10 months of Australia

au pairing
29th of May and I'm leaving Australia today. It's final even if it's not forever. I know I'm coming back but I don't know how or when. I've called this place my home for exactly ten months. It was 29th of July 2016, my plane landed to Perth on a coolish winter day and I told my host dad this "so called winter is ridiculously warm". Now I'm pulling on a warm hoodie on top of my top and cardigan as the autumn weather of 21 degrees is freezing cold. Oh just how much I have changed during these months and not just talking about the amount of clothing I'm wearing. Ten long, surprisingly short, months. My ten months of Australia.

 On 29. toukokuuta ja minä olen jättämässä Australian taakseni. Se on lopullista, vaikkei se olekaan ikuista. Tiedän tulevani takaisin, mutten tiedä milloin tai miten. Olen kutsunut tätä paikkaa kodikseni tasan kymmenen kuukautta. Oli heinäkuun 29. päivä, kun koneeni laskeutui Perthiin viileähkönä talvipäivänä ja sanoin host-isälleni, että heidän "niin kutsuttu talvensa on naurettavan lämmin". Nyt vedän paidan ja villatakin päälle paksun hupparin, sillä 21 asteen syyspäivä on jäätävän kylmä. Miten paljon vuodessa voikaan muuttua - muutenkin kuin sen suhteen, kuinka paljon vaatteita pukee päällensä. Kymmenen pitkää, yllättävän lyhyttä, kuukautta. Minun kymmenen kuukauttani Australiaa.
I'm not particularly happy to leave. I cried when I had to go to Finland earlier this year, I didn't want to leave even if I knew I was coming back in three weeks. Now it might be a year, two, or ten. It's difficult to leave and I feel torn between the places and people I love.

En ole varsinaisesti onnessani lähtöni johdosta. Itkin, kun jouduin palaamaan Suomeen aiemmin tänä vuonna. En tahtonut lähteä, vaikka tiesin palaavani kolmen viikon päästä. Nyt paluuseen voi mennä vuosi, kaksi tai kymmenen. On vaikeaa lähteä ja tunnen repiväni itseäni kahden paikan välillä ja rakkaiden, eri puolilla palloa asuvien, ihmisten välillä.
These ten months spent in Australia have been a great adventure. I'll probably write a few posts about different aspects of spending your gap year abroad later on, but now I just want to write down some feelings of the last days here without considering the practical aspects.

Nämä kymmenen Australiassa kulutettua kuukautta ovat olleet huikea seikkailu. Tulen luultavasti kirjoittelemaan ulkomailla vietetystä välivuodesta enemmänkin myöhemmin, mutta nyt haluan vain kirjoitella ylös fiiliksiä vikoilta päiviltä ilman sen syvempää analyysia käytännön asioista.

And those feelings are pretty mixed. I'm sad to leave. I'm excited to see my best friend in Singapore and travel with her. I'm looking forward to spending the rest of my summer in Finland. I'm worried it will be freezing there. I'm ready to move to Scotland and start studying. I'm already missing my life here. The freedom and everything this year included. It hasn't been just a delightful joyride but it has been an amazing year overall. I can't believe it's over.

Ja ne fiilikset on melko sekavat. Surettaa lähtö. Olen innoissani parhaan ystäväni tapaamisesta Singaporessa ja hänen kanssaan reissaamisesta. Odotan Suomi-kesää. Olen huolissani, että tulen jäätymään sinne pohjolaan. Olen valmis muuttamaan Skotlantiin ja aloittamaan opinnot. Kaipaan jo valmiiksi elämääni täällä. Tätä vapautta ja kaikkea, mitä tähän vuoteen kuului. Kyseessä ei ollut vain helppo ja hauska huviajelu, mutta yleisesti ottaen tämä vuosi on ollut aivan mahtava. En voi uskoa, että se on nyt ohi.
When I came here in the first place I was told not to fall in love. I was hoping myself just that, love just messes things up and makes everything hard. But I did fall in love and I fell hard. But I do not regret it. I did something crazy, big, and a bit scary. I did something awesome. And I'm happy to be in love with Australia.

Kun lähdin tänne alunperin minulle sanottiin, etten saisi rakastua. Sitä toivoin itsekin, sillä rakkaus vain sekottaa asiat ja tekee kaikesta hankalaa. Mutta mä menin ja rakastuin ihan täysillä, enkä edes kadu sitä. Tein jotain hullua, isoa ja vähän pelottavaakin. Tein jotain mahtavaa ja olen tyytyväinen, että rakastuin Australiaan.

These photos are from here and there from the last couple of weeks. I wanted to share a few older photos as well but I don't have my laptop and all my photos with me now. But these will do.

Nämä kuvat ovat sieltä täältä viimeisen kahden viikon ajalta. Halusin jakaa vähän vanhempia kuviakin, mutta läppärini ja sitä myötä kuvani eivät ole matkassani tällä hetkellä. Mutta eiköhän näilläkin pärjätä.

I can't think of much to write. I think I don't quite realise I'm actually leaving. I'm actually a year older and hopefully wiser again. I can't get my head around the fact that this is it. Time for goodbyes again. Time to leave my home once more. Time to turn a new page and see what happens next. But now I'm sitting at the airport and try not to cry. Leaving is such a hard thing to do.

 En keksi kovin paljon kirjoitettavaa, ehkä en vielä oikeasti tajua, että on taas lähdön aika. Olen oikeasti taas vuoden vanhempi ja toivon mukaan viisaampi. En saa päähäni sitä, että tässä tämä nyt oli. Aika hyvästeille jälleen kerra. Aika jättää koti taakse vielä kerran. Kääntäjä uusi sivu ja katsoa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta nyt just istun lentokentällä ja yritän olla itkemättä. Lähteminen on hankalaa.
I loved my ten months in Australia, my ten months that taught me so much. I'm not the same person as I was a year ago. I'm still the same Fiia with a burning desire to fly and fly high, but now I've got (Western) Australia tattooed on my heart for the rest of my life. I treasure all the ups and downs of this chapter of my lifelong journey and I'm grateful of just how much this year gave me. The good and bad and everything between, life is short and the world is wide and Australia... well, it's a bloody long way but no worries, I'll be back. Eventually.

Rakastin näitä kymmentä kuukautta Australiassa. Minun kymmentä kuukauttani, jotka opettivat niin paljon. En ole sama ihminen, kuin olin vuosi sitten. Olen yhä se sama Fiia, jolla on palava halu lentää ja lentää korkealle, mutta nyt mulla on (Länsi-)Australia tatuoituna syvälle sydämeen loppuiäkseni. Vaalin jokaista ylä- ja alamäkeä, jonka tämä luku elämästäni heitti eteeni ja olen kiitollinen siitä, kuinka paljon tämä vuosi antoi. Hyvää, pahaa ja kaikkea siltä väliltä. Elämä on lyhyt, maailma on iso ja Australia... no onhan se ihan pirun kaukana, mutta ei sen väliä. Tulen takaisin. Ennen pitkää.

And Michelle, I know you will be reading this - it's just a goodnight not a goodbye. I love you all.

 Sanottiin eilen illalla host äitini kanssa hyvät yöt. Kieltäydyttiin molemmat uskomasta, että on taas hyvästien aika.

Moments of happiness in my Aussie home

au pairing
Western Australia. A place I decided to move to about a year ago. A place my plane landed in July 2016. And a place where I found my way again after three months of travelling. A place I call home now.

Länsi-Australia. Paikka, johon muutosta päätin noin vuosi sitten. Paikka, johon koneeni laskeutui heinäkuussa 2016. Paikka, jonne päädyin kolmen kuukauden matkustamisen jälkeen. Paikka, jota kutsun nykyään kodikseni.
I flew back here last week, arrived to Perth, and got picked up by my host mom's parents even though it was 11pm and they had to go to work the next morning. I got to sleep at their place before heading down south, and it was lovely to see them. It was great to see all the familiar places, the roads I recognize. "Welcome home" and I was thankful.

Lensin tänne viime viikolla, saavuin Perthiin ja host-äitini vanhemmat kävivät hakemassa minut kentältä, vaikka kello kävi melkein puoltayötä ja heillä oli töitä seuraavana aamuna. Nukuin heidän luonaan ekan yön ja suuntasin etelään seuraavana päivänä. Oli ihana nähdä heitä, oli kivaa nähdä kaikki tutut paikat ja tiet. "Tervetuloa kotiin" ja eihän siinä voi olla kuin kiitollinen.
I got back here, my family's new au pair was there to pick me up. I dropped her off to the train station and drove the car back home. What a nostalgic fifteen minutes - a drive I've done so many times before. It feels like I never left. It feels like home.

Saavuin tänne, perheeni uusi au pair haki mut bussilta ja mä nakkasin hänet puolestaan junalle ja ajoin auton takaisin kotiin. Nostalgisimmat viisitoista minuuttia ikinä, olen ajanut sen pätkän niin monta kertaa ennenkin. Tuntuu, kuin en koskaan olisi lähtenyt. Tuntuu, että olen tullut kotiin.

Cooking. Playing with the kids. Chatting. Sleeping. Swimming. Someone's drawn something on the wall of my bathroom. Someone's tried to clean it. It wasn't there when I left and it made me smile - kids are always kids. 

Kokkaamista, lasten kanssa leikkimistä. Juttelua, nukkumista ja uimista. Joku oli piirtänyt jotain kylppärini seinälle ja joku toinen oli yrittänyt siivota sen pois huonolla menestyksellä. Sitä piirrosta ei ollut siellä, kun lähdin ja se sai mut hymyilemään. Lapset on aina lapsia.
I love having this life back for even these two short weeks. I'm happy I got a chance to visit my Australian home before actually leaving this country behind for an undefined period of time. A year ago I didn't think this place could end up being so precious to me, these people so dear. And I think it's all pretty special. Not everyone ends up with such a great host family that you pretty much forget the part "host" and it just becomes your family and "your" kids.

Rakastan sitä, että saan elää tätä elämää uudestaan edes näiden lyhyiden kahden viikon ajan. Olen onnellinen, että mulla oli mahdollisuus tulla käymään ennen kuin jätän Australian taakseni ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Vuosi sitten en olisi uskonut kuinka erityinen tästä paikasta tai kuinka tärkeitä näistä ihmisistä voisi tulla minulle. Ei kaikki päädy niin huippuun hostperheeseen, että se "host" unohtuu siitä edestä ja siitä tulee ihan vaan sun perhe ja lapsista "sun" lapsia. Se on melko spesiaali juttu.
The new au pair is awesome. I think most of the au pairs can relate to the slight (or "slight") feeling of jealousy when you know the kids that used to call you "my Fiia" will have someone else as important in their lives as you used to be. You kind of want to hate them for taking your place. But in the end the new au pair is just one more person to your family, someone who certainly loves the kids as much as you do, and you know they're in good hands. And you can't hate her as she is lovely and you can't hate her because she knows exactly how you used to feel and the other way around. And you have a good laugh together when it just gets crazy with the little ones and there's nothing else you can do about it, and you two drive 15km there and back just to get chocolate in the evening. 

Uusi au pair on huippu. Luulenpa, et useimmat au pairit voi samaistua lievään (tai "lievään") kateuden tunteeseen, kun lapset, jotka kutsuivat sua "minun Fiiaksi" saavat jonkun uuden, yhtä tärkeän tyypin elämäänsä. Tavallaan tahdot vihata häntä, koska hän vie sen sulle kuuluneen paikan. Mutta loppujen lopuksi uusi au pair on uusi jäsen perheeseesi, joku, joka rakastaa lapsia yhtä paljon kuin sinäkin ja voit luottaa heidän olevan hyvissä käsissä. Etkä voi vihata häntä, sillä hän on ihana, etkä voi vihata häntä, sillä hän tietää tasan tarkkaan miltä susta tuntui ja toisinpäin. Ja nauratte makeasti, kun meno lasten kanssa yltyy ihan villiksi ja mitään muuta ei enää ole tehtävissä ja ajatte illalla viidentoista kilsan päähän ostamaan suklaata.
Leaving will be as hard as ever, but I know I can always come back and eventually I will. Western Australia will always have a special place in my heart, and I will always have my Australian family that I shared one very unique, amazing chapter of my life with.

 Lähteminen tulee olemaan taas ihan kamalaa, mutta tiedän, että voin aina tulla takaisin ja niin vielä jonain päivänä teenkin. Länsi-Australialla tulee aina olemaan erityinen paikka mun sydämessä ja minulla tulee aina olemaan australialainen perheeni, jonka kanssa jaoin yhden uniikin ja varsin huikean luvun elämästäni.

And I'm grateful for how ridiculously happy (and lucky) I am singing "if you happy and you know it clap your hands" in the rain with my new "au pair sister" while the twins clap their hands and the little one squeals in excitement on my lap. And yes. I clap my hands too.

Ja olen kiitollinen siitä, kuinka naurettavan onnellinen (ja onnekas) olen laulaessani englanniksi "jos sul lysti on niin kätes yhteen lyö" vesisateessa uuden "au pair siskoni" kanssa samalla, kun kaksoset taputtaa käsiään ja pienin kiljuu innosta sylissäni. Ja kyllä, minullakin on syytä lyödä käteni yhteen.

Half a year in Australia and I don't want to leave my home

au pairing
Six short months. It sounds like a long time, half a year, I've got plenty of time to do this and that. But no, it's not a long time at all and it's almost time to say goodbye to my awesome Australian family. Six months ago yesterday I left Finland, six months ago tomorrow I landed in Perth. From that moment on I called this place my home. It wasn't too hard to leave Finland, I wanted to leave and I had had enough of my home town for a while. 

Kuusi kuukautta. Se kuulostaa pitkältä ajalta, puoli vuotta. Paljon aikaa tehdä sitä ja tätä. Mutta todellisuudessa se on lyhyempi aika kuin uskoinkaan ja hyvästien aika on taas käsillä. Puoli vuotta sitten eilen jätin Suomen taakseni, puoli vuotta sitten huomenna laskeuduin Perthiin. Siitä hetkestä lähtien olen kutsunut tätä paikkaa kodikseni. Suomesta lähteminen ei ollut kovin hankalaa, olin saanut tarpeekseni kotikylästäni ja halusin muualle.
Now it's different, I haven't had enough time to get bored of my life here. And even though life's never perfect I've been perfectly happy. It's sad to leave, even though I'm excited to travel and explore.

Nyt se on erilaista, en ole ehtinyt kyllästymään elämääni täällä. Ja vaikka elämä ei olekaan koskaan täydellistä, olen ollut täällä täydellisen onnellinen. On surullista lähteä, vaikka olenkin innoissani mahdollisuudesta matkustaa ja tutkia maailmaa. 
During these months I've become a tiny bit more Australian. I say it's too cold and pull my jeans on when the temperature drops below 25 Celsius. Everything's "no worries" and I can have a chat with anyone. Thongs (no, they're not flip-flops) are my most used shoes and they're an appropriate thing to wear anywhere anytime. I've learned a lot about myself and I've found life-lasting friendships. 

Näiden kuukausien aikana olen muuttunut hieman enemmän australialaiseksi. Valitan kylmää keliä ja vedän farkut jalkaan, kun lämpötila putoaa alle 25 asteen. Kaikki on "no worries" (en edes osaa kääntää tuota suomeksi, mutta jotakin siihen suuntaan, että mitäpä tässä hätäilemään, pikku juttu) ja osaan jutustella kenen kanssa vaan. Varvassandaalit ovat käytetyimmät kenkäni ja ne ovat käypä asuste missä vaan milloin vaan. Olen oppinut paljon  itsestäni ja löytänyt elämänmittaisia ystävyyssuhteita.
I'm going to miss my home, my life, and all the people here a lot. It's been an unique experience and I can't thank myself enough that I decided to go. At some point I wondered was it a right thing to do, I could be studying and graduating a year earlier. But it turned out to be one of the best decisions I've made so far. And I'm almost 100% sure I'll pay a short visit to here West Coast before leaving Australia completely. It's just a chance I can't miss - I want to see my home on the way home.

Tulen kaipaamaan kotiani, elämääni ja ihmisiä täällä. Kokemuksena viimeiset kuukaudet ovat olleet varsin uniikkeja, enkä voi kiittä itseäni tarpeeksi siitä, että päätin lähteä. Jossain vaiheessa pohdin, teinkö oikean ratkaisun, sillä voisin olla opiskelemassa ja valmistua vuotta aikaisemmin. Mutta onhan tämä nyt ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä. Ja voin sanoa lähes 100% todennäköisyydellä, että pistäydyn tänne Länsirannikolle vielä pikaiselle visiitille ennen kuin jätän Australian kokonaan. Se on mahdollisuus, jota en voi missata. Tahdon nähdä kotini matkalla kotiin.
Next couple of months are going to be completely different to what my life on this side of the world has been so far. Being a backpacker is going to be cool! But right now I'm just going to make most out of my last 10 days here and enjoy every moment - no matter was it about taking the kids out on my own for the last time or meeting up with my friends for one of those awesome Australian nights in Perth.

Seuraavat pari kuukautta tulevat olemaan varsin erilaisia siihen verrattuna, millaista elämä täällä puolen palloa on tähän asti ollut. Reppureissaajaksi itsensä kutsuminen tulee olemaan siistiä! Mutta just nyt aion ottaa kaiken irti viimeisistä kymmenestä päivästäni täällä ja nautttia joka hetkestä - olipa sitten kyse lasten kanssa ulkoilusta vikan kerran ihan keskenään tai yhdestä niistä mahtavista Australian öistä Perthissä.

 P.s. Photos from a trip to Perth - Australia Day and 40 degrees heat. More abot that a bit later on!
P.s. Kuvat on reissulta Perthiin - Australia Päivä ja 40 astetta hellettä. Lisää siitä vähän myöhemmin!

How to melt in your new life overseas?

au pairing
I've been in Australia for a while now and I feel like I actually have a life here. I had the feeling of actually moving here, not just visiting here the first time a few days after I landed. However, it took a bit more time to actually create a routine and actual life here, not just randomly stumble through days trying make sense of it all. So I decided to list a couple of things you could do to help yourself to melt in your new life in a new country!

Olen ollut Australiassa nyt hetkisen ja alkaa tuntua, että minulla oikeasti on elämä täällä. Muutto alkoi tuntua muutolta reissaamisen sijaan muutama päivä saapumisen jälkeen. Toisaalta siihen, että mulla alkoi olla elämä ja rutiinit täällä, meni vähän pidempään. Nyt en enää kompastele päivien läpi yrittäen saada edes jostakin selkoa siitä mitä tapahtuu. Joten päätin listata pari asiaa, jotka voit tehdä auttaaksesi itseäsi sopimaan uuteen elämääsi uudessa maassa!

 1. Create some actual connections to your new home - for me it meant getting an Australian phone number (actually before I even came here, thanks to my great host mom!) and opening an Australian bank account. It kind of feels different to use Australian card than it feels to use Finnish card even thought there's no huge difference really.

1. Luo konkreettisia yhteyksiä uuteen kotiisi - minulle se tarkoitti aussinumeron hommaamista (jonka itseasiassa sain jo ennen tänne saapumista, kiitos ihanalle hostäidilleni!) ja aussipankkitilin avaamista. Tavallaan tuntuu erilaiselta käyttää australialaista pankkikorttia suomalaisen sijaan, vaikka eihän siinä käytännössä mitään eroa ole.
2. Start thinking in the foreign currency. It takes some time to stop converting everything to euros (or whatever currency you used to use), but it makes you feel like you're home, not travelling, when you don't constantly use your phone's calculator to check what would this cost at home.

 2. Ala ajattelemaan paikallisessa valuutassa. Vie hetken aikaa oppia olemaan kääntämättä kaikkea euroiksi (tai mitä valuuttaa nyt oletkaan tottunut käyttämään), mutta tuntuu paljon kotoisammalta pelkän vierailun sijaan, kun et käytä jatkuvasti puhelimen laskinta tsekataksesi mitä tämäkin nyt maksaisi kotona.

 3. Unpack your things the day you arrive and create a cozy mess. My room is pretty tidy, but it helps to feel like you're actually living here rather than visiting if all of your things have their places. It doesn't matter if you reorganize your things over and over again, just make sure you don't leave them in your luggage.

 3. Pura tavarasi jo saapumispäivänä ja luo kotoisa sotku. Huoneeni on melko siisti, mutta kotiutumista helpottaa huomattavasti, jos kaikilla asioilla on oma paikkansa. Sillä ei ole väliä montako kertaa järjestelet tavari uusiksi, mutta varmista, että et jätä niitä matkalaukkuun lojumaan.
4. Make friends. It's easy - facebook is full of groups for au pairs, travellers, locals, Finns in Australia, pretty much anything you can need. Just join a few and be active and in a couple of weeks you've met amazing people who most probably introduce you to new people and suddenly you have a social life.

4. Etsi ystäviä. Se on yllättävän helppoa facebookin ollessa täynnä ryhmiä aupaireille, reppureissaajille, paikallisille, suomalaisille Australiassa, mitä ikinä tarvitsetkaan. Liity muutamaan ja ole aktiivinen ja parissa viikossa olet tavannut mahtavia ihmisiä, jotka esittelevät sinut uusille ihmisille. Ennen kuin huomaatkaan sinulla on sosiaalinen elämä.
5. Balance your life. Do some travelling and sightseeing to keep your life interesting, but remember to stay home, too. Just like you would back home (or what used to be your home, or your original home, or whatever you want to call it). Do the dull things like laundry, but then go shopping, eat healthy and then treat yourself with chocolate. Make it ordinary and normal, but with a little bit of extra.

5. Tasapainota elämäsi. Matkusta vähän ja käy katselemassa maisemia, jotta elämä pysyy kiinnostavana, mutta löhöä myös kotona. Ihan niinkuin tekisit kotonasikin (tai vanhassa kodissasi tai alkuperäisessä kodissasi tai lapsuudenkodissasi tai miksi ikinä sitä kutsutkaan). Tee tylsiä asioita, kuten pyykin pesu ja mene sitten shoppailemaan, syö terveellisesti ja osta sitten levy suklaata. Elä tavallista elämääsi, mutta pienellä lisämausteella.

Those of you who've moved abroad or to a new city - how did you find it?
Te ulkomaille, tai vaikka uuteen kaupunkiin, muuttaneet - kuinka te sopeuduitte uuteen elämäänne?

Moments.

au pairing in Australia
On that one freezing night we went for a walk on a beach with Viktoria and Natalie. I kind of missed the best part of the sunset, but it was still a beautiful evening with awesome girls. Another moment to be happy regardless of my running nose and wind that worked it's way through all the layers of clothing.

Sinä yhtenä vilpoisana iltana mentiin kävelylle rannalle Viktorian ja Natalien kanssa. Minä oikeastaan missasin parhaan osan auringonlaskusta, mutta oli se silti kaunis ilta ihanien tyttöjen kanssa. Jälleen yksi hetki olla onnellinen vuotavasta nenästä, sekä luihin ja ytimiin asti tunkeutuvasta tuulesta huolimatta.
And I decided to share these photos with you without further explanations. Sometimes the best moments are the smallest ones. I've been trying to learn to live in a moment. I love making plans and I love to know approximately what's going to happen in the future, but I don't want to spend my life waiting for something. I don't want to miss all the beauty that's hidden in each moment. And I'm getting pretty good at it. I've always known how to stop and breathe and just enjoy but nowadays I know how to do it every day. 

Päätinkin siis jakaa nämä kuvat teidän kanssa ilman sen kummempia selityksiä. Joskus parhaat hetket on niitä pienimpiä. Olen yrittänyt opetella elämään hetkessä. Rakastan suunnittelua ja sitä, että tiedän tulevaisuuden suunilleen, mutten halua viettää elämääni odottaen tulevaa. Tahdon huomata kaiken sen kauniin, joka piiloutuu jokaiseen hetkeen. Ja musta on tulossa aika hyvä siinä. Olen aina tiennyt, kuinka pysähtyä, hengittää ja nauttia hetkestä, mutta nykyään osaan tehdä sen joka päivä.
Today there were two moments. We went for a visit to the hospital with the girls and my host mum's parents. The little baby boy was born last evening, life is going to be a lot busier now. He was so tiny and so beautiful. In the afternoon I sat outdoors reading and enjoying the sun after cleaning my room and doing my laundry. One very simple moment plus the world's biggest miracle, a new life, make a pretty great day.

Tämä päivä sisälsi kaksi hetkeä. Mentiin vierailulle sairaalaan tyttöjen ja host äidin vanhempien kanssa. Pieni poikavauva syntyi eilen illalla, elämästä tulee nyt tosi paljon kiireisempää. Hän oli niin tosi pieni ja niin tosi kaunis. Iltapäivällä istuin pihalla lukemassa nauttien auringosta huoneen siivoamisen ja pyykkien pesun jälkeen. Yksi tosi yksinkertainen hetki yhdistettynä maailman suurimpaan ihmeeseen, uuteen elämään, tekivät tästä päivästä aika mahtavan.

Fiia ♥ Australia - 1 month together!

au pairing in Australia
It's crazy. I've been in Australia for a month already - it feels like I've been here for a long time, but at the same time I can't believe 1/6 of my time in WA has already passed by. In a couple of days September and the spring are officially here.

Ihan hullua. Ausseissa on tullut oltua nyt jo kuukausi - tuntuu, kuin olisin ollut täällä pidempäänkin, mutta toisaalta en voi uskoa, että 1/6 ajastani Länsi-Australiassa on jo ohi. Muutamassa päivässä ollaan syyskuun puolella ja kevät on virallisesti täällä.
Last week I spent mainly with the kids and watching Game of Thrones and Sex and the City - not very exciting to be honest. My weekend, however, was pretty nice. On Saturday I headed for a bush ride with a nice lady who offered me a possibility to ride her horses. We spent over two hours in the saddle and it was lots of fun! And I think there's nothing much more to wish in life when you've seen kangaroos jumping in the forest when you're on a horse. 

Viime viikon kulutin lähinnä lasten kanssa ja katsoen Game of Thronesia ja Sinkkuelämä - ei kovin erityiseltä kuulosta rehellisesti sanottuna. Viikonloppu oli kummiskin tosi kiva. Lauantaina kävin maastoilemassa erään tosi mukavan naisen hepoilla, vietettin yli kaksi tuntia satulassa ja olihan se hauskaa! Enkä usko, että elämässä enää voi paljon enempää toivoa, kun on nähnyt kenguruita hevosen selästä käsin.
In the evening I went to the city with these lovely girls Natalie and Viktoria for a dinner. We spent three hours sitting in a cafe, eating and chatting and laughing. And my choc brownie was quite delicious, too. On Sunday evening I met these girls again and we went for a walk on a beach even though it was freezing even on our scale. Can't wait to see them again!

Illalla suuntasin kaupungille ihanien Natalien ja Viktorian kanssa illalliselle. Vietettiin kolme tuntia kahvilassa istuen, herkutellen ja nauraen. Ja mun suklaa browniekin oli varsin herkullinen. Sunnuntai iltana suunnattiin tyttöjen kanssa rannalle kävelylle, vaikka keli olikin jäätävä jopa meidän mittapuulla. En malta odottaa, että nähdään taas!
I've been also talking with lots of people in Finland - Friday we had a three hours skype chat with my best friend. On Sunday I skyped with my aunt and with my family - my sisters's gonna visit me in a couple of months! I haven't really missed home yet, and I guess she's gonna be here at the time the homesickness might be hitting. So I think I have a good chance to miss the whole "I just wanna go home" part of moving abroad but who knows.

Viikonloppuna pääsin myös yhteyksiin Suomen pään kanssa useaan otteeseen. Perjantaina skypetin kolme tuntia parhaan kaverini kanssa, sunnuntaina vaihdettiin kuulumiset tädin kanssa ja myöhemmin myös perheen kanssa. Pikkusisko on tulossa vierailulle mun luokse parin kuukauden päästä! En ole oikeastaan ehtinyt ikävöimään kotia vielä ja luulen, että sisko sattuu tänne juuri siihen saumaan, kun koti-ikävä saattaisi olla iskemässä. Joten uskon, että mulla on aika hyvät tsäänssit missata koko "tahdon vaan mennä kotiin" osa tässä ulkomaille muutossa. Mutta saa nähdä.
But anyway, life is going really well all in all and I still can't complain about anything. I'm pretty happy here and I'm sure the next months will be as great as the first one was. Let's see what happens and how things are going after two months. For now I'm just gonna enjoy and hopefully get better soon - we all have this some sort of cold and it's not too much fun.

Joka tapauksessa elämä rullaa eteenpäin eikä vieläkään valittamisen aihetta ole oikeastaan löytynyt. Olen onnellinen täällä ja uskon, että seuraavat kuukaudet tulee olemaan yhtä hienoja kuin tää eka. Katsellaan nyt ihan rauhassa, mitä tapahtuu ja miltä parin kuukauden päästä tuntuu. Nyt mä aion vain nauttia, kunhan nyt eka parantuisin tästä flunssasta, joka meihin kaikkiin on enempi tai  vähempi iskenyt!

The first week in Australia

au pairing
I've been here one week and two days. It's been more or less trying to get used to all the new things here and I've felt so tired every evening, must be the new environment and the language. The first weekend I spent with my host family (and my bed... I slept 14 hours the first night if I didn't mention it earlier).

Viikko ja kaksi päivää Australiaa takana. Kaikki on ollut enempi tai vähempi uusiin asioihin tottumista ja olen ollut joka ilta rättiväsynyt. Uusi ympäristö ja kieli väsyttänee. Ekan viikonlopun vietin host-perheeni kanssa (ja suurelta osin myös sängyssä 14 tunnin yöunien myötä ekana yönä, jos en jo maininnut asiasta aiemmin).
The first week went mainly trying to get used to the routine, getting to know the kids and the surroundings. I got my Australian bank account and I learned how to drive on the left side of the road. It's actually not as bad as I thought it would be, but it still requires more effort than in Finland. And even though I've driven mainly manual cars I just love the fact that I don't have to do that often here. It's just one more thing to think about and it doesn't make it any easier, but I survived it, too.

Eka viikko meni lähinnä rutiineihin totutellessa ja tutustuessa lapsiin ja lähialueeseen. Sain aussipankkitilin ja opin ajamaan täällä. Autoilu "väärällä" puolella tietä ei olekaan niin kamalaa kuin kuvittelin, mutta vaatii se silti enemmän keskittymistä kuin Suomessa. Ja vaikka olenkin aina ajanut lähinnä manuaalilla niin täytyy myöntää, että rakastan automaattivaihteita yli kaiken. Se vaan helpottaa asioita huomattavasti, kun ei tarvitse ajatella vaihteiden vaihtamista tai pelätä sammuttavansa auton keskelle risteystä - vaikka kyllä mä manuaalillakin selvisin jo kerran täällä!
Besides lots of playgroups, we visited a wildlife park and that's were all the pictures are from. I can't help but love the kangaroos, so cute! Kangaroos were one of my must-see-things and now I've seen plenty of them and I'm happy. 

Monien lasten kerhojen lisäksi vierailtiin villieläinpuistossa ja sieltä nämä kuvatkin on peräisin. Rakastan kenguruita yli kaiken, ne on vaan niin suloisia! Kengut olikin yksi "pakkonähdä" -asioistani ja nyt olen nähnyt paljon niitä, jee!
This Saturday I drove up to the city on my own, took one wrong turn and noticed it right away, so I didn't get lost (on the way there. Coming back home was the trickier part...). I met up with another Finnish au pair who came to Bunbury by bus from a bit further away. We spent the morning having some Finnish-girl-time and since it was lovely and sunny we walked on the beach, then bought something to eat and headed to another beach. At some point it started to rain a lot and we decided to do a bit of shopping instead of getting soaking wet. 

Tänä lauantaina ajoin kaupunkiin itsekseni, käännyin kerran väärästä risteyksestä ja huomasin sen, joten en eksynyt lainkaan (menomatkalla siis. Kotimatka olikin sitten kinkkisempi osuus...). Tapasin toisen suomiaupparin, joka tuli Bunburyyn bussilla vähän kauempaa. Vietettiin aamu suomityttöjen kesken ja kun keli kerran oli mukava ja aurinkoinen päädyttiin kävelemään rannalla, sitten ostamaan vähän evästä ja suuntaamaan toiselle rannalle. Jossain vaiheessa alkoi satamaan kaatamalla, joten päätettiin siirtyä shoppailemaan sen sijaan, että kastuttaisiin päästä varpaisiin.
In the afternoon we met up with two other au pairs, one Swedish and one German girl - a chance to practice my language skills later on! We went for a cup of coffee and had a nice chat getting to know each other, we all are new in the area, so it was lovely to meet people who are pretty much in the same situation with me. I'm just looking forward seeing them again and start planning some epic roadtrips we were already talking about!

Iltapäivällä tavattiin kaksi muuta au pairia, ruotsalainen ja saksalainen tyttö - ehkäpä voisin harjoitella kielitaitojani myöhemmin! Käytiin kahvilla jutustelemassa ja tutustelemassa. Ollaan kaikki melko uusia alueella, joten oli tosi kiva tavata muita aikalailla samassa tilanteessa olevia. Innolla jo odottelen, että nähdään taas uudestaan ja päästään suunnittelemaan eeppisiä roadtrippejä, joista jo puhuttiin!
So that's pretty much it. Today I'm going to have a skype chat with my family and hopefully with my best friend, too. Time difference to Finland is just 5 hours and 6 hours to Germany so it's easy to handle on the weekend, but during weekdays it might be tricky to find times to actually chat, was it then by using whatsapp or skype. But we'll survive!

Siinäpä se. Tänään aion skypettää kotiin ja toivottavasti myös parhaan ystäväni kanssa. Aikaero Suomeen on 5 tuntia ja Saksaan 6 tuntia, joten se on helppo händlätä viikonloppuisin, mutta viikolla voi olla hieman hankala löytää aikaa kunnon juttelulle olipa se sitten whatsappissa tai skypessä. Mutta kyllä tästä selvitään!

The first post from Australia!

au pairing
I arrived to Perth on last Friday and got through the border control pretty quickly - partly because there were no people and partly because it was a lot easier than I thought. I was prepared with all my documents from driver's licence to a print of the balance of my bank accounts and I needed really none of those. I just filled in the yellow card, told what I had in my luggage, and showed my passport and I was good to go. But yeah, it might be that sometimes it's more strict than other times, I don't know. But all the horrible expectations that I had were proven false.

Saavuin Perthiin viime perjantaina ja pääsin rajamuodollisuuksista varsin pikaisesti läpi, osittain siksi, että lentokenttä oli lähes tyhjä ja osittain siksi, että kaikki oli helpompaa kuin odotin. Olin varautunut kaikkien dokumenttieni kanssa selittämään ummet ja lammet, mukana on kaikki ajokortista printtiin pankkitilien saldoista, enkä tarvinnut sitten mitään niistä. Täytin vain keltaisen maahantulokortin, kerroin mitä multa löytyy laukusta ja näytin passin ja siinäpä se. Rajatarkastukset tietty voi toisinaan olla tiukempia ja toisinaan löyhempiä, mutta tällä kertaa kaikki kamalat odotukset olivat turhia.
Now I've been trying to get used to my life here. So far everything's been great and the family seems to be lovely. I'm living in the country really, alpacas and chicken and dogs are part of the family and there are horses just on the other side of the road. Cows and sheep are not too far away either. I like it.

Nyt olen lähinnä yrittänyt tottua elämään täällä. Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin ja perhe vaikuttaa oikein mukavalta. Elän tosissaan maaseudulla, alpakat, kanat ja koirat kuuluu perheeseen ja kirjaimellisesti tien toisella puolen on heppoja.  Lehmät ja lampaatkaan ei ole turhan kaukana, tykkään tästä.
It's winter now so the temperatures have been something between 10 and 20 degrees during the day, so it's nice and warm when sun is shining but can get a bit chilly if it's raining or so. But the nights can get cold, it can be close to zero degrees! But yeah, it's gonna be spring soon and as a Finn I'm not really going to freeze here.

Täällä on talvi nyt ja lämpötila on kulkenut 10 ja 20 asteen välillä päivisin, joten auringon paistaessa keli on varsin mukava ja lämmin, mutta sadepäivinä on himppusen vilpoisaa. Yöt saattavat olla kylmiä, lähellä nollaa astetta. Mutta ei suomalainen tänne jäädy!
I already saw the wild kangaroos and did some bush walking on last weekend, this week we've been sorting out all the things that are kind of essential. I got an Australian number and today I went to a bank and opened up a bank account (feeling like a real adult now). Insurance for driving and buying a spare phone for my Finnish sim-card are pretty much the only things that are left on the list.

Ehdin jo nähdä villejä kenguruita ja käytiin kävelyllä metsässä (tai puskakävelyksi ne sitä täällä kutsuu) viikonloppuna ja tällä viikolla ollaan selvitelty kaikki tarpeellisia asioita. Minulla on jo australialainen puhelinnumero ja tänään menin pankkiin ja avasin aussipankkitilin (nyt on ihan aikunen olo!). Vakuutukset autoilua varten ja kakkospuhelin suomi-sim-korttia varten uupuu vielä, mutta sittenpä asiat taitaa olla jo hoidossa.
It really feels like I'm actually going to live here, not just visit, and it's awesome!
Tuntuu, että tulen oikeasti asumaan täällä, en vain kyläilemään, ja onhan se siistiä!