Father's day feelings
11/15/2016
On Sunday we celebrated the Finnish Father's day. Or I did. Or I didn't. Whichever you prefer. We had Father's day here in Australia a couple of months ago, my host kids did something little for their father and of course the little one was born a couple of days before the day - can't imagine a better present for anyone, can you?
Sunnuntaina vietettiin suomalaista isänpäivää. Tai minä vietin. Tai en viettänyt. Miten vaan sen haluaa sanoa. Täällä Australiassa isänpäivä oli jo pari kuukautta sitten, host lapset antoivat isälleen jotain pientä ja tietenkin meidän pienimmäinen syntyi pari päivää ennen isänpäivää. Ei kai kukaan voi parempaa isänpäivälahjaa kuvitellakaan?
I sent some postcards to Europe and put a Father's day card to my father in the same envelope with the postcard for my family. I thought it was hilarious - it said something like "you're lucky to have me, where would you put all your money otherwise?" Don't know if my dad found it funny but at least there was a hint of truth behind it. So I could say I kind of celebrated the Australian Father's day but on the other hand I didn't.
Minä lähetin postikortteja Eurooppaan ja lisäsin kotikotiin menevän kortin kaveriksi isänpäiväkortin. Se oli mun mielestä varsin huvittava sanoessaan että "olet onnekas, kun sinulla on minut. Mihin muuten pistäisit kaikki rahasi?" En tiedä oliko se yhtä hauska isin mielestä, mutta ainakin siinä ole himppunen totuutta taustalla. Voisin sanoa siis, että tavallaan vietin australialaista isänpäivää, mutta toisaalta taas en.
On Sunday I had a skype chat with my family, it was lovely and something a bit more special. I used to skype with someone every week for the first two months - with my sister, my whole family, with my auntie, my cousin, my best friends, someone. Then my sister came here and we had one chat with our aunt and that's it, I didn't think about chatting with anyone as I had her here. But now I realized I haven't been talking with my parents for a month - I send messages to my mum in whatsapp regularly, something small almost every day, but it's not same as seeing them and hearing them. I know my dad reads some of the messages, my mum tells him how I'm doing, he sees the pictures and can read my blog (hi dad!). I hear from my mum how he's doing, but we don't really send messages as SMSs are expensive. So this was special.
Sunnuntaina skypetin perheeni kanssa, se oli ihanaa ja vähän jotain spesiaalimpaa. Mulla oli tapana skypettää jonkun kanssa viikottain kahden ekan kuukauden ajan - siskon, koko perheen, tädin, serkun, parhaiden ystävien, kenen vaan kanssa. Sitten sisko tuli kyläilemään, juteltiin kerran tätini kanssa ja siinäpä se, en ajatellut skypeä sen kummemmin hänen ollessa täällä. Nyt sitten kuitenkin tajusin, etten ole puhunut vanhemmilleni kuukauteen - lähetän kyllä säännöllisesti viestejä whatsappissa äitini kanssa, lähes päivittäin jotain pientä, mutta ei se oli sama kuin nähdä ja kuulla heidät. Tiedän, että isi lukee osan viesteistä, äiti kertoo hänelle kuinka mulla menee, hän näkee kuvia ja voi lukea blogiani (moikka iskä!). Kuulen äidiltä, miten iskällä menee, mutta me ei oikeastaan lähetellä viestejä, koska perinteiset sellaiset on kalliita. Joten tämä oli spesiaalia.
So you could say I kind of celebrated the Finnish Father's day. But I didn't. I wasn't there to eat the cake or give a present or even a card. Somehow it's a bit sad but I guess it's life, the life I've chosen. I will miss birthdays and Father's days and Mother's days and all the other things, even Christmas this year. But even if it's a bit weird, a bit sad maybe, it's okay. I'm happy here, they're happy there, and no distance is too far for saying I love you. And I have the best dad ever, I love you ♥
Voisi siis sanoa, että tavallaan juhlin suomalaista isänpäivää. Mutta toisaalta en. En ollut syömässä kakkua tai antamassa lahjoja tai edes korttia. Tavallaan se on vähän surullista, mut se on vain elämää. Elämää, jonka valitsin itse. Tulen missaaman synttäreitä, isänpäiviä, äitienpäiviä ja vaikka mitä muuta, jopa joulun tänä vuonna. Mutta vaikka se onkin outoa ja ehkä vähän surullista, se on ihan okei. Olen onnellinen täällä, he ovat onnellisia siellä ja mikään välimatka ei ole liian pitkä lauseen "rakastan sinua" sanomiseen. Ja minulla on maailman paras iskä, olet rakas ♥
P.s. The story behind these pictures: Monday evening. The super moon that wasn't that spectacular. Good friends. German Christmas bickies. +30 degrees. What else you need in life?
P.s. Tarina kuvien takana: Maanantai-ilta. Superkuu, joka ei ollutkaan ihan niin mahtava. Hyvät ystävät. Saksalaiset joulukeksit. +30 astetta lämmintä. Mitä muuta elämässä tarvitsee?
6 kommenttia
Ompa mahtavia kuvia! :-) Kiva että kuitenkin vietit tavallaan isänpäivää skypen välityksellä vaikka oletkin toisessa maassa!
ReplyDeleteKiitos! Ja oli kiva edes päästä toivottamaan hyvät isänpäivät ihan "kasvotusten" :)
DeleteItelläkin oli vähän hassu fiilis sunnuntaina, kun oli eka isänpäivä koskaan poissa kotoa. Lähetin toki kortin, mutta silti oli haikee fiilis kun ei päässy perheen kanssa kahvipöytään iskää juhlimaan. Ens vuonna sitten taas!
ReplyDeleteJep, itekin aattelin et ens vuonna sitten! Tosin voi olla, etten silloinkaan ole kotikotona, mutta elämää se vain on ja ajatus on tärkein, vaikkei fyysisesti paikalla oiskaan :) Ja onneksi en oo ainoa, joka näitä fiiliksiä käy läpi!
DeleteMä asuin monta vuotta eri kaupungissa vanhempieni kanssa ennen ulkomaille lähtöä, eli oon missannut ihan lukemattomat määrät noita isänpäiviä ja synttäreitä yms. Tää vuosi tulee olemaan eka, jollon en vietä joulua kotona. Oon kuitenkin aina aatellut, että ei kai sillä oo niin väliä ootko just sillä tietyllä päivämäärällä läsnä, kunhan osotat muistavasi. Kakkukahvit voi juoda sitte myöhemminkin, näissä asioissa musta ajatus on tärkeempi kun ajoitus :) Eikä siitä mun mielestä tarvi potea huonoa omatuntoa että on päättänyt olla reissussa eikä pääse juhlimaan muiden kanssa, eihän sitä tiedä vaikka oisit ollut Suomessa kovassa vatsataudissa isänpäivänä ja siksi et pääsisi antamaan sitä halausta tartuntavaaran takia. Vaikka esimerkki oliki ehkä vähän huono, niin pointti on se, että elämästä ei vaan voi koskaan tietää etukäteen!
ReplyDeleteNiin itsekin ajattelen ja voinhan olla sit ens vuonna paikalla :) Kun mulla silloin tällöin tulee niitä "olisinpa Suomessa" fiiliksiä, niin joudun vaan muistuttamaan itseäni siitä, että jos en ois Australiassa niin oisin Skotlannissa. Onhan se nyt kymmenisen tuhatta kilometriä lähempänä kotikotia, mutta en mä silti joka juttua ois Suomessa juhlimassa. Ja ihan niinkuin sanoit, niin ajatus on tärkeämpi kuin ajoitus! :)
Delete