I'm sitting in Singapore Changi airport writing this. To be precise, I'm in a hotelroom which is three times fancier but half of the price that the room in Helsinki-Vantaa I've been in once. This is an airport of which I have to post about later on, it's something to see! I didn't have energy to go up to the city and to be honest - there's totally enough to do and see in this airport for a few hours.

Istun Singapore Changin lentokentällä ja kirjoitan tätä. Tarkemmin sanottuna olen kolme kertaa hienommassa ja puolet halvemmassa lentokenttähotellissa, kuin se yksi jossa Helsinki-Vantaalla olen kerran ollut. Tästä lentokentästä täytyy ehdottomasti kirjoittaa oma postauksensa, sillä täällä riittää nähtävää. Multa ei löytynyt energiaa lähteä kaupungille ja totta puhuakseni katseltavaa ja tehtävää on täälläkin riittänyt.

I left home on Wednesday afternoon, flew to Helsinki and spent 9 hours there with my friends. Then a 12 hour flight to Singapore and now 11 hours of waiting. Then 5 hours to Perth and 2 hours drive to the final destination. I'll be there on Friday. It's a long long way.

Lähdin kotoa keskiviikkoiltapäivänä, lensin Helsinkiin ja vietin yhdeksän tuntia kavereiden seurassa. Siitä sitten 12h lento kohti Singaporea ja nyt 11 tuntia odottelua. Sitten viisi tuntia Perthiin ja kaksi vielä autolla kohti määränpäätä. Olen perillä perjantaina. On se aika pitkä matka.

My feelings are a bit mixed. Somehow I managed not to cry when I left home and Finland (might be because I cried like 45mins after I drove my best friend to the night bus and she left to Germany on Tuesday) and now I'm here. It's somehow still this huge thing that I don't really realize, but I get these peaks of excitement every now and then. It's gonna be great.

Fiilikset on vähän sekavat. Jotenkin onnistuin olemaan itkemättä lähtiessäni kotoa ja Suomesta - voi johtua tosin myös siitä, että itkin 45 minuutin kotimatkan, kun olin Tiistaina nakannut parhaan ystäväni yöbussille ja kohti Saksaa. Ja nyt mä olen täällä. Kaikki tämä on jotenkin edelleenkin jotain valtaisaa jota ei ihan tajua, mutta innostus iskee hetkittäisinä purkauksina. Tästä tulee mahtavaa.

I'm worried that they won't take me in to the country (like I have these irrational fears of not understanding English and saying something wrong and ending up in jail. Makes no sense right?) or that I've forgot something really important. But I know I have all the most important items I need and I know there's no reason why they wouldn't let me in Australia.

Huolestuttaa, etten pääse sisään maahan (mulla on tällaisia irrationaalisia pelkoja siitä, etten muka tajuaisi englantia ja sanoisin jotain väärää ja joutuisin vankilaan. Ei mitään järkeä.) tai että olen unohtanut jotain tosi tärkeää. Mutta toisaalta tiedän myös, että matkassa on kaikki tärkeät asiat ja tiedän, ettei siihen ole olemassa mitään syytä, ettenkö pääsisi Australiaan.

My dreams are becoming true. It's all so strange and new and happening at once, I'm confused. I'm on an adventure and it's cool. I just wanted to tell all of you that you must be a bit crazy to move abroad. It's not a simple thing to do (the paperwork and everything around it, not even talking about the emotional side of this), but I know it will be worth it. It already is.

Unelmat on täyttymässä. Se on outoa ja uutta ja tapahtuu kertarysäyksellä, hämmentää. Olen seikkailulla ja se on siistiä. Tahdoinkin vaan kertoa, että täytyy olla hieman hullu muuttaakseen ulkomaille. Se ei ole ihan yksinkertainen juttu (paperisota ja kaikki muu, puhumattakaan henkisestä puolesta), mutta se tulee olemaan sen arvoista. Se on jo.

“A single dream is more powerful than a thousand realities.” - J.R.R. Tolkien

P.s. The pics are from the surroundings of our cottage in Lapland, we visited there last week!

P.s. Kuvat on meidän mökkimaisemista Lapista, vierailtiin siellä viime viikolla!