I've been in my host family for a week now. As I already told you, the first impression was very pleasant. And it has stayed that way. I like the parents, the kids are great. I like the house and the area. I have nothing to complain about at the moment. I've been eating well, sleeping well, and having a good time. I can hang around if I wish, I help around as I would at home. I get my own time if I want to.

Eka viikko au pair-perheessäni on nyt ohi. Kuten jo aiemmin mainitsin, ensivaikutelma oli positiivinen. Pidän vanhemmista, lapset on ihania. Talo on kiva ja aluekin sopii mulle. Ei ole oikeastaan mitään, mistä valittaa. Olen syönyt hyvin, nukkunut hyvin, ja nauttinut elämästä. Hengailen muiden kanssa, kun siltä tuntuu, auttelen samalla tavalla, kuin kotonakin auttelisin. Voin vetäytyä omaan rauhaan, jos niin haluan tehdä.

On Tuesday night I went to see Disturbed on Rockhal, Belval. My host mom helped me to find the right buses and trains, my host dad picked me up from the main train station at night after the show. I think they're awesome. I found my way to Rockhal on my own, even though the things in public transportation are in French. I've learned to say "merci" and "ni merci", which are of course "thank you" and "no thank you", as well "moyen" which is a general greeting. And I'm kind of proud of myself.

Tiistai-iltana menin kuuntelemaan Disturbedia Rockhal'iin Belval'ssa. Host-äiti auttoi minua löytämään oikeat bussit ja junat, host-isä taas haki minut yöllä päärautatieasemalta konsertin jälkeen. He ovat huippuja. Löysin tieni Rockhal'iin ihan itse, vaikka kaikki julkisissa olikin ranskaksi. Olen oppinut sanomaan "merci" ja "ni merci", "kiitos" ja "ei kiitos". Osaan sanoa myös "moyen", joka on yleinen tervehdys. Olen ylpeä itsestäni.

On Wednesday I met up with two other au pairs, a French girl and an Italian girl. Both were great, they showed me around the city, we talked this and that, we drank beer, and had good time. The Luxembourg city is absolutely beautiful, and during night it still feels safe. It's not too big, but it's still big enough, and the atmosphere is great. I didn't have to be afraid coming back from the Disturbed show alone, or walking around with the other girls. 

Keskiviikkona tapasin kahden muun au pairin kanssa: ranskalainen, sekä italialainen tyttö. Molemmat olivat mahtavia, esittelivät minulle kaupunkia, juteltiin niitä näitä, juotiin olutta, ja vietettiin mukava ilta. Luxemburgin kaupunki on todella kaunis, eikä yölläkään ollut turvaton olo. Kaupunki ei ole liian iso, mutta silti riittävän kokoinen. Ilmapiiri on mahtava, ei tarvinnut pelätä hommautuessaan yksin kotiin Disturbedin keikalta, eikä kävellessä tyttöjen kanssa. 

And just as we spoke - it's awesome to meet up with other au pairs. You all kind of have the same view of the world, similar mindset. You're in the same situation: a new place, a new county, a new family, no friends, nothing familiar. So you kinda melt together immediately, even though it might be that you'll never see again. But then again we also invited each others to visit us wherever we are. For a traveler it's the best thing to know people. You just have to socialize a bit and you'll learn lots about world, others, and yourself. On Wednesday night I learned about the history of the Luxembourg city, about all the important buildings. I wouldn't have, if I didn't decide to meet up with this French girl, who bought the Italian girl with her, who then showed us around. 

Ja aivan kuten me puhuttiinkin, oli mahtavaa tavata muita au paireja. Kaikilla on samanlainen maailmankuva. Ollaan samassa tilanteessa: uusi paikka, uusi maa, uusi perhe, ei ystäviä, ei mitään tuttua. Joten jotenkin vaan sulaudutaan yhteen heti kättelyssä, vaikka voi olla, ettei tulla enää koskaan näkemään uudestaan. Mutta toisaalta taas kutsuttiin jo toisemme kyläilemään, satuttiimpa sitten olemaan missä päin maailmaa tahansa, jos siltä tuntuu. Maailmanmatkaajan näkökulmasta on huippua tuntea ihmisiä. Jos sosialisoidut vähän, opit paljon maailmasta, muista, ja itsestäsi. Keskiviikona opin Luxemburgin kaupungin historiasta ja tärkeistä rakennuksista. En olisi oppinut, jos ei oltaisi ranskalaisen tytön kanssa päätetty tavata, eikä hän olisi ottanut italialaista tuttuaan mukan, joka sitten esitteli kaiken.

So all in all. Everything's better than good. I'm loving it here. I couldn't be happier at the moment and I just wish that the rest of my stay will be as lovely as it's been so far. And I like Luxembourg so much, that I think I will write an own post about the reasons I love this country, and why everyone should definitely visit here!

Joten tiivistetysti taas - kaikki on paremmin kuin hyvin. Rakastan olla täällä. En voisi olla tällä hetkellä onnellisempi ja toivon vain, että loppuaika Luxemburgissa sujuu yhtä hyvin. Pidän tästä maasta niin paljon, että taidan kirjoitella oman postauksen siitä, miksi olen menettänyt jo sydämeni ja miksi jokaisen pitäisi vierailla täällä!