Usually I don't open up about my life here. I like too keep my business private and just share those bits that I think might interest you or I really want to share. This blog is mainly about dreams, the good sides of the life, travelling, studying, and growing as a human being. Today I'm about to talk about them all but in a bit different kind of context. 

En yleensä avaudu täällä elämästäni. Tykkään pitää tietyt asiat yksityisinä ja jaan blogiini vain ne jutut, joiden uskon kiinnostavan teitä, tai jotka itse palavasti haluan jakaa. Tämä blogi on paikka unelmille, elämän hyville puolille, matkailulle, opiskelulle ja ihmisenä kasvamiselle. Tänään puhunkin vähän kaikista niistä, mutta hieman erilailla kuin yleensä.

At the moment I'm in a situation in which I have been never before. I have absolutely no idea where I'll be in a few months. I have no plans for the next summer. Time flies. The last weeks of school are more than full of stress. Everything is changing and all those great, wonderful, exciting plans have changed. I've started to see the scary sides, the things that I'm afraid of, the things that make me wonder am I making the right decisions. I'm not sure anymore do I want to do this or am I going to have courage to do that. My relationships with many loved ones have changed - some in a bad, some in a good way. 

Tällä hetkellä elämäntilanteeni on täysin uusi ja tuntematon. Minulla ei ole mitään hajua, mistä löydän itseni muutamassa kuukaudessa. Minullla ei ole kesäsuunnitelmia ja aika lentää. Vikat kouluviikot stressaavat hulluna. Kaikki muuttu ja ne mahtavat, jännittävän kutkuttavat suunnitelmani ovat muuttuneet. Alan nähdä ne pelottavat puolet, alan miettiä teenkö oikeita päätöksiä. En ole enää varma tahdonko yhtä ja onko minulla rohkeutta tähän toiseen. Ihmissuhteeni moniin rakkaisiin ovat muuttuneet. Osa huonolla, osa hyvällä tavalla.

I feel like I'm completely lost. I just haven't had time or energy to concentrate on my blog and it will be the same for a few weeks more. At the moment I just have to get my life together, make some concrete plans, try to find who I am and try to be happy. It's hard. I'm a person who loves to know what's going to happen. I'm spontaneous but only up to a certain point. When I have no idea what's coming I feel terrified. I love to have an outline, I don't need to have a timed schedule. Now I have neither and it's awful. It's awful to not know who you are anymore. 

Tuntuu, että olen täysin hukassa. Minulta ei yksinkertaisesti löydy aikaa tai energiaa blogille, ja niin tulee jatkumaan vielä ainakin jokusen viikon. Tällä hetkellä minun täytyy koota elämäni takaisin, tehdä konkreettisia suunnitelmia, yrittää löytää itseni ja yrittää olla onnellinen. Se on hankalaa. Koen itseni ihmisenä, joka nauttii, kun tulevaisuus on suunniteltuna. Olen spontaani, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Kun tulevasta ei ole mitään hajua, olen lähinnä kauhuissani. Pidän siitä, että suuntaviivat ovat selvillä, tarkka lukujärjestystä en tarvitse. Nyt minulla ei ole kumpaakaan ja se on kamalaa. On kamalaa, kun ei tiedä enää kuka on.

I believe in destiny. Everything happens for a reason. There's always at least the smallest flame in every darkness. I just don't know yet, what are the reasons or where is the light. I just have to trust that eventually everything becomes clear, even though it seems impossible right now.

Uskon kuitenkin kohtaloon. Kaikki tapahtuu syystä ja jokaisessa pimeydessä on ainakin se pieni valonpilkahdus. En vain vielä tiedä syitä kaikelle sille mitä tapahtuu, enkä ole vielä löytänyt sitä valoa. Täytyy vain luottaa, että ajan kanssa kaikki järjestyy, vaikka se tuntuukin mahdottomalta just tässä just nyt.

I wish you understand that this blog isn't my priority number one. I will come back once it's possible and my life is back on track. Many pics and stories are still waiting to be published when the time is right! These pics were taken some time ago when I had time to play with make up. Maybe they're a representation of the picture of myself that I'm creating here (and am happy with, as those are the parts that I want to share publicly) and the real me. They are close to each other and are both true in  a way, but you just see the other one.

Toivonkin, että ymmärrätte, ettei blogi ole ekana mun listalla. Palaan kyllä takaisin, kunhan elämä on taas raiteillaan. Monet kuvat ja tarinat odottavat jakamistaan! Postauksen kuvat otin jokin aika sitten, kun minulla oli aikaa leikkiä meikkejen kanssa. Ehkä ne esittävät sitä kuvaa, jota blogissani itsestäni luon ja sitä todellisuutta, mikä sen takana on. Molemmat ovat totta, mutta teille näyttäytyy niistä vain se yksi puoli.