Olen asunut Edinburghissa nyt kaksi viikkoa. Nuo kaksi viikkoa ovat hurahtaneet ohi hurjaa vauhtia ja voin sanoa olleeni kiireinen. Niin kiireinen, etten ole edes avannut läppäriäni tai jos olenkin sattunut sen avaamaan niin vain tsekatakseni koulun sähköpostini tai lukujärjestyksen. Blogin kirjoittaminen on ollut kaukainen ajatus jossain mieleni perällä, mutta ekaa kertaa aikoihin hidastunut postaustahti ei ole häirinnyt minua. Kyse ei ole siitä, ettenkö rakastaisi jakaa juttuja tänne, mutta prioriteettini ovat olleet hieman erilaiset viime aikona ja kampuksella eläminen on yksi iso syy tuolle muutokselle.
En koskaan kuvitellut itseäni asumaan asuntolassa. En uskonut koskaan tekeväni tätä ja olin vakuuttunut, että vihaisin asuntolaelämää. Jotenkin kuitenkin netissä tarjolla olevien vuokra-asuntojen tutkimisen ja useiden ihmisten kanssa juttelemisen jälkeen vakuutuin siitä, että kampuksella asuminen olisi paras ratkaisu ekalle yliopistovuodelle. Niin ihmiset yleensä Briteissä tekevät ja se nyt vaan oli helpoin ja yksinkertaisin ratkasiu. Ja tähän mennessä olen ollut enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni.
Kampuksella asuminen on melko erilainen kokemus. Me ollaan usean kilometrin päässä keskustasta, mutta bussit kulkevat sinne säännöllisesti. Meiltä löytyy ripaus maaseudun fiilistä lehmien ja hevosten asuessa kirjaimellisesti naapurissa, mutta myös ruokakaupat on kävelymatkan päässä. Kampukselta löytyy käytännössä kaikki mitä tarvitset alkaen kahviloista ja baarista päätyen pitseriaan ja pieneen ruokakauppaan. Meillä on kappeli ja huikeat urheilufasiliteetit, sekä kirjasto, joka on auki 24/7.
Yksi kampusasumisen parhaista puolista on tietenkin se, että on lähellä kaikkea. Joillekin tunneille kävelemiseen menee silti hyvät viisitoista minuuttia, jos ne sattuvat olemaan kampuksen toisella laidalla, mutta se ei silti ole matka eikä mikään, jos ajattelee, että voisin kulkea ensin bussilla ja sitten kävellä sen vartin,
Kampuksella asuminen nostaa myös sosiaalisen elämän ihan eri levelille - tai ainakin näin on käynyt minun kohdallani. Olen se tyyppi, jolla on kyllä tosi haskaa aina, kun saan itseni ulos kotoa ja lähtemään jonnekin, mutta se oli ennen melko harvinainen tapahtuma. Koen jotenkin vaikeana kotoisan kuplani jättämisen, ehkä olen laiskakin ja tarvitsen jonkun potkimaan minut liikkeelle. Nyt, kun asun kirjaimellisesti kavereideni naapurissa ja kaikenlainen tekeminen ja uudet, näkemisen arvoiset paikat ympärilläni koen, että mun täytyy mennä ja touhuta. Täytyy nähdä ihmisiä. Täytyy tehdä muutakin, kuin syrjäytyä huoneessani ja se on hyvä juttu.
Se on hyvä juttu siksi, että olen tosiaankin nauttinut uudesta sosiaalisesta elämästäni. En ole vielä varma, onko loppuelämän kestäviä ystävyyssuhteita löytynyt, mutta ympärilläni on porukka ihmisiä, joiden näkemisestä nautin. Nautin siitä, että voin ottaa kirjani jaettuun keittiöömme ja keittää itselleni kupin teetä - yleensä joku ilmestyy paikalle jossain vaiheessa ja saatetaan jutella viisi minuuttia tai kaksi tuntia. Molemmat ovat tapahtuneet. Nautin spontaaneista keittiöbileistä ja Studen Unionin pubin tietovisasta. Nautin kappelin järjestämästä ilmaisesta illallisesta keskiviikkoisin ja nautin omien ruokieni ostamisesta ja kokkaamisesta. Nautin tästä koko jutusta.
En tiennyt, että voisin nauttia kampusasumisesta ja asuntolassa asumisesta niin paljon nautin. Minulla on huiput kämppikset ja keittiön jakaminenkin on sujunut hyvin - se on kodin omainen paikka, jossa kokoontua, enkä edes ole ainoa, joka siivoaa. Kaikki on ollut paljon parempaa, kuin odotin. Tiedän, että saatan jossain vaiheessa ärsyyntyä ihmisten jatkuvasta läsnäolosta, mutta nyt vaan otan siitä kaiken irti. Tämä on melko erityinen tapa elää ja sopii minulle täydellisesti just nyt.
Ja arvatkaapa mitä? Luulen, että tästä ei tule koskaan tylsää kymmenien kerhojen järjestäessä tapahtumia, satojen ihmisten eläessä täällä ja jakaessa tämän kokemuksen kanssani ja tuhansien muiden tulevan yliopistolle opiskelemaan päivittäin. Kampus on kuin oma pieni kuplansa, oma pieni maailmansa, johon on tosi helppo sukeltaa sisään ja antaa virran viedä. Ja tähän asti nuo virrat ovat olleet varsin suotuisia.
- 9/17/2017
- 14 Comments
