Today I decided I want to come back, write again, and share my life with you. It was exactly two months ago, on 28th of February, when I posted last time. I had no idea who I am, where I'm going or what's going to happen. I was completely lost. 

When I look back this past year it's been the craziest roller coaster ride I've ever been on. One year ago I was finishing my first official IB year, the summer of my life was ahead. I was so excited. I've had some amazing summers earlier, but the last one was the best. I was so happy, I was so excited, I was so full of joy. I fulfilled my dreams, I traveled more than ever, I saw more than ever, my relationships were working, I loved people and they loved me, I learned a lot about myself and grew as a person. Autumn was okay. And then came the winter.

Tänään päätin, että haluan tulla takaisin blogimaailmaan, kirjoittaa ja jakaa elämääni teille. Tasan kaksi kuukautta sitten, 28. helmikuuta, julkaisin viimeisimmän postauksen. Minulla ei ollut mitään hajua siitä, kuka olen, mihin menen ja mistä tulen. Olin täysin hukassa. 

Kun katson kulunutta vuotta taaksepäin, on se ollut hulluin vuoristorata, jonka kyydissä olen koskaan ollut. Vuosi sitten eka virallinen IB-vuosi oli päättymässä ja elämäni kesä oli edessä. Olin onnellinen, innoissani ja täynnä tarmoa. Aiemmatkin kesäni ovat olleet mahtavia, mutta viime kesässä oli jotain taianomaista. Toteutin itseäni, matkustin enemmän kuin koskaan, unelmat kävivät toteen. Kaikki ihmissuhteeni toimivat, rakastin ja tulin rakastetuksi, opin paljon itsestäni, kasvoin ihmisenä. Kesää seurasi melko tavanomainen syksy. Sitten tuli talvi. 

School and the massive amount of stress as all the deadlines approached. I had to apply to universities. We broke up with my ex-boyfriend. I heard some really sad news related to my close relatives. I got declined from two universities. My best friends were going through hard times in their lives. I had no idea of my future. It was so dark. Everything changed, everything was wrong, everything hurt, everything felt meaningless and I cried. I cried a lot, I screamed and shouted, and then felt nothing. I went through the worst three, four, months of my life. But here I am, still standing. How cliche is that. But here I am. And right now, even though the final exams are ahead and I should definitely study much much more, I'm happier than I've been for so long. I am happy. It's a weird feeling, but I'm happy.

Koulu ja massiivinen stressi iskivät päälle deadlinejen lähestyessä. Yliopistojen hakuajat tulivat vastaan. Erosin entisestä poikaystävästäni. Sain kuulla ikäviä uutisia läheisiini liittyen. Kaksi yliopistoa kieltäytyivät tarjoamasta minulle opiskelupaikkaa. Parhaat ystäväni menivät läpi ikäviä vaiheita omissa elämissään. Tulevaisuus oli täysin hajalla. Kaikki oli pimeää. Kaikki muuttui, kaikki meni ihan väärin, kaikki satutti, millään ei ollut väliä ja minä itkin. Itkin niin paljon, huusin niin paljon, enkä kuitenkaan lopulta tuntenut mitään. Kävin läpi elämäni pahimmat kolme, neljä, kuukautta. Mutta tässä minä olen, yhä edelleen jaloillani, vaikka elämältä tuli turpaan kerta toisensa jälkeen. Ja juuri nyt, lähestyvistä loppukokeista huolimatta, olen onnellisempi kuin aikoihin. Olen onnellinen. Se on outoa, mutta olen onnellinen. 

Last time I wrote here I said I believe in destiny. I still do. All the bad things that happened during this winter had a meaning. I'm getting my life together and even though everything hurt deep, I see the world differently now. I have a new perspective, I understand things, I know things. And there's no-one else than me, myself, and I. I believe in destiny, you can't affect everything. Things can go so badly wrong. You just have to go with the flow and life will lead you to the right place eventually. And I think I'm finally finding myself again.

Viimeksi kirjoittaessani sanoin uskovani kohtaloon, uskon yhä. Kaikella pahalla, joka tapahtui, on tarkoituksensa. Elämä alkaa taas olla jokseenkin kasassa ja vaikka kuinka syvälle se kaikki satuttikin, antoi se uutta perspektiiviä katsoa tätä maailmaa. Ymmärrän ja tiedän asioita. Eikä tässä hetkessä ole muita kuin minä itse. Uskon kohtaloon, en voi vaikuttaa kaikkeen. Asiat voivat mennä pieleen, tosi pahasti. Pitää vain antaa virran kuljettaa ja luottaa siihen, että lopulta se löytää oikean suunnan. Vihdoin alan löytämään itseni uudestaan.

I got offers from two universities of which I'm going to accept the another one. I sent an email to the university and they allow me to postpone the starting of my studies until autumn 2017. I'm most probably gonna do so and go explore (and you can be sure you'll hear a lot about this at some point!) I also have flights booked to England and in about three weeks I'm gonna fly again. In addition to that I'm going to spend June in Luxembourg as an au pair! Then I'll come back and celebrate my graduation which (hopefully and most probably) happens in the beginning of July. Pieces are finding their places. 

Sain tarjouksen kahdesta yliopistosta, joista toisen aion hyväksyä. Pistin yliopistolle viestiä ja sain luvan lykätä opintojen alolitusta vuodella ja niin aion tehdäkin. Pidän välivuoden ja lähden elämään, etsimään ja löytämään (ja näistä seikkailuista tulette kuulemaan paljon!) Lennot on varattuna Englantiin ja kolmen lyhyen viikon päästä nousen taas metallisiiville. Lisäksi olen menossa kesäkuuksi Luxemburgiin au pairiksi, ihanan oloiseen perheeseen! Sitten tulen takaisin juhlimaan valmistumistani (kunhan luultavasti ja toivottavasti saan loppukokeet läpi). Palaset loksahtelevat kohdilleen.

And what did I learn during past year? A lot. So much I can't even tell you. But trust me. Everything has a meaning, life leads you exactly where you're supposed to go. Quoting Disturbed - sometimes darkness can show you the light. With these words I'm back in business!

Ja mitä opin viimeisen vuoden aikana? Paljon, niin paljon etten voi edes sanoin kuvailla. Mutta sanokaa minun sanoneen, kaikella on tarkoitus. Elämä johdattaa juuri sinne, mihin sinut on tarkoitettu. Disturbedin sanoin - sometimes darkness can show you the light. Näiden sanojen myötä olen taas menossa mukana!

Ps. The pics are from summer 2015. They show the version of me who I wanna be. The dreamer.

Ps. Kuvat on kesältä 2015. Niissä on se versio minusta, joka haluan olla. Ikuinen haaveilija.

Usually I don't open up about my life here. I like too keep my business private and just share those bits that I think might interest you or I really want to share. This blog is mainly about dreams, the good sides of the life, travelling, studying, and growing as a human being. Today I'm about to talk about them all but in a bit different kind of context. 

En yleensä avaudu täällä elämästäni. Tykkään pitää tietyt asiat yksityisinä ja jaan blogiini vain ne jutut, joiden uskon kiinnostavan teitä, tai jotka itse palavasti haluan jakaa. Tämä blogi on paikka unelmille, elämän hyville puolille, matkailulle, opiskelulle ja ihmisenä kasvamiselle. Tänään puhunkin vähän kaikista niistä, mutta hieman erilailla kuin yleensä.

At the moment I'm in a situation in which I have been never before. I have absolutely no idea where I'll be in a few months. I have no plans for the next summer. Time flies. The last weeks of school are more than full of stress. Everything is changing and all those great, wonderful, exciting plans have changed. I've started to see the scary sides, the things that I'm afraid of, the things that make me wonder am I making the right decisions. I'm not sure anymore do I want to do this or am I going to have courage to do that. My relationships with many loved ones have changed - some in a bad, some in a good way. 

Tällä hetkellä elämäntilanteeni on täysin uusi ja tuntematon. Minulla ei ole mitään hajua, mistä löydän itseni muutamassa kuukaudessa. Minullla ei ole kesäsuunnitelmia ja aika lentää. Vikat kouluviikot stressaavat hulluna. Kaikki muuttu ja ne mahtavat, jännittävän kutkuttavat suunnitelmani ovat muuttuneet. Alan nähdä ne pelottavat puolet, alan miettiä teenkö oikeita päätöksiä. En ole enää varma tahdonko yhtä ja onko minulla rohkeutta tähän toiseen. Ihmissuhteeni moniin rakkaisiin ovat muuttuneet. Osa huonolla, osa hyvällä tavalla.

I feel like I'm completely lost. I just haven't had time or energy to concentrate on my blog and it will be the same for a few weeks more. At the moment I just have to get my life together, make some concrete plans, try to find who I am and try to be happy. It's hard. I'm a person who loves to know what's going to happen. I'm spontaneous but only up to a certain point. When I have no idea what's coming I feel terrified. I love to have an outline, I don't need to have a timed schedule. Now I have neither and it's awful. It's awful to not know who you are anymore. 

Tuntuu, että olen täysin hukassa. Minulta ei yksinkertaisesti löydy aikaa tai energiaa blogille, ja niin tulee jatkumaan vielä ainakin jokusen viikon. Tällä hetkellä minun täytyy koota elämäni takaisin, tehdä konkreettisia suunnitelmia, yrittää löytää itseni ja yrittää olla onnellinen. Se on hankalaa. Koen itseni ihmisenä, joka nauttii, kun tulevaisuus on suunniteltuna. Olen spontaani, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Kun tulevasta ei ole mitään hajua, olen lähinnä kauhuissani. Pidän siitä, että suuntaviivat ovat selvillä, tarkka lukujärjestystä en tarvitse. Nyt minulla ei ole kumpaakaan ja se on kamalaa. On kamalaa, kun ei tiedä enää kuka on.

I believe in destiny. Everything happens for a reason. There's always at least the smallest flame in every darkness. I just don't know yet, what are the reasons or where is the light. I just have to trust that eventually everything becomes clear, even though it seems impossible right now.

Uskon kuitenkin kohtaloon. Kaikki tapahtuu syystä ja jokaisessa pimeydessä on ainakin se pieni valonpilkahdus. En vain vielä tiedä syitä kaikelle sille mitä tapahtuu, enkä ole vielä löytänyt sitä valoa. Täytyy vain luottaa, että ajan kanssa kaikki järjestyy, vaikka se tuntuukin mahdottomalta just tässä just nyt.

I wish you understand that this blog isn't my priority number one. I will come back once it's possible and my life is back on track. Many pics and stories are still waiting to be published when the time is right! These pics were taken some time ago when I had time to play with make up. Maybe they're a representation of the picture of myself that I'm creating here (and am happy with, as those are the parts that I want to share publicly) and the real me. They are close to each other and are both true in  a way, but you just see the other one.

Toivonkin, että ymmärrätte, ettei blogi ole ekana mun listalla. Palaan kyllä takaisin, kunhan elämä on taas raiteillaan. Monet kuvat ja tarinat odottavat jakamistaan! Postauksen kuvat otin jokin aika sitten, kun minulla oli aikaa leikkiä meikkejen kanssa. Ehkä ne esittävät sitä kuvaa, jota blogissani itsestäni luon ja sitä todellisuutta, mikä sen takana on. Molemmat ovat totta, mutta teille näyttäytyy niistä vain se yksi puoli.

At least those of you who have been following my blog for a while know that I was working in Germany last summer for three weeks. As it's again beginning of the year and time to start looking if you're planning to work next summer, I decided that it's the right time to write this post. Today I'm sharing a few thoughts of mine related to working abroad.

Ainakin ne teistä, jotka ovat jo jonkin aikaa blogiani seurailleet, tietävät, että olin viime kesänä kolme viikkoa kesätöissä Saksassa. Nyt, kun vuosi on taas aluillaan, on aika alkaa katselemaan kesätyöpaikkoja, jos ensi kesänä aikoo töitä tehdä. Päätin siis, että nyt on oikea aika myös tälle postaukselle - tänään puhutaankin siis työskentelystä ulkomailla.

1. Where do you want to go? The first thing to decide is where do you want to go. If it's abroad, what would be a realistic destination in terms of language, visas, costs etc. If you have friends or relatives or any kind of connections somewhere it would make sense to go there. Another option is to search for a job via different agencies and organizations. Becoming an au pair or a camp director could be an option.
(Check out e.g. www.ccusa.com, www.nordjobb.org/fi and www.culturalcare.fi) 

1. Mihin tahdot lähteä? Ensimmäinen päätettävä asia on kohdemaa. Jos se on ulkomailla, mieti, mikä olisi realistinen kohde kielen, viisumeiden, kustannuksien ym. puolesta. Jos sinulla on ystäviä tai sukulaisia tai mitä vain yhteyksiä jossakin, on leinee fiksua hyödyntää niitä. Toinen vaihtoehto on etsiä työtä erilaisten järjestöjen kautta. Au pairina toiminen, tai leiriohjaajaksi hakeminen voivat olla varteenotettavia vaihtoehtoja. 
(Tsekkaa esimerkiksi www.ccusa.com, www.nordjobb.org/fi ja www.culturalcare.fi)

2. Accommodation. Where would you live during your stay is a good question. It might be possible to find an apartment for a short time as well, and if you're going via an organization they most probably take care of this for you. But if you're leaving on your own, try to go somewhere where you have someone to help you out or even accommodate you. We stayed in my boyfriends grandparents' and started looking for a job based on where we were going to live. 

2. Majoitus. Missä aiot asua reissusi ajan on hyvä kysymys. On lienee mahdollista löytää asunto myös lyhyeksi ajaksi ja jos lähdet matkaan jonkin järjestön kautta, he luultavasti hoitavat asian puolestasi. Mutta jos lähdet itsenäisesti, yritä mennä jonnekin. jossa sinulla on joku tukihenkilö auttamassa etsinnässä, tai jopa majoittamassa sinua. Me asuttiin poikaystävän isovanhemmilla ja lähdettiin etsimään työtä majapaikan läheisyydestä.

3. The job. For most a summerjob means some simple job that doesn't require any professional knowledge. This could be working in a cafe, in a small shop, cleaning, childcare etc. For us it meant working in a hotel (we contacted a couple of other places as well but with no success. So don't get too depressed if you get refused at first!). I was doing mainly cleaning (rooms, toilets, conference rooms, doing laundry etc.) and he was helping in a kitchen (service, preparing breakfast, cleaning, organizing stuff etc.) These kinds of jobs are good as you'll get paid about the same as permanent workers. If anyone in the place you're going can't check the trustworthy of your future workplace, be in contact with eures-adviser that can help you to check if the place is a proper place to work in. 

3. Työ. Suurimmalle osalle kesätyö tarkoittaa jotakin simppeliä työtä, joka ei edellytä ammatillista osaamista. Sellainen voi olla työskentelyä kahvilassa, pienessä kaupassa, siivoamista, lastenhoitoa ym. Meille se tarkoitti hotellissa työskentelyä (johon päästiin töihin parin yrityksen jälkeen, jotka eivät toivottua tulosta tuottaneet. Älä siis masennu liikaa, jos saat alkuun kieltäviä vastauksia!) Minä tein lähinnä siivoushommia (huoneiden, vessojen ja kokoustilojen siivousta, pyykkien pesua ym.) ja hän oli auttelemassa keittiössä (työnkuvina tarjoilua, aamupalan valmistelua, siivousta, pöytien järjestelyä ym.) Tällaisissa töissä on se hyvä puoli, että palkkaa saa suunilleen saman verran, kuin vakituisetkin työntekijät. Jos lähdet töihin paikkaan, jonka kunnollisuutta ei kukaan sinulle ennestään tuttu voi tarkistaa, ota yhteyttä eures-neuvojaan, joka voi auttaa paikan tarkistamisessa.

4. Language skills. It always helps, if you have at least some knowledge of the language that is spoken in the country you're going to. However in most of the countries (at least) in Europe it's possible to get away with English. I don't really speak German - I understand some easy topics, can greet and order a cup of coffee, but am not really able to discuss. Most of the other workers didn't speak English at all or very little but we got along and talked about this and that without a proper common language. If you're positive and try your best, you'll survive. For me those three weeks were an amazing, educational, and exhausting experience that taught me a lot about myself. So language skills are an advantage, but not necessity in many jobs. 

4. Kielitaidot. Jonkinlainen tietämys paikallisesta kielestä auttaa aina, kun johonki matkustaa. Siitä huolimatta suurimassa osassa Euroopan maita on mahdollista selviytyä englannilla. Minä en osaa puhua saksaa - ymmärrän kyllä helppoja keskusteluja, osaan tervehtiä ja tilata kahvin, mutta en itse pysty keskustelemaan sen enempää. Suurin osa muista työntekijöistä ei puhunut lainkaan englantia, tai jos puhui niin hyvin vähän. Siitä huolimatta juteltiin niitä näitä ja tultiin hyvin toimeen, vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan. Jos olet positiivisella asenteella liikkeellä ja yrität parhaasi, niin selviydyt kyllä. Minulle nuo kolme viikkoa olivat mahtava, opettavainen ja uuvuttava kokemus, jonka myötä opin paljon itsestäni. Kielitaidot ovat siis etu, eivät välttämättömyys useiden töiden kannalta.

5. Money. Before you can go working abroad, you should have enough money to pay the flights and other transport, outside EU you might need visa as well. Some kind of insurance is provided by the employer in many cases but you should definitely have your own insurance as well. I have two different accident insurances because of my hobby horseback riding and a travel insurance that is valid all over the year all the time. All of these cost you money. Be also prepared to pay for your food or in some cases for your accommodation. My salary from those three weeks was totally enough to cover the costs of travelling and shopping that would have been around 300€ if we wouldn't have visited England before our time in Germany, but with the additional costs of the visit in England I didn't really make any money (but neither lose it). So working abroad for a short time is not the best way to earn a fortune!

5. Raha. Ennen ulkomailla työskentelyä tulisi olla kasassa riittävästi rahaa lentoihin ja muuhun matkustukseen, EU:n ulkopuolelle voit joutua hankkimaan myös viisumin. Työnantaja tarjoaa monissa tapauksissa jonkinlaisen vakuutuksen, mutta suosittelen ehdottomasti ottamaan omankin vakuutuksen. Minulta löytyy kaksi tapaturmavakuutusta hevosharrastuksen vuoksi ja sen lisäksi ympärivuoden, jatkuvasti, voimassa oleva matkavakuutus. Kaikki nämä maksavat rahaa. Valmistaudu myös ruokakuluihin ja joissain tapauksissa myös majoitus maksaa. Mun palkka kolmelta viikolta riitti kattamaan matkustus- ja shoppailukulut, jotka olisivat olleet noin 300€ ilman Englannin reissua. Englannissa kulutetun ajan vuoksi kokonaisuus oli kuitenkin aikalailla plusmiinus nolla. Ulkomailla työskentely lyhyen pätkän ajan ei siis ole paras tapa tienata miljoonia!

6. Attitude. After all the practical aspects of going abroad the most important thing in the end is attitude. Getting and having a summerjob abroad is (at least for me it was) a challenging, time consuming, and a bit frightening thing. You have to really want it, and if you do it's all worth it. Last summer was a summer that I wouldn't change for any price!

6. Asenne. Kaikkien käytännön asioiden jälkeen tärkein asia ulkomaille lähtemisessä on asenne. Ulkomailla kesätöiden tekeminen on (tai ainakin minulle oli) haastava, paljon aikaa kuluttava ja hieman pelottavakin juttu. Sitä täytyy oikeasti haluta ja jos niin on, se on sen arvoista. Viime kesä oli kesä, jota en vaihtaisi mistään hinnasta!

And again, if you have anything to ask, just go ahead. I'm willing to help!

Jos jollekin jäi jotain kysyttävää, niin kysy pois. Autan mielelläni!

ps. all the pics from the village we stayed in Germany!