As I said a few days ago, my grandfather passed away unexpectedly and I made my decision straight away: I'm going home. I would never forgive myself if I skipped the funeral. Once the date of the funeral was set (and delayed until April partly because of my plans) I went and booked the flights. Or at least tried. After panicking, crying, calling travel agency about ten times, calling my mom probably fifteen times, and trying two different visa cards I gave up and thought that I'll never get cheapish flights on suitable days. 

Kuten muutama päivä sitten kerroinkin, isoisäni nukkui yllättäen pois ja tein päätökseni välittömästi: menen kotiin. En ikinä antaisi anteeksi itselleni, jos jättäisin hautajaiset välistä. Kun hautajaisten päivämäärä oli päätetty (ja viivytetty huhtikuulle asti osittain juuri minun suunnitelmieni takia) menin ja varasin lennot. Tai ainakin yritin. Panikoimisen, itkemisen, kymmenen matkatoimistolle soitetun puhelun, viidentoista äitille soitetun puhelun, ja kahden eri pankkikortin kokeilun jälkeen luovutin ja luulin, etten tulisi löytämään halvahkoja lentoja sopiville päiville.

However my mom did her tricks and found me even better deal and I'll be going home in the beginning of April. I'll fly to Brisbane from New Zealand on 1st of April as planned, but instead of spending the month there I'll keep going to Finland via Melbourne and Singapore. I'll be home on 4th. Time difference of 11 hours and travelling for four days doesn't sound like fun but I just have to do it.

Äitini kuitenkin teki taikojaan ja löysi minulle jopa paremman tarjouksen, kuin minä olisin löytänyt ja minä lennän kotiin huhtikuun alussa. Lennän Brisbaneen Uusi-Seelannista ensimmäinen neljättä, ihan niinkuin oli alunperin tarkoituskin. Mutta sen sijaan, että jäisin sinne kuukaudeksi jatkan matkaa Suomeen Melbournen ja Singaporen kautta. Olen kotona neljäs päivä. Yhdentoistatunnin aikaero ja neljän päivän matkustus ei kuulosta hauskalta, mutta pakkopa se on kestää.

I'll spend over three weeks with my family and then fly back to Australia (Brisbane, to be specific) in the end of April. Then I just keep going for two months and complete my travel plans. Now I'll spend the rest of March in New Zealand and try to make most out of it regardless of the situation. It's going to be the longest three weeks of my life but at least I know I'm going home. It's awful and something I never wished for, but at least I'll get to see my family and friends and relax. And I have time to cry and be sad without worrying about myself too much.

Tulen viettämään yli kolme viikkoa perheeni kanssa ja sitten lennän takaisin Australiaan (tarkemmin sanoen Brisbaneen) huhtikuun lopussa. Sitten jatkan reissaamista kahden kuukauden ajan suunnitelmien mukaan. Nyt tulen viettämään loput maaliskuusta Uusi-Seelannista ja nauttia niin paljon kuin pystyn tilanteesta huolimatta. Nämä tulevat olemaan elämäni pisimmät kolme viikkoa, mutta ainakin tiedän pääseväni kotiin. Tämä on ihan kamalaa ja en ikinä olisi toivonut näin käyvän, mutta ainakin pääsen näkemään perheeni ja ystäväni ja rentoutumaan. Ja voin vihdoin itkeä ja surra ilman, että tarvitsee huolehtia itsestäni kummemmin.

And what comes to my blog, I think I'll try to catch up with all the material once I'm in Finland. Let's see. 

Ja mitä blogiini tulee, luulen, että yritän saada taas kiinni ja postailla kaiken julkaisemattoman materiaalin, kunhan olen Suomessa. Saa nähdä.