Leaving Finland behind, again.
4/28/2017
I'm leaving Finland today. I came here about three weeks ago. Four days of travelling, all the way from New Zealand, wasn't fun but I made it. I finally got to see my family and friends and it was great but it wasn't what I planned and I felt confused.
Jätän Suomen taakseni tänään. Saavuin tänne kolme viikkoa sitten. Neljän päivän matkustus Uusi-Seelannista asti ei ollut hauskaa, mutta tulipahan tehtyä. Pääsin vihdoin näkemään perheeni ja ystäväni ja se oli mahtavaa, mutta ei sitä, mitä olin suunnitellut ja fiilis oli hämentynyt.
Kotiinpaluu toiselta mantereelta vaarin hautajaisia varten ei ole hauskaa. Se ei ole kevyt "tulenpas lyhyelle lomalle täältä lomaltani" juttu. Se on surullista, se sekoittaa kaikki suunnitelmat. Minä peruin työpaikan ja muutaman reissusuunnitelman päästäkseni läheisteni luo ja hyvästelläkseni vaarin kunnolla. Enkä kadu sitä, sillä tätä tarvitsin ja hautajaisiin tuleminen oli oikea päätös. Olen onnellinen, että tulin tänne.
Mutta vaikka kaipasinkin perhettäni ja halusin olla heidän luonaan suru-uutisten saapuessa ja vaikka tuntui, että tahdon kotiin nyt ja heti, päätin matkustaa vielä kolme viikkoa ennen kuin oikeasti lensin kotiin hautajaisiin. Luulin, että olisin helpottunut kotiin päästessäni noiden kolmen pitkän viikon jälkeen. Mutta en ollut. En tahtonut jättää Australiaa (tirautin jopa pari kyyneltä kun kone kohosi ilmaan..), en tahtonut mennä Suomeen ja olin tosi ärsyyntynyt täällä olemiseen. Tuntui, etten kuulu tänne ja vihasin jokaista, joka kehtasi puhua suomea. Ja minähän sentään rakastan suomenkieltä.
Mutta jotenkin ne kolme viikkoa hujahtivat ohi ja yllättäen olikin taas aika pakata laukku ja lähteä. Ja yhtäkkiä en tahdokaan tehdä sitä. Tuntuu, etten ole ehtinyt olemaan riittävästi ihmisten kanssa, en ole ehtinyt rentoutumaan kotosalla, en ole tehnyt kaikkia asioita, jotka halusin tehdä, enkä halua lähteä taas tien päälle. Tämä on toinen kerta elämässäni, kun ajatus matkustamisesta ei saa minua hyppimään innosta. Toinen kerta oli, kun joduin jättämään kotini Länsi-Australiassa. Mikä minussa on vikana nykyään?
Mutta ehkäpä minussa ei ole mitään vikaa. Ulkomailla asuminen on hauskaa ja kivaa ja kaikkea kunnes joudut sanomaan hyvästit ihan liian usein. Yhtäkkiä tajuat kaipaavasi aina jotakuta tai jotakin, ihan sama missä olet. Aina tuntuu, että pitäisi olla jossain muualla, aina jäät jostain paitsi ja aina on koti, jota kaivata. On kyse valinnoista ja minä valitsen reissaamisen. Valitsen tehdä sitä, mikä tekee minut onnelliseksi. Olen viimeisen vuoden aikana ollut onnellisempi kuin koskaan, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois. Mutta siitä huolimatta joskus "mitä jos" tulee mieleen ja mietin, ovatko päätökseni oikeita vai eivät.
Syvällä sisimmässäni tiedän kuitenkin, että ne ovat oikeita juuri minulle, mutten voi silti olla miettimättä, että tässäkö se mun elämä sitten jatkossakin on? Jäähyväiset, jotka ovat joka kerta niin kamalia. Tuleeko se olemaan sen arvoista? Luulenpa, että kyllä. Se on ja tulee olemaan. On hieno juttu, että minulla on niin paljon ihmisiä ympärilläni ja ympäri maailmaa. Mutta kyllä se tekee elämästi hetkittäin pirun vaikeaa, kun et voi olla kaikkialla yhtä aikaa.
Tällä kertaa lennän Brisbaneen, jatkan matkaa Cairnsiin ja sitten palaan kotiini. Se on se osuus, josta olen eniten innoissani tällä hetkellä - australialaisen perheeni näkemisestä. Tiedän, että innostun myös Australian itärannikon tutkimisesta, kun olen lentokoneessa. Tiedän, että se vanha, tuttu innostuksen tunne tulee takaisin, kun nousen ilmaan. Tätä minä teen ja tämä minä olen. Minä matkustan ja minä rakasta. Rakastan niin monia paikkoja ja ihmisiä ja olen onnekas saadessani elää oman näköistä elämääni, vaikka se joskus hämmentävää ja hankalaa onkin.
Kuukauden päästä pääsen halaamaan parasta ystävääni Singaporessa, josta pääsemme sitten tutkimaan Kaakkois-Aasiaa viiden viikon ajan. Tulen rakastamaan sitä - taas yksi seikkailu lisättäväksi yhteiseen matkaamme. Ja sitten tulen takaisin Suomeen, eikä siihen ole kuin vaivaiset kaksi kuukautta. Se on lyhyt aika, mutta riittävän pitkä sille, että palaan takaisin vähän aikuisempana, vähän itsenäisempänä, vähän avoimempana ja vähän kokeneempana. Ehkä voin alkaa sanomaan olevani "hyvin matkustanut", kun kahdeskymmenes maa on tikattu pois listaltani?
Lähteminen on hankalaa, eläminen on helppoa ja elämä on epäreilua ja odottamatonta. Mutta asiat tapahtuvat syystä ja tiedän olevani vahvempi kuin koskaan ennen, eikä rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen ole huono juttu. Ja on ihan okei olla hämmentynyt. Just nyt vihaan pakkaamista, vihaan lähtemistä, enkä tahdo mennä Australiaan, mutta se kaikki on ihan jees. Tulen kiittämään itseäni lopulta ja voin sanoa, että minä tein sen ja näin tämän ja mikään ei pysty pysäyttämään minua elämästä elämääni.
Photos are from here and there, moments from the past couple of weeks.
Kuvat ovat sieltä täältä, hetkiä viime viikkojen varrelta.
Photos are from here and there, moments from the past couple of weeks.
Kuvat ovat sieltä täältä, hetkiä viime viikkojen varrelta.
6 kommenttia
Ihan totta, tuntuu että mistä tahansa lähdenkin, jotain tulee aina kaipaamaan. Vaikka ihan koulubussissa nuokkumista, kynien rapinaa luokassa, moikattavia tuttuja, horisontin vuoria...
ReplyDelete<3
Niimpä! Niitä pieniäkin asioita kaipaa ja tietysti sitten myös niitä isompia...Mutta sepä on se hinta mikä on maksettava jos tällä tavalla haluaa elää elämäänsä.
DeleteTodella avoin ja rehellinen postaus. Mulle tuli niin sellainen olo kakesta huolimatta, että mäkin haluaisin lähteä johonkin vaikkapa kuukaudeksi seikkailemaan <3 Olis kyllä niin ihanaa :) Vaikka ei välttämättä aina niin kivaa.
ReplyDeleteSiitä vaan laukkuja pakkaamaan ja menoksi! Kyllä matkustamisesta on myös niin paljon hyviä puolia, että nämä negatiivisemmatkin fiilikset kestää :) vaikka ei se tosiaan pelkkää hauskaa aina ole
DeleteMoikka Fiia! Laitoit mulle kommenttia mun blogiin, mutta ajattelin vastata tänne, kun tässä vastaamisessa kesti niin kauan. :) Vietnam on iso maa ja täältä löytyy tosi paljon erilaisia paikkoja ja vähän jokaiselle jotakin. Eli se minne täällä kannattaa mennä, riippuu paljon siitä mikä reissaajana kiinnostaa! Jos teillä on vain viikko aikaa, niin suosittelen valitsemaan joko Etelä- tai Pohjois-Vietnamin ja sieltä 1-3 paikkaa. Itse pidän enemmän Etelä-Vietnamista ja täällä olen enemmän reissannut. Saigoniin riittää mielestäni 2-3 päivää, siellä kannattaa käydä tsekkaamassa sotamuseo ja Cu Chi tunnelit tai tehdä päiväreissu Mekong Deltalle. Dalat on viehättävä vuoristokaupunki, jossa voi käydä trekkaamassa metsässä ja katselemassa vesiputouksia. Mun kotikaupunki Nha Trang on aika iso kaupunki ja keskusta on tosi turistoitunut. Tää on mun mielestä kuitenkin loistava tukikohta lomalle, koska tää alue on niin monipuolinen. Tänne kannattaa tulla ainakin jos sukeltaminen kiinnostaa.
ReplyDeleteYksi vaihtoehto lyhyelle Vietnam visiitille on myös varata moottoripyöräretki. Esim. Easy Riders niminen firma järjestää 1-7 päivän motskarireissuja missä pääsee näkemään maaseutua ja kaupunkeja ja aitoa elämää. Näistä reissuista olen kuullut todella paljon hyvää!
Toivottavasti tästä oli apua! Jos haluut tietää enemmän jostain tietystä paikasta Vietnamissa ja erityisesti jos oot tulossa Nha Trangiin, niin laita mulle spostia: jokinenlindak (at) gmail.com .
Kiitos tosi paljon kattavasta ja pitkästä kommentista! Varmaan pitää valita just maan pohjois- ja eteläosan välillä, saa nähdä mihin päädytään. Ihana saada tällaisia käytännön vinkkejä joltakulta, joka varmasti tietää mistä puhuu :) kiitos siis vielä tuhannesti!
Delete