During past few weeks I've been publishing a bunch of Tasmania related posts from our trip there in February. This time I wanted to share a few photos from here and there that didn't really fit anywhere else and talk a bit about my overall feelings about this place without pointing out specific attractions.

Viimeisten viikkojen kuluessa olen julkaissut läjän postauksia liittyen helmikuiseen Tasmanian visiittiimme. Tällä kertaa halusin jakaa muutaman kuvan sieltä täältä, jotka eivät oikein muuallekaan sopineet, ja puhua hieman fiiliksistäni yleensä tähän maailmankolkkaan liittyen ilman, että tunnen tarvetta esitellä tiettyjä turistikohteita.

So, Tasmania. One of the states of Australia that so many people completely forget. So did I before we started planning our travels with my friend Viktoria. She said she wanted to go there and I said why not, and that's how we ended up including it in our month long journey together. 

Tasmania on siis yksi Australian osavaltioista, jonka tosi moni unohtaa ihan kokonaan. Niin minäkin tein, kunnes aloitimme matkamme suunnittelun ystäväni Viktorian kanssa. Hän sanoi haluavansa mennä sinne, minä sanoin miksi ei, ja niin päädyimme sisällyttämään sen yhteiseen, kuukauden mittaiseen reissuumme.

I might have already mentioned at some point, but we got extremely lucky with our stay in Tasmania. Viktoria's host mom's friend is Tasmanian and so she knows a lot of people all around this island. She created us a great itinerary of what to do and see, where to stay, and how long. And not just the great tips on what to add in our bucket list, she asked a bunch of people if we could stay with them. And because of this we ended up staying in four different places, none of them being a hostel.

Olen saattanut jo jossain välissä mainitakin, mutta olimme äärimmäisen onnekkaita Tasmanian reissumme suhteen. Viktorian host-äidin ystävä on Tasmaniasta ja hän tuntee ihmisiä ympäri kyseistä saarta. Hän valmisteli meille ihan huipun matkasuunnitelman siitä, mitä nähdä ja tehdä, missä yöpyä ja kuinka kauan. Sen lisäksi, että saimme varsin kattavan bucket listin, hän kysyi useammalta ihmiseltä, voisimmeko majoittua heidän luonaan. Ja tästä johtuen päädyimme yöpymään neljässä eri paikkaa, joista yksikään ei ollut hostelli.

This arrangement obviously saved us from paying a lot for the accommodation but more importantly it gave us an insight on life in Tasmania and I can say we made friends on the way. All of our hosts we're lovely, extremely different compared to each other, and showed us lots of places we wouldn't have ended up going on our own. 

Tämä järjestely tietenkin säästi meiltä paljon rahaa, mutta vielä tärkeämpää oli se, että saatiin nähdä millaista elämä Tasmaniassa oikeasti on ja päästiin ystävystymään ihanien ihmisten kanssa matkan varrella. Kaikki hostimme olivat ihania, toistensa kanssa tosi erilaisia ja valmiita näyttämään meille paikkoja, joihin ei oltaisi keskenämme koskaan päädytty.

I can say I'm super thankful to have all these people around Tasmania (and other parts of Australia as well) who were willing to help out a couple of backpackers on their journey. And I'm thankful that I know these people would still let me to crash on their couch if I ended up coming back and I really truly hope I can welcome some of them to my place one day.

Voin sanoa olevani tosi kiitollinen, kun minulla on kaikki nämä ihmiset ympäri Tasmaniaa (ja muutakin Australiaa itseasiassa), jotka olivat valmiita auttamaan paria reppureissaajaa heidän matkallaan. Ja olen kiitollinen tietäessäni, että nämä ihmiset antaisivat minun nukkua sohvallaan, jos tulisin takaisin ja toivon todella, että saan joskus toivottaa joitakin heistä tervetulleeksi omaan kotiini.

If I like the "proper" backpacker life including hostels and bunch of other young travellers around me, I truly enjoy meeting locals and creating friendships with them. These two ways to travel are completely different to each other and in case of Tasmania I think the later made our trip even more wonderful. And I fell in love with Tasmania.

Jos tykkäänkin siitä "oikeasta" reppureissaajan elämästä hostelleineen ja muine nuorine reppureissaajineen, niin nautin kyllä paikallisten tapaamisestakin ja sillä lailla uusien ystävyyssuhteiden luomisestakin. Nämä kaksi tapaa reissata ovat tosi erilaisia keskenään, mutta Tasmanian tapauksessa luulen, että jälkimmäinen teki reissustamme vieläkin hienomman. Ja minä rakastuin Tasmaniaan.

Hobart, the capital of Tasmania, was our last destination in Tasmania in February. We spent a few days in the area, enjoying what the city has to offer and discovering what more there is when you leave it. We were lucky to have a great host who drove us around and showed us all the best bits, thanks once more Gerald!

Hobart, Tasmanian pääkaupunki, oli viimeinen kohteemme Tasmaniassa helmikuussa. Vietettiin muutama päivä alueella, nautittiin siitä, mitä kaupungilla oli tarjottavanaan ja tutkittiin mitä sen ympäriltä löytyy. Me olimme onnekkaita saadessamme majoittua huipun hostimme luona, joka tarjoutui kuskaamaan meitä ympäriinsä ja näytti meille kaikki parhaat palat. Kiitos vielä kerran, Geraldi!

And I have to say I really liked Hobart. It had this sort of European feeling in it, some really pretty oldish streets and lots of pubs and restaurants. And the food was good, and the local wine was even better. If you're a friend of eating well, and enjoy arts, you will like Hobart.

Ja minun täytynee sanoa, että tykkäsin Hobartista ihan toden teolla. Siellä oli tietyllä tapaa eurooppalainen tunnelma ja jotkut vanhahkoista kaduista olivat tosi sieviä, eikä ravintoloista ja pubeista ollut pulaa. Ruoka oli hyvää ja paikallinen viini vielä parempaa. Jos tykkäät syödä hyvin ja nautit taiteesta, tulet pitämään myös Hobartista.

MONA, the Museum of Old and New Art was interesting and fascinating in many ways. The fact that this city, likely to all the other big Australian cities, locates next to the water, made it nice as well. Not all of the areas in the city were pretty and beautiful, but for example Battery Point and Salamanca are places worth of checking out. 

MONA, the Museum of Old and New Art (eli uuden ja vanhan taiteen museo) oli kiinnostava ja kiehtova monella tapaa. Kuten kaikki Australian isommat kaupungit, sijaitsee myös Hobart veden äärellä ja senkin vuoksi paikassa on tiettyä kivaa fiilistä. Aivan kaikki kaupungissa ei ollut sievää tai kaunista, mutta esimerkiksi Battery Point ja Salamanca ovat alueita, jotka kannattaa käydä tsekkaamassa.

I think Hobart was one of those places I could imagine myself living in. A lively place with lots to do and see, with stunning nature nearby. Like Mount Wellington that has stunning views down to the city and that creates a pretty unique skyline for the whole place.

Mielestäni Hobart oli yksi niistä paikoista, joissa voisin kuvitella itseni asumassa. Eloisa kaupunki, josta löytyy paljon tehtävää ja nähtävää, eikä upea luontokaan ole kaukana. Hyvänä esimerkkinä Mount Wellington -vuori, jonka päältä on huikeat näköalat kaupunkiin ja joka luo koko paikalle melko uniikin horisontin.

Richmond Bridge, locating in Richmond, Tasmania, is the oldest bridge still in use in Australia. It was built in the beginning of 19th century using convict labor. So nothing new or special when talking about the oldest buildings in Australia - everything has been built by convicts.

Richmond Bridge on silta, joka sijaitsee Richmondissa, Tasmaniassa, ja joka on vanhin edelleen käytössä oleva silta Australiassa. Se rakennettiin 1800-luvun alulla käyttäen maahan kuljetettuja rangaistusvankeja työvoimana. Joten senkään historiassa ei ole mitään uutta tai ihmeellistä, kun kyseessä on Australia. Kaikki vanhemmat rakennukset täällä ovat rangaistusvankien rakentamia.

Anyway. The bridge itself is a sight but also the little town of Richmond was pretty nice, another good stop between Hobart and Port Arthur. As you can see from the photos, the day was lovely and sunny. We were really lucky with our stay in Tasmania in February as it barely rained at all!

Silta itsessään on nähtävyys mutta myöskin Richmondin kylä oli varsin mukava. Jälleen yksi hyvä paikka pysähtyä Hobartin ja Port Arthurin välillä. Kuten kuvistakin näkyy, oli päivä jälleen ihanan aurinkoinen. Me oltiin onnekkaita helmikuisella Tasmanian reissullamme, sillä sadetta tuskin näkyi kahden viikon aikana.

And what else? I'm finally back in Western Australia when you're reading this. This year included more "going back home"s than I thought it would. This one is a happy one, but I know it will be so hard to leave again - this time I don't know when I'm going to see my Australian family again. In a year, five, or ten, who knows. But I'm not going to think about that quite yet but enjoy my time here!

Ja mitäs muuta? Olen vihdoin takaisin Länsi-Australiassa, kun luette tätä. Tähän vuoteen sisältyi enemmän kotiinpaluita kuin uskoinkaan. Tämä on kuitenkin onnellinen sellainen vaikka tiedänkin, että lähteminen tulee olemaan taas hankalaa. Tällä kertaa en edes tiedä, milloin tulen näkemään australialaisen perheeni uudestaan. Vuoden, viiden, vai kymmenen päästä, mistä sen tietäisi. Mutta juuri nyt en aio ajatella sitä, vaan nauttia ajastani täällä!

Or at least I think Stanley was a super cute little place to visit! It's a town located on the north coast of Tasmania and it has lots of older, historical buildings. It feels like you've arrived somewhere from some other century and it really is a cozy place to walk around and enjoy a cup of coffee or lunch.

Tai ainakin minä ajattelen, että Stanley oli tosi söpö pieni paikka vierailtavaksi! Kyseessä on siis kylä, joka sijaitsee Tasmanian pohjoisrannikolla ja josta löytyy paljon vanhempia, historiallisia rakennuksia. Tunnelma on kuin jossain toisella vuosikymmenellä ja se tosiaankin on viihtyisä paikka kävellä ympäriinsä ja syödä vaikka lounas tai juoda kuppi kahvia.

Besides the town being cute the nature around Stanley is beautiful. It's surrounded by the ocean and there's a big hill, or whatever you want to call it, in the tip of the cape called The Nut. This hill has distinct looks and the views from the top are pretty specky.

Stanleyn kylä on sievä, mutta myös ympäristö sen ympärillä on kaunista. Kylä on meren ympäröimä ja niemen kärjestä löytyy jonkinsortin kallio tai kukkula, miksi ikinä sitä haluatkaan kutsua, jonka nimi on The Nut. Kyseinen kukkula on varsin erikoisen näköinen ja maisemat sen päältä ovat melkoisen hienot nekin.

If the climb all the way up there is too much you can take the lift chair and relax. We saved money and walked and it wasn't too bad even though the climb was steep. But anyway, just take a look at the photos and tell me what you think - does it look like a place you could visit?

Jos kiipeäminen ylös asti ei houkuttele on tarjolla myös tuolihissi. Me päätettiin säästää rahaa ja kivuttiin ylös omin jaloin, eikä se edes ollut niin paha, vaikka toki ylämäki oli varsin jyrkkä. Muutapa tässä ei ollutkaan - mitä mieltä sä olet? Näyttääkö Stanley paikalta, jossa voisit vierailla?

This post is scheduled and when this comes out I'm in Cairns, Australia.

Tämä postaus on ajastettu ja sen ilmestyessä olen Cairnsissa Australiassa.

As the title and the name of the cave already says, this place really is remarkable. Remarkable cave is a cave located just a short drive from Port Arthur's historic site in Tasmania and it really is worth of visiting. As I've already told you earlier, the Great Ocean Road everyone knows isn't the only (or neither the best) coastline Australia has to offer.

Kuten otsikko ja luolan nimikin jo kertovat, oli tämä paikka varsin huomionarvoinen. Remarkable cave (vapaasti suomentaen "huomionarvoinen luola") sijaitsee lyhyen ajomatkan päässä Port Arthurin historiallisista maisemista Tasmaniassa ja se todellakin on visiitin arvoinen. Kuten jo aiemmin olen maininnutkin, ei kaikkien tuntema Great Ocean Road ole ainoa (tai myöskään paras) rantaviiva, joka Australialla on tarjottavanaan.

We visited Remarkable Cave on our day trip to Port Arthur in February and loved it!  One of the places you've never heard of, then you get a travel tip from a local, and you'll be amazed. The cave itself is alright, but the view you get to the ocean from there is the most stunning part.

Me vierailtiin Remarkable Cavella päiväreissulla Port Arthuriin helmikuussa ja rakastuttiin! Yksi niistä paikoista, josta et ole kuullutkaan ennen kuin paikallinen antaa sinulle vinkin ja hämmästyt. Luola itsessään on okei, mutta maisema, joka aukeaa sieltä merelle on kaikista huikaisevin osuus.

So nothing more this time, just wanted to share these photos with you!

Joten siinäpä kaikki tällä kertaa. Halusin vain jakaa nämä kuvat teillekin!

For some reason these posts from Tasmania tend to be short. I don't have much to say of each of these places, but I want to share these pictures with you and somehow I feel like I have to write an own post for each place. Maybe it's because Tasmania somehow fascinated me and there were bunch of beautiful spots!

Jostain syystä nämä Tasmania-postaukset ovat lyhyitä. Minulla ei ole paljoakaan sanottavaa näistä paikoista, mutta haluan jakaa kuvat teille ja jotenkin tuntuu luontevalta kirjoittaa oma postaus jokaiselle paikalle. Ehkä se johtuu siitä, että Tasmania kiehtoi minua jollain tapaa ja siellä oli läjä päin kauniita pysähdyspaikkoja!

Anyway. This time I wanted to share these photos of Port Arthur. It's a historical site, actually another Australian convict settlement. We didn't go in as we didn't want to pay the overpriced tickets, but wandered around and ended up seeing a lot (and we're still not sure whether or not we were actually allowed walking there without paying...) 

Jokatapauksessa halusin tällä kertaa jakaa kuvat Port Arthurista. Se on historiallinen paikka, joka on jälleen yksi Australiaan lähetettyjen rangaistusvankien rakentama siirtokunta. Me ei menty sisälle asti, koska ei haluttu maksaa ylihinnoteltuja lippuja, mutta käveltiin ympäriinsä ja nähtiin paljon (eikä vieläkään olla varmoja, oltaisiinko oikeasti saatu kävellä sielläkään maksamatta...)

Port Arthur locates 1,5 hours drive from Hobart and I think it's worth the drive. The place itself was cool (at least if you love historic buildings like I do) but the scenery along the drive was beautiful as well. So prepare to spend a bit of extra time on your way there or back and it will be a great day trip!

Port Arthur sijaitsee puolentoistatunnin ajomatkan päässä Hobartista ja se mielestäni se on ajamisen arvoinen reissu. Paikka itsessään on mielenkiintoinen (ainakin jos rakastat historiallisia rakennuksia niinkuin minä), mutta ajomatkan maisematkin ovat kauniita. Joten varaudu kuluttamaan hieman enemmän aikaa meno- tai paluumatkaan ja mukava päiväreissu on taattu!

Sheffield is one of the small, cute towns in Tasmania I visited. It's located next to Mount Roland and it's a town full of art. We didn't really do anything there, just walked around and enjoyed of the atmosphere. Without explaining further I wanted to share these pictures.

Sheffield on yksi pienistä, söpöistä kylistä Tasmaniassa, joissa käytiin vierailulla. Se sijaitsee Mount Roland -vuoren juurella ja on täynnä taidetta. Ei juurikaaan tehty mitään, vaan käveltiin ympäriinsä ja nautittiin paikan fiilksestä. Ilman suurempia selityksiä halusin jakaa nämä kuvat.

I fell in love with this little place. It's great to find spots like this and just enjoy being there and being able to see the world.

Rakastuin tähän pieneen paikkaan. On huippua löytää tällaisia kohteita ja ihan vaan nauttia siellä olosta ja siitä, että on voi nähdä maailmaa.

P.s. Happy 18th Birthday to my little sister from here Brisbane!
P.s. Hyvää 18. synttäriä pikkusiskolleni täältä Brisbanesta!

To get a bit of change into these posts after a few from the Great Ocean Road (there's still two more to come!) I decided to start telling about our Tasmanian adventures. First of all I have to say that this part of Australia has surprised me - I didn't have much expectations but thought that Tasmania would be cool to see as the nature should be amazing. And that's exactly what it is and I'm in love.

Ajattelin, että olisi aika pitää pieni tauko Great Ocean Road -postauksissa (niitä on vielä kaksi varastossa!), joten päätin alkaa kertomaan Tasmanian seikkailuistamme. Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että tämä osa Australiaa yllätti minut. Ei sillä, että mulla erityisesti odotuksia olisi ollut, halusin vain tulla tänne, koska luonto on kuulema huikea. Ja sitä se onkin ollut ja minä olen ihan myyty.

Today we take a look at the photos from Cradle Mountain which is located in Cradle Mountain-Lake St Clair National Park. It's 1,545 metres high and well, we didn't climb to the top but spent a couple of hours walking and driving around in the national park, spotting some wombats and learning more about the history of Tasmania.

Tänään ajattelin antaa teille väläyksen Cradle vuorelle (eng. Cradle Mountain), joka sijaistsee Cradle Mountain-Lake St Clair kansallispuistossa. Sen huippu kohoaa 1,545 metrin korkeuteen ja vaikka me ei huipulle lähdetty kiipeilemään, niin vietettiin pari tuntia kävellen ja autoillen ympäri kansallispuistoa. Bongattiin muutama vompatti (kirjoitin eka wombatti ja totesin, et ei se ollutkaan ihan oikeaoppista suomenkieltä) ja opittiin lisää Tasmanian historiasta.

This place is a definitely a must see while you're in Tasmania if you just have a car and can get there. We we lucky as one of our hosts was happy to show us around and drove as all the way there from Ulverstone that was our first destination. 

Tämä paikka on "pakko nähdä"-listalla Tasmanian reissullasi, jos sulta löytyy auto ja vaan pääset sinne. Me oltiin onnekkaita, sillä ensimmäisen majapaikkamme emäntä oli innokas ajeluttamaan meitä ympäriinsä ja kuskasi meidät Cradlelle asti ja takaisin Ulverstonesta, jossa yövyttiin.

In a way Cradle Mountain reminded me of Europe - just like the rest of Tasmania does as well. They even get snow here when it's winter and as the mountain is pretty high it's covered in snow even more often. But anyway. What do you think of the views?

Tavallaan Cradle Mountain muistutti minua Euroopasta, ihan niinkuin koko Tasmaniakin muistuttaa. Täällä saadaan jopa lunta talvisin ja vuoren ollessa korkea ei ole tavatonta, että se on useamminkin lumen peitossa. Mutta tässäpä se sitten varmaan olikin - mitä mieltä olette maisemista?