I'm sitting on a bus, looking out of the window and admiring the views. New Zealand is beautiful, just like in the post cards. Or in the adverts. Or in all the movies I've seen. It was raining for the first few days I spent in Christchurch so I didn't get to enjoy the town as much as I would have liked to but it was in interesting place. The destruction from the resent earthquakes was still clearly visible.

Istun bussissa, katson ulos ikkunasta ja ihailen maisemia. Uusi-Seelanti on kaunis, ihan niinkuin postikorteissa. Tai niinkuin mainoksissa. Tai niinkuin niissä kaikissa elokuvissa, jotka olen nähnyt. Vietin ensimmäiset päivät sateisessa Christchurchissa, joten en päässyt nauttimaan kaupungista niin paljon, kuin olisin toivonut, mutta se oli kiinnostava paikka joka tapauksessa. Viime vuosien maanjäristykset ovat tosiaan jättäneet jälkensä, joita korjaillaan edelleen.

Instead of enjoying the city I enjoyed my company - I stayed with friends of a friend and it was great. The huge amount of people I can get connected with doesn't stop amazing me. I got to go to a local language school and speak to the students about Finland, myself, and my life. It was actually fun and I still don't get it how did I become that interesting person who comes to give a presentation about herself and the people actually stick around to chat with you for an extra half an hour after they could have gone and have their lunch break.

Kaupungista nauttimisen sijaan nautin seurasta - yövyin tuttavan ystävien luona ja se oli huippua. Valtaisa ihmismäärä, johon minulla on jotain kautta yhtes, ei lakkaa hämmästyttämästä. Pääsin käymään paikallisessa kielikoulussa ja kertomaan opiskelijoille Suomesta, itsestäni ja elämästäni. Se oli oikeasti hauskaa, vaikken vieläkään ihan tajua, että missä välissä minusta tuli se kiinnostava tyyppi, joka tulee puhumaan itsestään ja ihmisiä oikeasti kiinnostaa niin paljon, että he jäävät juttelemaan ylimääräiseksi puoleksi tunniksi, vaikka voisivat suunnata lounastauolle.

Anyway. I'm on my way to Queenstown when I write this. When I publish this I think I've already been there for a couple of days. Less than three weeks to go and I start travelling home. I can't wait. Even though being in New Zealand has been nice, the scenery is stunning, and the people are lovely, I can't help but count the days until going home.

Eniveis. Olen matkalla Queenstowniin kirjoittaessani tätä. Kun julkaisen tämän, olen luultavasti ollut perillä jo pari päivää. Alle kolme viikkoa jäljellä ja aloitan matkani kohti kotia. En malta odottaa. Vaikka Uusi-Seelanti on ollut kiva, maisemat henkeäsalpaavia, ja ihmiset ihania, en voi olla laskematta päiviä kotiin paluuseen.

It's been a hell long of a week and it's going to be long two weeks before I start travelling to Finland. I've never been as lonely as I am now (not that I wouldn't have met awesome people and had great conversations) and I've never missed home as much as I do now. It's hard to be this far away and actually enjoy your travels when you'd like to be with your family and actually take some time to be sad. But in the end New Zealand has been a dream of mine for quite a while and even though this trip isn't what I expected my Grandfather would have wanted me to do this as I have a chance.

Viimeinen viikko on ollut yksi elämäni pisimmistä ja seuraavat kaksi tulevat olemaan yhtä pitkiä ennen Suomeen matkaamista. En ole koskaan tuntenut oloani näin yksinäiseksi (vaikka olenkin tavannut hienoja ihmisiä ja käynyt lukuisia kunnon keskusteluita), enkä ole koskaan ikävöinyt kotiin näin paljon. On kamalaa olla näin kaukana ja yrittää nauttia reissaamisesta, kun haluaisit oikeastaan vaan olla perheesi kanssa ja ottaa kunnolla aikaa ihan vaan suremiseen. Mutta loppujen lopuksi Uusi-Seelanti on ollut unelmani jo jonkin aikaa ja vaikka tämä reissu ei nyt ihan vastaakaan odotuksiani, niin Vaari olisi halunnut mun hyödyntävän tämän tilaisuuden.

I bought a warm, woolen long-sleeved top. It's cold here. It's going to be colder in Finland. I listen to some Finnish music that I wouldn't usually listen to. I miss home and I'm in the middle of the Southern Alps and it's amazing.

Ostin lämpimän pitkähihaisen villapaidan. Täällä on kylmä, mutta Suomessa tulee olemaan vielä kylmempää. Kuuntelen suomalaista musiikkia, jota en yleensä kuuntelisi. Kaipaan kotiin ja olen keskellä Eteläisiä Alppeja ja onhan se nyt ihan huikeaa.

"Pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,

jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu"