuin olen vuosiin ollut ja rakastan niitä sosiaalisia ympyröitä, jotka tästä on seuranneet. Yliopistourheilu on hyvä tapa tutustua ihmisiin ja pitää hauskaa samalla, kun liikku. Se on jotain, jota kannattaa odottaa Skotlannin opiskeluvuosilta. Se on isompi ja parempi juttu, kuin odotinkaan. Joka keskiviikkoiset ja torstaiset reenit ovat välttämätön osa arkeani nykyisin, enkä tiedä, mitä tekisinkään kaikella vapaa-ajallani, jos en nakkelisi kiekkoa jätkien kanssa aina sään salliessa sillä ruohokentällä meidän asuntolan takana.

P.s. Credits of the photos go to the Heriot-Watt Ultimate frisbee team!
P.s. Kuvien krediitit kuuluu Heriot-Watt Ultimate frisbee tiimille!