I've binge watched more Finnish TV-shows in the past week than I dare to admit. The weather hasn't been the greatest and I've been home by myself - my flatmate is staying at her boyfriends and my boyfriend is at his place. I've had nothing to do and with so much time in my hands I've constantly had my laptop on in the background. Watching all these Finnish shows and seeing the Finnish adverts has made me think about Finland more than usual and I've realised I miss my home. I miss my family and I miss my fatherland. So what's a better way to treat homesickness than to list all the things I miss while slowly getting through my stack of Finnish goodies including the best chocolates in the world (I'm yet to find chocolate that beats the classics of Karl Fazer) and some salty liquorice. So here we go!

Olen katsonut ihan liikaa suomalaisia tv-ohjelmia viimeisen viikon aikana, enemmän kuin ehkä kehtaan edes myöntää. Kelit eivät ole olleet parhaasta päästä ja olen ollut kotona ihan yksikseni - kämppis on poikakaverillaan ja minun poikaystäväni kotonaan. Minulla ei ole ollut mitään tekemistä ja luppoaika on aiheuttanut sen, että läppäri on ollut jatkuvasti päällä vähintään taustameluna. Kaikkien näiden suomalaisten ohjelmien katselu, sekä suomalaisten mainosten näkeminen ovat saaneet minut miettimään Suomea enemmän, kuin yleensä ja olen tajunnut, että minullahan on ikävä kotiin. Kaipaan perhettäni ja isänmaatani. Joten mikä olisikaan parempi keino käsitellä koti-ikävää, kuin listata kaikki ne asiat, joita minulla on ikävä samalla, kun hitaasti mutta varmasti napostelen Suomi-herkkuvarastoani. Siihen varastoon sisältyy maailman parhaita Fazerin suklaita (en vielä ole löytänyt niiden voittanutta) ja salmiakkia. Joten eiköhän aloiteta!

I miss my family and friends. I miss the nightless nights and the midnight sun at our summer cottage. I miss driving the empty country roads while listening to my favourite radio stations. I miss the houses being warm and I miss having one tab in the bathroom instead of hot and cold water tabs. I miss the pick and mix selections in the supermarket, and I miss Finnish rye bread (even though I still have some left in my freezer). I miss fresh 'pulla' that has the proper sugar on top of it. I miss being able to visit my friends spontaneously.

Kaipaan perhettäni ja ystäviäni. Kaipaan yötöntä yötä sekä keskiyön aurinkoa meidän kesämökillämme. Kaipaan autoilua tyhjillä maanteillä samalla, kun radiosta pauhaa lempparikanava. Kaipaan lämpimiä asuntoja ja vessan lavuaaria, jossa on vain yksi hana kahden erillisen hanan sijaan. Kaipaan S-marketin irtokarkkeja ja kaipaan suomalaista ruisleipää (vaikka sitä kyllä on vielä vähän jäljellä pakkasessa). Kaipaan tuoretta pullaa, jossa on päällä kunnon raesokeria. Kaipaan mahdollisuutta vierailla kavereiden luona spontaanisti.

I miss the lakes and the blue skies. I miss the never-ending forests and the reindeer walking on the road with no rush to get out of your way. I miss the annoying quietness and lack of politeness of Finnish people. I miss the lack of small talk and I miss the grunt people make instead of saying 'excuse me' or 'sorry' when they need to get past you in a grocery store.

Kaipaan järviä ja sinistä taivasta. Kaipaan loppumattomia metsiä ja poroja, jotka hengailevat tiellä ilman aikomustakaan väistyä edestäsi. Kaipaan sitä suomalaisten ärsyttävää hiljaisuutta ja puuttuva kohteliaisuutta. Kaipaan small talkin puutetta ja kaipaan sitä ynähdystä, jonka ihmiset päästävät suustaan sen sijaan, että sanottaisiin 'anteeksi', kun ruokakaupassa halutaan päästä sun ohitse.

I miss my sister, I miss my parents. I miss the rest of my family. I miss my safe place, our summer cottage. I miss the quietness. I miss the sound of waves hitting the shore, I miss the birds singing. I miss eating salty liquorice, and I miss all the Finnish books I'm still storing at my parents place until I'll be able to bring them over to Scotland. I miss late, long breakfasts with my parents. I miss my hometowns worn out local where you can be sure to meet more than one familiar face on a steamy Saturday night.

Kaipaan siskoani, kaipaan vanhempiani. Kaipaan muutakin sukuani. Kaipaan turvapaikkaani, meidän mökkiä. Kaipaan hiljaisuutta. Kaipaan laineiden liplatusta rannan kiviä vasten, kaipaan lintujen laulua. Kaipaan salmiakkia ja kaikkia niitä suomenkielisiä kirjoja, jotka minulla on edelleen säilössä vanhempieni luona odottamassa sitä, että saan ne raahattua Skotlantiin. Kaipaan pitkiä, myöhäisiä aamupalahetkiä vanhempieni kanssa. Kaipaan kotikuntani kulunutta kapakkaa, jossa varmasti törmää vähintään yhteen tuttuun naamaan lauantai-iltana.

I miss saunas and I miss running to the freezing cold lake for a skinny dip. I miss the northern lights and I miss the freezing winter nights. I miss watching the celebrations of the independence day with my family. I miss being there for birthdays and mothers day, fathers day, Christmas, and midsummer. I miss Finland. I miss home.

Kaipaan saunaan ja kaipaan hyisen kylmään järveen naku-uinnille juoksemista. Kaipaan revontulia ja kaipaan paukkupakkasia ja talviöitä. Kaipaan itsenäisyyspäivän vastaanoton katsomista perheeni kanssa. Kaipaan syntymäpäiviä ja äitienpäivää, isänpäivää, joulua ja juhannusta. Kaipaan Suomea. Kaipaan kotia.

Scotland is home too, but it's been way too long. I was meant to go to Finland in early April but now I don't know when I'll be able to go next time. I hate the uncertainty and I'm feeling homesick.

Skotlantikin on koti, mutta siitä on ihan liian pitkä aika. Minun oli tarkoitus vierailla Suomessa huhtikuun alussa, mutta nyt en tiedä, milloin se on mahdollista. Vihaan tätä epävarmuutta ja minulla on ikävä kotiin.

I've been living in Scotland for a year and a bit and every now and then I stop thinking how much it has changed me already. It's nothing groundbreaking, and maybe it's not even a big deal, we all change all the time, but sometimes I realise "I wouldn't have done this a year ago". So, here are 11 signs that tell you you're becoming Scottish. But first a disclaimer: this is meant to be a somewhat humorous post based on my own observations. Don't take it too literally. I'm sure some of these things are generally British, some are probably very specific and don't apply anywhere else than in our flat, and some are just how I am.

Olen asunut Skotlannissa nyt vuoden ja vähän päälle ja silloin tällöin pysähdyn miettimään, kuinka paljon olenkaan muuttunut tänä aikana. Mitään maatamullistavaa muutosta ei liene ole tapahtunut, kaikki muuttuvat ajan myötä, mutta joskus herään tajuamaan, että "en olis tehnyt näin vuosi sitten". Joten tässäpä 11 asiaa, jotka kertovat, että sinusta on tulossa skotti. Mutta pieni huomio tähä alkuun: tämän postauksen on tarkoitus olla jokseenkin humoristinen katsaus omiin huomioihini, älä ota sitä liian kirjaimellisesti. Olen varma, että osa näistä jutuista on ihan vaan yleisesti ottaen brittijuttuja, osa varmasti tosi yksityiskohtaisia eivätkä päde muualla, kuin meidän kämpässä ja jotkut ovat ihan vaan osa minua.

1. Mould growing on our shower curtain or on the wall of our bathroom is no big deal. I just wipe it off casually with cleansing wipe and go on with my life. If someone found mould in their bathroom in Finland they'd be ready to burn the whole house immediately.
/ Suihkuverhossa tai kylppärin seinässä kasvava home ei ole isokaan asia. Kylppäriä siivotessa pyyhkäisen sen puhdistusliinalla pois ja jatkan elämääni. Jos joku löytäisi hometta kylppäristään Suomessa, olisi talon tuikkaaminen tuleen varsin varteenotettava vaihtoehto.

2. "You" becomes "yous". I caught myself saying "Would be great to see yous there next week!" one day. Plural form of you is definitely not "yous" if you ask anyone who has the slightest clue of English grammar. But Scottish people say yous and I have to say I was slightly horrified hearing myself saying it for the first time. I didn't mean to. I just did. What have I become?
/ "You" muuttuu sanaksi "yous". Yllätin itseni sanomassa "Would be great to see yous there next week!" eräänä päivänä ja kauhistuin. Monikkomuoto sanasta "sinä" ei ole missään nimessä "yous", jos kysyt keneltäkään, joka yhtään englannin kielioppia tuntee. Mutta skotit sanovat "yous" ja täytyy sanoa, että suorastaan hirvitti kuulla itseni käyttävän kyseistä muotoa ekan kerran. Ei ollut tarkoitus, niin vain tapahtui. Mikä minusta on tullutkaan?

3. Same goes with some other English words, that I consider very Scottish. Anything small is "wee" and things are not shit, they're "shite". I haven't quite reached the level of saying "aye" instead of "yes" but I'm sure I'll get there eventually.
/ Sama pätee muutamiin muihin englannin sanoihin, jotka luokittelen tosi skotlantilaisiksi. Mikä tahansa pieni asia on "wee" ja huonosti menevät asiat ovat "shite" sen perinteisen "shit" muodon sijaan. En ole ihan vielä päässyt sille skottilaisuuden tasolle, että sanoisin "aye" sen sijaan, että sanon "yes", mutta eiköhän sekin päivä ennen pitkää tule.

4. You have a chat in a pub with a total stranger and after a couple of sentences you ask "You're from Glasgow, right?" and they reply "aye". Understanding your local accent, in my case Edinburgh Scottish, with ease and being able to distinguish Glaswegian from other Scottish accents are clear signs of you slowly becoming a Scott.
/ Juttelet pubissa täysin tuntemattoman tyypin kanssa parin lauseen verran ja kysyt "Sä olet Glasgowsta, eikö?" ja vastaus on kyllä. Paikallisen aksentin, minun tapauksessani Edinburghin skotlannin, vaivatta ymmärtäminen ja Glasgown aksentin erottaminen muista Skotlannin aksenteista ovat selviä merkkejä siitä, että skotiksi tässä ollaan muuttumassa.

5. When you go to a pub, you don't ask for the cheapest pint, you ask for a Tennent's. Tennent's is a decent lager and it's Scottish. It's the cheapest pint you get from a tab in 9 out of 10 pubs and it's the way to go unless you wanna go splashing out on something fancy. Forget about whisky, Scotland has some great beers.
/ Kun menet pubiin, et enää kysy halvinta tuoppia, vaan kysyt Tennent'siä. Tennent's on kelpo skotlantilainen lager. Se on halvin tuopillinen yhdeksässä kymmenestä pubista, jossa käyt ja se on varma valinta, jos ei halua ostaa jotain hienompaa. Unohda siis viskit, Skotlannista löytyy tosi hyvää oluttakin.

6. On a night out you can be sure to sing, or at least hear someone singing, "I'm gonna be (500 Miles)" by The Proclaimers. The song by this Scottish folk/rock duo is a necessary part of a successful night out and you'll be doomed if you don't know the lyrics.
/ Jos lähdet viettämää iltaa ulos, tulet laulamaan tai kuulemaan jonkun laulamassa "I'm gonna be (500 Miles)" The Proclaimersin esittämänä. Kyseinen skotlantilaisen folkrock duon kappale on välttämätön osa onnistunutta iltaa ja olet tuhoontuomittu, jos et osaa sanoja.

7. When uni starts and people have moved to their new flats, the most common questions you ask are "How's your shower? Do you get hot water? Is the water pressure good?". Finnish people take hot water and good water pressure granted. Not the case in Scotland.
/ Kun yliopisto alkaa ja ihmiset ovat muuttaneet uusiin asuntoihinsa, ovat "Millainen suihku teillä on? Saatteko kuumaa vettä? Entäpä vedenpaine?" yleisimmät kysymykset, jotka esität. Suomalaiset pitävät kuumaa vettä ja hyvää vedenpainetta itsestäänselvyyksinä. Sama ei päse Skotlantiin.

8. You never leave the house without your umbrella or a waterproof jacket. Ever.
/ Et koskaan lähde asunnostasi ilman sateenvarjoa tai vedenpitävää takkia. Et koskaan.

9. You spend a lot of time complaining about weather. It's true that it rains a lot in Scotland. Edinburgh is also a very windy place - if you didn't know, we're basically surrounded by the sea, so what do you expect? Everyone knows it's Scotland, everyone knows it's exactly what to expect, but everyone still complains.
/ Vietät paljon aikaa valittamalla säästä. On totta, että Skotlannissa sataa paljon ja Edinburgh on varsin tuulinen paikka - jos et tiennyt, niin me ollaan käytännössä meren ympäröimiä, joten mitä muutakaan odottaa? Jokainen tietää, että tätä se on Skotlannissa, mutta jokainen silti valittaa. 

10. You don't consider it weird anymore that someone is 24 and still lives with their parents. Finnish people generally move out from their parents' by the time they turn 20 but that's not the case here and it's totally fine.
/ Et enää ajattele, että on outoa olla 24-vuotias ja asua edelleen vanhemmillaan. Suomalaiset yleisesti ottaen muuttavat omilleen viimeistään parikymppisinä, mutta sama sääntö ei päde täällä ja se on ihan ok.

11. You get almost mad at people who say "oh, so you live in England?" or "oh, Scotland is part of England, isn't it?". No, I don't live in England. No, Scotland isn't England. No, no, and no. Scotland is a country, Scottish are proud to be Scottish, and saying "so you're English" to a Scottish person is the same as saying "so you're Russian" to a Finn. Just don't do it. 

/ Suorastaan suutut ihmisille, jotka sanovat "ai, asut siis Englannissa?" tai "Skotlanti on osa Englantia, eikö?". Ei, en asu Englannissa. Ei, Skotlanti ei ole Englanti. Ei, ei ja ei. Skotlanti on oma maansa, skotit ovat ylpeitä skottilaisuudestaan ja jos sanot "sinähän olet englantilainen" skotlantilaiselle, on se sama, kuin sanoisit "sinähän olet venäläinen" suomalaiselle. Älä tee sitä.

I was hanging my laundry on a laundry rack the other night in our hallway when I noticed that I was smiling there on my own for no apparent reason. "Well, that's weird" I thought and started wondering, why so? Why am I smiling hanging my laundry? Why do I feel this happy doing this simple task that is boring but oh so necessary part of being a proper grown up? Maybe it's because I like doing laundry. Maybe it's because I like our flat so much. Maybe it's because I've fallen in love with Scotland. Maybe it's because the sun is shining. Or maybe it's all of these things? This stream of thoughts lead me to a conclusion: I am happy, but I'm not exactly sure why. And that led me to writing this post.

Olin ripustamassa pyykkejäni kuivumaan aulassamme eräänä iltana, kun huomasin hymyileväni itsekseni ilman sen kummempaa syytä. "Onpa kummallista", ajattelin ja aloin miettimään, miksi mua hymyilyttää. Miksi hymyilen pyykkejä ripustaessa? Miksi olen näin onnellinen hoitaessani jotakin näinin tylsää, mutta niin olellisena osana aikuisena olemista olevaa asiaa? Ehkä siksi, että tykkään pestä pyykkiä. Ehkä siksi, että tykkään asunnostamme niin paljon. Ehkä siksi, että olen rakastunut Skotlantiin. Ehkä siksi, että aurinko paistaa. Tai kenties kyseessä on näiden asioiden summa? Tämä ajatuskulku johti minut siihen lopputulokseen, että olen onnellinen, mutten ole ihan varma, miksi. Ja se taas johti tämän postauksen kirjoittamiseen.

I have mentioned many times in many separate occasions that I am extremely proud to be Finnish. I love my home country, I think it's pretty much the best place on earth, and I think many Finnish things are simply superior to stuff that you get elsewhere. Our free education, our complicated language, our weird black candy called salmiakki, and our extraordinary, quiet and unsociable, but oh so trustworthy and hardworking population. All those things are so much better than anything else. If you ask me, Finland is the best. Why did I leave Finland then? That's a completely different matter, and a completely different post, but the simplest answer is that I'm happier elsewhere. I'm happier with the version of me I am outside of the borders of my fatherland.

Olen maininnut monta kertaa eri yhteyksissä, kuinka ylpeä olen suomalaisuudestani. Rakastan kotimaatani ja ajattelen sen olevan maailman paras paikka. Monet suomalaiset asiat ovat yksinkertaisesti niin paljon parempia, kuin mikään, mitä muualta saa. Meidän ilmainen koulutus, hankalaakin hankalampi kielemme, salmiakki, sekä meidän erikoinen, hiljainen ja epäsosiaalinen, mutta silti niin luotettava ja ahkera kansamme. Kaikki nuo asiat, jotka vaan ovat Suomessa paremmin. Jos minulta kysytään, niin Suomi on paras. Joten miksi siis jätin kotimaan taakseni? Siihen kysymykseen tyhjentävästi vastatakseni joutuisin kirjoittamaan kokonaan uuden postauksen, mutta yksinkertaistettu vastaus liene se, että olen onnellisempi muualla. Olen onnellisempi sen version kanssa itsestäni, joka olen isänmaan rajojen ulkopuolella.

I'm not the first one to bring up the idea of people having a different personality for each of the languages they speak and that's how I explain myself being happier somewhere else. I grew up in a small town in middle of nowhere, where everyone knew each other and people made sure you wouldn't forget that embarrassing thing you did on grade 5. Don't get me wrong, I love my home town, but first 19 years of my life there were totally enough of it. I think I was stuck in this certain idea of who I was. I was stuck with my past, stuck with the things people thought about me. Stuck with certain expectations, and stuck with the same faces since kindy. I rebelled against loads of things and all of those phases I went through played part in making me who I am today but before I moved abroad I was never the person I wanted to be.

En ole ensimmäinen, joka tuo esille ajatuksen siitä, että ihmisen persoonallisuus muuttuu sen mukaan, mitä kieltä he puhuat ja se on teoria, jolla selitän onnellisuuttani muualla, kuin Suomessa. Kasvoin pienessä kylässä keskellä ei mitään, jossa jokainen tunsi toisensa ja ihmiset pitivät huolen, ettet unohda sitä noloa juttua, jonka teit vitosluokalla. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan kotikylääni, mutta ensimmäiset 19 vuotta elämästäni siellä riittivät minulle. Luulen, että olin juuttunut kiinni tiettyyn ideaan siitä, kuka olin. Olin jumissa menneisyyteni kanssa, jumissa niiden asioiden kanssa, joita ihmiset minusta olettivat. Jumissa tiettyjen odotusten kanssa, jumissa samojen naamojen kanssa, joita olin katsellut päivähoidosta asti. Kapinoin monia juttuja vastaan ja kaikki ne vaiheet, jotka kävin läpi, tekivät minusta sen, joka nyt olen, mutta en ollut koskaan se, kuka halusin olla. En ennen kuin muutin ulkomaille.

I've said before that moving abroad was self-evident to me. I always knew I'm going to move abroad eventually and when I did, I felt free. I found my true happiness for the very first time in Luxembourg back in 2016. Found my true self for the first time. It's very liberating to land into a country where no-one knows you, no-one has any expectations for you, and where you can be whatever you wish to be. And I ended up being a completely different person, the English speaking Fiia who explores and takes on challenges and socializes and loves her life and herself.

Olen sanonut ennenkin, että ulkomaille muutto oli minulle itsestäänselvyys. Tiesin aina, etten tule jäämään Suomeen ja kun vihdoin lähdin, tunsin itseni vapaaksi. Löysin onnelisuuden ensimmäistä kertaa Luxemburgissa vuonna 2016. Löysin todellisen itseni ensimmäistä kertaa. On hurjan vapauttavaa astua maahan, jossa kukaan ei tunne sinua, jossa kukaan ei odota sinulta mitään ja jossa voit olla ihan mitä ikinä haluatkaan. Minä päädyin olemaan täysin eri ihminen, se englantia puhuva Fiia, joka tutkii ja tarttuu haasteisiin ja sosialisoituu ja rakastaa elämäänsä ja itseään.

I'm a different person in English. I express myself differently, my voice changes. On the other hand my values and beliefs, all that's in the core of who I am obviously stays the same - I'm not changing my opinion about Brexit or should gay marriages be legal or not (obviously they should) when switching languages, but something still changes and it affects to how I feel about myself. And I'm happier in English. Somehow the person I am outside of Finland is more confident and overall a better person in my eyes. I love going back home in Finland but it also feels like going back to my old self, the person I didn't like that much. Coming back to Scotland, travelling, being where I feel like I belong, makes me sigh in relief every time. Finland is the dearest but it's not where my happiness is. My happiness is in the person who I become when I distance myself from my roots just that wee, perfect bit.

Olen eri ihminen englanniksi. Ilmaisen itseäni eri tavalla, ääneni muuttuu. Toisaalta taas kaikki perustavaa laatua olevat elämänarvoni ja syvin olemukseni pysyvät samana - en muuta mielipidettäni Brexitistä tai siitä, tulisiko homoavioliittojen olla laillisia (tietenkin niiden pitäisi) samalla, kun vaihdan kieltä, mutta jokin silti muuttuu ja se vaikuttaa siihen, miten koen itseni. Ja minä olen onnellisempi englanniksi. Jotenkin se ihminen, joka olen Suomen ulkopuolella on itsevarmempi ja kaikin taoin parempi tyyppi omissa silmissäni. Rakastan palata kotiin, mutta samalla se tuntuu paluulta vanhaan itseeni, josta en tykännyt niin paljon. Skotlantiin paluu, matkustaminen, siellä oleminen, minne kuulunkin, saavat minut huokaamaan helpotuksesta joka kerta. Suomi on se rakkain, mutta se ei ole paikka, jossa minun onneni on. Minun onneni on siinä, kuka minusta tulee, kun otan sopivasti etäisyyttä juuriini. 
So, yes. Back to where we started - it's possible to find happiness in hanging laundry. In the right place, in the right mindset, when life's all good, it's the simple things that matter. Everything from doing laundry to finding a crazy good and super cheap Indian restaurant and to watching the people rushing to their cars in the pouring rain are reasons to smile.

Joten kyllä, takaisin siihen, mistä aloitettiin. On mahdollista löytää onni pyykkien ripustamisessa. Oikeassa paikassa, oikeassa mielentilassa, kun elämässä on kaikki hyvin, niillä pienillä asioilla on eniten väliä. Kaikki pyykin pesusta super herkullista ja halpaa tarjoavan intialaisen ravintolan löytämiseen, sekä sateessa autoillensa kiirehtivien ihmisten katselemiseen asti ovat syitä hymyillä. 

"Scotland Sundays" is a series of posts about life in Scotland as an university student. I get questions about living and studying here on regular basis and I try my best to answer these questions in these posts in a bit more depth than I'm able to in the comments or other social media. So let's get started, shall we? 

"Scotland Sundays" eli Skotlanti-sunnuntait on postaussarja, jossa käsitellään yliopisto-opiskelijan elämää Skotlannissa. Saan säännöllisen epäsäännöllisesti kysymyksiä täällä opiskeluun liittyen ja yritän parhaani mukaan vastata niihin hieman syväluotaavammin näissä postauksissa, kuin kommenttejen tai muun somen puolella pystyn. Joten eiköhän aloiteta.

I've already talked about the experience of living in halls here but as awesome experience it has been, it does have its downsides as well and I am definitely ready to move out after this semester. Me and my three friends decided late last year that we'll be living together next school year and ever since we've been looking for a flat more or less actively. It's been a long and painful process but I'm happy to tell you we've found and secured a place for ourselves starting in late June - I still don't know when exactly I'll be moving in but knowing I got a place to live next year feels amazing. Anyway. Here are my best tips on finding yourself an apartment in Edinburgh!

Olen jo puhunut asuntolassa asumisesta täällä, mutta vaikka kuinka huippu kokemus se onkin ollut, on tässä myös kääntöpuolensa ja olen ehdottomasti valmis muuttamaan muualle tämän lukukauden jälkeen. Minä ja kolme ystävääni päätettiin viime vuoden lopulla, että asutaan ensi lukuvuosi yhdessä ja siitä lähtien ollaan katseltu kämppiä säännöllisen epäsäännöllisesti. Prosessi on ollut varsin pitkä ja kivinen, mutta onnekseni voin kertoa, että löydettiin meille paikka kesäkuun lopusta alkaen. En vielä tiedä, milloin tarkalleen olen itse muuttamassa sinne, mutta jo pelkkä tieto siitä, että ensi vuonnakin on katto pään päällä tuntuu mahtavalta. Joka tapauksessa tässä olisivat mun parhaat vinkin asunnon löytämiseen Edinburghissa!

1. Start early. Rule of thumb would be that the more people you will be living with (=the more bedrooms you want) the earlier you should start. We were looking for a lease starting around August so started looking websites in January, started viewings in February and secured a place in March. On the other hand, some people I know that will be living alone or with one other person haven't started actively looking yet.

Aloita ajoissa. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että mitä useamman ihmisen kanssa tulet asumaan (eli mitä useampaa makkaria haet), sitä aikaisemmin pitäisi aloittaa. Me etsittiin paikkaa, jonka vuokrasoppari alkaisi elokuun tienoilla, joten alettiin tsekkailemaan nettisivuja tammikuussa, käytiin näytöissä helmikuussa ja varmistettiin paikka maaliskuussa. Jotkut tuttuni, jotka tulevat asumaan yksin tai kahdestaan sen sijaan eivät ole vieläkään aloittaneet aktiivista etsintää.

2. Always view the flats. I can't emphasize this enough but it's extremely important to go and take a look in person. From experience I can tell some of the flats look amazing in photos but turn out to be shitholes, and some flats lack all the photos in the advert but turn out amazing. Latter was the case with our place.

Käy katsomassa kämppä paikan päällä. En voi painottaa tätä tarpeeksi, sillä tämä nyt vaan on niin tärkeä kohta. Kokemuksesta voin sanoa, että jotkut paikat näyttävät kuvissa ihan huikeilta, mutta ovatkin ihan lääviä, kun taas toisista paikoista ei ole mainoksessa lainkaan kuvia, mutta ne ovatkin ihan mahtavia. Jälkimmäinen päti meidän asunnon kohdalla.

3. Define your priorities. Do you want a double bed? Are you ready to compromise on the size of the kitchen? How much are you ready to pay per month? Which bus route you need to be on? This is especially important if you're going to be living with other people. After our very first viewing our fifth person dropped out and started looking for a place with other people (they will be living below us which means we'll have the most awesome flat parties next year so it all turned out just fine) and I had a huge argument with one of my future flatmates. This made it very clear we needed to clarify each one's priorities so we actually discussed them through and wrote them down. All double beds, location along a bus route, price ceiling, and either big kitchen or big lounge were our top four boxes a place needed to tick.

Määrittele prioriteettisi. Tahdotko parisängyn? Oletko valmis joustamaan keittiön koosta? Kuinka paljon olet valmis maksamaan kuussa? Millä bussilinjalla haluat olla? Tämä on erityisen tärkeää, jos tulet asumaan muiden kanssa. Ekan asuntonäyttömme jälkeen viides kaverimme pudottautui porukasta ja alkoi etsimään asuntoa muiden kanssa (he tulevat asumaan meidän alakerrassa, joten ensi vuonna on tiedossa eeppisimpiä asuntobileitä ikinä, joten tämäkin kääntyi parhain päin) ja minä ja yksi tulevista kämppiksistäni ajauduttiin ottamaan ihan tosissaan yhteen. Tämä kumminkin selvensi sen, että meidän oli pakko täsmentää jokaisen prioriteetteja, joten keskusteltiin ne läpi ja kirjoitettiin ylös. Kaikille parisängyt, sijainti bussireitin varrella, hintakatto ja joko iso keittiö tai iso olohuone olivat meidän top-neljä asiat, jotka paikan tuli täyttää.

4. Keep an open mind. Be clear about your priorities and don't waste your time checking out something that you already know you won't be taking, but anything that fulfills things you are not ready compromise is worth of checking out even if it meant compromising on the "this would be lovely, but not absolutely necessary" -things. You never know what you'll find.

Pidä mieli avoinna. Pidä prioriteetit selkeinä äläkä tuhlaa aikaasi tsekkaamalla jotain, jota et joka tapauksessa tule ottamaan, mutta mikä tahansa paikka, joka täyttää kriteerit, joista et missään nimessä joustaisi, on katsomisen arvoinen, vaikka se tarkoittaisikin "no tämä olisi ihana, muttei nyt niin tähdellinen"-juttujen kanssa joustamista. Et koskaan tiedä, mitä satut löytämään.

5. Be quick. Our local online publication the Tab Edinburgh compared flat viewings to the Hungergames and its not too far from the truth. The amount of competition in Edinburgh is crazy and most of the places go in first come first served basis. The quicker you are to call the agency to arrange a viewing, the sooner you can make it to the viewing, and the faster you can go and pay your deposit, the better. Once you find the flat you want, go for it. If you hesitate, it will be gone. If you don't want it, someone else does. I've literally called an agency two days after a flat was put up on a website and it had already gone. I'm serious, be quick.

Toimi nopeasti. Paikallinen nettijulkaisumme the Tab Edinburgh vertasi asuntonäyttöjä Nälkäpeliin, eikä se niin kovin kaukana totuudesta ole. Kilpailun määrä Edinburghissa on ihan hullu ja suurin osa paikoista menee "nopeat syövät hitaat" meiningillä. Mitä pikemmin soitat asunnonvälitysfirmalle ja järjestät näytön, mitä aiemmin ehdit näyttöön paikalle ja mitä nopeammin menet ja maksat takuuvuokrasi, sen parempi. Kun löydät sen oikean asunnon, ota se. Jos epäröit, se on mennyttä. Jos et tahdo sitä, joku muu tahtoo. Olen soittanut asuntofirmalle kirjaimellisesti kaksi päivää sen jälkeen, kun asunto tuli markkinoille vain kuullakseni, että se on mennyt jo. Ihan oikeasti, nopeus on valttia.

6. Check the websites daily. When flat hunting you need to establish a routine of checking websites advertising flats to rent every day. Take that 15 minutes and go through them and remember it's always better to check the agencies' websites as flats will be there before they go to the general sites like Zoopla or Gumtree. And when something new and promising comes up, ring them straight away.

Tsekkaa nettisivut joka päivä. Asuntoa metsästäessä joudut luomaan päivittäisen rutiinin vuokra-asuntoja mainostavien nettisivujen tsekkaamiselle. Käytä vartti joka päivä, käy ne sivut läpi ja muista, että asunnot tulevat tarjolle ensiksi asuntofirmojen omille sivuille ja sitten vasta niille yleisille sivuille, kuten Zoopla tai Gumtree. Ja kun jotain uutta ja lupaavaa tulee markkinoille, ole valmiina soittamaan välittömästi.

7. Don't stress too much. It's all hectic, it feels like everyone else has found their flat, the thirteenth place you viewed was just terrible, and the fourth flat you applied for went for someone else, but trust me: it's going to be just fine. I felt extremely frustrated at ringing the agencies, running for viewings, and constantly linking places back and forth in our group chat, but I was always sure we'll find a place to live - it was just a question of whether it will be nice or not. But it turned out to be better than I dared to hope for and I'm just looking forward to the moment I can do a tour of our awesome top floor flat!

Älä stressaa liikaa. Kaikki on tosi hektistä, tuntuu, että kaikki muut on jo löytäneet asuntonsa, kolmastoista paikka, jota käytte katsomassa on ihan kamala ja neljäs asunto, jota haitte, menee jollekin muulle, mutta usko pois: kyllä se siitä. Olin itse jossain vaiheesssa tosi turhautunut vuokrafirmoille soittelemiseen, asuntonäytöissä juoksemiseen ja jatkuvaan asuntojen edestakaisin linkkaamiseen ryhmäkeskustelussamme,  mutta olin aina varma, että kyllä se asunto vielä löytyy. Siitä taas en ollut varma, onko se asunto kiva vai ei. Mutta kaikki kääntyi paremmaksi kuin uskalsin toivoakaan ja odotan vaan sitä hetkeä, kun pääsen esittelemään huipun ylimmän kerroksen asuntomme!

So, these are my top flat hunting tips based on my very recent experiences of finding an apartment in Edinburgh. I guess they mostly apply in other areas of Scotland and rest of the UK as well, and hopefully someone finds this post useful. I just wish someone had told me how exhausting this whole process is but also how amazing it feels once you actually know your next address.

Siinäpä olivatkin mun parhaat vinkit asunnon metsästykseen pohjautuen varsin tuoreisiin kokemuksiin asunnon etsimisestä Edinburghissa. Luulisin, että nämä vinkit pätevät suurelta osin muuallakin Skotlannissa ja UK:ssa noin ylipäänsä  ja jospa tästä postauksesta on jollekulle hyöytyä. Itse toivon vaan, että joku olisi kertonut minulle kuinka uuvuttava koko tämä prosessi on, mutta myös kuinka mahtavalta se sitten tuntuukaan, kun tulevan osoitteensa lopulta tietää varmaksi.

Me and Scotland celebrated our first 6 months together yesterday - I can't believe I've lived here for half a year already and we're already half way through the second semester. It's crazy how fast time goes by. To do something a bit special because of this little milestone I came up with six things these six months here have taught me, so let's get started!

Minä ja Skotlanti juhlittiin meidän ekaa puolta vuotta yhdessä eilen - en voi uskoa, että olen asunut täällä jo kuusi kuukautta ja ollaan jo puolivälissä tokaa lukukautta. On hullua, kuinka nopeasti aika kuluukaan. Ajattelin juhlistaa tätä pientä virstanpylvästä postaamalla jotain vähän spesiaalimpaa, joten päätin listata kuusi asiaa, jotka nämä kuusi kuukautta Edinburghissa ovat minulle opettaneet, joten eiköhän aloiteta!

1. It's totally fine to say "pardon" and "sorry" fifteen times a day when you have no idea what the other one said. I've just accepted the fact that I still lose my ability to understand half of what people say when I go to Glasgow - Glaswegians with they so called English are just from some other world. On the other hand the accent of people from Edinburgh is totally fine and I don't struggle to understand any of my Scottish friends.   

On ihan ok sanoa "anteeksi, mitä?" viisitoista kertaa päivässä, kun sulla ei ole mitään hajua siitä, mitä keskustelun toinen osapuoli sanoi. Olen jo hyväksynyt sen faktan, että kadotan kykyni ymmärtää puolet siitä, mitä ihmiset minulle sanovat, kun menen Glasgowhun. Glasgowlaiset heidän niin kutsutun englantinsa kanssa ovat ihan jostain toisesta maailmasta. Sen sijaan Edinburghin asukkaat ovat aksentteineen ihan ok, eikä minulla ole mitään ongelmia ymmärtää skotlantilaisia ystäviäni.

2. Snow is the end of the world. Red weather warning being the current state of my hometown I've found it very entertaining to watch people not knowing how to drive, shops and universities shutting down for the rest of the week (including ours), buses stopping running, and people going crazy building igloos and going sledging using whatever so-called-sledges they can find. 

Lumi on yhtä kuin maailmanloppu. Punaisen säävaroituksen ollessa kotikaupunkini tämänhetkinen status olen seurannut huvittuneena, kun ihmiset eivät osaa ajaa lumella, kaupat ja yliopistot sulkevat ovensa loppuviikoksi (mukaanlukien meidän yliopisto), bussit lakkaavat kulkemasta ja ihmiset sekoavat rakentaen igluja ja rientäen pulkkamäkeen niin kutsuttujen pulkkiensa (=muovipussit, kajaakit ja pahvilaatikot) kanssa.

3. Trains are expensive as hell and the public transportation isn't just that great. I don't want to complain - trains in Finland are expensive as well and back in Australia there was literally no public transportation at all to where I lived, but I'm still not a huge fan of the system here. Buses are slow and getting from our uni to anywhere else than the town centre takes ages. However, Edinburgh airport is great with good connections to pretty much anywhere in Europe even though it's smallish, and the expensive trains run frequently which is definitely a plus.

Junat ovat himskatin kalliita ja julkinen liikenne ei ole niin kovin kummoista. En tahdo valittaa - junat Suomessakin ovat kalliita ja Australiassa kotikylääni ei kulkenut niin yhtään minkäänlaista julkista liikennettä, mutta en ole tämänkään systeemin suurin fani. Bussit ovat hitaita ja yliopistolta mihin tahansa muualle kuin keskustaan kulkeminen kestää ikuisuuden. Toisaalta taas Edinburghin lentokenttä on huippu monine yhteyksineen melkein mihin tahansa Euroopassa, vaikka se onkin pienehkön puoleinen ja ne kalliit junat kyllä kulkevat usein, mikä on tietysti plussaa.

4. Studying in uni means you will have loads of free time but still struggle to get everything you need to do done. I have 12 hours of lectures and tutorials per week, so I'm technically free for most of the week. However, after all the socials I attend, sports I do, and friends I see I often realize it's already evening and I should do this and that before sleeping. Might be I just spend way too much time procrastinating but the constant feeling of not getting enough done and still doing stuff all the time is annoying.

Yliopistossa opiskelu tarkoittaa, että vapaa-aikaa on enemmän kuin riittävästi, mutta silti tuntuu, etten saa kaikkia pakollisia juttuja tehtyä. Mulla on 12 tuntia luentoja ja tutoriaaleja per viikko, joten olen käytännössä vapaa suurimman osan viikosta. Kaikkien sosiaalisten juttujen, urheilun ja kavereiden näkemisen jälkeen huomaan kuitenkin varsin usein, että kello lähestyy nukkumaanmenoaikaa ja vielä pitäisi ehtiä tekemään sitä, tätä ja tuota. Voi olla, että käytän aikani asioiden tuonnemmaksi lykkäämiseen, mutta joka tapauksessa fiilis on jatkuvasti se, että en saa mitään aikaiseksi, vaikka olenkin koko ajan menossa, on ärsyttävä.

5. Alcohol is an essential part of uni. Not saying everyone should and would drink but from my experience most of the people do. Flat parties, parties in halls, clubbing, pub quizzes, going down to student union for pints, are all fundamental parts of the first year. I'm definitely not the biggest party animal, but I admit knowing a decent amount of Edinburgh pubs and I've definitely learnt how to navigate around the city based on instructions like "it's right next to Revolution" or "it's on the same street as Shangers".

Alkoholi on välttämätön osa yliopistoa. En sano, että kaikki joisivat tai kaikkien tulisi juoda, mutta omasta kokemuksestani ihmiset tekevät niin. Kotibileet, pirskeet asuntoloissa, klubit, pubitietovisat, student unionilla yksillä käyminen, ovat kaikki olennaisia osia ekaa vuotta. En tosiaankaan ole suurin bilehile, mutta myönnän tietäväni melkoisen määrän Edinburghin pubeja ja olen oppinut kulkemaan ympäri kaupunkia "se on ihan Revolutionin vieressä" tai "se on samalla kadulla Shangersin kanssa" tapaisten ohjeiden avulla. 

6. Many of the stereotypes are actually true. When choosing a soft drink Irn-Bru is the way to go, there's always someone playing a bagpipe on Royal Mile, haggis is actually edible, Ceilidh is fun, and Scots wear their kilts whenever there's a special occasion.

Monet stereotypiat on oikeasti totta. Kun valitset limsaa, on Irn-Bru se juttu, joku soittaa aina säkkipilliä Royal Milella, haggis on oikeastaan ihan syötävää, Ceilidh on hauskaa ja skotit käyttävät kilttejään oikeastaan missä tahansa spesiaalimmassa tilanteessa.

What have you learnt within the past half a year?

Mitä sinä olet oppinut viimeisen puolen vuoden aikana?

"Scotland Sundays" is a series of posts about life in Scotland as an university student. I get questions about living and studying here on regular basis and I try my best to answer these questions in these posts in a bit more depth than I'm able to in the comments or other social media. So let's get started, shall we? Today's topic is living in halls on campus.

"Scotland Sundays" eli Skotlanti-sunnuntait on postaussarja, jossa käsitellään yliopisto-opiskelijan elämää Skotlannissa. Saan säännöllisen epäsäännöllisesti kysymyksiä täällä opiskeluun liittyen ja yritän parhaani mukaan vastata niihin hieman syväluotaavammin näissä postauksissa, kuin kommenttejen tai muun somen puolella pystyn. Joten eiköhän aloiteta - tänään aiheena on asuntolassa asuminen kampuksella.

I already wrote about my experience of living in the halls right after I arrived to Scotland. My feelings regarding the topic haven't changed much - it sometimes gets annoying to hear people coming in absolutely wasted at 4am and I do hate my flatmate sometimes for playing that stupid game of Jenga with rubbish on our bins. But all in all I still love it, especially the social aspect and the fact that the library, gym, and most of my lectures are 5 minutes walk away.

Kirjoittelin jo aiemmin kokemuksistani asuntola-asumisen suhteen vähän Skotlantiin muuton jälkeen. Ajatukset siihen liittyen ovat edelleen melkolailla samat - joskus ketuttaa, kun kuulen ihmisten saapuvan kotiin kaatokännissä aamuneljältä ja joskus vihaan kämppistäni, kun hän päättää jälleen pelata Jengaa roskilla, mutta kaiken kaikkiaan rakastan edelleen asuntolaelämää. Etenkin sitä sosiaalista puolta ja sitä faktaa, että kirjasto, sali ja suurin osa luennoista on viiden minuutin kävelyn päässä.

And what comes to where I actually live? In my halls everyone has their own bathroom in their private room - so no room sharing, lucky enough. On the other hand I share my kitchen with four other people (who are awesome most of the time, lucky enough again) and do my laundry in a laundry room that's shared with the whole bunch of people living in this building. We do have a couple of common rooms / lounges but I don't really spend time in those as I don't find them tempting at all. I prefer just sitting in our kitchen and having a cup of tea with my mates.

Entäpä sitten se, missä oikeasti asunkaan? Asuntolassani kaikilla on oma kylppäri yksityisessä huoneessaan, eli ei siis huoneiden jakamista kenenkään kanssa - onnekasta sinällään. Sen sijaan keittiön jaan neljän ihmisen kanssa (jotka ovat ihan huippuja suurimman osan ajasta, onnekasta taas) ja pesen pyykkini yleisessä pyykkituvassa, joka on koko tämän asuntolan yhteinen. Meiltä löytyy myös pari yhteistä oleskelutilaa, mutten oikeastaan koskaan vietä niissä aikaa, sillä en koe kumpaakaan oikein kutsuvaksi. Mieluummin istun kavereiden kanssa keittiössämme teekupin äärellä.

My room then? The first picture above shows what it looks like when you first walk in from the corridor (the kitchen door is right opposite to my door which makes it easy to sneak in in the middle of the night to get snacks if I fancy some). On the left hand side is the door to my bathroom which you can see above as well.

Entäpä sitten huoneeni? Ensimmäisessä yllä olvessa kuvassa on näkymä, kun huoneeseen astuu sisälle käytävältä (keittiön ovi on muuten mun ovea vastapäätä, joten nälän yllättäessä keskellä yötä on helppo hiipiä sinne nappaamaan välipalaa). Vasemmalla kädellä on kylppärin ovi, josta toinen yllä oleva kuva onkin napsaistu.

The photo above then shows the views from my bed - a shelf, my desk, and a wardrobe. If I could change one thing about this room I would add a bit more space to store my clothes but it's alright as long as I keep things organized. Below you can see where I sleep and my photo collection - the only decorative thing I've got here, really. I knew I'd live here for the first year and the first year only so I made a decision of not purchasing any unnecessary things. You don't need much to be happy and feel like home, and moving to the next place will be easier with less to carry.

Ylläoleva kuva sitten näytttää maisemat sängyltä käsin - hyllykkö, työpöytä ja vaatekaappi. Jos voisin muuttaa yhden asian tästä huoneesta, niin lisäisin hieman lisää säilytystilaa vaatteille, mutta kyllä näinkin sopii, kun pitää asiat järjestyksessä. Alla näkyykin sitten, missä nukun, sekä valokuvakokoelmani - ainoa sisustusjuttu, jonka tänne oikeastaan hommasin. Tiesin alusta asti, että tulen asumaan täällä ekan lukuvuoden, mutta tosiaankin vain sen ekan, joten päätin olla ostamatta mitään turhaa. Loppujen lopuksi en tarvitse kovin paljon materiaa ollakseni onnellinen ja tunteakseni oloni kotoisaksi. Seuraavaan paikkaan muuttaminenkin tulee olemaan helpompaa vähemmillä kantamuksilla.

And last but not least, the views from my window. So all in all, it's probably not the most beautiful place to live (and definitely not that ideal lifestyle blogger home) but it feels like home and it's cozy enough. I like my room, and I like living in halls - for now.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä: maisemat ikkunastani. Kaiken kaikkiaan tämä tuskin on kaikista kaunein paikka asua (ja tämä on niin kaukana lifestyle-bloggaajan ideaalista kodista, kuin voi olla) mutta tämä tuntuu kodilta ja riittävä mukavalta. Pidän huoneestani ja asuntolassa asumisesta just nyt.  

Where and how do you live at the moment?

Missä ja miten asut tällä hetkellä?

I landed to Copenhagen a couple of hours ago. After sleeping a mere two hours at my auntie's place last night (I don't know what is it with me nowadays that I can't sleep properly the night before I'm travelling but it's annoying anyway) I headed to the airport, hopped on board and got here. Slept through the whole flight, ate my second breakfast and decided to open my laptop as I've got a couple of hours to spare before my flight to Edinburgh leaves.

Laskeuduin Kööpenhaminaan pari tuntia sitten. Mitättömien tätini luona nukuttujen kahden tunnin yöunien jälkeen (En tiedä mikä mua nykyään vaivaa, kun en koskaan enää saa nukuttua kunnon yöunia ennen reissaamista. Ärsyttävää.) suuntasin lentokentälle, hyppäsin koneeseen ja päädyin tänne. Nukuin koko lennon, söin toisen aamupalani ja päätin avata läppärini, sillä aikaa Edinburghin koneen lähtöön on vielä pari tuntia.

So, my three weeks long holiday in Finland is over. I'm happy I had such a long holiday and I'm happy I got to spend it with my loved ones. I saw lots of relatives, and drank more than enough coffee with a few good friends. Those kinds of people are the best who will be there for you no matter how many years pass by. I hadn't seen one since my graduation - one and half years. We laughed just like we used to when we were 12 and 14 years old and used to hang out at the stables. One of them I hadn't seen for two years but our friendship has never been affected by these long breaks or distance - we always talk about anything and everything once we finally manage to find a time to meet up. She understands how life gets busy sometimes and how I might not even send a single message for months but I still do think about her regularly. One of them I saw last summer, so not that long ago, but her little baby boy had grown a lot - next time he'll probably be learning how to take his first steps.

Kolmen viikon lomani Suomessa on siis ohi. Olen onnellinen, että lomani oli niin pitkä ja että sain viettää sen tärkeiden ihmisten kanssa. Näin paljon sukulaisia ja join enemmän kuin tarpeeksi kahvia muutaman hyvän ystävän kanssa. Ne ihmiset ovat parhaita, jotka ovat aina olemassa sua varten, vaikka kuinka monta vuotta kuluisi. En ollut nähnyt yhtä heistä valmistumisen jälkeeni - puoleentoista vuoteen. Naurettiin ihan niinkuin aina silloinkin, kun oltiin 12- ja 14-vuotiaita ja hengailtiin kaiket päivät tallilla. Yhtä heistä en ollut nähnyt kahteen vuoteen, mutta meidän ystävyyttä ei ole koskaan haitannut välimatka tai pitkät tauot - kun lopulta onnistutaan näkemään, jutellaan ihan mistä vaan, kuin päivääkään ei olisi mennyt. Hän ymmärtää, että elämä on joskus kiireistä ja vaikka minulta ei saata kuulua viestin viestiä kuukausiin, en ole silti unohtanut. Yhtä heistä näin viimeksi viime kesänä, eli en edes niin kauan sitten, mutta hänen pieni poikansa oli kasvanut ihan mahdottomasti - ensi kerralla hän luultavasti opettelee kävelemään.

Me and my dad drove up north before Christmas to pick up my grandmother. She and my auntie spent Christmas with my family and it was lovely to have them both here. Me and my sister drove our grandma back to her place on the 26th - some 776km and 10 hours 20 minutes of driving in one day. I went horse riding a couple of times and I wasn't as bad as I thought I would be. I still knew how to do it and I remember again why I just absolutely love horses. 

Ajettiin isin kanssa pohjoiseen ennen joulua hakemaan isoäitini kylään. Hän ja tätini viettivät joulun meidän perheen kanssa ja oli ihanaa saada heidät molemmat sinne. Minä ja siskoni vietiin isoäiti takaisin kotiin 26. päivä - kevyt 776km ja 10 tuntia 20 minuuttia päiväreissu. Kävin heppailemassa pari kertaa, eikä se mennyt niin huonosti, kuin odotin. Osasin edelleen ratsastaa ja muistin jälleen, miksi rakastankaan hevosia niin paljon.

I spent New Years with my cousin and her family. Her daughters of who I always thought as my little ones are not so little anymore and the older one has got taller than I (accomplishment as such but to be honest my height of 158cm isn't that hard to outgrow...). I love them all.

Vietin uuden vuoden serkkuni perheen kanssa. Hänen kaksi tytärtään, joita olen aina ajatellut niin pikkuisina, eivät ole enää niin kovin pieniä ja vanhempi heistä on jo minua pidempi (mikä on sinällään saavutus, vaikka minun 158cm pituudessani nyt ei ole niin kovin paljon kiinnikasvettavaa...). Rakastan heitä kaikkia.

I went through my stuff ones again and realized I had saved lots of things I will never ever actually need. Got some lovely Christmas presents and filled my luggage with them and some essential treats from Finland - not chocolate or salmiakki this time though, as I try not to eat those sweets for a while. Bread and some traditional spirits instead plus a bunch of dry ingredients my mom bought me. At least I won't be starving.

Kävin tavaroitani jälleen kerran ja tajusin säästäneeni edelleen monta turhaa juttuja, joita en koskaan tule tarvitsemaan. Sain kivoja joululahjoja ja täytin matkalaukkuni niillä, sekä muutamilla ehdottomilla Suomi-jutuilla. Ei tosin suklaata tai salmiakkia tällä kertaa, sillä yritän nyt pysyä siinä karkkilakossa jonkun aikaa. Leipää ja salmiakkikossua, sekä läjä äitin ostamia kuivia ruoka-aineita tuli sen sijaan pakattua. Ainakaan en tule nääntymään.

All in all my three weeks in Finland were wonderful. The weather was good most of the time and we definitely had a white Christmas - I can't remember when there's been that much snow this time of the year last time (if ever). Obviously it wasn't just good fun all the time, and I admit being exhausted. Running from one place to another, literally covering Finland from the Southern parts all the way up to Lapland and fitting in a bunch of people meant being busy. But I like being busy and now I can happily go back to my regular life in Scotland.

Kaiken kaikkiaan kolme Suomi-viikkoa olivat ihan mahtavia. Säät olivat hyvä ja valkoinen joulukin saatiin - en edes muista, milloin lunta olisi ollut viimeksi näin paljon tähän aikaan vuodesta (jos koskaan). Tietenkään kaikki ei ollut pelkkää ilotulitusta koko ajan ja myönnän olevani aika poikki. Paikasta toiseen juokseminen, Suomen läpikäyminen Helsingistä alkaen päättyen Rovaniemelle, ja treffejen jos toisienkin mahduttaminen aikatauluun piti kiireisenä. Mutta tykkään olla kiireinen ja nyt voin hyvillä mielin palata arkeen Skotlannissa.

And what flying back feels like? I feel like I'm going home. I just visited home for three weeks, but I'm going home again. I love my life in Scotland, I like my friends and I like my studies. I can't wait to go to the gym again this weekend, do my own grocery shopping (even though I was super happy someone will do it for me when I arrived to Finland), and I want to walk on Princes Street and smile at the masses of tourists because I'm pretty sure it won't annoy me getting stuck behind people moving no faster than a turtle would move. Not at least for another two days. I'm looking forward to frisbee trainings and our weekly cake nights, and even the lectures and the upcoming courses. Finland is home but so is Edinburgh.

Ja miltä takaisin lentäminen tuntuukaan? Siltä, että olen menossa kotiin. Vietin juuri kolme viikkoa kotona, vaikka olen menossa taas kotiin. Rakastan elämääni Skotlannissa, tykkään kavereistani ja tykkään opinnoistani. En malta odottaa, että pääsen taas salille tänä viikonloppuna, pääsen tekemään ruokakauppaostokset ihan itse (vaikka joku muu hoitamassa ruoka-asiat olikin ehkä paras juttu ikinä, kun saavuin Suomeen) ja pääsen kävelemään Princes Streetille ja hymyilemään turistimassoille, sillä olen aika varma, että mua ei edes ärsytä jäädä jumiin etanavauhtia matelevien ihmisten taakse. Ei ainakaan vielä pariin päivään. Odotan innolla frisbee treenejä ja jokaviikkoisia kakkuiltojamme, kuin myös jopa luentoja ja alkavia kursseja. Suomi on koti, mutta niin on myös Edinburgh.

It's 7th of December and I can call it a day and I can call it a semester. I did my last exam of the semester this morning (after enormous amount of two hours of sleep as my friend came over to my place to catch an early plane to Finland today) and it's definitely a pass so no more stress. I'm confident I did alright in all of my subjects - I'm not expecting top grades but at least I shouldn't have failed anything.

Seitsemäs joulukuuta ja sanoisinpa, että päivä ja lukuvuosi on pulkassa. Tein lukuvuoden vikan kokeen tänä aamuna (huikaisevan pitkien kahdentunnin yöunien jälkeen, kun ystäväni tuli tänne nukkumaan hänen lentonsa lähtiessä Suomeen kukonlaulun aikaan tänä aamuna) ja pääsin siitäkin varmasti läpi, joten stressi on nyt ohi. Olen varma, että saan ihan ok tulokset kaikista aineista - en odota huippuarvosanoja, mutta en ainakaan ole tunaroinut mitään ihan täysin.

I spent the whole afternoon with my little group of friends, looking at apartments for the next autumn as that's something you really want to sort out right in the beginning of next year. We spent a couple of hours chucking the disc and then just chatting in our kitchen drinking tea (gotta love these British people always up for a cup of tea) and wondering what it will be like sharing a flat next year. Fun, I assume.

Kulutin koko iltapäivän pienen kaveriporukkani kanssa, katseltiin yhdessä asuntoja ensi syksylle, sillä se on asia, joka olisi hyvä olla hoidossa ensi vuoden alkupuolella. Vietettiin pari tuntia frisbeetä nakellen ja tultiin meidän keittiöön teelle (kuka ei rakastaisi näitä brittejä, joiden mielestä on aina hyvä aika kupilliselle teetä) ja mietiskeltiin, että minkähänlaista kimppakämpässä asuminen tulee olemaan ensi vuonna. Hauskaa, olettaisin.

Now I sit in my room and have nothing to do. I should pack for the upcoming weekend trip and I should vacuum my room. I'm kind of hungry as well but too lazy to walk to the kitchen. I feel a bit empty and started wondering why. I'm kind of sad, I'm kind of missing this place and my friends here already. It's weird. I shouldn't sit here going through all these almost negative feelings.

Nyt istun huoneessani, eikä mulla ole oikein tekemistä. Pitäisi pakata viikonloppureissua varten ja pitäisi imuroidakin. Olen vähän nälkäinenkin, mutta liian laiska kävelläkseni keittiöön. Olo on vähän tyhjä ja aloin miettiä mistä se johtuu. Olen vähän surullinen, tavallaan ikävöin jo tätä paikkaa ja ystäviäni täällä. Ja se on ihan kummallista, eihän mun nyt pitäisi käydä läpi näitä kaikkia negatiivisia tunnelmia.

I'm heading to Amsterdam tomorrow, my best friend will arrive here in an hour and a bit. It's going to be awesome couple of days with her. Back here on Monday and flying to Finland pretty much straight away on Wednesday. If nothing else, that should make me super excited and it does in a way. I haven't been to Finland for good three months now, but have I missed it yet? No, not really. Have I missed people? Yes, a bit, but not more than I would miss them if I was in Finland as well. I do miss chocolate and rye bread and I know it will be lovely to be back and I'm looking forward to seeing all of my loved ones. So I'm not saying I don't want to go home but my feelings are very mixed.

Olen suuntaamassa Amsterdamiin huomenna, paras ystäväni saapuu tänne tunteroisen päästä. Seuraavista päivistä tulee ihan huiput hänen kanssaan. Takaisin tänne maanantaina ja lento Suomeen jo heti keskiviikkona. Tässä olisi vaikka mitä syytä pomppia innosta ja tavallaan olenkin innoissani. En ole ollut Suomessa reiluun kolmeen kuukauteen, mutta olenko kaivannut sitä? Enpä oikeastaan. Olenko kaivannut ihmisiä? Kyllä, jonkin verran, mutten sen enempää, kuin kaipaisin heitä, vaikka olisin Suomessa. Suklaata ja ruisleipää on ikävä ja tiedän, että on ihana päästä käymään kotona ja nähdä kaikkia rakkaita. En siis sano, ettenkö haluaisi mennä kotiin, mutta tunteeni ovat varsin sekavat. 

It was horrible to leave Australia behind earlier this year and I totally got that. It's my home away from home and I still don't know for sure when I'll return. But this is just a holiday, it's just three weeks, and I'm not leaving Scotland for another few years anyway. It's time to go and say hi to everyone and everything back in north. But however different this should be I recognize certain similarities between these feelings and the feelings I had when I looked the familiar roads and buildings and all these dear places, people, and memories slowly disappearing in the horizon when the plane took off from the Perth airport in WA. It doesn't really make any sense. It's just a holiday, not a goodbye.

Australian jättäminen taakseni aiemmin tänä vuonna oli kamalaa ja se kävi järkeen. Se on kotini poissa kotoa, enkä vieläkään ole varma, milloin palaan. Mutta nyt on kyseessä vain loma, vain kolme viikkoa, enkä ole jättäässä Skotlantia joka tapauksessa vielä muutamaan vuoteen. On aika mennä moikkaamaan kaikkia ja kaikkea takaisin pohjoiseen. Mutta ihan sama, kuinka eri juttu tän pitäisi olla, huomaan tiettyjä samankaltaisuuksia tän fiiliksen ja sen fiiliksen välillä, kun katselin tuttujen teiden ja talojen, kaikkien niiden tärkeiden paikkojen, ihmisten ja muistojen katoavan horisonttiin, kun lentokone nousi ilmaan Perthin lentokentältä Länsi-Australiasta. Eikä se käy järkeen ollenkaan. Kyseessä on loma, ei hyvästit.

I guess this sudden feeling of melancholy is just a good thing in a way. It means everything is fine here. It means I have good friends I will be happy to see again in a few weeks time. It means I love being here and I feel like I belong here. It means this isn't just another place to stop by but my home. It's very confusing when going home means leaving home. It's very confusing when you write in your calendar "going home" for the first day of your holiday and "back home" for the last. 

Ehkäpä tämä yllättävä melankolia on ihan hyvä juttu. Se tarkoittaa, että kaikki on täällä ok. Se tarkoittaa, että minulla on ystäviä, jotka on ihana taas nähdä muutaman viikon päästä. Se tarkoittaa, että rakastan olla täällä ja kuulun tänne. Se tarkoittaa, että tämä ei ole mikä tahansa välietappi, vaan oikeasti koti. On hämmentävää, kun kotiin meneminen tarkoittaa kotoa lähtemistä. On hämmentävää, kun kalenterissa lukee "kotiin" ekan lomapäivän kohdalla ja "kotiin" myös sen vikan päivän kohdalla.

And guess what? Now that I've been sitting here, writing this post, I'm starting to feel more and more excited about going to Amsterdam and be a tourist for a couple of days with my best friend, as well as about going back home to Finland. I guess my life has been so good past months that I need to balance out my emotional scales by reacting this way to such small things. 

Mutta arvatkaa mitä? Nyt kun olen istunut tässä kirjoittamassa tätä postausta, alan innostua enemmän ja enemmän Amsterdamista ja parista päivästä turistina parhaan ystäväni kanssa, samoin kuin koti-Suomeen menemisestä. Ehkäpä elämäni vaan on ollut niin kivaa viimeiset kuukaudet, että yritän tasapainottaa tunneskaalaa reagoimalla tällä tavoin näinkin pieniin juttuihin.

But anyway. I'm proud to call our beautiful Finland that has been independent for 100 years my home. I'm happy to be able to say I'm going home when it's time to hop on the plane to Edinburgh in January. Home is where the heart is and it can be in multiple places.

Joka tapauksessa olen ylpeä siitä, että voin kutsua satavuotiasta Suomea kodikseni. Olen onnellinen, että voin sanoa palaavani kotiin, kun on aika hypätä Edinburghin koneeseen tammikuussa. Koti on siellä, missä sydän on ja se voi olla useammassa paikkaa yhtä aikaa.

This challenge has been going around in the blogs of Finnish people living abroad for quite a while and I thought it would be a right time for me to take part as well! So without further explanations, 10+1 questions for an expat Finn aka me.

Tämä kyseinen haaste on pyörinyt ulkosuomalaisten blogeissa jo pienen ikuisuuden ja ajattelin, että munkin olisi aika napata pallo ja ottaa osaa! Elikkä ilman suurempia selittelyjä, 10+1 kysymystä ulkosuomalaiselle.

1. What's the best thing about your current country of residence? / Mikä on parasta tämän hetkisessä asuinmaassasi?

- I like living in Scotland in general and I've been more than happy here but if I need to pick just one thing I'd say the overall beauty of this place. Edinburgh is a stunning city and the views I've seen travelling to Glasgow and Aberdeen have been amazing.

- Tykkään Skotlannista yleisesti ottaen ja olen ollut täällä onnellinen, mutta jos vain yksi juttu pitäisi sanoa, niin sanoisin, että ihan se, kuinka kaunis paikka tämä on. Edinburgh on upea kaupunki ja ne maisemat, mitä matkoilla Glasgowhun ja Aberdeeniin on näkynyt, ovat olleen huikaisevia.

2. How about the worst thing? / Entä ikävintä?

- Most probably the annoying taps. You know how water comes from a single tap in most of the places in the world? Not in the UK, here you have two taps. One for hot and one for cold water and obviously they locate on the different sides of the sink. So you can decide: do you bother mixing suitable temperature in the sink, burn your hands, or freeze them? I opt for all of them depending on my mood and curse the system on regular basis.

- Luultavasti ne ärsyttävät hanat. Tiedättehän, kuinka vesi yleensä tulee yhdestä hanasta suurimmassa osassa maailmaa? Ei Briteissä, täällä saat kaksi hanaa. Yksi kuumalle ja yksi kylmälle vedelle ja ne sijaitsevat altaan eri laidoilla. Joten saat valita ihan itse: haluatko nähdä kaiken sen vaivan ja sekoittaa sopivan veden altaassa, polttaa kätesi, vai jäädyttää ne? Vaihtelen kaikkien kolmen vaihtoehdon välillä riippuen fiiliksestä ja kiroan kyseistä systeemiä säännöllisesti.

- Australia, I miss it so bad.

- Australiaan, sillä kaipaan sinne ihan liikaa.

- Don't want to be too boring here and say Australia again, and England is kind of out of question as well as I live on the same island anyway. So let's say New Zealand or Germany.

- En halua olla liian tylsä ja sanoa tähänkin Australia ja Englantikaan ei nyt oikein tule kuuloon, kun asun kuitenkin samalla saarella. Joten sanotaan Uusi-Seelanti tai Saksa.

5. What Finnish food do you miss the most? / Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

- Rye bread, chocolate, and salmiakki.

- Ruisleipä, suklaa ja salmiakki.

6. Do you believe that you will move back to Finland one day? / Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

- Right now I don't think so. If I ever have children I will definitely seriously consider returning to Finland just because of the great education system we've got but otherwise I don't see myself coming back.

- Just nyt en usko niin. Jos koskaan saan lapsia, tulen ehdottomasti harkitsemaan paluumuuttoa vakavasti ihan vaan meidän huikein koulutusjärjestelmän vuoksi, mutta muuten en oikein näe itseäni palaamassa Suomeen.

7. What is the most fun/interesting holiday where you live? / Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

- To be honest I haven't been living here long enough to have a proper answer to this I think. Would have said Australia day if I still lived in Australia!

- Rehellisesti sanottuna en ole asunut täällä riittävän pitkään antaakseni kunnollista vastausta. Jos asuisin edelleen Australiassa, olisin sanonut Australia päivä!

8. What was the hardest part about moving abroad? / Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

- I've never found moving abroad particularly hard. The paper work does require some time and effort, so either that or the moment when you need to walk through the security check at the airport and wave a teary goodbye to your family members you know you'll see next time in god knows how many months.

- En ole koskaan ajatellut ulkomaille muuttoa kovin hankalana. Paperisota vaatii aikaa ja energiaa, joten joko se, tai sitten se hetki, kun joudut kävelemään turvatarkastuksen läpi ja vilkuttamaan itkuiset hyvästit perheelle, jonka tulet näkemään seuraavan kerran kukaties kuinka monen kuukauden jälkeen.

- I could easily imagine myself back in Australia. Same goes with Luxembourg and Germany that I both love judging by the few weeks I've worked in both, and I will definitely consider England as an option after I graduate.

- Voisin helposti kuvitella itseni takaisin Australiassa. Sama pätee Luxemburgiin ja Saksaan, joita kumpaakin rakastan niiden muutamien siellä työskenneltyjen viikkojen perusteella. Tulen ehdottomasti harkitsemaan myös Englantia vaihtoehtona, kunhan täälä valmistun.

10. What was the most memorable moment of the year 2017? / Mikä oli vuoden 2017 mieleenjäävin hetki?

- Hard to pick just one as there were so many big moments, both sad and happy. Leaving my Australian family and my grandfather passing away were both memorable in a very sad way. The whole backpacking adventure through Australia, New Zealand, and Asia was one big amazing journey. Moving to Scotland. Can't just pick one.

- Yhden valitseminen on hankalaa, sillä kyseiseen vuoteen on mahtunut paljon isoja hetkiä, sekä surullisia, että iloisia. Aussiperheeni jättäminen ja isoisäni poismeno jäivät molemmat mieleen tosi surullisina hetkinä. Koko reppureissuseikkailu Australian, Uusi-Seelannin ja Aasian läpi oli yksi upea matka. Skotlantiin muutto. En vain voi valita yhtä.

+ extra question number 11. Are you planning to travel somewhere this year? Where? /

+ extrakysymys numero 11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

- Amsterdam this week, and Finland the next!

- Amsterdamiin tällä viikolla ja Suomeen ensi viikolla!