It's already April and I can't quite believe it. I'm turning 22 this week, the spring break has started, and today is the first day in ages when I have absolutely nothing to do. I've been so very busy lately that sitting down and writing anything has been just a distant memory. My calendar has been packed with this and that and I've barely had time to breathe but I've kind of enjoyed it. I like keeping myself busy.

Ollaan jo huhtikuussa, enkä oikein edes usko sitä. Täytän 22 vuotta tällä viikolla, kevätloma on alkanut ja tänään on eka päivä aikoihin, kun mulla ei ole mitään tekemistä. Olen ollut ihan tuhottoman kiireinen viime aikoina ja tänne kirjoittaminen on vain ollut kaukainen muisto. Kalenteri on ollut ihan täyteen pakattu ja hyvä, että oon ehtinyt hengittämäänkään, mutta toisaalta olen nauttinut siitä. Tykkään olla kiireinen.

Uni is done and dusted for this year apart from the exams but I'm not worrying about them just yet. My first exam is on 6th of May so still ages away, I'll start revising next week maybe. I handed in my last assignment last week and even though I wasn't happy with it at least it's done now. I started a 7 weeks long internship as an events coordinator. I work two full days a week and get paid slightly less than what I make in the pub, where I'm still doing two shifts a week, but the job is way easier in the sense that it's an office job and I mainly work from home. Anyway. I'm making money, gaining valuable experience, and it looks good on my CV. What else could I ask for?

Yliopisto on ohi tältä vuodelta kokeita lukuunottamatta, mutta en aio stressata niistä vielä. Eka kokeeni on kuudes toukokuuta, eli pienen ikuisuuden päässä. Alan kertaamaan ehkä ensi viikolla. Palautin viimeisen esseeni viime viikolla ja vaikken ollutkaan siihen tyytyväinen, niin onpahan sekin nyt tehtynä. Aloitin 7 viikon mittaisen työharjoittelun tapahtumakoordinaattorina. Teen kaksi täyttä työpäivää viikossa ja saan hitusen vähemmän palkkaa, kuin pubissa, jossa edelleen teen kahta vuoroa viikko, saisin, mutta ainakin työ on helpompaa sen suhteen, että teen töitä läppärin ääressä kotoa käsin. Eniveis. Tienaan rahaa, saan arvokasta kokemusta ja se näyttää hyvältä CV:ssä. Mitä muutakaan sitä voisi pyytää?

Frisbee trainings officially finished last week and now it would be up to me to go and play with the local clubs. I signed up for a mixed tour as well, so I've got at least one more tournament weekend to look forward to this spring. I injured my knee a few weeks ago and it's still not quite there yet, so I was kind of jogging around in the latest tournament we played in Stirling. Was a fun day regardless and I was just happy to touch the disc a few times and be on the pitch.

Frisbee treenit loppuivat virallisesti viime viikolla ja nyt pitäisi saada aikaseksi mennä pelaamaan paikallisten joukkueiden kanssa yliopistotiimin sijaan. Ilmoittauduin myös yhteen turnaukseen, joten odotettavissa on vielä ainakin yksi frisbeeviikonloppu tälle keväälle. Satutin polveni muutama viikko sitten, eikä se vieläkään ole ihan täysin kunnossa. Viimeisimmässä turnauksessa, joka pelattiin Stirlingissä pystyin lähinnä hölkkäilemään ympäriinsä. Päivä oli kuitenkin aivan huippu ja olin onnellinen edes siitä, että koskin frisbeeseen edes pari kertaa ja pystyin olemaan kentällä. 

I've been spending time with my boyfriend, had a long and meaningful conversation with one of my flatmates the other night, and gone to a few flat viewings. I'm hoping to find my new home soon enough - it will be a 2 bedroom flat with just one friend this time. I hope living with her will be as much fun as it's been with the guys, but hopefully it'll feel more like a grown up home and hopefully it will be all nice and tidy. Fingers crossed.

Olen viettänyt aikaa poikaystäväni kanssa, käynyt pitkän ja syvällisen keskustelun yhden kämppikseni kanssa pari iltaa sitten ja käynyt muutamassa asuntonäytössä. Toivon, että uusi koti löytyy pian. Se tulee olemaan kahden makkarin kämppä, joka vuokrataan yhden kaverin kanssa. Toivon mukaan hänen kanssaan asuminen on yhtä hauskaa, kun poikien kanssa asuminen on ollut, mutta toivon mukaan siitä tulee myös vähän aikuisempi koti, joka myös pysyy siistinä ja puhtaana. Pidetään peukut pystyssä.

Brexit got pushed back and our trip to Dublin next week won't be affected by it which is wonderful. Would have been less than ideal if the flights would have been affected and we would have got stuck somewhere or any other scenario that could of been possible. I'm really looking forward to our little getaway and ticking off the country number 25 of my list. I miss travelling.

Brexitiä siirrettiin taas myöhemmäksi ja meidän ensi viikon Dublinin reissuun se ei ainakaan tule vaikuttamaan mikä on tietysti ihan huippua. Olisi ollut varsin ikävää, jos se olisi vaikuttanut lentoihin ja oltaisiin jääty jumiin johonkin lentokentälle. Odotan meidän mini-irtiottoa, sekä maan numero 25 yli ruksimista listaltani tosi innolla. Kaipaan matkailua.

It's sunny and just the perfect weather for being outside, so I think I'll try and go for a walk. I haven't been spending enough time outdoors and I think it would be good for me to get myself moving a bit. I'm too used to rushing from one place to another - it's good to just sit down and breathe sometimes. It's good to have a couple of days to do nothing before I'll get back to work on Friday again.

Ulkona paistaa aurinko ja keli on ihan täydellinen ulkoilulle, joten taidan lähtä käymään kävelyllä. En ole viettänyt riittävästi aikaa ulkona ja olisi varmaan ihan hyväksi saada itsensä liikkeelle. Olen ihan liian tottunut kiirehtimään paikasta toiseen, on hyvästä istua alas ja vaan hengähtää joskus. On kiva, että mulla on pari täysin vapaata päivää, ennen kuin palaan takaisin töihin perjantaina.

It's been ages since I wrote anything. Life's been as busy as ever, all the coursework deadlines piling up, and work being crazy with the rugby Six Nations being on and everyone working long hours. I've spent more time studying than ever, I've had more group meetings than ever, and I've been more stressed than is probably healthy. In about a week's time it will all be just a memory, all the assignments will be done for now (got one more essay to write later on but I'm not worrying about that just yet) and work will be easier for a bit as the rugby craziness will fade away.

Siitä on kulunut taas pieni ikuisuus, kun viimeksi kirjoitin mitään. Elämä on ollut yhtä kiireistä, kuin aina ennenkin kaikkien kurssitehtävien deadlinejen kasautuessa päällekkäin ja työvuorojen ollessa ihan hulluja rugbyn Six Nationeiden ollessa käynnissä ja kaikkien tehdessä pitkiä päiviä. Olen viettänyt enemmän aikaa opiskelun parissa, kuin koskaan, istunut useammissa ryhmäpalavereissa, kuin koskaan ja olen ollut stressaantuneempi, kuin varmaan on terveellistä. Suunilleen viikon päästä kaikki tämä on kuitenkin vain etäinen muisto ja esseet sun muut on tehtynä tälle erää (vielä pitäisi kirjoittaa yksi essee vähän myöhemmin, mutta en aio murehtia siitä ihan vielä) ja töissäkin helpottaa, kunhan rugby-hulluus haihtuu.

Despite of being busy I've tried to make the most out of these warm days we've had for about a week now. It definitely feels like spring, we haven't needed the heating and I've swapped to wearing my lighter jacket. The sun has been shining, the sky has been blue, and Edinburgh has been as lovely as always. I've eaten my lunch sitting outside by the loch we've got on campus, and watched the rabbits and squirrels run around. The daffodils are coming out and everything is prettier than in the usual grey Scottish weather. I've really been enjoying the warmth but I can't help but worry a bit that we're all getting tricked here and it's gonna snow next week or something else equally awful. We'll see.

Kaiken kiireen keskellä olen yrittänyt nauttia näistä lämpimistä päivistä, joita meillä on nyt riittänyt noin viikon verran. Tuntuu ihan keväältä, lämmityksen ei ole tarvinnut olla päällä ja olen vaihtanut paksun talvitakin kevyempään. Aurinko on paistanut, taivas on ollut sininen ja Edinburgh on näyttänyt parhaita puoliaan. Olen syönyt lounasta kampuksella olevan lammen rannalla istuen ja katsellen kanejen ja oravien juoksevan ympäriinsä. Narsissit ovat tulleet esiin ja kakki näyttää kauniimmalta, kuin yleensä Skotlannin harmaudessa. Olen nauttinut lämmöstä ihan täysillä, mutta en voi olla ajattelematta, että meitä kaikkia vain huijataan ja ensi viikolla sataakin sitten lunta tai jotain muuta yhtä kamalaa. Saa nähdä.

We had our frisbee team's annual general meeting this week and I'll be the women's captain next year as well. I booked flights to Finland for me and my boyfriend for July. I'll be spending about three weeks at home, he's gonna join me for the first week. How exciting is that? Our little getaway to Dublin is getting closer as well, and in about a months time I'll be turning 22. Gosh, I feel old.

Tällä viikolla oli aika myös frisbeetiimin vuosikokoukselle ja jatkan naisten kapteenina ensi vuodenkin ajan. Varasin lennot Suomeen itselleni ja poikaystävälleni heinäkuulle. Minä vietän kotosalla kolme viikkoa, hän liittyy seuraksi ekan viikon ajaksi. Pakko myöntää, että olen aika innoissani. Meidän Dublinin minilomakin lähenee vauhdilla ja suunnilleen kuukauden päästä täytän 22 vuotta. Tuntuupa vanhalta.

Everyone's favourite topic Brexit has been brought up in conversations more and more, and I have to admit that I'm thinking about it a bit more than I was before. I still want to believe it's not gonna be a catastrophe and I can travel to Ireland and back a week after the Brexit date without problems, but again - we'll see. No one still knows what's going to happen and that's the worst part of it.

Jokaisen lemppariaihe Brexit on taas ollut jalustalla ja täytyy myöntää, että olen itsekin ajatellut sitä enemmän viime aikoina. Tahdon edelleen uskoa, että se ei päädy täyteen katastrofiin ja että pääsen matkustamaan Irlantiin ja takaisin ilman ongelmia vain viikko Brexitin jälkeen, mutta saa nähdä. Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu ja se kai tässä pahinta onkin.

Oh, and you remember the flat tour post I wrote a while ago? And you remember how I said I think I've found a place I could stay in for another year? Well, our landlord is going to refurbish the whole place and make it a five bedroom flat with a couple of en suites. The rent is going to go up, and I wouldn't want to live in a five bedroom flat as four people is already more than enough. This being the case, I'm looking for a flat again. This time a two bedroom one, and this time I know what area I want to stay in and what I'm expecting and how much I'm ready to pay. But it still doesn't make flat hunt or moving any more pleasant. 

Niin ja muistatteko sen asunnonesittely postauksen, jonka kirjoitin jokin aika sitten? Muistatteko, kuinka sanoin, että olen tainnut löytää paikan, jossa pysyä seuraavankin vuoden ajan? No, meidän vuokranantaja päätti pistää koko huushollin remonttiin ja tehdä tästä viiden makkarin kämpän. Vuokra tulee nousemaan, enkä haluaisi asua viiden makkarin asunnossa, kun neljäkin on jo ihan riittävästi. Tämän siis ollessa tilanne, olen taas etsimässä uutta asuntoa. Tällä kertaa aion muuttaa kahden makkarin asuntoon, tiedän millä alueella haluan pysyä ja tiedän mitä odottaa ja paljonko olen valmis maksamaan. Siltikään asunnon etsiminen tai muuttaminen ei ole yhtään sen mukavampaa.

Other than that there has been nothing much happening in my life, just the usual. I can't wait for the summer to be here and I can't wait for uni and the stress to be over for now. I've got enough flights booked for the next few months to be exciting, and I've got my job to make some money, and hopefully I'll know soon where I'll be living after May.

Näitä lukuunottamattapa elämässäni ei ole tapahtunut sen kummempaa. En malttaisi odottaa kesää, enkä sitä, että yliopisto ja stressi olisi taas tältä osin taputeltuna. Minulla on riittävästi lentoja varattuna, että seuraavista kuukausista tulee jännittäviä, minulla on mun työ, josta saan toivon mukaan riittävästi rahaa elämiseen ja toivon mukaan tiedän pian, missä tulen asumaan toukokuun jälkeen.

Does it already feel like spring in wherever you are?

Joko siellä päin tuntuu keväältä?

I've been extremely inactive here the past however many months. I'm not going to apologize for it, but decided to sit down with my laptop and type out something quick before I have to head to the airport. My flight to Finland leaves in about six hours time and I'm all packed and ready to go, so why not to spend this spare moment doing something I like but haven't had time or energy to do lately?

Olen ollut tosi epäaktiivinen täällä viimeisen en edes tiedä kuinka monta kuukautta. En aio pyydellä sitä anteeksi, mutta päätin istua alas läppärini kanssa ja kirjoittaa jotain nopeaa, ennen kuin suuntaan lentokentälle. Lentoni Suomeen lähtee noin kuuden tunnin päästä ja olen jo pakannut ja valmiina lähtemään, joten miksipä en käyttäisi tätä luppoaikaa johonkin, josta pidän, mutta jolle ei ole riittänyt aikaa tai energiaa viime aikoina?

So what's been going on lately? Exams, sports, work, social life. The usual. I started working in a pub about a month ago, and I really like my co-workers and the job itself is alright. It's not something I'd like to do for the rest of my life but the extra cash is pretty great, and it's a good experience. I'm slowly but surely learning the names of the beers and gins we offer - I'm still struggling with the whiskies though. One could be fooled to think I should know something about whiskies taken my dad is a huge fan of whisky, and so is my boyfriend but no, I don't. If someone comes in and asks for a Scottish whisky, I can point out exactly one bottle. And that bottle very clearly states "Scottish whisky" in the biggest font ever.

Mitä viime aikoina onkaan sitten tapahtunut? Kokeita, urheilua, töitä, sosiaalinen elämä. Sitä ihan tavallista siis. Aloitin työt pubissa noin kuukausi sitten ja tykkään työkavereistani ja työ itsessäänkin on ihan kivaa. En haluaisi olla siellä loppuelämääni, mutta ekstrakäteinen on tosi jees ja onhan kokemus aina plussaa. Olen hitaasti mutta varmasti oppinut suurimman osan oluiden ja ginejen nimistä, joita meillä on tarjolla, mutta viskien kanssa olen edelleen ihan pulassa. Joku voisi luulla, että minun kuuluisi tietää jotain viskeistä, sillä iskä on iso viskifani, samoin kuin poikaystäväni, mutta ei. Jos joku tulee kysymään skottiviskiä minulta, osaan osoittaa tasan yhtä pulloa. Ja se pullo sanoo kissan kokoisin kirjaimin "Scottish whisky".

What comes to sports: frisbee trainings finished a couple of weeks ago as no-one had time to attend them in the middle of all the deadlines and exams approaching. However, we did travel down to Newcastle with our mixed team in mid-November to play in Division 2 of University Mixed Indoor Nationals. Was a great weekend, had good fun with my team mates, and played better than I've ever played before.

Mitä urheiluun tulee, niin frisbeetreenit loppuivat pari viikkoa sitten, sillä kenelläkään ei ole aikaa ilmestyä paikalle kaikkien deadlinejen ja kokeiden lähestyessä. Käytiin kuitenkin puolivälissä marraskuuta pelaamaassa yliopistojen sekajoukkueiden kakkossarjan sisäfrisbeen kansallisissa Newcastlessa. Se viikonloppu oli ihan huippu, pidettiin hauskaa joukkueen kanssa ja pelasin paremmin, kuin olen koskaan ennen pelannut.

Exams went alright even though I made a really stupid mistake in my law exam that could of cost me one third of the potential marks but I'm still hoping for the best. I had a cold and a bit of temperature when sitting my Human Resource Management exam, and I feel like my second essay was utter shite, but oh well, nothing I can do about that now. I still should be getting decent grades for my other two courses, so maybe it's not gonna be as bad as I thought at some point.

Kokeet meni ihan okei, vaikka teinkin tosi tyhmän virheen lakikokeessani, joka saattoi maksaa mulle yhden kolmasosan kokonaispistemäärästä, mutta toivon edelleen parasta. Olin myös muutaman päivän flunssassa ja olen varma, että tein Human Resource managementin kokeen kuumessa ja tokasta esseestä tulikin siis ihan täyttä kuraa, mutta eipä tuolle enää mitään mahda. Mun pitäisi kuitenkin edelleen olla saamassa ihan hyvät arvosanat kahdesta muusta kurssista, joten ehkä tilanne ei ole niin paha, kuin jossain vaiheessa kuvittelin.

I've been super stressed past weeks and I'm just happy I'm on a holiday now. Two and half weeks in Finland and nothing to worry about. I'll visit my auntie and godmother first, go to my sister's place in Turku and then we'll travel up north together. Christmas at my parents' place and then back to Scotland for New Year's eve. So yeah, that's me. Nothing much going on but still everything is happening at the same time. I've still got a few post ideas but let's see when I'll get around writing again. I might go have some lunch now, double check I've got everything I need and head to the airport soon. It's good to go back home but I know it'll be good to come back here as well in a couple of weeks time.

Olen ollut super stressaantunut pari viime viikkoa ja olen niin iloinen siitä, että olen nyt lomalla. Kaksi ja puoli viikkoa Suomessa ilman huolen häivääkään. Kyläilen ensiksi tädilläni, sekä kummitädilläni ja suuntaan siitä siskon luo Turkuun. Sieltä jatketaan yhdessä sitten pohjoiseen. Joulun vietän vanhemmillani ja takaisin Skotlantiin suuntaan uudeksi vuodeksi. Joten siinäpä se sitten olikin. Paljon mitään ei ole tapahtunut, mutta silti koko ajan on jotain menoa. Minulla on edelleen muutama postausidea mielessä, mutta saa nähdä, milloin tulen taas kirjoitelleeksi. Nyt taidan suunnata syömään vähän lounasta, tsekata laukkuni vielä kertaalleen, että kaikki tarpeellinen on mukana ja suunnata kohta lentokentälle. On ihana mennä kotiin, mutta tiedän, että tänne palaaminen parin viikon päästä tulee olemaan ihan yhtä ihanaa.

Oh, and what comes to the title. My bedroom has mold. Fun times, but what can yo do when the climate is as humid as it is, it's way too cold outside, and we can't afford to have the heating on 24/7. I've been to more cafes than for ages. Me and my course mate have met for study dates and it's been pretty great - might just keep doing that throughout the next semester. And a tired student? Yeah, that's me.

Niin ja mitä otsikkoon tulee. Mun makkarissa kasvaa hometta. Tosi hauskaa kerrassaan, mutta mitäpä sille mahtaa, kun ilmasto on niin kostea kuin se on, ulkona on ihan liian kylmää, eikä meillä ole rahaa lämmittää asuntoa 24/7. Olen käynyt kahviloissa enemmän kuin aikoihin. Minä ja kurssikaverini ollaan treffailtu opiskelun merkeissä ja se on ollut tosi kivaa - taidetaan ehkä jatkaa samaa linjaa ensi lukukauden läpi. Ja se väsynyt opiskelija sitten? Jep, se olen minä.

Have you already planned your Christmas holidays? What are you most excited about?

Oletko sä jo suunnitellut joululomasi? Mistä olet eniten innoissaan?

I have been extremely busy with pressing deadlines (the second year is definitely more demanding than the first year, and I'm already afraid of the amount of work I'll face on third year), my mum and my cousin visiting me, frisbee trainings and tournaments taking up loads of time, and job hunting proving to be more time consuming than I thought it would be (but at least it paid off and I'll start working in a pub next week). I haven't had much time to sit on my laptop, not even talking about having the energy or desire to write anything else than the mandatory coursework. But here I am now, sitting in one of the cafes on our campus, typing away and ignoring the chattering around me - I'm pretty good at concentrating no matter how noisy it is around me.

Olen ollut hurjan kiireinen kaikkien deadlinejen kanssa (toinen yliopistovuosi on ehdottomasti haastavampi, kuin ensimmäinen vuosi ja odotan jo kauhulla kolmannen vuoden työtaakkaa), äitini ja serkkuni vieraillessa luonanin, frisbeetreenejen ja -turnausten viedessä rutkasti aikaa, sekä työnhaun ollessa pidempi prosessi, kuin uskoinkaan (mutta ainakin se kannatti, sillä aloitan ensi viikolla duunin pubissa). Minulla ei ole ollut juurikaan aikaa istua läppärin ääressä, puhumattakaan siitä, että minulla olisi energiaa tai halua kirjoittaa mitään muuta, kuin pakollisia kurssitehtäviä. Mutta tässä nyt olen, istumassa yhdessä kampuksen kahviloista, naputtelemassa näppäimistöä ja ignooratessa ympärillä kuuluvan puheensorinan - olen aika hyvä keskittymään meluisassakin ympäristössä.

Regardless of being busy, I have had time to spend some time chasing sunsets. The best sunsets I've seen are still those that I've witnessed in Finland but I have to say Edinburgh with it's stunning views and skies lighting up on sundown comes a good second.

Kiirestä huolimatta olen ehtinyt bongaamaan auringonlaskuja. Parhaat auringonlaskut olen edelleenkin todistanut Suomessa, mutta pakko on myöntää, että Edinburghin huikaisevat maisemat ja värikirjossa loistava taivas auringonlaskun aikaan tulevat hyvänä kakkosena.

Our Thursday trainings take place from 7pm onward, and it used to be just around sunset for a couple of weeks. I loved it. A bit of forest around us and the evergreen synthetic grass create a pretty good setting for some beautiful sunsets. Unfortunately the sun sets way earlier than our training starts now, but it was good as long as it lasted.

Torstain treenit alkavat seitsemältä illalla ja aurinko laski niihin aikoihin parin viikon ajan. Rakastin sitä. Piskuinen metsä muutamine puineen ympärillä ja ikivihreä tekonurmi loivat melko hyvät raamit kauniille auringonlaskuille. Harmikseni aurinko laskee nyt kauan ennen kuin treenit alkavat, mutta se oli hyvää niin kauan kuin sitä kesti.

One night me and a few friends went for pints in town, decided to walk around first, and ended up going up Calton Hill. Being one of the iconic Edinburgh views, it's the perfect spot to witness the sun to settle. Sometimes I've just walked around town or home from the bus stop, and thought to myself that sunset is still my favourite colour.

Eräänä iltana minä ja pari ystäääni mentiin kaupunkiin yksille, päätettiin kävellä ympäriinsä ensiksi ja päädyttiin Calton Hillille. Ollessaan yksi Edinburghin ikonisimmista näkymistä, se on varsin täydellinen paikka todistaa laskevaa aurinkoa. Joinain iltoina olen vain kävellyt ympäri kaupunkia tai kotiin bussipysäkiltä ja todennut itselleni, että auringonlasku on edelleen lempivärini.

It's also been freezing cold here past few days. It was constantly raining but a lot warmer around this time of the year last year, and I honestly don't know which I prefer. I like it that I don't have to open my umbrella every time I step outside but I hate it, when the temperature in our flat is no more than 15 degrees in the morning. At least my flatmates agreed to turn the heating on a couple of times this weekend, and even better: we'll have it on on Tuesday mornings between 6 and 7am as we have to leave for training. I'd call this progress.

Täällä on myös ollut ihan jäätävän kylmää parin viime päivän ajan. Viime vuonna samoihin aikoihin oli paljon lämpimämpää, mutta vettä satoi koko ajan, enkä rehellisesti sanottuna tiedä, kumpaa pidän parempana. On kiva, ettei sateenvarjoa tarvitse avata joka kerta asunnosta poistuessa, mutta vihaan sitä, kun herään aamulla ja asunnossa on korkeintaan 15 astetta lämmintä. Ainakin kämppikseni suostuivat vihdoin laittamaan lämmöt päälle pari kertaa viikonloppuna ja vielä parempi: jokaisena tiistaiaamuna kello 6:00-7:00, kun joudutaan seiskalta lähtemään kohti treenejä. Kutsuisin tätä edistykseksi.

How's the beginning of November treated you?

Mitä sun marraskuun alkuun on kuulunut?

It's early September. I'm sitting in our kitchen, sipping my second cup of coffee for today - instant with a dash of organic semi-skimmed milk (the organic part is worth of mentioning as I usually never buy organic milk it being more expensive. Semi-skimmed then is the only type of milk I drink here). I've lived in Edinburgh for exactly a year and one day, I've fallen in love with the town, I've made so many friends, and I'm still more than happy to call it my home.

Syyskuun alku. Istun keittiössämme siemmaillen toista kahvikupillistani tälle päivää - pikakahvia lorauksella luomukevytmaitoa (luomu on mainitsemisen arvoinen huomio, sillä en yleensä koskaan osta luomumaitoa sen ollessa kalliimpaa. Kevytmaito sen sijaan on ainoa maito, mitä täällä suostun juomaan). Olen asunut Edinburghissa täsmälleen vuoden ja yhden päivän, olen rakastunut tähän kaupunkiin, saanut niin monia ystäviä ja olen edelleen onnellinen kutsuessani tätä paikkaa kodikseni.

The second year of uni has started in the form of Freshers Week. I remember how nervous and excited I was a year ago. How the first night in the halls felt awful, I was tired and knew practically no-one. In a week it all had changed. I never imagined I would be sharing a flat with three friends I made playing ultimate frisbee (I didn't even know a sport called ultimate existed) and that the flat would be this amazing (I honestly love it). I wouldn't have thought I'd be the women's captain this year.

Toinen yliopistovuosi on alkanut Tervetuloviikon merkeissä. Muistan, kuinka hermostunut ja innoissani olin vuosi sitten. Muistan, miten kamalalta eka yö asuntolassa tuntui, olin väsynyt ja en käytännössä tuntenut ketään. Viikossa se kaikki oli muuttunut. En koskaan kuvitellut jakavani nyt asunnon kolmen ultimate frisbeen kautta saadun ystävän kanssa (en edes tiennyt, että sellainen laji, kuin ultimate on olemassa) ja että asunto olisi näin huikea (minä ihan tosissani rakastan tätä). En olisi uskonut olevani naisten kapteeni tänä vuonna.

Summer was great, I had loads of fun, and I enjoyed it with all my heart, but it's also good to get back in business. I'm excited to see what the second year of studying will bring - hopefully some challenge, hopefully some new faces, hopefully loads of new, crazy memories of nights out or early morning bus rides to the campus, and chilled days at home spent by playing PS2 and singing along classics everyone knows.

Kesäni oli mahtava, minulla oli hauskaa ja nautin siitä koko sydämestäni, mutta on myös hyvä palata arkeen. Olen innoissani toisen opiskeluvuoden suhteen. Toivon mukaan se tuo mukanaan haasteita, uusia kasvoja, sekä uusia, hulluja muistoja myöhäisiltä illoilta ulkona tai aikaisilta bussimatkoilta kampukselle, rennoilta päiviltä kotona, jotka kulutetiin pelaten playstationilla ja laulaen ikivihreiden klassikoiden mukana.

I have been busy, I will keep being busy, but now I finally feel like writing my blog again. I feel like I had some sort of creative block and even though I had ideas I never felt like actually writing about anything. That has finally changed after over a month of silence. Hopefully you'll be getting semi-regular updates from now on. All I wanted to say this time is that I'm still well and alive. I'm still happy, got my gypsy soul almost satisfied after this adventure filled summer, and get this feeling of belonging when I hear someone saying "aye, cheers mate" with their Edinburgh accent in a local pub. The milestone of one year anniversary reached with Scotland and I can't wait to see what the next years will bring!

Olen ollut kiireinen, tulen pysymään kiireisenä, mutta nyt tuntuu vihdoin taas siltä, että haluan kirjoittaa blogiani. Mulla tuntuu olleen päällä jokin luovuuden puute, sillä vaikka ideoita onkin ollut, ei mikään ole tuntunut siltä, että haluaisin oikeasti kirjoittaa siitä. Tuo fiilis on kuitenkin vihdoin muuttunut kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Toivon mukaan saatte jatkossa taas säännöllisen epäsäännöllisiä päivityksiä. Tällä kertaa halusin kuitenkin sanoa olevani edelleen hengissä. Olen edelleen onnellinen, vaeltajasieluni on jokseenkin tyydytetty seikkailuntäyteisen kesän jäljiltä ja koen edelleen vahvaa kuulumisen tunnetta, kun kuulen jonkun sanovan "aye, cheers mate" tunnistettavalla Edinburghin aksentillaan paikallisessa pubissa. Yhden vuoden rajapyykki on Skotlannin kanssa saavutettu, enkä malta odottaa, mitä seuraavat vuodet tuovatkaan tullessaan.

I'm currently in my cousin's place in Surrey, sorting out my things and mentally preparing myself for the early wake up I'm about to face tomorrow. I'm going to be working as an assistant in a conference again and even though I'm excited about it, waking up at 4am to get to London in time doesn't sound too tempting. Especially after a week long holiday including later and later nights, and later and later mornings with my friends in this very same city.

Olen parhaillaan serkkuni luona Surreyssa, järjestelen kaikkia ajankohtaisia juttujani ja valmistaudun henkisesti huomisaamun aikaiseen herätykseen. Mulla on taas töitä konferenssiassistenttina ja vaikka olenkin siitä innoissani ei aamu neljältä herääminen, jotta ehditään ajoissa Lontooseen, kuulosta kovin houkuttelevalta. Etenkään viikon Lontoo-lomailun jälkeen, jonka aikana illat venyivä myöhemmiksi ja myöhemmiksi, samalla kun aamupala-ajankohta siirtyi uhkaavasti kohti iltapäivää. 

One of my good friends lives in the outskirts of London (or his parents live there, he lives in Edinburgh), and me and my two other friends flew down here about a week ago. We all booked our flights separately but coordinated to arrive at Gatwick around the same time. Somehow me and one of them ended up on the same flight, sitting next to each other - what are the chances? Anyway. We all got picked up from the airport, drove to his place, and just chilled for the rest of the night with a couple of beers and good choons.

Yksi hyvistä ystävistäni asuu Lontoon laitamilla (tai oikeastaan hänen vanhempansa asuvat, sillä hän asuu Edinburghissa) ja minä ja kaksi muuta kaveria lennettiin tänne suunnilleen viikko sitten. Bookattiin kaikki lentomme erikseen, mutta tähdättiin saapuminen Gatwickille suunnilleen samaan ajankohtaan. Jotenkin päädyin toisen heistä kanssa samalle lennolle ja istumaan vierekkäin - mitkä onkaan todennäköisyydet sille? Jokatapauksessa saatiin kaikki kolme kyyti lentokentältä, ajettiin neljännen kaverin kotiin ja ihan vaan vietettiin loppuilta parin kaljan ja hyvän musiikin parissa.

Next few days included a visit to London: saw the queen and Charles driving to Buckingham Palace just by coincidence, walked Oxford street and tried to do some shopping with no success, and rented city bikes to drive around Hyde park after chucking the disc in the sun.

Seuraavat pari päivää sisälsivät visiitin Lontooseen: nähtiin kuka muukaan, kuin itse kuningatar Charlesin kera ajamassa Buckinghamin palatsiin ihan sattumalta, käveltiin Oxford street läpi ja yritettiin shoppailla ilman onnistumista, sekä vuokrattiin kaupunkipyörät ja ajettiin Hyde parkia ympäri, kun oltiin ensin nakeltu frisbeetä auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta.

Camping in the woods on Saturday night with a group of some ten people - us four, some Londoners, and another friend from uni who's originally from England. BBQ, setting up tents, music, games, laughing, fun times. Putting up the trampoline the next day and jumping to the paddling pool. Playing a bit of frisbee and bruising my legs and almost breaking my toe (it's still black and slightly swollen, but seems to be fine otherwise). 

Telttaretki metsään lauantai-iltana kymmenen hengen porukalla - me neljä, muutamia lontoolaisia, sekä yksi yliopistokaveri, joka on alkujaan Englannista. Grillaamista, telttojen pystytystä, musiikkia, pelejä, paljon naurua ja hauskanpitoa. Kasattiin trampoliini seuraavana päivänä ja hypittiin puhallettavaan uima-altaaseen. Pelattiin vähän frisbeetä ja sain jalkani mustelmille ja melkein mursin varpaani (joka on edelleen musta ja hieman turvonnut, mutta vaikuttaisi muuten olevan ihan kunnossa).

Going to the city centre again, visiting Tate Modern (of which I'll write a bit more later on) and Camden Town. Going to the movies the next day, Deadpool 2 is definitely an entertaining movie that I'd recommend even though it doesn't necessarily reach the bar the first Deadpool movie set. Running for the bus like there wouldn't be another one coming in ten minutes time. Train to Victoria, tube to Fulham, and an ultimate frisbee pick up session with a local team. Was great to be playing again, and I wasn't nearly as bad as I thought I would be. Pints in a pub afterwards as you do in England, and getting back home at 1am.

Visiitti keskustaan jälleen kerran, pysähdys Tate Modernissa (josta kerron lisää myöhemmin) ja Camden Town. Leffassa käynti seuraavana päivänä - Deadpool 2 on ehdottomasti viihdyttävää katsottavaa ja suosittelisin sitä, vaikkei se ehkä yltänytkään ihan ekan Deadpoolin tasolle. Juostiin bussille siitäkin huolimatta, että seuraava olisi tullut suunnilleen kymmenen minuutin päästä. Juna Victorian asemalle, maanalainen Fulhamiin ja ultimate frisbeen treenit paikallisen tiimin kanssa. Oli huippua päästä taas pelaamaan, enkä ollut läheskään niin huono, kuin kuvittelin olevani. Yksille pubiin treenejen jälkeen, niinkuin Englannissa on tapana ja kotiin aamu yhdeksi.

Wonderful, sunny days, temperatures of at least +20 degrees most of the time. Many good laughs, debates over most random things, learning how to play Call of Duty (as apparently I'm one of the guys now and that's what guys do), and someone trying to prank me to jump out of the train on the wrong stop because "lost in London" would make a great title and a story for my blog. Didn't quite work out but I took the rights to use the title anyway.

Mahtavia, aurinkoisia päiviä ja +20 asteen lämpötiloja suurimmaksi osaksi lomastamme. Monet makeat naurut, muutama väittely mitä kummallisemmista asioista, Call of Dutyn pelaamisen opettelemista (sillä ilmeisesti olen nyt yksi pojista ja se on jotain, jota pojat tekee) ja joku yritti huiputtaa minut jäämään junasta pois väärällä asemalla, sillä "hukassa Lontoossa" olisi kuulema hieno otsikko ja tarina blogiani varten. Ei ihan onnistunut, mutta otin oikeudekseni käyttää otsikkoa joka tapauksessa.

Lost in London and lost in the feeling. Summer is here, I've got great friends and living with them will be good craic. And I think I'll never get bored of this city of businessmen and women, dodgy alleyways, and streets filled with tourists. But I guess it's how they say: when a man is tired of London, he's tired of life.

Hukassa Lontoossa ja hukassa tunteessa. Kesä on täällä, minulla on huippuja ystäviä, joiden kanssa asuminen tulee olemaan hauskaa. Ja luulempa, etten koskaan kyllästy tähän bisnesmiesten ja -naisten, epämääräisten kujien, ja turistien täyttämien katujen kaupunkiin. Ehkä asian laita on niinkuin sanotaan: kun mies on kyllästynyt Lontooseen, on hän kyllästynyt elämään.

I wrote this post three weeks ago but never got to publishing it. I know this comes out late as I'm already on my way back to Scotland and I've been very silent here during my holiday in Finland, but what can you do. I'll be back with more Finland feelings and some travel themed posts later on, but here are some thoughts from the first day of my summer holiday!

Kirjoitin tämän postauksen kolme viikkoa sitten, mutten koskaan saanut sitä julkaistua. Tiedän, että tämä tulee ulos  tosi myöhässä ollessani jo matkalla takaisin Skotlantiin ja olen ollut varsin hiljainen täällä mun Suomen loman aikana, mutta minkäpä sille mahtaa. Tulen palailemaan takaisin enempien Suomi-fiilisten ja parin matka-aiheisen postauken kanssa myöhemmin, mutta tässäpä olisi ajatuksia ihan ensimmäiseltä kesälomapäivältä!

Sun is shining and its still warm at 8pm. Loads of people in their band t-shirts get out of every single train and head to the other end of the train station - Metallica is performing on a sold out Hartwall arena tonight. I've just arrived to Finland a couple of hours ago and I'm waiting for my train heading west. I'll be visiting my godmother for a few days and I'm quite excited about it. It's been a while since I last spent any time on that side of Finland but I know I like Turku and Salo and the areas around.

Aurinko paistaa ja on edelleen lämmin, vaikka kello käy kahdeksaa illalla. Ihmismassoja bänditeepaidoissaan nousee ulos joka ikisestä junasta ja suuntaa aseman toiseen päähän - Metallica esiintyy loppuunmyydyllä Hartwall areenalla tänä iltana. Olen saapunut Suomeen pari tuntia sitten ja odotan länteen suuntaavan junani saapumista. Olen menossa kummitätini luo kylään muutamaksi päiväksi ja olen siitä innoissani. En ole hetkeen viettänyt aikaa tuolla puolen Suomea, mutta tiedän tykkääväni Turusta ja Salosta ja ympäröivistä alueista.

For the first time in weeks I feel truly relaxed. It's been a hectic spring and there's been many things to worry about both in academic and personal life, but it all seems to be better now. At least what comes to uni as I'm officially done with the first year. I've already got grades for two of my second semester courses that were both marked based on coursework and both came out as As. If finance and macroeconomics exams went well I might be able to say I got all As on my first year and that would be awesome, but let's not jump ahead of time. I really have no clue how well I did. But they're definitely passes, that I know for sure.

Ensimmäistä kertaa viikkoihin pystyn rentoutumaan oikeasti. Kevät on ollut varsin hektinen ja molemmissa akateemisessa ja henkilökohtaisessa elämässä on riittänyt huolta, mutta kaikki tuntuu olevan nyt paremmin. Tai ainakin, mitä yliopistoon tulee, sillä eka vuosi on nyt virallisesti ohi. Sain jo arvosanat kahdesta tokan lukukauden kurssista, jotka arvosteltiin kurssitöiden perusteella ja molemmista sain A:n. Jos finanssin ja makrotaloustieteen kokeet menivät hyvin, voin mahdollisesti sanoa saaneeni A:t kaikista ekan vuoden kursseista ja se olisi ihan huippua, mutta ei hypätä asioiden edelle. Minulla ei oikeasti ole mitään hajua, kuinka hyvin kokeet meni. Mutta varmasti ne ovat läpi kuitenkin.

Caesars' Jerk It Out plays on my head phones and it makes me smile. This shared playlist is something we put together with some of my closest friends during this school year. That tradition of getting free chaplaincy meal and eating cake at someone's every Wednesday led to way bigger things I could have imagined when I said "sure why not" on one October night when we were walking home from frisbee training and someone suggested getting food together. I ended up calling these people my friends (even though on that first chaplaincy night none of us would have probably called each other proper friends, more like people you say hi to and have a chat with if you happen to pump into them) and in a couple of months three of them are going to be my flatmates. Life is random and its funny how small things lead to something bigger. 

Caesarsin Jerk It Out soi kuulokkeissani ja minua hymyilyttää. Tämä jaettu soittolista pistettiin kasaan muutaman läheisimmän ystäväni kanssa tämän kouluvuoden aikana. Meidän joka keskiviikkoinen perinne käydä ilmaisella illallisella chaplaincyssa ja syödä kakkua jonkun luona sen jälkeen johti paljon isompiin juttuihin, kuin olisin voinut kuvitellakaan, kun vastasin "no miksipä ei" eräänä lokakuisena iltana, kun joku frisbeetreenien jälkeen ehdotti, että mentäisiin porukalla syömään. Päädyin kutsumaan noita tyyppejä ystävikseni (vaikka tuona ekana chaplaincy-iltana tuskin kukaan meistä kutsui toisia kunnon ystäviksi - ennemminkin hyvänpäivän tutuiksi, joille saattoi kevyesti jutustella jossain törmätessä) ja parin kuukauden päästä kolmesta heistä tulee kämppäkavereitani. Elämä on kummallista ja on hassua, kuinka pienet jutut johtaa isompiin asioihin.

Last night was my last night of first year. Last night of being a fresher. Eight of us went for quick pints at the student union. Those pints turned into six hours long sequence of card games, more pints, and cooking pizzas and chips in my kitchen. Someone knocked a beer over while playing Irish Snap and it got all over my jeans and I think I still smell like alcohol as I had no time to wash them. Lots of laughing, recalling the best memories from the past eight months, and sharing our summer plans. 

Viimeinen ilta ensimmäistä vuottani. Viimeinen ilta fuksina (niin kai ekan vuoden yliopisto-opiskelijoita kutsutaan?). Minä ja seitsemän muuta mentiin yksille student unionille. Nuo kuuluisat yhdet muuttuivat kuuden tunnin pituiseksi korttipelien, useampien kuin yksien kaljojen, sekä pitsan ja ranskalaisten paistamisen täyttämäksi tapahtumaksi. Joku kaatoi kaljansa mun päälle, kun pelattiin korttia ja taidan edelleen haista alkoholille, sillä en ehtinyt enää pesemään farkkujani. Paljon naurua ja viimeisen kahdeksan kuukauden muistelua ja kesäsuunnitelmien jakamista.

Finally hugging goodbyes when it was something after 2am. A few hours of sleep and packing in the morning. Changing planes in Oslo again, and getting here. Eating three bananas and being awkward trying to push the toilet doors (the doors open in in the UK, out in Finland, and I'm always pushing and pulling them the wrong way then I go from a country to another) and feeling like I'm actually helpful when I guide a tourist to the right train and tell her the main train station is the last stop. Not that being able to help with that would require a lot knowledge - there are two platforms at the airport's train station and you can take any train from either one of them and will end up in Helsinki.

Halattiin hyvästit joskus aamukahden jälkeen. Muutama tunti unta, aamulla pakkaamiset ja koneen vaihto Oslossa ja tänne saapuminen. Kolme banaania välipalaksi ja tosi typerä olo, kun yritän taas työntää vessan ovia (ovet aukeavat Briteissä sisäänpäin, kun taas Suomessa ulospäin ja minä tietenkin kiskon niitä aina väärään suuntaan vaihtaessani maata) ja oikeasti avualias olo, kun neuvon turistin oikeaan junaan ja kerron päärautatieaseman olevan vika pysäkki. Ei sillä, että kovin paljon tietämystä tuohon opastukseen tarvitsisi - lentokentän asemalla on kaksi laituria ja millä tahansa junalla kummalta tahansa laiturilta pääsee Helsinkiin. 

I also feel like I might be warming up for our capital city. I've never understood what people see in Helsinki and why would anyone want to live in this area but I'm slowly changing my mind. I might even want to spend a couple of days here again when I pass by next time. Maybe I just needed to distance myself from Finland as a whole to start appreciating even the places I've never really cared much for. But regardless of my changing opinion, north will always be where I'm from and where I belong. There's nothing better than the endless lakes and hills and forests and the silence. The midnight sun over the quiet waters, bonfire and grilling sausages. Barbeque on our backyard and the views of endless green and blue and white from the hilltop. I'm definitely romanticizing my blue and white homeland but it is a wonderful place.

Tuntuu myös, että alan ehkä lämmetä pääkaupungillemme. En ole koskaan tajunnut, mitä ihmiset näkevät Helsingissä tai miksi kukaan haluaisi elää tällä alueella, mutta olen hitaasti muuttamassa mieltäni. Saatanpa jopa haluta taas viettää pari päivää täällä ohikulkiessani. Ehkä mun on vain pitänyt etäännyttää itseäni Suomesta alkaakseni arvostaa jopa niitä paikkoja, joista en ole koskaan suuremmin välittänyt. Mutta muuttuvasta mielipiteestäni huolimatta pohjoinen on aina se, mistä tulen ja minne kuulun. Ei ole mitään parempaa, kuin loputtomat järvet ja vaarat ja metsät ja se hiljaisuuss. Keskiyön aurinko tyynen veden yllä, makkaran paistaminen nuotiolla. Takapihalla grillaaminen ja päättymättömästi vihreää ja sinistä ja valkoista vaaran päältä katsellessa. Romantisoin ehdottomasti sinivalkoista kotimaatani, mutta onhan se nyt upea paikka. 

But what else can I do, sitting here in the sun, listening to people chat in Finnish (and multiple other languages as well to be fair, south is surprisingly multicultural place) and waiting for my train to arrive. No rush, no worries, and only good vibes. It's summer, baby. It's Finland. And I'm here and I'm happy.

Mutta mitä muuta voin tehdä istuessani tässä auringossa, kuunnellessani suomenkielistä keskustelua ympärilläni (vaikka pakko on todeta, että ympärillä kuuluu kyllä monta muutakin kieltä. Etelä tuntuu olevan varsin monikulttuurinen paikka) ja odottaessani junaani saapuvaksi. Ei kiirettä, ei huolia, pelkkiä hyviä viboja. On pitkä kuuma kesä ja on Suomi. Ja minä olen täällä ja olen onnellinen.

Past few days, or more like few weeks, have been super busy. After my sister flew back home I took a night bus to England and spent a week there visiting my cousin and her husband. My auntie was there as well and it was lovely to see all of them. Four days of that week were spent working - my first time being a conference assistant, getting to walk in London wearing a suit, and enjoying it a lot even though I was completely exhausted afterwards.

Muutama viime päivä, tai oikeammin muutama viime viikko, ovat olleet super kiireisiä. Kun siskoni oli lentänyt takaisin kotiin, hyppäsin yöbussin kyytiin ja matkustin viikoksi Englantiin serkun ja hänen miehensä luo kylään. Tätini oli siellä myöskin ja kaikkia kolmea oli aivan ihana nähdä. Neljä päivää tuli vierettyä työskennellen - olin ekaa kertaa konferenssiassistenttina, pääsin kävelemään Lontoossa puku päällä ja nautin siitä kaikesta tosi paljon, vaikka olinkin jälkikäteen ihan poikki.

I took a train to Victoria station from my cousin's on my last evening, met my good friend there, and spent a couple of hours wondering around central London and catching up as we hadn't seen each other for a while. It's weird when uni is off and you don't see those people you're used to seeing daily as they live down the corridor or a few minutes walk away for weeks. Throwing a frisbee in Hyde Park and a whole night on a bus again.

Vikana iltanani suuntasin junalla serkun luota Victorian asemalle, tapasin hyvän ystäväni siellä ja vietettiin muutama tunti kierrellen Lontoon keskustaa ja päivittäen kuulumisia, kun ei hetkeen oltu nähty. On ihan kummallista, ettei yliopiston lomien ja kokeiden ollessa menossa tule nähtyä niitä ihmisiä aikoihin, joita on tottunut näkemään päivittäin heidän asuessaan samalla käytävällä tai parin minuutin kävelymatkan päässä. Nakeltiin frisbeetä Hyde Parkissa ja vietin yön taas bussissa.

Back in Edinburgh my best friend came for a visit and we had a crazy good girls night out. Next day we walked to the shops, saw a disposable BBQ and decided to go for it. Mushrooms, corn, halloumi, pineapple and some haddock - it's been a while since I've had BBQ and we ended up spending good three hours sitting on one of the lawns on campus, enjoying the sun (I'm just a bit afraid these beautiful days were the summer for this year - it's Scotland in the end), and eating way too much.

Kotona Edinburghissa paras ystäväni tuli käymään kylässä ja vietettiin ihan huisin hauska tyttöjenilta. Seuraavana päivänä käveltiin kauppaan, nähtiin kertakäyttögrilli ja päätettiin napata se mukaan. Herkkusieniä, maissia, halloumia, ananasta ja kalaa - en ole hetkeen grillannut ja päädyttiinkin viettämään kolme tuntia istuen nurmikolla kampuksen laidalla auringosta nauttien ja ihan liikaa syöden. Pelottaa vaan vähän, että tässäpä kesä tälle vuodelle näiden kauniiden päivien myötä olikin - ollaan kuitenkin Skotlannissa.

I also received a text a couple of weeks ago. It was from my host dad back in Luxembourg. I spent a month in their family as an au pair back in 2016 and for my great surprise they were looking for someone to join their family again this year and asked me. I took a while to think through my options, sorted out my other plans, finally decided to go for it and now it's official with all the flights booked as well. I'm becoming an au pair for the third time in my life and will return to beautiful Luxembourg for about a month again. I can't wait!

Sain myös tekstiviestin pari viikkoa sitten host-isältäni Luxemburgista. Vietin heidän perheessään kuukauden au pairin hommissa vuonna 2016 ja yllätyksekseni he etsivät jotakuta auttamaan tänä kesänäkin ja päätyivät kysymään minua. Mietin hetken vaihtoehtojani, järjestelin muita suunnitelmia, päätin, että miksipä ei, ja nyt se on virallista, kun lennotkin on varattuna. Minusta tulee au pair kolmannen kerran elämässäni ja palaan taas kuukaudeksi Luxemburgiin, enkä malttaisi odottaa!

I admit browsing host families every now and then and updating my profile on aupairworld.com but even though I kind of wanted to, I didn't think of au pairing being a real option for me this summer. However, I feel like this was meant to be. I'm extremely excited to get to spend a few weeks in central Europe, practice my German skills, and hopefully travel a bit in the end of July when I'm finished working. Summer job and a holiday nicely combined - and I was saying this year seemed to become an extremely boring one travel wise. Maybe it's not as exciting as some other years have been, but at least I'll spend some time outside of my home countries!

Myönnän selailleeni host-perheitä silloin tällöin ja päivittäneeni profiilini aupairworld.comissa, mutta vaikka tavallaan tahdoinkin, niin en uskonut au pairiuden olevan realistinen vaihtoehto tänä kesänä. Joka tapauksessa tuntuu, että näin oli tarkoitettu. Olen älyttömän innoissani päästessäni viettämään muutaman viikon Keski-Euroopassa, harjoittelemaan saksantaitojani ja toivon mukaan matkustamaan hieman heinäkuun lopussa, kun olen valmis töiden osalta. Kesätyö ja lomamatka kivasti yhdistettynä - ja minä kun sanoin, että tästä vuodesta näyttää tulevan super tylsä matkustuksen suhteen. Ehkä se ei ole yhtä jännittävä, kuin jotkut toiset vuodet ovat olleet, mutta ainakin pääsen viettämään aikaa kotimaiden ulkopuolella.

And talking about home, I'll be flying to Finland this week. I can't believe it's already May, my exams will be over when this post comes out, and then the first year of uni is done and dusted. I obviously need to wait for the results of semester 2 for a while, but I'm confident I'll pass everything. The first year in Scotland passed by crazy quick, I made so many friends and I have so many good memories, and I can't wait to see what the next three years will bring. I'll be moving in to our new flat right after I come back from Luxembourg and that's another new chapter starting in my life.

Ja kodista puheenollen, olen lentämässä Suomeen tällä viikolla. En voi uskoa, että ollaan menossa jo toukokuussa, kokeet ovat ohi, kun tämä postaus tulee ulos ja sitten ensimmäinen yliopistovuosi onkin paketissa. Tietenkin joudun odottamaan tokan lukukauden tuloksia jonkin aikaa, mutta olen varma, että kaikki kurssit on läpi. Eka vuosi Skotlannissa on vilahtanut ohi hurjaa vauhtia, olen saanut paljon kavereita ja hienoja muistoja, enkä malttaisi odottaa, mitä seuraavat kolme vuotta tuovat tullessaan. Muutan uuteen asuntoomme heti, kunhan tulen takaisin Luxemburgista ja se avaa taas uuden luvun elämässäni.

Even though I felt like I might be getting stuck to the routine a bit here, not travelling and just studying and being boring (which is definitely not something I want), it's all gone now. My summer is looking good, I'm feeling great about next year, and I'm happy in general. There have been some pretty amazing opportunities opening up lately, some unexpected things happening, and some wonderful, sunny days. One simply can't feel blue when the sky is clear and you can notice the first tan lines after sitting outside for a bit. Maybe this gypsy soul isn't done with wandering yet even though I've definitely found happiness in Scotland just by settling down a bit.

Vaikka olo olikin vähän sellainen, että olen juuttumassa rutiinin, enkä matkusta lainkaan vaan pelkästään opiskelen ja olen tylsä (jota en missään nimessä tahdo), on se fiilis nyt historiaa. Kesä näyttää hyvältä, fiilikset ensi vuoden suhteen on hyvät ja olen kaikkiaan onnellinen. Joitain ihan mahtavia mahdollisuuksia on auennut viime aikoina, joitain odottamattomia asioita on tapahtunut ja ollaan saatu nauttia kauniin aurinkoisista päivistä. Tunnelmat ei vaan voi olla matalalla, kun taivas on pilvetön ja huomaat kesän ekat rusketusrajat hetken ulkona istumisen jälkeen. Ehkäpä mun vaeltajasielu ei olekaan vielä valmis vaeltamisen suhteen, vaikka Skotlannissa olen ehdottomasti löytänytkin onnen ihan vaan hetkeksi aloilleen asettumalla.

London at night is still the most breathtaking view when landing to Heathrow. Wouldn't mind an extra hour on the plane if I just got to watch the Thames and the endless sea of lights flicker below. But I have to admit the snowy Finland is pretty stunning as well - both on ground and up above.

Lontoo yöaikaan on edelleen se kaikista henkeäsalpaavin näky Heathrowlle laskeutuessa. Mua ei haittaisi istua ekstra tunnin koneessa, jos vaan saisin katsella Thamesia ja sitä loputonta valomerta. Mutta on myös myönnettävä, että luminen Suomikin on varsin upea - sekä maasta, että ilmasta.

There's nothing better than proper, filtered, Finnish coffee. I hadn't quite realized how not proper the instant stuff I usually drink is. I might have downed 2 liters of coffee per day just because it tasted so good but I don't even care.

Ei ole mitään parempaa, kuin kunnollinen suomalainen suodatinkahvi. En ollut ihan tajunnutkaan, kuinka ei-kunnollista se pikakahvi, jota yleensä juon, onkaan. Saatoin ehkä kumota kaksi litraa kahvia päivässä ihan vaan koska se maistui niin hyvältä, mutta eikai sillä niin väliä.

My opinion might be a bit biased but in any case Helsinki-Vantaa airport is one of the best airports I've been to and I feel like it only gets better every time I stop there. It also feels like home.

Mielipiteeni saattaa olla puolueellinen, mutta joka tapauksessa Helsinki-Vantaan lentokenttä on yksi parhaista, joilla olen ollut ja se tuntuu vaan parantuneen joka pysähdyksellä. Se tuntuu myös kodilta.

-1 degree feels freezing cold in Scotland. In Finland it's not too bad. I guess I have a different attitude towards cold depending on which country I'm in. I still remember putting on four layers of clothing when it got down to 20 degrees for the first time after the summer months back in Australia. It's all relative.

-1 astetta pakkasta on jäätävän kylmä keli Skotlannissa. Suomessa se ei ole niin paha. Luulenpa, että mulla on eri asenne kylmää kohtaan riippuen maasta, jossa olen. Muistan edelleen vetäneeni ylleni neljä kerrosta vaatetta, kun lämpötilat laski 20 asteen tietämille ekaa kertaa kesän jälkeen Australiassa. Kaikki on suhteellista.

The morning flight from home to Helsinki lands around the time of sunrise at this point of the year. The skies were all perfect pink and I thought of getting my phone out to frame the view but decided against it. I just sat there and enjoyed the stunning colours shining as vivid as ever.

Aamulento kotikaupungista Helsinkiin laskeutuu auringonnousun aikaan tähän aikaan vuodesta. Taivas oli täydellisen pinkki ja ajattelin kaivaa puhelimeni esille ja ikuistaa maiseman, mutta päätin lopulta toisin. Istuin vaan siinä ihailemassa sitä huikaisevaa väriloistoa.

And no matter how beautiful snow is, was it then against the brightest blue the sky can be or the green line trees or the pink sunrise, I so not miss the freezing -19 degrees and clearing the front yard every day as it snowed again.

Ja ihan sama miten kaunista lumi onkaan kirkkaansinistä taivasta, vihreitä havupuita, tai pinkkiä auringonlaskua vasten, en todellakaan kaipaa jäätäviä -19 asteen pakkasia ja lumitöiden tekemistä joka aamu, kun sitä valkoista höttöä vaan tulee ja tulee lisää.

Going grocery shopping can be a great adventure in a new country and I love exploring grocery stores along the locals wherever I go. In Finland I find myself going crazy between the shelves, throwing this and that and all of these in the basket, and ending up dragging home more food than I'm physically able to eat within those few days. It just feels like there are so many things I realize missing eating when I see them.

Ruokaostoksien tekeminen voi olla kiva seikkailu uudessa maassa ja rakastan ruokakauppojen tutkimista paikallisten seassa mihin ikinä menenkään. Suomessa löysin itseni sekoamasta hyllyrivien välistä, nakkelemasta tavaroita kärryyn hallitsematonta vauhtia ja raahaamasta kotiin enemmän ruokaa, kuin fyysisesti pystyn syömään muutaman päivän sisään. Tuntuu vaan siltä, että on niin paljon juttuja, joiden syömistä kaipaan, kun näen ne.

Working on an assignment and reading academic articles is surprisingly easy at the airports or on board - no other disturbances and loads of time I have to spend sitting around anyway. Might as well spend it productively.

Esseen työntäminen ja akateemisten artikkeleiden lukeminen on yllättävän helppoa lentokentillä ja lennollakin - ei muita häiriötekijöitä ja paljon aikaa, joka muutenkin tulisi kulutettua oikeastaan ei mihinkään. Miksipä ei siis olla produktiivinen. 

The airplane landing in Edinburgh, the snowy mountains of Scotland below, and the beautiful and new Queensferry crossing linking the south and north together. It has started to feel like home and the sun, +6 degrees, and the thick Scottish accent of the cashier in our local supermarket made me smile.

Lento laskeutui Edinburghiin, Skotlannin lumiset vuoret alapuolella, ja kaunis, uusi Queensferry crossinging silta yhdistämässä etelän pohjoiseen. Tämä paikka on alkanut tuntua kodilta ja aurinko, +6 astetta ja se skottiaksentti, jolla kaupan kassa puhui paikallisessa supermarketissa sai minut hymyilemään.

Leaving home to go home is the best and worst and I'm lucky enough to have a home in multiple countries.

Kotoa läteminen mennäkseen kotiin on parasta ja pahinta ja minä olen onnekas omistaessani kodin useassa eri maassa.

The second latest post I wrote was somewhat sorrowful, and I still get that empty feeling inside from time to time, and I know it will keep happening for undefined period of time. Letting go is always sad. However I booked flights to Finland, and knowing I will be going to the funeral in less than a month makes me feel a bit better. It's not going to be a fun holiday but rather a tiring and sad weekend, but it will also be a proper closure. I personally find funerals somehow comforting - saying goodbyes and having that tangible ending for this specific chapter of life.

Toiseksi viimeinen postaus, jonka kirjoitin, oli jokseenkin surumielinen. Olo on edelleen aika tyhjä hetkittäin ja se tulee liene jatkumaan vielä ennalta määrittelemättömän ajan. Hyvästit eivät ole helppoja. Sain kuitenkin lennot Suomeen bookattua ja tiedän, että pääsen osallistumaan hautajaisiin vajaan kuukauden päästä - siksipä lienee fiiliskin on vähän parempi. Siitä reissusta ei kuitenkaan tule hauskaa pikku lomaa, vaan ennemminkin väsyttävä ja surullinen viikonloppu, mutta se tulee olemaan kunnollinen lopetus tälle luvulle. Henkilökohtaisesti koen hautajaiset jokseenkin lohduttavina - aika sanoa hyvästit ja saada konkreettinen hetki, johon tietty osa elämää päättyy.

Anyhow. I went for a walk with my friend today. She had a lecture to attend so it wasn't the longest of walks but we had a good chat, walked around campus and enjoyed the +5 degrees and sun. I love how it starts feeling like spring and the nature seems to be slowly preparing for the upcoming summer. I love it how I can put my sunnies on, and I love how this winter wasn't as bad as I expected. I also don't miss the Finnish winter - I loved it for the three weeks of my Christmas holidays but that's enough of it for me.

Joka tapauksessa. Kävin kävelyllä tänään kaverini kanssa. Hänen piti mennä luennolle, joten kävelystä ei muotoutunut erityisen pitkää, mutta saatiin jutusteltua kunnolla ja kierreltiin ympäri kampusta nauttien +5 asteesta ja auringonpaisteesta. Rakastan sitä, kuinka kelit alkaa tuntua ihan keväältä ja luontokin alkaa vähitellen heräilemään ja valmistumaan tulevaan kesään. Rakastan sitä, kuinka voin pistää aurinkolasit päähän, rakastan sitä kuinka tämä talvi ei ollutkaan niin paha, kuin odotin. En myöskään kaipaa Suomen talvea - rakastin niitä kolmea viikkoa, jotka joululomalla Suomessa vietin, mutta se oli riittävästi pakkasta ja lunta minulle.

One of my friends had her 21st birthday party on one Saturday night and the invitation said come as pilots and flight attendants. My other friend made me go as an airplane (I'm still quite proud of the wings we built out of a random cardboard box, paper we snitched from the library, and empty beer cans - they make great engines just saying!) and he was a helicopter himself. Everyone should have a friend like that in their lives, makes it just so much more fun. We were pretty much the last ones to leave the party, took a 6am bus back home and found out the day-and-night tickets aren't valid after 4am. Had to buy new ones. Always learning something new.

Eräs kaverini vietti 21v. synttäreitään eräänä lauantai-iltana ja kutsussa käskettiin pukeutua piloteiksi ja lentoemänniksi. Ystävä, jonka kanssa sinne sitten mentiin, laittoi mut pukeutumaan lentokoneeksi (olen edelleen aika ylpeä siivistä, jotka rakennettiin satunnaisesta pahvilaatikosta, kirjastosta napatuista papereista, sekä kaljatölkeistä - viimeisimmistä saa mainiot moottorit, sanonpahan vaan!) ja hän oli itse helikopteri. Olen sitä mieltä, että jokaisella pitäisi olla tuollainen ystävä elämässään, teekee kaikesta huomattavasti hauskempaa! Oltiin viimeisten joukossa lähtemässä pirskeistä, napattiin aamu kuuden bussi kotiin ja saatiin selville, että päivä-ja-yölippu ei ole enää kelvollinen aamu neljän jälkeen, joten ostettiin sitten uudet liput. Aina sitä oppii uutta.

We did an economics mid-term test at mid-night with a few friends, got average grades and realized we should spend a bit more time studying. I have had a couple of awesome frisbee trainings, and I finally feel like I'm starting to be a somewhat useful player. We sat in the library with another friend for three hours our intention being studying finance. Ended up playing around with a demo trading account thing - my lowkey plan for the year is to switch to trading with real money once I actually know what I'm doing instead of randomly pressing buttons and hoping for the best.

Tehtiin ekonomian välitesti keskellä yötä muutaman kaverin kanssa, saatiin keskinkertaiset arvosanat ja todettiin, että meidän pitäisi käyttää enemmän aikaa opiskeluun. Olen osallistunut muutamiin huippuihin frisbeetreeneihin ja alan vihdoin tuntea oloni suunilleen hyödylliseksi pelaajaksi. Eräänä iltana istuttiin kirjastossa kolme tuntia suunnitelmanamme opiskella finanssioppia, mutta päädyttiin sen sijaan pelleilemään demosijoitusohjelmalla. Yksi ei-niin-vakavista tavoitteistani tälle loppuvuodelle on aloittaa osakesijoittaminen ihan oikealla rahalla - kunhan nyt ensin pääsen sille tasolle, että tiedän mitä teen sen sijaan, että vaan satunnaisesti painelisin nappeja ja toivoisin parasta.

Frisbee on Wednesday, shower and free dinner at chaplaincy. A quick make-up on and heading to the town for a Blue vs. Red night out with the frisbee peeps. Competing against the other team, trying to find our social secretaries hiding in a pub that we had to locate by receiving clues each time we emptied pints in a new pub. What a fun night it was. My best friend came for a quick visit on Monday and we found out there's a direct train from her nearest station to my nearest station - only took us half a year and multiple trips to figure out we don't have to bother wasting money and time going via town centres of both Edinburgh and Glasgow.

Pelattiin firbseetä keskiviikkona ja suunnattiin suihkun kautta ilmaiselle illalliselle chaplaincyyn. Nopea meikki naamaan ja kohti keskustaa "Sininen vs. Punainen" illanviettoa varten frisbeeporukalla. Pelattiin siis toista tiimiä vastaan, tavoitteena löytää meidän social secretaryt (tyypit, jotka hoitaa kaikki meidän hauskat tapahtumat sun muut), jotka olivat piilossa jossakin kaupungin lukuisista pubeista. Vihjeitä sai lähettämällä kuvan tyhjistä laseista uudessa pubissa. Hauskaa oli ehdottomasti, vaikka mun tiimi taisikin hävitä kisan. Paras ystäväni kävi vierailulla maanantaina ja saatiin selville, että on olemassa suora juna mua lähimmältä asemalta hänen lähiasemalleen. Vei siis puoli vuotta ja useamman reissun selvittää, ettei ole välttämätöntä tuhlata rahaa ja aikaa siihen, että kulkee molempien Edinburghin ja Glasgown keskustojen kautta.

Getting up late, buying a meal deal from the student union shop, walking to the loch and sitting by the water having our late breakfast. Laughing at the birds and wondering would the loch be deep enough for jumping in - unfortunately it's prohibited. Eating the first chocolate eggs of the year and singing along old classics in our kitchen. Coming back from the gym to find out we had another fire alarm going off as someone didn't know how to cook again. Eating ice cream for breakfast just because I can (perks of being an adult) and realizing I might be crushing on someone real bad.

Nukuttiin pitkään, ostettiin lounasdiilit (miten ikinä nyt "meal deal" suomeksi kääntyiskään) opiskelijayhdistyksen kaupasta, käveltiin lammelle ja istuttiin veden äärellä syöden myöhäistä aamupalaamme. Naurettiin linnuille ja mietittiin, olisko lampi riittävän syvä siihen hyppäämiseen - valitettavasti se vaan taitaa olla kiellettyä. Söin vuoden ekan suklaamunan ja laulettiin vanhojen klassikoiden mukana meidän keittiössä. Tulin takaisin salilta vain huomatakseni, että kaikki olivat ulkona, kun joku oli jälleen aiheuttanut palohälytyksen, kun ei osannut kokata. Söin jäätelöä aamupalaksi ihan vaan koska voin (aikuisena olemisen parhaita paloja) ja tajusin, että saatan olla ihan tosissaan ihastumassa.

Even if life might be filled with sorrow there are still loads of good things. No rain, no flowers. Always find a reason to smile.

Vaikka elämä on joskus täynnä surua, löytyy siitä myös tosi paljon hyviä juttuja. Ilman sadetta ei voi olla kukkia. Aina pitäisi löytää syy hymyillä.

P.s. I wrote this post a couple of days ago - now it's actually snowing and the whole uni is shut down for two days. The whole country is going crazy and this Finn finds it highly amusing.
P.s. Kirjoitin tän postauksen pari päivää sitten - nyt täällä sataa oikeasti lunta ja koko yliopisto on suljettu kahdeksi päiväksi. Koko maa on ihan sekaisin ja tätä suomalaista naurattaa.