Sorry for the provocative title. I don't really wish I was back in Finland, I'm still happy here in Oz. But there are a few things that make me hope I could travel back home just for a day and come back here. I decided to list these things.

Pahoitteluni provokatiivisesta otsikosta. En oikeasti toivo olevani takaisin suomessa, olen edelleenkin onnellinen täällä Ausseissa. Mutta olen pistänyt merkille muutaman jutun, joiden takia toivoisin voivani matkustaa yhdeksi päiväksi takaisin kotiin vain tullakseni sitten takaisin tänne. Päätinkin listata nämä asiat.

- IB graduation ceremony. It was held on Friday the 2nd of September. Four out of six of us were present and I would have loved to take part. I would have loved to see all my teachers and the younger IB students. I just loved (and to be honest, hated, too) those three years of IB. But you can be sure that I'll go and visit my old school next year before leaving to Scotland and hopefully I'll have a chance to take part to the graduation ceremony of the current IB2s!

/ IBn valmistujaisjuhla. Sitä vietettin meidän koululla perjantaina 2. syyskuuta. Neljä meistä kuudesta valmistuneesta oli paikalla, olisin halunnut olla siellä myös. Olisin halunnut nähdä vanhat opet ja nuoremmat IBläiset. Rakastin (ja no rehellisyyden nimissä: vihasin myös) kolmea IB-vuottani. Mutta otan menetyksen varmasti ensi vuonna takaisin ja käyn visiitillä koululla ennen Skotlantiin muuttoa, ehkäpä pääsisin katsomaan nykyisten IB2 opiskelijoiden juhlan!

- Apulanta-movie. Some of you might know that one of my favourite bands is a Finnish band called Apulanta. I spent my 18th birthday on their gig and last Christmas I bought tickets to their concert and took by little sis there with me. This year a movie of the early years of Apulanta was released and I could have paid anything to get to one of these premieres where the actual band with the actors of the movie were playing before the movie itself started.

/ Apulanta-elokuva. Jotku teistä saattavatkin tietää, että yksi ehdottomista lempparibändeistäni on Apulanta. Vietin 18v synttärini heidän keikallaan ja viime jouluna ostin liput siskolleni ja itselleni joululahjaksi kyseisen bändin konserttikiertueelle. Kyseinen leffa kertoo Apulannan alkutaipaleesta ja olisin voinut maksaa mitä vain päästäkseni johonkin ensi-iltanäytöksistä, joissa esiintyi niin oikea bändi, kuin elokuvassa näytellytkin versio ennen itse elokuvaa.

- The autumn colours. I hate to miss all the beautiful colours the Finnish autumn has to offer, I love autumn in a way. I kind of skip the best parts of this time of the year - getting to find your nicest autumn clothes and enjoying the chilly evenings, stars that can be seen again, Northern Lights that have been dancing in the sky lately, and the colours. But I have to say I don't miss the rain, wind, too cold days, all the grayness and the fact it's gonna be dark for the next months!

/ Ruska. Harmittaa, että missaan Suomen syksyisen väriloiston, rakastan syksyä jollain tapaa. Missaan parhaat palat tästä vuodenajasta - syksyvaatteiden esille kaivamisen, viileistä illoista nauttimisen, tähdet, jotka voi taas nähdä, revontulet, jotka on viime aikona tanssineet taivaalla, ja kaikki ne värit. Mutta toisaalta ei kyllä harmita yhtään skipata kaikki ne sateiset, tuuliset ja liian kylmät päivät, sekä harmaus ja se tosiasia, että pimeyttä tulee kestämään monta kuukautta!

- I would have scratched my dad's car instead of host mum's. Who knows the feeling when you're backing on a car park, concentrate on what's happening behind and then you hear the front corner of the car hitting something? Well I know now. Could have been an accident, could have been bigger damage, but still. I'm annoyed at myself. And it doesn't help that it wasn't even my car but someone else's. I wouldn't have been happy to go home and tell my dad I scratched his car but it would have been a tiny bit less annoying. At least that's what I imagine to annoy myself more.

/ Olisin naarmuttanut iskän auton host-äitini auton sijaan. Kuka tietää sen tunteen, kun peruutat autoa parkista, keskityt siihen mitä takana tapahtuu ja kuulet, kun keula osuu johonkin? No, minä tiedän nyt. Olisin voinut ajaa kolarin, vahingot ois voinut olla isommat, mutta silti. Ärsyttäähän se. Eikä asiaa helpota se, ettei auto edes ollut omani. En olisi mennyt iloisena kotiin kertomaan iskälle, mitä tapahtui, mutta olisi se ehkä ollut ihan hitusen vähemmän harmittavaa. Ainakin mä kuvittelen niin.

And all the other little things. I'm still happy in Australia and I don't want to go home for a while but there are moments when I wish I could share them with people in Finland or moments when I'd love to be back in Finland to take part to something. But in general I'm more than happy to be here. I'm where I belong. I need to be right here right now.

Ja kaikki muut pienet jutut. Olen edelleen onnellinen Australiassa enkä tahdo kotiin vielä hetkeen, mutta on olemassa hetkiä, jotka tahtoisin jakaa Suomessa olevien ihmisten kanssa ja hetkiä, jotka tahtoisin olla Suomessa kokemassa. Mutta yleisesti ottaen olen enemmän kuin onnellinen täällä. Olen siellä mihin kuulun. Mun täytyy olla just täällä just nyt.

P.s. The photos are from the last month when I went for a little walk in Eaton along Collie River - I have to say I love this area. Also the post was written a while ago, but I think it's still pretty relevant.

P.s. Kuvat on viime kuulta, kun kävin Eatonissa pienellä kävelyllä Collie River - joen rantaa myöten. Pakko sanoa, että rakastan tätä aluetta. Myös postaus itsessään on kirjoiteltu jo hetki sitten, mutta mielestäni se on edelleen aika ajankohtainen.