I arrived to Luxembourg late last night. My last flight was delayed, but that was okay. The flight itself from Munich to Luxembourg was short, only about an hour, and it went quickly as I had a nice conversation with a German man sitting next to me. He didn't speak English, but understood a bit, so I put my limited German skills in use and it actually worked out pretty nicely! We discussed everything from Finnish nature to taxation, to my German skills and school systems, and to work and alcohol. One life goal achieved - I actually had a conversation in German! 

Saavuin Luxemburgiin myöhään eilen illalla. Viimeinen lento oli myöhässä, mutta eipä se suuremmin haitannut. Lento Münchenistä Luxemburgiin oli lyhyt, vain tunnin, ja se vilahtikin tosi nopeasti ohi, sillä syvennyin keskusteluun saksalaisen vierustoverini kanssa. Hän ei puhunut englantia, mutta ymmärsi vähän, joten pistin vajavaiset saksantaitoni likoon, eikä se ollutkaan niin kamalaa! Ehdittiin keskustella alkaen Suomen luonnosta ja verotuksesta, päätyen aina minun saksantaitoihin, koulusysteemeihin, työpaikkoihin ja alkoholiin. Yksi lifegoal saavutettu - kävin oikeasti keskustelun saksaksi!

And then about Luxembourg. I haven't really had a chance to see anything yet, but at least there's lots of forests. And now I really realize how small this country is. About 45km wide west-east and 85km long south-north. Luxembourgish is spoken, but also French. German isn't the biggest language but kids learn and use it in school. With a bit over 500 000 inhabitants, Luxembourg still has over 100 000 people coming to work here every day from the surrounding countries. 

Ja mitä Luxemburgiin tulee - en ole vielä saanut tilaisuutta nähdä kovin paljoa, mutta ainakin metsää on riittämiin näin pienelle maalle. Ja nyt tajuan tosissaan, kuinka pieni maa on kyseessä. 45km leveyssuunnassa, 85km pituussuunnassa, voit ajaa maan päästä päähän tunnissa. Täällä puhutaan kuulemma mielellään luxemburgia, mutta myös ranskaa. Saksa ei ole niin iso kieli, mutta lapset oppivat ja käyttävät sitä koulussa. Vaikka asukkaita onkin vain reilu 500 000, käy täällä töissä yli 100 000 ihmistä päivittäin Saksasta, Ranskasta ja Belgiasta.

Then my host family. The first impression was really positive and I'm sure I'll enjoy my stay here. The kids seem to be lovely as well, but I haven't had the chance to get to know them so well yet. My room (or more like my own downstairs apartment) is big and comfy, more than enough for me! And I already know for sure that I'm gonna learn so much Swedish and German from the family, even though English is the language we're using with the parents. 

Sitten pari sanaa host perheestäni. Ensivaikutelma oli tosi positiivinen ja viihdyn täällä varmasti. Lapset vaikuttavat ihanilta, vaikka en olekaan päässyt vielä tutustumaan heihin kunnolla (mutta tunnetustihan minä tykkään kaikista lapsista..). Huoneeni (tai oikeammin asuntoni) on iso ja mukava, enemmän kuin tarpeeksi mun tarpeita varten! Nyt jo voin myös sanoa, että tulen oppimaan lisää ruotsia ja saksaa perheeltä, vaikka englanti onkin kieli, jota käytän vanhempien kanssa.

But that's it, now I'm going to unpack the rest of my things, and start to make myself feel like home. I'm so excited about the month ahead of me!

Mutta eipä sen enempää tällä kertaa. Jatkan tavaroiden purkamista ja kotiutumista, en voisi olla enempää innoissaan tulevasta kuukaudesta!